Muu päätös 500/2017

Maataloustukien takaisinperintää koskeva valitus

Antopäivä: 8.2.2017
Taltionumero: 500
Diaarinumero: 3664/2/15

Asia Maataloustukien takaisinperintää koskeva valitus

Valittaja A, Lapua

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 1.10.2015 nro 15/0543/1

Asian aikaisempi käsittely

Lapuan maaseutuelinkeinoviranomainen on 25.8.2014 tekemillään viidellä erillisellä päätöksellä päättänyt periä A:lta takaisin vuoden 2013 luonnonhaittakorvausta 68 euroa, luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa 34 euroa, ympäristötukea 9,10 euroa, valkuais- ja öljykasvipalkkiota 18,41 euroa sekä pohjoista hehtaaritukea 16,22 euroa. Takaisinperittäville määrille ei ole määrätty korkoa.

Päätösten perustelujen mukaan hakijan ilmoittama pinta-ala ei vastaa hyväksyttyä.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on 20.11.2014 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimukset edellä mainituista takaisinperintäpäätöksistä.

Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa:

Säädökset ja niiden soveltaminen alle 100 euron takaisinperinnöissä

Maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan takaisinperinnästä voidaan luopua, jos takaisin perittävä määrä on alle 100 euroa ilman korkoja tuensaajaa ja myönnettyä yksittäistä tukea kohden. Saman pykälän 3 momentin mukaan Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittaman tuen takaisinperinnästä, takaisinperittävän määrän laskemisesta, korosta ja takaisinperinnän määräajasta säädetään tilatukiasetuksen soveltamisasetuksessa ja Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2988/95.

Komission asetuksen 1290/2005 33 artiklassa säädetään maaseuturahastosta maksettavien tukien takaisinperinnästä. Artiklan 33 kohdan 7 mukaan jäsenvaltio voi päättää lopettaa takaisinperintämenettelyn maaseudun kehittämisohjelman päättämisen jälkeen 32 artiklan 6 kohdassa säädetyin edellytyksin.

Komission asetuksen 1290/2005 32 artiklan 6 mukaan jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jättää takaisinperinnän suorittamatta. Tällainen päätös voidaan tehdä vain, jos:

a) takaisinperinnästä aiheutuneet ja ennakoitavat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä;

b) takaisinperintä osoittautuu mahdottomaksi velallisen tai väärinkäytöksestä oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden maksukyvyttömyyden vuoksi, joka on todettu ja hyväksytty asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Komission asetuksen (EY) N:o 1034/2008 artiklan 5 a mukaan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 6 kohdan a alakohdan ja 33 artiklan 7 kohdan edellytysten katsotaan täyttyvän, jos tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen osalta ja ilman korkoja alle 100 euroa.

Edellä mainitut säädökset tarkoittavat sitä, että maaseuturahastosta rahoitettavat luonnonhaittakorvausta ja ympäristötukea koskevat alle 100 euron suuruiset takaisinperinnät voidaan lopettaa kehittämisohjelman päättämisen jälkeen. Ennen sitä liikaa maksetut määrät on perittävä takaisin.

Maataloustukirahastosta maksettavat tuet voidaan jättää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa perimättä takaisin, jos tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen osalta ja ilman korkoja alle 100 euroa. Siten esimerkiksi valkuais- ja öljykasvipalkkiota koskevasta alle 100 euron takaisinperinnästä on joissain tilanteissa mahdollista luopua.

Kansallisten tukien osalta maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan takaisinperinnästä voidaan luopua, jos takaisinperittävä määrä on alle 100 euroa ilman korkoja tuensaajaa ja myönnettyä yksittäistä tukea kohden. Siten LFA:n kansallisen lisäosan ja pohjoisen hehtaarituen takaisinperinnästä voidaan luopua, kun perittävä määrä on alle 100 euroa.

Valkuais- ja öljykasvipalkkion, LFA:n kansallisen lisäosan ja pohjoisen hehtaarituen takaisinperintöjen kohdalla maaseutuelinkeinoviranomaisella on säännösten mukaan mahdollisuus luopua takaisinperinnästä, kun perittävä määrä on alle 100 euroa. Perimättä jättäminen on näissäkin tapauksissa viranomaisen harkinnassa eikä säännöksistä seuraa velvoitetta perimättä jättämiseen.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on kahdessa päätöksessään todennut, että alle 100 euron suuruiset takaisinperinnät olisi ollut kohtuullista jättää perimättä. Säädöspohjana takaisinperinnästä luopumiselle on mainittu komission asetuksen 796/2004 73 artiklan 8 kohta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat päättää olla perimättä takaisin sellaisia määriä, jotka ovat ilman korkoja enintään 100 euroa viljelijää ja palkkiokautta kohti, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisissa tapauksissa perimättä jättämisestä. Kansallisessa lainsäädännössä on tuolloin ollut voimassa maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/1992) 7 §, joka on mahdollistanut takaisinperinnästä luopumisen. Sovellettu komission asetus on kumottu asetuksella 1122/2009, eikä uuteen asetukseen sisälly vastaavaa säännöstä perimättä jättämisestä. Valituslautakunnan päätökset koskevat yksittäisiä valituksia eikä niillä ole velvoittavuutta tai ennakkopäätösvaikutusta muihin ratkaisuihin. Toki ohjeena lain soveltamisesta niillä on merkitystä.

Maaseutuvirastosta annettuun lakiin (666/2006) ja maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 6 §:ään perustuen Maaseutuvirasto ohjaa ja valvoo tukijärjestelmien toimeenpanoa sekä muita viranomaisia näiden hoitaessa maksajaviraston vastuulle kuuluvia tehtäviä. Näihin tehtäviin liittyen Maaseutuvirasto on ohjeistanut kuntia ja ELY-keskuksia menettelyssä alle 100 euron takaisinperintöjen osalta. Kuntien maaseutuelinkinoviranomaisilla on velvollisuus lähtökohtaisesti noudattaa annettuja ohjeita ja niistä poikkeamiselle pitää olla erityisen vahvat perusteet. Pelkkä mahdollisuus toisensisältöiseen ratkaisuun ei ole peruste toimia vastoin annettuja ohjeita.

Edellä esitetyillä perusteilla takaisinperintäpäätöksissä ei ole todettavissa sellaista virhettä, joka tulisi oikaista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen edellä mainitusta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätöksestä. Hallinto-oikeus on lisäksi hylännyt vaatimuksen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen määräämän käsittelymaksun poistamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kuuleminen

Hallintolain 33 §:n mukaan asiakirjan täydentämistä, selityksen antamista ja selvityksen esittämistä varten on asetettava asian laatuun nähden riittävä määräaika.

Maaseutuelinkeinoviranomainen on lähettänyt A:lle kuulemiskirjeet, jotka hän on saanut. A:n mukaan takaisinperintää koskevat kuulemiskirjeet oli postitettu 18.8.2014 ja selityksen antamiselle varattu määräaika päättyi 20.8.2014. Kuulemiselle varattu aika on ollut liian lyhyt ja asian käsittelyssä on siten tapahtunut menettelyvirhe. Koska A on kuitenkin voinut esittää mielipiteensä ja tarpeelliseksi katsomansa selvitykset asiassa oikaisuvaatimusmenettelyssä, hallinto-oikeus ei palauta asiaa uudelleen käsiteltäväksi, vaan ratkaisee asian välittömästi enemmän viivytyksen välttämiseksi.

Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Alempana oikeusohjeissa tarkemmin yksilöidyn neuvoston asetuksen 1290/2005 maaseuturahastoa koskevan 33 artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltio voi päättää lopettaa takaisinperintämenettelyn maaseudun kehittämisohjelman päättämisen jälkeen 32 artiklan 6 kohdassa säädetyin edellytyksin. Asetuksen maataloustukirahastoa koskevan 32 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jättää takaisinperinnän suorittamatta. Alakohdan a mukaan tällainen päätös voidaan tehdä vain, jos takaisinperinnästä aiheutuneet ja ennakoitavat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä.

Alempana oikeusohjeissa tarkemmin yksilöidyn komission asetuksen 885/2006 5 a artiklan (de minimis -sääntö) mukaan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 6 kohdan a alakohdan ja 33 artiklan 7 kohdan edellytysten katsotaan täyttyvän, jos tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen osalta ja ilman korkoja alle 100 euroa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Alempana oikeusohjeissa tarkemmin yksilöidyn parlamentin ja neuvoston asetuksen 1306/2013 54 artiklasta ilmenevät samanlaiset lähtökohdat siitä, että jäsenvaltiot voivat jättää takaisinperinnän suorittamatta asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, muun muassa kun tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen tai tukitoimen osalta ja ilman korkoja alle 100 euroa.

Maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 31 §:n 2 momentista ilmenee muun muassa, että takaisinperinnästä voidaan luopua, jos takaisinperittävä määrä on alle 100 euroa ilman korkoja tuensaajaa ja myönnettyä yksittäistä tukea kohden.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Tilalle on tehty valvonta, joka on koskenut vuoden 2013 tukihakemuksella ilmoitettuja pinta-aloja. Valvontatulokset, joiden mukaan valvontapöytäkirjassa selostettujen lohkojen mitattu ala on ollut pienempi kuin tukihakemuksessa ilmoitettu ala, ovat johtaneet valituksenalaisiin takaisinperintöihin. Kunkin yksittäisen takaisin maksettavaksi määrätyn tuen pääomamäärä on alle 100 euroa, vaikka ne yhteensä ovat yli 100 euroa.

Edellä selostettujen unionin oikeuden ja asiasta annettujen kansallisten säädösten sanamuodon mukaan ja kun maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2007–2013 on jo päättynyt, viranomaisella on nyt kyseessä olevien tukimuotojen osalta harkintavaltaa sen suhteen, peritäänkö tuen saajalta takaisin yksittäistä tukea koskevia alle sadan euron suuruisia määriä. Viranomaisen harkintavaltaa rajoittavat kuitenkin yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet. Saadun selvityksen mukaan maaseutuelinkeinoviranomainen on päätöksiä tehdessään noudattanut Maaseutuviraston asiasta 3.1.2007 ja 29.8.2012 antamia ohjeita, joiden mukaan 3–100 euron suuruiset summat tulee periä takaisin ja että ensisijaisena perintätapana pidetään kuittausta. Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden nojalla voitaisiin katsoa maaseutuelinkeinoviranomaisen käyttäneen harkintavaltaansa vastoin hallinnon oikeusperiaatteita tai muutoin lainvastaisesti.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ratkaisuilla ei ole sellaista oikeudellisesti sitovaa vaikutusta, joka olisi estänyt maaseutuelinkeinoviranomaista antamasta nyt kyseessä olevia takaisinperintäpäätöksiä.

Maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 31 §:ssä on nimenomaisesti säädetty niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä jo maksettua tukea voidaan periä takaisin. Näin ollen sillä seikalla, että tuen maksamista koskevat päätökset, joissa tuki on maksettu tukihakemuksessa esitettyjen pinta-alojen perusteella, ovat lainvoimaisia, ei ole asiassa merkitystä.

Edellä mainituin perustein valituksenalaisia päätöksiä ei ole syytä muuttaa.

ELY-keskuksen käsittelymaksu

A:n on katsottava vaativan, että hallinto-oikeus poistaa ELY-keskuksen oikaisupäätöksestä perityn 80 euron käsittelymaksun.

ELY-keskuksen määräämästä julkisoikeudellisesta käsittelymaksusta tulisi pääsäännön mukaisesti tehdä oikaisuvaatimus maksun määränneelle viranomaiselle kuuden kuukauden määräajassa. Asian luonteen vuoksi hallinto-oikeus on enemmän viivytyksen välttämiseksi tutkinut A:n vaatimuksen perustevalituksena. Koska A:n oikaisuvaatimus on hylätty ja koska hallinto-oikeuskaan ei ole tällä päätöksellä muuttanut maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöstä A:n eduksi, ELY-keskuksen A:lle oikaisupäätöksestä määräämää maksua ei poisteta.

Oikeudenkäyntikulut

Koska A on hävinnyt juttunsa, hänelle ei määrätä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 32 artikla 6 kohta sekä 33 artikla 1 kohta ja 7 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 54 artikla

Komission asetus (EY) N:o 885/2006 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 5 a artikla

Laki maatalouden tukien toimeenpanosta 6 § ja 31 §

Valtioneuvoston asetus Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittamien pinta-alaperusteisten tukien valvonnasta (591/2007) 22 § ja 23 §

Valtioneuvoston asetus vuodelta 2013 maksettavien kansallisten kasvintuotannon tukien ja kotieläintukien valvonnasta (378/2013) 7 §

Hallintolaki 33 § ja 34 §

Laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 9 §

Valtioneuvoston asetus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen maksullisista suoritteista vuonna 2014 3 § 5 kohta

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Vesa Sirkesalo, Minna Koskinen ja Terhi Sunnari. Esittelijä Marketta Lehtonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Lisäksi A on vaatinut, että hänelle palautetaan oikaisupäätösmaksu 80 euroa ja oikeudenkäyntimaksu 97 euroa ja että hänen oikeudenkäyntikulunsa korvataan.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kuulemiselle annettu määräaika ei ole ollut hallintolain mukainen ja takaisinperintämenettely on ollut tältä osin puutteellinen. Lain mukaan kuulemisen on tapahduttava ennen päätöksen tekemistä eikä sen jälkeen. Oikaisuvaatimusmenettely on kokonaan eri asia ja se maksaa oikaisuvaatimuksen tekijälle.

Vuoden 2013 maksatuspäätöksissä hallinnon ja viljelijän ilmoittamat pinta-alat ovat täsmälleen samat. Maksatuspäätökset tulivat talvella 2014 ja kumpikaan osapuoli, hallinto tai A, ei valittanut päätöksistä valitusajan puitteissa. Nämä päätökset ovat saaneet näin lainvoiman. On hämmästyttävää, että päätösten lainvoimaisuus ei sido hallintoa lainkaan. Sen sijaan, jos viljelijä ei valita valitusajan puitteissa, on varmaa, että lainvoimaisuus sitoo eikä päätöksiä enää avata vastaavalla tavalla.

Kaikki takaisinperittävät summat ovat alle 100 euroa tukea kohden. Sekä unionin lainsäädännössä että kansallisessa lainsäädännössä on säädetty, että alle 100 euron suuruinen tuki voidaan jättää perimättä takaisin. Perusteluna tälle menettelylle on, että alle 100 euron määrän periminen tulee hallinnolle kalliimmaksi kuin perittävän summan saaminen takaisin.

Maaseutuvirasto on vuonna 2007 antamallaan ohjeellaan, jonka mukaan takaisinperintä tehdään 3 euroon saakka, noussut lainsäätäjän yläpuolelle. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on ainakin kaksi kertaa tehnyt päätöksen, että alle 100 euron summia ei peritä takaisin, mutta lautakunnan päätöksillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Maaseutuviraston ohjeistettua ELY-keskukset ja maaseutuelinkeinoviranomaiset perimään alle 100 euron määrät takaisin päätöksen tekevällä viranomaisella ei ole tosiasiassa lainkaan harkintavaltaa.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut asiassa lausunnon, jonka mukaan valitus ja siinä esitetyt kuluvaatimukset tulee hylätä. ELY-keskus on viitannut aikaisemmin antamaansa päätökseen ja hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Merkintä

A:n vaatimus hallinto-oikeuden määräämän oikeudenkäyntimaksun poistamisesta on siirretty Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta siltä osin kuin siinä vaaditaan muutosta hallinto-oikeuden perustevalituksena tutkimaan vaatimukseen oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä perityn käsittelymaksun poistamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä perityn käsittelymaksun poistamista koskevan vaatimuksen tutkimatta jättäminen

Hallinto-oikeus on tutkinut A:n vaatimuksen oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä perityn käsittelymaksun poistamisesta verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) mukaisena perustevalituksena ja hylännyt sen.

Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan, jollei muualla laissa toisin säädetä, hallinto-oikeuden päätöksestä perustevalitusasiassa saadaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

ELY-keskuksen oikaisuvaatimusasiassa määräämä käsittelymaksu on valtion maksuperustelaissa (150/1992) tarkoitettu maksu, joka perustuu julkisoikeudelliseen suoritteeseen. Asiaan sovellettavan valtion maksuperustelain 11 b §:n (961/1998) mukaan hallinto-oikeuden julkisoikeudellisesta suoritteesta perittävää maksua koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Edellä mainitut lainkohdat huomioon ottaen hallinto-oikeuden ratkaisuun julkisoikeudellista suoritetta koskevassa perustevalitusasiassa ei näin ollen ole voinut hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten valitus on tältä osin jätettävä tutkimatta.

2. Pääasia

Asiassa on ratkaistavana, olisiko alle 100 euron suuruisten tukien takaisinperinnästä tullut asiaan sovellettavien säännösten perusteella luopua.

Maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain 31 §:n 2 momentin mukaan takaisinperinnästä voidaan luopua, jos takaisinperittävä määrä on alle 100 euroa ilman korkoja tuensaajaa ja myönnettyä yksittäistä tukea kohden. Saman pykälän 3 momentin mukaan Euroopan unionin kokonaan tai osittain rahoittaman tuen takaisinperinnästä, takaisinperittävän määrän laskemisesta, korosta ja takaisinperinnän määräajasta säädetään tilatukiasetuksessa, soveltamisasetuksessa ja Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2988/95.

Neuvoston maatalouspolitiikan rahoitusta koskevan asiaan sovellettavan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 maataloustukirahastoa koskevan 32 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jättää takaisinperinnän suorittamatta. Tällainen päätös voidaan mainitun 6 kohdan a alakohdan mukaan tehdä vain, jos takaisinperinnästä aiheutuneet ja ennakoitavat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisinperittävä määrä.

Mainitun asetuksen maaseuturahastoa koskevan 33 artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltio voi päättää lopettaa takaisinperintämenettelyn maaseudun kehittämisohjelman päättämisen jälkeen asetuksen 32 artiklan 6 kohdassa säädetyin edellytyksin.

Komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 5 a artiklan mukaan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 6 kohdan a alakohdan ja 33 artiklan 7 kohdan edellytysten katsotaan täyttyvän, jos tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen osalta ja ilman korkoja alle 100 euroa sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan sen estämättä, mitä mainitun artiklan 1 kohdassa säädetään, ja 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädettyjen edellytysten mukaisesti jäsenvaltiot voivat päättää olla tekemättä vähennystä tai jättämättä tuen ulkopuolelle, jos kyseinen määrä on enintään 100 euroa viljelijää ja kalenterivuotta kohti.

Maaseutuviraston 29.8.2012 kunnille ja ELY-keskuksille antama ohje alle 100 euron takaisinperinnöistä viljelijätuissa on siten virheellinen siltä osin kuin siinä mainitaan komission asetuksen (EY) N:o 1034/2008, oikeastaan asetuksen (EY) N:o 885/2006, 5 a artiklan kieltävän alle 100 euron tukien jättämisen perimättä täydentävien ehtojen osalta.

Kun otetaan huomioon, että Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2007–2013 oli päättynyt Lapuan maaseutuelinkeinoviranomaisen tehdessä päätökset takaisinperinnästä, alle 100 euron suuruisten tukien jättäminen takaisin perimättä olisi ollut asiaan sovellettavien säännösten nojalla mahdollista kaikkien nyt esillä olevien tukien osalta. Koska Lapuan maaseutuelinkeinoviranomaisella on kuitenkin asiassa sovellettavien säännösten perusteella ollut harkintavaltaa sen suhteen, jättääkö se alle 100 euron suuruiset takaisinperinnät suorittamatta vai ei, maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksiä periä A:lta nyt esillä olevat tuet takaisin ei ole pidettävä lainvastaisina.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Matti Halén, Eija Siitari, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.

 
Julkaistu 8.2.2017