Muu päätös 5403/2016

Ranta-asemakaavan hyväksymistä koskeva valitus (Raasepori)

Antopäivä: 19.12.2016
Taltionumero: 5403
Diaarinumero: 21/1/16

Asia Ranta-asemakaavan hyväksymistä koskeva valitus

Valittaja Oy Bonviken Ab

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.12.2015 nro 15/1061/5

Asian aikaisempi käsittely

Raaseporin kaupunginvaltuusto on päätöksellään 10.11.2014 (§ 111) hyväksynyt Bonvikenin ranta-asemakaavan. Ranta-asemakaavalla muodostuvat korttelit 1–5 sekä suojelu-, liikenne- ja maa- ja metsätalousaluetta.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista.

ELY-keskus on perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti:

Ranta-asemakaava on oleellisilta osiltaan samanlainen kuin vuonna 2005 hyväksytty ranta-asemakaava, jonka hallinto-oikeus kumosi riittämättömien selvitysten vuoksi ja koska kaava perustui mitoituksen osalta virheellisiin tietoihin. Nyt hyväksytty kaava mahdollistaa saman lukumäärän uusia rakennuspaikkoja kuin aiemmin kumottu kaava.

Lillsjönin lahti on flada. Ranta-asemakaavan muunnetun rantaviivan pituus on noin 1 560 metriä. Lillsjönin alueella on jo nykyisin suhteellisen paljon rakentamista. Myös kaava-alueella on jo entuudestaan lomarakennukset kortteleissa 1–4 ja lisäksi korttelin 2 itäpuoleisessa niemessä on saunarakennus alueella, jolle ei ole osoitettu rakennusoikeutta. Pienikin lisäys Lillsjönin kuormituksessa voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia fladan erityisolosuhteiden säilyttämisen kannalta. Tammisaaren (Raaseporin) rantaosayleiskaavojen mitoitusperiaatteiden mukaan erityistapauksissa kuten esimerkiksi fladojen osalta alueen mitoitusperusteet ovat riippuvaisia alueen erityisistä ominaisuuksista ja mitoitus on enintään 2–3 rakennuspaikkaa/rantaviivakilometri.

Lomarakennusten lisääntymisen myötä Lillsjönin käyttö ja kuormitus lisääntyvät, vaikka luonnonympäristöä tulisi tällaisella alueella erityisesti vaalia. Kun otetaan huomioon ranta-asemakaava-alueen muunnetun rantaviivan pituus, ranta-asemakaavassa alueelle osoitettu rakentamisen määrä sekä alueen ominaispiirteet, ranta-asemakaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä säädettyjä sisältövaatimuksia.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat perustelleet valitustaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus on vuonna 2008 antamallaan päätöksellä kumonnut alueelle laaditun ranta-asemakaavan. Kaavan hyväksymispäätöksessä ei oteta hallinto-oikeuden lainvoimaisen päätöksen edellyttämällä tavalla huomioon Lillsjönin ympäristöllistä luonnetta. Lisäksi uudessa kaavassa vedotaan edelleen Rådalsjönin rantaviivan huomioon ottamiseen vaikka hallinto-oikeuden edellä mainitun päätöksen mukaan sitä ei voida laskea mukaan muunnettuun rantaviivaan.

Kaavan laatimisessa ei ole otettu huomioon alueen ympäristöllisiä erityispiirteitä. Mitoitusperusteet poikkeavat muissa Tammisaaren kaupungin Kuivaston alueelle aikaisemmin hyväksytyissä rantakaavoissa noudatetuista. Kaavassa on osoitettu liian monta rakennuspaikkaa. Rakennuspaikkojen lukumäärä ja rakennuspaikoille kohdistettu rakennusoikeus erityisesti laajojen katettujen terassien ja kylmien varastotilojen osalta sekä rakennusten sijoitusta koskevat määräykset loukkaavat maanomistajien yhdenvertaista kohtelua.

Kaavamääräykset ovat muista vahvistetuista kaavoista olennaisesti poikkeavia ja luonnon- ja maisemansuojelun kannalta huonompia eikä tälle ole esitetty objektiivisia perusteluja. Kaavasta eivät ilmene sen laatimisessa noudatetut periaatteet.

Lillsjönin vesistöä tulee pitää fladana. Kaavan yhteydessä teetetyt vesistöselvitykset ovat suppeita ja ne on tehty vääränä ajankohtana eikä niille pidä antaa merkitystä asiassa. Lahtea on ruopattu ainoastaan kerran vuonna 1992.

Kaavassa esitetty neljän uuden rakennuspaikan lisäys Lillsjönin nykyiseen 25 rakennuspaikkaan on merkittävä lisäys. Maanomistajien tasapuolinen kohtelu voi toteutua vain, jos valituksenalaisen kaavan rantaviivan muuntaminen ja rakennusoikeuden mitoitus tapahtuu samojen periaatteiden mukaan kuin muissa Kuivaston alueen rantakaavoissa. Alueella ei ole voimassa yleiskaavaa eikä sellaista ole edes vireillä. Kymmenien kilometrien päässä sijaitsevien alueiden yleiskaavoihin ei voi pätevästi vedota.

Kaavassa käytetty rantaviivan pituus on virheellinen muun muassa siksi, että siihen on laskettu mukaan Rådalsjönin rantaviivan pituus sekä rakennuskelvotonta rantaviivaa. Kaava-alueella olevan niemen rantaviiva on myös laskettu väärin. Kaavaselostuksessa ei lainkaan tarkastella vapaaksi jätettävän rantaviivan määrää. Kaava-alueella olevaan niemeen ei jää juuri lainkaan vapaata rantaviivaa.

Rakennuspaikkojen sijoittelussa tulisi ottaa muun muassa vastarannan rakennuspaikat huomioon. Kaava johtaa maanomistajien epätasapuoliseen kohteluun ja uhkaa peruuttamattomasti turmella alueen herkän luonnon. Nykyisen rakennuskannan selvittäminen ja sen aiheuttaman vesistökuormituksen ja nykyisen mitoituksen selvittäminen on keskeinen osa kaavan vaikutusten arviointia, mutta se puuttuu valituksenalaisesta kaavasta. Selvitykset puuttuvat kaavan koko vaikutusalueelta Pållackfladanin uloimmasta kapeikosta aina Lillsjöbottenin perukkaan asti. Vesistön tila ei kestä enää merkittävää lisärakentamista rannoille.

Raaseporin kaupunginhallitus on antanut lausunnon.

ELY-keskus on antanut kaupunginhallituksen lausunnon johdosta vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

= = =

Kaavan sisältöä koskevat valitusperusteet

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;

2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä

3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia aseteta asemakaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita.

Kaava-alue ja sitä koskevat selvitykset

Ranta-asemakaava on laadittu Raaseporin Kuivaston kylässä sijaitsevien kiinteistöjen 1:30 ja 1:110 alueelle. Pääosin tilat sijaitsevat Lillsjön-nimisen merenlahden itä- ja etelärannalla ja kaava-alueen pinta-ala on yhteensä noin 50 hehtaaria. Lillsjönin itärannalla oleva kiinteistö 1:28 ei kuulu kaava-alueeseen eikä kaavaan sisälly vesialuetta. Alueella ei ole maakuntakaavassa muita merkintöjä kuin tilan 1:110 itäosassa sijaitseva Natura 2000 -alue Sviberget-Lagerholm (FI0100054). Alueella ei ole voimassa yleiskaavaa. Raaseporissa on vireillä Tammisaaren länsiosan saariston rantayleiskaavoitus, mutta kaupungin kaavoitusohjelman mukaan rantayleiskaavoitus ei ole vielä edennyt selvitysten laatimista pidemmälle. Ranta-asemakaavan tavoitteena on kaavaselostuksen mukaan osoittaa alueelle joitakin uusia loma-asunnon rakennuspaikkoja.

Kaavaselostuksen mukaan mainittua rantaosayleiskaavaa varten laaditussa Lindö-Kvigosin alueen luonto- ja maisemaselvityksessä (FCG Suunnittelukeskus Oy, 26.2.2008) on inventoitu muun muassa alueen fladat ja kluuvijärvet, mutta Lillsjönin lahtea ei ole luettu näihin kuuluvaksi. Myöskään muita yleiskaavan arvoluokituksen mukaisia alueita ei kaava-alueella tai sen läheisyydessä Natura-aluetta lukuun ottamatta sijaitse. Kaava-asiakirjoihin kuuluu myös Luonto- ja maisemaselvitysten päivitys ja täydennys (Karttaako Oy 2008), jossa todetaan muun ohella, että rantarakentamisen ja veneväylän hoidon takia lahden vesitalous ja siihen liittyvä sukkessio eivät ole luonnonmukaisia, eikä kohde ole vesilain tarkoittama alle 10 hehtaarin laajuinen flada tai kluuvi. Yhteenvetona on todettu, ettei suunniteltu maankäyttö vaaranna alueen luontoarvoja.

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry on laatinut arvion kysymyksessä olevan merenlahden tilasta 18.5.2009 ja 2.10.2012. Vuoden 2009 arviossa on todettu muun ohella, että Lillsjönin lahti on luokituksen perusteella merenlahti, koska se on jatkuvasti yhteydessä ulkopuolisen merialueen kanssa. Tämä näkyy selvästi alueen kohtalaisen korkeana suolaisuutena. Lahden ja ulkopuolisen merialueen yhteytenä toimiva salmi ei ole luonnontilassa, koska sitä on ruopattu niin, että pienin syvyys on tällä hetkellä noin 1,5 metriä. On selvää, että niin kauan kuin salmea pidetään auki, Lillsjön pysyy melko eristyneenä meren­ lahtena, mutta kluuvijärveksi se ei kehity lyhyellä aikajänteellä. Vuoden 2012 arviossa on selvitetty veden laatua sekä kartoitettu alueen kasvillisuutta ja pohjabiotooppeja. Veden laadun osalta selvityksessä on todettu muun ohella, että pinnanläheiset ravinnepitoisuudet ovat aika tyypilliset suojaisalle merenlahdelle. Lahdessa on havaittu hapettomuutta pohjan tuntumassa, vesi on ollut sameaa ja ravinnepitoisuudet hyvin korkeat. Pohjaeläimistön ja kalaston on todettu todennäköisesti kärsivän tilanteesta. Selvityksestä käy ilmi muun muassa, että Lillsjönin pohjaa on ruopattu sisääntuloväylän kohdalta.

Ranta-asemakaavan sisältö ja rakentamisen mitoitus

Ranta-asemakaavassa on osoitettu loma-asuntojen korttelialueet (RA) 1–5, joihin on osoitettu yhteensä 8 rakennuspaikkaa. Rakennuspaikoista 4 on jo olemassa olevia. Jokaiselle rakennuspaikalle saa kaavamääräysten mukaan rakentaa yhden enintään 100 k-m²:n suuruisen loma-asunnon, yhden 30 k-m²:n suuruisen saunarakennuksen ja yhden 40 k-m²:n suuruisen talousrakennuksen. Kaavassa on osoitettu rakennusten rakennusalat ja rakennuspaikkojen rantaan on osoitettu suojeltava alueen osa. Kaavamääräyksissä on kielletty vesikäymälän rakentaminen ja rakennuspaikan edustan vesialueen ruoppaaminen. Jätevesien käsittelystä on annettu kaavamääräykset.

Kaava-alueen rakentamisen ulkopuolelle jäävät alueet on osoitettu maa- ja metsätalousalueiksi (M) ja maa- ja metsätalousalueiksi, joilla on ympäristöarvoja (MY). Rådalssjönin rantaan ja kaavaan sijoittuu luonnonsuojelualue (SLnat), joka kuuluu Natura-verkostoon.

Kaavaselostuksen mukaan ranta-asemakaavan mitoitus perustuu Tammisaaren Eteläisen saariston ja Itäisen saariston rantaosayleiskaavoissa noudatettuun mitoitukseen. Mitoitus on laskettu siten, että Rådalssjön pois lukien kaava-alueen muunnetun rantaviivan pituutena on pidetty 2 205 metriä ja rakennuspaikkoja on kaavassa osoitettu 8. Rakentamisen mitoitus on siten 3,6 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti. Kaavaselostuksen liitteenä olevasta kaavan mitoitusperusteita kuvaavasta kartasta käy ilmi, että rakennusoikeutta koskevaan laskelmaan on luettu vain tilojen 1:30 ja 1:110 Lillsjönin lahteen rajoittuvat ranta-alueet.

Oikeudellinen arviointi

Kaava-asiakirjoissa esitetyn ja tältä osin riittävänä pidettävän selvityksen perusteella kaupunginvaltuuston päätöksessä on voitu katsoa, ettei kysymyksessä oleva merenlahti ole flada. Hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että vesistön osan laadusta riippumatta sen ominaispiirteet ja alueen jo toteutunut rakentaminen tulee ranta-asemakaavaa laadittaessa ottaa huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n edellyttämällä tavalla. Lisäksi mainitut seikat on otettava huomioon myös ranta-asemakaavassa osoitettavan rakennusoikeuden mitoituksessa riippumatta siitä, minkälaista laskennallista mitoitusperustetta kaavaa laadittaessa on muutoin käytetty.

Ranta-asemakaavaa laadittaessa maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitetut tutkimukset ja selvitykset on tehty ainoastaan kaavoitettavan alueen osalta. Karttatarkastelun perusteella Lillsjönlahti on jo ennestään melko tiheään ja kauttaaltaan rakennettu nyt kaavoitettavan alueen ulkopuolisilta osin, millä voi olla vaikutusta saman lahden ranta-alueille osoitettavissa olevan uuden rakentamisen määrään. Kaava-asiakirjoihin ei kuitenkaan sisälly sellaista mitoitusselvitystä, jossa olisi otettu huomioon Lillsjönlahden muille ranta-alueille jo toteutunut rakentaminen. Alueen maankäyttöä ja rakennusoikeuksien jakautumista ei ole myöskään selvitetty oikeusvaikutteisella yleiskaavalla. Kaavan pohjaksi laadittuja selvityksiä ei voida tältä osin pitää riittävinä eikä niiden perusteella ole arvioitavissa, onko ranta-asemakaavan sisältövaatimusten puitteissa voitu enää osoittaa alueelle uusia rakennuspaikkoja. Puutteellisten selvitysten vuoksi ei ole myöskään mahdollista arvioida ranta-asemakaavan lainmukaisuutta rakennusoikeuden tasapuolisen jakautumisen ja maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Hallinto-oikeus katsoo lisäksi, että ranta-asemakaavan mukaiset uudet rakennuspaikat johtavat siihen, ettei alueelle jää maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetyllä tavalla riittävää yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Raaseporin kaupunginvaltuuston päätös on selvitysten puutteellisuuden ja kaavan sisällön lainvastaisuuden vuoksi kumottava.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007) ja 100 § (844/1996)

Kuntalaki (410/2015) 147 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 §, 54 § = = =

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Ilkka Hartikainen ja Tuula Pääkkönen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Oy Bonviken Ab ranta-asemakaavan laatimisesta huolehtineena maanomistajana on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja kaupunginvaltuuston päätöksestä tehtyjen valitusten hylkäämistä.

Oy Bonviken Ab on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kaavaa varten on tehty kaavan ulkopuoliseen alueeseen kohdistuvia tutkimuksia, selvityksiä ja vaikutusarvioita Lillsjönin lahden ja lähiympäristön rakentamistilanteesta sekä ranta-asemakaavoitustilanteesta. Lisäksi on tehty kolme vesistöselvitystä ja luonto- ja maisemaselvitys yleiskaavoitusta varten. Koko Lillsjönin vesistöalueelle sekä myös sen ulkopuoliselle Pålackfladan alueelle on laadittu emätilaselvitys, joka sisältää myös emätilakohtaisen mitoitustarkastelun ja maanomistajien tasapuolista kohtelua koskevan arvion.

Yleiskaavan puuttumisen johdosta kaava sisältää maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 4 momentin tarkoittamat yleiskaavalliset selvitykset, joihin sisältyy muun muassa edellä mainittu laaja emätilaselvitys sekä rakentamistilannetta, ranta-asemakaavoitustilannetta, vesistöä, luonnonoloja ja maisemaa koskevat selvitykset. Laajaa aluetta koskeva emätilaselvitys osoittaa, että kaikki kaava-alueen ulkopuolella sijaitsevat emätilat ovat ylittäneet Bonvikenin ranta-asemakaavan mitoitusperusteiden mukaisen rakennusoikeuden eikä edellytyksiä uusiin rakennuspaikkoihin siten ole. Kaava-alueen ulkopuolisen alueen maankäyttö on siten jo tosiasiallisesti ratkaistu ja se nojautuu olemassa olevaan tilanteeseen. Kaava ei siten voi vaarantaa muiden tilojen tasapuolista mahdollisuutta rakennuspaikkojen muodostamiseen.

Lillsjönin lahden alueella käsillä olevan kaava-alueen ulkopuoliset rakennuspaikat ovat rakennettuja rakennuspaikkoja, joten niiden täydennysrakentaminen ei pääsääntöisesti edellytä kaavaa.

Rakentamattoman rannan osuus on 78 %. Uudet rakennuspaikat on osoitettu olemassa olevien rakennuspaikkojen ja tieverkon yhteyteen vapaata rantaa säästäen ryhmiin siten, että alueelle jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Lillsjönin alueella kokonaisrantaviiva on 2 695 metriä, josta rakentamattoman rannan osuus on 1 907 metriä (70,7 %). Yhtenäisiä rakentamattomia rantaosuuksia on 430 metriä pohjoisosassa, 590 metriä niemessä ja 320 metriä eteläosan itärannalla ja lisäksi 190 metriä samalla kohtaa salmen länsirannalla. Ympäristöministeriön oppaan Rantojen maankäytön suunnittelu, ympäristöopas 120 mukaan (s. 141) "yleisesti voidaan katsoa 300–500 metrin mittaisen vapaan rannan turvaavan esimerkiksi virkistyskäytön ja rantautumisen mahdollisuuden sekä edistävän alkuperäisen luonnon monimuotoisuuden säilymistä."

Kaava-alueen sisälle jäävän mutta muutoksenhaun kohteena olevaan kaavaan kuulumattoman kiinteistön RN:o 1:28 rantaviiva on 320 metriä. Tilan alueelle on osoitettu yksi taustamaaston rakennuspaikka tilan takarajalle ja tilan muu rakennusoikeus on ranta-asemakaavalla siirretty saman tilan Lillsjönin ulkopuolella sijaitsevalle rannalle.

Raaseporin kaupunginhallitus on antanut selityksen.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt valituksen hylkäämistä. ELY-keskus on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Toisin kuin kaavaselostuksessa todetaan, sijaitsee tilalla RN:o 1:30 ennestään lomarakennus ja sauna (kortteli 2). Tilalla RN:o 1:110 sijaitsee lomakäytössä oleva rakennus ja sauna (kortteli 4), lomakäytössä oleva rakennus ja sauna (kortteli 3) ja lomarakennus, sauna ja talousrakennuksia (kortteli 1 tontti 1). Tila RN:o 1:110 on muodostettu emätilasta RN:o 1:31, josta on muodostettu 76 kiinteistöä. Näistä kiinteistöistä 41:lle on rakennettu vapaa-ajan rakennus, kahdelle ympärivuotinen asunto ja tämän lisäksi kolmelle kiinteistölle on rakennettu pelkästään talousrakennuksia. Edellä kerrotun perusteella ELY-keskus katsoo, että Bonvikenin ranta-asemakaavassa ei ole huomioitu emätilan käyttämää rantarakennusoikeutta.

Kaavaselostuksessa todetaan, että Lillsjönin pohjanläheinen vesi kärsi näytteenottohetkellä pahasta hapenpuutteesta ja tämä näkyi myös ravinteiden voimakkaana liukenemisena pohjasedimentistä. Vesistön tila on siis jo nykyisellä kuormituksella todettu melko huonoksi. Selvityksen johtopäätökset eivät ole välittyneet kaavaratkaisuun eivätkä vaikuttaneet ranta-asemakaavan mitoitusperusteisiin.

Tilan Strandåkern RN:o 1:28 rantaviiva ei ole vapaata rantaviivaa. Vaikkakin itse rakentaminen on osoitettu takamaastoon, on se kuitenkin vain 50 metrin etäisyydellä rannasta. RA-alueen eteläpuolella sijaitsee myös rakennus. Kyseinen tila sisältyy voimassa olevaan ranta-asemakaavaan. Kaava-alueen niemi, jossa sijaitsevat korttelit 3 ja 4, ei myöskään ole vapaata rantaa. Niemenkärki on jo rakentamiskäytössä.

Kaava-alueen länsiosassa vapaan rantaviivan laskennassa ei ole huomioitu vastarannalla oleva rakennuskantaa. Kaava-alueen länsiosan kapean salmen kohdalla oleva ranta ei ole vapaata rantaa, koska salmen länsiranta on rakennettu (karttateknisesti osoitettu M-alueeksi, mutta sen takana noin 50 metrin etäisyydellä on asutusta).

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatineet valituksen hylkäämistä.

Oy Bonviken Ab on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Bonvikenin ranta-asemakaavassa osoitetut rakennuspaikat sijaitsevat Lillsjön-nimisen merenlahden rannalla. Lillsjön on yhteydessä mereen ainoastaan noin 200 metriä pitkän ja erittäin kapean salmen kautta. Muusta merialueesta lähes erillisenä sen kuormituskestävyyden voidaan arvioida olevan olennaisesti tavanomaisia merenlahtia huonompi. Kaava-asiakirjoihin sisältyvän Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n Lillsjönin tilaa koskevan selvityksen mukaan vesi pohjan lähellä oli syksyllä 2012 hapetonta ja ravinnepitoisuudet hyvin korkeat.

Kaava-asiakirjoista ilmenee, että Lillsjönin rannalla on nykyisin 25 rakennettua rakennuspaikkaa. Kaavassa on osoitettu neljä uutta omarantaista lomarakennuspaikkaa. Kaava-asiakirjoissa ja valituksessa on myös todettu, että muu osa Lillsjönin lahtea on rakennettu tehokkaasti, ja että muut emätilat ovat selkeästi ylittäneet Bonvikenin ranta-asemakaavan mitoitusperusteiden mukaisen rakennusoikeuden, eikä edellytyksiä uusiin rakennuspaikkoihin siten ole.

Kaavaselostuksen tietojen perusteella rantaviivan muuntaminen on suoritettu siten, että lähtökohtana on ollut peruskartan rantaviiva. Rantaviivan mutkat on oikaistu matemaattisen säännön perusteella. Alle 50 metriä leveistä niemistä on luettu mukaan vain kanta. Kaavaselostuksen mukaan ranta-asemakaava-alueen näin lasketun muunnetun rantaviivan pituus on 2 205 metriä ja mitoitus 3,6 rakennuspaikkaa/muunnettu rantakilometri. Yhtenäiseksi rakentamattomaksi rantaosuudeksi on valituksen mukaan muun ohella luettu niemessä 590 metriä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kaavassa käytetty rantaviivan muuntomenetelmä poikkeaa olennaisesti ranta-asemakaavoissa ja rantayleiskaavoissa tavanomaisesti käytetyistä rantaviivan muuntoperiaatteista. Tämän vuoksi kaavaselostuksessa ilmoitettu mitoitus ei ole vertailukelpoinen muiden ranta-asemakaavojen ja rantayleiskaavojen kanssa.

Kaavaselostuksessa olevien tietojen perusteella ei voida tarkkaan arvioida sitä, mikä on Lillsjönin ranta-alueiden kokonaismitoitus. Karttatarkastelun ja kaavaselostuksessa olevien tietojen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että Bonvikenin ranta-asemakaava-alueen ulkopuoliset Lillsjönin rannat ovat jo tällä hetkellä tiheästi rakennettuja eikä niille juurikaan sisälly mainittavia vapaa-alueita. Myös Bonvikenin ranta-asemakaavassa on osoitettu niukasti vapaa-alueita. Esimerkiksi valituksessa mainitussa niemessä sijaitsevat korttelit 4 ja 5, joten niemen kapeudesta ja rakennuspaikkojen läheisyydestä johtuen niemessä ei tosiasiallisesti ole Oy Bonviken Ab:n valituksessa ilmoitettua määrää yhtenäistä rakentamatonta ranta-aluetta.

Alueen muiden emätilojen alueella aikaisemmin mahdollisesti toteutettu tiheä rakentaminen ei voi olla peruste osoittaa kaavassa uusia rakennuspaikkoja siten, että kaava ei täytä ranta-asemakaavan sisältövaatimuksia.

Edellä selostetuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että Bonvikenin ranta-asemakaavassa ei ole otettu riittävästi huomioon vesistön ominaispiirteitä eikä kaavan ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Kaava on siten maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentissa säädettyjen ranta-asemakaavan sisältövaatimusten vastainen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.

 
Julkaistu 19.12.2016