Muu päätös 1147/2017

Kunnallisasiaa koskeva valitus (virkamiehen irtisanominen)

Antopäivä: 13.3.2017
Taltionumero: 1147
Diaarinumero: 3375/3/14

Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 24.9.2014 nro 14/0740/2

Asian aikaisempi käsittely

Raaseporin kaupunginjohtaja oli 2.10.2012 antanut kehitysjohtaja A:lle kirjallisen varoituksen, jota oli perusteltu muun ohella seuraavasti:

A on menetellyt lojaliteettivelvollisuutensa vastaisesti esittämällä kaupunginhallitukselle osoittamassaan kirjeessä 1.9.2012 ja antamassaan vastineessa 24.9.2012 Raaseporin poliittista ja operatiivista johtoa koskevaa kritiikkiä, joka on epäasiallista eikä sovi johtavalle viranhaltijalle. A:n esittämä kritiikki ei perustu tosiasioihin eikä muu johto yhdy kritiikkiin. A:n esittämä kritiikki johtaa yleisöä harhaan ja A on esittämällään kritiikillä ja sitä seuranneella julkisella keskustelulla vahingoittanut kaupungin mainetta sekä omia edellytyksiään uskottavasti edustaa kaupunkia. A:n on pitkäaikaisella kunnallisella kokemuksellaan ymmärrettävä, että kaupunginhallitukselle osoitettu asiakirja on julkinen. A:n oma työpanos on jäänyt merkittävästi uupumaan työnantajan odotuksista.

A on toimittanut Raaseporin kaupungille 9.10.2012 päivätyn kaupunginhallituksen pöytäkirjaan 15.10.2012 (§ 411) merkityn kirjelmän, jonka otsikkona on "Ehdotukseni Raaseporin kaupungin johtamisongelmien ratkaisemiseksi". Kirjelmässään A ehdottaa muun ohessa, että kaupunginhallitus myöntää, että elinkeino- ja kehitysasiat on hoidettu kaupungissa silloisella vaalikaudella puutteellisesti; kaupunginhallitus antaa kaupunginjohtajalle kirjallisen varoituksen esimiestehtävän laiminlyönnistä ja työsyrjinnästä; kehitysjohtajalle annetut aiheettomat varoitukset perutaan; kehitysjohtajasta tehdään 1.1.2013 lukien elinkeino- ja kehittämisasioiden apulaiskaupunginjohtaja, jolloin hän siirtyy suoraan kaupunginhallituksen alaisuuteen; konsernijaoston nimi muutetaan kehitys- ja strategiajaostoksi, jonka esittelijänä toimii apulaiskaupunginjohtaja; apulaiskaupunginjohtaja saa vapaan läsnäolo- ja puheoikeuden kaupunginhallituksen ja maankäyttöjaoston (kaavoitus) kokouksiin; kehitysjohtajan alennettu palkka maksetaan takautuvasti 1.3.2009 lukien; ja että kehitysjohtaja sitoutuu olemaan viemättä kiusaamisasiaa rikostutkintaan ja sitoutuu vetämään pois vireillä olevaan kanteen palkka-asiassa.

Raaseporin kaupunginhallitus on 5.11.2012 (§ 469) päättänyt aloittaa A:n mahdolliseen irtisanomiseen liittyvän prosessin. Päätöksen mukaan prosessiin tulee kuulua kehitysjohtajan kuuleminen sekä selvitys mahdollisesta uudelleen sijoittamisesta. Kaupunginhallitus on samalla muun ohella päättänyt vapauttaa A:n virantoimitusvelvollisuudesta kuulemisprosessin ajaksi.

A on 6.11.2012 kutsuttu hänen virkasuhteensa irtisanomista koskevassa asiassa 19.11.2012 pidettävään kuulemistilaisuuteen, johon A ei ole saapunut.

Raaseporin kaupunginhallitus on 26.11.2012 (§ 527) päättänyt kuulla A:ta kirjallisesti siten, että tämän vastine on toimitettava viimeistään 11.12.2012 kello 16.

Raaseporin kaupunginhallitus on 17.12.2012 (§ 567) päättänyt irtisanoa A:n kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n mukaisesti. Esityslistalla irtisanomisperusteiksi oli mainittu muun ohessa seuraavaa:

A:n toimet ovat vahingoittaneet Raaseporin kaupungin mainetta sekä antaneet kaupungista väärän kuvan. A:n kritiikki ei ole perustunut tosiasioihin ja hän on johtavan viranhaltijan roolissaan johtanut yleisöä harhaan. A:n väitteet ovat vahingoittaneet kaupunginjohtajan mainetta sekä antaneet väärän kuvan tämän johtamisesta ja persoonasta. A ei ole esiintynyt lojaalisti työnantajaansa kohtaan. Epälojaalisuus ilmenee julkisena työnantajaan ja esimieheen kohdistuvana arvosteluna. A:lle on ennen irtisanomista annettu varoituksella mahdollisuus korjata menettelyään. A:n toiminta on aiheuttanut suurta vahinkoa kaupungille, minkä vuoksi ei voi olla kohtuullista edellyttää, että työnantaja jatkaa virkasuhdetta.

Raaseporin kaupunginhallitus oli 25.3.2013 (§ 161) hylännyt A:n irtisanomispäätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen. Päätöstä on esityslistalla perusteltu muun ohessa seuraavasti:

A:n on juristin koulutuksensa ja pitkän kunnallishallinnon kokemuksensa perusteella tullut ymmärtää, että hänen kirjelmänsä tulevat julkisiksi. A:n jatkuvat selvityspyynnöt ja vaatimukset ovat vaikeuttaneet työntekoa. A on tietoisesti pyrkinyt lamauttamaan hallinnon uusilla kiusaamissyytöksillä. A:n väite siitä, että kaupunginjohtaja ei olisi puhunut hänen kanssaan ei pidä paikkaansa. A:n jatkuvat syytökset kaupunginjohtajaa kohtaan ovat vaikeuttaneet normaalia kanssakäymistä heidän välillään. Kaupunki ei vetoa A:n palkkavaatimukseen irtisanomisperusteena eikä kiistä hänen oikeuttaan käyttää oikeussuojakeinoja. A käyttää palkkaansa liittyvää asiaa ikään kuin kiristyskeinona kaupunkia vastaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja Raaseporin kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Irtisanomismenettelyä koskevat valitusperusteet

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 43 §:n 1 momentin mukaan ennen työnantajan suorittamaa irtisanomista tai purkamista viranhaltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi virkasuhteen päättämisen syistä perusteluineen.

A on katsonut, ettei häntä ole ennen irtisanomista kuultu asianmukaisesti, koska kaupunginhallitus on tosiasiassa päättänyt hänen irtisanomisestaan jo kokouksessaan 5.11.2012; koska kuulemistilaisuutta ei A:n pyynnöstä huolimatta siirretty; ja koska kuulemiskutsussa esitetty irtisanomisperuste ei ole tosi. A on lisäksi katsonut, ettei kaupunki ole kuulemisvaiheessa yksilöinyt, onko irtisanomisen perusteena ollut virkavelvoitteiden rikkominen vai A:n työntekoedellytysten olennainen muuttuminen.

Kaupunginhallituksen päätös 5.11.2012 (§ 469)

Raaseporin kaupunginhallitus on 5.11.2012 (§ 469) päättänyt aloittaa prosessin, jonka mukaan kehitysjohtaja A sanotaan irti kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain mukaisesti. Päätöksen mukaan prosessiin tulee kuulua kehitysjohtajan kuuleminen sekä selvitys mahdollisesta uudelleen sijoittamisesta. Kaupunginhallitus on samalla päättänyt vapauttaa A:n virantoimitusvelvollisuudesta kuulemisprosessin ajaksi ja valtuuttaa vt. kaupunginjohtajan/kaupunginsihteerin, henkilöstöpäällikön ja konsernilakimiehen hoitamaan kehitysjohtajan kuulemisen.

Hallinto-oikeus katsoo, että kaupunginhallituksen päätöstä 5.11.2012 (§ 469) on A:n virkasuhteen irtisanomista koskevalta osaltaan pidettävä päätöksessä käytetyn sanamuodon tulkinnanvaraisuudesta huolimatta kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 43 §:n 1 momentin mukaisen irtisanomismenettelyn aloittamista koskevana päätöksensä, joka ei vielä sisällä päätöstä A:n virkasuhteen irtisanomisesta, vaan ainoastaan työnantajan kannanoton siitä, että irtisanomismenettelyn aloittamiseen on työnantajan näkemyksen mukaan asianmukaiset perusteet.

Kuulemistilaisuuden siirtäminen

A on kirjeellä 14.11.2012 pyytänyt kuulemistilaisuuden lykkäämistä, koska kuulemistilaisuuden ajankohta ei sovi hänen avustajalleen. Kirjeessä on lisäksi pyydetty työnantajaa yksilöimään ennen kuulemistilaisuutta miten, missä ja milloin A olisi kritisoinut työnantajaa. Raaseporin kaupunki on 16.11.2012 vastauksena A:n kirjeeseen ilmoittanut, että kaikki A:ta kohtaan esitetyt väitteet perustuvat hänen itsensä kirjoittamiin kirjelmiin ja hänen epälojaaliin esiintymiseensä julkisuudessa työnantajaansa vastaan. Kaupunki on vastauksessaan muun ohessa ilmoittanut, että A:lle on henkilökohtaisesti annettu kaikki asiaan liittyvät asiakirjat 6.11.2012 järjestetyssä tiedoksiantotilaisuudessa ja että kuuleminen pidetään 19.11.2012 kello 13.00 – 14.00. A:lle on samassa tiedoksiantotilaisuudessa ilmoitettu myös, että kirjallisen selvityksen antamisen määräaika on 19.11.2012.

A:n asianajaja on sähköpostitse 19.11.2012 kello 9.12 ilmoittanut Raaseporin kaupungin konsernilakimiehelle, että A on sairauslomalla äkillisen ja ennalta arvaamattoman fyysisen vamman vuoksi, minkä vuoksi A on estynyt tulemasta paikalle kuulemistilaisuuteen. Asianajaja on viestissään ilmoittanut, että sairauslomatodistus on laitettu postiin ja on pyytänyt vahvistusta kuulemistilaisuuden siirtämisestä.

Kuulemistilaisuuden 19.11.2012 pöytäkirjasta ilmenee, että A tai hänen avustajansa eivät ole saapunut kuulemistilaisuuteen. Pöytäkirjaan on merkitty, että kaupunginsihteeri on keskustellut A:n kanssa puhelimessa 19.11.2012 kello 11.01, jolloin A on kertonut, ettei lääkärintodistusta ole vielä A:n katkenneen akillesjänteen vuoksi postitettu.

Hallinto-oikeus toteaa, että A ei ole esittänyt terveydentilastaan ennen 19.11.2012 pidettyä kuulemistilaisuutta eikä sen jälkeenkään sellaista lääkärintodistusta, josta ilmenisi, että hänen kuulemiseensa 19.11.2012 olisi ollut laillinen este. Se, että A on ollut kyseisenä ajankohtana sairauslomalla, ei ole estänyt hänen kuulemistaan virkasuhteen mahdollisen irtisanomisen johdosta. Hallinto-oikeus toteaa, että työnantaja ei myöskään ole ollut velvollinen siirtämään kuulemistilaisuutta sillä perusteella, että kutsussa ilmoitettu ajankohta ei ole sopinut A:n apunaan käyttämälle asianajajalle. A:lla on ollut myös tässä vaiheessa mahdollisuus kirjallisen selityksen antamiseen.

Irtisanomisperusteiden yksilöinti kuulemisvaiheessa

A on 6.11.2012 kutsuttu hänen virkasuhteensa irtisanomista koskevassa asiassa 19.11.2012 pidettävään kuulemistilaisuuteen. A:lle henkilökohtaisesti tiedoksiannetussa kutsussa on todettu, että työnantaja on kaupunginhallituksen päätöksellä 5.11.2012 päättänyt aloittaa menettelyn A:n irtisanomiseksi. Kutsun mukaan työnantaja katsoo, että A on kritisoidessaan julkisesti työnantajaa toiminut lojaliteettivelvoitettaan vastaan ja on jatkanut sopimatonta toimintaansa saamastaan varoituksesta huolimatta.

Kaupunginhallitus on kuulemistilaisuuden 19.11.2012 jälkeen 26.11.2012 (§ 527) päättänyt kuulla A:ta erillisestä, numeroidusta materiaalista. Kaupunginhallituksen tämän päätöksen mukaan A:lle annetaan mahdollisuus antaa vastine 6.11.2012 vastaanottamaansa materiaaliin sekä erilliseen, numeroituun materiaaliin. Kuuleminen tapahtuu kirjallisesti ja vastine on toimitettava viimeistään 11.12.2012 kello 16.00.

Hallinto-oikeus katsoo ottaen huomion myös edellä kuulemistilaisuuden siirtämistä koskevassa kohdassa selostetun Raaseporin kaupungin A:lle 16.11.2012 antaman vastauksen, että A:lle on ennen hänen virkasuhteensa irtisanomista varattu tilaisuus tulla kuulluksi kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 43 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla virkasuhteen irtisanomista koskevasta päätöksestä ilmenevistä virkasuhteen päättämisen syistä perusteluineen.

Virkasuhteen irtisanominen

Keskeiset asiaa koskevat säännökset

Suomen perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.

Saman artiklan 2 kohdan mukaan, koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki)17 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan viranhaltijan on toimittava tehtävässään tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla.

Viranhaltijalain 35 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta viranhaltijasta johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole asiallinen ja painava. Tällaisena syynä voidaan pitää virkasuhteesta, laista tai määräyksistä johtuvien, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten viranhaltijan henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi viranhaltija ei enää kykene selviytymään tehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan.

Pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu syy ei ole ainakaan turvautuminen viranhaltijan käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin.

Pykälän 3 momentin mukaan viranhaltijaa, joka on laiminlyönyt virkasuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

A:lle 2.10.2012 annettu varoitus

Raaseporin kaupunginjohtaja on 2.10.2012 antanut A:lle kirjallisen varoituksen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 17 §:n mukaisen lojaliteettivelvollisuuden vastaisesta toiminnasta sekä sellaisten virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä, joilla on oleellista merkitystä virkasuhteen hoitamisessa kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n mukaisesti. Varoitusasiakirjan mukaan A on menetellyt lojaliteettivelvollisuutensa vastaisesti esittämällä kaupunginhallitukselle osoittamassaan kirjeessä 1.9.2012 ja antamassaan vastineessa 24.9.2012 Raaseporin poliittista ja operatiivista johtoa koskevaa kritiikkiä, joka on epäasiallista eikä sovi johtavalle viranhaltijalle. Varoitusasiakirjan mukaan A:n esittämä kritiikki ei ole yhtäpitävä todellisuuden kanssa eikä muu johto yhdy kritiikkiin. Varoituksen mukaan A:n esittämiä ilmeisiä valheita ovat se, että kaupunginjohtaja ja A eivät ole puhuneet toisilleen neljään vuoteen eivätkä ole pitäneet yhtään kehityskeskustelua; että henkilöstön massapoislähtö on johtunut pahoinvoinnista; että kaupungin johto ei ole koskaan keskustellut strategioista eikä elinkeinokysymyksistä poliittisissa toimielimissä. Varoituksen mukaan A:n esittämä kritiikki johtaa yleisöä harhaan ja A on esittämällään kritiikillä ja sitä seuranneella julkisella keskustelulla vahingoittanut kaupungin mainetta sekä omia edellytyksiään uskottavasti edustaa kaupunkia. A:n on pitkäaikaisella kunnallisella kokemuksellaan ymmärrettävä, että kaupunginhallitukselle osoitettu asiakirja tulee julkiseksi heti, kun se jätetään. A:n tekemä valinta esittää kritiikkiä kaupunginhallitukselle osoitetussa kirjeessä merkitsee automaattisesti kirjelmän tulemista julkiseksi.

Varoituksessa todetaan lisäksi, että A:n oma työpanos on jäänyt merkittävästi uupumaan työnantajan odotuksista. Työpanos on ollut kauttaaltaan ala-arvoista niissä hankkeissa, joissa A:lla on ollut rooli kaupungin edustajana. Käytännön työ selvityksineen ja hankkeen johtamisineen niin, että ne tuottavat konkreettisia ja mitattavissa olevia tuloksia, esimerkiksi uusia yrityksiä ja työpaikkoja, jättää paljon toivomisen varaa.

Hallinto-oikeus toteaa, että siltä osin kuin A:lle annettu varoitus on perustunut hänen työpanokseensa, asiassa ei voida hallinto-oikeudelle esitetyn aineiston perusteella arvioida, onko varoituksen antamiselle ollut asianmukaiset perusteet. Lisäksi kaupunginhallituksen päätös irtisanomismenettelyn aloittamisesta on tehty vain kuukauden ja kolmen päivän kuluttua varoituksen antamisesta, jolloin A on myös vapautettu virantoimitusvelvollisuudesta. Tämän vuoksi ja kun päätöstä virkasuhteen irtisanomisesta ei ole perusteltu A:n työpanokseen liittyvillä seikoilla, hallinto-oikeus katsoo, että annetulla varoituksella ei ole merkitystä ratkaistavana olevan asian kannalta siltä osin kuin varoitusta on perusteltu A:n työpanoksella. Tämän vuoksi myöskään lisäselvityksen hankkiminen A:n työpanoksen arvioimiseksi ei ole hallinto-oikeudessa tarpeen. Asiassa on sen sijaan arvioitava, onko A kaupunginhallitukselle osoittamallaan 1.9.2012 päivätyllä kirjelmällä ja 24.9.2012 antamallaan vastineella rikkonut virkasuhteestaan johtuvia velvollisuuksiaan siten, että hänelle on voitu antaa kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n 3 momentissa tarkoitettu varoitus.

A on kirjelmässään 1.9.2012 tuonut näkemyksenään esiin, että Raaseporin kaupungissa on johtamisongelmia, jotka ilmenevät erityisesti talouden romahtamisena ja henkilöstön pahoinvointina, joka näkyy voimakkaana henkilöstön vaihtuvuutena. Kirjelmän mukaan kaupungin johtamisessa olisi rakenteisiin keskittymisen ja juustohöylätekniikan sijasta tullut tarkastella kunnan palvelurakenteita tulevaisuuden palvelutarpeita ennakoiden ja kehittää uusia palveluja tehostavia tekniikoita erityisesti ICT:tä hyödyntäen, mikä kirjelmän mukaan tapahtuu palvelustrategioiden avulla. A:n tiedossa ei kirjelmän mukaan ole, että Raaseporin kaupunginvaltuusto olisi vahvistanut yhtään palvelustrategiaa eikä A:n aikana kaupungissa ole kertaakaan keskusteltu elinkeinoasioista kaupungin poliittisissa elimissä. Henkilöstön pahoinvointi johtuu kirjelmän mukaan huonosta johtamisesta, luottamuksen puutteesta ja asioiden salaamisesta eikä henkilöstö tiedä, mitä siltä odotetaan tai mitä ollaan tekemässä. Kirjelmän mukaan kaupunginjohtaja sekaantuu alaistensa ja jopa alaistensa alaisten vastuulla oleviin pikkuasioihin sen sijaan, että innostaisi koko organisaatiota. A:n mukaan johtoryhmätyö on ala-arvoista.

Kaupunginhallitus on kokouksessaan 17.9.2012 (§ 376) päättänyt antaa päätöksen esityslistaosuudesta ilmenevän vastauksen A:n 1.9.2012 päivättyyn kirjelmään ja on todennut, että A:n esittämät syytökset ovat perusteettomia. Kaupunginhallitus on samalla kehottanut A:ta laatimaan selonteon tekemistään toimenpiteistä ja velvoittanut A:n ilmoittamaan, mitä tuloksia hän on saanut aikaiseksi konsernijaoston ja kaupunginhallituksen päätösten perusteella. Päätöksen mukaan selonteon on oltava kaupunginhallituksella 27.9.2012.

A on kaupunginhallituksen päätöksen 17.9.2012 (§ 376) johdosta antanut kaupunginhallitukselle 24.9.2012 päivätyn selonteon. Tässä kirjelmässään A muun ohessa katsoo kaupunginhallituksen laiminlyöneen keskeiset tehtävänsä laatia alaisilleen sektoreille niiden toimintaa ohjaavat palvelustrategiat ja valvoa alaisensa viranhaltijan tekemää esimiestyötä. A arvostelee kirjelmässään kohdakkoin voimakkain sanakääntein kaupunginhallituksen 17.9.2012 tekemää päätöstä vaatia häneltä julkisuuteen tuodulla päätöksellä selvitystä tehtäviensä hoidosta todeten muun ohessa "aivan kuin kaupunginhallitus haluaisi tarkoituksellisesti johtaa asian keskustelun muualle omasta tekemisestään". A esittää lisäksi näkemyksiään kaupunginjohtajan toiminnasta esimiehenään katsoen muun ohessa, että kaupunginjohtaja on jättänyt esimiesvelvoitteensa tekemättä ja siten syyllistynyt virkatehtäviensä laiminlyöntiin. A toteaa kirjelmässään lisäksi, että hänellä on painavat syyt epäillä työsyrjintää ja työpaikkakiusaamista.

A:lle annettu varoitus perustuu nyt kyseessä olevien kirjelmien osalta keskeisesti siihen, että A:n niissä esittämä kritiikki on tullut julkiseksi. Kaupunki on tällä perusteella katsonut A:n johtavana viranhaltijana toimineen hänelle kuuluvan lojaliteettivelvoitteen vastaisesti. Hallinto-oikeus katsoo, että varoituksen antaminen A:lle julkisesti esitetyksi katsotun kritiikin perusteella merkitsee puuttumista A:n perustuslain 12 §:n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleessa suojattuun sananvapauteen. Viranhaltijalain 17 §:n 2 momentti, jonka mukaan viranhaltijan on käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla, muodostaa laissa säädetyn perusteen puuttua A:n sananvapauteen. A:n sananvapauteen puuttumisella on myös pyritty Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla hyväksyttävään tavoitteeseen eli Raaseporin kaupungin julkisuuskuvan ja sen poliittisen ja operatiivisen maineen suojeluun.

Hallinto-oikeus toteaa, että arvioitaessa A:n esittämän kritiikin asiallisuutta, asianmukaisuutta ja sopivuutta ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, vastaavatko A:n esittämät näkemykset hänelle varoituksen antaneen kaupunginjohtajan tai johtoryhmän muiden jäsenten näkemyksiä kyseisistä seikoista.

A:lla on Raaseporin kaupungin kehitysjohtajana johtamalleen kehitysosastolle kaupunginvaltuustossa 10.11.2008 hyväksytyn hallintosäännön (versio 2011_01) 43 d §:n mukaan kuuluvien tehtävien ja muun muassa kaupunginhallituksen päätöksen 17.9.2012 (§ 376) esityslistaosuudesta ilmenevien tehtäviensä perusteella katsottava olleen asemaansa perustuva oikeutettu intressi ja oikeus saattaa kaupunginhallituksen tietoon näkemyksensä kaupungin strategisen suunnittelun tilasta ja palvelustrategioiden laatimisen tarpeellisuudesta sekä myös kielteisiä näkemyksiään kaupungin johtamisesta ja se, mihin hän esittämänsä näkemykset perustaa. Asiakirjoista ilmenee, että esittelijänä konsernijaostolle ja kaupunginhallitukselle kehitysjohtajan valmisteltaviksi kuuluvissa asioissa on nyt kyseessä olevana ajankohtana toiminut kaupunginjohtaja eikä kehitysjohtajalla ole myöskään ollut rajoittamatonta läsnäolo-oikeutta konsernijaostossa ja kaupunginhallituksessa kyseisiä asioita käsiteltäessä. A:n kirjelmää 1.9.2012 on tämän vuoksi pidettävä lähtökohdiltaan sananvapauteen kuuluvana ja hänen siinä esittämiensä palvelustrategioiden laatimistarvetta koskevien näkemysten on katsottava perustuvan julkiseen intressiin.

A on esittänyt kirjelmässään 1.9.2012 myös kaupunginjohtajan johtamistoimintaan kohdistuvaa arvostelua. Asiakirjoista ilmenee, että A:n ja kaupunginjohtajan välisessä yhteistyössä on ollut pitkään jatkuneita ongelmia ja A on kokenut tulleensa kaupunginjohtajan taholta kohdelluksi epäasiallisesti muun ohessa hänelle maksettavan palkan osalta. A on tehnyt epäasiallisesta kohtelustaan ilmoituksia työnantajan edustajille ja selvityspyyntöjä työsuojeluviranomaisille. Ilmoituksista osan käsittely on syyskuussa 2012 ollut kesken ja A:lla on näin ollen ollut käytössään myös vaihtoehtoisia keinoja mahdollisen epäasiallisen kohtelunsa korjaamiseksi. A:n kirjelmästä 24.9.2012 ilmenee, että A:n kirjelmässään 1.9.2012 kaupunginjohtajan toiminnasta esittämiin näkemyksiin ja kirjelmässään 24.9.2012 kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajan toimintaan kohdistama arvostelu ei ole perustunut ainakaan yksinomaan julkiseen intressiin, vaan A:n esittämään arvosteluun on vaikuttanut A:n omakohtainen kokemus vääryydestä. A:n kirjelmissään esittämät tiedot ovat olleet osittain myös virheellisiä. Kaupunginhallitus on muun ohessa päätöksessään 17.9.2012 (§ 376) tuonut esiin, vastoin A:n kirjeessään esittämää, kaupungissa päätettyjä toimenpideohjelmia ja strategioita ja on konkreettisena esimerkkinä todennut muun muassa, että A on itse ollut läsnä kaupunginhallituksen kokouksessa 18.10.2011 ja kaupunginvaltuuston kokouksessa 1.11.2011, joissa käsiteltiin elinkeinoasioita ja päätettiin päätöksessä mainitun elinkeinoyhtiön perustamisesta.

Edellä esitetyn perusteella A:n esittämää kritiikkiä ja sen esittämistapaa ei voida kaikilta osin pitää hänen virka-asemaansa nähden asiallisena ja asianmukaisena. A:n on koulutuksensa ja kunnallishallinnon kokemuksensa perusteella tullut ymmärtää, että hänen nyt kyseessä olevia kirjelmiänsä tullaan mitä todennäköisimmin käsittelemään julkisuudessa. Hänen on tullut ottaa huomioon, että lähtökohtaisesti viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa toimitettu asiakirja tulee julkiseksi, kun viranomainen on asiakirjan saanut (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 7 § 1 mom). A:n menettelyn on tämän vuoksi katsottava rinnastuvan tilanteeseen, jossa viranhaltija on itse antanut kirjelmänsä julkaistavaksi. Kirjelmien yleinen sävy ja erityisesti kaupunginjohtajaan kohdistunut kärkevä arvostelu on ollut omiaan pitämään yllä kaupungin johdossa vallitsevan riitatilanteen käsittelyä julkisuudessa ja vahingoittamaan kuvaa kaupungin johdon toiminnasta kaupunkilaisten silmissä ja yleisemminkin. Vaikka otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu sananvapaudesta, osoittaa kirjelmien laatiminen johtavassa asemassa olevan viranhaltijan toimesta epäasiallista käyttäytymistä työnantajaa kohtaan. A:n on menettelyllään katsottava toimineen sillä tavoin virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, että varoituksen antamiseen on ollut kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n 3 momentin mukainen peruste. Sananvapauteen puuttuminen on ollut oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden ja sitä on perusteltu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan kannalta riittävin syin.

Irtisanominen

Hallinto-oikeus toteaa, että virkasuhteen irtisanominen ei voi perustua niihin tapahtumiin, joista työnantaja on antanut A:lle 2.10.2012 varoituksen, vaan asiassa on arvioitava, onko A varoituksen saamisen jälkeen jatkanut virantoimitusvelvollisuutensa vastaista menettelyä siten, että kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n mukaiset edellytykset hänen virkasuhteensa irtisanomiselle olisivat olemassa. Kaupunginhallituksen päätöksessä 17.12.2012 irtisanomisperusteena mainituista tapahtumista voivat näin ollen tulla asiassa huomioon otetuiksi A:n kirjelmä 15.10.2012, radiohaastattelu 19.10.2012, lehtihaastattelu ja A:n facebook-viestit.

A on toimittanut Raaseporin kaupungille 9.10.2012 päivätyn kaupunginhallituksen pöytäkirjaan 15.10.2012 (§ 411) merkityn kirjelmän, jonka otsikkona on "Ehdotukseni Raaseporin kaupungin johtamisongelmien ratkaisemiseksi". Kirjelmässään A ehdottaa muun ohessa, että kaupunginhallitus myöntää, että elinkeino- ja kehitysasiat on hoidettu kaupungissa silloisella vaalikaudella puutteellisesti; kaupunginhallitus antaa kaupunginjohtajalle kirjallisen varoituksen esimiestehtävän laiminlyönnistä ja työsyrjinnästä; kehitysjohtajalle annetut aiheettomat varoitukset perutaan; kehitysjohtajasta tehdään 1.1.2013 lukien elinkeino- ja kehittämisasioiden apulaiskaupunginjohtaja, jolloin hän siirtyy suoraan kaupunginhallituksen alaisuuteen; konsernijaoston nimi muutetaan kehitys- ja strategiajaostoksi, jonka esittelijänä toimii apulaiskaupunginjohtaja; apulaiskaupunginjohtaja saa vapaan läsnäolo- ja puheoikeuden kaupunginhallituksen ja maankäyttöjaoston (kaavoitus) kokouksiin; kehitysjohtajan alennettu palkka maksetaan takautuvasti 1.3.2009 lukien; ja että kehitysjohtaja sitoutuu olemaan viemättä kiusaamisasiaa rikostutkintaan ja sitoutuu vetämään pois vireillä olevaan kanteen palkka-asiassa.

Hallinto-oikeus arvioi, samoin kuin edellä varoituksen osalta, että A:n menettelyyn kirjelmän jättämisessä 15.10.2012 ja tämän kirjelmän sisältöön, kuten myös A:n tämän jälkeen antamiin radio- ja lehtihaastatteluihin, on vaikuttanut A:n omakohtainen kokemus vääryydestä. A on lisäksi tällä menettelyllään tavoitellut henkilökohtaista hyötyä muun ohessa palkka-asiassaan. Hallinto-oikeus katsoo, että A:n kirjelmässään esittämä vaatimus varoituksen antamisesta kaupunginjohtajalle osoittaa erityistä harkintakyvyn puutetta samoin kuin A:n kirjelmässään esittämät viittaukset rikostutkinnan ja palkka-asian poisvetämiseen. A:n kirjelmässään ja haastatteluissa esittämää kritiikkiä on tähän nähden pidettävä epäasiallisena.

Kaupunki on lisäksi katsonut A:n toimineen epälojaalisti työnantajaansa kohtaan kuulemisaineistossa olevassa facebook-viestittelyssään. Hallinto-oikeus toteaa, että A on kirjoittaessaan kyseiset facebook- viestinsä ollut kaupunginhallituksen 5.11.2012 tekemällä päätöksellä vapautettuna virantoimitusvelvollisuudesta eikä asiassa ole ilmennyt, että A olisi kirjoittanut viestinsä muutoin kuin yksityishenkilönä, vaikkakin hänen asemansa Raaseporin kaupungin kehitysjohtajana voidaan katsoa olleen irtisanomismenettelyn aloittamista edeltävien vaiheiden saaman laajan alueellisen julkisuuden perusteella ainakin alueellisesti hyvin tunnettu. Viestien lukijat ovat tässä tilanteessa voineet ymmärtää, että A viittaa viesteihinsä linkittämillä työpaikkakiusaamista ja johtamista koskevilla artikkeleilla samoin kuin 7.11.2012 kirjoittamassaan viestissä olevalla toteamuksella "kaupunginhallitus on ollut jäävi tutkimaan asiaa ja tekemään asiassa päätöstä, koska on neljä vuotta sallinut työpaikkakiusaamiseni jatkuvan" nimenomaan Raaseporin kaupungin ja kaupunginjohtajan toimintaan. Kuitenkin myös A:n virantoimitusvelvollisuudesta vapauttaminen on tuolloin ollut yleisessä tiedossa ja A on siitä myös itse facebookissa viestittänyt. Tähän nähden ja koska kaupunki itse oli antanut A:n virkasuhteen irtisanomismenettelyn aloittamisesta ja A:n virantoimitusvelvollisuudesta vapauttamisesta lehdistötiedotteen 6.11.2012, hallinto-oikeus katsoo, että A:n tämän jälkeen facebookiin kirjoittamilla viesteillä ei ole olennaista merkitystä A:n virkasuhteen irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa.

Asiassa on arvioitava, onko A 15.10.2012 jättämällään kirjelmällä ja sen jälkeen samasta aiheesta antamillaan radio- ja lehtihaastatteluilla rikkonut tai laiminlyönyt virkasuhteestaan johtuvia, virkasuhteeseen vaikuttavia velvoitteitaan siten, että työnantajalla on ollut asiallinen ja painava syy hänen virkasuhteensa irtisanomiseen.

A:lle on kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n 3 momentissa tarkoitetulla varoituksella 2.10.2012 annettu mahdollisuus korjata menettelyään. Kokonaisarvioinnissa A:n menettelyä on punnittava suhteessa hänen asemaansa Raaseporin kaupungin kehitysjohtajana ja kaupungin etuun. Kokonaisuutena arvioiden A:n on kyseessä olevalla menettelyllään katsottava rikkoneen ja laiminlyöneen hänelle kehitysjohtajana kuulunutta käyttäytymisvelvoitettaan siten, että hänen virkasuhteensa irtisanomiseen on ollut asialliset ja painavat syyt. Helsingin hallinto-oikeus oli 27.6.2011 hylännyt A:n palkkansa alentamista koskeneessa asiassa tekemän kunnallisvalituksen ja asia on ollut nyt kyseessä olevana ajanjaksona A:n valituksesta vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Virkasuhteen irtisanomista ei ole näissä oloissa ja A:n kirjelmässään 15.10.2012 tekemään ehdotukseen nähden pidettävä vastatoimena A:n palkka-asiassaan käyttämille oikeussuojakeinoille. Kaupunginhallitus on näin ollen voinut irtisanoa A:n virkasuhteen.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentista poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi silloin, kun päätös koskee virkaan ottamista tai jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Asiassa annettuun ratkaisuun nähden Raaseporin kaupunkia ei ole velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.

A:n valitus virkasuhteensa irtisanomisesta on tällä päätöksellä tullut hallinto-oikeudessa hylätyksi. Asian laatu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että A:n velvoittaminen korvaamaan Raaseporin kaupungin vaatimia oikeudenkäyntikuluja olisi kohtuutonta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki 90 §

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 55 § ja 57 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Hallinto-oikeuslaki 3 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Ismo Räisänen ja Pia Repo, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja hänelle 2.10.2012 annettu varoitus kumotaan ja Raaseporin kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A:n irtisanomiseen ei ole ollut lain mukaista asiallista ja painavaa syytä. Irtisanomispäätöstä ei ole perusteltu lain mukaisesti A:lle ei ole annettu varoituksella todellista mahdollisuutta korjata menettelyään.

Kaupunginjohtaja on ollut varoituksen antamista koskevassa asiassa esteellinen. Varoituksessa ei ole riittävästi yksilöity sen antamisen perusteena olevia seikkoja. A:ta ei ole kuultu lain mukaisesti.

Kaupunki ei ole yksilöinyt tiettyjä tekoja, joilla A olisi rikkonut lojaliteettivelvollisuuttaan ja pilannut kaupungin mainetta. A on ollut lojaali kaupungille ja sen veronmaksajille. A:lle on kehitysjohtajana ollut velvollisuus puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Hänellä on ollut oikeus puuttua asiaan myös kaupungin asukkaana. A:lla ei ole ollut henkilökohtaista hyötymistarkoitusta, vaan hän on toiminut kaupungin parhaaksi.

Kaupunki ei voi käyttää irtisanomisen perusteena seikkaa, jonka se on itse tuonut julkisuuteen. Kaupunki olisi voinut olla julkistamatta tietoja kaupungin ja A:n välisistä erimielisyyksistä. A on halunnut pitää tiedot salassa. Kyse ei ole kaupungin julkisesta arvostelemisesta. A on irtisanottu mielipiteen ilmaisemisen ja sananvapauden käytön johdosta. Hänen pohdintansa kaupungin ongelmista on ollut merkittävää. A:ta on syrjitty mielipiteensä ja oikeusturvakeinojen käytön vuoksi. Kyse on ollut oman näkemyksen esittämisestä hyvässä hengessä. Hänen esittämäänsä arvosteluun on vaikuttanut omakohtainen kokemus vääryydestä. A ei ole tarkoittanut vahingoittaa kaupunkia eikä hän ole tarkoittanut lausumiaan julkisuuteen. Hänen väitteensä eivät ole perättömiä.

A:n sovintoehdotusta ei ollut tarkoitettu kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. A oli käynyt asiassa neuvotteluja kaupunginhallituksen puheenjohtajistoon kuuluvan luottamushenkilön kanssa. Hänen kanssaan oli sovittu asiakirjan toimittamisesta kaupunginhallituksen ensimmäiselle varapuheenjohtajalle. Asiakirja olisi tullut kaupunginhallituksen käsiteltäväksi vain, jos sovinnolle olisi ollut edellytykset. Pyrkimys asian sopimiseen ei ole sopimatonta käytöstä. Kaupungilla ei ole ollut oikeutta loukata A:n yksityisyyden suojaa julkistamalla sopimusehdotuksen sisältö. A:n toiminnasta ei olisi aiheutunut kaupungille mitään vahinkoa, jos kaupunki olisi toiminut A:n esittämällä ja toivomalla tavalla.

A:n antamissa radio- tai lehtihaastatteluissa ei ole tullut esille mitään sellaista, joka ei olisi sisältynyt kaupungin julkaisemiin asiakirjoihin tai kaupungin tiedotteisiin. A:lla on ollut asian jo tultua julkisuuteen oikeus lausua siitä julkisuudessa. Kuntalaisilla on ollut oikeus kuulla molempien osapuolten kanta. A:lla on ollut oikeus tai velvollisuus suostua haastattelupyyntöihin. A on esiintynyt julkisuudessa asiallisesti ja tuonut esille vain tosiasioita.

Asiassa ei ole ollut kysymys työnantajan vastatoimista A:n palkkaa koskevassa asiassa, vaan nimenomaan vastatoimista työpaikkakiusaamiseen liittyvässä asiassa. Irtisanominen on myös sen ajankohta huomioon ottaen selvä vastatoimi kiusaamisasiassa.

A:n poliisille tekemä tutkintapyyntö kiusaamisasiassa, useat kirjelmät ja kaupungin omat lausunnot osoittavat, että A:n väite siitä, että kaupunginjohtaja ei ole puhunut hänen kanssaan neljään vuoteen, pitää olennaisilta osiltaan paikkansa.

Raaseporin kaupunginhallitus on antamassaan selityksessä vaatinut valituksen ja valittajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Kaupunginhallitus on lisäksi kiistänyt A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset ja vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3500 eurolla.

Vaatimustensa tueksi kaupunginhallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A lähetti kaupunginhallitukselle 1.9.2012 päivätyn jyrkästi kaupungin korkeinta johtoa arvostelevan kirjelmän. Kaupunginhallitus päätti vaatia A:lta selitystä kokouksessaan 17.9.2012 (§ 376). A vastasi tähän 24.9.2012 päivätyllä kirjelmällä. A ei vastannut kaupunginhallituksen selvityspyyntöön tehtäviensä hoidosta, vaan hän otti ylemmän aseman suhteessa esimieheensä ja työnantajaansa kaupunginhallitukseen. A kehitysjohtajana vaati muun muassa, että hänen esimiehelleen annetaan varoitus ja että A:lle annetaan palkankorotus ja hänestä tehdään apulaiskaupunginjohtaja.

A lähetti 9.10.2012 päivätyn kirjelmän kaupunginhallitukselle. Kaupunginhallituksen puheenjohtajalla ei ollut valtuuksia neuvotella A:n vaatimuksista. A:n kirjelmää tuli käsitellä kaupunginhallituksessa. Seitsemän vaatimusta sisältänyt kirjelmä saapui kaupunginhallitukselle vain noin viikkoa A:lle annetun varoituksen jälkeen. Valituksessa näitä vaatimuksia kutsutaan sovintoehdotukseksi. A vaati muun ohella kaupunkia myöntämään että A:n vastuulla olevia asioita on hoidettu huonosti, apulaiskaupunginjohtajan virkaa ja palkankorotusta itselleen. A vaati varoituksen antamista esimiehelleen kaupunginjohtajalle. Nyt puheena olevassa kirjelmässä A esitti myös, että hän sitoutuu olemaan viemättä kiusaamisasiaa rikostutkintaan ja sitoutuu vetämään pois vireillä olevan kanteen palkka-asiassa, jos hänen vaatimuksiinsa suostutaan.

A on rikkonut lojaliteettivelvollisuutta suhteessa työnantajaansa kritisoimalla työnantajaansa julkisuudessa. A on paitsi kirjelmöinyt kaupunginhallitukselle, kirjoittanut myös Facebookiin 7.11.2012 viestin, jossa hän väittää kaupunginhallituksen sallineen kiusaamista neljä vuotta. A:n epälojaalisuus ilmenee mm. siten, että A asettuu esimiehensä yläpuolelle ja mm. vaatii varoituksen antamista tälle. A:lta kehitysjohtajana voitiin edellyttää tavalliseen työntekijään verrattuna moitteettomampaa käytöstä.

A ei ole hänelle annetun varoituksen jälkeenkään muuttanut toimintaansa. Sen sijaan hän on yrittänyt kiristämällä saavuttaa palkkausta ja asemaa koskevat tavoitteensa.

A:n ilmeinen epälojaalisuus työnantajaansa kohtaan on asiallinen ja painava syy irtisanomiseen. Työnantajalla pitää voida olla aito luottamus johtavassa asemassa olevaan viranhaltijaansa. Ottaen huomioon työnantajan ja kehitysjohtajan olosuhteet kokonaisuudessaan työnantajalta ei kohtuudella voida edellyttää virkasuhteen jatkamista. A:n toiminta on aiheuttanut suurta vahinkoa kaupungille. Työnantaja ei kykene sijoittamaan kehitysjohtaja A:ta toisiin tehtäviin syntyneestä syvästä luottamuspulasta johtuen.

A:ta on kuultu edellä mainituista irtisanomisperusteista. Kuulemisen yhteydessä on yksilöity, miltä osin työnantaja on pitänyt A:n menettelyä moitittavana.

A:n mukaan kaupungilla olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa hänen kirjoittamiensa asiakirjojen julkisuuteen. Kaupunki olisi A:n mukaan niin halutessaan voinut käsitellä A:n kirjelmiä salaisina. A on valituksessaan kertonut toivoneensa, että ne pidettäisiin salassa.

Raaseporin kaupunki on ollut velvollinen noudattamaan julkisuuslakia. Kaupungin tulee niin pyydettäessä antaa ote julkisesta asiakirjasta. A väittää, että kaupunki itse on tuonut asian julkisuuteen. Väite ei pidä paikkaansa. Tiedotusvälineet ovat seuranneet A:n asiaa jo vuodesta 2009, jolloin A vei asian ensimmäistä kertaa julkisuuteen. Tiedotusvälineet ovat syystä tai toisesta olleet tietoisia A:n kirjelmistä ja pyytäneet niitä heti, kun ne ovat saapuneet kaupungille. A:n kirjelmät on pyydettäessä tullut antaa tiedotusvälineille niiltä osin kuin ne eivät ole sisältäneet salassa pidettävää tietoa.

Irtisanomispäätöksen perusteilla ei ole mitään tekemistä A:n kiusaamisväitteiden kanssa. Kaupunki ei tiukentanut otettaan A:sta tai muutoinkaan tehnyt muutoksia A:n olosuhteissa hänen kiusaamisväitteistään johtuen. A:n kokemaa epäasiallista kohtelua on tutkittu useaan kertaan. Erilaisia selvityksiä ja tapaamisia on ollut useita vuosien varrella. Uusia syytöksiä on tullut kaupungin selvityksistä ja heti selvitysten jälkeen. A ei ole tyytynyt kaupungin selvityksiin ja niiden tulokseen. Kaupunki on myös käyttänyt ulkopuolista konsulttia apuna. Ulkopuolinenkaan asiantuntemus ei auttanut A:ta hyväksymään esimiestään ja omaa asemaansa. Aluehallintovirasto on myös useaan kertaan selvitellyt A:n kiusaamissyytöksiä ja laatinut tarkastuspöytäkirjoja A:n selvityspyynnöistä johtuen. Aluehallintoviraston mukaan työnantaja on ryhtynyt tarvittaviin toimiin tilanteen selvittämiseksi ja parantamiseksi. A on myös tehnyt rikosilmoituksen kaupunginjohtajasta. Esitutkintaa ei ole aloitettu.

A:n jatkuvat syytökset kiusaamisesta ovat myös vaikeuttaneet kaupunginjohtajan yhteistyötä A:n kanssa. Jatkuvat syytökset ovat olleet omiaan vaikeuttamaan esimies-alaissuhdetta. A esittää, että kaupunginjohtaja ei olisi puhunut hänelle neljään vuoteen. Väite puhumattomuudesta ei pidä paikkaansa. Tämä syytös on saanut laajaa huomiota ja herättänyt ihmetystä julkisuudessa. Johtoryhmän kokouksissa he kommunikoivat keskenään tavalliseen tapaan. Johtoryhmän vapaamuotoisissa tapaamisissa A:n ja kaupunginjohtajan kanssakäyminen on mukana olleiden kertomusten perusteella vaikuttanut sekä ystävälliseltä että avoimelta.

A ei pystynyt hyväksymään kaupunginjohtajaa esimiehenään. Yksi kaupungin irtisanomisperusteista on juuri väärän kuvan antaminen kaupunginjohtajan henkilöstä ja johtajuudesta.

A sai mahdollisuuden tulla kuulluksi sekä suullisesti että kirjallisesti. Työnantaja ei vaatinut, että A saapuu henkilökohtaisesti kuulemistilaisuuteen, vaan hänelle annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluksi kirjallisesti. A:lle annettiin kirjallisen kuulemisen osalta lisäaikaa. Kuulemiseen oli varattu aikaa 6.11.2012–11.12.2012 eli yli kuukausi. A on toimittanut 11.12.2012 päivätyn kirjallisen selvityksen, joka on huomioitu irtisanomisasian käsittelyssä. A:ta on tosiasiallisesti kuultu irtisanomisen perusteista ennen irtisanomispäätöstä.

A:n menettelyä tulee punnita suhteessa hänen korkeaan asemaansa Raaseporin kaupungin kehitysjohtajana ja Raaseporin kaupungin etuun. A oli kaupungin johtoryhmän jäsen, mikä myös erityisesti korostaa hänen velvollisuuttaan toimia asianmukaisesti. Kaupunki on tarkastellut kehitysjohtaja A:n toimintaa kokonaisuutena.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kaupunki ei ole yksilöinyt, millä perusteella A on ollut epälojaali kaupunkia kohtaan tai vahingoittanut kaupunginjohtajan mainetta. Vahingon määrää tai sisältöä ei ole yksilöity.

Kaupungin työsuojeluorganisaatio on myöntänyt, että kaupunginjohtaja ei ole puhunut A:lle. Johtaminen ja esimiestyö edellyttää kommunikaatiota. Kaupunginjohtaja on kohdellut A:ta epäasiallisesti ja A:lla on ollut perusteltu syy esittää varoituksen antamista kaupunginjohtajalle.

A ei ole itse halunnut tuoda asioita julkisuuteen. Muun ohella varoituksen antamista on esitetty sovintoehdotuksessa, jota ei ole tarkoitettu julkisuuteen. A on hakenut sovintoehdotukselleen poliittista hyväksyntää ennen asian tuomista kaupunginhallitukseen.

Kaupunki ei ole ennen irtisanomista selvittänyt mahdollisuutta sijoittaa A muuhun virkasuhteeseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n valitusta siltä osin kuin siinä on kysymys kaupunginjohtajaan kohdistuvasta esteellisyysväitteestä.

2. Valitus hylätään muilta osin. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus velvoittaa A korvaamaan Raaseporin kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää kunnallisvalituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä. A on esittänyt kaupunginjohtajan esteellisyyttä koskevan valitusperusteen vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Näin ollen A:n valitus on tältä osin jätettävä tutkimatta.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Hallinto-oikeuden päätöstä, jolla A:n valitus asiassa on hylätty, ei ole muutettu. Kun otetaan huomioon kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentti, A on velvoitettava korvaamaan Raaseporin kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään. Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta, että A on joutunut hallinto-oikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla on hylätty A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Mika Paavilainen.

 
Julkaistu 13.3.2017