Muu päätös 5438/2016

Hirvieläinten metsästyslupaa koskeva valitus (Salla)

Antopäivä: 20.12.2016
Taltionumero: 5438
Diaarinumero: 3654/1/15

Asia Hirvieläinten metsästyslupaa koskeva valitus

Valittaja Sallan Erä- ja Kalamiehet ry

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 16.10.2015 nro 15/0362/1

Asian taustaa

Metsähallituksen eräsuunnittelija on 10.3.2012 päätöksellään nro 3902/2012 myöntänyt Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:lle metsästyslain mukaisen oikeuden hirven metsästämiseen vuonna 2012 lupa-alueille Tuntsa (8150), Suolti (8151) ja Palo-Koutelo-Joutsenaapa (8152). Yhdistys oli hakenut aluelupaa Metsähallituksen hallinnassa olevalle valtion maalle alueille Tuntsa (8150), Palo-Koutelo-Joutsenaapa (8152), Vilma (8153) ja Suolti (8151).

Metsähallitus on 2.4.2012 Erä- ja Kalamiehet ry:n oikaisuvaatimuksen johdosta muuttanut aikaisempaa päätöstään siten, että alueen Suolti (8151) tilalle on vaihdettu alue Vilma (8153).

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on 29.11.2012 päätöksellään dnro 99/4/2012 kumonnut Metsähallituksen päätöksen metsästysluvasta hylätyn valtionmaan nro 8151 osalta ja palauttanut asian tältä osin Metsähallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian aikaisempi käsittely

Metsähallitus on 21.5.2014 päätöksellään nro MH 2513/04/2012 hylännyt Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n oikaisuvaatimuksen hirvieläinten metsästyslupaa (jäljempänä aluelupa) koskevassa asiassa ja pitänyt päätöksen nro 3902/2012 ennallaan.

Metsähallitus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Metsähallitus tarjoaa metsästysmahdollisuuksia valtion mailla. Kestävän ja metsästäjien kannalta tasapuolisen metsästyksen suunnittelu edellyttää tietyissä tilanteissa rajoitusten asettamista metsästykselle. Valtion mailla tapahtuvaan hirvenmetsästykseen on ollut havaittavissa lisääntynyttä metsästyspainetta ja kiinnostusta. Metsähallituksen tulee metsästyslain 46 §:n nojalla lupia myönnettäessä asettaa etusijalle sellaiset metsästäjät, joilla ei muutoin olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta.

Metsästyslain 8 §:n mukainen niin sanottu vapaa metsästysoikeus valtion alueilla koskee kyseessä olevilla alueilla kotipaikan omaavia henkilöitä. Henkilökohtaisena oikeutena sitä ei voi jälleen jakaa, eikä vapaa metsästysoikeus kosketa kollektiivisesti metsästysseuraa eikä sen ulkopaikkakuntalaisia jäseniä.

Metsähallitus ei Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n aluelupahakemuksessa haettua aluetta rajatessaan rajoita metsästyslain 8 §:ssä tarkoitettua kuntalaisen vapaata metsästysoikeutta. Kuntalaisen vapaaseen metsästysoikeuteen perustuvan pyyntiluvan hakemiseen Suomen riistakeskukselta ei tarvita Metsähallituksen aluelupaa, vaan kyseessä olevan yhdistyksen paikkakuntalaisilla metsästäjillä on mahdollisuus päästä metsästämään hirveä kotikuntansa maille ilman Metsähallituksen päätöstä.

Sallan kunnan valtion maat on metsästyksellisesti jaettu neljään hirvenmetsästyksen alueeseen. Sallan Erä- ja Kalamiehet ry on hakenut hirvenmetsästyksen aluelupaa kaikille neljälle alueelle. Sallan kunnassa hirvenmetsästyksen aluelupaa haki vuonna 2012 yhteensä 56 seuruetta tai seuraa. Yhdellekään seuralle ei ole myönnetty hirvenmetsästyksen aluelupaa kaikille neljälle alueelle. Kolme metsästäjämäärältään suurinta hakijaa saivat vastaavan luvan kuin Sallan Erä- ja Kalamiehet ry. Pääsääntöisesti alueluvat myönnettiin joko yhdelle tai kahdelle alueelle. Sallan riistanhoitoyhdistyksen kanssa käytyjen neuvottelujen perusteella Metsähallituksessa päätettiin, että metsästyksen kestävyyden ja metsästysmahdollisuuksien tasapuolisen jakaantumisen perusteella seurat ja seurueet voivat saada aluelupia vuonna 2012 enintään kolmelle alueelle.

Asian käsittely on siirtynyt Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle 1.9.2014 (laki maaseutuelinkeinoasioiden muutoksenhaku-uudistuksen voimaanpanosta 4 §).

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n valituksen Metsähallituksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Metsästyslain 6 §:n mukaan oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei metsästyslaissa jäljempänä muuta säädetä.

Lain 8 §:n mukaan muun ohella henkilöllä, jonka kotipaikka on Lapin lääniin kuuluvassa kunnassa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion omistamilla alueilla.

Lain 17 §:n mukaan se, jolla on 6 §:n, metsästysvuokrasopimuksen tai maanvuokrasopimuksen perusteella metsästysoikeus, voi antaa asettamillaan ehdoilla toiselle luvan metsästää (metsästyslupa), jollei tätä ole vuokrasopimuksessa kielletty.

Lain 44 §:n mukaan metsästysoikeuden käyttämisestä ja riistanhoidosta valtion alueilla päättää se viranomainen, jonka hallinnassa alue on, jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu.

Lain 46 §:n 1 momentin mukaan valtion aluetta koskeva metsästyslupa annetaan kirjallisena. Luvassa on yksilöitävä metsästysaika ja metsästettävät riistaeläimet. Lupaehdoissa voidaan määrätä luvan saaja määräajassa ilmoittamaan luvan myöntäjälle saamansa saaliin määrä.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos jollakin valtion alueella on tarpeen rajoittaa lupien määrää, lupia myönnettäessä etusijalle on asetettava sellaiset metsästäjät, joilla muutoin ei olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio

Metsähallitus on edellä kuvatulla tavalla myöntänyt Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:lle vuodelle 2012 niin sanotun alueluvan hirvieläinten pyyntiin kolmelle hirvenmetsästyksen alueelle Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n hakeman neljän hirvenmetsästyksen alueen sijaan. Metsästysalueet sijaitsevat Sallan kunnassa valtion hallinnoimalla metsämaalla. Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:ssä on sekä Sallassa asuvia että ulkopaikkakuntalaisia ampujia.

Metsähallitus, joka hallinnoi Sallan kunnassa olevaa valtion metsämaata, voi metsästyslain 17 §:n nojalla myöntää valtion alueeseen kohdistuvia metsästyslupia. Metsähallituksen lupatoiminnalla ei kuitenkaan voida poistaa tai vähentää Sallan kunnassa asuvien metsästyslain 8 §:n perustuvaa metsästysoikeutta. Metsästyslain 46 §:n 2 momentissa säädetty huomioon ottaen Metsähallituksen tulee aluelupia myöntäessään ottaa huomioon myös sellaiset metsästäjät, joilla ei ole valtion maille metsästyslain 8 §:n mukaista metsästysoikeutta. Kun valituksenalaisella päätöksellä ei ole, eikä olisi voitukaan määrätä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetun kuntalaisen vapaan metsästysoikeuden alueellisesta ulottuvuudesta, sekä huomioon ottaen Sallan kunnan alueelle kohdistuva metsästyspaine sekä metsästysmahdollisuuksien tasapuolisen jakaantumisen ja kestävän metsästyksen vaatimukset, Metsähallitus ei ole ylittänyt sille asiassa kuuluvaa harkintavaltaa rajoittaessaan aluelupiin sisältyvien alueiden määrää.

Päätöksen kumoamiseen ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Marja-Riitta Tuisku ja Pirjo Jalonen. Esittelijä Laura Juntunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Sallan Erä- ja Kalamiehet ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-

oikeuden päätös kumotaan ja Metsähallituksen päätöstä muutetaan siten, että vuoden 2012 hirvenmetsästyksen aluelupa myönnetään yhdistyksen hakemuksen mukaisesti kaikille Sallan kunnan valtion maan neljälle lohkolle. Lisäksi yhdistys on vaatinut Metsähallituksen velvoittamista korvaamaan sille koko muutoksenhakuprosessin aikana aiheutuneet oikeudenkäyntimaksut.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Sallan kunnan valtion maille vuonna 2012 myönnetyissä alueluvissa oli yhteensä 1 679 ampujaa. Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n aluerajoitus ei poistanut valtion mailta ainuttakaan hakijaa, vaan ampujia oli edelleen 1 679 kappaletta.

Yhdistyksen ampujaluettelossa oli 126 ampujaa, joista 35 ulkokuntalaista vailla muuta metsästysmahdollisuutta olevaa ampujaa (kahta ampujaa lukuun ottamatta, joita ei laskettu aluelupaa haettaessa) ja 91 paikallista ampujaa. Ulkokuntalaisista ampujista yhdistys maksoi normaalin ulkokuntalaisen aluelupamaksun.

Metsähallituksen vuosia 2010–2013 koskevan alueellisen kiintiöpäätöksen mukaan hirvilupia myönnettäessä on noudatettava seuraavia kiin­tiöitä: "Metsästyslain 8 §:n tarkoittama alue, vähintään 50 ha pinta-alaa/met­säs­täjä, mikäli samalla alueella metsästää useampi kuin yksi seurue. Minimiarvoa voidaan soveltaa vain alle 6 000 ha lupa-alueilla tarkoituksenmukaisten metsästysjärjestelyiden mahdollistamiseksi. Useamman hirvialueluvan myöntämiseksi samalle alueelle tulee olla vähintään 1 000 ha metsästysalaa/seurue."

Sallan valtion maiden pinta-ala on 252 005 ha. Ampujia on ampujaluettelon mukaan 1 679 ja seurueita 71. Ampujaa kohti alaa tuli 150 ha ja seuruetta kohti 3 549 ha. Näillä ampujamäärillä ei siis menty alle määriteltyjen kiintiöiden. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että aluelupien ampumaluettelossa olevista paikallisista seurojen 1 214 jäsenestä enemmän kuin puolet metsästää pelkästään seurojen mailla. Tämä johtuu riistanhoitoyhdistyksen suosituksesta käyttää varsinaisista pyyntiluvista vähintään puolet yksityismailla. Näin valtion maiden kestävä käyttö, ekologia, turvallisuus ja pinta-alakysymykset ovat erinomaisesti tulleet huomioiduiksi ilman paikallisten metsästysoikeuksien rajoituksia.

Osoittaa huonoa hallintatapaa, että Metsähallitus myönsi aluelupia Sallan kunnan valtion maille naapurikuntien ampujille, vaikka heillä on myös kotikunnassaan valtion mailla 8 §:n mukainen metsästysoikeus.

He eivät näin ollen olleet vailla hirven metsästysmahdollisuutta. Mainittua metsästysoikeutta ei saa aluelupia myönnettäessä rajoittaa ulkokuntalaisten hyväksi.

Aluelupia ei vuonna 2012 rajoitettu Sallan valtion mailla muilta kuin paikallisilta metsästysseuroilta.

Metsähallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt, että valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus tulee hylätä. Lausunnossa todetaan muun ohella seuraavaa:

Paikallisella metsästysseuralla, jossa on vielä ulkopaikkakuntalaisia jäseniä, ei oikeushenkilönä ole etuoikeuksia metsästykseen valtion mailla eikä vapaa metsästysoikeus valtion mailla ole seuran oikeus, vaan Suomen pohjoisten osien asuinpaikkakuntalaisen henkilökohtainen oikeus.

Valituksen mukaan Sallan kunnan valtionmaille myönnetyissä alueluvissa oli yhteensä 1 679 ampujaa. Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n aluerajoitus ei poistanut valtion mailta ainuttakaan hakijaa, vaan ampujia oli edelleen sama 1 679 kappaletta. Metsähallituksen eräsuunnittelija tekee huolellisen lupaharkinnan tietyllä hetkellä, jolloin esimerkiksi päätöksen vaikutuksen lopullinen ja tosiasiallinen lopputulos ei voi olla tiedossa harkintaa tehtäessä. Lupaharkintaan vaikuttavat hyvin monet sovellettavat seikat ja metsästyslupia haetaan useilla hakemuksilla. Sillä, että yhdistyksen päätöksen rajaaminen ei vaikuttanut kokonaisampujamäärään valtion alueilla vuonna 2012, ei ole sanottavaa merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

Metsähallitus ensisijaisesti ratkaisee, kuka käyttää metsästysoikeutta valtionmailla. Metsästysoikeus annetaan hirvenmetsästyksessä joko Metsähallituksen ja rekisteröidyn metsästysseuran välisellä metsästysoikeuden vuokrasopimuksella tai alueluvan kautta. Aluelupa on hakemuksen perusteella tehty, valtion aluetta koskeva hallintopäätös hirvieläinten metsästysoikeudesta.

Metsähallituksen hirvenmetsästyksen alueluvat myönnetään metsästyskaudeksi kerrallaan. Aluelupaa voi hakea Metsähallitukselta vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Metsähallitus toimii yhteistyössä riistahallinnon muiden toimijoiden kanssa suunnitellessaan metsästyksen ehtoja ja kestävyyttä valtionmailla. Metsähallituksen myönnettyä seurueelle tai seuralle metsästysoikeuden valtion maille, on hakijan tämän jälkeen vielä haettava varsinaista pyyntilupaa hirven pyyntiin. Pyyntiluvan myöntää sen alueen Suomen riistakeskuksen alaisuudessa toimiva riistanhoitopiiri, jonne Metsähallituksen aluelupa kohdistuu.

Metsästyslain 8 §:ssä säädetään kuntalaisen oikeudesta metsästää valtion alueella. Paikkakuntalaiset metsästäjät voivat metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella tehdä vielä pyyntilupahakemuksen ilman Metsähallituksen aluelupaa kotikuntansa valtion maille huhtikuun loppuun mennessä sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa hakemuksen metsästysalueesta kuuluu.

Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n Metsähallitukselle vuonna 2012 jättämässä hirvenmetsästyksen aluelupahakemuksessa oli 124 metsästäjää. Heistä 90 oli paikkakuntalaisia ja 34 ulkopaikkakuntalaisia hakijoita. Ulkopaikkakuntalaisia hakijoita oli yhdistyksen hakemuksessa siten yli neljäsosa (27 prosenttia).

Aluelupa myönnettiin Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:lle kolmelle alueelle, yhteensä 165 300 hehtaarille, mikä on pinta-alaltaan jo varsin kohtuullinen hirvenmetsästyksen alue 124 henkilön seurueelle (1 333 ha/metsästäjä).

Metsähallitus ei ole Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n hakemia alueita rajatessaan rajoittanut metsästyslain 8 §:n mukaista kuntalaisten metsästysoikeutta valtion mailla, koska hakijana ei ole ollut pelkästään paikkakuntalaisista koostuva seurue, vaan hakemuksessa on ollut mukana 34 ulkopaikkakuntalaista jäsentä. Metsästyslain 8 §:n mukainen kuntalaisen vapaa metsästysoikeus valtion alueilla on henkilökohtainen oikeus, eikä se kosketa kollektiivisesti paikallista metsästysseuraa ja sen ulkopaikkakuntalaisia jäseniä. Paikalliseen metsästysseuraan kuuluvat ulkopaikkakuntalaiset saisivat huomattavaa perusteetonta etua muihin ulkopaikkakuntalaisiin lupahakijoihin nähden, mikäli paikalliseen metsästysseuraan kuulumisen katsottaisiin antavan sen kaikille jäsenille metsästyslain 8 §:n mukaisen vapaan metsästysoikeuden kyseisen kunnan valtion maille.

Sallan Erä- ja Kalamiehet ry on antanut lausunnon johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n vaatimusta sille hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

2. Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:n vaatimus sille korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Sallan Erä- ja Kalamiehet ry on vaatinut hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista vasta täällä. Tämän vuoksi vaatimus on myöhään tehtynä jätettävä tutkimatta.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Sallan Erä- ja Kalamiehet ry:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 20.12.2016