Muu päätös 2324/2017

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittaja FirehandFive Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 16.2.2016 n:o 16/0032/2

Asian aikaisempi käsittely

FirehandFive Oy on 10.12.2013 hakemuksessaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle pyytänyt selvennystä Itä-Suomen vesioikeuden 23.11.1967 antamaan päätökseen n:o 86/I/67 siltä osin, että kyseisessä päätöksessä rakennettavaksi edellytetyn lossin suojavallin omistus kuuluu tilan RN:o 1:65 (tuolloin 1:7) omistajalle ja että tilan omistajalla on pysyvä käyttöoikeus suojavallin alla olevaan vesialueeseen.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella tehdyllä päätöksellään 2.12.2014 n:o 217/2014/2 jättänyt toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta kysymyksen suojavallin omistuksesta ja, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on nyt kysymys, hylännyt FirehandFive Oy:n vaatimuksen Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen 23.11.1967 n:o 86/I/67 selventämiseksi.

Aluehallintovirasto on perustellut hylkäävää päätöstään tältä osin seuraavasti:

Itä-Suomen vesioikeus on 23.11.1967 antamallaan päätöksellä n:o 86/I/67 myöntänyt vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n, 6 §:n 3 momentin ja 18 §:n 4 momentin nojalla Suur-Helsingin Kiinteistövälityskeskukselle perustettavan lossiosuuskunnan lukuun luvan lossin rakentamiseen Konniveden Kankaansalmeen Iitin kunnan Vuolenkosken kylässä. Päätöksen mukaan lossin kalturit tuli suojata Kankaanniemessä pohjoispuolelta penkereellä.

Kelloniemen yksityistie on perustettu yksityistietoimituksessa n:o 101 266, joka on rekisteröity 30.9.1975. Tiehen on kuulunut myös lossi.

Lossi on rakennettu tilan Kankaanniemi RN:o 1:65 (aikaisemmin 1:7) rantaan. Lossiosuuskuntaa ei kuitenkaan ilmeisesti ole perustettu ja lossin toiminta on loppunut 1970-luvun loppupuolella, kun maayhteys Heinola-Kouvola tielle valmistui. Lossin rakenteet on poistettu alueelta lukuun ottamatta suojapengertä.

Kelloniemen yksityistie on lakkautettu Kankaanniemen kiinteistön RN:o 1:65 kohdalta yksityistietoimituksessa nro 2009-329201, joka on rekisteröity 10.4.2010.

Helsingin OP Pankki Oyj, jonka hallussa tila RN:o 1:65 tuolloin oli, myi tilan 8.7.2008 FirehandFive Oy:lle. Kauppakirjassa ei ole erikseen sovittu lossivalliin liittyvistä sekoista.

Etelä-Savon maaoikeuden 23.5.2013 antaman lainvoimaisen tuomion mukaan lossin suojavalli sijaitsee Vuolenkosken osakaskunnan yhteisellä vesialueella 876:1. Tilan Kankaanniemi 1:65 ja lossin suojavallin omistus ei ole yhtenevä. Maaoikeus on tuomiossaan päätynyt siihen, että lossin suojavalli ei kuulu ainesosana tilaan Kankaanniemi 1:65 ja että lossin toiminnan lakattua suojavalli on jäänyt, siltä osin kuin se on Vuolenkosken osakaskunnan yhteisellä vesialueella, isännättömäksi rakennelmaksi.

Lupaviranomainen voi voimassa olevan vesilain 19 luvun 16 §:n mukaisesti selventää ennen lain voimaantuloa annettua päätöstä mikäli myönnetyn luvan tai oikeuden sisällöstä tai haltijasta on epäselvyyttä. Kysymyksessä olevassa Itä-Suomen vesioikeuden päätöksessä n:o 87/I/67 lupa lossin rakentamiseen on myönnetty Suur-Helsingin Kiinteistövälityskeskukselle perustettavan lossiosuuskunnan nimiin. Päätös ei sisällä käyttöoikeuden myöntämistä lossin suojapenkereelle. Päätöksessä ei näiltä osin ole epäselvyyttä. Suojapenkereen rakentaminen vesialueelle on mahdollisesti perustunut jonkinlaiseen sopimukseen tai ainakin suostumukseen vesialueen omistajan taholta. Sittemmin lossitoiminta on päättynyt eikä luvalla tai käyttöoikeudella ole enää merkitystä lossin kannalta. Suojapenger on aikanaan päätöksessä määrätty lossin kaltureiden suojaamiseksi, ei esimerkiksi rannalla sijaitsevan kiinteistön suojaamiseksi. Päätöksessä ei siten ole mitään sellaista seikkaa, mitä olisi tarpeen selventää.

= = =

Aluehallintoviraston soveltama säännös siltä osin kuin nyt on kysymys:

Vesilaki 19 luku 16 §

Aluehallintovirasto on päättänyt periä asian käsittelystä 1 500 euron suuruisen käsittelymaksun.

Päätöksen mukaan maksu on määräytynyt aluehallintovirastojen maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevan maksutaulukon mukaan muuta vesilain mukaista asiaa koskevan hakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on 30 euroa/h. Asian käsittelyyn on kulunut 54 tuntia, joten maksun suuruus on 1 500 euroa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt FirehandFiveOy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti siltä osin kuin nyt on kysymys:

Hallinto-oikeus toteaa, ettei FirehandFive Oy ole valituksessaan hallinto-oikeudelle tuonut esille uutta asiaan vaikuttavaa selvitystä tai perustetta hakemukselleen Itä-Suomen vesioikeuden 23.11.1967 antaman päätöksen n:o 86/I/67 selventämiseksi.

Hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston on tullut jättää toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta kysymys suojavallin omistuksesta. Suojavallin omistusoikeuden selvittäminen ei kuulu myöskään hallinto-oikeuden toimivaltaan hallinto-oikeuslain 3 §:n säännös huomioon ottaen.

Itä-Suomen vesioikeuden lossin rakentamista koskevan päätöksen 23.11.1967 n:o 86/I/67 selventämistä koskevan vaatimuksen osalta hallinto-oikeus arvioi samoin kuin aluehallintovirasto, että vesioikeuden päätöksessä ei ole mitään sellaista seikkaa, mitä olisi vesilain 19 luvun 16 §:n 1 momentin nojalla tarpeen selventää, erityisesti kun otetaan huomioon se, että lossitoiminta on loppunut eikä myönnetyllä luvalla ole siten enää merkitystä. Suojavalli on vesioikeuden päätöksessä määrätty nimenomaan lossin ja sen kaltureiden suojaamiseksi. Näitä lossirakenteita alueella ei enää ole.

= = =

Vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan 1 tai 2 momentin oikeuden nojalla saadaan aluetta käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten oikeus on myönnetty. Vastaava säännös on uuden vesilain (587/2011) 2 luvun 12 §:ssä. Hallinto-oikeus toteaa, että oikeus on myönnetty lossin ja sen kaltureiden suojaamiseksi uitolta. Lossitoiminta ja uitto ovat lakanneet. Näin ollen käyttöoikeus vesioikeuden luvalla haetussa tarkoituksessa on poistunut. Jos suojavalli nykytilanteessa halutaan laillisesti pysyttää paikallaan, on penkereen pysyttämiseen haettava uusi vesilain mukainen lupa ja pysyvä käyttöoikeus uutta käyttöä, kuten veneiden pitoa ja rantautumista, varten. Näin riippumatta siitä, rauetetaanko vanha lossilupa.

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja sovelletut oikeusohjeet, aluehallintoviraston päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen valituksessa esitettyjen näkökohtien johdosta ei ole perusteita.

Käsittelymaksu

Vesilain 18 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan vesilain mukaisen asian käsittelystä lupaviranomaisessa voidaan periä maksu. Saman pykälän 2 momentin mukaan valtiolle perittävän maksun suuruus määrätään siten kuin valtion maksuperustelaissa ja sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa säädetään.

FirehandFive Oy:n hakemus on tullut aluehallintovirastossa vireille 10.12.2013, joten aluehallintoviraston maksuja vuosina 2014 ja 2015 koskevan valtioneuvoston asetuksen (1092/2013) 8 §:n 2 momentin voimaantulosäännöksen nojalla päätöksen käsittelymaksu on tullut määrätä aluehallintoviraston maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1572/2011) mukaisesti. Kyseisen asetuksen liitteenä on maksutaulukko. Asetuksen mukaan jos kysymyksessä on muu vesilain mukainen asia tai jos taulukon mukainen maksu olisi luvan käsittelyn vaatiman työmäärän perusteella kohtuuttoman korkea, peritään asian käsittelystä maksu, jonka suuruus on 50 euroa/h. Hallinto-oikeus toteaa, että FirehandFive Oy:n vireille panemassa aikaisemmin annetun päätöksen selventämistä koskevassa hakemuksessa on kysymys muusta vesilain tarkoittamasta asiasta, joten käsittelymaksu on tullut määrätä kyseisen asetuksen kohdan mukaisesti. Asiassa ei ole kysymys valittajan esittämästä vähäisestä ja pelkästään yksityistä tarvetta varten vireille pannusta asiasta.

Aluehallintoviraston valituksenalaisen päätöksen mukaan muuta vesilain mukaista asiaa koskevan hakemuksen käsittelystä perittävän maksun suuruus on 30 euroa/h. Asian käsittelyyn on päätöksen mukaan kulunut 54 tuntia, joten maksun suuruus päätöksen mukaan on 1 500 euroa. Hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston päätöksessä on tältä osin kyse ilmeisestä kirjoitus- ja laskuvirheestä, koska laskettuna 30 euroa/h x 54 tuntia olisi maksun suuruus 1 620 euroa eikä päätöksessä määrätty 1 500 euroa. On pääteltävissä, että koska määrätty maksu on 1 500 euroa ja edellä mainitun asetuksen maksutaulukon mukainen tuntimaksu on 50 euroa, on asian käsittelyyn kuluneen tuntimäärän ollut tarkoitus olla 30 tuntia päätöksessä mainitun 54 tunnin asemasta.

Valituksessa mainituista perusteista määrättyä 1 500 euron suuruista käsittelymaksua ei ole syytä alentaa. Vaatimus käsittelymaksun alentamisesta on hylättävä.

= = =

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Mauri Kerätär ja Raija Uusi-Niemi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

FirehandFive Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että todetaan Suur-Helsingin Kiinteistövälityskeskuksen saaneen vesilain (264/1961) perusteella pysyvän oikeuden käyttää Vuolenkosken osakaskunnan vesialuetta lossin suojavallin rakentamiseen Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen 23.11.1967 n:o 86/I/67 ja sen liitteessä olevan suunnitelman mukaisesti.

Lisäksi yhtiö on vaatinut, että aluehallintoviraston päätöksessä määrätty käsittelymaksu alennetaan 260 euroon.

Vaatimustensa perusteina yhtiö on edellä olevalta osin uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä ja lisäksi lausunut muun muassa seuraavaa:

Vesioikeuden päätöstä on vesilain 19 luvun 16 §:n 1 momentti huomioon ottaen tarvetta selventää. Päätöksessään vesioikeus on myöntänyt Suur-Helsingin Kiinteistövälityskeskukselle, perustettavan lossiosuuskunnan lukuun, "luvan lossin rakentamiseen, Iitin kunnan Vuolenkosken kylässä, Insinööritoimisto Pohjankyrön laatiman, kesäkuun 6 päivälle 1967 päivätyn piirustuksen n:o 1/93 edellyttämälle paikalle ja mukaisesti siten, että lossin kalturit, joiden väli on 200 m, sijoitetaan piirustuksen osoittamalla tavalla rannoille leikattuihin syvennyksiin ja suojataan Kankaanniemessä pohjoispuolelta penkereeltä." Päätös velvoittaa rakentamaan suojavallin Vuolenkosken osakaskunnan vesialueelle. Vesioikeuden päätöksessä ei ole lainkohtaa, johon tämä oikeus käyttää yhteistä vesialuetta perustuu. Tämän vuoksi on tärkeää, että päätöksen peruste selvitetään.

Aluehallintovirasto ei ole selvittänyt asiaa, vaan on arvellut, että suojapenkereen rakentaminen vesialueelle on mahdollisesti perustunut jonkinlaiseen sopimukseen. Jotta se voisi olla vesioikeuden päätöksen perus-teena, siitä olisi pitänyt kuitenkin olla maininta päätöksessä. Hallinto-oikeus on viitannut päätöksensä perusteluissa vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 7 §:ään. Tätä pykälää ei kuitenkaan ole mainittu vesioikeuden päätöksen perusteluissa, eikä lossin rakentamisluvan hakija ole hakemustaan siihen perustanut. Rakentamislupa on voinut tältä osin perustua myös vesilain (264/1961) 1 luvun 28 §:ään. Tätä vaihtoehtoa ei aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä ole lainkaan tarkasteltu.

Vesialueen käyttöoikeuden perusteen selvittäminen on tärkeää sen selvittämiseksi, kenelle kyseessä olevan lossin suojavallin (penkereen) omistus on kuulunut, ja millä perusteella suojavallin tiedot on merkitty kiinteistörekisteriin.

Yhtiön mielestä oikeuden tulisi selventää, mitä vesioikeuden päätöksessä tarkoitetaan Vuolenkosken osakaskunnan vesialueelle rakennetun lossin suojavallin rakentamisluvan osalta. Valittaja voi vain tuoda esiin kiinteistörekisterin tietoja, jotka kertovat siitä, miten jälkeenpäin suojavallin rakentamiseen annettu lupa näkyy viranomaisten rekistereissä, nykyisin kiinteistörekisterissä. Maanmittauslaitos ei ole vastannut yhtiön tietopyyntöihin ja on kieltäytynyt antamasta tietoa, millä perusteella ja milloin kyseisen suojavallin ulottuvuustiedot ovat kiinteistörekisteriin syntyneet. On kiistatonta, että tiedot ovat kiinteistörekisterissä.

Itä-Suomen vesioikeuden päätöksestä ei suoraan käy ilmi, onko ja millä perusteella Suur Helsingin Kiinteistövälityskeskuksella oikeus käyttää Vuolenkosken osakaskunnan vesialuetta lossin suojavallin rakentamiseen. Se, että lossi on lopettanut toimintansa, ei taannehtivasti voi vaikuttaa siihen, minkä oikeuden Suur Helsingin Kiinteistönvälityskeskus vesioikeudelta on mainitussa päätöksessä saanut. Ensin on selvitettävä, millä perusteella oikeus on saatu. Sen jälkeen voidaan selvittää oikeuden kesto, onko se määräaikainen tai pysyvä. Asialla on merkitystä suojavallin omistuksen selvittämisen kannalta. Valittajan mielestä Etelä-Savon maaoikeuden päätös 23.5.2013 on virheellinen, koska se on kiinteistörekisterin tietojen vastainen. Valittaja ei ole saanut maanmittauslaitokselta kiinteistörekisterimerkinnöistä tietoja siitä, miten kiinteistörekisterissä olevat tiedot ovat syntyneet. Valittaja ei voi siten esittää tarvittavaa näyttöä.

Hallinto-oikeus on päätöksessään viitannut vesilain (264/1961) 2 luvun 7 §:n 3 momenttiin. Pykälän 3 momentti koskee vain saman pykälän 1 ja 2 momentin perusteella myönnettyä oikeutta vesialueen käyttöön. Kyseisissä lainkohdissa kielletään vain alueen käyttäminen muuhun tarkoitukseen, mutta lupa ei niiden perusteella raukea. Vesialuetta käytetään nytkin vain suojavallin perustana, joten käyttötarkoitus ei ole muuttunut. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan lupa on pysyvä, ellei sitä erikseen määrätä määräaikaiseksi. Vesioikeuden päätöksessä lupaa ei ole myönnetty kyseisten lainkohtien perusteella. Siten 3 momenttia ei tältä osin voida soveltaa.

Yhtiö on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus selvittää Itä-Suomen vesioikeuden päätöksestä sen vesioikeudellisen perusteen, johon päätös rakentaa lossin suojavalli osittain Vuolenkosken osakaskunnan vesialueelle perustuu ja mikä on sen kesto.

Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on lausuntonaan valituksen johdosta ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa uutta lausuttavaa.

Vuolenkosken osakaskunnalle on varattu tilaisuus antaa vastine valituksen ja aluehallintoviraston lausunnon johdosta. Vastinetta ei ole annettu.

FirehandFive Oy on antanut aluehallintoviraston lausunnon johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Pääasia

Vesilain (587/2011) 19 luvun 16 §:n mukaan, jos vesitaloushankkeelle on ennen mainitun lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla myönnetty viranomaisen päätöksellä lupa tai oikeus ja luvan tai oikeuden sisällöstä taikka haltijasta on epäselvyyttä, lupaviranomainen voi selventää tällaista päätöstä tai korvata sen mainitun lain mukaisella päätöksellä.

Itä-Suomen vesioikeuden päätöksessä n:o 86/I/67 lupa lossin rakentamiseen on myönnetty Suur-Helsingin Kiinteistövälityskeskukselle perustettavan lossiosuuskunnan lukuun. Päätöksen mukaan lupa on myönnetty vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n, 6 §:n 3 momentin ja 18 §:n 4 momentin nojalla lossin rakentamiseen Konniveden Kankaansalmeen Iitin kunnan Vuolenkosken kylässä. Päätöksen mukaan lossin kalturit tuli suojata Kankaanniemessä pohjoispuolelta penkereellä. Luvan saajalla tuli päätöksen mukaan myös olla oikeus hankkeeseen tarvittavan maa-alueen käyttämiseen.

Päätöksessä ei ole myönnetty vesilain (264/1961) 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettua käyttöoikeutta lossin suojapenkereen rakentamiseen Vuolenkosken osakaskunnan yhteiseen vesialueeseen RN:o 876:1. Päätöksessä ei tältä osin ole epäselvyyttä. Vesioikeuden päätöksestä ei ilmene, onko suojapenkereen rakentaminen yhteiselle vesialueelle mahdollisesti perustunut jonkinlaiseen sopimukseen tai suostumukseen vesialueen omistajan taholta. Sittemmin lossitoiminta on päättynyt, eikä luvalla tai käyttöoikeudella ole enää merkitystä lossin kannalta. Suojapenger on aikanaan vesialueiden päätöksessä määrätty lossin kaltureiden suojaamiseksi, ei esimerkiksi rannalla sijaitsevan kiinteistön suojaamiseksi. Päätöksessä ei siten ole mitään sellaista seikkaa, mitä olisi tarpeen selventää.

Kun otetaan huomioon vesilain (587/2011) 18 luvun 8 ja 9 §, asiassa ei myöskään ole kysymys hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluvasta, käyttö- tai omistusoikeutta koskevasta tai muusta erimielisyydestä.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei näin ollen ole syytä muuttaa.

Käsittelymaksu

Kun käsittelymaksun osalta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei tältäkään osin ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Janne Aer, Kari Tornikoski, Maarit Lindroos ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.