Muu päätös 5606/2016

Maastoliikennelain mukaista asiaa koskeva valitus (Rantasalmi), samasta päätöksestä myös lyhyt ratkaisuseloste

Antopäivä: 29.12.2016
Taltionumero: 5606
Diaarinumero: 927/1/16

Asia Maastoliikennelain mukaista asiaa koskeva valitus

Valittajat Pyyvilän osakaskunta, Porosalmen osakaskunta, Hietavirran osakas­kunta, Uskinselän osakaskunta, Vaahersalon osakaskunta ja Haukiveden kalastusalue

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 24.2.2016 nro 16/0058/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on päätöksellään 28.1.2014 Nro ESAELY/425/07.01/2011 asettanut maastoliikennelain 8 §:n mukaisen moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttöä koskevan kiellon karttaliitteessä rajatulle jääpeitteiselle vesialueelle Haukivedellä välillä Porosalmi – Linnansaari Rantasalmen kunnassa ja pieneltä osin Savonlinnan kaupungissa. Kielto on voimassa vuosittain 1.1.–30.4. välisen ajan.

Kielto ei koske:

1) poliisin, tullilaitoksen tai rajavartiolaitoksen virkatehtäviä tai sairaankuljetuksen taikka palo- ja pelastustoimen tehtäviä;

2) muita kuin 1) kohdassa tarkoitettuja virkatehtäviä ja niihin rinnastettavia tehtäviä, energia- tai tietoliikennelaitteiden huoltotöitä, eikä välttämätöntä liikkumista näissä tehtävissä tai töissä. Kielto ei koske myöskään syväväylän turvalaitteiden kunnossapitoa;

3) kalastuksen vaatimaa, siitä merkityksellisen osan toimeentulostaan saavan henkilön kulkemista moottoriajoneuvolla;

4) metsätalouden harjoittamiseksi välttämätöntä kulkemista;

5) ammattimaisessa metsätaloustyössä käytettävien koneiden huolto- ja korjaustöiden vaatimaa kulkemista;

6) rajoitusalueen sisään jääville yksityisille kiinteistöille välttämätöntä kulkemista;

7) Porosalmen matkailualueen ja Linnansaaren sekä Porosalmen matkailualueen ja Mustalahden välistä 50 metriä leveää liitekartassa osoitettua väylää.

ELY-keskus on samalla määrännyt, että sen päätös tulee voimaan mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Pyyvilän, Porosalmen, Hietavirran, Uskinselän ja Vaahersalon osakaskuntien ja Haukiveden kalastusalueen yhteisen valituksen sekä vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta on rauennut.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään siltä osin kuin nyt on kysymys seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Pykälän 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

Perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Pykälän 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Artiklan 2 kappaleen mukaan edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää valtioiden oikeutta saattaa voimaan lakeja, jotka ne katsovat välttämättömiksi omaisuuden käytön valvomiseksi yleisen edun nimissä tai taatakseen verojen tai muiden maksujen tai sakkojen maksamisen.

Maastoliikennelain 1 §:n 1 momentin mukaan tämän lain tarkoituksena on ehkäistä haittoja, joita luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka yksityiselle edulle aiheutuu moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä, sekä edistää liikenneturvallisuutta. Pykälän 2 momentin mukaan haittojen ehkäisemiseksi ja liikenneturvallisuuden edistämiseksi on noudatettava myös, mitä muualla laissa säädetään.

Maastoliikennelain 8 §:n (22.12.2009/1586) 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi 1 §:ssä tarkoitettujen haittojen ehkäisemiseksi kieltää moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämisen tietyllä maa-alueella tai jääpeitteisellä vesialueella muuhun kuin 4 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun liikkumiseen taikka rajoittaa sitä. Kielto tai rajoitus on voimassa määräajan tai toistaiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan kielto tai rajoitus ei nopeusrajoitusta lukuun ottamatta koske 4 §:n 2 momentin 3–6 kohdassa tarkoitettua ajoa, ellei elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus erityisen painavista syistä toisin määrää.

Maastoliikennelain 9 §:n (22.12.2009/1586) 1 momentin mukaan esityksen alueellisen kiellon tai rajoituksen määräämisestä voi tehdä asianomainen kunta tai kunnan jäsen, paliskunta taikka sellainen viranomainen, yhteisö ja maanomistaja, jota asia koskee. Kiellon tai rajoituksen määräämisen voi panna vireille myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa, muusta kuin momentissa erikseen mainitusta, erityisestä syystä vaarantuu.

(= = =)

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan maastoliikennekielto on asetettu erittäin uhanalaisen saimaannorpan suojelemiseksi. Kiellolla edistetään norppakannan elpymistä ja vähennetään erityisesti pesintään kohdistuvaa häiriötä Haukivedellä, joka on yksi tärkeimmistä saimaannorpan lisääntymisalueista. Saimaannorpan pesinnän kannalta erityisen haitallista on moottorikelkkailu. Porosalmen matkailualueen rantayleiskaavan valmistelun yhteydessä laaditussa Natura-arvioinnissa on todettu, että kaavan toteuttamisen myötä lisääntyvän jäällä liikkumisen vaikutuksia tulee lieventää muun muassa moottoriliikennekiellon asettamisella Porosalmen ja Linnansaaren kansallispuiston väliselle alueelle. Kielto toteuttaa Linnansaaren Natura 2000 -alueen suojelutavoitteita ja saimaannorpan suojelun toimenpidesuunnitelmaa. Päätöksen mukaan rajoitukselle on olemassa huomattavat luonnonsuojelulliset ja virkistyskäytölliset perusteet, eikä rajoitus tähän nähden kohtuuttomalla tavalla rajoita vesialueen omistajien oikeuksia. Koska tavoitteena on vähentää ja ennalta ehkäistä luonnolle ja saimaannorpalle aiheutuvaa häiriötä, päätöksessä ei ole voitu laajemmin poiketa kiellosta esimerkiksi osakaskuntien osakkaiden hyväksi. Tältä osin päätöksessä on viitattu saimaannorpan verkkokuolemiin ja kiellon valvonnan hankaloitumiseen.

ELY-keskuksen valituksen johdosta antamassa lausunnossa on todettu, että saimaannorpat alkavat etsiä pesintään sopivia rantoja vesien jäädyttyä. Norppayksilöille on turvattava riittävän pitkä ja rauhallinen aika, jolloin ne voivat valita pesäpaikkansa ja valmistautua varsinaiseen pesintäaikaan. Ensimmäiset kuutit syntyvät jo helmikuun puolivälissä. Maastoliikennekielto ei loukkaa osakkaiden oikeutta yhteisen alueen normaaliin ja kohtuulliseen käyttöön. Kiellon ulkopuolelle jää kaikki kalastaminen, mitä ei muilla säännöksillä ole kielletty.

Saimaannorppa on luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 4 mainittu uhanalainen, erityisesti suojeltava laji, jonka ainoa esiintymisalue Saimaa on. Saimaannorppa kuuluu luontodirektiivin (luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivi 92/43/ETY) liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltuihin yhteisön tärkeinä pitämiin lajeihin, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua.

Ympäristöministeriön julkaisusta Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma (30.11.2011) ilmenee, että vuonna 2010 saimaannorpan talvikannaksi arvioitiin noin 270 yksilöä. Saimaannorpan elinvoimaisuus on epävarma, koska alle 10 000 yksilön kanta on eristyneeksi hyljepopulaatioksi pieni. Pitkällä aikavälillä muutaman sadan yksilön kanta eristyneessä Saimaassa on hyvin uhattu jo yksin syntyvyyden ja kuolevuuden satunnaisen vaihtelun vuoksi. Saimaannorpan elinvoimaisuutta vähentää myös kannan hajanaisuus. Saimaannorppa lisääntyy helmi-maaliskuun aikaan. Sopivia pesäkinoksia keräävät luotojen ja saarten rannat ovat yleensä suurten selkävesien äärellä. Julkaisun mukaan häirintä on yksi saimaannorpan kantaan välittömästi vaikuttava uhkatekijä. Pesimäaikainen häiriö on huomattavasti haitallisempaa norpalle kuin häiriö avoveden aikaan. Riskiarvioinnin mukaan häirinnän merkitys on kuitenkin pieni. Tarvittaessa erityisesti jääliikennettä on paikallisesti ohjattava.

Porosalmen yleiskaavan yhteydessä on laadittu luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettu Natura-arvio kaavan vaikutuksista Linnansaaren Natura-alueeseen. Kaavalla on lisätty matkailuun liittyvää rakentamista Porosalmen alueelle. Arviossa on todettu, että saimaannorpan pesinnän kannalta erityisen haitallista on moottorikelkkailu, sillä kelkan melu kantaa kauas. Häiriöetäisyystutkimusta ei ole tehty saimaannorppien parissa. Arviossa on viitattu Tero Sipilän antamaan arviointiin, jonka mukaan häiriövyöhyke moottorikelkkailun suhteen on noin 500 metriä. Arvion mukaan moottorikelkkailun vaikutuksia voidaan lieventää määräämällä Porosalmen ja kansallispuiston väliselle vesialueelle moottoriliikennekielto 1.1.–30.4. väliseksi ajaksi.

Valituksessa on katsottu, että kielto rikkoo perustuslaissa turvattua omaisuuden suojaa sekä elinkeinonvapauden suojaa.

Hallinto-oikeus toteaa, että saimaannorppa on uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji, jonka suojelemisesta on säädetty luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa sekä luontodirektiivissä. Edellä esitetyistä selvityksistä ilmenee, että moottoriajoneuvoliikenteestä aiheutuu saimaannorpalle haittaa erityisesti norpan pesintäaikaan. Maastoliikennelain 1 §:n perusteella lain tarkoituksena on muun muassa ehkäistä luonnolle moottorikäyttöisten ajoneuvojen käytöstä aiheutuvaa haittaa. Näiden säännösten ja selvitysten perusteella on ollut perusteltua ryhtyä toimiin saimaannorpan suojelemiseksi asettamalla moottoriliikennekielto saimaannorpan pesintäaikaan rajatulle alueelle. Ympäristöministeriön julkaisusta saimaannorpan suojelun strategiasta ja toimenpidesuunnitelmasta sekä ELY-keskuksen lausunnosta käy ilmi, että saimaannorpat pesivät myös selkävesien luodoilla, mistä syystä kielto on ollut perusteltu myös selkävesien osalta.

Kysymyksessä oleva alueellisesti ja ajallisesti rajoitettu kielto ei estä osakaskuntien osakkaita liikkumasta yhteisellä vesialueella, vaikkakin rajoittaa talvisin tapahtuvaa liikkumisen tapaa. Kiellolla ei ole myöskään rajoitettu kalastamista alueella. Nämä seikat huomioon ottaen liikkumisen tapaa rajoittavaa kieltoa ei ole pidettävä suhteettomana tai kohtuuttomana. Kun otetaan huomioon kiellon luonnon suojeluun ja perustuslain 20 §:ssä tarkoitetun ympäristöperusoikeuden suojaamiseen liittyvä perusteltu tavoite, maastoliikennelain soveltaminen ei tässä tapauksessa ole johtanut perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeiseen ristiriitaan perustuslain kanssa eikä kielto loukkaa perustuslaissa säädettyä omaisuuden suojaa. Kieltoa on edellä mainituista syistä pidettävä hyväksyttävänä myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellä selostetun säännöksen valossa.

Maastoliikennelain 8 §:n mukaisen kiellon ei tässä tapauksessa voida katsoa olevan vastoin perustuslain 18 §:ssä säädettyä elinkeinovapauden suojaa, kun otetaan huomioon, ettei kielto koske kalastuksen vaatimaa moottoriajoneuvolla kulkemista siinä tapauksessa, että henkilö saa merkityksellisen osan toimeentulostaan kalastuksesta.

Valituksessa on katsottu, ettei kieltoa tulisi asettaa 1.1.–15.2. väliselle ajalle lainkaan. Kiellon ulkopuolelle on rajattava osakaskuntien osakkaat ja heidän luvallaan jäällä liikkuvat.

Hallinto-oikeus toteaa, että edellä esitetystä selvityksestä ilmenee saimaannorpan synnyttävän poikasensa helmi-maaliskuussa siten, että ensimmäiset kuutit syntyvät jo helmikuun puolivälissä. Tähän nähden on ollut perusteltua asettaa kielto 1.1. alkaen, jotta turvataan myös saimaannorpan pesintään valmistautumisen aika. Kunnan esitys alueen rajaamisesta on perustunut Porosalmen yleiskaavaan liittyvässä Natura-arviossa esitettyyn kieltoalueeseen. Hallinto-oikeus arvioi, ettei kunnan esittämästä alueesta ole ollut aihetta poiketa.

Osakaskunnissa on huomattava määrä osakkaita. Huomioon ottaen kiellon tavoite ja mahdollisuudet kiellon valvomiseen, asiassa on ollut perusteltua asettaa kielto siten, että se koskee myös osakaskuntien osakkaita.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ei ole kohtuutonta, että valittajat saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Vanala ja Terhi Helttunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pyyvilän, Porosalmen, Hietavirran, Uskinselän ja Vaahersalon osakaskunnat sekä Haukiveden kalastusalue ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja kieltoajan ulkopuolelle jätetään aika 1.1.–31.1. Muutoksenhakijat ovat vaatineet ensisijaisesti kiellon muuttamista siten, että vain yleiskäyttöoikeuden perusteella tapahtuva kulku moottorikäyttöisellä ajoneuvolla kielletään osakaskuntien jääpeitteisellä vesialueella. Toissijaisesti kieltoa on muutettava siten, että kiellon ulkopuolelle rajataan osakaskuntien osakkaiden ja osakaskunnan suostumuksella muiden kalastus- ja muussa tarkoituksessa (esimerkiksi valvonta ja pienpetojen metsästys) tapahtuva moottorikäyttöisellä ajoneuvolla kulku osakaskunnan jääpeitteisellä vesialueella.

Korkeimman hallinto-oikeuden on todettava, että vaatimukseen täytäntöönpanon kieltämisestä olisi pitänyt antaa viipymättä päätös. Kiellon täytäntöönpano on kiellettävä sikäli kuin se koskee valittajien liikkumista.

ELY-keskus on velvoitettava maksamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa korkoineen siellä esitetyn laskelman mukaan. Lisäksi ELY-keskus on velvoitettava maksamaan valittajien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkoineen.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Rantasalmen kunta on perustellut hakemustaan saimaannorpan suojelulla. Kulkemisen aiheuttama suojelutarve kohdistuu talvisin vain norpan pesien läheisyyteen ranta-alueille ja pesimisaikaan noin helmikuun ja maaliskuun taitteesta alkaen. Hakemusta on perusteltu myös Linnansaaren kansallispuiston virkistyskäytöllä. Osakaskuntien vesialueet eivät ole Linnansaaren kansallispuiston aluetta. Lisäksi hakemusta on perusteltu Porosalmi-Linnansaari-Oravi -alueen lisääntyvällä talvimatkailulla. Tämä perustelu ei koske millään tavalla vesialueen osakkaiden kulkemista omistamallaan yhteisellä vesialueella moottorikäyttöisellä ajoneuvolla esimerkiksi kalastustarkoituksessa. Perusteluja vesialueiden osakkaiden moottoriliikenteen kieltämiselle omalla yhteisellä vesialueella ei ole siten esitetty.

Hakemuksesta ei käy ilmi, mitkä ovat maastoliikennelain 1 §:ssä tarkoitetut haitat, joiden ehkäisemiseksi kielto voidaan asettaa. ELY-keskus ei ole ottanut huomioon perustuslainmukaista tai perusoikeusmyönteistä laintulkintaa.

Maastoliikennelaki on säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Poikkeusta ei ole siten tehty perustuslain 15 §:ssä säädetystä omaisuuden suojasta, jonka mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Vakiintuneesti on katsottu, että kalastusoikeus osana vesialueen omistusoikeutta nauttii perustuslaissa säädettyä omaisuuden suojaa.

Omaisuuden käyttövapauden rajoittamisen sisältävä laki voidaan säätää tavallisena lakina vain, jos rajoitus ei loukkaa omistajan oikeutta omaisuuden normaaliin, kohtuulliseen ja järkevään käyttöön. Myöskään hallintoviranomaisella ei ole oikeutta rajoittaa omistajan käyttövapautta tätä enempää.

Asiassa olisi tullut selvittää, onko olemassa maastoliikennelain 1 §:ssä tarkoitettuja haittoja, joiden estämiseksi voitaisiin antaa kielto saman lain 8 §:n 1 momentin perusteella. Maastoliikennelain 1 §:stä käy ilmi, että mainitut haitat aiheutuvat moottorikäyttöisten ajoneuvojen käytöstä maastossa. Kalastuksesta mahdollisesti aiheutuvat haitat jäävät siten maastoliikennelain 8 §:n 1 momentin soveltamisalan ulkopuolelle.

Osakkaalla on yhteisaluelain 28 a §:n 1 momentin perusteella oikeus liikkua moottorikäyttöisellä ajoneuvolla oman osakaskuntansa jääpeitteisellä vesialueella. Liikkumisoikeus perustuu alueen osuuden omistukseen, joten se nauttii Suomen perustuslain 15 §:ssä säädettyä omaisuuden suojaa.

Kalastuslain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeus kalastaa ja määrätä siitä kuuluu vesialueen omistajalle, jollei tätä oikeutta ole luovutettu toiselle tai jollei mainitussa laissa muuta säädetä. Saman pykälän 2 momentin mukaan yhteisen vesialueen osakkaalla on oikeus esimerkiksi verkkokalastaa talvisin mainitulla vesialueella. Mainittuja oikeuksia ei voida rajoittaa maastoliikennelain 8 §:n perusteella. ELY-keskus on päätöksessään lainvastaisesti ottanut huomioon väitetyt kalastuksesta aiheutuvat haitat harkitessaan kiellon asettamista.

Saimaan hylkeen poikaset syntyvät helmikuun ja maaliskuun taitteessa. Saimaalla ei siten ole norpan pesimäalueita ainakaan ennen helmikuun puoltaväliä. Saimaannorpan poikaspesät ovat hangessa rantojen ja luotojen lähellä. Rannoilla ja luodoilla ei verkoilla kalasteta. Verkoilla kalastetaan sen sijaan syvillä selkävesillä. Pitkin rantoja ja luotoja ei ajeta moottorikelkoilla, koska on riski ajaa näkymättömään esteeseen, kuten kiveen. Selkävesiin kohdistuva kielto on siten tarpeeton. Liikkuminen jäätä pitkin selillä moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei häiritse norppia. Jääpeitteen aikana norppia voi häiritä vain siten, että liikutaan hangessa olevan pesän läheisyydessä.

Savonlinnan ja Varkauden välinen syväväylä kulkee Majakkaselän ja Peonselän poikki. Joka vuosi väylää pidetään auki ja sitä pitkin on liikennettä tammikuun loppuun asti. Tällöin ei ole mahdollista kulkea Rantasalmen suunnasta moottorikäyttöisellä ajoneuvolla mainitun väylän koillispuolella. Rantasalmen kunnan hakema kieltoalue ei ole keskeisintä saimaannorpan lisääntymisaluetta.

Matkailijoiden kulku moottorikäyttöisellä ajoneuvolla jääpeitteisellä vesialueella on sallittua yleiskäyttöoikeuden perusteella. Kieltotarve kohdistuu tällaiseen kulkuun. Osakkaiden kulkemisesta moottorikäyttöisellä ajoneuvolla omalla jääpeitteisellä vesialueellaan ei aiheudu häiriötä luonnolle. Osakkailla on tieto siitä, missä rannoilla ja luodoilla norpan lisääntymispesiä on ollut.

ELY-keskus on liioitellut moottorikelkasta aiheutuvan melun häiritsevää vaikutusta saimaannorpalle. Norppa tottuu meluun eikä se sitä häiritse. Haetulla kieltoalueella ei ole yhtään kuuttia kuollut pesään maastoliikenteen seurauksena. Niillä kieltoalueen osilla, joilla on tarvetta liikkua moottorikäyttöisellä ajoneuvolla, ei ole ollut kuuttien pesiä. 500 metrin häiriöetäisyys ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen. Järven seliltä on matkaa norppien lisääntymispesille paljon enemmän kuin 500 metriä. Kieltoalueen selillä, joissa verkkoja pidetään, ei ole ollut yhtään kuutin pesää. Jäällä liikkuvista moottoriajoneuvoista on tulossa koko ajan yhä hiljaisempia.

Verkkokalastus ei ole maastoliikennelain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajoa, joka mainitun lainkohdan nojalla voitaisiin kieltää. Kulkeminen verkkokalastuspaikalle kävellen tai suksilla ei ole nykyään normaalia, kohtuullista eikä järkevää.

ELY-keskuksen asettamasta kiellosta olisi seurauksena talvikalastusta varten hankittujen verkkojen ja moottorikelkkojen käyminen hyödyttömiksi ja tätä kautta taloudellisia menetyksiä. Verkot ja kelkat nauttivat Suomen perustuslain 15 §:ssä tarkoitettua omaisuuden suojaa ja niiden käyminen hyödyttömiksi on rinnastettavissa Suomen perustuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun pakkolunastukseen. Tällainen puuttuminen omaisuuden suojaan on kielletty mainitun lainkohdan nojalla. Tässä yhteydessä on vielä otettava huomioon, että verkkokalastus on kielletty 15.4.–30.6. asetuksen (294/2011) perusteella.

Kiellon seurauksena osakaskunnilta jäisi saamatta lupamaksuja ei-osakkaina olevilta kotitarve- ja virkistyskalastajilta. Nämä maksut ovat osakaskuntien taloudelle merkittäviä. Osakaskunnat ovat istuttaneet kalanpoikasia omille vesialueilleen. ELY-keskuksen asettamalla kiellolla pyritään estämään myös mainituista kalanpoikasista kasvaneiden kalojen pyynti ja tekemään osakaskuntien kannalta istutukset hyödyttömiksi.

Uuden kalastuslain 61 §:n mukaan vesialueen omistajalla on oikeus saada täysi korvaus valtiolta merkityksellisestä haitasta, joka aiheutuu kyseisen lain nojalla asetusta kalastusrajoituksesta. Tällä korvauksella pyritään toteuttamaan perustuslaissa turvattua omaisuudensuojaa ja sen rajoittamiseen liittyviä oikeusturvavaatimuksia. Vastaavaa säännöstä ei ole maastoliikennelaissa, joten maastoliikennelain nojalla ei saa asettaa sellaista kieltoa, josta aiheutuu merkityksellistä haittaa osakaskunnille ja niiden osakkaille.

Kalastuslainsäädännön perusteella pyydyksessä on oltava kalastusoikeutta osoittava merkki ja yhteystiedot kalastajasta, etu- ja sukunimi, puhelinnumero ja postiosoite. Tämän perusteella on helppoa valvoa, onko moottorikäyttöisellä ajoneuvolla liikkuva kalastaja, jolla on oikeus kalastaa.

Saimaannorpan verkkokuolemilla ei ole oikeudellista merkitystä maastoliikennelain 8 §:n 1 momentin tulkinnassa.

Maastoliikennelailla ei ole poikettu myöskään perustuslain 18 §:n 1 momentissa säädetystä elinkeinovapaudesta. Vesialueen osakkaiden ja muidenkin kotitarvekalastus nauttii elinkeinovapauden suojaa. He hankkivat osan toimeentulostaan kalastamalla ja myyvät ylimääräiset kalat muille. Kotitarvekalastajille asetettu kielto käyttää moottorikelkkaa kalastuspaikalle pääsemiseksi on siten perustuslain 18 §:n 1 momentin vastainen.

Maastoliikennelain 8 §:n 1 momentista käy ilmi, että annettavan kiellon tarkoituksena on lain 1 §:ssä tarkoitettujen haittojen ehkäiseminen muun muassa luontaiselinkeinoille. Kotitarvekalastus on luontaiselinkeino. Kotitarvekalastajille asetettu kielto käyttää moottorikelkkaa onkin mainittujen lainkohtien vastainen.

Asiassa on noudatettava hallintolain 6 §:stä ilmeneviä hallinnon oikeusperiaatteita, muun ohella suhteellisuusperiaatetta, joka tarkoittaa sitä, että moottoriajoneuvoilla kulkua jäätä pitkin ei saa tarpeettomasti kieltää. ELY-keskuksen antama kielto on paljolti tarpeeton.

Yhdessäkään Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa ei ole katsottu, ettei jo toteutettu saimaannorpan suojelu täyttäisi luontodirektiivin vaatimuksia. Kunnan hakemusta ei voida perustella direktiivin puutteellisella täytäntöönpanolla.

ELY-keskuksen päätöksessä esitetyt tiedot saimaannorppien hukkumiskuolemista ovat vanhentuneita, sillä asetuksella 295/2011 on kielletty norpille vaaralliset pyydykset. Asetuksen voimaantulon jälkeen hukkumiskuoleman todennäköisyys pieneni suuresti. Kesäaikaisilla hukkumiskuolemilla ei ole mitään oikeudellista merkitystä maastoliikennelain 8 §:n 1 momentin tulkinnassa.

Saimaannorpan suojelustrategian yksimielinen tavoite on kasvattaa norppakanta vuoteen 2025 mennessä noin 400 yksilöön. Norppakanta on kolminkertaistunut 1980-luvun alusta eikä sitä uhkaa sukupuutto. Saimaannorpan talvikannan koko on noin 320 yksilöä. Vuosittain syntyy 65–70 poikasta. Hyljekanta on siten nousemassa kohti asetettua tavoitetta eikä uusia kieltoja tai rajoituksia tarvita. Nollatoleranssi hyljekuolleisuudessa ei ole siten tarpeen eikä se perustu mihinkään säännökseen.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on viitattu 30.11.2011 päivättyyn saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma -asiakirjaan, jossa on esitetty, että tarvittaessa yksittäisten tärkeiden kohteiden suojaamiseksi asetetaan liikkumisen rajoituksia. Nyt kyseessä oleva alue ei ole tällainen kohde.

Kieltoalueen halki kulkee 4,2 metriä syvä Savonlinna-Varkaus -syväväylä. Kun jäänmurtaja avaa talvella väylän, siitä aiheutuu valtavaa melua, joka kantautuu useiden kilometrien päähän. Väylää pidetään yleensä kiinni helmikuusta maaliskuun loppupuolelle asti. Keskeiset norpan poikaspesäalueet sijaitsevat kieltoalueen ulkopuolella.

Hallinto-oikeuden päätöksessä viitattu Porosalmen yleiskaavan yhteydessä laadittu Natura-arvio on oikeudellisesti merkityksetön. Nyt kyseessä oleva alue ei ole Natura-aluetta. Arviota on ikänsäkin puolesta pidettävä vanhentuneena.

Perustuslain 20 §:n 1 momentilla ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisellä lisäpöytäkirjalla ei ole oikeudellista merkitystä päätettäessä siitä, onko kielto perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuuden suojan vastainen. Perustuslain 20 §:n 1 momentti ei aseta mitään velvoitteita vesialueen osakkaille. Käsitys, että Suomessa omaisuuden suojaa arvioitaisiin Suomen perustuslain 15 §:n sijasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan mukaan, on väärä.

Toisin kuin hallinto-oikeus on esittänyt, kiellosta aiheutuu osakaskunnille, osakkaille ja kotitarvekalastajille merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Kielto estäisi osakaskuntien kalastuksenvalvojien liikkumisen moottoriajoneuvolla valvontatarkoituksessa. Kielto estäisi myös osakkaiden kalastuslain 110 §:n mukaisessa tarkastus- ja talteenottotarkoituksessa tapahtuvan liikkumisen moottoriajoneuvolla.

Hallinto-oikeuden väite siitä, että osakaskunnissa on huomattava määrä osakkaita, on väärä. Ainoastaan osalla osakkaista on tarvetta liikkua jääpeitteisellä vesialueella moottoriajoneuvolla ja yleensä tarve koskee menoa kokemaan kalanpyydyksiä.

Kielto asettaa liikuntarajoitteiset vesialueen osakkaat ja kotitarvekalastajat huonompaan asemaan kuin muut liikkujat. Tällaiseen syrjintään ei ole hyväksyttävää syytä.

Rantasalmen kunnanhallitus on lausunnossaan esittänyt, että kiinteistön omistukseen perustuva liikennöinti on sallittua. Vesialueen osakas liikkuu yhteisellä vesialueella kiinteistön omistuksen perusteella. Kunnan hakemuksen tarkoituksena on ollut rajoittaa Porosalmen matkailualueelta tulevaa liikkumista. Osakaskuntien osakkaat ja kotitarvekalastajat eivät yleensä kulje vesialueelle mainitun matkailualueen kautta.

Tammikuussa kieltoa ei tarvita eikä varsinkaan sellaisella alueella, jossa ei ole kuuttien pesiä. Nykyään kuuttien pesät ovat tiedossa jo ennakkoon ja niitä varten käydään tarvittaessa kolaamassa lunta.

Valitus on aiheutunut ELY-keskuksen tekemistä virheistä, joten se on hallintolainkäyttölain 74 §:n perusteella velvoitettava maksamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Rantasalmen kunnanhallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus tulee hylätä, viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt seuraavaa:

Maastoliikennekielto on asetettu erittäin uhanalaisen saimaannorpan suojelemiseksi. Saimaannorpan pesinnän kannalta moottorikelkkailu on erityisen haitallista. Porosalmen matkailualueen rantayleiskaavan valmistelun yhteydessä laaditussa Natura-arvioinnissa on todettu, että kaavan toteuttamisen myötä lisääntyvän jäällä liikkumisen vaikutuksia tulee lieventää muun muassa moottoriliikennekiellon asettamisella Porosalmen ja Linnansaaren kansallispuiston väliselle alueelle. Kielto toteuttaa Linnansaaren Natura 2000 -alueen suojelutavoitteita ja saimaannorpan suojelun toimenpidesuunnitelmaa. Rajoitukselle on olemassa huomattavat luonnonsuojelulliset ja virkistyskäytölliset perusteet, eikä rajoitus tähän nähden kohtuuttomalla tavalla rajoita vesialueen omistajien oikeuksia.

Maastoliikennekielto ei loukkaa osakkaiden oikeutta yhteisen alueen normaaliin ja kohtuulliseen käyttöön. Kiellolla ei rajoiteta kalastamista, jota ei muilla säännöksillä ole kielletty. Kysymyksessä oleva alueellisesti ja ajallisesti rajattu kielto ei estä osakaskuntien osakkaita liikkumasta yhteisellä vesialueella, vaikkakin rajoittaa talvisin tapahtuvaa liikkumisen tapaa. Liikkumisen tapaa rajoittavaa kieltoa ei ole pidettävä suhteettomana ja kohtuuttomana.

Etelä-Savon ELY-keskus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa vaatinut, että valitus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään, sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kalastuksen ja norpan suojelun välistä suhdetta on käsitelty laajasti korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa 2014:57. Tuolloin esille tulleet näkökohdat ovat edelleen relevantteja. Monilta osin nyt käsillä olevaan valitukseen liittyvät väitteet ja perusteet, muun ohella yksilöllisten perusoikeuksien ja ympäristöperusoikeuksien suhteen arviointi, on siten hiljattain ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

ELY-keskus on asettanut maastoliikennelain 8 §:n mukaisen kiellon, mutta ei ole katsonut olevan 8 §:n 2 momentin mukaisia erityisen painavia syitä, joilla rajoitetaan kalastuksen vaatimaa kulkemista niiden henkilöiden osalta, jotka saavat kalastuksesta merkityksellisen osan toimeentulostaan.

Yleinen liikkumisoikeus jäällä ei ole seurausta maastoliikennelain säännöksistä, vaan se on johdettu vesilain 2 luvun 3 §:stä. ELY-keskuksen käsityksen mukaan liikkumisoikeus vesillä on aina luonteeltaan jokamiehenoikeutta. Liikkumisoikeuden kannalta ei siten ole merkitystä sillä, onko alueella liikkuva henkilö vesialueen osakas vai ei. Perustuslain ja maastoliikennelain välille ei synny perusoikeusongelmaa valittajan viittaamin tavoin.

Valittaja on valituksessaan viitannut perustuslain 18 §:n takaamaan elinkeinovapauden suojaan. Tällöin joudutaan arvioimaan, onko valituksenalaisessa kalastuksessa kysymys elinkeinon harjoittamisesta. Elinkeinon harjoittamisen ja jäällä liikkumisoikeuden välisen suhteen osalta oleellinen on maastoliikennelain 4 §:n 2 momentin 4 kohta, jonka mukaan jäällä kulkeminen on sallittua, mikäli kalastus on "merkityksellisenä osana henkilön toimeentulosta". Uudessa kalastuslaissa ei ole kotitarvekalastuksen kriteeriä, vaan siinä kalastus jaetaan ammattimaiseen eli luvanvaraiseen kalastukseen ja virkistyskalastukseen.

Lailliseen lupaan sidottu elinkeinon harjoittaminen ja virkistyskalastus tulee erottaa. Kaupallisen kalastuksen vaatima liikkuminen on ELY-keskuksen maastoliikennepäätöksen perusteella sallittua, eikä valituksessakaan ole väitetty, että päätös koskisi ammattikalastajien jäällä liikkumista. ELY-keskus valvoo kaupallista kalastusta. Lähtökohtana on, että nyt esillä olevassa tapauksessa valittajien harjoittama kalastus on virkistyskalastusta eikä maastoliikennelain 4 §:n mukainen poikkeus siten sitä turvaa. Tällainen kalastus ei myöskään ole perustuslaissa mainitun elinkeinovapauden suojan alaista.

Kalastusoikeudella on omaisuusarvoa ja omaisuuden suoja on turvattu perustuslaissa. Viranomaisen rajoituksessa tulee ottaa huomioon alueellinen, asiallinen ja ajallinen rajallisuus sekä päätöksen omaisuuden hoitoon ja myös ympäristöperusoikeuksiin liittyvä tarkoitus. ELY-keskus on käsityksensä mukaan ottanut nämä kriteerit määräyksessään huomioon. Rajoitus, jolla pyritään suojaamaan erittäin uhanalaisen lajin säilymistä, ei ole omaisuuden suojan kannalta kohtuuton.

Määräyksen aiheuttama rasitus niille, joihin se kohdistuu, ei rinnastu pakkolunastukseen. Kysymyksessä on tarkkarajainen käyttörajoitus osaan vesistöä. Se ei ole suhteeton. Rajauksen ulkopuolella valittajat voivat käyttää omaisuuttaan vapaasti.

Moottorikelkkailun vaikutuksista eläinten käyttäytymiseen on Suomessa olemassa vain vähän tutkimustuloksia: eräs keskeinen selvitys on Larri Liikosen ja Janne Raution Ympäristöministeriölle vuonna 2004 tekemä esiselvitys "Moottorikelkkaliikenteen melu". Selvitys on tuonut esille muun muassa moottorikelkkojen kehityksen myötä vähentyneen melun. Melun taso myös vaihtelee merkittävästi eri moottorikelkkamallien välillä. Kelkkailijan aiheuttama häiriö voi lisäksi vaihdella riippuen monista tekijöistä, kuten tuulesta ja jäällä olevan lumen määrästä. Kaiken kaikkiaan on vaikeata tehdä johtopäätöksiä moottorikelkan äänen "vakioarvoista" ja kutakin eläinlajia tai eläinyksilöä häiritsevästä melukynnyksestä. Pesivät eläimet ovat melulle herkimpiä ja melun vaikutukset ovat tällöin valtaosin selvästi kielteisiä. Mainitussa selvityksessä on todettu, ettei moottorikelkkailuun liittyviä rajoittavia käytäntöjä muun muassa petolintujen pesimäpuiden ja porojen vasomisalueiden läheisyydessä ole ollut syytä lieventää tutkimuksen tekoaikana.

ELY-keskuksen päätös perustuu osaltaan Porosalmen yleiskaavan Natura-arviointiin, jossa asiantuntija-arvioon perustuvana häiriöetäisyytenä moottorikelkoille on käytetty 500 metriä. Tämän jälkeen tehdyssä Puumalan Pistohiekan ranta-asemakaavaan liittyvässä Natura-arvioinnissa käytettiin häiriöetäisyytenä 800 metriä Metsähallituksen norppa-asiantuntijoiden tekemän analyysin perusteella. Uudemman tutkimuksen valossa tässä päätöksessä sovellettua häiriöetäisyyttä ei voida pitää ainakaan liian pitkänä.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa (Niemi et. al, 2013: Haulout patterns of Saimaa ringed seals and their response to boat traffic during the moulting season) on todettu, että karvanvaihtoaikana touko-kesäkuussa kivillä ja rannoilla lepäilevät norpat reagoivat lähestyvään moottoriveneeseen sen ollessa keskimäärin 240 metrin etäisyydellä norppayksilöistä. Pesimäaikainen häiriö on huomattavasti haitallisempaa norpalle kuin häiriö avoveden aikaan. Talviaikaisen liikkumisen, kuten moottorikelkkailun, aiheuttamia suoria häiriöitä ei ole voitu tutkia nimenomaan niiden haitallisuuden takia. Kuitenkin kevätaikaisen häiriön vaikutusten ja norppien pesimäaikaisen häiriöherkkyyden perusteella voidaan olettaa, että pesimä- ja imetysaikana moottorikäyttöisellä ajoneuvolla liikkuminen aiheuttaa yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta huomattavasti kauempaa kuin avovesiaikana.

Kuutti käyttää syntymäpesäänsä vielä pesän romahtamisen jälkeenkin sen sulamiseen saakka. Makuupesille (koiraiden ja synnyttämättömien naaraiden pesät) häiriövaikutukset eivät ole yhtä vakavat kuin poikaspesille, mutta liiallinen häiriö heikentää pesintäolosuhteita, mikä voi johtaa pesäpaikkojen autioitumiseen ja sitä kautta saimaannorpan pesinnälle soveltuvan alueen supistumiseen. Se puolestaan heikentäisi saimaannorpan suojelun tasoa. Erittäin uhanalaisen lajin ollessa kyseessä on toimittava varovaisuusperiaatteen mukaisesti.

Tullessaan häirityksi talviaikaan norppa pakosukeltaa pois pesästään veteen. Erityisen haitallista tämä on synnyttävälle naaraalle ja myöhemmin emolle ja vastasyntyneelle kuutille. Pakosukellus aiheuttaa imetyksen keskeytymisen. Kuutin lämmöneristys perustuu aluksi kuutinvillaan ihonalaisen rasvakerroksen ollessa vielä hyvin ohut. Siten usein toistuvat pakosukellukset altistavat kuutin kylmettymiselle. Imetyksen rytmi saattaa myös häiriintyä, jos emo ei uskalla nousta imettämään kuuttia. Näin kuutti jää pienikokoiseksi ja sen mahdollisuudet selvitä itsenäisesti vieroituksen jälkeen heikkenevät olennaisesti.

Kalastusta nyt esillä oleva kieltopäätös ei sinällään kiellä. Rajoituspäätöksen tavoitteena ei ole syrjiä oikeudellisesti suojattuja intressejä, kuten kalastusoikeutta, jokamiehen oikeuksia tai vapaata liikkumista. Perusoikeuspunninnassa voidaan perusoikeuksia kuitenkin rajoittaa sikäli, kun se on välttämätöntä, sekä asettaa sietämisvelvoite oikeuksien heikentymisestä. Uhanalaisen lajin suojelun tavoitteena on säilyttämisen ohella tukea lajin leviämistä niille alueille, joilta se on kadonnut ihmisen toiminnan seurauksena. Mikäli jonkun perusoikeuksia samalla tällöin loukataan, joudutaan arvoja punnitsemaan keskenään. Erittäin uhanalaisen eläinlajin säilymisen arvo on painoarvoltaan suuri. Kelkkailulle ja virkistyskalastukselle koituvat haitat ovat nekin merkityksellisiä, mutta asiallisesti, alueellisesti ja ajallisesti rajoitettuja.

Metsähallituksen mukaan Haukivesi on yksi keskeisimmistä saimaannorpan lisääntymisalueista. Kuluvana talvena 2016 pesälaskennassa todetuista kuuteista (79 kpl) reilu neljäsosa eli 21 syntyi Haukivedellä. Enemmän kuutteja syntyi vain Pihlajavedellä (26 kpl). Kieltoalueeseen sisältyvän Peonselän keskiosista on matkaa lähimmälle luodolle ja pesälle yli 500 metriä, mutta sinne päästäkseen joutuu mistä tahansa suunnasta tullessaan ohittamaan saimaannorpan pesiä läheltä.

Valittajan väite nollatoleranssin tarpeettomuudesta hyljekuolemiin on erikoinen. Suojelutason tietoinen heikentäminen ei voi tulla nykyisellään kysymykseen. Saimaannorpan kannan elinvoimaisuus ei ole vielä läheskään turvattu ja suotuisasta suojelutasosta ollaan vielä kaukana. Ilmaston lämmetessä on olemassa yhä suurempi riski yksittäisistä talvista, jolloin norpan pesintä epäonnistuu täysin. Siten lyhyen aikavälin onnistuneet pesinnät tai kannan vähäinen lisääntyminen eivät voi olla perusteena suojelusta luopumiseen eivätkä ne voi muuttaa norpan statusta erittäin uhanalaisena eläimenä.

Moottorikelkalla liikkumisen nopeus mahdollistaa häiriön laajalla vaikutusalueella. Mitä useammin ja mitä useammalla pesällä häiriötilanne toistuu, sen pahemmat ovat häirinnän seuraukset norpan pesinnälle.

Norppayksilöille on turvattava riittävän pitkä, rauhallinen, mahdollisimman häiriötön aika, joka kattaa pesimisen lisäksi myös kulloinkin soveltuvan pesäpaikan etsimiseen ja pesimisen valmisteluun käytettävän ajan aina siihen asti kunnes kuutin imetys lumen suojassa ei enää onnistu.

Marras-joulukuussa järven jäätyessä saimaannorppa ryhtyy pitämään auki hengitysavantojen verkostoa. Tältä alueelta se etsii talvipesäpaikkansa ja pesää rakentaessaan laajentaa hengitysavannon kulkuavannoksi ja kovertaa sen kautta kinokseen lumiluolan. Kuutti syntyy lumipesään helmi-maaliskuussa ja imetys kestää 7–12 viikkoa. Usein varsinaisen synnytyspesän lisäksi läheisyydessä on niin sanottu vaihtopesä, minne emo voi tarvittaessa siirtää kuutin. Kuutti käyttää pesärakenteita niin kauan kuin niitä on jäljellä. Pesä tuo kasvavalle kuutille suojaa pedoilta ja vaihtelevilta sääolosuhteilta. Pesän sulamisen jälkeen emo imettää jäällä tai rantakivellä. Emo vieroittaa kuutin yleensä toukokuun puoli­väliin mennessä.

ELY-keskuksen käsityksen mukaan päätöksen täytäntöönpanoa ei voi kieltää. Täytäntöönpanon kieltäminen osittainkin on ristiriidassa päätöksen uhanalaiseen lajiin kohdistuvan suojelullisen tavoitteen kanssa.

Pyyvilän, Porosalmen, Hietavirran, Uskinselän ja Vaahersalon osakaskunnat sekä Haukiveden kalastusalue ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella seuraavaa:

Alle kymmenen kotitarvekalastajaa pitää vuosittain verkkojaan Pyyvilän osakaskunnan jääpeitteisellä vesialueella haetulla kieltoalueella. Osa näistä kalastajista on liikuntarajoitteisia. Ajoittain lumen ja lumen ja jään välissä olevan veden vuoksi verkkokalastuspaikalle selkävedelle pääsee vain moottorikelkalla. Tästä moottorikelkan käytöstä ei aiheudu maastoliikennelain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa. Sama koskee vastaavasti muita valittaneita osakaskuntia.

Kotitarvekalastaja käy kokemassa verkkonsa enintään kaksi kertaa viikossa. Hänellä on siten tarvetta ajaa moottorikelkalla kieltoalueella enintään kahdeksan kertaa kuukaudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Pyyvilän, Porosalmen, Hietavirran, Uskinselän ja Vaahersalon osakaskuntien ja Haukiveden kalastusalueen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

3. Lausuminen Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 32 §:n 2 momentin mukaan asian käsittelyn lopettavassa päätöksessään valitusviranomaisen on tarvittaessa lausuttava täytäntöönpanoa koskevan määräyksen voimassaolosta. Jos päätöksestä saa valittaa, siinä voidaan määrätä, että täytäntöönpanoa koskeva määräys on voimassa, kunnes päätös on lainvoimainen tai ylempi valitusviranomainen määrää toisin.

ELY-keskus on määrännyt päätöksensä voimaan muutoksenhausta huolimatta. Pyyvilän osakaskunta ja sen asiakumppanit ovat hallinto-oikeudessa pyytäneet ELY-keskuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä. Hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla valitus on hylätty, on Pyyvilän osakaskunnalla ja sen asiakumppaneilla jatkovalitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tässä tilanteessa hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää lausumatta valittajien tekemästä täytäntöönpanon kieltämistä tarkoittavasta vaatimuksesta.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet ja lisäksi maastoliikennelain 9 §:n 3 momentti sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen pääasiaratkaisun ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, osakaskunnille ja kalastusalueelle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehdystä täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

Lyhyt ratkaisuseloste 29.12.2016/5606

 
Julkaistu 29.12.2016