Muu päätös 973/2017

Valitukset kaivospiirin määräämistä koskevassa asiassa (Paltamo)

Antopäivä: 7.3.2017
Taltionumero: 973
Diaarinumero: 3361/1/15 ja 3429/1/15

Asia Valitukset kaivospiirin määräämistä koskevassa asiassa

Valittajat 1) Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)

2) Mondo Minerals B.V. Branch Finland

Päätös, jota valitukset koskevat

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 25.9.2015 nro 15/0334/1

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on päätöksellään 18.2.2014 kaivosrekisterinumero 6492 antanut Mondo Minerals B.V.:n 25.8.2005 saapuneen hakemuksen johdosta Maanmittauslaitokselle määräyksen kaivospiiritoimituksen suorittamiseksi. Paltamon kunnan Mieslahden kylässä sijaitsevan Maailmankorpi-nimisen kaivospiirin pinta-ala on 33,5 hehtaaria. Alueella on talkkiesiintymä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 25.9.2015, paitsi muuta, mistä korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole kysymys, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus), A:n ja hänen asiakumppaniensa, Savirannan hirviseura ry:n ja Jormuan metsästysseura ry:n valituksista kumonnut Tukesin päätöksen ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on edellä tarkoitetulta osin lausuttu seuraavaa:

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista.

Kaivoslain (621/2011) 178 §:n 1 momentin mukaan kumottavan lain nojalla työ- ja elinkeinoministeriössä vireillä olevat asiat siirtyvät lain voimaan tullessa kaivosviranomaiseen. Asiat käsitellään ja ratkaistaan noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Kumotun kaivoslain (503/1965) 22 §:n 1 momentin (1102/2000) mukaan, jos valtauksen esteistä ei muuta johdu, kaivospiirin on oltava yhtenäinen alue sekä suuruudeltaan ja muodoltaan käytännön vaatimuksia vastaava ja osan siitä valtausaluetta. Kaivospiiriin saadaan ottaa sellaiset alueet, jotka ovat välttämättömät esiintymän hyväksi käyttämistä varten, niin kuin teollisuus-, varasto-, jäte- ja asuntoalueet sekä alueet teitä, kuljetuslaitteita, voima- ja vesijohtoja sekä viemäreitä varten samoin kuin sellaiset esiintymän lähettyvillä sijaitsevat alueet, joilla on kaivostyössä täytemaaksi soveltuvaa maalajia tai muuta kaivostuotteiden jalostuksessa tarvittavaa sivuainetta. Kaivospiiriä määrättäessä on lisäksi otettava huomioon alueiden käytön suunnittelun tarpeet. Pykälän 3 momentin mukaan kaivospiirin määräämisessä on noudatettava, mitä valtauksen esteistä 6 §:ssä on säädetty.

Lain 23 a §:n 1 momentin (474/1994) mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/94) tarkoitettua hanketta koskevaan kaivospiirihakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan. Kaivospiirihakemukseen annettavasta päätöksestä on käytävä ilmi, miten mainitun lain mukainen arviointi on otettu huomioon.

Lain 27 §:n (561/1995) 1 momentin mukaan, mikäli kaivospiirihakemus täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, kauppa- ja teollisuusministeriön, nykyisin Tukesin, on annettava päätös kaivospiirin määräämisestä. Päätös kaivospiirin määräämisestä on toimitettava asianomaiselle maanmittaustoimistolle, jonka on viipymättä annettava toimitusmääräys kaivospiiritoimituksen suorittamiseksi.

Lain 71 §:n 2 momentin (1103/1996) mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin tämän lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain (1096/1996) 4, 9, 39, 42, 47–49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään. Luonnonsuojelualueella ja linnoitusalueella on niin ikään noudatettava, mitä erikseen on säädetty tai määrätty.

Asiassa saatu selvitys

Tukes on kaivoslain nojalla antanut päätöksen Paltamon kunnassa sijaitsevan Maailmankorpi-nimisen kaivospiirin määräämisestä. Maailmankorpi-nimisen kaivospiirin lisäksi yhtiöllä on alueella neljä kaivospiiriä (Mieslahti, Pitkäperä, Tyynelä ja Jormua 1), joista Mieslahden kaivospiiri sijaitsee noin 2,5 kilometrin etäisyydellä Maailmankorven kaivospiiristä.

Päätöksen YVA-menettelyä koskevassa kohdassa todetaan, että Maailmankorven kaivospiirin osalta ei ole vielä toteutettu YVA-menettelyä, joten ympäristövaikutusten arviointiselostusta ei suoranaisesti ole vielä käytössä juuri tältä alueelta. Tukes on katsonut, että käytettävissä oleva aineisto koskien Mieslahden kaivoshanketta kuitenkin sivuaa ja antaa viitteitä myös Maailmankorven alueesta, koska alueet sijaitsevat toisiinsa nähden hyvin lähellä toisiaan.

Kainuun ELY-keskus on lausunnossaan 15.2.2013 todennut, että ELY-keskuksella ei ole tietoa luonnonsuojelulain 39, 42 ja 47–49 §:ssä tarkoitettujen suojeltujen eläin- ja kasvilajien mahdollisesta esiintymisestä kaivospiirin alueella. Lähiseudulla tiedetään kuitenkin olevan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja liito-oravan ja viitasammakon elinpiirejä sekä luonnonsuojelulain 42 §:n nojalla rauhoitettujen ja luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisten erityisesti suojeltavien kasvilajien esiintymiä. Hertta Eliölajit -tietojärjestelmässä lähin tunnettu liito-oravan havaintopaikka sijaitsee noin 350 metrin etäisyydellä kaivospiirin lounaiskulmasta. ELY-keskus on katsonut, että kaivospiirin alueelta ja sen lähiympäristöstä tulee ennen kaivospiirin määräämistä tehdä luontoselvitys, josta ilmenee, onko alueella rauhoitettujen tai erityisesti suojeltavien lajien esiintymiä ja luontodirektiivin liitteessä IV mainittujen tiukasti suojeltujen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tai elinympäristöjä. ELY-keskus on edelleen edellyttänyt, että yhtiön tulee toimittaa ELY-keskukselle tarvittavat tiedot harkinnanvaraisen YVA-menettelyn soveltamiseksi viimeistään ennen Tukesin myöntämän kaivosturvallisuusluvan hakemista.

Päätöksen lupamääräyksen 1 mukaan hakijayhtiön on ennen kaivoksen rakentamistoimenpiteiden aloittamista tiedotettava hyvissä ajoin suunnitelluista toimenpiteistä Kainuun ELY-keskukselle sen varmistamiseksi, ettei toimenpiteistä aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat kiellettyjä luonnonsuojelulain nojalla. Mainitun lupamääräyksen perusteluissa todetaan, että kaivoslain 71 §:n 2 momentista johtuu, että kaivosviranomaisen on kaivospiirin määräämisestä päättäessään varmistauduttava, ettei suunniteltu toiminta ole mainitussa kaivoslain kohdassa viitattujen luonnonsuojelulain säännöksien vastaista.

Oikeudellinen arvio

Kumotun kaivoslain mukaisen kaivospiirin määräämistä koskevan arvioinnin lähtökohtana on, että päätös kaivospiirin määräämisestä on annettava, mikäli hakemus täyttää kaivoslaissa säädetyt edellytykset.

Kaivospiirihakemuksen sisältövaatimuksia koskevissa kaivoslain säännöksissä hakijaa ei lain 23 a §:n 1 momentissa tarkoitettua hanketta lukuun ottamatta velvoiteta esittämään selvitystä haetun kaivospiirin luonnonarvoista ja kaivostoiminnan vaikutuksista niihin. Kaivospiirihakemusta ratkaistaessa on kuitenkin voitava varmistaa, ettei toiminta ole kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattujen, alueellisesti täsmennettyjen kohteiden suojelun vastaista. Kaivospiirihakemukseen tuleekin liittää riittävä selvitys sen arvioimiseksi, etteivät kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitatut luonnonsuojelulain säännökset estä hakemuksen hyväksymistä. Kaivoslaista tai luonnonsuojelulaista ei kuitenkaan johdu kaivospiirihakemuksen tekijälle tätä laajempaa velvollisuutta selvittää alueen luontoarvoja.

Ympäristöoikeudellisesta selvilläolovelvollisuudesta johtuu, että päävastuu kaivospiirihakemuksen arviointia varten tarpeellisen selvityksen esittämisestä on hakijalla. Tukesin velvollisuutena puolestaan on kaivoslain 26 §:n ja sitä täydentävän hallintolain 31 §:n mukaisesti huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä.

Asiakirjojen perusteella Maailmankorven kaivospiiriä koskeva kaivospiirihakemus ei ole sisältänyt lainkaan selvitystä kaivostoiminnan mahdollisista vaikutuksista luonnonsuojelulain 4, 9, 39, 42, 47–49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa tarkoitetuille luonnonarvoille tai mainittujen luontoarvojen mahdollisesta esiintymisestä kaivospiirin alueella. Maailmankorven alueella mahdollisesti esiintyviä luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja luontoarvoja ei ole selvitetty myöskään muiden lupamenettelyjen yhteydessä. Näin ollen kaivospiirihakemuksessa ja valituksenalaisessa päätöksessä esitetyn perusteella ei voida varmistua siitä, ettei toiminta ole kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattujen, edellä luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen luontoarvojen suojelun vastaista. Näin ollen Tukesin ei olisi tullut myöntää lupaa Maailmankorven kaivospiirin määräämiseksi ilman, että alueen luontoarvot on riittävällä ja asianmukaisella tavalla selvitetty.

Maailmankorven kaivospiiristä noin kahden kilometrin etäisyydellä sijaitsevan Mieslahden kaivospiirin luontoarvoista tehdyllä selvityksellä ei ole merkitystä valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa.

Edellä lausutuilla perusteilla Tukesin päätös on kumottava ja asia palautettava uudelleen käsiteltäväksi kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattujen, luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen luontoarvojen riittäväksi ja asianmukaiseksi selvittämiseksi.

Asian tultua edellä mainitulla perusteella kumotuksi, lausuminen muista valitusperusteista ei ole tarpeen.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu perusteluissa mainittujen lisäksi kaivoslain (621/2011) 162 §:n 1 momentti ja 188 §:n 1 momentti.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Marja-Riitta Tuisku ja Pirjo Jalonen. Esittelijä Laura Juntunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on valituksessaan vaatinut, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tukesin päätös saatetaan voimaan. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kaivoslain (503/1965) 23 §:ssä säädetään niistä asiakirjoista ja selvityksistä, jotka hakijan on liitettävä kaivospiirihakemukseen. Lainkohdassa ei edellytetä luontoselvitystä tai muutakaan selvitystä alueen luontoarvoista. Ainoastaan, jos kyseessä on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettu hanke, tätä koskeva arviointiselostus on liitettävä hakemukseen.

Tukesin on päätösharkinnassaan otettava huomioon luonnonsuojelulain säännökset kaivoslain 71 §:n 2 momentin mukaisesti. Tukes saa ELY-keskusten lausuntojen perusteella tietoonsa, onko ympäristöviranomaisen tiedossa sellaisia luonnonsuojelulaissa säädettyjä seikkoja, jotka estävät kulloinkin käsiteltävänä olevan hakemuksen hyväksymisen tai rajoittavat sitä. Nyt kyseessä olevan päätöksen osalta Tukes on saanut hakemuksesta lausunnon Kainuun ELY-keskukselta.

Tukesin toimivaltaan ei kuulu sen selvittäminen, onko jollakin alueella esimerkiksi suojelua vaativia kasvi- tai eläinlajeja. Tältä osin Tukes käyttää päätöstensä perustana ELY-keskuksilta saatavia lausuntoja. Tukesilla ei ole myöskään toimivaltaa antaa lupamääräyksiä luonnonsuojelulain nojalla. Jos hakemuksen hyväksymiselle ei ole ELY-keskuksen lausunnon mukaan estettä, Tukes pystyy ottamaan huomioon luonnonsuojelulain toteutumisen niissä lupamääräyksissä, jotka annetaan kaivoslain nojalla.

Tukesin päätös sisältää lupamääräyksen 1, jonka mukaan hakijayhtiön on ennen kaivoksen rakentamistoimenpiteiden aloittamista tiedotettava hyvissä ajoin suunnitelluista toimenpiteistä Kainuun ELY-keskukselle. Tällä tavoin varmistetaan, ettei toimenpiteistä aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat kiellettyjä luonnonsuojelulain nojalla.

Hakija saa kaivospiiritoimituksen ja rekisteröinnin jälkeen oikeuden hyödyntää kaivoskivennäisiä (kaivosoikeus). Kaivostoiminnan aloittaminen vaatii kuitenkin myös muita lupia, kuten ympäristönsuojelulain sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset luvat. Kaivoksen rakentamista ja tuotannollista toimintaa ei saa aloittaa, ennen kuin kaivosturvallisuuslupa on lainvoimainen. Tukes on päätöksessään pyytänyt hakijayhtiötä huomioimaan mahdollisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja siihen liittyvän arviointiselostuksen siinä vaiheessa, kun yhtiö hakee kaivosturvallisuuslupaa.

Kaivospiirin määräämistä koskevassa päätöksessä on kyse kaivosoikeuden myöntämisestä tietylle alueelle. Sen jälkeen kun alue on määritelty, voidaan luontoarvoja koskevat selvitykset kohdistaa tälle alueelle. Hakijan velvollisuutena on huolehtia siitä, että se on ennen kaivostoiminnan aloittamista hakenut kaikki tarvittavat luvat. Hakijan tulee liittää ympäristövaikutusten arviointiselostus kaivosturvallisuusluvan liitteeksi, jos Kainuun ELY-keskus edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ympäristölupavaiheessa. Päätöksen lupamääräyksen mukaan hakijan tulee olla hyvissä ajoin yhteydessä Kainuun ELY-keskukseen ennen kuin se aloittaa minkäänlaisia rakentamistoimenpiteitä.

Edellä mainituilla perusteilla asian käsittelyn tässä vaiheessa (kaivospiirin määräämistä koskeva päätös) luonnonsuojelulain säännökset on otettu riittävällä tavalla huomioon. Hakijayhtiö ei voi aloittaa kaivostoimintaa, ennen kuin se on saanut kaikki tarvittavat luvat toimintaa varten.

2) Mondo Minerals B.V. Branch Finland on valituksessaan vaatinut, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tukesin päätös saatetaan voimaan. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kaivoslain (503/1965) 71 §:n 2 momentti ei edellytä erillisen luontoselvityksen tekemistä. On riittävää, että säännöksessä viitatut luonnonsuojelulain näkökulmat huomioidaan lupa-asiaa ratkaistaessa. Kaivoslaki ei siten edellytä yhtiöltä erillisiä selvityksiä.

Hallinto-oikeus on tosiasiassa asettanut yhtiölle kaivospiirioikeuden hakijana sellaisia selvitysvelvollisuuksia, jotka eivät perustu kaivoslakiin. Päätös asettaisi Tukesin lähes ympäristöviranomaisen asemaan ja asettaisi sille sellaisia selvitysvelvollisuuksia, johon sillä ei ole toimivaltaa eikä erityisosaamista.

Huomionarvoista on, että kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitatut luonnonsuojelulain säännökset eivät sisällä velvollisuutta erityiseen selvitysmenettelyyn, minkään selvityksen laatimiseen tai vaikutusten erilliseen arvioimiseen. Ne eivät myöskään sisällä viittauksia YVA-menettelyyn osana kaivoslain edellytyksiä. Siten kaivoslain 71 §:n 2 momentin sisältönä on, että lupa-asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon, että myönnettävä lupa ei vaaranna luonnonsuojelunäkökulmia (rauhoitetut lajit, tyypit ja alueet).

Siinä, kuinka laajalti ja yksityiskohtaisesti luonnonsuojelunäkökulmat on otettava huomioon, on merkitystä myös sillä, mistä luvasta on kysymys. Kaivostoiminnassa on useita eri lupavaiheita, joista kaivospiirin hakeminen on ensimmäinen. Kaivospiirioikeus ei ole riittävä kaivostoiminnan aloittamiselle eikä kaivospiirin myöntämisestä sellaisenaan aiheudu luonnolle mitään haittaa tai edes teoreettista vaaraa. Kaivostoiminnan aloittamiseen tarvitaan lisäksi erillinen kaivosoikeus ja ympäristölupa. Luonnonsuojelunäkökulmat ja ympäristövaikutukset laajemmin harkitaan vasta ympäristöluvassa tai mahdollisessa YVA-prosessissa sekä kaivostoiminnan aloittamisvaiheessa.

Kaivospiiriä haettaessa ei ole mitään erityistä selvitysvelvollisuutta luonnonsuojelunäkökulmille. Kaivoslaki ei sisällä erillistä velvollisuutta selvittää alueen luontoarvoja eikä tällaista velvollisuutta voida hakijalle myöskään asettaa.

Yhtiön hakemus on kiistatta täyttänyt kaivoslain 23 §:n edellytykset ja siinä on ollut kaikki tarvittavat liitteet.

Alueella, jolle kaivospiirioikeutta on haettu, ei ole sellaisia suojeltavia tai rauhoitettuja kasveja tai eliöitä, joihin kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattaisiin. Tämä on ollut myös ELY-keskuksen näkemys sen Tukesin lausuntopyynnön johdosta 15.2.2013 antamassa lausunnossa.

Kuten ELY-keskus itsekin on todennut, tiedossa ei ole, että alueella olisi luonnonsuojelulain 9, 39, 42, 47–49 ja 55–56 §:ssä tai 4, 5 ja 10 luvussa tarkoitettuja kohteita. Mikäli ELY-keskus ei alueellisena ympäristöviranomaisena ole tietoinen huomioitavista luonnonsuojelunäkökulmista, ei tällaista voida edellyttää kaivospiirioikeuden hakijaltakaan.

Mikäli hakijan tulisi jo kaivospiirioikeutta haettaessa selvittää luonnonsuojelunäkökulmat laajemmin, johtaisi tämä siihen, että hakijan tulisi selvittää samat asiat toistamiseen ympäristölupaa haettaessa. Tällaista lainsäädäntöä laajempaa selvitysvelvollisuutta ei yhtiölle tai muille kaivospiirioikeuksien hakijoille voida asettaa. On tarkoituksenmukaisinta, että luonnonsuojelu- ja ympäristönäkökulmat huomioidaan vasta toimintaa aloitettaessa. Yhtiö aloitti lupaprosessin jo vuonna 2005 ja lupa myönnettiin vasta vuonna 2014. Jos yhtiö olisi joutunut jo ennen hakemusta selvittämään luonnonsuojelunäkökulmat erikseen, olisi selvitys noin kymmenen vuotta myöhemmin ollut tosiasiassa lähes käyttökelvoton.

Yhtiö korostaa, ettei edes teoreettista riskiä luonnonsuojelullisten näkökulmien vaarantamisesta ole tilanteessa, jossa toiminnan aloittaminen edellyttää erillistä ympäristölupaa ja jossa yhtiö lupamääräysten mukaan ei saa ryhtyä toimenpiteisiin tiedottamatta ELY-keskusta.

Tukes on lausuntonaan Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin valituksesta viitannut omaan valitukseensa.

Savirannan hirviseura ry:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Jormuan metsästysseura ry:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on vastineessaan katsonut, että valitukset tulisi hylätä, viitannut hallinto-oikeudelle esittämäänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Päätöksen tekevällä viranomaisella tulee kaivoslain 71 §:n 2 momentin perusteella olla riittävät tiedot viitatuissa luonnonsuojelulain säännöksissä tarkoitetuista seikoista jo ennen päätöksentekoa. Tietojen esittäminen on oikeuden hakijan velvollisuus. Viranomaisen velvollisuutena puolestaan on edellyttää hakijalta lajisuojelun toteuttamiseksi riittävät tiedot ennen päätöksentekoa tarvittaessa täydennyttämällä lupahakemusta. Luontoarvoja koskevan selvityksen tulee koskea nimenomaisesti hakemuksessa tarkoitettua aluetta.

Kaivospiirihakemusta ratkaistaessa on voitava varmistua siitä, ettei toiminta ole kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattujen, alueellisesti täsmennettyjen kohteiden suojelun vastaista. Siksi kaivospiirihakemukseen tulee sisällyttää riittävä selvitys sen arvioimiseksi, että kaivoslaissa viitatut luonnonsuojelulain säännökset eivät estä hakemuksen hyväksymistä. Koska hakemukseen ei ole sisältynyt selvitystä alueen luontoarvoista, hakemus on ollut puutteellinen. Hakemusta olisi tullut ennen asian ratkaisua täydentää hyväksyttävällä selvityksellä suojeltujen eläin- ja kasvilajien mahdollisista esiintymistä alueella. Koska näin ei ole menetelty, päätös on perustunut puutteelliseen selvitykseen ja on tullut sellaisena palauttaa uudelleen käsiteltäväksi.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastineessaan vaatineet, että valitukset hylätään, ja esittäneet muun ohella seuraavaa:

Mondo Minerals B.V. Branch Finland väittää, että alueella, jolle kaivospiirioikeutta on haettu, ei ole sellaisia suojeltavia tai rauhoitettuja kasveja tai eliöitä, joihin kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattaisiin. Kuitenkin Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan Tukesille todennut, että sillä ei ole tietoa luonnonsuojelulain 39, 42 ja 47–49 §:ssä tarkoitettujen suojeltujen eläin- ja kasvilajien mahdollisista esiintymistä ja ettei se tämän vuoksi pysty lausuntopyynnössä tarkoitetulla tavalla ottamaan kantaa siihen, miten mainitut lainkohdat tulisi ottaa huomioon kaivospiiriä määrättäessä.

Yhtiö ilmoittaa Tukesin katsoneen, että käytettävissä oleva aineisto vieressä sijaitsevaa Mieslahden kaivoshanketta koskien sivuaa ja antaa viitteitä myös nyt kohteena olevan alueen luonnonsuojelu- ja ympäristönäkökulmista riittävässä laajuudessa. Aineiston ei voi katsoa antavan viitteitä ainakaan siihen suuntaan, että merkittäviä luontoarvoja ei olisi.

Hyvä hallintotapa olisi edellyttänyt, että asiat olisi selvitetty lain vaatimassa järjestyksessä.

Mikäli hallinto-oikeuden päätös kuitenkin kumotaan, asia on palautettava sille kokonaisuudessaan uudelleen ratkaistavaksi ottaen huomioon, että se ei ole lausunut kaikista valitusperusteista.

Tukes on vastaselityksenään viitannut aiemmin lausumaansa.

Mondo Minerals B.V. Branch Finland on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kaivoslain 71 §:n 2 momentti ei tuo Tukesille toimivaltaa selvittää, onko alueella suojelua vaativia kasvi- tai eläinlajeja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Tukesilla ei ole toimivaltaa velvoittaa hakijaa esittämään tällaista selvitystä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen esittämä tulkinta lainkohdan sisällöstä on siten virheellinen.

Mikäli lupaviranomaisen toimivalta laajennettaisiin näin laajaksi lain tulkinnalla, olisi tällä suuri vaikutus myös muiden toimijoiden lupaprosesseihin ja kysymyksessä olisi lupaviranomaisen oman tulkintalinjan ja toimintatapojen muutos.

Ympäristöseikkojen selvitys tapahtuu varsinaisesti myöhemmässä lupaprosessissa. Kaivospiirioikeuden myöntäminen ei voi vahingoittaa ympäristöä, sillä itse kaivostoiminnan aloittaminen edellyttää vielä uusia lupaprosesseja, joissa ympäristöseikat huomioidaan uudelleen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, päätöksessä mainittujen oikeusohjeiden lisäksi kaivoslain (503/1965) 23 §:n 1 momentti sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

 
Julkaistu 7.3.2017