Muu päätös 86/2017

Taksiluvan peruuttamista koskevat valitukset

Antopäivä: 12.1.2017
Taltionumero: 86
Diaarinumero: 2494/2/16 ja 2695/2/16

Asia Taksiluvan peruuttamista koskevat valitukset

Valittajat 1. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus

2. A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 30.6.2016 nro 16/0797/3

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on 25.11.2015 tekemällään päätöksellä peruuttanut A:lle myönnetyn taksiluvan nro X/17.3.2009, asemapaikkana Helsinki, koska A:n on hänen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä saamansa neljän vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistuksen nojalla katsottu olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut ELY-keskuksen taksiluvan peruuttamispäätöksen siten, ettei taksilupaa ole peruutettava 25.11.2015 lukien viiden vuoden määräaikaa pidemmäksi ajaksi. Asia on palautettu ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Taksiliikennelain 6 §:n 1 momentin mukaan jollei 19 §:stä muuta johdu, taksilupa myönnetään hakijalle: 1) joka on täysi-ikäinen ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole holhoustoimesta annetun lain 18 §:n nojalla rajoitettu ja jolla ei ole saman lain 8 §:n 1 momentin nojalla määrättyä edunvalvojaa 2) joka on hyvämaineinen; 3) joka on suorittanut ammattitaitoa edellyttävän taksiliikenteen yrittäjäkurssin ja jolle Liikenteen turvallisuusvirasto on myöntänyt todistuksen taksiliikenteen yrittäjäkokeen hyväksytystä suorittamisesta; 4) jolla on yhteensä vähintään kuuden kuukauden kokemus taksinkuljettajana; 5) joka kykenee vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan; ja 6) jonka taksilupaa ei ole peruutettu 22 §:n 2 momentin nojalla viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Taksiliikennelain 22 §:n 1 momentin mukaan toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on peruutettava taksilupa määräajaksi tai kokonaan, jos luvanhaltija ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä. Pykälän 5 momentin mukaan toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa taksiluvan peruuttamisen sijasta annettava luvanhaltijalle varoitus, jos luvan peruuttaminen olisi kohtuutonta ja ilmenneet puutteet, rikkomukset tai laiminlyönnit voidaan korjata tai ne ovat vähäisiä.

Taksiluvan myöntämisen ja siten lain 22 §:n 1 momentin mukaan samalla sen peruuttamisen edellytyksiin kuuluu mainitussa laissa tarkemmin määritelty luvan hakijan hyvä maine. Taksiliikennelain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan taksiluvan hakija ei täytä 6 §:n 1 momentissa säädettyä hyvämaineisuuden vaatimusta, jos hänet on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja teot osoittavat hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Hallituksen esityksen (HE 38/2006 vp) 7 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan huolimatta siitä, että hyvää mainetta arvioitaessa otettaisiin huomioon entistä useampia rikoksia ja että niitä tarkasteltaisiin osittain aikaisempaa pidemmältä ajanjaksolta, olisi aina erikseen arvioitava, osoittavatko teot henkilön olevan sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Taksiliikennelain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta on todennut, että taksitoiminnan harjoittamisen luvanvaraisuuden ensisijaisena tarkoituksena on taata asiakkaiden turvallisuus ja mahdollistaa tämän turvaava tehokas viranomaisvalvonta. Luvanvaraisuuden perusteena on myös tavoite turvata taksipalvelujen hyvä laatu ja riittävä saatavuus koko maassa. Valiokunnan perusteet luvanvaraisuudelle ovat olleet perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä (PeVL 31/2006 vp s. 2 ja lausunnossa mainitut muut perustuslakivaliokunnan lausunnot).

Perustuslakivaliokunta on todennut, että luvan myöntämisen henkilökohtaisista edellytyksistä säädetään laissa asianmukaisesti ja viranomaistoiminnan ennustettavuuden kannalta riittävän yksiselitteisesti. Valiokunta on katsonut, että taksiliikenteen luvanvaraisuus ja säännökset luvan myöntämisen henkilökohtaisista edellytyksistä eivät muodostu perustuslaissa turvatun elinkeinovapauden kannalta ongelmallisiksi (PeVL 31/2006 vp s. 2).

Asiassa saatu selvitys

Vantaan käräjäoikeus on 11.4.2014 tuominnut valittajan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajalla 1.6.2001‒30.6.2004 ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajalla 1.7.2004‒31.12.2008 yhteiseen neljän vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen. Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on kohdistunut valittajan avopuolison tyttäreen heidän asuessa yhteisessä kodissaan. Valittaja on ollut tyttären isäpuolena vanhempaan rinnastettavassa asemassa. Rikos on ollut omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen ja riippuvaisen asemansa vuoksi. Tytär on keväällä 2005 joutunut lähtemään omasta kodistaan, jolloin hän on muuttanut valittajan luo ja asunut hänen luonaan 9.3.2005‒31.5.2006 välisen ajan. Valittaja on asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut 17‒22 -vuotiaan tyttären kanssaan toistuvasti sukupuoliyhteyteen. Helsingin hovioikeus on 10.12.2014 antamallaan tuomiolla Z muuttanut valittajalle määrättyä rangaistusseuraamusta vain vapaudenmenetysajan osalta. Korkein oikeus ei ole 9.6.2015 antamallaan tuomiolla myöntänyt valituslupaa asiassa.

ELY-keskuksen varattua valittajalle tilaisuuden antaa selitys edellä olevan asian johdosta valittaja on kertonut rikosasian tulleen hänen tietoonsa vasta vuonna 2013 poliisin yhteydenoton jälkeen. Valittaja on tuomittu vankeusrangaistukseen ilman näyttöä ja tapauksen väitetystä tekoajasta on kulunut yli kymmenen vuotta. Valittaja on toiminut taksiyrityksessään moitteettomasti jo 16 vuoden ajan. Poliisi on vuoden 2015 toukokuussa uusinut valittajan ammattikuljettajan ajoluvan. Lisäksi valittaja on arvioitu sopivaksi toimimaan yrityksessään vankeusrangaistuksensa aikana. Valittajalle ei saa tuomita asiassa useaan rangaistukseen.

ELY-keskus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut Helsingin hovioikeuden 10.12.2014 antamasta tuomiosta ilmenevien valittajan syyksi luettujen tekojen osoittavan, että hän on ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Hän ei siten ole täyttänyt taksiliikennelain 7 §:ssä tarkoitettua hyvämaineisuuden edellytystä ja hänelle myönnetty taksilupa on ollut peruutettava.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Taksiluvan edellytyksenä on muun muassa, että luvanhaltija on hyvämaineinen. Taksiluvan haltija tai liikenteestä vastaava henkilö ei täytä hyvämaineisuuden vaatimusta, jos hänet on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja teot osoittavat hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Valittaja on 1.6.2001‒31.12.2008 syyllistynyt törkeään lapseen kohdistuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Näistä teoista hänet on 11.4.2014 tuomittu neljän vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on 10.12.2014 pysyttänyt valittajalle määrätyn rangaistuksen.

ELY-keskus on katsonut valittajan syyksi luettujen rikosten ja hänelle tuomitun rangaistuksen osoittaneen, ettei valittaja enää täytä taksiluvan edellytyksenä olevaa hyvämaineisuuden vaatimusta ja on peruuttanut hänen taksilupansa kokonaan.

Korkein hallinto-oikeus on katsonut ratkaisussaan 2014:96, että ammattiajoluvan peruuttamista koskevassa harkinnassa ei arvioida yksittäisen teon moitittavuutta vaan sitä, täyttääkö ajo-oikeuden haltija kyseisen teon jälkeenkin ne vaatimukset, joita taksinkuljettajalta vaaditaan, ja täyttääkö hän siten ammattiajoluvan edellytykset. Kysymys ei ollut ihmisoikeussopimuksen tarkoittamasta rikosvastuusta. Kun otetaan huomioon edellä mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevä ammattiajolupaa koskeva oikeuskäytäntö, jonka mukaan kyse ei ole kaksoisrangaistuksesta, hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajalle määrätty vankeusrangaistus ole esteenä hänelle myönnetyn taksiluvan peruuttamiselle rikoksista tuomitun rangaistuksen perusteella. Päätös ei myöskään loukkaa valittajalle perustuslaissa turvattua oikeutta elinkeinon harjoittamiseen.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan tekoja voida pitää lain tavoitteena olevan taksiliikenteen turvallisuuden kannalta vähäisinä, vaikka ne ovat tapahtuneet muulloin kuin taksiliikennettä harjoitettaessa eikä valittajaa ole aiemmin tuomittu rangaistuksiin. Kun kuitenkin otetaan huomioon rikosten tekoajoista kulunut pitkä aika, hallinto-oikeus katsoo, ettei ELY-keskus ole voinut katsoa rikosten eikä niistä tuomitun rangaistuksen osoittaneen valittajan olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä viittä vuotta pidempää aikaa. ELY-keskuksen päätöstä on siten määrätyn taksiluvan peruuttamisen voimassaolon osalta muutettava.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Heikki Mauno, Taina Haanperä ja Reija Suni, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. ELY-keskuksen valitus

1. ELY-keskus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan.

ELY-keskus on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään sillä, että teoista kuluneen pitkän ajan vuoksi luvanhaltijaa ei voida pitää ilmeisen sopimattomana taksiluvan haltijaksi viittä vuotta kauempaa. Taksiliikennelain 7 §:n hyvämaineisuuden tarkastelun aikarajat on kuitenkin säädetty tuomitsemisajankohdasta, ei tekoajankohdasta. Lainkohtaa ei tulisi tulkita niin, että ilmeistä sopimattomuutta arvioitaisiin ajan kulumisen kautta, kun hyvämaineisuuden arvioinnille on jo asetettu aikarajat tekojen moitittavuuden mukaan porrastettuna.

Hallinto-oikeuskin on katsonut tekojen osoittavan luvanhaltijan olevan ilmeisen sopimaton taksiluvan haltijaksi, mutta vain määräaikaisesti. Kun lakia ei tulisi tulkita niin, että määräaikaisuutta perustellaan tekoajankohdalla, olisi luvanhaltijan lupa peruutettava sopimattomuuden perusteella pysyvästi.

Toissijaisesti tuomittujen tekojen on katsottava osoittavan luvanhaltijan olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Lupa voidaan sen vuoksi peruuttaa pysyvästi huolimatta siitä, että tekoajankohdasta on kulunut suhteellisen kauan ja se voitaisiin ottaa huomioon ilmeistä sopimattomuutta arvioitaessa.

A on ELY-keskuksen valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että ELY-keskuksen valitus hylätään. Hallinto-oikeus on pyrkinyt huomioimaan olosuhteet kokonaisuudessaan, kuten taksiliikennelain 7 §:n 1 momentin 1 kohta edellyttää. Lain esityöt tai lainkohdan sanamuoto eivät tue ELY-keskuksen näkökulmaa. Lain mukaan rangaistavan teon lisäksi tekojen tulisi osoittaa henkilön olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Päätelmää ei voida tehdä yksin rangaistavan teon perusteella, vaan myös muiden seikkojen pohjalta. Taksiluvan peruuttaminen määräajaksi on taksiliikennelain 22 §:n 1 momentin perusteella sallittua myös taksiliikennelain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan tilanteissa. Näin ollen vaikka ilmeinen sopimattomuus todettaisiin ELY-keskuksen esittämällä tavalla, niin siitä huolimatta taksilupa voidaan peruuttaa myös määräajaksi.

ELY-keskus on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty A:lle tiedoksi.

2. A:n valitus

A on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja peruutettu taksilupa palautetaan hänelle välittömästi, tai toissijaisesti, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että taksilupa peruutetaan määräajaksi enintään vuoden 2018 loppuun asti.

A on perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei tekoa voida pitää taksiliikenteen turvallisuuden kannalta vähäisenä. Näkemys on väärä. A on menettänyt taksilupansa, mutta hän toimii tällä hetkellä työsuhteisena taksinkuljettajana. Asiakkaiden turvallisuuden, oikeusturvan tai omaisuuden turvallisuuden näkökulmasta ei ole merkitystä sillä, toimiiko taksinkuljettajana vai taksiluvan haltijana. A:n 16 vuoden moitteeton yrityshistoria osoittaa, että hän on sopiva harjoittamaan taksiliikennettä.

Asiaa ratkaistaessa on käytettävä oikeudellista kokonaisharkintaa. Tuomio sinällään ei tarkoita, että henkilö ei ole hyvämaineinen ja siten sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Toisin sanoen, jos henkilö on sopiva harjoittamaan taksiliikennettä, ei yksistään annettu tuomio ole merkityksellinen seikka. Lain esitöissäkin on mainittu, että lupaviranomaisen on aina erikseen arvioitava, osoittavatko henkilön teot luvan hakijan olevan sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä. Kokonaisharkinnan tuloksena A:n taksilupaa ei olisi tullut lainkaan peruuttaa tai se olisi tullut peruuttaa korkeintaan vuoden 2018 loppuun, jolloin väitetyistä teoista on kulunut kymmenen vuotta.

A on tuomittu törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä neljän vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Päätös on lainvoimainen. A on valittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja tarvittaessa hän hakee tuomion purkua korkeimmalta oikeudelta. Väitetty rikos on tehty yli kymmenen vuotta sitten, ja se on kohdistunut A:n entisen avopuolison tyttäreen, joka on tullut täysi-ikäiseksi vuonna 2004. Rikosprosessi on saanut alkunsa vuonna 2013 entisen avopuolison ja tämän tyttären kostonhimosta ja katkeruudesta. He ovat ilmoittaneet julkisesti haluavansa tuhota A:n, hänen työnsä ja perhesuhteensa. Entisen avopuolison taksiyritys teki konkurssin 2013, ja hän menetti omaisuutensa. Tämän jälkeen A:sta tehtiin rikosilmoitus. Näyttö asiassa on ollut sana sanaa vastaan. A:lla ei ole ollut mahdollisuutta esittää asiassa vastanäyttöä, koska väitetyt tapahtumat ovat yli kymmenen vuotta vanhoja.

Hallituksen esityksessä on 7 §:n 1 kohdan mukaisiksi esimerkeiksi otettu rikokset, joista ei voida tuomita ehdolliseen rangaistukseen. Vaikka A on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen, niin myös ehdollinen vankeusrangaistus tai sakko ovat rangaistusmuotoina käytettyjä puheena olevan rikoksen kohdalla.

Lain mukaan sopivaisuuden arvioinnissa merkitystä on kymmenen vuoden sisällä annetulla tuomiolla. A:n kohdalla väitetty tekoaika on kymmenen vuotta. Tällä pitää olla vaikutusta kokonaisarviointiin, kun mitään rikosrekisterimerkintöjä ei muuten ole.

Liikenneluvan peruuttaminen loukkaa kohtuuttomasti A:n perustuslain mukaista oikeutta elinkeinon harjoittamiseen. A:lla on ollut taksiyritys ja taksiliikennelupa vuodesta 1999 alkaen. A on hoitanut taksiyritystä täysin moitteettomasti kaikkien viranomaissäädösten mukaisesti. Lisäksi taksiyrityksen talousasiat ovat aina olleet moitteettomassa kunnossa. Ammattikuljettajan ajolupansa A uudisti toukokuussa 2015. Poliisiviranomainen arvioi tuolloin, että A on sopiva taksinkuljettajan ammattiin. Rikostuomio oli poliisiviranomaisen tiedossa sopivuusarviota tehtäessä. Poliisin uusittua ammattiajoluvan A on kesällä 2015 investoinut uuteen taksikalustoon ja laitteisiin merkittävän summan. Hän on joutunut tästä nyt luopumaan ja kärsinyt siinä taloudellista vahinkoa. Tämä on kohtuuton lisärangaistus myös siinä tilanteessa, että taksilupa perutaan määräaikaisesti.

Vankilaviranomaiset ovat suorittaneet A:n osalta turvallisuus- ja soveltuvuusarvioinnin. Arvion mukaan A:n on katsottu soveltuvan taksinkuljettajan tehtävään ja taksiyritystoiminnan jatkamiseen. A sai luvan syyskuusta 2015 alkaen hoitaa omaa yritystään ja toimia siinä taksinkuljettajana siitä huolimatta, että hän kärsi samaan aikaan vankeusrangaistusta. Tämä oli Rikosseuraamuslaitoksen pilottihanke, jossa arvioitiin, voiko henkilö toimia taksinkuljettajana omassa yrityksessään. A:n kohdalla tämä arvioitiin mahdolliseksi, koska hän on hoitanut kaikki velvollisuutensa moitteetta ja luotettavasti. Kokeilu toimi moitteetta. A hoiti taksiyritystään myös koevapauden ja ehdonalaisen vapauden aikana niin kauan, kunnes ELY-keskus peruutti taksiluvan eikä täytäntöönpanokieltoa myönnetty. A:n vankilassa oloaikana hänen vaimonsa hoiti yritystoiminnan hallinnolliset toimet. Palkatut työntekijät ja alihankintayritykset hoitivat taksiliikenteen.

ELY-keskus on A:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut omassa valituskirjelmässään esittämäänsä ja vaatinut, että A:n valitus hylätään, hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan.

Hallinto-oikeus on ratkaissut kysymyksen valittajan hyvämaineisuudesta taksiliikennelain mukaisesti, mutta ELY-keskuksen valituskirjelmästä ilmenevin perusteluin A:n taksilupa on peruutettava pysyvästi. Siten myöskään peruuttamisen määräaikaa ei tule lyhentää.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. Vastaselitystä ei ole annettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hyväksyy ELY-keskuksen valituksen. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Taksiliikennelain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jollei 19 §:stä muuta johdu, taksilupa myönnetään hakijalle, joka on hyvämaineinen.

Taksiliikennelain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan taksiluvan hakija tai liikenteestä vastaava henkilö ei täytä 6 §:n 1 momentissa säädettyä hyvämaineisuuden vaatimusta, jos hänet on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana tuomittu yli kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja teot osoittavat hänen olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä.

Taksiliikennelain 22 §:n 1 momentin mukaan toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on peruutettava taksilupa määräajaksi tai kokonaan, jos luvanhaltija ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätös

Valittaja on 1.6.2001‒31.12.2008 syyllistynyt törkeään lapseen kohdistuneeseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Näistä teoista hänet on 11.4.2014 tuomittu neljän vuoden kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on 10.12.2014 pysyttänyt valittajalle määrätyn rangaistuksen. Korkein oikeus ei ole myöntänyt asiassa valituslupaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan tekoja voida pitää lain tavoitteena olevan taksiliikenteen turvallisuuden kannalta vähäisinä, vaikka ne ovat tapahtuneet muulloin kuin taksiliikennettä harjoitettaessa eikä valittajaa ole aiemmin tuomittu muihin vankeusrangaistuksiin. ELY-keskus on siten voinut katsoa rikosten ja niistä tuomitun rangaistuksen osoittaneen valittajan olevan ilmeisen sopimaton harjoittamaan taksiliikennettä sekä peruuttaa A:n taksiluvan kokonaan. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja ELY-keskuksen päätös saatettava voimaan sekä A:n valitus hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Kari Nieminen.

 
Julkaistu 12.1.2017