Muu päätös 1641/2017

Somalia, Mogadishun turvallisuustilanne

Antopäivä: 6.4.2017
Taltionumero: 1641
Diaarinumero: 2827/4/16

Asia Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja A, Somalia

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 14.7.2016 nro 16/0236/73

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 1.12.2015 hylännyt Somalian kansalaisen A:n (myöhemmin myös "valittaja") turvapaikkaa ja toissijaista suojelua koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt hänelle jatkuvan (A) oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella päätöspäivämäärästä vuodeksi.

Maahanmuuttovirasto on selostanut ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin, 88 §:n, 88 a §:n (323/2009) ja 88 e §:n sisällön, viitannut ulkomaalaislain 87 a, 87 b, 88 c ja 88 d §:ään ja on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tosiseikat

Valittaja on kertonut, että Al-Shabaab -järjestö uhkasi häntä, koska valittajalla oli pieni kauppa, jossa myytiin eroottisia elokuvia ja kirjoja. Al-Shabaab myös sieppasi valittajan vaimon.

Somalian etelä- ja keskiosien turvallisuustilanne on epävakaa ja ennustamaton. Somalian hallituksen ja sitä tukevien AMISOM-joukkojen taistelu islamistista Al-Shabaab -järjestöä vastaan jatkuu alueen eri osissa. Tarkkaa tietoa konfliktin seurauksena menehtyneiden siviiliuhrien lukumäärästä ei ole, mutta YK:n tietojen mukaan heitä on kesän 2015 aikana ainakin useita kymmeniä. Merkittävää osaa alueesta hallitsee edelleen Al-Shabaab, jonka päätaktiikkana on epäsymmetrinen sodankäynti Somalian hallitusta, AMISOM/SNAF-joukkoja ja muita vastustajiksi katsomiaan toimijoita vastaan. Hallitsemillaan alueilla Al-Shabaab kontrolloi asukkaiden kaikkia elämän alueita. Määräysten rikkomisesta voi seurata jopa kuolemanrangaistus. Järjestö myös kerää veroja hallitsemiensa alueiden asukkailta ja liike-elämältä. Maan pääkaupungin Mogadishun hallinta siirtyi AMISOM/SNAF-joukoille elokuussa 2011, minkä jälkeen turvallisuustilanne kaupungissa on parantunut huomattavasti. Mogadishun joutumista uudelleen Al-Shabaabin haltuun pidetään hyvin epätodennäköisenä ja AMISOM-joukkojen sotilaallista voimaa Mogadishussa riittävän suurena alueen hallintaan, joskin riittämättömänä viranomaissuojelun tarjoamiseen asukkaille oikeudenloukkauksien sattuessa. Elämä on alkanut normalisoitua, ja jälleenrakentaminen on vilkasta. Viime vuosina Al-Shabaab on menettänyt myös muut tärkeimmät kaupungit Somalian hallitusta tukeville joukoille, mutta se hallitsee yhä niitä ympäröiviä alueita jättäen kaupungit saarekkeiksi hallitsemansa alueen sisällä sekä vaikeuttaa merkittävästi asukkaiden liikkumista niiden välillä tarkastuspisteidensä avulla. Lisäksi Al-Shabaab on yhä läsnä myös menettämissään kaupungeissa kyeten toteuttamaan niissä merkittäviä iskuja milloin ja missä tahansa tekemällä salamurhia, itsemurhaiskuja ja asentamalla tienvarsipommeja. (HRC 2015; UPI 2015; DIS 2015; WP 2015; Landinfo 2013; AllAfrica.com/News24Wire 2015.)

Valittajan kertomus ongelmista Al-Shabaabin kanssa on ollut johdonmukainen ja yksityiskohtainen. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkoina valittajan kertomuksen tapahtumista.

Valittaja pelkää, että Somaliassa Al-Shabaab tappaisi hänet.

Valittajan kertoman mukaan hänellä oli ongelmia Al-Shabaabin kanssa kesä- ja heinäkuussa 2011. Maatiedon mukaan Al-Shabaab vetäytyi Mogadishusta elokuussa 2011. Se ei enää hallitse Mogadishun kaupunkia. Valittajan ongelmista Al-Shabaabin kanssa on kulunut jo neljä vuotta, ja maatiedon mukaan Mogadishun turvallisuustilanne on parantunut huomattavasti. Maatieto ja valittajan kertomus kokonaisuutena huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että Al-Shabaab tappaisi valittajan sen vuoksi, että hän myi eroottisia elokuvia ja eroottisia kirjoja vuonna 2011.

Maahanmuuttoviraston oikeudellinen arvio

Maahanmuuttovirasto ei pidä valittajan pelkoa objektiivisesti perusteltuna.

Ulkomaalaislain mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Al-Shabaab on kohdistanut valittajaan tappouhkauksen. Maahanmuuttovirasto katsoo, että valittajaan on kohdistunut vainoksi katsottava teko. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan hyväksy tosiseikkana valittajan kertomusta siitä, että Al-Shabaab tappaisi hänet. Siten Maahanmuuttovirasto katsoo, että valittaja ei ole tulevaisuudessa vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi.

Ulkomaalaislain mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. Se uhka, johon valittaja on vedonnut, johtui siitä että hän piti erotiikkaliikettä. Maahanmuuttovirasto katsoo, että erotiikkaliikkeen pitäminen ei ole sellainen asia, jota henkilö ei voisi tilanteen vaatiessa lopettaa ja erotiikkatuotteiden myynnistä luopumisen ei voida katsoa loukkaavan perustavanlaatuisia yksilön oikeuksia. Erotiikkaliikkeen pitäminen ei kuulu uskonnonvapauden piiriin, eikä sen voida katsoa olevan uskonnollisen mielipiteen ilmaisu. Maahanmuuttovirasto katsoo siten, että asiassa ei ole esitetty ulkomaalaislain mukaista vainon syytä.

Somalian sekasortoisesta tilanteesta johtuen valittajan kotivaltion viranomaiset eivät kykene tarjoamaan suojelua Al-Shabaabia vastaan, joten Al-Shabaab voidaan katsoa vainoa harjoittavaksi tahoksi. Koska Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittaja ei ole vainon vaarassa, ei asiassa ole kuitenkaan vainoavaa tahoa.

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta valittajalle voitaisiin myöntää turvapaikka. Koska valittajan pelko ei ole objektiivisesti perusteltua, hän ei ole vainon vaarassa tulevaisuudessa, eikä asiassa ole esitetty ulkomaalaislain mukaista syytä eikä vainoavaa tahoa.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että valittajaa uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu

kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Somalian humanitaariset olosuhteet ovat vaikeat. Alueella on yksi maailman pahimmista humanitaarisista kriiseistä. Yli 3,2 miljoonaa ihmistä elää humanitaarisen avun varassa. YK:n mukaan elintarviketilanne on 855 000 ihmisen osalta erittäin vakava, yli 215 000 alle viisivuotiasta on akuutisti aliravittuja ja heidän joukostaan 40 000:ää uhkaa nälkäkuolema. Al-Shabaab on estänyt ja vaikeuttanut humanitaarisen avun toimittamista perille. Ihmisoikeustilanne on erittäin heikko erityisesti maan etelä- ja keskiosissa, ja siviiliväestö on ollut konfliktin kaikkien eri osapuolten toteuttamien vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteena. Olemattoman infrastruktuurin seurauksena keskushallinto ei kykene turvaamaan väestön ihmisoikeuksia. Perusterveydenhoitoa on saatavilla isoimmissa kaupungeissa, joskin palveluiden laatu ja saatavuus vaihtelevat eri alueilla. Syrjäseuduilla ei julkisia terveydenhoitopalvelulta ole saatavilla, minkä vuoksi väestön pitää matkustaa lähimpiin kaupunkeihin hoitoa saadakseen. Matkustamiseen liittyy vakavia riskejä. Heikkotasoista perusopetusta on saatavilla suurimmissa kaupungeissa, kun maaseudulla opetusta tarjoavat koraanikoulut. Työttömyys on Somaliassa korkealla tasolla, maan kansantuote ja elintaso maailman alhaisimpia. (DIS 2015; Reliefweb/OCHA 2015; HRC 2015; USDOS 2015.)

Ottaen huomioon muun muassa viimeaikaisen kehityksen Mogadishun turvallisuustilanteessa, väkivaltaisuuksien luonteen, niiden valikoidun kohdentumisen sekä väkivaltaisuuksien ja kuolonuhrien määrän suhteessa Mogadishun suureen asukasmäärään Maahanmuuttovirasto katsoo, että Mogadishun kaupungin alueella ei vallitse sellaista aseellista selkkausta, jonka seurauksena kaikki kaupungissa oleskelevat ihmiset olisivat vakavassa ja henkilökohtaisessa vaarassa kokea ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Ottaen huomioon valittajan kotipaikan turvallisuustilanteen ja valittajan henkilökohtaiset olosuhteet, Maahanmuuttovirasto katsoo, että valittaja ei ole toissijaisen suojelun tarpeessa.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon valittajan henkilökohtaiset olosuhteet, että valittaja ei voi palata kotialueelleen Mogadishuun siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi. Näin ollen valittaja on ulkomaalaislain 88 a §:n 1 momentissa (301/2004) tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Somaliassa vallitsevan aseellisen selkkauksen laajuus ja vakavuus huomioon ottaen valittajalla ei Somalian nykytilanteessa ole mahdollisuutta sisäiseen pakoon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostettuaan sovellettavat oikeusohjeet esitöineen perustellut päätöstään seuraavasti:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt Kuningaskunta (28.6.2011) katsonut, että on paljon objektiivista tietoa, joka osoittaa vakuuttavasti, että väkivallan taso Mogadishussa on sen asteista, että siitä aiheutuu kovuudeltaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan soveltamiskynnyksen ylittävän kohtelun vaaraa kenelle tahansa pääkaupungissa. Siten valittajien karkotuksella Mogadishuun rikottaisiin mainittua artiklaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan K.A.B. v. Ruotsi (5.9.2013) katsonut, että Mogadishun turvallisuustilanne on parantunut vuodesta 2011 tai vuoden 2012 alusta lähtien ja väkivallan taso on laskenut. Al-Shabaab on edelleen läsnä kaupungissa ja pystyy toteuttamaan siellä iskuja. Iskut kohdennetaan pääsääntöisesti tiettyjä tahoja kohtaan, mutta ne voivat vaikuttaa myös siviiliväestöön. Siviiliuhreja syntyy päivittäin. Vaikka Mogadishun turvallisuustilanne on vakava, hauras ja monella tapaa ennustamaton, ei Al-Shabaab kuitenkaan ole siellä enää vallassa eikä siellä käydä taisteluita. Myös siviiliuhrien määrä on vähentynyt. Näin ollen tämän hetkinen tilanne ei ole sellainen, että kuka tahansa kaupungissa oleskeleva joutuisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun vaaraan. Tämän vuoksi on tarkasteltava, aiheuttaako valittajan henkilökohtainen tilanne mainitun ihmisoikeussopimuksen rikkomisen. Valittajan palauttamisen Mogadishuun ei katsottu rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa, kun huomioon otettiin valittajan kertomukseen liittyneet uskottavuusongelmat ja se, ettei valittaja kuulunut mihinkään ryhmään, jolla on riski joutua Al-Shabaabin kiinnostuksen kohteeksi, sekä sen, että valittajalla oli koti Mogadishussa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan R.H. v. Ruotsi (10.9.2015) katsonut, että Mogadishun turvallisuustilanne ei ole huonontunut asiassa K.A.B. v. Ruotsi annetun ratkaisun jälkeen. Vaikka Mogadishun turvallisuustilanne on edelleen vakava ja hauras, maatietolähteiden mukaan tilanne on pääosin kehittynyt positiivisempaan suuntaan. Tuomioistuimen päätöksessään K.A.B. v. Ruotsi tekemät johtopäätökset pätevät edelleen, eikä asiassa ole syytä katsoa, että Mogadishun turvallisuustilanne olisi sellainen, että kuka tahansa kaupungissa oleskeleva joutuisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun vaaraan. Tuomioistuin on katsonut, että vaikka valittaja on nainen ja naisten tilanne on yleisesti Somaliassa vaikea, ei valittajan henkilökohtaisessa tilanteessa ole hänen kertomukseensa liittyvistä uskottavuusongelmista johtuen mitään sellaista, minkä perusteella valittajan palauttamisen voitaisiin katsoa rikkovan mainitun sopimuksen 3 artiklaa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisussaan C-465/07 Elgafaji v. Staatssecretaris van Justitie katsonut, että mitä suurempi mielivaltaisen väkivallan aste valittajan kotialueella on, sitä vähemmässä määrin vaaran on koskettava juuri häntä hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi.

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on kotoisin Somaliasta, Mogadishusta. Valittaja on avannut Mogadishussa 5.6.2011 pienen kioskin, jossa hän on myynyt eroottisia elokuvia ja kirjoja. Valittaja on 10.6.2011 saanut kirjeen, jossa on lukenut, että valittajan myymä tavara on kiellettyä Somaliassa, ja kehotettu häntä sulkemaan kauppa. Valittaja on jälleen heinäkuussa saanut kirjeen, jossa on tiedusteltu, eikö valittaja ollut saanut edellistä kirjettä, jossa oli kehotettu sulkemaan kauppa, ja eikö valittaja ole totellut käskyjä, koska kauppa on edelleen auki. Valittaja on elokuussa saanut uudelleen samansisältöisen kirjeen kuin edellinen. Kaikki kolme kirjettä on jätetty kaupalle, ne on osoitettu valittajalle ja niissä on lukenut, että ne ovat Al-Shabaabilta.

Elokuun puolessa välissä 2011 valittajan naapuri on nähnyt, kun valittajan vaimon eteen on torilla pysähtynyt minibussi, johon vaimo oli otettu sisään. Sieppauksen jälkeen valittaja on alkanut pelätä, ja hän on sulkenut kaupan elokuun lopulla. Valittaja on mennyt piiloon Mogadishussa. Syyskuussa valittajan isä on löytänyt hänen kotioveltaan vielä neljännen kirjeen, jossa on ollut uhkaus siitä, että Al-Shabaab tappaa valittajan, mikäli saa hänet kiinni. Valittaja on paennut Somaliasta 9.10.2011. Valittajaa on käyty säännöllisesti kyselemässä hänen Somaliasta lähtönsä jälkeen, ja valittaja uskoo kyselijöiden olevan Al-Shabaabin jäseniä. Valittaja pelkää, että hänet tapetaan Somaliassa.

Ajantasainen maatietous

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) on julkaissut Etelä- ja Keski-Somaliasta tulevia turvapaikanhakijoita koskevan kannanoton toukokuussa 2016. Mogadishun turvallisuustilanne on kannanoton mukaan säilynyt epävakaana. Sekä Al-Shabaab, klaanimilitiat että klaanien väliset ristiriidat aiheuttavat erilaisia konflikteja alueella. Konfliktit vaikuttavat myös siviileihin, ja siviilejä on kuollut ja vahingoittunut erilaisissa konflikteista johtuneissa väkivaltaisuuksissa. Sekä hallituksen joukot että muut turvallisuusjoukot ovat niin ikään syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin kuten seksuaaliseen väkivaltaan ja hyväksikäyttöön. Merkittävän turvallisuusuhan muodostaa Al-Shabaab, ja vaikka Al-Shabaab tavoitteleekin iskuillaan niitä henkilöitä, joita se pitää vastustajinaan, vaikuttaa sen sodankäyntitaktiikka suhteettomasti myös siviiliväestöön. Al-Shabaab on kuitenkin viime vuosina menettänyt paljon kaupunkialueita hallitukselle ja sen suosio kansan keskuudessa on laskenut. UNHCR on kannanotossaan katsonut, että monet Etelä- ja Keski-Somaliasta tulevat turvapaikanhakijat saattavat olla kansainvälisen suojelun tarpeessa, ja esittänyt, ettei hakijoita palautettaisi sellaisille alueille, joilla on käynnissä aseellinen operaatio tai jonka turvallisuustilanne on vielä heikko aseellisen operaation vasta päätyttyä, tai sellaisille alueille, jotka ovat kokonaan tai osittain muun kuin valtiollisen aseellisen ryhmän hallussa. (UNHCR The UN Refugee Agency: UNHCR Position on Returns to Southern and Central Somalia (Update I), May 2016)

Mogadishun turvallisuustilanne on parantunut ja kaupunkia voidaan pitää yleisesti ottaen turvallisena. Al-Shabaab on menettänyt kaupungin hallinnan elokuussa 2011 Somalian hallituksen joukoille ja African Union Mission in Somalia (AMISOM) -joukoille ja on epätodennäköistä, että Al-Shabaab saisi vallattua kaupungin takaisin. Toisaalta tilanne on epävakaa, ja vaikka väkivaltaisuuksien ja pommi-iskujen määrä on kaiken kaikkiaan vähentynyt, on niiden määrä edelleen suuri. Al-Shabaab näyttäisi kuitenkin tällä hetkellä iskevän tarkkaan harkittuihin korkean profiilin kohteisiin, kuten turvallisuusjoukkoihin ja hallitukseen, ja välttävän siviiliuhreja parantaakseen omaa mainettaan. Positiivinen kehityssuunta on heijastunut kaupunkilaisten käsityksiin Mogadishun turvallisuudesta ja asukkaat suhtautuvat turvallisuustilanteeseen aikaisempaa optimistisemmin. (EASO Country of Origin Information Report: Somalia Security Situation, February 2016)

Al-Shabaab on vuodesta 2006 lähtien pyrkinyt tuhoamaan Somalian hallituksen, vahvistamaan tiukan islamin tulkintaa Somaliassa ja puhdistamaan Afrikan länsimaisista vaikutteista. Se on kuitenkin menettänyt valtaa kasvavissa määrin vuodesta 2011 lähtien sitä vastaan taisteleville Somalian hallituksen joukoille ja AMISOM-joukoille. Vaikka Al-Shabaab on heikentynyt, kykenee se edelleen tekemään iskuja hallituksen tai AMISOM-joukkojen hallitsemilla alueilla. Iskuillaan se tavoittelee lähinnä vastustajinaan pitämiään tahoja, joita ovat hallitukseen, turvallisuusjoukkoihin tai kansainväliseen yhteisöön liitettävissä olevat henkilöt. On epätodennäköistä, että nykytilanteessa Al-Shabaab olisi kiinnostunut hallituksen tai AMISOM-joukkojen hallussa olevilla kaupunkialueilla asuvista tavallista henkilöistä. Pelkkä oleskelu Etelä- ja Keski-Somalian alueella ei aiheuta Al-Shabaabin taholta tulevan vainon tai muun vakavan haitan vaaraa. (UK Home Office: Country Information and Guidance, South and Central Somalia: Fear of Al-Shabaab, March 2016)

Mogadishu on Somalian hallituksen joukkojen sekä AMISOM-joukkojen hallussa ja siellä on tapahtunut jonkin verran parannusta siviiliväestön turvallisuudessa, tilanteen vakaudessa, hallinnollisessa kehityksessä sekä peruspalveluiden saatavuudessa. Al-Shabaabin uhka on edelleen käsillä, mutta se ei tavoittele iskuillaan tavallista siviiliväestöä, vaan sen kohteena ovat hallitusta ja kansainvälistä yhteisöä edustavat korkean profiilin kohteet. (Danish Immigration Service: South Central Somalia, Country of Origin Information for Use in the Asylum Determination Process, Report from the Danish Immigration Service´s fact finding mission to Nairobi, Kenya and Mogadishu, Somalia 2-12 May 2015, September 2015)

Turvallisuustilanne Mogadishussa on huonompi kuin muissa Etelä- ja Keski-Somalian kaupungeissa, mutta siellä on myös jälleenrakennus ja yhteiskuntaelämän kehitys vilkkaampaa. Vaikka viikoittaisia iskuja edelleen tapahtuu, tavalliselle asukkaalle arkielämä Mogadishussa on muuttunut paremmaksi. Kaupungissa uskaltaa liikkua vapaammin kuin ennen. Viimeisen vuoden aikana Al-Shabaab on kohdistanut iskuja myös suoraan siviiliväestöön ja turvallisuustilanne yksityishenkilöiden osalta on jossain määrin huonontunut. (Migrationsverket: Säkerhetssituationen i södra och centrala Somalia, 2015-04-29 ja Migrationsverket: Landrapport: Somalia – En sammanfattande analys säkerhetssituationen, rättsväsendet och civilas situation, 2016-06-16)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua, koska ääri-islamistinen järjestö Al-Shabaab on uhkaillut häntä, koska hän on avannut Mogadishussa vuonna 2011 eroottisia elokuvia ja kirjoja myyvän kaupan. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana valittajan kertomuksen tapahtumista.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan turvapaikkaperusteenaan esittämät seikat ovat tapahtuneet kesällä ja alkusyksystä 2011. Mogadishu on ollut tuolloin Al-Shabaabin hallinnassa, mutta Al-Shabaab on sittemmin joutunut vetäytymään kaupungista. Ajantasaisesta maatietoudesta ilmenee, että Al-Shabaab on viime vuosina heikentynyt merkittävästi ja sen vaikutusmahdollisuudet sekä kiinnostus tavallisen siviiliväestön elämään Mogadishussa ovat rajalliset. Maatietoudesta käy ilmi, että Al-Shabaab pyrkii kohdistamaan iskujaan lähinnä korkean profiilin kohteisiin, eikä se ole niinkään kiinnostunut yksittäisistä siviileistä. Vaikka viimeisen vuoden aikana Al-Shabaab on jonkin verran kohdistanut iskujaan myös siviiliväestöön, ei yksityishenkilöihin voida katsoa kohdistuvan uhkaa siinä määrin, että asiaa tulisi arvioida toisin. Kun lisäksi otetaan huomioon tapahtumista kulunut aika, hallinto-oikeus pitää epätodennäköisenä, että valittaja olisi enää Al-Shabaabin erityisen mielenkiinnon kohteena kotimaahansa palatessaan.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä esille tuotu asiaan liittyvä maatietous, jota saatavilla olevien lähteiden mukaan on edelleen pidettävä ajantasaisena, valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa.

Mogadishua koskevan maatietouden perusteella kaupungin turvallisuustilanne on viime vuosina kehittynyt positiiviseen suuntaan. Maatietous ei anna aihetta olettaa, että jokainen Mogadishussa oleskeleva olisi vaarassa kärsiä vakavaa haittaa pelkästään siellä oleskelunsa vuoksi. Toissijaisen suojelun tarpeen arviointi edellyttää jokaisen Mogadishusta kotoisin olevan turvapaikanhakijan kohdalla tapauskohtaista harkintaa, jossa otetaan huomioon Mogadishua koskeva ajantasainen maatietous sekä hakijan henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan.

Valittajaan kohdistetut uhkaukset ovat johtuneet hänen liiketoiminnastaan, jonka hän on sittemmin lopettanut. Tapahtumista on kulunut pitkä aika, eikä uhkaava taho eli Al-Shabaab ole enää samanlaisessa asemassa Mogadishussa kuin uhkausten tapahtuessa. Mogadishua koskeva ajantasainen maatietous, Al-Shabaabin asemassa tapahtuneet muutokset sekä uhkauksista kulunut pitkä aika ja valittajan olosuhteet sekä profiloitumisen aste kokonaisuudessaan huomioon ottaen, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Kun otetaan lisäksi huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikainen oikeuskäytäntö, jonka mukaan pelkkä Mogadishussa oleskeleminen sinänsä ei aiheuta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettua vaaraa, valittajan ei ole katsottava olevan kotimaansa yleisen turvallisuustilanteen perusteella kansainvälisen suojelun tarpeessa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen turvapaikkaa ja toissijaista suojelua koskevilta osilta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirita Pesonen, Anna Salminen ja Lea Alén. Esittelijä Minna Miettinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin valittajalle ei ole myönnetty turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti valittajalle on myönnettävä oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Valittaja on vaatinut, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely valittajan kuulemiseksi, mikäli kirjallista selvitystä ei pidetä riittävänä. Suullisessa käsittelyssä valittaja voi kertoa tarkemmin kohtaamastaan uhkasta Al-Shabaabin taholta ja erityisesti siitä, kuinka järjestö edelleen kyselee valittajan perään.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Asiassa tulisi myöntää valituslupa ennakkopäätösperusteella. Erityisesti tarvitaan korkeimman hallinto-oikeuden kannanotto oletetun poliittisen ja uskonnollisen mielipiteen, vainon ja siihen liittyen määritelmädirektiivin 4.4 artiklan tulkinnasta ja merkityksestä arvioitaessa onko valittajan vainon pelko perusteltu myös ulkomaalaislain 87 §:n tarkoittamin tavoin.

Maahanmuuttoviraston aiemmassa ratkaisukäytännössä on todettu, että esimerkiksi elokuvateatterin pitäminen ja sen lopettamisesta kieltäytyminen Al-Shabaabin vaatimuksista huolimatta voidaan katsoa Al-Shabaabin vastustamiseksi. Tällaiseen tilanteeseen joutuneet henkilöt ovat vaarassa joutua Al-Shabaabin kohteeksi oletetun poliittisen mielipiteensä johdosta. Al-Shabaabin on maatiedossa todettu tappaneen ihmisiä, jotka eivät ole noudattaneet kehotuksia lopettaa islaminvastaista toimintaa.

Valittajan työ, eli eroottisten video- ja kuvamateriaalin myyminen, voidaan rinnastaa Al-Shabaabin mukaan islaminvastaisiin toimintoihin, kuten elokuvateatterin pitämiseen tai musiikin myymiseen. Vainon perusteena on ollut ja on valittajan sinällään laillinen liiketoiminta Somaliassa, jota uhkaajat eli Al-Shabaab pitävät oman tiukan linjan uskonnollisen sharia-lain mukaisen tulkintansa vuoksi kiellettynä. Lisäksi taustalla ovat Al-Shabaabin poliittiset vaikuttimet Somaliassa.

Edellä mainituilla perusteilla vainon perusteena ovat siten sekä valittajan oletettu uskonnollinen että poliittinen mielipide, jotka molemmat poikkeavat Al-Shabaabin mielipiteestä. Hallinto-oikeus on virheellisesti todennut uhkailun johtuneen valittajan liiketoiminnasta, vaikka vainon taustalla ovat Al-Shabaabin tiukat uskonnolliset ja poliittiset mielipiteet.

Valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua, koska häntä on uhattu useaan kertaan ja hänen vaimonsa on siepattu. Al-Shabaab on vaatinut häntä kirjeitse kolmeen kertaan lopettamaan työnsä, koska valittajan myymä eroottinen materiaali ei ole ollut heidän mukaansa sallittua Somaliassa. Valittaja ei heti lopettanut työtään, koska hän ajatteli, ettei hänelle voitaisi tehdä mitään. Valittaja on myös hankkinut työllään toimeentulon perheelleen ja hänen on siis ollut pakko myydä niitä tuotteita, joita hänellä on ollut. Valittaja on sulkenut kioskinsa elokuun lopulla 2011 sen jälkeen, kun Al-Shabaab on elokuun 2011 alussa siepannut hänen vaimonsa. Liikkeen sulkemisen jälkeen Al-Shabaab on ilmoittanut kirjeellä syyskuussa 2011, että he ovat siepanneet valittajan vaimon ja uhanneet, että valittaja tapetaan, jos hänet saadaan kiinni.

Vainon vaara ei ole ohi, sillä Al-Shabaab kyselee edelleen valittajaa. Al-Shabaab on käynyt useaan kertaan kyselemässä valittajaa hänen lähdettyään pois Somaliasta vuonna 2011. Valittajaa on kyselty turvapaikkapuhuttelun jälkeenkin vuoden 2015 aikana kaksi kertaa, toisen kerran hänen veljeltään ja toisen kerran hänen isältään. Vuonna 2016 valittajaa on kyselty ainakin kerran tammikuussa hänen veljeltään ja toisen kerran 18.7.2016 hänen siskoltaan.

Vaikka ei ole olemassa sataprosenttista varmuutta siitä, ketkä valittajaa ovat kyselleet, ovat kyselijät erittäin todennäköisesti olleet joka kerta Al-Shabaabista. He ovat aina kyselleet valittajan olinpaikkaa ja kerran he ovat jopa maininneet, että heillä on valittajan vaimo hallussaan.

Valittajan vaimo, jonka Al-Shabaab on kidnapannut, on ilmeisesti ja ainakin viimeisimmän tiedon mukaan edelleen Al-Shabaabin hallussa.

Valittaja on kirjelmässään 9.3.2016 hallinto-oikeudelle tarkentanut, että 23.12.2015 valittajan isän elintarvikekauppaan oli tullut mies, joka käyttäytyi uhkaavasti. Mies oli sanonut, että he tappavat valittajan, kun löytävät hänet. Sen jälkeen 1.1.2016 perheen asunnon pihalle oli tullut mies, joka oli kysellyt valittajan veljeltä jälleen valittajan olinpaikkaa. Kun veli oli vastannut, ettei hän tiedä, mies oli sanonut veljelle, että heillä on valittajan vaimo.

Valittaja on henkilökohtaisessa vaarassa kyseisellä alueella oleskelunsa vuoksi ottaen huomioon kaikki asiassa esitetty ja erityisesti sekin, että Al-Shabaab edelleen kyselee valittajaa. Vaikka Al-Shabaab kohdistaakin iskujaan tällä hetkellä erityisesti korkean profiilin kohteisiin, ei ajantasaisen maatiedon valossa ole poissuljettua, että Al-Shabaab edelleen vainoaa myös yksittäisiä siviilejä, erityisesti sharia-lakia vastustavia henkilöitä.

Etelä- ja Keski-Somalian turvallisuustilanne huomioiden sinne palautettava henkilö on mielivaltaisen henkilökohtaisen väkivallan vaarassa vain kyseisellä alueella oleskelunsa vuoksi Elgafaji-tapauksessa asetettujen linjausten mukaisesti. Näin ollen ulkomaalaislain 88 §:n soveltamisen edellytykset täyttyvät. Vähintään on katsottava, että oleskeluluvan epääminen olisi ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuutonta, joten valittajalle tulee myöntää ainakin oleskelulupa yksilöllisistä inhimillisistä syistä.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon ja esittänyt siinä muun ohessa seuraavaa:

Valituksen mukaan vainon perusteena on ollut valittajan oletettu uskonnollinen ja poliittinen mielipide hänen liiketoiminnastaan johtuen eikä yksinään valittajan harjoittama liiketoiminta. Erotiikkaliikkeen pitäminen ei ole sellainen asia, jota henkilö ei voisi tilanteen vaatiessa lopettaa ja erotiikkatuotteiden myynnistä luopumisen ei voida katsoa loukkaavan perustavanlaatuisia yksilön oikeuksia. Valituksessa ei ole tuotu esille ulkomaalaislain mukaisia vainon syitä.

Tulevaisuuden uhkien osalta valituksessa on mainittu useita päivämääriä vuosilta 2015 ja 2016, jolloin valittajaa on hänen kertomansa mukaan kyselty kotimaassaan Somaliassa. Tammikuussa 2016 tapahtunutta välikohtausta on käsitelty jo hallinto-oikeuden päätöksessä. Väite valittajan kyselemisestä 18.7.2016 perustuu kuulopuheeseen. Väitteen uskottavuutta heikentää myös sen esittämisajankohta. Valituksessa ei ole tuotu esille uusia seikkoja, joiden mukaan valittaja olisi profiloitunut siten, että häneen kohdistuisi tulevaisuuden uhkaa kotimaassaan Somaliassa.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan selostanut tuoreista maatietolähteistä saatavaa tietoa. (AC 2016, Lifos 2016, HRVV 2016, HRC 2015, USDOS 2016, UPI 2015, DIS 2015,WP 2015, Landinfo 2013, News24Wire 6.8.2015, EASO 2016, HRW2016)

Päivitetyn maatiedon perusteella valittajan kotialueella Mogadishussa vallitseva yleinen turvallisuustilanne on vaikea. Kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta, jolle on tyypillistä niin korkea mielivaltaisen väkivallan aste, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että vaara uhkaa henkilökohtaisesti ketä tahansa pelkästään alueella oleskelemisen vuoksi. Asiassa ei myöskään ole esitetty sellaisia henkilökohtaisia olosuhteita, joiden vuoksi valittaja olisi erityisessä vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Al-Shabaab oli 29.10.2016 käynyt valittajan isän luona kyselemässä valittajan olinpaikkaa. Isä oli vastannut heille, että poika on poistunut maasta. Kyselijät olivat ilmoittaneet olevansa Al-Shabaabista ja sanoneet, että poika tullaan tappamaan, jos hän palaa kotimaahansa. Tämä tuore tieto valittajan kotiseudulta vahvistaa entisestään sitä, ettei hän voi palata turvallisesti Somaliaan ja palauttaminen olisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan ja ulkomaalaislain 147 §:n ehdottomien palautuskieltojen vastaista.

Valittaja on viitannut useisiin maatietolähteisiin, tuoreimpina UN Security Council 19.5.2016, Amnesty International Report 2015/16 - Somalia, Human Rights Watch, Somalia, Civilians at Serious Risk, 27.1.2016 ja UNHCR's position on Return to Southern and Central Somalia, toukokuu 2016.

Valittaja on toimittanut lisäselvitystä. Valittajan pitkään kadoksissa ollut ja aikoinaan vuonna 2011 Al-Shabaabin sieppaama vaimo oli ilmestynyt valittajan vanhempien luokse 28.11.2016. Hänet oli kyydinnyt sinne autolla Al-Shabaabiin kuuluva henkilö, joka tietää valittajan isän asuinpaikan. Valittajan vaimo oli ollut tuolloin erittäin huonossa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa ja hänessä oli ollut havaittavissa ulkoisia vammoja ilmeisen kidutuksen ja pahoinpitelyn uhrina. Vaimo oli viety Madina-nimiseen sairaalaan, jossa hän oli menehtynyt seuraavana päivänä. Valittaja on saanut vaimoaan koskevan kuolintodistuksen kotimaastaan. Kuolintodistuksesta ilmenee paikallisten lääkärien havainnot kidutuksesta ja Al-Shabaabin osallisuudesta kidutukseen. Lisäksi Al-Shabaab on edelleen käynyt lukuisia kertoja kyselemässä valittajan vanhemmilta hänen olinpaikkaansa. Lisäselvityksen liitteenä on kopio englanninkielisestä Madina Hospital -nimisen sairaalan 29.11.2016 päivätystä todistuksesta.

Valittaja on toisessa lisäselvityksessään kertonut saaneensa tietää, että hänen sisarensa luo oli tammikuun 2017 alussa tullut kaksi miestä, jotka olivat ilmoittaneet olevansa Al-Shabaabin edustajia. He olivat tiedustelleet valittajan olinpaikkaa ja pyytäneet sisarta välittämään valittajalle tiedon, että mikäli valittaja palaa Somaliaan, Al-Shabaab tappaa hänet. Lisäksi miehet olivat kertoneet, että he olivat aiheuttaneet valittajan vaimon kuoleman. Lisäselvitykseen on liitetty valittajan sisaren englanniksi kirjoittama lausunto.

Merkitään, että Maahanmuuttovirasto on 17.1.2017 julkistanut muistion Somalian turvallisuustilanteesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävää oleskelulupaa koskevaa vaatimusta.

2. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä

Maahanmuuttovirasto on myöntänyt valittajalle jatkuvan A oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella vuodeksi. Tähän nähden vaatimus oleskeluluvasta yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella, sikäli kuin vaatimus kohdistuu Maahanmuuttoviraston tekemään päätökseen, on tarpeeton. Sikäli kuin vaatimus kohdistuu tulevaan aikaan, vaatimus on ennenaikainen eikä myöskään kuulu korkeimman hallinto-oikeuden ensi asteen toimivaltaan. Näillä perusteilla vaatimus on tässä yhteydessä tehtynä jätettävä tutkimatta.

2. Suullinen käsittely

Valittaja on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajan itsensä kuulemiseksi hänen kohtaamastaan uhasta Al-Shabaabin taholta ja erityisesti siitä, kuinka järjestö edelleen kyselee häntä.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Valittaja on kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhteydessä ja myös myöhemmin esittänyt Al-Shabaabin uhkaavan häntä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttovirasto ja Helsingin hallinto-oikeus eivät ole asettaneet kyseenalaiseksi vuonna 2011 tapahtunutta.

Valittaja on täydennyksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt 29.11.2016 päivätyn todistuksen osoittamaan vaimonsa kokemaa kohtelua ja tämän kuolemaa. Hän on kotimaasta lähdön jälkeisten tapahtumien osalta viitannut lähisukulaisiltaan kuulemiinsa asioihin. Hän on voinut tuoda nämä asiat kirjallisesti esiin eikä häneltä itseltään ole saatavilla sellaista muuta selvitystä, joka edellyttäisi hänen suullista kuulemistaan.

Kun edellä lausutun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi valittaja on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

3. Pääasia

3.1 Kysymyksenasettelu

Valittajalle on myönnetty oleskelulupa vuodeksi humanitaarisen suojelun perusteella. Asiassa on nyt ratkaistavana, onko valittajalle myönnettävä humanitaarisen suojelun sijasta turvapaikka tai toissijaista suojelua.

Valituksen johdosta on siis ensin ratkaistava, onko valittajalle myönnettävä ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitettu turvapaikka.

Jos edellytykset turvapaikan myöntämiselle eivät täyty, asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos valittaja palautetaan kotimaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Asiassa on toissijaisen suojelun osalta myös ratkaistava, onko Mogadishun kaupungissa vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste saavuttanut niin korkean tason, että valittaja sinne palautettuna joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa.

3.2 Perus- ja ihmisoikeudet

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan. Perusoikeuskirjan 19 artikla koskee suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.

3.3 Euroopan unionin oikeus

3.3.1 Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 13.12.2011 antaneet direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi).

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2 artiklan d alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske.

Direktiivin 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavia:

a) kuolemanrangaistus tai teloitus; tai

b) hakijan alkuperämaassa kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus; tai

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

3.3.2 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä toissijaisesta suojelusta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa Elgafaji (C-465/07) koskee muun ohella 21.12.2013 asti voimassa olleen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (niin kutsuttu aiempi määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohdan säännöstä, joka vastaa sisällöltään uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 15 artiklan c alakohtaa. Unionin tuomioistuin on muun ohella lausunut, että aiemman määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdan termin "henkilökohtainen" on ymmärrettävä kattavan haitat, jotka kohdistetaan siviilihenkilöihin riippumatta heidän identiteetistään, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, todelliseen direktiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettuun vakavaan vaaraan (tuomion 35 kohta). Kyse voi olla poikkeuksellisesta tilanteesta, jolle on tyypillistä niin korkea vaaran aste, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että vaara uhkaa henkilökohtaisesti juuri kyseistä henkilöä (tuomion 37 kohta). Vaikka on tosin totta, että kollektiivisilla seikoilla on tärkeä merkitys direktiivin 15 artiklan c alakohdan soveltamisessa siinä mielessä, että asianomainen henkilö kuuluu muiden henkilöiden tavoin kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä esiintyvän mielivaltaisen väkivallan potentiaalisten uhrien piiriin, tätä säännöstä on kuitenkin tulkittava (– –) siten, että otetaan henkilökohtaisuutta koskeva edellytys kiinteästi huomioon (tuomion 38 kohta). Tältä osin on täsmennettävä, että mitä paremmin hakija pystyy mahdollisesti näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua (tuomion 39 kohta).

Asiassa Diakité (C-285/12) unionin tuomioistuin on muun ohella muistuttanut, että maan sisäisen aseellisen selkkauksen olemassaolo voi johtaa toissijaisen suojelun myöntämiseen vain siltä osin kuin valtion vakinaisten asevoimien ja yhden tai usean aseistetun ryhmän välisten tai kahden tai usean aseistetun ryhmän välisten yhteenottojen on poikkeuksellisesti katsottava aiheuttavan aiemman määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua toissijaisen suojelun hakijan henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, koska yhteenotoille tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan (tuomion 30 kohta). Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tältä osin, että mitä paremmin hakija pystyy mahdollisesti näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua (tuomion 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

3.4 Ulkomaalaislain säännökset esitöineen

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia.

Mainitun lain 87 a §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan vainoksi katsottavia tekoja voivat olla fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä tässä pykälässä säädetään.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 2 momentin mukaan vainon syinä:

---

2) uskontoon kuuluvat erityisesti teistiset, ei-teistiset ja ateistiset uskomukset, osallistuminen yksityisesti tai julkisesti, yksin tai yhdessä uskonnon harjoittamiseen tai siitä pidättäytyminen, muut uskonnolliset toimet tai mielipiteet taikka uskontoon perustuva tai uskonnon määräämä henkilökohtainen tai ryhmän käyttäytyminen;

---

4) poliittinen mielipide tarkoittaa erityisesti mielipiteitä, ajatuksia ja uskomuksia mahdollisista vainoa harjoittavista toimijoista ja niiden politiikoista tai menetelmistä.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 3 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa tiettynä yhteiskunnallisena ryhmänä voidaan pitää ryhmää:

1) jonka jäsenillä on sellainen yhteinen tausta, muu luontainen ominaisuus tai usko, joka on ryhmän jäsenten identiteetin taikka omantunnon kannalta niin keskeinen ominaisuus, ettei heitä voida vaatia luopumaan siitä; ja

2) jonka ympäröivä yhteiskunta mieltää muusta yhteiskunnasta erottuvaksi.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 5 momentin mukaan arvioitaessa, onko hakijalla perusteltu pelko joutua vainotuksi, merkitystä ei ole sillä, onko hakijalla todellisuudessa alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen tai poliittiseen ryhmään liittyviä piirteitä, jotka johtavat vainoon, jos vainon harjoittaja kuitenkin arvioi hakijalla olevan tällaisia piirteitä.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

---

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan direktiivin 15 artiklan c kohtaa. Toissijaista suojelua myönnettäisiin ulkomaalaiselle, joka pystyy esittämään perusteita henkilökohtaiselle ja vakavalle vaaralle, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä. Kansainvälisellä tai maan sisäisellä aseellisella selkkauksella ei tarkoiteta ainoastaan humanitaariseen oikeuteen liittyvissä Geneven sopimuksissa vuodelta 1949 ja niiden lisäpöytäkirjoissa vuodelta 1977 määriteltyjä aseellisia selkkauksia, vaan sillä voidaan tarkoittaa myös muuta aseellista väkivaltaa tai levottomuutta.

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti se, että hakija on jo joutunut kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vakava haitta tule toistumaan."

3.5 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tämän asian kannalta merkityksellinen ja ajantasainen oikeuskäytäntö on selostettu edellä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden kohdalla.

3.6 Somaliaa ja erityisesti Mogadishua koskevaa maatietoutta

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään ja lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt eri lähteistä koottua maatietoutta. Lisäksi hallinto-oikeus ja valittaja ovat tuoneet esille omalta osaltaan Somalian maatietoutta.

Edellä mainitun lisäksi voidaan todeta, että Somalian humanitaarinen tilanne on epävarma. Maassa on 4,7 miljoonaa ihmistä avun tarpeessa. Lähes miljoonalla ihmisellä on puutteita perusruokatarvikkeissa ja maassa on aliravittuja lapsia sekä puutetta puhtaasta juomavedestä. Kansainvälinen tuki on auttanut ihmisiä aliravitsemuksen hoidossa, asuntojen rakentamisessa ja terveydenhuollon järjestämisessä. (United Nations Security Council, Report of the Secretary-General on Somalia, 6.9.2016) Somaliassa kuivuus on saanut ihmisiä lähtemään kodeistaan ja siirtymään urbaaneille alueille, mukaan lukien Mogadishuun. (UNHCR, Inside Somalia, drought displacement growing, 21 February 2017).

Mogadishu on Somalian suurin kaupunki. Sen asukasluku on noin 1,4 miljoonaa asukasta.

Amnesty Internationalin raportin 2016/17 mukaan aseellinen konflikti keskisessä ja eteläisessä Somaliassa hallituksen, AMISOMin ja Al-Shabaabin välillä jatkui ja yli 50 000 siviiliä oli kuollut. Hallituksen joukot ja AMISOM pitivät edelleen hallussaan pääkaupunkia Mogadishua. Vuoden 2016 lopussa Al-Shabaabin vallassa oli edelleen useita maaseutualueita. Al-Shabaabin iskut siviilejä vastaan jatkuivat etenkin alueilla, joilla valta vaihtui toistuvasti sen ja AMISOMin välillä. Raportissa selostetaan myös kahta Al-Shabaabin Mogadishussa siviileihin kohdistamaa iskua kesällä 2016, joista jälkimmäisessä oli kuolonuhri ja loukkaantuneita. Lisäksi raportissa mainitaan Al-Shabaabin väkivallanteoista erityisesti alueilla, joilta AMISOM on vetäytynyt, sellaisia ihmisiä kohtaan, joita Al-Shabaab syyttää vakoilusta tai siitä, ettei henkilö mukaudu sen tulkintaan islamilaisesta laista. Vakoilusyytteen lisäksi mainitaan syyte noituudesta. (Amnesty International Report 2016/17 - Somalia, 22 February 2017)

Human Rights Watchin raportissa todetaan, että Somalian hallituksen pyrkimykset parantaa turvallisuutta sen hallitsemilla alueilla ovat vaikuttaneet rajallisesti vuonna 2016. Al-Shabaab on edelleen tappanut erityisesti sellaisia, joita syytetään vakoilusta ja yhteistyöstä hallituksen kanssa. Se on jatkanut hyökkäyksiä siviilikohteisiin ja lisännyt hyökkäyksiä Mogadishussa kouluihin, hotelleihin ja ravintoloihin johtaen lukuisiin uhreihin. (Human Rights Watch, World Report 2017 - Somalia, 12 January 2017)

Vuoden 2017 puolelta on myös raportoitu markettiin tehdystä terrori-iskusta Mogadishussa, jossa kuoli ainakin 39 ihmistä ja useita enemmän loukkaantui. (UN News Service, UN Security Council condemns latest terrorist attack in Mogadishu, 20 February 2017)

Somaliaan on 8.2.2017 valittu uusi presidentti. Tämän valinnan seurauksia käsitellään International Crisis Groupin raportissa helmikuulta 2017. AMISOMin tulon jälkeen Al-Shabaab on heikentynyt huomattavasti, mutta sillä on edelleen kapasiteettia jatkaa maan horjuttamista vuosia. Vaalien jälkeen on kuitenkin ollut syytä varovaiseen optimismiin. (International Crisis Group, ICG, The Regional Risks to Somalia's Moment of Hope, 22 Febryary 2017).

3.7 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

3.7.1 Turvapaikka

Valittaja pelkää Al-Shabaabin kiinnostuneen hänestä sen vuoksi, että hän on 5.6.2011 Mogadishussa avannut pienen eroottisia elokuvia ja kirjoja myyvän kaupan. Hän on avannut liikkeen hankkiakseen perheelleen toimeentulon. Valittajan mukaan hän on saanut kesällä 2011 uhkauskirjeitä ja häntä on vaadittu lopettamaan kaupan pitäminen. Hänen vaimonsa oli siepattu elokuun alussa 2011, ja hän on sulkenut kauppansa elokuun loppupuolella. Hän on vielä Somaliassa ollessaan saanut uhkauskirjeen syyskuussa 2011. Lisäksi häntä on edelleen useasti kyselty Somaliassa. Valittaja ei ole henkilökohtaisesti kohdannut Al-Shabaabin jäseniä ja hän on olettanut kirjeiden lähettäjien olevan Al-Shabaabista.

Valittaja on esittänyt, että myymällä erotiikka-alan tuotteita hän on Al-Shabaabin näkökulmasta toiminut islamin vastaisesti. Näin toimiessaan hän ilmaissut Al-Shabaabia vastustavan poliittisen ja uskonnollisen mielipiteen, ja tullut näistä syistä vainotuksi.

Tietyllä alueella vallalla olevan uskonnon tai sosiaalisten tapojen määräämien normien vastainen käytös voi joissain olosuhteissa merkitä sellaista mielipiteen ilmaisemista, joka saattaa aiheuttaa vainoa. Vainon uhkaa arvioitaessa ei tule kiinnittää huomiota ainoastaan henkilön omaan toimintaan ja sen motiiveihin, vaan myös siihen, miten mahdollinen vainoaja näkee tämän toiminnan. Kun tässä asiassa otetaan kuitenkin huomioon edellä kuvattu liiketoiminnan lyhytaikaisuus, ei ole perusteltua katsoa, että valittajaan kohdistuisi oikeudenloukkauksia hänen väitetyn uskonnollisen tai poliittisen mielipiteensä takia.

Edellä mainituilla perusteilla kysymyksessä ei ole uskonnon tai poliittisen mielipiteen ilmaiseminen siten kuin ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Kansainvälistä suojelua ei voida myöskään valittajan edellä kuvatuissa olosuhteissa perustaa siihen, että hän kuuluisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään.

Valittaja on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt, että hänen liiketoimintansa vuoksi hänen vaimonsa oli elokuussa 2011 kidnapattu, minkä jälkeen vaimo oli 29.11.2016 kuollut Al-Shabaabin kidutuksen vuoksi. Valittaja on tämän tueksi toimittanut kopion englanninkielisestä kuolintodistuksesta, joka on annettu Mogadishussa Madina-nimisessä sairaalassa. Todistuksen on allekirjoittanut sairaalan johtaja. Todistuksessa ei kuitenkaan mainita varsinaista kuolinsyytä eikä todistus sisällä yhtään lääketieteellistä termiä. Toisaalta kuolintodistukseen sisältyy tieto, jonka mukaan potilas on menettänyt tajuntansa Al-Shabaabin kidutuksen johdosta. Lisäksi siinä kerrotaan, että potilaalta jäi kuusi lasta. Todistus on kokonaisuudessaan epäuskottava. Kuolintodistuksen avulla ei ole osoitettavissa, että potilaan kuolema olisi liittynyt valittajan toimintaan Somaliassa. Todistus ei muutenkaan tue valittajan kertomusta, joka on tältä osin jäänyt myös hyvin ulkokohtaiseksi.

Valittaja on tuonut esiin, että häntä kysellään edelleen Mogadishussa hänen perheenjäseniltään. Hänen tietonsa perustuvat hänen isänsä, veljensä ja sisarensa kertomaan. Tämän osalta voidaan kiinnittää huomiota siihen, että valittaja on lopettanut liikkeensä pitämisen elokuussa 2011, mistä on kulunut yli viisi vuotta. Al-Shabaab ei ole ollut hallitsevassa asemassa Mogadishussa vuoden 2011 jälkeen. Valittajan ei voida ainakaan enää katsoa olevan Al-Shabaabin erityisen mielenkiinnon kohteena.

Näillä ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla valittajalle ei voida myöntää turvapaikkaa.

3.7.1 Toissijainen suojelu

Valittajan henkilökohtaisista olosuhteista saadun selvityksen perusteella hänen ei ole katsottava olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kuolemanrangaistuksen, teloituksen, kidutuksen taikka muun epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun tai rangaistuksen vaarassa.

Kun arvioidaan mielivaltaisen väkivallan astetta Mogadishussa, on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, Mogadishusta sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä Mogadishussa asuvien päivittäisen elämän olosuhteet. On erityisesti huomattava, että oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella harkittaessa mielivaltaisen väkivallan astetta arvioidaan alueen paikallisväestön olosuhteiden kannalta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä kohdassa 3.6 esitetty maatietous kokonaisuudessaan huomioon ottaen, että vaikka tilanne Mogadishun kaupungissa on edelleen epävakaa, mielivaltaisen väkivallan aste siellä ei yllä tasolle, joka sellaisenaan merkitsisi todellista uhkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta kohtelusta. Mielivaltaisen väkivallan ei myöskään ole katsottavan aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle sellaista uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa ja ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sen perusteella, että henkilö on kotoisin Mogadishun kaupungista.

Toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon Mogadishun kaupungin yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi myös kunkin hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa on harkittava, onko hakija hänen henkilöönsä tai hänen edustamaansa henkilöryhmään liittyvän erityisen kiinnostuksen kohteena siten, että hänelle tämän vuoksi tulee myöntää oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Tässä harkinnassa on otettava huomioon muun ohella hänen sukupuoleensa, ikäänsä, henkilökohtaisiin kokemuksiinsa sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään tai vähemmistöön kuulumiseen liittyvät seikat.

Valittaja on kertonut asuneensa Mogadishun kaupungissa perheineen koko ikänsä. Valittajalla on Mogadishussa myös vanhemmat ja sisaruksia, minkä lisäksi hänen lapsensa asuvat siellä. Hänen henkilökohtaiset uhkakokemuksensa ovat tapahtuneet vuonna 2011 lyhyen ajan sisällä sellaiselta taholta, jonka merkitys kaupungissa on vähentynyt ja jonka toimintatavat ja kohteet ovat tuohon aikaan verrattuna myös muuttuneet. Terveen ja työkykyisen yli 40-vuotiaan valittajan henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuutena saatu selvitys ja Mogadishun kaupungin turvallisuustilanne huomioon ottaen hänen ei ole katsottava olevan todellisessa vaarassa joutua Mogadishuun palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Ari Koskinen.

 
Julkaistu 6.4.2017