Muu päätös 138/2017

Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen supistaminen (Tampere)

Antopäivä: 18.1.2017
Taltionumero: 138
Diaarinumero: 2488/1/15 ja 2493/1/15

Asia Vesihuoltolaitoksen toiminta-aluetta koskevat valitukset

Valittajat 1. Nurmin vesihuolto-osuuskunta

2. A ja hänen asiakumppaninsa

Päätös, jota valitukset koskevat

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 1.7.2015 n:o 15/0252/2

Asian aikaisempi käsittely

Nurmin vesihuolto-osuuskunta on esittänyt Nurmin vesijohto- ja jätevesiviemäriverkoston toiminta-aluetta muutettavaksi Aitolahden ja Hirviniemen alueiden osalta siten, että toiminta-alue rajataan käsittämään runkoverkoston välittömässä läheisyydessä olevat vesihuoltoverkostoon vapaaehtoisesti liitettävät kiinteistöt.

Tampereen yhdyskuntalautakunta on päätöksellä 30.9.2014 (§ 255) hyväksynyt liitekartasta ilmenevän Nurmin vesihuolto-osuuskunnan toiminta-alueen. Toiminta-alue on vesihuolto-osuuskunnan esityksen mukainen lukuun ottamatta kiinteistöä osoitteessa Aitoniementie 310, joka sisällytetään toiminta-alueeseen.

Yhdyskuntalautakunta on perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:

Vuonna 2011 vahvistettu toiminta-alue ei ole ollut kaikilta osin vesihuoltolain 8 §:n mukainen. Toiminta-alue määritettiin etupainotteisesti alueella tehtyyn yleissuunnitelmaan tukeutuen. Alueella on tehty vuoden 2011 toiminta-alueen määrittämisen jälkeen tarkentava kiinteistökohtainen kysely, jolla kartoitettiin kiinteistöjen omien vesihuoltojärjestelmien tilaa. Nurmin vesihuolto-osuuskunnan ei ole mahdollista toteuttaa verkostoa koko laajuudessaan taloudellisesti ja asianmukaisesti siten, että kustannusten kattamiseksi perittävät maksut pysyisivät kohtuullisina. Toiminta-aluetta supistettaessa verkoston taloudellisesti kannattamattomien osien rakentamisesta luovutaan ja toteutuskustannukset pienenevät näiltä osin merkittävästi. Taloudelliseen kannattamattomuuteen ovat johtaneet osin liittyjien pieni määrä muun muassa siitä syystä, että tietyillä verkoston sivuhaaroilla kiinteistöt ovat jo uusineet kiinteistökohtaisia vesihuoltojärjestelmiään ja liittymishaluttomuuden myötä liittymismaksujen kerääminen merkittävästi viivästyisi.

Vesihuoltolain 7 §:n mukainen alueen suunnitellun yhdyskuntakehityksen tilanne on muuttunut. Hirviniemen alue on ollut mukana yleiskaavoitusohjelmassa vuosina 2007–2012, jolloin tavoitteena oli Hirviniemen kehittäminen kyläasutusta vahvistavalla rakentamisella. Vuoden 2011 jälkeen Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä on tehnyt periaatepäätöksen hajarakentamisen hillinnästä taajamien ulkopuolella. Hirviniemen alue on rajattu seudullisessa periaatepäätöksessä niin sanotuksi lievealueeksi, jolla uudisrakentamisen tulee jatkossa toteutua asemakaavan pohjalta ja siksi kyläyleiskaavan laatiminen Hirviniemen alueelle ei ole periaatepäätöksen mukaista.

Kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen ja terveysviranomainen esittävät lausunnoissaan, että ehdotettava supistettu toiminta-alue vastaa vesihuoltolain 6 §:n mukaiseen vesihuollon tarpeeseen, koska toiminta-alue kattaa alueen keskeisen asutustihentymän, suurimmat talousveden käyttäjät ja suurimmat jäteveden tuottajat.

Käsittely hallinto-oikeudessa

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valituksessaan vaatinut, että Tampereen yhdyskuntalautakunnan päätös kumotaan ja asia palautetaan lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimuksensa tueksi ELY-keskus on esittänyt seuraavaa:

Toiminta-alueen muuttamispäätös on tehty kiinteistöjen liittymishalukkuuden perusteella, ei terveydellisten syiden tai jätevesijärjestelmien kunnon perusteella. Suurin osa kiinteistöistä sijaitsee rakennettavien runkojohtojen välittömässä läheisyydessä, mikä tarkoittaa pääasiassa lyhyitä tonttijohto-osuuksia. Yhdyskuntalautakunnan taloudellisuustarkastelu on virheellinen.

Alueen kaivovesissä on todettu korkeita arseenipitoisuuksia ja alueella on todettu myös muita ongelmia talousveden laadussa ja saatavuudessa. Kaupungin terveydensuojeluviranomaisen lausunnosta ei ilmene, että muutettu toiminta-alueen rajaus perustuisi kiinteistöjen kaivojen todellisiin talousveden laatuongelmiin.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole otettu huomioon toiminta-alueen ulkopuolelle jäävien kiinteistöjen jätevesijärjestelmien kuntoa suhteessa niin sanotun hajajätevesiasetuksen edellyttämiin vaatimuksiin. Rajauspäätöksellä Tampereen kaupunki viestittää ulkopuolelle jääville kiinteistöille, että niiden omistajien tulisi kuitenkin saattaa kiinteistökohtaiset jätevesijärjestelmät ympäristönsuojelulain ja sen perusteella annetun hajajätevesiasetuksen mukaiseksi 15.3.2016 mennessä. Vesihuoltolaitoksen talouden ja kustannusten kattamisen kannalta ei ole perusteltua, että runkoviemäri rakennetaan kiinteistöjen lähialueelle, mutta niitä kiinteistöjä, joiden jätevesijärjestelmät eivät täytä hajajätevesiasetuksen vaatimuksia, ei liitetä viemäriverkostoon.

Vesihuoltolain mukaan taajama-alueen ulkopuolella olevilla kiinteistöillä ei ole liittymisvelvollisuutta, jos talousveden laatu ja jätevesien käsittelyjärjestelmä on hajajätevesiasetuksen mukainen ja jos järjestelmä on rakennettu ennen toiminta-alueen hyväksymistä (1.9.2014 voimaan tullut muutos, HE 218/2013 vp). Nurmin vesihuolto-osuuskunnan toiminta-alue on hyväksytty ennen vesihuoltolain uudistusta.

Tampereen yhdyskuntalautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Toiminta-alue kattaa lähes kaikki ne kiinteistöt, joilla on todettu kaivoveden laatuongelmia. Vesihuoltolaitos voi tarjota vesihuoltopalvelua myös toiminta-alueen ulkopuolella. Kaikkien niiden kiinteistöjen, joiden kaivovesissä on todettu laatuhaittoja, on mahdollista liittyä vesijohtoon. ELY-keskuksen esittämä arseenialuekartta ei anna koko kuvaa alueen kaivovesissä havaitusta arseenista. Lausuntoon on oheistettu alueen kaivovesien arseenikartoituksen tulokset, joiden mukaan arseenipitoisuus ylittyy 11 kaivossa. Alueen kaivovesien laatuongelmia aiheuttavat moninaisemmat tekijät. Yhdyskuntalautakunnan vuonna 2011 hyväksymä toiminta-alue kattaa lyhyiden tonttijohto-osuuksien lisäksi myös Tervasuontien alueen ja Aitoniementien loppuosan alueen, joilla vesihuoltoverkoston toteuttaminen vaatisi yhteensä yli kilometrin pituista vesijohdon ja viemäröinnin rakentamista. Rahoituksen kerääminen hallintopakkoon perustuvalla liittymisellä voi kestää kaikkine ratkaisutasoineen jopa 10 vuotta, joten hankkeen taloudellinen toteutettavuus tulee ratkaista joka tapauksessa muilla keinoin.

Nurmin vesihuolto-osuuskunta on antanut valituksen ja lausunnon johdosta selityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

ELY-keskuksen vesihuoltoavustuksen purkauduttua ja Hirviniemen maankäytön suunnittelun peruunnuttua alun perin määritetty toimin­ta-alue todettiin liian laajaksi. Vesihuoltolain uudistus, hajajätevesiasetuksen voimaantulon jatkoaika ja valituksen aiheuttama viive ovat aiheuttaneet sen, että moni alueen liittyjistä on siirtymässä kiinteistökohtaiseen järjestelmään. Supistettu toiminta-alue kattaa suurimmalta osalta ensi vaiheen toiminta-alueen vesihuollon terveydelliset tarpeet.

ELY-keskus on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Toiminta-alueen muutosesityskartasta ilmenee, ettei toiminta-alueeseen ole sisällytetty rakennettavan verkoston läheisyydessä sijaitsevia kiinteistöjä. Mainituilla Tervasuontien ja Aitoniementien loppuosan varrella sijaitsee 13–14 kiinteistöä. Kun rakennettavan verkoston pituus on runsas kilometri, liittymismaksu ei muodostu kohtuuttomaksi. Yhdyskuntalautakunnan lausunnosta eivät ilmene ne kiinteistöt, jotka on jätetty arseenikartoituksen ulkopuolelle. Kartoituksen tulokset ovat ristiriidassa vuoden 2013 tilanteeseen nähden. Kaupunki on vielä elokuussa 2013 todennut Nurmin vesihuolto-osuuskunnan toiminta-alueen perustelluksi. Nurmin vesihuolto-osuuskunta aloitti toiminta-alueen supistamisen valmistelut talvella 2014, koska jotkut kiinteistönomistajat vastustivat hanketta. Osuuskunta jätti muutosesityksen yhdyskuntalautakunnalle maaliskuussa 2014. Tätä ennen osuuskunta perui ELY-keskukselta saamansa avustuksen, koska se oli käytettävä vuoden 2014 loppuun mennessä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valituksesta kumonnut Tampereen yhdyskuntalautakunnan päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustelut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesihuoltolain 6 §:n 2 momentin mukaan jos suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat, kunnan tulee huolehtia siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseksi, vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen laajentamiseksi tai muun tarpeellisen vesihuollon palvelun saatavuuden turvaamiseksi.

Vesihuoltolain 7 §:n mukaan kunnan alueella vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai jätevesiviemäriin on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi.

Vesihuoltolain 8 §:n 1 momentin mukaan kunta hyväksyy vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ja tarvittaessa muuttaa hyväksyttyä toiminta-aluetta vesihuollosta huolehtimiseen soveltuvan laitoksen esityksestä tai, jos laitos ei tällaista esitystä ole tehnyt, laitosta kuultuaan. Ennen toiminta-alueen hyväksymistä tai muuttamista asiasta on tiedotettava riittävässä laajuudessa sekä varattava valvontaviranomaisille mahdollisuus antaa lausunto ja alueen kiinteistöjen omistajille ja haltijoille tilaisuus tulla kuulluiksi.

Pykälän 2 momentin mukaan toiminta-alueen tulee olla sellainen, että:

1) vesihuoltolaitos kykenee huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti; ja

2) vesihuollon kustannusten kattamiseksi perittävät vesihuollon maksut muodostuvat kohtuullisiksi ja tasapuolisiksi.

Pykälän 3 momentin mukaan hyväksyessään toiminta-alueen kunnan tulee toiminta-alueen eri osien vesihuollon tarpeet huomioon ottaen määrittää alueet, jotka on saatettava vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkoston piiriin, sekä alueet, jotka on saatettava laitoksen jätevesiviemäriverkoston piiriin. Hyväksymispäätöksen yhteydessä on myös asetettava tavoitteellinen yhdyskuntakehityksen tarpeita vastaava aikataulu toiminta-alueen eri osien saattamiselle verkostojen piiriin.

Asiassa saatu selvitys

Tampereen yhdyskuntalautakunta on 15.11.2011 hyväksynyt Nurmin vesihuolto-osuuskunnan toiminta-alueen ja toiminta-alueen laajentamisen, jonka yhteydessä Tampereen Nurmilla sijaitsevaan toiminta-alueeseen on liitetty läheiset Aitolahden ja Hirviniemen alueet. Päätöksestä ilmenee, että laajennuksen aikatauluksi on määritelty vuosi 2012 lukuun ottamatta Hirviniemen kahta harvemmin asuttua aluetta, joille aikatauluksi on merkitty 2015–2018. Päätöksen mukaan toiminta-alueen laajentumiseen näille alueille vaikuttaa yhdyskuntarakenteen kehittyminen.

Toiminta-alueen laajentamiseen on ryhdytty ELY-keskuksen vuonna 2009 lähettämän kehotuksen johdosta. Kehotuksessa on viitattu Tampereen kaupungin vuonna 2008 vahvistamaan vesihuollon kehittämissuunnitelmaan, josta ilmenee muun muassa, että kesällä 2007 tehdyn selvityksen mukaan Aitolahti-Hirviniemen alueella on merkittäviä ongelmia talousveden hankinnan osalta. Usean kaivon suuret arseenipitoisuudet, veden ajoittainen loppuminen sekä mangaanin ja raudan esiintyminen hankaloittavat monen alueella asuvan elämää. Vuonna 2004 tutkittiin 43 porakaivon arseenipitoisuus ja ohjearvo ylittyi kymmenessä kaivossa. Tarkasteluajankohtana 67 prosenttia ympärivuorokautisesti, oikeastaan ympärivuotisesti, asuttujen kiinteistöjen jätevesijärjestelmistä vaati korjauksia hajajätevesiasetuksen edellytysten täyttämiseksi siirtymäajan loppuun vuoteen 2014 mennessä.

Johtopäätökset

Vesihuollon järjestämiseen Aitolahden ja Hirviniemen alueella on ryhdytty ensisijaisesti terveydellisistä ja ympäristönsuojelullisista syistä. Yhdyskuntalautakunnan lausunnosta ja Nurmin vesihuolto-osuuskunnan selityksestä on pääteltävissä, että toiminta-alueen ulkopuolelle on jäänyt kiinteistöjä, joilla on edelleen vesihuoltopalvelujen tarve. Tässä asiassa on siten kysymys siitä, onko toiminta-aluetta voitu supistaa sillä perusteella, että vesihuoltolaitos ei olisi kyennyt huolehtimaan vastuullaan olevasta vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti ja että perittävät vesihuollon maksut olisivat muodostuneet kohtuuttomiksi.

Vesihuolto-osuuskunnan muutosesityksessä toiminta-alueeseen ei ole sisällytetty sellaisia suunnitellun runkoverkon läheisyydessä sijaitsevia kiinteistöjä, joiden omistajat ovat vastustaneet vesijohto- ja viemäriverkostoon liittämistä. Osuuskunnan arvio taloudellisista edellytyksistä on näin ollen perustunut siihen, ettei toiminta-alueen kiinteistöjä liitetä vastentahtoisesti vesihuoltoverkostoon. Vesihuoltolain pääsäännön mukaan kaikki toiminta-alueen kiinteistöt on kuitenkin liitettävä vesijohtoon ja jätevesiviemäriin. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että suunnitellun runkoverkon läheisyydessä sijaitsevien toiminta-alueen ulkopuolelle jätettyjen kiinteistöjen määrä ei karttatarkastelun perusteella ole vähäinen, Nurmin vesihuolto-osuuskunnan edellytyksiä huolehtia vesihuollosta Aitolahden ja Hirviniemen alueella on arvioitu virheellisesti. Näissä oloissa yksin sillä seikalla, ettei alueen väestömäärä todennäköisesti kasva ennustusten mukaisesti, ei ole ratkaisevaa merkitystä.

Edellä selostetuista syistä ja kun otetaan huomioon vesihuoltopalvelujen tarve alueella, valituksenalainen päätös on lainvastaisena kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tuula Lunden-Laakso ja Elina Tanskanen. Esittelijä Ria Savolainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Nurmin vesihuolto-osuuskunta on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tampereen yhdyskuntalautakunnan päätöksestä tehty valitus hylätään.

Vaatimuksensa tueksi vesihuolto-osuuskunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Osuuskunnalla ei ole mahdollisuutta huolehtia koko laajan 15.11.2011 hyväksytyn toiminta-alueen vesihuollosta niin, että kiinteistölle aiheutuvat liittymiskustannukset kokonaisuudessaan pysyisivät kohtuullisina. Toiminta-alue on määritelty aikanaan tarpeettoman laajaksi, etenkin ottaen huomioon alueen yleiseen yhteiskuntakehitykseen ja kaavoituksellisiin seikkoihin liittyvät merkittävät muutokset, muun muassa alueen määrittely seutukunnalliseksi lievealueeksi. Tämän hetkinen asutus ja kiinteistörakenne tai alueen tulevakin yhteiskuntakehitys huomioon ottaen taloudellinen ja asianmukainen vesihuollosta vastaaminen ei ole mahdollista. Ongelmia saattaa aiheutua myös vesihuollon kustannusten kattamiseksi perittävien maksujen kohtuullisuuden ja tasapuolisuuden osalta.

Myös Tampereen yhdyskuntalautakunta on perustellut toiminta-alueen supistamista ja aiempaa tarkempaa rajaamista sillä, että vuonna 2011 vahvistettu toiminta-alue ei ole ollut kaikilta osin vesihuoltolain 8 §:n mukainen. Toiminta-alue määritettiin etupainotteisesti tukeutuen alueella tehtyyn yleissuunnitelmaan, joka sisälsi muun muassa alueen sisälle jäävän kyläkaavan. Sittemmin kyläkaava jäi toteutumatta ja tilalle tuli yhdyskuntarakennetta merkittävästi rajoittava lievealue.

Hallinto-oikeus on päätöksessään jättänyt liian vähälle huomiolle osuuskunnan toiminta-alueelle jo tähän mennessä myönnettyjen vapautusten merkittävän määrän (yli 40 kiinteistöä). Vapautusten määrä on ollut yksi taloudellinen peruste toiminta-alueen supistamiselle.

Osuuskunta ei ole aloittanut verkoston rakentamista, eikä urakoitsijan kanssa ole tehty urakkasopimusta. Koska osuuskunta ei vielä toistaiseksi ole ryhtynyt alueella toimenpiteisiin vesihuollosta huolehtimiseksi, kiinteistöillä mahdollisesti oleva liittämisvelvollisuus ei määräydy vesihuoltolain 119/2001 siirtymäsäännöksen perusteella vaan lain 681/2014 mukaisesti. Tästä johtuen lukuisa määrä alkuperäisen, laajan toiminta-alueen kiinteistöistä jää joka tapauksessa liittymisvelvoitteen ulkopuolelle, mikä vaikuttaa verkoston taloudellisiin toteuttamisedellytyksiin.

2. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto‐oikeuden päätös kumotaan ja Tampereen yhdyskuntalautakunnan päätöksestä tehty valitus hylätään. Lisäksi he ovat vaatineet toimenpidekieltoa asian käsittelyn ajaksi.

Vaatimustensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Maa‐ ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä (MmVM 6/2014 vp) vesihuoltolain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 218/2013 vp) on todettu seuraavaa:

Vesihuoltolaitoksen toiminta‐alueiden rajausperusteissa viitataan toteutuneeseen tai suunniteltuun yhdyskuntakehitykseen ja laissa tarkoitettu tavoitteellinen aikataulu toiminta-alueen osien saattamiseksi vesihuoltolaitoksen verkostojen piiriin sidotaan selkeämmin yhdyskuntakehityksen tarpeisiin. = = = Valiokunta katsoo, että vesihuoltolain toiminta‐alueen supistamista koskevien säännösten selkeyttäminen on tarpeen, jotta vesihuolto voidaan muuttuneissa olosuhteissa järjestää kiinteistönomistajien ja haltijoiden kannalta järkevästi.

Vesihuoltolain 7 §:n mukaan kunnan alueella vesihuoltolaitosten toiminta‐alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai jätevesiviemäriin on tarpeen toteutuneen tai suunnitellun yhdyskuntakehityksen vuoksi.

Toiminta‐alueen supistamisen oikeudelliset edellytykset alueella, jossa on vesihuoltolaitoksen verkostoon liitettyjä kiinteistöjä, ovat epäselvät. On ennakoitavissa, että etenkin syrjäisimmillä toiminta‐alueilla vesihuoltopalvelujen tarve vähenee esimerkiksi asutuksen voimakkaan vähenemisen tai elinkeino‐ ja vapaa‐ajantoiminnan määrän tai laadun muutoksen vuoksi siten, ettei vesihuoltolaitos enää kykene huolehtimaan vesihuollosta taloudellisesti ja asianmukaisesti ja että kunnalta poistuu velvollisuus järjestää vesihuolto vesihuoltolaitoksen palvelujen avulla.

Tampereen kaupungin määrittäessä Nurmin vesihuolto‐osuuskunnan aluetta Hirviniemeen vuonna 2011 kaupungin suunnitelmassa oli kyläkaavan laatiminen Hirviniemen alueelle. Toteutuessaan kyläkaava olisi mahdollistanut uusia rakennuspaikkoja sekä tiiviimpää, kylämäistä asutusta. Tampereen seutukunnan vuonna 2013 tekemässä maankäytön, liikenteen ja asumisen sopimuksessa (MAL) Hirviniemen alue kuitenkin määriteltiin asemakaava-alueen lievealueeksi, missä lisärakentamista pyritään välttämään. Samalla luovuttiin Hirviniemen kyläkaavasta. Alue ei täytä vesihuoltolaissa mainittua taajaman määritelmää.

Vesihuoltolain 5 §:n mukaan kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhteiskuntakehitystä vastaavasti. Tampereen kaupunkiseudun MAL‐sopimuksessa todetaan, että keskeinen toimenpide yhdyskuntarakenteen eheyttämisessä on suunnittelemattoman rakentamisen hillitse­minen asemakaava‐alueen läheisyydessä olevilla lievealueilla, mihin rakentamispaine erityisesti kohdistuu. Rakentaminen alueella edellyttää asemakaavaa, eikä suunnittelutarveratkaisuja tulisi myöntää kuin vanhojen kiinteistöjen uudelleen rakentamiseen. MAL‐sopimuksen myötä Hirviniemen alue on ja tulee olemaan harvaan asuttua, maaseutumaista aluetta, missä keskitetty vesihuolto on ylimitoitettu ratkaisu.

Lisäksi vesihuoltolain muutos (681/2014) mahdollistaa aikaisempaa laajemmin kiinteistön vapauttamisen liittymisvelvollisuudesta. Hirviniemen alueella ei ole aloitettu vesihuoltoverkoston rakennustöitä alustavaa putkilinjauksen suunnittelua lukuun ottamatta. Tätä ei voida pitää vesihuoltolain muutoksen siirtymäsäännöksessä tarkoitettuna toimenpiteisiin ryhtymisenä vesihuoltolain (119/2001) mukaisesti vesihuollon järjestämiseksi. Säännöksen tarkoitus on turvata jo aloitettujen ja pitkälle suunniteltujen vesihuoltohankkeiden loppuun saattaminen taajama‐alueen ulkopuolella siirtymäkauden aikana. Kyseessä olevaa hanketta ei voida pitää miltään osin säännöksessä tarkoitettuna hankkeena. Siten siirtymäsäännös liittymispakosta vesihuoltolaitoksen vesijohtoon ei sovellu, eivätkä toiminta‐alueella kyseisen säännöksen kriteerit täyttävät kiinteistöt näin ollen olisi velvollisia liittymään vesijohtoon.

Kaavoitus alueella ei etene ja pelkästään kiinteistökohtaisista liittymäputkista aiheutuvat taloudelliset rasitteet alueen kiinteistöjen välillä johtaisivat eriarvoisiin tilanteisiin. Osa kiinteistöistä saisi vesihuoltolain 11 §:n mukaisen vapautuksen liittymispakosta, mikä edelleen murentaisi hankkeen taloudellisia toimintaedellytyksiä.

Hallinto‐oikeus on päätöksessään todennut osuuskunnan arvioineen hankkeen taloudellisia edellytyksiä väärin, koska se on korostanut toiminta‐alueen kiinteistöjen vastustusta hanketta kohtaan. Kiinteistöjen vastustuksesta on kuitenkin pääteltävissä, että vesihuoltolain 10 §:n edellytykset täyttävät kiinteistöt hakevat vapautusta, eivätkä ole muutenkaan uuden lain mukaan liittymävelvollisia. Tämä vähentää merkittävästi hankkeen kustannukset jakavia kiinteistöjä. Laajempi toiminta‐alue ei siis takaa vesihuolto‐osuuskunnan taloudellista toimintakykyä.

Pirkanmaan ELY‐keskuksen hallinto‐oikeudelle toimittama karttatarkastelu vesihuoltolaitoksen toiminta‐alueesta on virheellinen Aitoniementien osalta. Karttatarkasteluun merkitty alue ylittää vesihuoltolaitokselle hyväksytyn toiminta‐alueen. Hallinto‐oikeus ei ole ottanut huomioon Tampereen kaupungin määrittämää vesihuoltolaitoksen toiminta‐aluetta ja on todennut päätöksessään virheelliseen karttatarkasteluun viitaten, että suunnitellun runkoverkon läheisyydessä sijaitsevien toiminta-alueen ulkopuolelle jätettyjen kiinteistöjen määrä ei karttatarkastelun perusteella ole vähäinen.

Alueella sijaitsee kolme yhteisötoimijaa: Diabetesliitto ry:n valtakunnallinen kurssikeskus, Tampereen seurakuntayhtymän leirikeskus sekä Tampereen Kisatoverit ry:n valmennus‐ ja vapaa‐ajan kesänviettopaikka. Yhteisöjen toiminnan luonteen vuoksi on oletettavaa, että mahdollinen altistus talousveden haitta‐aineille koskettaisi suurehkoa ihmisjoukkoa. Diabetesliitto on ilmoittanut kurssikeskuksen vuosittaiseksi vedentarpeeksi 4 200 m3. Hallinto‐oikeudelle toimitetuissa mittausarvoissa alueen suurimman yhteisötoimijan, Diabeteskeskuksen talousveden arseenipitoisuus on 5μg/l, mikä alittaa selvästi talousvedelle asetetun raja‐arvon (10 μg/l). Tampereen Kisatoverit ry:n vastaava mittausarvo on alle 5 μg/l. Tampereen seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö on todennut leirikeskuksella olevan käytettävissään talousveden terveysvaatimukset täyttävää vettä.

Alueen yksityiskiinteistöissä esiintyvät haitta‐aineet ovat poistettavissa asukkaille ja yhteiskunnalle kustannustehokkaammin käyttämällä nykyteknologian mahdollistamia kiinteistökohtaisia ratkaisuja (esimerkiksi arseenipuhdistus). Kyseiset toimenpiteet ovat kustannuksiltaan vain murto‐osa vesihuoltojärjestelmään liittymiseen verrattuina. Hallinto‐oikeus on käyttänyt päätöksessään terveydellisten syiden selvityksenä muun muassa yli kymmenen vuotta sitten tehtyjä mittaustuloksia kaivojen arseenipitoisuuksista. Mittauksia ei ole edes tehty toiminta‐alueella kattavasti, mutta niistä on kuitenkin pääteltävissä, että suositeltavan raja‐arvon ylitykset olivat pääosin vähäisiä ja ylityksiä oli prosentuaalisesti vähän mitatuista kaivoista. Lisäksi osassa niistä kiinteistöistä, joissa raja‐arvo oli ylittynyt, on jo nyt toteutettu kiinteistökohtaisia ratkaisuja raja‐arvojen noudattamiseksi. Mikäli terveydelliset syyt voisivat olla perusteena hankkeen toteuttamiseksi, olisi välttämätöntä tehdä päivitetty ja kattava tutkimus toiminta-alueen kaivovesien laatuongelmista ja jo toteutetuista kiinteistökohtaisista ratkaisuista. Oletettavasti ne yksityiskäytössä olevat kiinteistöt, joiden kohdalla raja‐arvot ylittyivät vuonna 2004 tehdyissä tutkimuksissa, ovat jo oma-aloitteisesti ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin juomavetensä laadun parantamiseksi.

Yhdyskuntalautakunnan päätöksestä toiminta‐alueen supistamiseksi on valittanut ainoastaan Pirkanmaan ELY‐keskus, ei yksikään toiminta‐alueen kiinteistö. Toiminta‐alueella ei myöskään ole todettu yhtään sellaista kiinteistöä, jonka vedenlaatua tai -tarvetta ei voitaisi parantaa kiinteistökohtaisesti ja kohtuullisin kustannuksin. Ottaen huomioon yhteisötoimijoiden hyvän talousvesitilanteen on hallinto‐oikeuden perustelu terveydellisiin syihin liittyen virheellinen.

Edellä mainittujen yhteisötoimijoiden kiinteistöt sijaitsevat suunnitellun runkoputken äärimmäisissä päissä. On vesihuoltolain 8 §:n kohtuullisuusperiaatteen vastaista velvoittaa yksityiskiinteistöjä liittymään vesihuoltoverkostoon, jonka käyttötarkoitus on ensisijaisesti palvella mainittuja runkoverkoston ääripäähään sijoittuvia yhteisötoimijoita. Mikäli yhteistoimijoiden vedenlaatua tai ‐tarvetta olisi tarvetta parantaa nykyisen toiminta‐alueen asutuksen aikana, olisi putkiyhteys Kaupinojan vedenpuhdistamolta jo taloudellisesta näkökulmasta ensisijainen keino sen toteuttamiseksi.

Hallinto‐oikeuden päätöksessä todetaan, että yhdyskuntalautakunnan lausunnosta ja Nurmin vesihuolto‐osuuskunnan selityksestä on pääteltävissä, että toiminta‐alueen ulkopuolelle on jäänyt kiinteistöjä, joilla on edelleen vesihuoltopalvelujen tarve. Hallinto‐oikeus on perustanut päätöksensä tulkintaan eikä toteen näytettyyn tietoon. Toisaalta vesihuoltolaki antaa vesihuoltolaitokselle mahdollisuuden tarjota palvelujaan myös toiminta-alueen ulkopuolelle, mikä mahdollistaa liittymiseen verkostoon myös toiminta‐alueen ulkopuolelta.

Tampereen yhdyskuntalautakunta on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on valitusten johdosta esitetty muun ohella seuraavaa:

Tampereen kaupunki on kaupunginvaltuuston vuonna 2008 hyväksymässä vesihuollon kehittämissuunnitelmassaan esittänyt alueen vesihuollon tarpeen lähtevän ensisijaisesti terveydensuojelullisista syistä. Vuonna 2011 yhdyskuntalautakunnan hyväksymä toiminta-alue on määritelty etupainotteisesti yleissuunnitelmaan perustuen. Alueen vesihuollon yleissuunnittelun yhteydessä ei tehty tarkentavia maaperätutkimuksia. Kiinteistöjen vesihuoltolaitteistoja ei myöskään kiinteistöittäin tarkistettu. Yleissuunnitelman laadinnan lähtökohtana oli suunnitella verkosto niille alueille, joiden kaivovesissä on havaittu arseenia tai muita talousveden laatuongelmia. Toiminta-alueen määrittely oli ehtona valtion vesihuoltoavustuksen hakemiselle.

Toiminta-alueen kiinteistöjen vesihuoltolaitteiston tilannetta on tarkasteltu lomakekyselyn perusteella vuonna 2013. Alueella on noin 30–40 kiinteistöä (niin sanottuja kantovesikiinteistöjä), jotka voitaisiin suoraan vapauttaa velvollisuudesta liittyä jätevesiverkostoon. Lisäksi alueella on noin 20–30 kiinteistöä, joiden jätevesijärjestelmät olivat kyselyn perusteella ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaiset, ja ennen vesihuoltolain muutosta (681/2014) niille olisi harkittu myönnettäväksi määräaikainen vapautus liittymisestä viemäriverkostoon.

Voitaneen tulkita, että vesihuoltolain muutoksen siirtymäsäännöksen mukaisesti kyseisillä kiinteistöillä ei nykyisen vesihuoltolain mukaan ole liittymisvelvollisuutta, sillä toiminta-alue sijaitsee taajama-alueen ulkopuolella, eikä toimenpiteitä vesihuollosta huolehtimiseen ole aloitettu ennen vuotta 2014. Näin ollen alueella on suhteellisen paljon kiinteistöjä, jotka todennäköisesti voivat huolehtia vesihuollostaan asianmukaisesti kiinteistökohtaisesti. Varsinainen liittymisvelvollisuuden arviointi ja mahdollisten vapautuspäätösten teko edellyttää kuitenkin kiinteistökohtaista tarkastelua ja kohteessa käyntiä.

Vuonna 2011 hyväksyttyyn toiminta-alueeseen kuuluu muutamia sellaisia osa-alueita, joille vesihuoltoverkoston rakentaminen ei ole tällä hetkellä tarkoituksenmukaista, koska osa-alueen kiinteistöjen vesihuoltolaitteistot ovat lomaketarkastelun perusteella ympäristönsuojelulain mukaiset. Näiden verkoston sivuhaarojen rakentaminen on tässä vaiheessa kannattamatonta, koska sivuhaaralle ei tulisi käyttäjiä, ja investointikustannukset tulisi kattaa vesihuoltolaitoksen muilta asiakkailta kerättävillä maksuilla.

Toiminta-aluetta tulee tulkita uudistuneen vesihuoltolainsäädännön mukaisesti. Uudistuneen vesihuoltolainsäädännön mukaan niillä kiinteistöillä, joilla on ympäristönsuojelulain mukainen jätevesijärjestelmä ja käytettävissään riittävästi hyvälaatuista talousvettä, ei ole liittymisvelvollisuutta vesihuoltoon. Liittymisvelvoitteen merkittävä huojennus vaikuttaa hankkeen taloudelliseen toteutettavuuteen pitkällä aikavälillä.

Osuuskunnan laatima kustannusarvio perustuu kuitenkin niiden kiinteistöjen liittämiseen, jotka ovat kiinteistöllään tunnistaneet vesihuollon tarpeen. Tampereen kaupunki on myöntänyt vesihuolto-osuuskunnalle merkittävän tuen hankkeen toteuttamiseen, joten suuri osa toiminta-alueesta on toteutettavissa taloudellisesti ja asianmukaisesti, koska vesihuollon toteuttamista tuetaan julkisin varoin.

Alueen vesihuollon suunnittelun lähtökohta on ollut alueella jo olemassa olevien kiinteistöjen vesihuollon turvaaminen, ei uusien rakentamispaikkojen vesihuollosta huolehtiminen.

Supistettuun toiminta-alueeseen kuuluu vähemmän runkoverkoston lähellä sijaitsevia kiinteistöjä kuin vuonna 2011 hyväksyttyyn laajempaan toiminta-alueeseen. Vesihuoltoverkostoon liittyvien kiinteistöjen tosiasiallisessa määrässä ero ei ole erityisen suuri supistetun ja laajan toiminta-alueen osalta, koska osa runkoverkoston läheisyydessä olevista kiinteistöistä ei ole velvollisia liittymään vesihuoltoverkostoon uudistuneen vesihuoltolainsäädännön mukaan. Pitkällä tähtäimellä on tarkoituksenmukaista, että vesihuoltoverkostoon liittyisi mahdollisimman moni alueen kiinteistöistä.

Osa toiminta-alueesta on Tampereen kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan mahdollista arseeniriskialuetta. Yleensä pohjaveden arseenipitoisuuden vaihtelu ei ole merkittävää, jos olosuhteet säilyvät ennallaan. Vaikka yksittäisen kiinteistön talousvedessä ei olisi tällä hetkellä todettu arseenia, voi arseenia ilmaantua kaivoveteen myöhemmin, jos pohjaveden virtausolosuhteet muuttuvat. Kaivoveden arseenipitoisuus voi tällöin nousta. Lisäksi alueella on todettu kaivovesissä muitakin haitta-aineita ja mikrobiologisen laadun heikentymistä sekä ongelmia talousveden riittävyydessä.

Diabeteskeskuksella on ollut useina vuosina merkittäviä ongelmia talousveden riittävyydessä. Diabeteskeskuksella on käytössä arseeninpoistolaitteisto, jonka avulla käytettävän talousveden arseenipitoisuus täyttää laatuvaatimukset. Käsittelemättömän kaivoveden arseenipitoisuudet eivät ole täyttäneet laatuvaatimuksia. Keskitettyyn vesihuoltoratkaisuun liittyminen varmistaisi tutkitun, valvotun ja luotettavan vesihuoltopalvelun. Hirviniemen alueen vesihuoltoverkoston laajentamisen perusteena olevat terveydelliset syyt eivät johdu vain alueella havaituista arseenipitoisuuksista, vaan vesihuollon kehittämistarpeeseen alueella ovat vaikuttaneet myös muut ongelmat talousveden laadussa ja riittävyydessä.

Toiminta-alueella on kiinteistöjä, joilla on käytettävissään riittävästi moitteetonta talousvettä. Vesihuollon kehittämistarpeen alueella ovat kuitenkin ilmaisseet noin 30 vesihuoltoverkostoon liittymässä olevaa yksityistä kiinteistöä yhteisökiinteistöjen lisäksi. Keskitetty vesihuoltoratkaisu on pitkäikäinen investointi, jolloin verkostoon todennäköisesti tulee lisää liittyjiä ajan kuluessa.

Alueelle suunniteltu runkoverkosto palvelee koko alueen vesihuoltoa, vaikka alueen suurin vedenkäyttäjä sijaitsee runkoverkoston loppupäässä. Valittajien ehdottama yhteisötoimijoiden vesihuollon järjestäminen Kaupinojan vedenottamoon tukeutuen ei mahdollista asianmukaisen viemäröinnin toteuttamista alueelle.

Alustavan arvioinnin mukaan toiminta-alueen ulkopuolelle jää joitakin sellaisia kiinteistöjä, joiden vesihuoltolaitteistot eivät välttämättä täytä ympäristönsuojelulain tai terveydensuojelulain mukaisia vaatimuksia. Alustavan arvion mukaan kyseisten kiinteistöjen määrä on kuitenkin melko vähäinen. Lähes kaikki tiedossa olevat kiinteistöt, joissa talousveden arseenipitoisuus ei täytä laatuvaatimuksia, ovat sijaintinsa puolesta liitettävissä suunniteltuun runkovesijohtoon. Vesihuoltolaitos voi myydä vettä myös toiminta-alueen ulkopuolella sijaitseville kiinteistöille.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Tampereen kaupunki on liiketoimintajaoston kokouksessa 29.4.2015 käsitellyt keskitetyn vesihuollon toteuttamista Aitolahti-Hirviniemen (Nurmin vesihuolto-osuuskunnan) alueella. Liiketoimintajaosto on kehottanut Tampereen vesiliikelaitosta selvittämään Nurmin vesihuolto-osuuskunnan sulauttamista Tampereen Veteen. Lisäksi päätöksen mukaan Tampereen Veden tulee toteuttaa osuuskunnan alueelle runkovesijohdon ja -viemärin rakentaminen edellyttäen osuuskunnan ja Tampereen Veden välistä sopimusta asiasta. Rakentaminen rahoitetaan Tampereen kaupungin ja ELY-keskuksen myöntämillä avustuksilla sekä osuuskunnan omarahoituksella. Mikäli Hirviniemen alue myöhemmin liitetään Tampereen Veden toiminta-alueeseen, tulee toiminta-alueen olla päätöksen mukaan koko alueen kattava, ei liittymishalukkuuteen perustuva.

Tampereen Vesi ja Nurmin vesihuolto-osuuskunta ovat allekirjoittaneet kaupungin liiketoimintajaoston edellyttämän sopimuksen 9.9.2015. Runkojohtojen rakentamisesta Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakunta päättää kokouksessaan 20.10.2015, jonka jälkeen ELY-keskus päättää omalta osaltaan tuen myöntämisestä Tampereen Vedelle hankkeen toteuttamiseksi.

Sekä Tampereen kaupunki että ELY-keskus ovat siis varautumassa hankkeen tukemiseen. Näin ollen osuuskunnan näkemys siitä, ettei hanke olisi taloudellisesti toteutettavissa, ei ole perusteltu. Lisäksi Tampereen yhdyskuntalautakunnan lausunnossa on todettu kaupungin myöntäneen vesihuolto-osuuskunnalle merkittävän tuen hankkeen toteuttamiseen, joten suuri osa toiminta-alueesta on toteutettavissa taloudellisesti ja asianmukaisesti, koska vesihuollon toteuttamista tuetaan julkisin varoin.

Asian käsittely liiketoimintajaostossa osoittaa, että Tampereen Veden ja Nurmin vesihuolto-osuuskunnan kanssa harkitaan jatkossa laajempaa yhteistyötä. Kaupunki haluaa turvata alueelle vesihuoltolain tavoitteiden mukaiset palvelut vesihuoltoverkon laajentamisella. Kaupunki on päätynyt ratkaisuun, jossa runkojohdot toteutetaan Tampereen Veden toimesta. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan vuonna 2011 määrätyn toiminta-alueen tultua lainvoimaiseksi hanketta vastustavat tahot ovat estäneet hankkeen toteuttamisen osuuskunnan toimesta, mikä on johtanut edellä mainittuun ratkaisuun.

Tampereen kaupunki on Nurmin vesihuolto-osuuskunnan hyväksymispäätöksessään vuonna 2011 todennut muun muassa, että "toiminta-alueen laajentaminen Aitolahti-Hirviniemen alueelle vastaa vesihuoltolain 6 §:n mukaiseen vesihuollon tarpeeseen perustuvaan verkostojen laajentamiseen. Keskitetyn vesihuollon laajentaminen Aitolahti-Hirviniemen alueelle tavoiteaikatauluineen on kaupunginhallituksen päätöksen 20.12.2010 mukainen. Toiminta-alueen laajentamisesitys sisältää myös kaksi harvemmin asuttua aluetta, joille laajentumisen tavoiteaikatauluksi esitetään vuosia 2015–2018. Toiminta-alueen laajentumiseen näille alueille vaikuttaa yhdyskuntarakenteen kehittyminen". Näin ollen kaupunki on viitannut päätöksessään yhdyskuntarakenteen kehittymiseen niillä alueilla, jotka toiminta-aluekartassa on esitetty laajentumisalueina. Vesihuoltolain mukaisesti hyväksymispäätöksen yhteydessä on asetettava tavoitteellinen aikataulu toiminta-alueen eri osien saattamiselle verkostojen piiriin. Kysymyksessä ei siis ole sitova, vaan suuntaa antava aikataulu. Verkostojen velvoittava rakentamisaikataulu määräytyy sekä toiminta-alueen hyväksymispäätöksen että lain 9 §:ssä tarkoitetun vesihuoltolain huolehtimisvelvollisuuden mukaisesti yhdyskuntakehityksen tarpeita vastaavasti.

Vuonna 2011 tehdyssä toiminta-aluepäätöksessä yhdyskuntarakenne ei ole ollut ratkaiseva, vaan ympäristönsuojelulliset ja terveydensuojelulliset syyt. Vuodesta 2011 tilanne ei myöskään ole muuttunut. Vesihuoltolaissa lähtökohtana ei ole kaavoitustilanne vaan yksinomaan vesihuollon tarpeet. Vesihuoltolain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä sekä terveydensuojelun ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti.

Osuuskunta on muun muassa vaikean vesitilanteensa vuoksi esittänyt 19.4.2013 Tampereen kaupungille alueen asukkaita palvelevan veden noutopisteen järjestämistä, kunnes alueen vesihuoltohanke saadaan ratkaistuksi. Myös tämä osoittaa, etteivät vesihuoltolain tavoitteet täyty alueella talousveden riittävyyden ja laatuvaatimusten suhteen.

Kiinteistöjen talousveteen liittyvien ongelmien hoitaminen kiinteistökohtaisin ratkaisuin ei ratkaise talousveden riittävyysongelmaa. Lisäksi Tampereen Vesi rakentaa alueelle runkovesijohdon kanssa samanaikaisesti runkoviemärin. ELY-keskuksen saaman tiedon mukaan alueen kiinteistöistä noin 2/3 edellyttää toimenpiteitä kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien saattamiseksi lain mukaiseen kuntoon. Diabeteskeskuksen nykyinen kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmä ei toimi ja keskus odottaa pikaista ratkaisua asiassa. Runkoviemärin rakentaminen samassa yhteydessä runkovesijohdon kanssa on myös tarkoituksenmukaista sekä ympäristönsuojelullisista että taloudellisista syistä.

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan vesihuoltolain 6 §:n mukainen kunnan velvollisuus vesihuoltopalveluiden järjestämiseen ei ole muuttunut. Tampereen kaupunki on päättänyt ratkaista alueen vesihuoltopalveluiden järjestämisen keskitetysti hyväksymällä toiminta-alueen. Lisäksi kaupunki on liiketoimintajaoston käsittelyn sekä oman vastineensa perusteella pitänyt ratkaisua edelleen oikeana. Toteuttamistavan ja toteuttamisen ratkaisu- ja toimeenpanovalta vesihuollon järjestämisasiassa on kunnalla. ELY-keskus katsoo, että vuonna 2011 hyväksytty toiminta-alue täyttää lain vaatimukset.

Yhdyskuntalautakunnan lausunnossa on todettu, että vuonna 2011 hyväksytyllä toiminta-alueella on sellaisia osa-alueita, joille vesihuollon toteuttaminen ei ole tarkentuneen kiinteistöjen vesihuoltolaitteistojen tilanteen myötä tarkoituksenmukaista välittömästi. Näin ollen kyseisten sivuhaarojen toteuttaminen ei vielä tässä vaiheessa ole kannattavaa, koska sivuhaarojen investointikustannuksia ei kohtuullisin edellytyksin voida kattaa liittyjiltä perittävillä maksuilla. ELY-keskuksen mukaan kyseisten alueiden osalta toiminta-alue voidaan määrittää vesihuoltolain mukaisesti asettamalla niille lain 8 §:n mukaisesti tavoitteellinen toteuttamisaikataulu.

ELY-keskus on toimittanut valituksessa mainitun Aitoniementietä koskevan karttaliitteen informaatioksi kiinteistöjen sijainnista ja määrästä suunnitellun verkoston läheisyydessä. Vuonna 2011 hyväksyttyyn toiminta-alueeseen kuuluu Aitoniementien alueen läheisyydessä kuusi kiinteistöä. Karttaan oli virheellisesti merkitty liikaa kaksi kiinteistöä toiminta-alueen ulkopuolelta. ELY-keskus katsoo, ettei Aitoniementien alueella olevien kiinteistöjen määrä ole vaikuttanut hallinto-oikeuden ratkaisuun. Lausuntoon on liitetty kartta, josta ilmenee supistetun toiminta-alueen ulkopuolelle jäävien kiinteistöjen sijainti ja määrä sekä kyseessä olevat Aitoniementien kiinteistöt. Kiinteistötiedot ovat rakennus- ja huoneistorekisteristä vuodelta 2013.

Kaupunki on aiemmissa vaiheissa ratkaissut järjestämisvelvollisuutensa keskitetyllä vesihuoltoratkaisulla eikä ole nähnyt tarkoituksenmukaiseksi kiinteistökohtaisten ratkaisujen edistämistä. Kaupungin päätös supistaa hyväksyttyä toiminta-aluetta on perustunut alueen joidenkin kiinteistönomistajien hankkeen merkittävään vastustamiseen, mikä edelleen on vaikuttanut kielteisesti liittymishalukkuuteen. ELY-keskus katsoo, ettei supistettu toiminta-alue ole vesihuoltolain mukainen.

Nurmin vesihuolto-osuuskunnalle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen Tampereen yhdyskuntalautakunnan ja Pirkanmaan ELY-keskuksen lausuntojen johdosta. Vastaselitystä ei ole annettu.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen Tampereen yhdyskuntalautakunnan ja Pirkanmaan ELY-keskuksen lausuntojen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitukset hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. Lausuminen A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa esitetystä täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 18.1.2017