Muu päätös 84/2017

Yleisavustuksen myöntämistä nuorisojärjestölle koskeva valitus

Antopäivä: 16.1.2017
Taltionumero: 84
Diaarinumero: 2334/2/15

Asia Yleisavustuksen myöntämistä koskeva valitus

Valittaja Perussuomalaiset Nuoret ry, Helsinki

Päätös, jota valitus koskee

Opetus- ja kulttuuriministeriö 16.6.2015 dnro OKM/292/627/2014

Asian aikaisempi käsittely

Opetus- ja kulttuuriministeriö on päätöksellään 7.4.2015 dnro OKM/292/627/2014 ratkaissut Perussuomalaiset Nuoret ry:n hakemuksen yleisavustuksen myöntämisestä yhdistyksen nuorisotoimintaan vuodelle 2015. Päätöksellä ministeriö on myöntänyt yhdistykselle avustusta 81 200 euroa. Avustuksen käyttöaika on ollut 1.1.–31.12.2015.

Perussuomalaiset Nuoret ry on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut avustuksen myöntämistä hakemuksensa mukaisesti eli 200 000 euron suuruisena.

Opetus- ja kulttuuriministeriön päätös

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Perussuomalaiset Nuoret ry:n oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta päätöksestä.

Ministeriö on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

Hakijoiden yhdenvertaisuus ja avustuspäätöksen perustelut

Nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen tukemisesta määrätään nuorisolaissa (72/2006) ja -asetuksessa (103/2006). Valtion talousarviossa vuodelle 2015 on määräraha (momentti 29.91.50.) valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen yleisavustuksiin, nuorisolain (72/2006) 10 §:n mukaisesti. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut vuonna 2015 lain mukaisia avustuksia 11 497 200 euroa 69 järjestölle, hakusumman ollessa yhteensä 13 342 307 euroa.

Nuorisolain 10 §:n mukaan valtakunnallisten nuorisojärjestöjen avustukset myönnetään tulosperusteisesti. Tulosperusteita ovat toiminnan laatu, laajuus ja taloudellisuus. Lisäksi avustusta myönnettäessä otetaan huomioon toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys sekä avustuksen tarve.

Nuorisoasetuksen 6 §:n mukaan tulosperusteita arvioidaan suunnitellun ja toteutuneen toiminnan mukaan.

Säännöksen mukaan toiminnan laatua tulee arvioida suhteessa järjestön itselleen asettamiin tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen. Toiminnan laajuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon järjestön säännöllisen toiminnan piirissä olevien nuorten määrä sekä toiminnan vaikuttavuus ja alueellinen kattavuus. Taloudellisuutta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota järjestön oman toiminnan tuottoihin, hallinnon kustannusten osuuteen kokonaiskustannuksista sekä toiminnan tuottavuuteen. Avustuksen tarvetta harkittaessa tulee ottaa huomioon järjestön taloudellinen tila, muut julkiset avustukset ja varsinaiseen toimintaan käytettävissä olevat varat. Ajankohtaista yhteiskunnallista merkitystä arvioitaessa tulee ottaa huomioon järjestön aktiivisuus yhteiskunnallisissa asioissa sekä nuorten sosiaalisessa vahvistamisessa.

Avustusasioissa opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelimenä on valtioneuvoston nimeämä arviointi- ja avustustoimikunta. Toimikunta on tehnyt 26.2.2015 päivätyn esityksen opetus- ja kulttuuriministeriölle valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen avustusten jaosta avustuskelpoisuuden saaneille järjestöille.

Arvioinnissa on otettu huomioon järjestöjen vuoden 2015 hakemuksessa esitetyt tiedot sekä järjestöjen vuoden 2013 yleisavustuksen selvityksessä esitetyt tiedot. Jotta arvioinnissa voidaan taata hallintolain (434/2003, 6 §) edellyttämä tasapuolinen kohtelu, järjestöjen hakemuksista ja selvityksistä koottuja tietoja tarkastellaan myös toisiinsa verraten.

Avustusprosessin kehittämiseksi vuoden 2015 yleisavustuksen valmistelussa on käytetty uutta pisteytysjärjestelmää. Yleisavustuksen tason määrittämisessä sekä selvitykset että hakemukset on pisteytetty viisiportaisella asteikolla (-2, -1, 0, 1, 2).

Selvityksen arvioinnissa on otettu huomioon koulutustilaisuuksien määrä ja niiden osallistujavuorokaudet, muiden tapahtumien määrä ja niihin osallistuneiden määrä sekä järjestön jäsenmäärä. Järjestöt ovat saaneet pisteitä mainitulla asteikolla toiminnan määrän ja avustuksen suuruuden vastaavuutta arvioiden.

Tässä arvioinnissa Perussuomalaiset Nuoret ry on saanut yhden pisteen.

Hakemusten arvioinnissa on otettu huomioon hakijan vastaukset hakemuslomakkeessa esitettyihin tulosperusteisiin liittyviin kysymyksiin (7–11). Arvioinnissa on arvostettu vastausten konkreettisuutta ja seikkaperäisyyttä. Lisäksi suurta avustusta saavia järjestöjä on arvioitu tiukemmin kuin pientä avustusta saavia järjestöjä.

Hakemuksen perusteella tehdyssä arvioinnissa Perussuomalaiset Nuoret ry on saanut kaksi pistettä.

Selvitys- ja hakemuslomakkeiden eli toteutuneen ja suunnitellun toiminnan arvioinnissa Perussuomalaiset Nuoret ry on siis saanut yhteensä kolme pistettä.

Vuoden 2015 avustuksen suuruuden määrittämiseksi järjestöt on jaettu viiteen ryhmään vuoden 2014 avustuksen suuruuden mukaan ja ryhmille on määritelty erisuuruiset avustusten korotus- ja leikkausprosentit. Lähtökohtana on ollut, että suuria avustuksia korotetaan pienillä prosenteilla ja leikataan suuremmilla, ja pieniä avustuksia korotetaan suurilla prosenteilla ja leikataan pienemmillä.

Korotus- ja leikkausprosenttien määrittelyssä otettiin huomioon Valtiontalouden tarkastusviraston suositus (laillisuustarkastuskertomus 14/2012) hallituista avustusten korotuksista ja näkemys siitä, etteivät liian suuret kertakorotukset välttämättä tuo lisää toimintaa vaan jäävät ylijäämäiseksi tulokseksi.

Korotukset ja leikkaukset suhteessa edellisen vuoden avustuksiin (%):

Taulukko 1

Edellä mainitun arvioinnin perusteella annetun yhteenlasketun pistemäärän vaikutus avustukseen on seuraava:

Taulukko 2

Perussuomalaiset Nuoret ry:n yhteispistemäärä (kolme pistettä) oikeutti avustuksen suurimpaan mahdolliseen korotukseen. Perussuomalaiset Nuoret ry kuului vuoden 2014 avustuksensa (58 000 euroa) perusteella ryhmään, jonka korotus oli 40 prosenttia. Näin ollen Perussuomalaiset Nuoret ry:n avustuksen suuruudeksi määrittyi 81 200 euroa.

Valmistelussa ei katsottu, että mikään Perussuomalaiset Nuoret ry:n selvityksessä tai hakemuksessa olisi puhunut sen puolesta, että järjestön kohdalla olisi pitänyt poiketa avustusten yhtenäisestä korottamis- ja leikkausjärjestelmästä. Myöskään käytettävissä oleva määräraha ei yhtenäisen järjestelmän puitteissa mahdollistanut haetun avustussumman myöntämistä.

Hakijan kuuleminen

Ministeriö on uudistanut päätöskirjeen sisältöä. Uudistus koskee kaikkia määrärahan jaossa mukana olleita järjestöjä. Päätökseen on tarkemmin kirjattu myönnetyn avustuksen käytön ehtoja. Nämä eivät ole perusteluja avustuksen määrään liittyen.

Perussuomalaiset Nuoret ry:n hakemus ei ole ollut puutteellinen eikä täydennyksen tarvetta ole ollut ja näin ollen hakijaa ei ole pyydetty täydentämään hakemustaan.

Toiminnan laatu ja laajuus

Opetus- ja kulttuuriministeriö on edellä esitetyin tavoin ottanut huomioon Perussuomalaiset Nuoret ry:n kasvun ja kehityksen harkitessa myönnettävän avustuksen määrää.

Toiminnan yhteiskunnallinen merkitys

Perussuomalaiset Nuoret ry on itsenäinen nuorisojärjestö, joka tekee läheistä yhteistyötä poliittisen puolueen Perussuomalaiset kanssa. Perussuomalaiset Nuoret ry:n toiminnan yhteiskunnallista merkitystä arvioidessa ei lain ja asetuksen mukaan voida ottaa huomioon muiden kuin Perussuomalaiset Nuoret ry:n toiminnan kehittymistä asetuksessa mainituilla tavoilla eli suhteessa järjestön aktiivisuuteen yhteiskunnallisissa asioissa sekä nuorten sosiaalisessa vahvistamisessa.

Hakemuslomakkeessa yhteiskunnallista aktiivisuutta avataan tarkoittamaan muun muassa järjestön omia kannanottoja, mielipidekirjoituksia, mediaesiintymisiä, osallistumisia julkiseen keskusteluun, julkisten tapahtumien järjestämistä, päättäjien lobbaamista ja sitä kuinka nuorten osallistumista poliittiseen toimintaan edistetään.

Perussuomalaiset Nuoret ry:n hakemus on tältä osin arvioitu ja pisteytetty suotuisasti, kuten edellä on kuvattu.

Avustuksen tarve

Avustuksen tarve on yksi tulosperusteista, joka on arvioitu yllä kuvatussa pisteytysmenettelyssä. Lopputuloksena yhdistys sai suurimpaan korotukseen oikeuttavan pistemäärän.

Lopuksi

Opetus- ja kulttuuriministeriön päätös avustuksesta on perustunut kokonaisarviointiin. Ministeriö on tehnyt päätöksen sille kuuluvan harkintavallan puitteissa. Ministeriön päätös on ollut arviointi- ja avustustoimikunnan esityksen mukainen.

Päätös oikaisuvaatimukseen

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että oikaisuvaatimuksessa ei ole esitetty sellaista uutta tietoa tai selvitystä, joka antaisi perusteet arvioida uudelleen harkinnanvaraisen avustuksen määrää.

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että avustuspäätöksessä mainitut perustelut sekä viittaukset oikeusohjeisiin antavat avustuksen hakijalle riittävän mahdollisuuden arvioida, millä perusteilla avustus on myönnetty. Tässä oikaisuvaatimukseen annetussa päätöksessä perusteluja on vielä selvennetty tarkemmin.

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että päätös koskien valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen yleisavustuksia vuodelle 2015 on tehty noudattaen nuorisolain ja -asetuksen sekä valtionavustus- ja hallintolain säännöksiä ja se on lainmukainen. Päätös ei loukkaa oikaisuvaatimuksen tehneen oikeutta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön soveltamat säädökset

Nuorisolaki (72/2006)
Asetus nuorisotyöstä ja -politiikasta (103/2006)
Valtionavustuslaki (688/2001)
Hallintolaki (434/2003)

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Perussuomalaiset Nuoret ry on valituksessaan vaatinut, että opetus- ja kulttuuriministeriön valituksenalainen päätös kumotaan lainvastaisena sekä valittajan oikeutta loukkaavana ja asia palautetaan opetus- ja kulttuuriministeriölle uudelleen käsiteltäväksi laillisessa järjestyksessä. Valittaja on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen siitä päivästä lukien, jolloin korkein hallinto-oikeus antaa päätöksensä.

Perussuomalaiset Nuoret ry on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Ministeriön valituksenalaisen päätöksen perusteluissa todetaan, että nuorisolain 10 §:n mukaisessa tulosarvioinnissa on otettu huomioon järjestöjen vuoden 2015 hakemuksissa esitetyt tiedot sekä järjestöjen vuoden 2013 yleisavustuksen selvityksessä esitetyt tiedot. Vuoden 2015 avustuksen suuruuden määrittämiseksi järjestöt on jaettu viiteen ryhmään vuoden 2014 avustuksen suuruuden mukaan ja ryhmille on määritetty erisuuruiset avustusten korotus- ja leikkausprosentit.

Ministeriö on siis katsonut, että valittajaa syrjivä menettely on lain mukaan mahdollista, kunhan yhdenvertaisuuden loukkaaminen tapahtuu samassa suhteessa kuin aiempia vuosia koskevissa päätöksissä on tapahtunut.

Yhdenvertaisuudesta lain edessä säädetään Suomen perustuslain 6 §:ssä ja hallintotoimintaa koskien hallintolain 6 §:ssä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jo usean vuoden ajan asettanut Perussuomalaiset Nuoret ry:n muihin yleisavustuksen hakijoihin verrattuna perusteettomasti ja lain vastaisesti eriarvoiseen asemaan. Tämä on ollut korkeimman hallinto-oikeuden pääasiallinen syy, kun se on päätöksellään 19.11.2014 kumonnut ministeriön vuoden 2013 avustusta koskevan päätöksen. Valtiontarkastusviraston avustuksia koskeva yleinen suositus ei voi ohittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen, perustuslain ja hyvää hallintoa koskevan lainsäädännön määräyksiä yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä.

Perusteeton eriarvoinen kohtelu ja lainvastainen syrjintä on erityisen moitittavaa, koska se on jatkunut useita vuosia ja edellä mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä piittaamatta. Perussuomalaiset Nuoret ry on hakenut avustusta 200 000 euroa, ja sille on myönnetty 81 200 euroa. Valituksenalainen päätös ei edelleenkään ole aikaisempien vuosien päätösten tavoin laillisesti perusteltu. Eriarvoisen kohtelun räikeys ilmenee hyvin seuraavista myönnetyistä avustuksista: Svensk Folkpartiets ungdomsorganisation r.f. 220 100 euroa, Kokoomuksen Nuorten Liitto 642 900 euroa, Sosiaalidemokraattiset Nuoret ry 645 200 euroa, Suomen Keskustanuoret ry 662 600 euroa ja Vasemmistonuoret ry 324 400 euroa.

Edellä luetellut avustusta saaneet järjestöt ovat täysin vertailukelpoisia Perussuomalaiset Nuoret ry:een järjestönä. Niiden toiminta, toiminnan laajuus ja yhteiskunnallinen merkittävyys ovat samaa tasoa tai merkittävästi vähäisempää kuin valittajan. Ministeriön päätöksen liiteaineistossa olevassa pisteytyksessä Perussuomalaiset Nuoret ry on saanut myönteisen arvion, mutta se ei ole vaikuttanut lopputulokseen kuin ainoastaan nimellisesti.

Perussuomalaiset Nuoret ry:n saama 40 prosentin avustuskorotus ei toteuta laillista yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatetta, jonka tulee toteutua jokaisessa hallintopäätöksessä. Implisiittinen ajatus yhdenvertaisuuden toteutumisesta tulevissa avustuspäätöksissä ei ole oikeusvaltioperiaatteen mukainen. Laittomuuden tila on oikaistava viipymättä, kun se on havaittu. Muunlaista toimintaa on pidettävä harkintavallan väärinkäyttönä.

Ministeriö ei ole esittänyt hallintolain 45 §:n mukaisesti laillisia perusteita yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeamiselle. Päätös on siten ilmeisen lainvastainen.

Ministeriö on päätöksessään todennut, että avustuksen perusteena ovat Perussuomalaiset Nuoret ry:n hakemuksen liitteenä olevan talousarvion valtionapukelpoiset kustannukset. Arvonlisäverovelvollinen toiminta on erotettava kirjanpidossa erilliseksi kustannuspaikaksi eikä liiketoiminnan kustannuksia saa kattaa yleisavustuksella. Oikaisuvaatimuksen johdosta tekemässään päätöksessä ministeriö toteaa lausuman perustuvan päätöskirjeen sisällön uudistukseen ja koskevan kaikkia hakijoita.

Jokainen hallintopäätös on itsenäinen eikä siihen tule sisällyttää mitään asiaan liittymätöntä. Ministeriön avustuspäätöksessä perustellaan Perussuomalaiset Nuoret ry:n hakemukseen annettua päätöstä sekä siihen vaikuttaneita seikkoja. Huomautukset hyväksyttävistä kustannuksista koskevat nimenomaan Perussuomalaiset Nuoret ry:n hakemusta ja seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen. Tältä osin ministeriön päätös on siten hallintolain 31 ja 34 §:n vastainen.

Ministeriön päätös on yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden vastaisena ja harkintavallan väärinkäyttöön perustuvana lainvastainen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut asiassa lausunnon, jossa on katsottu, että valitus tulisi perusteettomana hylätä. Lisäksi lausunnossa on vaadittu valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden 19.11.2014 antamalla päätöksellä ei ole todettu opetus- ja kulttuuriministeriön asettaneen Perussuomalaiset Nuoret ry:tä eriarvoiseen asemaan muihin hakijoihin nähden. Päätöksen perusteluiden mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö oli mainitussa asiassa ylittänyt harkintavaltansa, kun se oli osin perustanut mainitun päätöksensä yhdistyksen kannanottoihin, joita ei voitu pitää nuorisolaissa ja -asetuksessa säädettyjä tulosperusteita kuvaavina selvityksinä. Opetus- ja kulttuuriministeriön 7.4.2015 ja 16.6.2015 tekemien päätösten perusteena ei ole käytetty Perussuomalaiset Nuoret ry:n esittämiä kannanottoja valtionavustuksen jakamisen perusteena.

Vuoden 2015 nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen yleisavustusten nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen (103/2006) mukaisessa arvioinnissa otettiin käyttöön uusi pisteytysjärjestelmä. Pisteytysjärjestelmällä haluttiin muun muassa taata päätöksenteon avoimuus ja yhdenvertaisuus. Pisteytysjärjestelmä on koskenut kaikkia avustusta hakeneita järjestöjä ja järjestöjä on arvioitu yhtenäisen arviointitaulukon mukaisesti.

Hakijat on jaettu avustuksen suuruuden määrittämiseksi viiteen ryhmään sen mukaan, kuinka suuria avustuksia ne ovat saaneet viimeisimmässä avustuksen jaossa eli vuonna 2014. Vuoden 2014 avustussummaa on käytetty pisteytysjärjestelmän pohjana, koska sen on katsottu kuvaavan viimeisintä tulosperusteisesti arvioitua tietoa järjestöjen toiminnasta. Vuoden 2014 avustusmäärien mukaisesti jaetuille ryhmille on vuoden 2015 avustuksen määrän laskemiseksi määritelty erisuuruiset korotus- ja leikkausprosentit, joiden mukaisesti avustusta on joko korotettu tai leikattu järjestön tulosperusteisen arvioinnin perusteella. Toiminnan kehittymistä on arvioitu laissa määritellyin tulosperustein hakijoiden toimittamien tietojen pohjalta. Tulosperusteita ovat kunkin järjestön kohdalla toiminnan laatu, laajuus, taloudellisuus, avustuksen tarve ja ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys. Arvioinnin tuloksena on päädytty järjestökohtaisesti yhteen pistemäärään välillä -4 – +4, jonka kautta avustuskorotus- tai laskuprosentti on saatu sen mukaan, mihin viidestä ryhmästä järjestö on kuulunut.

Perussuomalaiset Nuoret ry on saanut yhteispistemääräksi kolme pistettä, ja tämä on oikeuttanut suurimpaan mahdolliseen korotukseen. Järjestelmään on haluttu tuoda pienemmille avustuksen saajille mahdollisuus suurempiin prosentuaalisiin kertakorotuksiin, kun toiminnan on nähty selvästi kasvaneen. Suuremmat avustuksen saajat ovat vastaavasti saaneet pienempiä prosentuaalisia kertakorotuksia. Menetelmää on käytetty myös avustuksen leikkaamiseen: pienemmiltä on vähennetty avustusta prosentuaalisesti pienemmillä prosenteilla, kun taas suurilta avustuksen saajilta on vähennetty avustusta prosentuaalisesti enemmän.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole poikennut tai rikkonut yhdenvertaisuusperiaatetta, kun se on käyttänyt vuoden 2015 avustusten määrän arvioinnin pohjana vuoden 2014 avustusmääriä. Menettely on koskenut samalla tavalla kaikkia hakijoita. Vuoden 2014 avustusmäärien on katsottu kuvaavan järjestöjen toimintaa. Vuoden 2015 avustusten jakaminen on tehty säädöksiä noudattaen. Yleisavustuksen 40 prosentin korotus on ollut Perussuomalaiset Nuoret ry:lle suuri ja sen nykyistä toiminnan laajuutta ja laatua hyvin kattava. Valittaja ei ole esittänyt sellaisia uusia asiaan vaikuttavia seikkoja toiminnastaan, että ministeriön olisi tullut valittajan kohdalla poiketa avustusten yhtenäisestä korottamis- ja leikkausjärjestelmästä. Sekä nuorisolain että valtionavustuslain mukaan avustuksen tarve on myös otettava huomioon avustuksen myöntämistä harkittaessa. Tällöin on huomioitu järjestön taloudellinen tila, varsinaiseen toimintaan käytettävissä olevat varat ja muu julkinen tuki. Avustuskorotusprosentit laadittiin myös määrärahan puitteissa. Haetut avustussummat ovat olleet selvästi suuremmat kuin jaettavissa oleva määräraha.

Vuoden 2015 yleisavustuksen määrittelyssä on myös otettu huomioon Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) suositus (laillisuustarkastuskertomus 14/2012) hallituista avustusten korotuksista ja näkemys siitä, etteivät liian suuret kertakorotukset välttämättä tuo lisää toimintaa vaan jäävät ylijäämäiseksi tulokseksi.

Myönnetyn avustuksen perusteena ovat olleet hakemuksen liitteenä olleessa Perussuomalaiset Nuoret ry:n talousarviossa mainitut valtionapukelpoiset kustannukset. Talousarvio on ollut Perussuomalaiset Nuoret ry:n itsensä toimittama, eikä siinä ole ollut mitään sellaista asian ratkaisun kannalta epäselvää, että talousarviosta olisi tarvinnut pyytää hakijalta selvitystä. Päätöksessä olevat virkkeet, joiden mukaan arvonlisäverovelvollinen toiminta tulee erottaa järjestön kirjanpidossa omaksi kustannuspaikaksi eikä liiketoiminnan kustannuksia saa kattaa yleisavustuksella, ovat koskeneet valtionavustuksen käyttämistä koskevia ehtoja, ei Perussuomalaiset Nuoret ry:n hakemusta. Näin ollen nämä virkkeet eivät koske päätösharkintaa eikä niillä ole ollut merkitystä päätöksen lopputulokseen.

Valtionavustuslain 11 §:n 3 momentin mukaan valtionavustuspäätökseen voidaan ottaa 7 §:n 1 momentissa säädettyjen seikkojen toteutumisen varmistamiseksi valtionavustuksen käyttämistä koskevia ehtoja ja rajoituksia.

Valituksenalainen päätös on lainmukainen eikä oikeudenkäynti ole aiheutunut opetus- ja kulttuuriministeriön virheestä.

Perussuomalaiset Nuoret ry on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Oikeusvaltio- ja hallinnon lainalaisuusperiaatteesta säädetään perustuslain 2 §:ssä. Ihmisten yhdenvertaisuudesta on puolestaan säädetty perustuslain 6 §:ssä. Lainalaisuusperiaatteesta ei ole lupa poiketa lainkaan ja yhdenvertaisuudesta poikkeamiselle tulee olla objektiivinen ja perusteltu syy.

Vuoden 2015 avustuspäätöksiä varten ministeriössä on kehitetty pisteytysjärjestelmä, jonka lisäksi harkinnassa on sovellettu Valtiontalouden tarkastusviraston suositusta vuodelta 2012. Nämä kriteerit ovat lakiin perustumattomia eikä niitä saa soveltaa avustusten myöntämisperusteina suoraan perustuslain 2 §:n vastaisina. Ne eivät arvioi nuorisolain ja -asetuksen mukaista toiminnan tuloksellisuutta ja avustuksen tarvetta.

Ministeriön avustusten perusteet ovat ilmeisen syrjiviä ja lainvastaisia sitoessaan myönnettävät avustukset aikaisempien vuosien avustuspäätöksiin. Jos järjestölle on vuonna 2014 myönnetty avustus, on avustus myönnetty siitä riippumatta, täyttyvätkö nuorisolaissa edellytetyt kriteerit. Avustus on joka tapauksessa pisteytyksestä riippuen sama, suurempi tai pienempi kuin aikaisemminkin. Järjestön toiminnalla, yhteiskunnallisella merkittävyydellä tai avustuksen tarpeella ei näytä olevan asiassa vaikutusta. Johdonmukaisesti sovellettuna ministeriön kehittämä pisteytysjärjestelmä johtaisi siihen, että järjestö, joka ei ole edellisenä vuonna saanut tai hakenut avustusta, ei voisi sitä jatkossakaan saada, koska prosenttikorotus kantaluvulle nolla tuottaa aina avustuksen määräksi nolla euroa. Ministeriön päätöksessä jää kokonaan arvioimatta lain valtionavustuksia koskevien säännösten perustarkoitus. Lain keskeisenä kriteerinä on hakijan avustuksen tarve.

Oikeudenkäyntikulujen jääminen valittajan vahingoksi olisi laissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta.

Perussuomalaiset Nuoret ry on toimittanut selvityksen oikeudenkäyntikuluistaan.

Perussuomalaiset Nuoret ry:n vastaselitys ja oikeudenkäyntikuluja koskeva selvitys on lähetetty tiedoksi opetus- ja kulttuuriministeriölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään.

2. Perussuomalaiset Nuoret ry:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Hallintolain 49 g §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuspäätöksessä on annettava perusteltu ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin.

Nuorisolain 1 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Pykälän 2 momentin mukaan tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen.

Nuorisolain 10 §:ssä säädetään muun ohella nuorisojärjestöjen valtionavustuksista. Pykälän 1 momentin mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi yleisavustuksina muun ohella valtakunnallisille nuorisojärjestöille. Yleisavustusta ei myönnetä sellaiselle nuorisojärjestölle, jonka pääasiallisena tehtävänä on edistää yhden koulutus-, opinto- tai vastaavan alan opiskelua. Pääasiallisesti ammatillista järjestäytymistä edistävälle nuorisojärjestölle ei myöskään myönnetä yleisavustusta.

Viimeksi mainitun pykälän 3 momentin mukaan valtakunnallisten nuorisojärjestöjen avustukset myönnetään tulosperusteisesti. Tulosperusteita ovat toiminnan laatu, laajuus ja taloudellisuus. Avustusta myönnettäessä otetaan lisäksi huomioon toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys sekä avustuksen tarve.

Saman pykälän 6 momentin mukaan tarkempia säännöksiä tulosperusteista, hyväksyttävistä menoista, menettelystä, jossa avustettavat järjestöt hyväksytään, ja muista avustusperusteista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Nuorisolain 14 §:n 1 momentin mukaan valtionapuviranomaisena mainitussa laissa tarkoitetussa asiassa on opetus- ja kulttuuriministeriö.

Nuorisolain 16 §:n mukaan muun ohella 10 §:ssä tarkoitettuun valtionavustukseen sovelletaan muutoin, mitä valtionavustuslaissa (688/2001) säädetään.

Nuorisotyöstä ja -politiikasta annetun valtioneuvoston asetuksen (nuorisoasetus) 5 §:n mukaan nuorisolain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetuille valtakunnallisille nuorisojärjestöille myönnetään yleisavustus tulosperusteisesti järjestön toimintasuunnitelman ja talousarvion perusteella.

Nuorisoasetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan tulosperusteita arvioidaan suunnitellun ja toteutuneen toiminnan perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan laatua arvioidaan suhteessa kunkin järjestön asettamiin tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen. Toiminnan laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon järjestön säännöllisen toiminnan piirissä olevien nuorten määrä sekä toiminnan vaikuttavuus ja alueellinen kattavuus. Taloudellisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota järjestön oman toiminnan tuottoihin, hallinnon kustannusten osuuteen kokonaiskustannuksista sekä toiminnan tuottavuuteen. Avustuksen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon järjestön taloudellinen tila, muut julkiset avustukset ja varsinaiseen toimintaan käytettävissä olevat varat. Pykälän 3 momentin mukaan ajankohtaista yhteiskunnallista merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon järjestön aktiivisuus yhteiskunnallisissa asioissa sekä nuorten sosiaalisessa vahvistamisessa.

Valtionavustuslain 1 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa säädetään niistä perusteista ja menettelyistä, joita noudatetaan myönnettäessä valtionavustuksia. Valtionavustuksella tarkoitetaan mainitussa laissa tuenluonteista rahoitusta tietyn toiminnan tai hankkeen avustamiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan valtion talousarvioon otetusta määrärahasta tai talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston varoista myönnettävään valtionavustukseen.

Valtionavustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on mainitusta laista poikkeavia säännöksiä, niitä noudatetaan mainitun lain sijasta.

Valtionavustuslain 11 §:ssä on säädetty valtionavustuspäätöksestä. Pykälän 1 momentin mukaan valtionapuviranomainen tekee valtionavustusta koskevassa asiassa kirjallisen päätöksen (valtionavustuspäätös). Pykälän 2 momentin mukaan valtionavustuspäätöksestä, jolla valtionavustus myönnetään, tulee käydä ilmi ainakin valtionavustuksen: 1) saaja; 2) käyttötarkoitus; 3) määrä tai laskentaperuste.

Mainitun pykälän 4 momentin mukaan valtionavustuspäätöksestä, jolla valtionavustus myönnetään, tulee lisäksi käydä ilmi valtionavustuksen asianmukaisen käyttämisen sekä valtionavustuksen saajan oikeuksien ja velvollisuuksien selkeyden edellyttämällä tavalla:
1) valtionavustuksen kohteena olevan toiminnan tai hankkeen hyväksyttävät kustannukset;
2) valtionavustuksen enimmäismäärä valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista;
3) saajan valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta saamien tulojen sekä saajan muiden tulojen vaikutus valtionavustuksen määrään ja käyttöön;
4) valtionavustuksen käyttöaika sekä 13 §:n 2–4 momentissa tarkoitetut ehdot ja rajoitukset;
5) saajan velvollisuus antaa selvitys valtionavustuksen käyttämisestä ja selvityksen ajankohta;
6) muut valtionavustuksen myöntämisen ja maksamisen sekä käytön valvonnan perusteet.

1.2 Asiassa saatu selvitys

Perussuomalaiset Nuoret ry on 27.11.2014 hakenut opetus- ja kulttuuriministeriöltä yleisavustusta 200 000 euroa vuodelle 2015.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 7.4.2015 päivätyllä päätöksellään myöntänyt Perussuomalaiset Nuoret ry:lle yleisavustuksen nuorisotoimintaan vuonna 2015 käytettäväksi päätöksen liitteessä dnro 5/091/2011 mainituin ehdoin ja rajoituksin. Myönnetyn avustuksen käyttöaika on päätöksen mukaan ollut 1.1.–31.12.2015 ja määrä 81 200 euroa. Päätöksen perustelujen mukaan nuorisolain tulosperusteiden, järjestön suunnitellun ja toteutuneen toiminnan, hakijoiden keskinäisen vertailun ja käytettävissä olevien määrärahojen perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole voinut myöntää täysimääräisesti haettua avustusta. Päätöksessä on myös todettu muun ohella seuraavaa: Valtionavustuksen perusteena ovat hakemuksen liitteenä olevassa talousarviossa mainitut valtionapukelpoiset kustannukset. Arvonlisäverovelvollinen toiminta tulee erottaa järjestön kirjanpidossa omaksi kustannuspaikaksi. Liiketoiminnan kustannuksia ei saa kattaa yleisavustuksella.

Päätöstä koskevan esittelymuistion 2.3.2015 mukaan valtioneuvoston nimeämä arviointi- ja avustustoimikunta on tehnyt 26.2.2015 päivätyn esityksen opetus- ja kulttuuriministeriölle valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen avustusten jaosta avustuskelpoisuuden saaneille järjestöille. Toimikunta on arvioinut kunkin järjestön erikseen nuorisolain (72/2006), valtioneuvoston nuorisotyöstä ja politiikasta antaman asetuksen (103/2006) sekä valtionavustuslain (688/2001) pohjalta. Toimikunnan esitys on ollut 11 497 200 euroa 69 järjestölle. Ministeriön päätös on ollut toimikunnan esityksen mukainen.

Esittelymuistion mukaan järjestöjen arvioinnissa on tukeuduttu niiden vuoden 2013 selvityksiin, toimintakertomuksiin ja tilinpäätöksiin sekä vuoden 2015 uudistuneeseen hakulomakkeeseen, toimintasuunnitelmiin ja talousarvioihin. Tulosperusteita arvioinnissa ovat olleet laatu, laajuus ja taloudellisuus. Avustusta myönnettäessä on otettu huomioon myös toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys ja avustuksen tarve. Arviointia on tehty sekä määrällisesti että laadullisesti. Lopullinen päätös on perustunut kokonaisarviointiin.

Esittelymuistiosta ilmenee, että vuoden 2015 arvioinnissa on kehitetty hakemusten pisteyttämistä. Uusi hakemuslomake on otettu käyttöön marraskuussa 2014. Järjestöjen vuoden 2013 selvityksiin liittyvä kokonaisarviointi on voinut myös korottaa tai pudottaa hakemuksista saatua pistemäärää. Pisteyttämisen kautta on luotu prosentuaaliset korotus- ja laskumallit. Lopullinen päätös on perustunut kokonaisharkintaan. Muutokset avustusmäärissä ovat olleet maltilliset.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhdistyksen oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta avustuspäätöksestä.

Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan arvioinnissa on otettu huomioon järjestöjen vuoden 2015 hakemuksessa esitetyt tiedot sekä järjestöjen vuoden 2013 yleisavustuksen selvityksessä esitetyt tiedot. Järjestöjen hakemuksista ja selvityksistä koottuja tietoja on tarkasteltu myös toisiinsa verraten. Vuoden 2015 yleisavustuksen valmistelussa on käytetty uutta pisteytysjärjestelmää. Yleisavustuksen tason määrittämisessä sekä selvitykset että hakemukset on pisteytetty viisiportaisella asteikolla. Selvityksen arvioinnissa on otettu huomioon koulutustilaisuuksien määrä ja niiden osallistujavuorokaudet, muiden tapahtumien määrä ja niihin osallistuneiden määrä sekä järjestön jäsenmäärä. Järjestöt ovat saaneet pisteitä mainitulla asteikolla toiminnan määrän ja avustuksen suuruuden vastaavuutta arvioiden. Perussuomalaiset Nuoret ry on saanut vuoden 2013 yleisavustuksen selvitystä koskevassa arvioinnissa yhden pisteen. Hakemusten arvioinnissa on otettu huomioon hakijan vastaukset hakemuslomakkeessa esitettyihin tulosperusteisiin liittyviin kysymyksiin (7–11). Arvioinnissa on arvostettu vastausten konkreettisuutta ja seikkaperäisyyttä. Lisäksi suurta avustusta saavia järjestöjä on arvioitu tiukemmin kuin pientä avustusta saavia järjestöjä. Vuoden 2015 hakemuksen perusteella tehdyssä arvioinnissa Perussuomalaiset Nuoret ry on saanut kaksi pistettä. Toteutuneen ja suunnitellun toiminnan arvioinnissa yhdistys on saanut siten yhteensä kolme pistettä.

Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan vuoden 2015 avustuksen suuruuden määrittämiseksi järjestöt on jaettu viiteen ryhmään vuoden 2014 avustuksen suuruuden mukaan ja ryhmille on määritelty erisuuruiset avustuksen korotus- ja leikkausprosentit. Lähtökohtana on ollut, että suuria avustuksia on korotettu pienillä prosenteilla ja leikattu suuremmilla, ja pieniä avustuksia korotettu suurilla prosenteilla ja leikattu pienemmillä. Korotus- ja leikkausprosenttien määrittelyssä on otettu huomioon Valtiontalouden tarkastusviraston suositus (laillisuustarkastuskertomus 14/2012) hallituista avustusten korotuksista ja näkemys siitä, etteivät liian suuret kertakorotukset välttämättä tuo lisää toimintaa vaan jäävät ylijäämäiseksi tulokseksi. Päätöksessä on myös tuotu esiin korotus- ja leikkausprosentit suhteessa edellisen vuoden avustuksiin sekä yhteenlasketun pistemäärän vaikutus avustukseen. Perussuomalaiset Nuoret ry:n yhteispistemäärä (kolme pistettä) on oikeuttanut avustuksen suurimpaan mahdolliseen korotukseen. Perussuomalaiset Nuoret ry on kuulunut vuoden 2014 avustuksensa (58 000 euroa) perusteella ryhmään, jonka korotus on ollut 40 prosenttia. Edelleen päätöksen perustelujen mukaan mikään Perussuomalaiset Nuoret ry:n selvityksessä tai hakemuksessa ei puhunut sen puolesta, että yhdistyksen kohdalla olisi pitänyt poiketa avustusten yhtenäisestä korottamis- ja leikkausjärjestelmästä. Käytettävissä oleva määräraha ei yhtenäisen järjestelmän puitteissa myöskään mahdollistanut haetun avustussumman myöntämistä.

1.3 Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys nuorisolain 10 §:ssä tarkoitetusta valtionavustuksesta, joka maksetaan valtion talousarviosta siihen varatusta arviomäärärahasta.

Asiassa on valittajan valituksen johdosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko opetus- ja kulttuuriministeriön valituksenalaista päätöstä pidettävä valituksessa esitetyillä perusteilla hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa (586/1996) tarkoitetulla tavalla lainvastaisena.

Valittaja on esittänyt, että opetus- ja kulttuuriministeriön päätös on ristiriidassa yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, sillä valittajan saama avustus on ollut huomattavasti pienempi kuin sen kanssa vertailukelpoisten järjestöjen saama avustus. Valittaja on katsonut, että ministeriössä kehitettyä pisteytysjärjestelmää ja Valtiontalouden tarkastusviraston suositusta ei lakiin perustumattomina voida soveltaa avustuksen myöntämisperusteina. Valittajan mukaan päätöstä ei ole laillisesti perusteltu ja ministeriö on käyttänyt harkintavaltaansa väärin. Valittaja on vielä katsonut, että päätös on hallintolain 31 ja 34 §:n vastainen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan nuorisolaissa tarkoitettu arviointi- ja avustustoimikunta on arvioinut kunkin vuoden 2015 yleisavustusta hakeneen järjestön erikseen ja arvioinnissa on käytetty uutta pisteytysjärjestelmää. Pisteytysjärjestelmä on kuvattu tarkemmin esittelymuistiossa ja valituksenalaisessa päätöksessä. Pisteytysjärjestelmään liittyvien avustusten korotus- ja leikkausprosenttien määrittelyssä on otettu huomioon Valtiontalouden tarkastusviraston suositus hallituista avustusten korotuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuspäätös on ollut toimikunnan esityksen mukainen.

Valittajalle on myönnetty avustus edelliseen vuoteen nähden 40 prosentilla korotettuna. Valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevät ne seikat, joiden perusteella valittajalle on toteutuneen ja suunnitellun toiminnan arvioinnissa annettu yhteensä kolme pistettä, joka on oikeuttanut suurimpaan mahdolliseen avustuksen korotukseen.

Valituksenalaisen päätöksen perusteluissa on lisäksi todettu katsotun, että mikään valittajan selvityksessä tai hakemuksessa ei ollut puhunut sen puolesta, että valittajan kohdalla olisi pitänyt poiketa avustusten yhtenäisestä korottamis- ja leikkausjärjestelmästä, ja että käytettävissä ollut määräraha ei myöskään ollut mahdollistanut haetun avustussumman myöntämistä.

Hallintolain 6 §:ssä säädetään hallinnon oikeusperiaatteista. Mainitun pykälän yksityiskohtaisista perusteluista (HE 72/2002 vp) ilmenee muun ohella, että yleinen vaatimus hallinnossa asioivien tasapuolisesta kohtelusta saa merkityssisältönsä lähinnä perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteesta. Perusoikeutena yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että viranomainen soveltaa lakia tekemättä muita eroja kuin laista ilmenee. Menettelyllisenä velvoitteena vaatimus tasapuolisesta kohtelusta merkitsee sitä, että hallinnossa asioiville pyritään turvaamaan yhdenvertaiset mahdollisuudet asioidensa hoitamiseen ja oikeuksiensa valvomiseen. Tasapuolisen kohtelun merkitys korostuu silloin, kun viranomainen käyttää yksityisten oikeusasemaan tai toimintamahdollisuuksiin kohdistuvaa harkintaa. Tällöin viranomaisen on erityisesti huolehdittava siitä, että hallinnossa asioivilla on yhtäläiset mahdollisuudet päästä selvyyteen lakiin perustuvista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Ratkaisutoiminnan tulisi olla myös johdonmukaista siten, että harkinnan kohteena olevia tosiseikkoja arvioidaan samankaltaisissa tapauksissa samoin perustein. Säännönmukaisesta käytännöstä poikkeamisen olisi perustuttava tapauksen erityislaatuun.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon nuorisolain 10 §:stä ja nuorisoasetuksen 6 §:stä ilmenevä järjestöjen toiminnan tulosperusteiden arvioiminen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön harkintavalta yleisavustuksen määrästä päätettäessä, opetus- ja kulttuuriministeriö on voinut päätöksenteossaan noudattaa esittelymuistiossa ja valituksenalaisessa päätöksessä tarkemmin kuvattua pisteytysjärjestelmää, jossa hakijoiden toteutunut ja suunniteltu toiminta on pisteytetty ja jossa avustusten leikkaus- ja korotusprosentit on määritelty suhteessa edellisenä vuonna myönnettyyn avustukseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että se, että valittaja ei ole saanut vuoden 2015 yleisavustusta hakemansa suuruisena tai että valittajalle myönnetty avustus on suuruudeltaan pienempi kuin joillekin toisille poliittisille nuorisojärjestöille myönnetty avustus, ei merkitse sitä, että ministeriön päätöksenteossa olisi menetelty yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Asiassa ei ole esitetty muitakaan yleisavustuksen hakijoiden yhdenvertaisuuteen tai tasapuoliseen kohteluun liittyviä seikkoja, joiden perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö ei olisi sille kuuluvan harkintavallan rajoissa voinut päättää valittajan yleisavustuksesta valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla. Valituksenalainen päätös ei ole valittajan esittämillä perusteilla hallintolain 6 §:ssä säädettyjen hallinnon oikeusperiaatteiden vastainen.

Hallintolain 45 §:ssä säädetään päätösten perustelemisesta. Mainitun pykälän yksityiskohtaisista perusteluista (HE 72/2002 vp) ilmenee muun ohella, että tosiasiaperusteluina päätöksessä on käytävä ilmi ne selvitetyiksi katsotut tosiseikat, joille asian ratkaisu perustuu. Oikeudellisena perusteena on ilmoitettava ratkaisun perusteena olevat lain tai asetuksen säännökset sekä mahdolliset yleiset oikeusperiaatteet. Esitöiden mukaan perusteluissa olisi ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet asian ratkaisuun. Asian ratkaisuun vaikuttavina tosiseikkoina voitaisiin mainita ainoastaan ne, jotka välittömästi tukevat päätöksen lopputulosta. Lisäksi perusteluissa olisi mainittava säännökset, joihin ratkaisu perustuu.

Kun otetaan huomioon asian oikeudellinen luonne sekä edellä tämän päätöksen kohdassa 1.2 selostetut opetus- ja kulttuuriministeriön valituksenalaisessa päätöksessä esitetyt ja muut seikat, valituksenalaista päätöstä ei ole pidettävä hallintolain 45 §:n perusteella puutteellisesti perusteltuna. Valituksenalaisessa päätöksessä on myös annettu perusteltu ratkaisu valittajan oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin.

Valituksenalaisesta päätöksestä ilmenee lisäksi, ettei valittajan avustushakemus ole ollut puutteellinen eikä täydennyksen tarvetta ole ollut ja ettei valittajaa näin ollen ole pyydetty täydentämään hakemustaan. Päätös ei siten ole valittajan esittämillä perusteilla myöskään viranomaisen selvittämisvelvollisuutta koskevan hallintolain 31 §:n 1 momentin tai asianosaisen kuulemista koskevan hallintolain 34 §:n 1 momentin vastainen.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät opetus- ja kulttuuriministeriön valituksenalaisen päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, päätös ei ole hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa (586/1996) tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Valitus on näin ollen hylättävä.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Perussuomalaiset Nuoret ry:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Mika Seppälä, Outi Suviranta ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.

 
Julkaistu 16.1.2017