Muu päätös 1963/2017

Rauhoitettujen harvinaisten eläinten tuottamien vahinkojen korvaamiseksi maksettavaa avustusta koskeva valitus

Antopäivä: 28.4.2017
Taltionumero: 1963
Diaarinumero: 4037/2/15

Asia Rauhoitettujen harvinaisten eläinten tuottamien vahinkojen korvaamiseksi maksettavaa avustusta koskeva valitus

Valittaja A, Y

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 9.11.2015 nro 15/0535/3

Asian aikaisempi käsittely

X:n elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 14.11.2014 tekemällään päätöksellä päättänyt, että A:lle ei makseta tämän hakemaa 15 000 euron suuruista avustusta sääksien aiheuttamista vahingoista kalanviljelylle vuonna 2013. Päätöstä on perusteltu muun ohella seuraavasti:

Kalanviljelyyn sisältyy tuotantotavasta aiheutuva hävikkiriski. Hakijalle on aiempina vuosina maksettu korvausta sääksien kalanviljelylle aiheuttamista vahingoista lähialueiden sääksipesien lukumäärään ja poikastuottoon perustuen. Korvaukset on esitetty käytettäväksi vahinkojen torjuntaan. Laitokselle ei kuitenkaan ole asennettu vahinkoja estäviä estelankoja tai verkkoja altaiden yläpuolelle eikä avustuksen hakija ole hakenut poikkeamislupaa pyydystävien sääksien häiritsemiseksi tai tappamiseksi. Ympäristöministeriön päätöksen (1626/1991) mukaan avustusta ei myönnetä, mikäli vahingon kärsijä on kieltäytynyt osallistumasta vahinkojen estämiseen tai on omalta osaltaan syyllinen vahingon syntymiseen.

A ei ole esittänyt ELY-keskukselle todennettua ja täsmällistä tietoa laitoksella käyvien sääksien määrästä tai aiheutuneista vahingoista. Laskelma vahingoista perustuu todentamattomaan arvioon sääksien määrästä ja laskennalliseen arvioon sääksien ravinnokseen käyttämästä kalamäärästä. Lisäksi korvausta on haettu määrittelemättömistä ruokinnan häiriintymisestä johtuvista kasvutappioista, vioittuneista kaloista ja lintujen häirinnän aiheuttamasta rehun hukkakäytöstä.

X:n elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 9.2.2015 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta päätöksestä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Rauhoitettujen harvinaisten eläinten tuottamien vahinkojen korvaamiseksi maksettavista avustuksista annetun ympäristöministeriön päätöksen (1626/1991) 1 §:n mukaan voidaan valtion tulo- ja menoarvion rajoissa myöntää avustusta sellaisten vahinkojen korvaamiseksi, joita ovat aiheuttaneet luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut harvinaiset eläimet. Avustusta voidaan myöntää maa-, metsä- ja kalataloudelle ja rakennuksille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseksi. Mainittua päätöstä on 2 §:n 1 momentin ja 3 §:n 2 momentin osalta muutettu ympäristöministeriön 23.9.2010 antamalla asetuksella (838/2010). Asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan avustuksen myöntää hakemuksesta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ympäristöministeriö vahvistaa avustuskiintiöt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueittain sen jälkeen, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat toimittaneet ministeriölle yhteenvedot hakemuksista. Päätöksen 2 §:n 4 momentin mukaan avustusta ei myönnetä, jos vahingon kärsijä on kieltäytynyt osallistumasta vahinkojen estämiseen tai ollut omalta osaltaan syyllinen vahingon syntymiseen. Päätöksen 3 §:n 1 momentin mukaan avustushakemuksesta on käytävä ilmi, minkä eläinlajin aiheuttamista vahingoista on kysymys, milloin ja missä vahinko on tapahtunut, vahingon laatu ja määrä sekä saako hakija ja missä määrin korvausta vakuutuksen perusteella. Asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen tulee liittää poliisilaitoksen lausunto.

Ympäristöministeriö on 12.9.2014 osoittanut 10 449 euron suuruisen määrärahan X:n ELY-keskukselle jaettavaksi edelleen avustuksina rauhoitettujen harvinaisten eläinten vuonna 2013 aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. Ympäristöministeriö on pyytänyt ELY-keskuksia esittämään avustajien saajille, että avustuksia käytettäisiin mahdollisuuksien mukaan vahinkojen syntymistä ehkäisevien laitteiden ja rakenteiden kehittämiseen.

Valittajalle on myönnetty vuodesta 2001 alkaen vuosittain avustusta sääksien saalistuksen aiheuttamista taloudellisista tuotantovahingoista Y:n Z-järvellä sijaitsevilla kalankasvatusaltailla. Avustusta on maksettu vuosina 2002–2011 yhteensä yli 20 000 euroa. Nyt kysymyksessä on korvauksen hakeminen vuoden 2013 aikana tapahtuneista vahingoista, joiden määräksi valittaja on esittänyt 15 000 euroa.

Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon sääksireviirien pesintätarkastusten tulosten perusteella 20 kilometrin säteellä valittajan kalanviljelylaitoksesta on vuonna 2013 ollut varmasti kolme asuttua pesää. Kaikkiin pesiin on munittu, mutta varmaa tietoa siitä, kuinka monta poikasta on päässyt lentoon, ei ole.

Hallinto-oikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että sääkset aiheuttavat vahinkoa valittajan kalanviljelylaitoksella. Sääksien saalistuksen aiheuttamaa vahingon määrää on vaikea määrittää tarkasti. Kalankasvatustuotantoon sisältyy aina myös tuotantotavasta johtuva riski, jonka suuruutta on vaikea arvioida. Valittaja ei siitä huolimatta, että häntä on kehotettu avustuksia myönnettäessä käyttämään ne vahinkojen ehkäisyyn, ole osoittanut ryhtyneensä toimenpiteisiin vahinkojen välttämiseksi. Se seikka, että valittajalla olisi käsitys tai ennakkoarvio siitä, että lupaa hävittää tai häiritä vahinkoa aiheuttavia lintuja ei myönnettäisi tai etteivät sääksien altaille pääsyä estävät rakenteet olisi käyttökelpoisia, ei riitä perusteeksi olla osallistumatta vahinkojen estämiseen. Kun kyseessä on harkinnanvarainen avustus ja kun ympäristöministeriön päätöksen mukaan avustuksen myöntämisen edellytyksenä on vahingon kärsijän osallistuminen vahingon estämiseen, ELY-keskus on voinut harkintavaltansa rajoissa olla myöntämättä avustusta. Asiassa ei ole tullut esille, että ELY-keskus olisi käyttänyt harkintavaltaansa väärin tai muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on tarkoitettu.

Valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen ei ole myöskään syytä sillä valittajan esittämällä yleisluontoisella yksilöimättömällä väitteellä, että häntä olisi kohdeltu asiassa yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti suhteessa muihin kalanviljelijöihin.

Päätöstä ei ole syytä muuttaa valituksen johdosta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

[– –]

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Antti Pekkala, Tuula Vilenius ja Harry Määttä. Esittelijä Petri Marttila.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskus velvoitetaan maksamaan hänelle oikeudenmukainen korvaus sääksien aiheuttamista vahingoista.

A on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

A:n kalankasvatuslaitoksen lähettyviltä on useita havaintoja sääksistä ja niiden pesistä. Rengastoimistolla ei ole tietoja Y:stä sääksien pesistä, koska Y:ssä ei ole rengastajia. Koska pesätarkastuksia ei ole tehty, rengastoimistolla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa, ettei A:n laitoksen lähellä ole asuttuja pesiä. A:n tekemien korvausanomusten lähtökohta on kuitenkin ollut, että korvausperusteena tulee olla laitoksella vierailevien sääksien määrä eikä asuttujen kalasääksien pesien määrä. On näyttöä siitä, että linnut tulevat laitokselle hyvin kaukaa ja laajalta alueelta, sillä tarjolla on varma syöntipaikka.

A on useaan otteeseen kertonut ELY-keskukselle toimenpiteistä, joita hän on tehnyt vahinkojen estämiseksi, ja selvittänyt, miten muut kalanviljelijät ovat asian ratkaisseet. ELY-keskuksen esittämiä siimoja ja lankoja ei voida laittaa, koska linnut eivät osaa niitä varoa ja seuraukset ovat niille kohtalokkaita. A on vuosittain kysellyt ELY-keskukselta kokemuksia ja tietoja sääksien estolaitteista. ELY-keskuksen tulisi ottaa selvää, miten asiat on muualla hoidettu ja millä perusteella sääksikorvauksia on maksettu.

Viranomaisella ei ole asiantuntemusta eikä käytännön kokemusta sääksiasioissa. Päätösten tulisi perustua muuhunkin kuin maksatusohjeiden tulkintaan. Kalanviljelijöillä on paras asiantuntemus kalojen suojaamisesta verkoilla ja siimoilla sääksiä vastaan.

ELY-keskus on maksanut A:lle korvausta sääksivahingoista viimeisen kerran vuonna 2010 vähän yli 3 000 euroa. A:n omistama Y:n Kala on ainoana kalanviljelijänä Suomessa jätetty korvausten ulkopuolelle. A:n laitoksella vierailevien sääksien määrä on suurempi kuin missään muualla, minkä valitukseen liitetyt valokuvat kesältä 2015 osoittavat. Sääkset ovat tehneet vuorokaudessa noin 35 iskua kaloihin, ja päivittäin laitoksella on samanaikaisesti neljästä kuuteen lintua. Vaikka kuvaustiedot ovat kesältä 2015, tietoja voidaan soveltaa vuosiin 2012–2014, sillä näinä vuosina sääksien määrä on ollut samaa luokkaa kuin vuonna 2015.

X:n elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut asiassa lausunnon, jossa se on viitannut päätöstensä 14.11.2014 ja 9.2.2015 perusteluihin, hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle asiassa diaarinumero 4036/2/15 antamaansa lausuntoon sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valitus koskee avustuksen epäämistä sääksien aiheuttamista vahingoista vuonna 2013. Valituksessa kerrotaan sääksistä ja niiden vierailuista kala-altailla vuonna 2015, millä ei ole merkitystä vuoden 2013 avustuksen myöntämisen harkinnassa. Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että sääkset vierailevat kalanviljelylaitoksilla, joten jonkinasteisten vahinkojen aiheutumista vuonna 2013 ei ole syytä epäillä.

Kyseessä on harkinnanvarainen avustus. Valittajalle on ainakin vuodesta 2001 alkaen myönnetty vuosittain avustusta. Avustus on toivottu käytettävän vahinkojen estämiseen. Valittaja ei kuitenkaan ole pyrkinyt torjumaan vahinkoja estämällä sääksien pääsemistä kala-altaille saalistamaan eikä ole hakenut poikkeamislupaa sääksien häiritsemiseksi allasalueella.

Valittajan mukaan vahinkojen estäminen ei ole mahdollista vaan ainoa ratkaisu on rahakorvauksen maksaminen valittajalle vuosittain. Valittajan näkemys on ympäristöministeriön päätöksen 19.12.1991/1626 vastainen. Valittajan allasalueella olisi mahdollista asiantuntijan opastuksella kokeilla lintujen kannalta haitattomia menetelmiä vahinkojen estämiseksi kuten lintujen saalistusta estäviä verkkoja tai vaijereita.

A on antanut asiassa vastaselityksen ja toimittanut lisäselvityksenä Sääksisäätiön 10.3.2016 päivätyn lausunnon A:n säätiölle esittämään tiedusteluun. Lausunnosta ilmenee muun ohella Sääksisäätiön kanta siitä, että altaiden päälle viritetyt estelangat ja vaijerit eivät ole sääksille turvallisia ja niihin on menehtynyt lukuisia lintuja. Lausunnosta ilmenee lisäksi, että Kangasalan Pohtiolammella on onnistuneesti kehitetty turvallinen estämiskeino käyttäen altaiden päällä ja sivuilla oranssia muovista suojaverkkoa.

Lisäselvitys on lähetetty tiedoksi X:n elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.

 
Julkaistu 28.4.2017