Muu päätös 2297/2017

Maantielain mukaista yleissuunnitelmaa koskeva valitus (Klaukkalan ohikulkutie)

Antopäivä: 15.5.2017
Taltionumero: 2297
Diaarinumero: 2163/1/16

Asia Maantielain mukaista yleissuunnitelmaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 26.5.2016 nro 16/0461/5

Asian aikaisempi käsittely

Liikennevirasto on 1.12.2014 päätöksellään nro 4078/0720/2013 hyväksynyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) lähettämän yleissuunnitelman "Klaukkalan ohikulkutie (mt 132), Nurmijärvi ja Vantaa. Yleissuunnitelman 2005 tarkistaminen, toukokuu 2012". Ohikulkutien linjaus on hyväksytty vaihtoehdon VE1 mukaisena. Päätöksellä on korvattu kokonaan Tiehallinnon keskushallinnon yleissuunnitelman hyväksymispäätös 3220/2006/30/1 13.4.2006.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n valituksen Liikenneviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Valtioneuvoston ympäristövaikutusten arviointimenettelystä antaman asetuksen 6 §:n 9 kohdan mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat muun ohella seuraavat: neli- tai useampikaistaisen, vähintään 10 kilometrin pituisen yhtäjaksoisen uuden tien rakentaminen; tien uudelleenlinjaus tai leventäminen siten, että näin muodostuvan yhtäjaksoisen neli- tai useampikaistaisen tieosan pituudeksi tulee vähintään 10 kilometriä.

Klaukkalan ohikulkutien linjausvaihtoehdon VE1 mukainen tie on pituudeltaan alle 10 kilometriä ja pääosin kaksikaistainen. Kysymyksessä ei siten ole hanke, johon sovelletaan YVA-lain lain 4 §:n 1 momentin nojalla ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Uudenmaan ympäristökeskus (nykyinen Uudenmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue) on 30.6.2004 tekemässään päätöksessä todennut, että tehtyjen selvitysten perusteella Klaukkalan ohikulkutien todennäköiset haitalliset ympäristövaikutukset ovat suurelta osin rakentamisaikaisia, sekä katsonut, että huomioon ottaen hankkeeseen ja sen sijaintiin liittyvät tekijät hankkeesta ei aiheudu sellaisia todennäköisiä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, että ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 4 §:n 2 momentin mukainen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tapauskohtainenkaan tulisi kysymykseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että Klaukkalan ohikulkutie linjausvaihtoehdon VE 1 mukaisena edellyttää ilmeisesti enemmän louhintaa kuin vuoden 2005 yleissuunnitelman mukainen ohikulkutie. Hankkeella ei kuitenkaan ole nytkään nähtävissä sellaisia kestoltaan pysyviä vaikutuksia, että tarvetta ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamiseen olisi arvioitava toisin kuin vuoden 2005 yleissuunnitelman kohdalla. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo ympäristökeskuksen edellä mainitussa päätöksessä todetuin perustein, että tiehankkeeseen ei ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä YVA-lain 4 §:n 2 momentin nojalla.

Vuorovaikutusmenettelyn ja asian valmistelun lainmukaisuus

Vuorovaikutusta koskevan maantielain 27 §:n 1 momentin mukaan yleis- ja tiesuunnitelmaa laadittaessa on kiinteistön omistajille ja muille asianosaisille sekä niille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, varattava mahdollisuus osallistua suunnitelman valmisteluun, arvioida suunnitelman vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiassa.

Pykälän 2 momentin mukaan ennen suunnitelman hyväksymistä on 1 momentissa mainituille tahoille varattava tilaisuus muistutuksen tekemiseen suunnitelmasta. Tässä tarkoituksessa tulee kunnan pitää yleis- ja tiesuunnitelma yleisesti nähtävänä 30 päivän ajan. Muistutukset suunnitelmaa vastaan on toimitettava kunnalle ennen nähtävänäoloajan päättymistä. Kunnan tulee toimittaa lausuntonsa nähtävillä olleesta suunnitelmasta ja sitä vastaan tehdyistä muistutuksista sekä jätetyt muistutuskirjelmät tienpitoviranomaiselle. Suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sekä muistutusten tekemistavasta ja -ajasta on kunnan kuulutettava niin kuin kunnalliset ilmoitukset asianomaisessa kunnassa julkaistaan. Tienpitoviranomaisen on lähetettävä kirjallinen ilmoitus suunnitelman nähtäväksi asettamisesta sellaisille suunnitelman vaikutusalueen kiinteistön omistajille tai haltijoille, joiden asuinpaikka on toisessa kunnassa ja on asiakirjoissa mainittu tai muuten tunnettu.

Pykälän 3 momentin mukaan muistutuksen tehneille, jotka ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava tienpitoviranomaisen perusteltu kannanotto esitettyyn muistutukseen.

Uudenmaan ELY-keskuksen yleissuunnitelman hyväksymistä koskevan esityksen mukaan suunnitelman aloittamisesta on kuulutettu marraskuussa 2011 alueen lehdissä. Suunnitelmaa laadittaessa on ollut useita yleisötilaisuuksia, joissa yleisöllä on ollut mahdollista tutustua suunnitelmaluonnoksiin. Yleissuunnitelman tarkistus on ollut nähtävillä Nurmijärven kunnassa 24.5. –25.6.2012 välisenä aikana. Kuulutus nähtävilläolosta on ollut kuntien ilmoitustauluilla sekä paikallislehdissä toukokuussa 2012. Vuorovaikutuksen osalta on menetelty maantielain 27 §:n edellyttämällä tavalla.

A on tehnyt asiassa muistutuksen yleissuunnitelman nähtävilläoloaikana ja saanut siihen vastauksen. A:n mukaan hänen 24.3.2014 Liikennevirastoon lähettämäänsä kirjelmää ei ole asiassa otettu huomioon. Hallinto-oikeus toteaa, että noin 21 kuukautta nähtävilläoloajan päättymisen jälkeen saapunut kirjelmä on voitu jättää yleissuunnitelmaa koskevana muistutuksena huomioon ottamatta. Menettely ei ole ollut virheellistä tältä osin.

Maantielain 27 §:n 4 momentin mukaan tienpitoviranomaisen on pyydettävä suunnitelmasta lausunto kunnalta, jonka alueelle suunnitelma sijoittuu. Nurmijärven kunnanvaltuusto on antanut asiassa lausunnon 29.8.2012 ja täydentänyt sitä 6.3.2013 ja 12.11.2014. Lausunnossaan Nurmijärven kunta on esittänyt hyväksyttäväksi vaihtoehtoa VE 1. Lausuntonsa täydennyksessä 12.11.2014 kunta on puoltanut yleissuunnitelman hyväksymistä vastoin voimassa olevaa asemakaavaa. Kunta on toimittanut lausuntonsa nähtävillä olleesta suunnitelmasta ja sitä vastaan tehdyistä muistutuksista tienpitoviranomaiselle maantielain 27 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla.

(---) ja A:n valitusten mukaan Nurmijärven kunnanvaltuuston lausunto on perustunut virheellisiin tietoihin liikennemelulle ja päästöille altistuvien asukkaiden määrän osalta eri linjausvaihtoehdoissa, ja tämä on vaikuttanut valtuuston lausunnossaan asiaan ottamaan kantaan.

Hallinto-oikeus toteaa, että kunnan lausuntopäätöstä mahdollisesti rasittavat menettelyvirheet eivät merkitse, että myös Liikenneviraston päätös olisi virheellisessä järjestyksessä syntyneenä lainvastainen. Sen sijaan lausuntoa varten kunnalle hankkeesta annetuissa asiakirjoissa olevat virheelliset tai väärät tiedot saattavat merkitä valmistelua koskevaa menettelyvirhettä myös Liikenneviraston päätöksessä. Asiassa on siten arvioitava valituksissa esiin tuodun virheen vaikutus.

Kunnanvaltuuston yleissuunnitelmasta päätöksellään 29.8.2012 antaman lausunnon johdantotekstissä on todettu, että vaihtoehdossa 2B melulle ja päästöille altistuvien asukkaiden määrä on suurempi kuin vaihtoehdossa 1. Molemmissa vaihtoehdoissa on suunniteltu meluesteet niille alueille, joiden melutaso ilman meluesteitä ylittäisi ohjearvot.

Liikennevirasto on valituksista antamassa lausunnossaan esittänyt seuraavaa: "Yleissuunnitelmassa esitetään meluntorjunnan periaateratkaisut. Niiden sijainti ja mitoitus tarkentuvat tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä. Yleissuunnitelman tarkistuksessa esitetyt meluesteet perustuvat mallinnuksen tuloksiin ja niiden mitoitusperiaatteet ovat kummassakin vaihtoehdossa olleet yhtenäiset. Meluesteet on sijoitettu ja mitoitettu kummassakin vaihtoehdossa, VE 1 ja VE 2B, niin että ohjearvot (55 dB) ylittävälle tieliikennemelualueelle ei jää yhtään asuinkiinteistöä ja asukasta. Niissä kohdissa, joihin meluesteitä ei ole suunnitelmassa esitetty, 55 dB raja-arvo alittuu meluselvityksen perusteella ilman meluesteitäkin. Liikennevirasto toteaa, että yleissuunnitelman raportin kappaleen 5.4.2. taulukossa 5 sivulla 67 esitetyt määrät ovat oikeat, ja raportin tekstissä vaihtoehdot on valitettavasti kirjoitettu väärin päin. On huomattava, että taulukossa 5 esitetyt kiinteistöt ja asukkaat eivät altistu ohjearvot ylittävälle melulle. Koska ohjearvot ylittävälle melulle meluntorjuntarakenteiden sijoittamisen jälkeen ei ollut altistuvia, ei tällä kriteerillä saatu eroa vaihtoehtojen VE1 ja VE 2B välille, ja vaihtoehtojen välinen vertailu tehtiin 50-55 dB melulle altistuvien määrällä. Taulukosta ilmenee, että tällä vyöhykkeellä on vaihtoehdossa 1 vähemmän asukkaita ja rakennuksia kuin vaihtoehdossa 2B. Näin ollen Liikennevirasto toteaa, että yleissuunnitelman tekstin valitettavasta virheestä huolimatta kunnallisen päätöksenteon johdantoteksti on ollut oikein."

Hallinto-oikeus katsoo Liikenneviraston esittämän selvityksen huomioon ottaen, että kyseessä olevalla hankkeen vaikutuksia koskevalla virheellä ei ole sellaista vaikutusta asiaan, että asian valmistelua sen johdosta olisi pidettävä sillä tavoin virheellisenä, että päätös sen johdosta tulisi kumota ja palauttaa uudelleen valmisteltavaksi.

Yleissuunnitelmassa on esitetty maantielain 19 §:ssä edellytetyt seikat ohikulkutien eri linjausvaihtoehtojen osalta. Yleissuunnitelma on ohjeena tiesuunnitelmaa laadittaessa ja vasta tiesuunnitelmassa esitetään tien rakentamisen yksityiskohdat. Yleissuunnitelman perusteella on riittävällä tavoin arvioitavissa muun ohella hankkeen liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, teiden likimääräiset sijainnit sekä hankkeen maankäytölliset ja ympäristövaikutukset ja mahdollisuudet haitallisten vaikutusten ehkäisemiseen. Yleissuunnitelman lainmukaisuus arvioidaan maantielain perusteella, ja kaavoitus on otettava huomioon maantielaissa säädetyllä tavalla. (---)

Yleissuunnitelman sisällön lainmukaisuus

Sovellettavat oikeusohjeet

Maantielain 13 §:n 1 momentin mukaan maantietä parannetaan yleisen liikenteen tarpeen vaatiessa taikka liikenteestä aiheutuvien haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi taikka maankäytön sitä edellyttäessä. Uusi maantie tehdään, jos olemassa oleva maantieverkko ei täytä enää yleisen liikenteen tai maankäytön tarpeita eikä tien parantamisella tai muutoin liikennejärjestelmää kehittämällä voida tarkoituksenmukaisesti tyydyttää näitä tarpeita taikka poistaa tai riittävästi vähentää liikenteestä aiheutuvia haittoja.

Saman pykälän 2 momentin mukaan maantie on rakennettava siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Rakentamisessa on otettava erityisesti huomioon liikenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat. Maantietä ei saa rakentaa vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielain 17 §:n 1 momentin mukaan yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Alueella, jolla on laadittavana tai muutettavana oikeusvaikutteinen kaava, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin kaavan tavoitteisiin perustuvan yleis- tai tiesuunnitelman laatimiseksi.

Pykälän 2 momentin mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ja yleiskaava on otettava huomioon siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Yleissuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin maakuntakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Yleissuunnitelma voidaan hyväksyä vastoin voimassa olevaa asemakaavaa, jos kunta sitä puoltaa. Tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Saman pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, voidaan maantie suunnitella, jos tien luonne huomioon ottaen tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön voidaan ilman kaavaakin riittävästi selvittää yhteistyössä kunnan ja maakunnan liiton kanssa.

Maantielain 18 §:n mukaan yleissuunnitelma on laadittava, jolleivät hankkeen vaikutukset ole vähäiset taikka maantien sijaintia ja sen vaikutuksia ole jo riittävässä määrin ratkaistu asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa.

Maantielain 19 §:n mukaan yleissuunnitelmassa on esitettävä selvitys maantien tarpeellisuudesta ja tutkituista vaihtoehdoista, tien liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, tien likimääräinen sijainti sekä tien arvioidut vaikutukset, kuten vaikutukset tie- ja liikenneoloihin, liikenneturvallisuuteen, maankäyttöön, kiinteistörakenteeseen ja ympäristöön sekä ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Suunnitelmassa tulee esittää myös mahdollisuudet haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi sekä alustava kustannusarvio.

Maantielain 20 §:n 1 momentin mukaan yleissuunnitelma on ohjeena tiesuunnitelmaa laadittaessa.

Maantielain 30 §:n mukaan jos hyväksyttyä yleis- tai tiesuunnitelmaa on tarpeen muuttaa, on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa ja sen nojalla uudesta yleis- ja tiesuunnitelmasta säädetään.

Tiesuunnitelman mukainen ohikulkutien ja Kirkkotien linjaus ja alueen kaavatilanne

Tiehankkeen tavoitteena on siirtää Klaukkalan läpikulkuliikenne ohikulkutielle. Nykyinen tie ei pysty välittämään alueen liikennettä turvallisesti ja riittävän sujuvasti. Klaukkalantie on nykytilanteessa voimakkaasti ruuhkautunut erityisesti työmatkaliikenteen huipputuntien aikana eikä nykyisen Klaukkalantien kapasiteetti riitä ennusteen mukaisille liikennemäärille. Näin ollen tien parantaminen perustuu maantielain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisen liikenteen tarpeisiin.

Ohikulkutien linjausvaihtoehdoiksi viime vaiheessa tutkitut kaksi vaihtoehtoa, VE 1 ja VE 2B, on käsitelty Nurmijärven kunnassa ja kunnan päätös jatkosuunnitteluun valittavaksi linjausvaihtoehdoksi on vaihtoehto VE 1. Sen mukaan ohikulkutie kulkee Ripatin alueen eteläpuolelta ja Kirkkotie rakennetaan uuteen paikkaan sen kohdalle suunnitellun eritasoliittymän alueella. Vaihtoehdossa VE 2B ohikulkutie kulkee Ripatin pohjoispuolelta. Kunta on katsonut, että vaihtoehto VE 1 täyttää ohikulkutien liikenteelliset tavoitteet, on halvempi ja yhteiskuntataloudellisesti edullisempi ja ettei yleissuunnitelman perusteella ole osoitettavissa, että linjausvaihtoehto VE 2B olisi haittavaikutuksiltaan kokonaisuutena tarkasteltuna olennaisesti vähäisempi. Uudenmaan ELY-keskus on puoltanut kunnan päätöstä ja sen hyväksymisesitys Liikennevirastolle on koskenut vaihtoehtoa VE 1. Liikennevirasto on hyväksynyt esityksen valituksenalaisella päätöksellään.

Hyväksytyn tiesuunnitelman mukainen ohikulkutie on yksiajoratainen ja kaksikaistainen noin 5,0 kilometrin matkalla välillä Numlahdesta – E3 Luhtajoen eritasoliittymä. E3 Luhtajoen ja E5 Lamminsuon eritasoliittymien välillä ohikulkutie on kaksiajoratainen ja 2 + 2 -kaistainen noin 2,6 kilometrin matkalla.

Yleissuunnitelmassa Kirkkotien linjaus muuttuisi. Liikenneviraston lausunnon mukaan Kirkkotien uusi sijainti määrittyy eritasoliittymän ramppien sijoittelun perusteella.

Ympäristöministeriön 30.10.2014 vahvistamassa ja samalla voimaan tulleeksi määräämässä Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa Klaukkalan ohikulkutie on osoitettu Ripatin alueen eteläpuolelta kulkevana seututienä. Aiemmassa, vuonna 2007 lainvoimaiseksi tulleessa maakuntakaavassa ohikulkutien sijainti oli merkitty ohjeellisena tieyhteytenä. Ohikulkutien suunnittelualueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Hallinto-oikeus toteaa, että maantielaissa tarkoitettu oikeusvaikutteinen kaava on tässä tapauksessa Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava.

Vaihtoehtojen kustannukset

Vaihtoehdon VE 1 kustannuksiksi on arvioitu noin 42,5 miljoonaa euroa ja vaihtoehdon VE 2B noin 46,6 miljoonaa euroa. Liikenneviraston lausunnon mukaan linjausvaihtoehtojen kustannusarvioiden laadinnassa on käytetty yleissuunnitelmatason yleisiä ja yhtenäisiä kustannuslaskelman perusteita. Erot linjausvaihtoehtojen kustannusarvioissa muodostuvat lausunnon mukaan maastonmuotojen, pohjaolosuhteiden, ympäröivän maankäytön yms. aiheuttamista eroista. Merkittävin kustannustekijä, joka aiheuttaa kustannuseroa linjausvaihtoehtojen välillä, on VE 2B -linjauksen pohjarakentamiskustannukset Ripatin alueen itäpuolella.

Valituksissa on esitetty, että vaihtoehto VE 2B muodostuisi halvemmaksi, mikäli valittajien mukaan tarpeeton Kirkkotien linjauksen muutos jätettäisiin vaihtoehdossa toteuttamatta. Kirkkotien linjaukselle vaihtoehdon VE 2B osalta on Liikenneviraston lausunnossa esitetty perusteluksi se, että Uudenmaan ELY-keskus ja kunta ovat todenneet, että myös vaihtoehdossa VE 2B Kirkkotien parantamiseen on varauduttava ja sen parantaminen nykyiselle paikalleen ei täyttäisi kunnan näkemyksen mukaan ennakoituja tulevaisuuden tarpeita. Liikenneviraston lausunnossa on todettu, ettei eritasoliittymää voida toteuttaa Kirkkotien nykyiselle linjaukselle, koska ramppiliittymiin on saatava riittävät näkemät liikenneturvallisuuden vuoksi, mikä tarkoittaa eritasoliittymän ramppien liittymistä sekä ohikulkutiehen että Kirkkotiehen. Hallinto-oikeus katsoo nämä seikat huomioon ottaen, että Kirkkotien oikaisu on esitetyin perustein voitu sisällyttää myös vaihtoehtoon VE 2B ja että tien uusi linjaus perustuu maantielain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisen liikenteen tarpeisiin.

Valittajat ovat esittäneet vaihtoehdon VE 1 mukaisen tielinjauksen valinnan aiheuttamia lisäkustannuksia. Maantielakia koskevan hallituksen esityksen (HE 17/2004) mukaan yleissuunnitelmassa on selvitettävä hankkeen alustava kustannusarvio sillä tarkkuudella, että se muodostaa luotettavan perustan arvioitaessa tienpitoon tarvittavia määrärahoja. Hallinto-oikeus toteaa, että vaihtoehtojen kustannuksien alustava arviointi on yleissuunnitelmassa tehty maantielain 19 §:n edellyttämällä tarkkuudella.

Melu- ja ympäristövaikutukset

Muun ohella liikenteen lupamenettelyissä sovellettavan valtioneuvoston päätöksen melutasojen ohjearvoista 2 §:n mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (L Aeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB.

Yleissuunnitelman hyväksymispäätöksen mukaan merkittävin välitön vaikutus on tiestä aiheutuva meluhaitta varsinkin Ripatin ja Haikalan asuinalueille, koska tielinjaus sijoittuu uuteen maastokäytävään. Kirkkotien lisääntyvästä liikenteestä johtuen meluntorjunta Kirkkotiellä on tarpeen Havumäentiestä pohjoiseen. Kirkkotien ja Luhtajoentien eritasoliittymien väliselle osuudelle toteutetaan melusuojaus ohikulkutien sekä pohjois- että eteläpuolelle. Melusuojauksilla päästään asuinkiinteistöjen kohdalla alle 55 dB:n ohjearvon. Ohikulkutien rakentaminen lieventää liikenteestä aiheutuvia meluhaittoja Klaukkalan keskustassa ja muualla Klaukkalantien varrella. Yleissuunnitelman raportin mukaan myöskään melun yöohjearvot eivät ylity.

Ympäristövaikutusten osalta tiehankkeen vaikutuksia on arvioitu muun ohella maiseman ja ihmisten elinolosuhteiden ja luonnonolojen kannalta. Ohikulkutien rakentaminen yleissuunnitelman mukaisena aiheuttaa suuria maa- ja kallioleikkauksia sekä pengerryksiä, mikä vaikuttaa maisemaan. Tämän on katsottu vaikuttavan kielteisesti asukkaiden kokemaan maisemaan ja sitä kautta asukkaiden viihtyvyyteen. Kokonaisuutena maisemavaikutusten on arvioitu olevan vähäisiä, mutta paikallisesti arvokkaiden maisemakokonaisuuksien kohdalla kohtalaisia. Valituksissa tarkoitetun Kirkkotien eritasoliittymän lähistön alueen kohdalla hankkeella ei selvitysten mukaan ole muita merkittäviä vaikutuksia luonnonoloihin.

Lopputulos

Lausunnossaan Liikennevirasto on todennut, ettei vuoden 2005 yleissuunnitelman mukaisen tielinjauksen toteuttamiselle ei ole edellytyksiä. Tiesuunnitelman laatiminen yleissuunnitelman pohjalta keskeytettiin, koska alustavan tarkastelun perusteella hankkeen rakentamiskustannukset olivat nousseet erittäin merkittävästi, mikä johtui silloisen suunnitteluvaiheen puutteellisista pohjarakentamisolosuhteiden analyysistä. Valituksissa ei ole esitetty seikkoja, joiden mukaan maantielain 13 §:n mukaisia edellytyksiä yleissuunnitelman tarkistukselle ei olisi.

Hallinto-oikeus toteaa, että hyväksytty yleissuunnitelma ei ole vastoin Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavaa. Yleissuunnitelma on voitu hyväksyä vastoin voimassa olevaa asemakaavaa, sillä Nurmijärven kunta on sitä puoltanut. Ohikulkutien yleissuunnitelman mukainen linjaus on myös kunnan lausunnossaan ilmaiseman kannan mukainen. Yleissuunnitelmassa on maantielain 19 §:n mukainen selvitys. Tien yksityiskohtaisempi suunnittelu muun ohella tien tarkemman sijoittamisen ja ylijäämämassojen läjitystarpeen osalta tehdään tiesuunnitelmassa, jonka ohjeena yleissuunnitelma on. Siltä osin kuin hanke edellyttää muutoksia kunnan katualueiden osalta, ei asiaa ole yleissuunnitelmalla ratkaistu, mutta asiassa ei ole ilmennyt, että aikanaan laadittavat tiesuunnitelmat ja kunnan katusuunnitelmat eivät olisi asianmukaisesti yhteen sovitettavissa. Yleissuunnitelman mukaisena tien ei voida katsoa tuottavan kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Suunnitelmassa on otettu maantielain 13 §:n mukaisesti huomioon liikenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat.

Yleissuunnitelma täyttää sille maantielaissa asetetut vaatimukset. Liikennevirasto on siten voinut sen hyväksyä. Päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maantielaki 99 §

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 7 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Ilkka Hartikainen ja Taina Pyysaari. Esittelijä Joonas Ahtonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Liikenneviraston päätökset kumotaan.

A on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja perustellut vaatimuksiaan lisäksi muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan A:n 24.3.2014 Liikennevirastoon lähettämä kirjelmä olisi tullut 21 kuukautta myöhässä, eikä Liikenneviraston menettely olisi näin ollen ollut virheellistä. Maantielain 27 §:n 1 ja 2 momenttien mukaista arviota hankkeesta ei kuitenkaan ole ollut aikanaan mahdollista tehdä niiltä osin kuin ne kirjelmässä on tuotu esille. Aikaisemmin tehdyssä muistutuksessa ei ole ollut näitä myöhemmin selvinneitä asioita, koska ne eivät tuolloin olleet vielä tiedossa.

A:n Liikennevirastoon toimittamassa kirjelmässä ei ole kyse toisarvoisista, vaan aivan keskeisistä hankkeeseen liittyvistä asioista, joiden perusteella päättäjät ovat muodostaneet mielipiteensä linjausvaihtoehdosta. Liikenneviraston menettely, eli kirjelmän jättäminen käsittelemättä pelkästään sen myöhästymisen vuoksi, on ollut virheellinen.

Melu- ja päästöhaittoja koskevissa tiedoissa todetun virheen hallinto-oikeus on arvioinut yksinomaan laskennallisena asiana ottamatta kantaa virheen merkitykseen. Virheellinen tieto, jonka mukaan haitat vaihtoehdossa 1 olisivat pienemmät, on ollut päätöksenteossa merkittävässä asemassa.

Linjausvaihtoehtojen kustannuseron on selitetty johtuvan vaihtoehdon 2B pohjarakentamiskustannuksista. Todellisuudessa kustannusero syntyy linjaukseen 2B liitetystä tarpeettomasta Kirkkotien oikaisusta. Oikaisun tarpeellisuutta on perusteltu muun muassa sillä, että oikaisulla olisi merkitystä ennakoituja tulevaisuuden tarpeita varten. Parhaillaan vireillä olevassa Klaukkalan osayleiskaavaehdotuksessa tai muutoinkaan ei ole esitetty mitään, mikä mitenkään viittaisi kunnan mainitsemiin tulevaisuuden tarpeisiin. Ramppiliittymien näkemien riittävyys on suunnittelutekniseen osaamiseen liittyvä haaste, jossa suhteessa ihmetystä herättää vaihtoehdossa 2B suunniteltu ramppien massiivinen mittakaava.

Kirkkotien oikaisun kustannuksia ei esitetty eikä myöskään pyydettäessä kerrottu. Oikaisun ja sen edellyttämien katujärjestelyjen pituus on yhteensä noin 1,6 kilometriä, minkä perusteella rakennuskustannus olisi noin 10 miljoonaa euroa. Tiesuunnitelmassa ei tässäkään suhteessa ole noudatettu riittävää lain edellyttämää avoimuutta, koska kustannusta ei ole pyydettäessäkään aikanaan saatu. Jos kustannukset olisivat olleet huomautusaikana tiedossa, olisi suunnitelmiin epäilemättä puututtu suunnitteluprosessissa monellakin tavalla ja sillä olisi todennäköisesti ollut vaikutusta päätöksenteossa.

Valituksenalaisen ohikulkutiesuunnitelman suhteen on tapahtunut viime vuonna dramaattinen käänne. Nurmijärven kunta ja Uudenmaan ELY-keskus käynnistivät tien yksityiskohtaisen tiesuunnitelman laatimisen vuoden 2015 alussa. Jo alkuvaiheessa suunnittelijat totesivat Liikenneviraston moitteettomana hyväksymän yleissuunnitelman linjausvaihtoehdon teknisesti toteuttamiskelvottomaksi. Merkittävimpänä erona on se, että Liikenneviraston hyväksymässä suunnitelmassa ohikulkutie kulki risteyksessä syvässä kanjonissa Kirkkotien alitse, mutta uudessa suunnitelmassa se on suunniteltu kulkemaan Kirkkotien yli. Näin iso muutos vie pohjaa hallinto-oikeuden ratkaisuilta.

Liikennevirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin ja todennut muun ohella seuraavaa:

Maantielain 27 §:n mukaan yleissuunnitelmaa pidetään kunnan ilmoitustaululla nähtävänä 30 päivän ajan. Tänä aikana asianosaiset voivat jättää suunnitelmaan kohdistuvia muistutuksia. Muiden asianosaisten yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun vuoksi Liikennevirasto ei voi kohdella asianosaisia eri tavalla. Hallinto-oikeuden ratkaisu on asiassa ollut oikea ja A:n myöhemmin toimittama kirje on voitu jättää ottamatta yleissuunnitelmaa koskevana muistutuksena huomioon. Liikennevirasto on toimittanut ratkaisunsa tähän A:lle tiedoksi.

Yleissuunnitelman laatimisen aikana on selvitetty hankkeesta aiheutuvien meluvaikutusten ohella useita muita vaikutuksia. Myös näiden muiden vaikutusten arviointi on ollut lähtökohtana niin kunnan kuin valtionkin päätöksenteossa ja linjauksen valinnassa. Yleissuunnitelman raportin kappaleen 5.4.2 taulukossa 5 esitetyt määrät ovat oikeat ja raportin tekstissä vaihtoehdot on valitettavasti kirjoitettu väärin päin. Tekstin virheestä huolimatta kunnallisen päätöksenteon johdantoteksti on ollut oikein. Päätöksenteko on perustunut hankkeeseen kokonaisuudessaan, ei pelkästään melutarkasteluun.

Nurmijärven kunta vastaa Kirkkotien oikaisun (kadun) katusuunnitelman laatimisesta ja hyväksymisestä. Maantien linjausvaihtoehtojen kustannusarvioiden laadinnassa on käytetty yleissuunnitelmatason yleisiä ja yhtenäisiä kustannuslaskennan perusteita.

Uudenmaan ELY-keskus on käynnistänyt maantielain mukaisen tiesuunnitelman laatimisen tammikuussa 2015. Maantielain mukaisen yleissuunnitelman hyväksymistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön valituksista huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. Yleissuunnitelman hyväksymispäätöksen oikeusvaikutukset tarkoittavat, että siihen pohjautuvan tarkemman tiesuunnitelman laatiminen voidaan aloittaa. Tiesuunnitelmaa ei Liikennevirastossa hyväksytä ennen kuin yleissuunnitelman hyväksymispäätös on saanut lainvoiman. Tiesuunnitelman laatimisen voi kuitenkin lain mukaisesti käynnistää ennen kuin sitä ohjaava yleissuunnitelma on saanut lainvoiman.

Klaukkalan ohikulkutien tiesuunnitelma perustuu maantielain mukaiseen yleissuunnitelmaan "Klaukkalan ohikulkutie, Nurmijärvi ja Vantaa. Yleissuunnitelman 2005 tarkistaminen" ja yleissuunnitelman mukaiseen linjausvaihtoehtoon VE 1, josta Liikennevirasto on tehnyt hyväksymispäätöksen ja josta nyt tässä valitusasiassa on kyse. Maantien yleissuunnitelmassa määritellään tien likimääräinen sijainti ja tilantarve sekä suhde ympäröivään maankäyttöön. Yleissuunnitelmassa ei ratkaista teknisiä yksityiskohtia, kuten sitä, kulkeeko maantie Kirkkotien alitse vai ylitse. Tiesuunnitelma on maantien yksityiskohtaista suunnittelua.

Liikennevirasto on täydentänyt lausuntoaan kirjelmällä, jossa se on katsonut, että valituksenalaista tiehanketta on pidettävä maantielain 105 §:n mukaisena yhteiskunnallisesti merkittävänä hankkeena.

A on antanut Liikenneviraston lausunnon johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

A on Klaukkalan ohikulkutietä koskevan yleissuunnitelman hyväksymispäätöksestä tekemässään valituksessa katsonut muun ohella, että ohikulkutien linjausvaihtoehdoista 1 ja 2B aiheutuvia melu- ja päästöhaittoja koskevissa tiedoissa olleet virheet ovat voineet merkittävästi vaikuttaa linjausvaihtoehdon valintaan tai ainakin Nurmijärven kunnanvaltuuston yleissuunnitelmasta antaman lausunnon sisältöön. Nurmijärven kunnanvaltuuston Klaukkalan ohikulkutien yleissuunnitelman tarkistamisesta 29.8.2012 antaman lausunnon johdantotekstissä todetaan, että vaihtoehdoilla ei ole kustannuksia lukuun ottamatta merkittäviä eroja eri vaikutusten suhteen. Lisäksi lausunnossa todetaan, että vaihtoehdossa 2B melulle ja päästöille altistuvien asukkaiden määrä on suurempi kuin vaihtoehdossa 1.

Tältä osin korkein hallinto-oikeus toteaa, että yleissuunnitelman raportin ja hankearvioinnin mukaan melulle altistuvien asukkaiden määrä pienenee vaihtoehdossa 1 hieman enemmän kuin vaihtoehdossa 2B. Melulle altistuvien asukkaiden määrä on melualueella 50–55 dB vaihtoehdossa 2B suurempi raportin sivulla 67 olevan taulukon mukaan. Asiakirjoista myös ilmenee, että melutaso ei kummassakaan vaihtoehdossa tulisi ylittämään ohjearvoja.

Muille liikenteen päästöille altistuvien asukkaiden määrä on sen sijaan vaihtoehdossa 2B pienempi kuin vaihtoehdossa 1. Kummassakin vaihtoehdossa ilmanlaatua heikentävät liikenteen päästöt arvioidaan kuitenkin nykyistä pienemmiksi, ja myös Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) julkaisussa "Malli ilmanlaadun huomioonottamiseksi suunnittelussa" esitetyt suositusetäisyydet toteutuvat molemmissa vaihtoehdoissa.

Kaikkiaan erot yleissuunnitelmaa valmisteltaessa tarkasteltujen linjausvaihtoehtojen 1 ja 2B melu- ja muissa päästövaikutuksissa ovat suhteellisen vähäisiä, eikä yleissuunnitelman raportissa tai Nurmijärven kunnanvaltuuston lausunnon johdantotekstissä ole ollut sellaista virhettä tai epätarkkuutta, jolla voitaisiin katsoa olleen olennaista vaikutusta asian valmisteluun tai yleissuunnitelman hyväksymispäätökseen.

Lisäksi A on valituksessaan viitannut siihen, että Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on käynnistänyt yleissuunnitelman pohjalta tiesuunnitelman valmistelun, ja tarkastellut tässä yhteydessä Kirkkotien eritasoliittymän E2 osalta yleissuunnitelmasta poiketen myös vaihtoehtoa, jossa Kirkkotie alittaa ohikulkutien.

Yleissuunnitelmassa tulee maantielain 19 §:n mukaan esittää selvitys maantien tarpeellisuudesta ja tutkituista vaihtoehdoista, tien liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, tien likimääräinen sijainti sekä tien arvioidut vaikutukset. Klaukkalan ohikulkutietä koskevassa yleissuunnitelmassa on muun ohella esitetty Kirkkotien eritasoliittymän sijainti ja tekniset perusratkaisut siten kuin maantielain 19 §:ssä edellytetään. Tiesuunnitelman valmistelun yhteydessä tutkittavilla eritasoliittymän teknisillä toteutusvaihtoehdoilla tai tiesuunnitelmaa koskevilla luonnoksilla ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, täyttääkö yleissuunnitelma maantielain 19 §:ssä säädetyt sisältövaatimukset.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 15.5.2017