Muu päätös 3387/2016

Valitus turvetuotannon ympäristölupaa koskevassa asiassa (Haisuräme, Kiuruvesi)

Antopäivä: 17.8.2016
Taltionumero: 3387
Diaarinumero: 2579/1/15

Asia Valitus turvetuotannon ympäristölupaa koskevassa asiassa

Valittaja Vapo Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 13.7.2015 nro 15/0348/1

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella 15.11.2013 tehdyllä päätöksellään nro 97/2013/1 ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla hylännyt Vapo Oy:n hakemuksen ympäristöluvan saamiseksi turvetuotantoon Kiuruveden kaupungissa sijaitsevalla Haisurämeellä.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Luonnonsuojelulain huomioon ottaminen

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskuksen) myöntämää poikkeuslupaa.

Luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajeihin kuuluvaa viitasammakkoa esiintyy Haisurämeen tuotantoalueen purkuvesien vaikutusalueella Heinäpuron suulla ja Kaislasen alueella. Koko Kaislanen voidaan katsoa viitasammakoiden lisääntymisalueeksi. Sen sijaan Heinäpuron pääuoma ja Välijoki eivät ole viitasammakolle soveltuvia lisääntymispaikkoja kovan virtauksen vuoksi. Havaintoja lajista on tehty myös Heinäpuron ympärillä olevista ojista.

Hakija on hakemuksen lisäselvityksissä arvioinut, että Haisurämeen kuivatusvesien johtamisesta ei aiheudu Kaislasessa viitasammakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen häviämistä tai heikentymistä. Pohjois-Savon ELY-keskus on luonnonsuojeluviranomaisena lausunut, että Haisurämeen turvetuotantohanke ei edellytä luonnonsuojelulain mukaista poikkeuslupaa viitasammakon osalta.

Saadun selvityksen perusteella Haisurämeen turvetuotannosta ei aiheudu luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiellettyä seurausta turvetuotantoalueen vaikutusalueella sijaitseville viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikoille.

Ympäristövaikutusten arvioinnin huomioon ottaminen

Haisurämeen turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on tehty vuosina 2008–2010 ja yhteysviranomaisena toiminut Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut lausuntonsa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 27.1.2010.

Yhteysviranomaisen lausunnossa mainitut YVA-selostuksen puutteet on hakemuksen täydennyksessä korjattu ja otettu huomioon lupaharkinnassa.

Natura-vaikutusten merkittävyyden arviointi

Haisurämeen vaikutusalueella sijaitsee Luupuveden lintujärvet -niminen Natura 2000 -alue (FI0600074). Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Haisurämeen turvetuotantoalueen vaikutusten Natura-arviointi on tehty ja se sisältyy ympäristölupahakemuksen asiakirjoihin.

Natura-arviointi on tehty asianmukaisesti. Turvetuotantohankkeen toteuttaminen ei arviointi- ja lausuntomenettelyssä saadun tiedon perusteella merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Maakuntakaavan vaikutus

Haisuräme on Pohjois-Savon maakuntakaavassa merkitty turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi (EO1 720 ja EO1 741) kuitenkin niin, että muun muassa Luupuveden valuma-alueella on suunnittelumääräyksen mukaan kiinnitettävä huomiota turvetuotantoalueiden toiminnan järjestämiseen ja ajoitukseen siten, ettei toiminnan aiheuttaman kuormituksen yhteisvaikutus aiheuta vedenlaadun heikkenemistä.

Haisurämeen Heinäsuon osa-alueeseen liittyy lisäksi maakuntakaavan suunnittelumääräys, jonka mukaan turvetuotannon suunnittelussa on otettava huomioon, ettei hanke tai suunnitelma yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamalla tavalla merkittävästi heikennä Natura-alueen SL 23.502 (Kaislanen, Kiuruvesi) perusteena olevia luonnonarvoja. Suunnittelussa on erityisesti otettava huomioon vaikutukset Natura-alueen pintavalumaolosuhteisiin.

Ratkaisussa maakuntakaavan määräykset koskien turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen yhteisvaikutusta on otettu selvityksenä huomioon.

Vesienkäsittelyn parhaan käyttökelpoisen tekniikan arviointi

Kuivatusvesien käsittelyä ympärivuotisella pintavalutuksella pidetään lähtökohtaisesti parhaana käyttökelpoisena tekniikkana turvetuotannossa. Näin ollen Haisurämeen kuivatusvesien käsittely suunnitellulla tavalla täyttää periaatteessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset. Pintavalutuskenttien puhdistustehoon liittyy kuitenkin erityisesti kevään sulamisvesien ja voimakkaiden sadejaksojen aikaan merkittäviä epävarmuustekijöitä. Sulamisvesien ja rankkasateiden aikaan turvetuotantoalueelta kulkeutuisi Heinäpuroon ja edelleen Kaislaseen, Välijokeen ja Luupuveteen todennäköisesti merkittävä määrä kiintoainesta, joka osaltaan lisäisi erityisesti Kaislasen umpeenkasvua. Pintavalutuksella kyetään poistamaan typpikuormituksesta vain noin 20 prosenttia.

Päästöt ja niiden vaikutus vesistöön

Haisurämeen alue on suurimmaksi osaksi metsäojitettu, mutta noin neljännes suunnitellusta tuotantoalueesta (noin 22 ha) sijaitsee ojittamattomalla suoalueella. Kuntoonpanovaiheessa ojittamattoman suon kuormitus on tyhjennysvalunnan suuruudesta johtuen noin 50 % suurempi kuin kuormitus metsäojitetulta alueelta.

Hakemuksen mukaan Haisurämeen turvetuotannosta (arviossa käytetty pinta-ala 103,5 ha) aiheutuisi Välijoessa sen laskiessa Luupuveteen kunnostus- ja tuotantovaiheessa 1,2–0,5 μg/l lisäys veden fosforipitoisuuteen ja 29–16 μg/l lisäys veden typpipitoisuuteen kunnostus- ja tuotantovaiheiden keskimääräisillä laskennallisilla bruttokuormituksilla arvioituna.

Hakemukseen liitetyn vesistövaikutusselvityksen mukaan Haisurämeen kiintoainepäästöjen arvioidaan pidättyvän pääosin Heinäpuron alapuoliseen Kaislaseen, joka on nykytilassaan lähes umpeenkasvanut järvi. Kiintoaineen pidättymisen merkitystä Kaislasen tilaan ja muun muassa linnuston elinympäristöihin ei ole hakemuksessa laajemmin käsitelty.

Haisurämeen kuivatusvesien purkureitti kuuluu Vuoksen vesienhoitoalueeseen. Kuivatusvedet laskisivat reittiä Heinäpuro–Kaislanen–Välijoki–Luupuvesi. Kuivatusvesien purkureitin pituus Kaislaseen on noin 1,7 kilometriä ja Luupuveteen viisi kilometriä.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Hallituksen esitykseen 124/2004 vp sisältyvien ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin.

Luupuvesi on Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa luokiteltu matalaksi runsashumuksiseksi järveksi (MRh) ja sen ekologinen tila on arvioitu välttäväksi ja kemiallinen tila hyväksi. Välijoen ekologinen tila on asiantuntija-arvion mukaan tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä.

Vesienhoitosuunnitelmassa on asetettu tavoite pienentää Luupuveden fosforipitoisuutta 40 prosentilla nykyisestä noin sadasta μg:sta/l alle 55 μg:aan/l. Luupuveden klorofyllipitoisuutta pitäisi alentaa nykyisestä 39 μg:sta/l alle 25 μg:aan/l. Lisäksi tavoitteena on mainittu umpeenkasvun hillitseminen sekä kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuormituksen vähentäminen.

Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2010–2015 todetaan, että Luupuveden tilan paraneminen vaatii sekä ravinne- että a-klorofyllipitoisuuksien erittäin merkittävää vähentämistä. Lisäksi kiintoainepitoisuuksien vähentämiselle ja umpeenkasvun hillitsemiselle on tarvetta. Voimakkaan perustuotannon ja järven mataluuden seurauksena järvellä havaitaan säännöllisesti hapettomuutta, jonka seurauksena sisäinen kuormitus heikentää osaltaan järven tilaa. Mallitarkastelujen ja asiantuntija-arvioiden perusteella Luupuveteen kohdistuvaa fosforikuormitusta tulisi alentaa 40 % hyvän tilan saavuttamiseksi (ulkoisen kuormituksen nykytaso noin 10 kg/vrk). Luupuveden alapuolisen Luupujoen osalta vähennystarve on noin 30 %. Luupuveden alueella merkittävin ulkoinen kuormittaja on maatalous, mutta myös turvetuotannon osuus on huomattava, noin 8 % kokonaisfosforikuormituksesta.

Vesienhoidon toimenpideohjelmassa ei ole yksilöity kiintoaine- eikä fosforikuormituksen vähentämistavoitetta eri maankäyttömuodoille.

Vesienhoitosuunnitelman tavoitteen asettamisen aikaan eli vuonna 2009 Luupujoen valuma-alueella (04.57) oli turvetuotannossa 688 hehtaaria. Vuonna 2012 tuotannossa oli 529 hehtaaria.

Kun verrataan kuormituksen keskiarvoa vuosilta 2007–2009, eli kuormitusta ennen vesienhoito-ohjelman tavoitteiden asettamista, vuosien 2010–2012 kuormituksen keskiarvoon, niin ympäristöhallinnon ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (Vahti) kirjattujen kuormitustietojen mukaan kiintoainekuormitus ja typpikuormitus Luupuveteen näyttäisivät jonkin verran vähentyneen, mutta fosforikuormituksen osalta ei muutosta juuri olisi tapahtunut. Em. vuosien sademäärien keskiarvoissa ei ole merkittäviä eroja, vaikka yksittäisten vuosien sademäärät poikkeavat selvästi.

Välijoen–Suojoen valuma-alueen turvetuotantoalueiden osuus koko Luupujoen (04.57) valuma-alueen turvetuotantoalueiden kuormituksesta oli vuonna 2012 kiintoaineen osalta noin 36 %, kokonaisfosforin osalta 42 % ja kokonaistypen osalta noin 45 %.

Aktiivisessa turvetuotannossa oleva pinta-ala on Luupuveden valuma-alueella (04.57) vähentynyt 1990-luvun lopun noin 1 200 hehtaarista noin 400 hehtaariin vuonna 2012. Luupuveden veden laadussa ei kuitenkaan vuosien 2000–2010 aineistojen perusteella ole fosfori- ja typpipitoisuudessa tapahtunut muutosta parempaan, klorofyllipitoisuus on samalla aikavälillä ollut lievässä kasvussa.

Asutus tuotantoalueen läheisyydessä

Haisurämeen suunniteltu tuotantoalue sijoittuu asutuksen keskelle. Tuotantolohkojen 2 ja 4 välissä sijaitsee kolme asuinkiinteistöä, joiden etäisyys tuotantokenttien reunasta olisi noin 400–500 metriä. Myös lohkojen 1 ja 2 pohjoispuolella on asutusta lähimmillään noin 400 metrin etäisyydellä tuotantokentän reunasta. Lohkon 3 eteläpuolella asutus on lähimmillään noin 500 metrin päässä tuotantokentältä. Lohkolla 4 lähin asutus sijaitsee noin 400 metrin päässä tuotantoalueelta luoteeseen. Tuotantoalueen ympärillä on myös runsaasti viljelyssä olevia peltoja.

Haisurämeen tuotantoaluetta olisi rajattava hakemuksessa esitettyä laajemmin, jotta lähiasutukselle turvetuotannon pölypäästöistä aiheutuva kohtuuton rasitus voitaisiin estää.

Leppisuon ja Haisurämeen yhteisvaikutus ja johtopäätökset

Luupujoki on epäorgaanisten ravinteiden määritysten perusteella (16 havaintokertaa vuosina 2000 ja 2001) kesällä varsin selvästi typpirajoitteinen. Sama koskee todennäköisesti myös Luupuvettä, jonka veden laatu on ravinnemääriltään ja -suhteiltaan samantyyppistä kuin Luupujoen veden laatu. Ottaen huomioon vesistön typpirajoitteisuus, viime vuosien merkittävä typpikuormitus sekä pintavalutuskentän heikko kyky vähentää typpikuormaa, tulee kuormituksen merkittävyyden arvioinnissa tarkastella fosforin lisäksi typpeä.

Samanaikaisesti ratkaistavina olevien Leppisuon (57,5 ha) ja Haisurämeen (88,7 ha) yhteiskuormitus Kaislaseen kiintoaineen ja Luupuveteen typen ja fosforin osalta on niin merkittävä, että molempien hankkeiden luvan myöntämiseen ei ole edellytyksiä. Tässä arviossa on otettu huomioon alapuolisen vesistön nykyinen tila, jossa ei ole tapahtunut merkittävää parantumista sekä ne merkittävät kuormituksen alentamisvaatimukset, jotka on esitetty Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa. Ohjelmassa tavoitteiden saavuttaminen on lykätty vuoteen 2027.

Haisurämeen tuotantoalueen kuormitus kohdistuisi suoraan Natura-alueeseen kuuluvaan Kaislaseen, jonka umpeenkasvua turvetuotannon kiintoainekuormitus kiihdyttäisi. Leppisuon turvetuotantoalue sijoittuu huomattavasti etäämmälle Natura-alueista, jolloin sen purkuvesien vaikutukset eivät yhtä välittömästi kohdistu Kaislaseen.

Haisurämeen suunnitellun tuotantoalueen koko, alueen osittaisesta ojittamattomuudesta johtuva tyhjennysvalunnan suuruus, tulvariski ja etäisyys Kaislasesta ja Luupuvedestä sekä Luupuveden nykyinen tila huomioon ottaen turvetuotannosta 88,7 hehtaarin suuruisella Haisurämeen turvetuotantoalueelta aiheutuisi yhdessä muiden vesistöä kuormittavien toimintojen kanssa alapuolisessa vesistössä merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa, jota ei voida päätökseen sisällytettävin lupamääräyksin poistaa.

Luupuveden valuma-alueelle on sijoitettavissa vain Leppisuon turvetuotantoalue. Leppisuon päästöt jäävät asetetut puhdistustehovaatimukset, Sikapuron alajuoksulle rakennettu riistakosteikko sekä kuivatusvesien pitkä kulkeutumisreitti ennen Luupuveteen päätymistä huomioon ottaen niin pieniksi, että Leppisuon turvetuotannosta ei vesistöalueen muu kuormitus mukaan lukien aiheudu vesistön merkittävää pilaantumisen vaaraa eikä turvetuotantopinta-alan lisäys vaaranna asetettua tavoitetta saavuttaa Luupuvedellä hyvä ekologinen tila vuoteen 2027 mennessä.

Edellä lausutun perusteella luvan myöntämisen edellytyksiä Haisurämeen turvetuotannolle ei ole.

Aluehallintoviraston soveltamat säännökset

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 6, 41, 42, 50, 52, 105 §

Luonnonsuojelulaki 65, 66 §

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään siltä osin kuin nyt on kysymys hylännyt Vapo Oy:n aluehallintoviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Saatu selvitys

Suunniteltu 88,7 ha kokoinen Haisurämeen turvetuotantoalue sijaitsee noin yhdeksän kilometrin etäisyydellä Kiuruveden keskustasta pohjoiseen Turhalan ja Mykkäsperän kylien läheisyydessä.

Haisurämeen turvetuotannon vaikutuksista on tehty ympäristövaikutusten arviointi vuosien 2008–2010 aikana. Haisurämeen käytettävissä olevaksi tuotantokelpoiseksi pinta-alaksi arvioitiin ympäristövaikutusten arvioinnin alkuvaiheessa 180 hehtaaria.

Haisurämeen nyt kyseessä olevan 88,7 ha kokoisen turvetuotantoalueen kuivatusvesien käsittelyyn kuuluisivat sarkaojien lietetaskut ja padottavalla rakenteella varustetut sarkaojapidättimet. Lohkoille 1–3 on tarkoitus rakentaa kaksi laskeutusallasta, pumppausallas ja pintavalutuskenttä 1. Lohkolle 4 rakennetaan myös laskeutusaltaana toimiva pumppausallas ja pintavalutuskenttä 2.

Vedet johdetaan pintavalutuskentille ympärivuotisesti. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on 7,0 hehtaaria, mikä on noin 10,2 % sen valuma-alueesta. Kenttä 1 sijoittuu ojitetulle suoalueelle, jonka metsäojat tukitaan 10 metrin välein. Kentän keskimääräinen turvepaksuus on 1,4 metriä. Alueen soveltuvuus tarkoitukseensa on varmistettu tutkimuksella, minkä mukaan erityisiä toimivuutta tehostavia toimenpiteitä ei ole tarpeen tehdä.

Pintavalutuskentän 2 pinta-ala on 2,6 hehtaaria, mikä on 12,7 % sen valuma-alueesta. Pintavalutuskenttä 2 sijoittuu ojittamattomalle suoalueelle ja sen keskimääräinen turvepaksuus on 3,8 metriä.

Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentältä 1 tienvarsiojaa ja pintavalutuskentältä 2 olemassa olevaa kuivatuskanavaa pitkin reittiä Heinäpuro–Kaislanen–Välijoki–Luupuvesi. Luupuveteen on matkaa pintavalutuskentältä 1 noin viisi kilometriä ja pintavalutuskentältä 2 noin 7,5 kilometriä.

Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset

Luupuveden ekologinen tila on Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2010–2015 arvioitu välttäväksi. Välijoen ekologinen tila on asiantuntija-arvion mukaan tyydyttävä. Vesienhoitosuunnitelmassa on hyvän tilan saavuttamiseksi asetettu tavoite pienentää Luupuveden fosforipitoisuutta 40 prosentilla nykyisestä noin sadasta μg:sta/l alle 55 μg:aan/l. Luupuveden klorofyllipitoisuutta pitäisi alentaa nykyisestä 39 μg:sta/l alle 25 μg:aan/l. Lisäksi tavoitteena on umpeenkasvun hillitseminen sekä kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuormituksen vähentäminen.

Aktiivisessa turvetuotannossa oleva pinta-ala on Luupuveden valuma-alueella (04.57) vähentynyt 1990-luvun lopun noin 1 200 hehtaarista noin 400 hehtaariin vuoteen 2012 mennessä. Luupuveden veden laadussa ei kuitenkaan vuosien 2000–2010 aineistojen perusteella ole fosfori- ja typpipitoisuudessa tapahtunut muutosta parempaan, klorofyllipitoisuus on samalla aikavälillä ollut lievässä kasvussa.

Turvetuotannosta poistuvien alueiden kuormitus vähenee viiveellä, jonka ajan pituus riippuu poistettujen alueiden jälkihoidosta ja jälkikäytöstä. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että turvetuotantoalueiden poistamisesta tuotannosta olisi ollut myönteistä vaikutusta Luupuveden vedenlaatuun. Ottaen huomioon turvetuotantoalueiden kuormituksen suuret vaihtelut ja sen ennalta arvioimisen epävarmuudet hallinto-oikeus katsoo, että Haisurämeen turvetuotantoalueen vesistöpäästöt voivat yhdessä alueen muiden toimintojen kanssa vaarantaa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden toteuttamista ja aiheuttaa merkittävää vesistön pilaantumista tai sen vaaraa.

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätös ja sen perustelut, alueen turvetuotannon ja muiden toimintojen Luupuveden vesistöön aiheuttama yhteiskuormitus sekä Kaislasen ja Luupuveden tilasta asiassa saatu selvitys ja vesienhoitosuunnitelmassa esitetty, hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston tavoin, että Haisurämeen turvetuotannon vesistöpäästöt aiheuttaisivat merkittävää vesistön pilaantumista tai sen vaaraa, jota ei voida esitetyillä vesiensuojelutoimenpiteillä poistaa. Näin ollen aluehallintoviraston on tullut hylätä hakemus. Hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole syytä kumota.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 41 § 1 ja 3 momentti, 42 § 1 momentti 2 kohta ja 50 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Pirjo Joutsenlahti ja Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vapo Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Leppisuon ympäristöluvan 16.12.2013 lainvoimaiseksi tulemisesta johtuen samanaikainen kuntoonpano sekä kuntoonpanovaiheen kuormitus Haisurämeen kanssa ei toteudu. Koska Haisurämeen kuntoonpano voisi lupa-asian käsittelyvaihe huomioon ottaen alkaa aikaisintaan kuluvan vuosikymmenen lopulla ja tuotanto aikaisintaan seuraavan vuosikymmenen alkupuolella, Vapon Luupujoen vesistöalueelle (4.57) sijoittunut tuotantoala on ennättänyt poistua lähes kokonaisuudessaan tuotannosta.

Vuosituhannen vaihteen Luupujoen vesistöalueen (4.57) noin 1 200 ha (ei sisällä Pitkälehdonsuota) kokonaistuotantoalasta oli vuoden 2011 loppuun mennessä poistunut noin 830 ha ja jäljellä oleva tuotantoala oli noin 400 ha.

Turvetuotannon kuivatusvedet ovat johtuneet Luupuveteen pääosin reittiä Suojoki–Kaislanen–Välijoki. Reitin kokonaistuotantoala on ollut noin 720 hehtaaria. Poistuma vuoden 2011 lopussa oli noin 400 hehtaaria ja vuoden 2012 tuotantoala noin 320 hehtaaria. Valituksenalaisen päätöksen antamisajankohtana 2013 Vapon tuotantoala oli noin 280 hehtaaria ja poistuma noin 440 hehtaaria. Vapon vuoden 2015 tuotantoala oli noin 235 hehtaaria ja poistuma noin 485 hehtaaria.

Tällä hetkellä Luupujärveen johtuu tuotannonaikaisia kuivatusvesiä vain reittiä Suojoki–Kaislanen–Välijoki myöten Vapon yhteensä noin 235 hehtaarin ja Leppisuon 57,5 hehtaarin eli yhteensä noin 295 hehtaarin tuotantoalalta. Kaijansuon tuotantoalueelta ei enää johdu muita reittejä myöten tuotannonaikaisia kuivatusvesiä Luupujärveen, koska tuotanto kyseessä olevilta osa-alueilla on päättynyt. Tuotanto kuivatusvetensä pääosalta aluetta muita reittejä myöten Luupujärveen johtavalla Peräsuolla on myös päättynyt. Harkasuon vedet johtuvat noin 60 hehtaaria tuotantoalalta Luupujärven alapuoliseen Luupujokeen.

Haisurämeesta ja Leppisuosta johtuva lisäys Suojoen kautta johtuvaan tuotantoalaan olisi seuraava:

Vuosi; Tuotantoala; Haisuräme yksin 88,7 ha; Leppisuon kanssa yht. 146,2 ha

2000; 720 ha; 12,3 %; 20,3 %

2012; 320 ha; 27,7 %; 45,7 %

2013; 280 ha; 31,7 %; 52,2 %

2015; 235 ha; 37,7%; 62,2 %

Koska Haisurämeen käyttöönottoajankohta on valituksenalaisissa päätöksissä arvioitu ajankohtaan, jolloin käytössä ollut vanha tuotantoala on jo pienentynyt merkittävästi, sen osuus turvetuotannon kokonaiskuormituksesta muotoutuisi suhteellisesti suureksi. Tällä tavoin tarkasteltuna Haisurämeen osuus käytössä olevan tuotantoalan kokonaiskuormituksesta saadaan näyttämään suurelta, mikä ei kuitenkaan ympäristövaikutusten tarkastelemisen kannalta ole merkitsevä seikka. Merkitsevää on, että turvetuotannon kokonaiskuormitus on suuresta poistumasta ja vesien puhdistuksen tehostumisesta johtuen pienentynyt merkittävästi ja että uusi tuotantoala korvaisi vain pienen osan kokonaispoistumasta, eikä muuttaisi kokonaiskuormitustilannetta huonompaan.

Haisurämeen ja Leppisuon osuus Suojoen kautta johtuvaan tuotantoalan poistumaan olisi suhteellisesti seuraava:

Vuosi; Poistuma; Haisuräme yksin 88,7 ha; Leppisuon kanssa yht. 146,2 ha

2012; 400 ha; 22,2 %; 36,5 %

2013; 440 ha; 20,1 %; 33,2 %

2015; 465 ha; 18,3 %; 30,1 %

Vuoden 2015 tilanteessa Haisuräme ja Leppisuo korvaisivat yhdessä noin ⅓ ja Haisuräme yksin 1/5 Kaislaseen johtuvasta tuotantoalasta.

Leppisuon lainvoimaisen päätöksen perusteluissa todetaan Leppisuon ja Haisurämeen yhteisvaikutuksen Kaislaseen kiintoaineen ja Luupuveteen kokonaisfosforin ja -typen osalta olevan merkittävä. Toisaalta perusteluissa todetaan, että Leppisuon kuormitus muun kuormituksen ohella jää niin pieneksi, ettei merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa aiheudu, eikä kuormituslisäys vaaranna Luupuvettä koskevien vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2027 mennessä.

Kun Haisurämeen (88,7 ha) tuotantoala ei kokoluokkaisesti ole Leppisuota (57,5 ha) suurempi ja kumpikaan tuotantoalueista pinta-aloiltaan suuria ja kun ne on varustettu samanlaisin puhdistusmenetelmin, ei molempienkaan yhdessä aiheuttama kuormitus Kaislasessa, Välijoessa ja Luupuvedessä voi olla merkittävän suurta, kun vielä otetaan huomioon tuotantoalueiden sijoittuminen ja pitkät toisistaan erilliset purkureitit (Haisuräme 5 ja 7,5 km Heinäpurossa, Leppisuo 12 km Sikapurossa ja Suojoessa) ennen edellä mainittuja vesistöjä. Tätä tukee myös yhtiön hallinto-oikeudelle tekemän valituksen liitteenä ollut Pöyry Finland Oy:n laatima selvitys "Arvio Haisurämeen turvetuotantoalueen vesistökuormituksesta ja sen vaikutuksista Luupuveteen".

Kuivatusvesien vaikutus Kaislasen kiintoainepitoisuuteen Heinäpuron suulla on ensimmäisenä ojitusvuonna noin 0,4 mg/l, toisena ojitusvuotena noin 0,3 mg/l ja tuotantoaikana noin 0,2 mg/l. Haisurämeen toiminnalla ei siis ole vähäistä suurempaa merkitystä Kaislaseen johtuvaan kuormitukseen. Lisäksi on huomioitava, että Haisurämeen purkureittinä oleva Heinäpuro laskee vanhan rantaviivan mukaisesti laskettuun noin 170 hehtaarin suuruiseen Kaislaseen noin kilometrin lännempänä kuin Suojoki, jossa muiden alueiden vedet johtuvat pitkiä matkoja. Uomien vedet sekoittuvat vasta Kaislasen keski- ja alaosalla. Ennen sitä on tapahtunut kummassakin uomassa tulevan kuormituksen sitoutumista, ja Kaislasessa Haisurämeen ja Leppisuon kuormituksen sitoutuminen tapahtuu eri osa-alueilla allasta. Yhteisvaikutusta ei käytännössä synny Kaislasen nykytilasta ja morfologiasta johtuen. Tuotanto kuivatusvetensä Heinäpurossa Kaislaseen johtaneella noin 50 hehtaarin suuruisella Valkeissuolla on päättynyt vuoteen 2014. Merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ei aiheudu.

Asianmukainen kuivatusvesien puhdistaminen varmentaa, että Haisurämeen turvetuotannon kuormitus purkuvesistöihin on vähäistä ja että kuormituksella ei ole sanottavaa merkitystä niiden tilalle ja niihin liittyvien vesienhoidollisten tavoitteiden saavuttamiselle. Vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen kannalta vähäisellä lisäkuormituksella ei ole merkitystä, miltä osin yhtiö viittaa Korkeimman hallinto-oikeuden 10.10.2011 antamaan päätökseen taltio 2879, joka koskee yhtiön Pihtiputaan Purontausnevan turvetuotantoa.

Edellä lausuttu huomioon ottaen Haisurämeen vesistövaikutusten osalta kysymys ei saata olla kokoluokkaisesta tai olennaisesta muutoksesta purkuvesistöjen kuormituksessa. Purkuvesistöjen ekologinen luokitus ei muuttuisi huonompaan hanke toteutettaessa. Myöskään vesienhoidon tavoitteet eivät voisi jäädä saavuttamatta tai saavuttaminen vaarantua, koska kysymys olisi kokonaistilanteeseen nähden käytännössä merkityksettömäksi katsottavasta vaikutuksesta. Luvan epäämisellä ei siis saavutettaisi mitään etuisuutta vesienhoidon tavoitteiden kannalta. Perusteita evätä haettu lupa ei siis ole.

Koska Haisurämeen kohdalla kysymys on poistuneen tuotantoalan korvaamisesta, maakuntakaavankin toiminnan järjestämistä ja ajoittamista koskeva määräys on lupaa haettaessa tullut noudatetuksi. Luvan myöntämisen oikeudelliset edellytykset täyttyvät.

Itä-Suomen aluehallintovirastolle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ilmoittanut, että sillä ei ole valituksen johdosta lausuttavaa.

Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunta on ilmoittanut, että se ei anna valituksen johdosta vastinetta.

Ylä-Savon Vihreät ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on todennut, että Vapo Oy:lle ei ole syytä antaa lupaa turvetuotannon aloittamiseen Haisurämeen suolla. Vapo Oy ei ole kyennyt esittämään sellaisia vesiensuojelutoimenpiteitä, joilla Haisurämeen turvetuotannon vesistöpäästöjen aiheuttamaa vesistöjen pilaantumista pystyttäisiin estämään.

Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Yhdistys on todennut vastineessaan muun ohella seuraavaa:

Vapo Oy:n hakemuksesta ja valituksista puuttuu oleellisia osia päästöjen vaikutusten kuvailusta, kuten humus- ja rautavaikutuksesta Natura-alueen eliöstöön. Pöyry Oy on kuvannut, kuinka tulvat ulottuvat myös poikkeuksellisen alavalla alueella sijaitseville tuotantokentille. Tämä aiheuttaa päästöjä, joita ei kuitenkaan ole mallinnettu hakemuksen päästölukemiin.

Luupujoen vesistöalueella tapahtunut turvetuotannon kokonaistuotantoalan pienentyminen ei ole vielä, eikä viiveelläkään, näkyvissä alapuolisten vesistöjen tilan paranemisena. Senkään takia uusia päästöjä ei voida hyväksyä. Vapo Oy ehtii hakemaan myöhemmin uudelleen lupaa, mikäli katsoo sen edelleen tarpeelliseksi. Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa on esitetty erittäin merkittäviä kuormituksen alentamisvaatimuksia. Tavoitteet on siirretty vuodelle 2027. Mikäli näihin tavoitteisiin aiotaan päästä, tulee turvetuotantoalueiden päästöjen puhdistusta selkeästi tehostaa tai alueiden määrää vähentää ehdotettua enemmän.

Kaislanen on Natura- ja luonnonsuojelualue. Kaislasen syvyys on alle yhden metrin. Tämän takia se on toistuvasti happikatojen ja turvepäästöjen uhkaama. Valituksessa vähätellään Haisurämeen päästöjen merkitystä Kaislasen vesien tilan ja luontoarvojen kannalta.

Valituksessa ei oteta kantaa siihen, miten rautaongelma saataisiin poistettua. Purkuvesistön vedessä on lähtökohtaisesti korkea rautapitoisuus. Jos Haisuräme otetaan tuotantoon, rautapitoisuus kasvaa entisestään, ja se vaikuttaa suoraan kaloihin. Rauta saostuu kalojen kiduksiin ja haittaa hengitystä sekä suolatasapainon säätelyä, ja ääritapauksissa tukehduttaa kalat.

A on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on pitänyt turpeenoton kieltämistä Haisurämeen alueelta oikeana päätöksenä. Hänen omistamastaan suoalueesta on tehty vuokrasopimus Vapo Oy:n kanssa jo 27.12.1981, ja vuokrasopimus päättyy vuoden 2021 lopussa. A ei aio jatkaa vuokrasopimusta, vaan haluaa päästä hoitamaan alueella kasvavaa metsää.

Lapinniemen osakaskunnalle sekä B:lle ja C:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valituksen johdosta.

Vapo Oy on antanut vastineiden johdosta vastaselityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Haisurämeen tuotantoalue ei tule miltään osin olemaan tulvan alle jäävää aluetta, koska alue pääosin on riittävän korkeassa tasossa mallinnettuihin ylimpiin tulvakorkeuksiin nähden ja koska se muilta osin eli Suojoen puoleiselta osalta suojataan tulvapenkereellä aivan ylimpiä tulvakorkeuksia vastaan. Tuotantoaluetta on itäosalta rajattu samassa tarkoituksessa.

Asian käsittelyvaihe ja tuotantokuntoon valmisteluaika noin kolme vuotta huomioon ottaen ympäristölupa ei tulisi myönnetyksi ennenaikaisesti, mikäli yhtiön valitus hyväksytään ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Rautaan ja humukseen sekä niiden vaikutuksiin Natura-alueella esiintyviin eliölajeihin mahdollisesti liittyvää luvan myöntämisen estettä ei ole todettu aikaisemmissa arvioinneissa ja niistä annetuissa lausunnoissa. Kysymys on luonnostaan rauta- ja humuspitoisista vesistöistä, joihin eliölajit ovat olosuhteiden mukaan valikoituneet ja myös sopeutuneet.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (2 kohta), eikä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella (4 kohta).

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan ympäristöluvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Valituksessa on vedottu siihen, että Haisurämeen turvetuotantoalueen aiheuttaman vesistökuormituksen osalta olisi kysymys vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen kannalta vähäisestä lisäkuormituksesta, eivätkä aluehallintoviraston päätöstä tehtäessä esitetyt arviot turvetuotantohankkeiden yhteisvaikutuksista Luupuveden valuma-alueella tuotantoalan pienentymisen ja ajan kulumisen vuoksi enää pitäisi paikkaansa. Leppisuon turvetuotantoalueen ympäristölupaa koskevan päätöksen lainvoimaiseksi tuleminen tai vanhojen turvetuotantoalueiden poistuminen tuotannosta ovat seikkoja, jotka aluehallintovirasto on jo päätöstä tehdessään voinut ottaa huomioon. Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, ei toistaiseksi ole näyttöä siitä, että turvetuotantoalueiden poistamisella tuotannosta olisi ollut myönteistä vaikutusta Luupuveden vedenlaatuun.

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Vesienhoitosuunnitelman mukaan Luupuveden ekologinen tila on välttävä ja Välijoki-Suojoen tila tyydyttävä. Luupuveden hyvä tila on arvioitu voitavan saavuttaa vasta vuonna 2027. Vesienhoitoa koskevana erityisvaatimuksena on Luupuveden osalta mainittu sen asema merkittävänä lintujärvenä. Uusi Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma ei siten anna aihetta arvioida hakemuksen mukaisen turvetuotannon vaikutuksia Luupuveden tilaan toisin kuin aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat tehneet.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Tuomas Kuokkanen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Taina Nystén. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 17.8.2016