Muu päätös 2813/2017

Tuulivoimaosayleiskaava (Alajärvi, Louhukangas)

Antopäivä: 13.6.2017
Taltionumero: 2813
Diaarinumero: 2601/1/16

Asia Osayleiskaavan hyväksymistä koskeva valitus

Valittajat A, B, C, D, E, F, G ja H

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 29.6.2016 nro 16/0338/3

Asian aikaisempi käsittely

Alajärven kaupunginvaltuusto on 26.1.2015 (§ 5) tekemällään päätöksellä hyväksynyt Louhukankaan tuulivoima-alueen osayleiskaavan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, osin jättänyt tutkimatta ja osin hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

Hallinto-oikeuden käsittelyratkaisut

Myöhässä esitetyt vaatimukset ja vaatimusten perusteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään. Pykälän 6 momentin mukaan kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen katsotaan tulleen asianosaisten tietoon silloin, kun päätös on kuntalain 63 §:n mukaisesti asetettu yleisesti nähtäville.

Kuntalain 93 §:n 1 momentin mukaan kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa tiedoksisaannista.

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää lainkohdan 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa.

Kaupunginvaltuuston päätös on asetettu yleisesti nähtäville 29.1.2015. Valituksen tekemiseen säädetty määräaika on siten päättynyt 2.3.2015. Hallinto-oikeuteen valitusajan päättymisen jälkeen saapuneissa valitusten täydennyksissä, vastineissa ja vastineiden täydennyksissä vaatimuksen tueksi esitetyt uudet perusteet on esitetty myöhässä.

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tuulivoimaloiden varjostusvaikutusten estämisestä maanomistajille koituvan haitan korvaamiseen, purkukustannusten kattamiseen tarkoitetun rahaston perustamiseen tai pankkivakuuden hankkimiseen velvoittaminen.

Hallinto-oikeus ei tutki edellä mainittuja vaatimuksia ja vaatimusten tueksi esitettyjä uusia perusteita.

Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu

Yleistä asiaan sovellettavista säännöksistä

Kaavoituksessa noudatettavasta menettelystä, kaavojen vaikutusten selvittämisestä ja yleiskaavalle asetetuista sisältövaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä sen nojalla annetuissa asetuksissa ja määräyksissä.

Tuulivoimalahankkeen toteuttamisen yksityiskohdat, kuten voimalan malli sekä mahdolliset jäänesto-, jääntunnistus- ja varoitusjärjestelmät sekä muut erilaiset tekniset ratkaisut, tarkentuvat voimaloiden rakentamisen edellyttämässä tarkemmassa suunnittelussa sekä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa lupamenettelyssä ja mahdollisesti vielä lupiin liittyvässä valvonnassa. Maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyy myös säännöksiä, jotka koskevat yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittamista toisen maanomistajan kiinteistölle.

Kaavoituksella ei voida ratkaista erityislainsäädännön, kuten esimerkiksi terveydenhuolto-, ilmailu-, vesi- ja ympäristönsuojelulain, eräistä naapuruussuhteista, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ja yksityisistä teistä annettujen lakien tai maantielain piiriin kuuluvia asioita. Näin ollen yksityisiin teihin liittyvistä asioista päättävät tiekunta tai tieosakkaat ja maanteihin liittyvistä asioista tienpitoviranomainen. Hankkeelta mahdollisesti vaadittavien ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön mukaisten lupien edellytykset samoin kuin mainittujen lakien edellyttämään toiminnan valvontaan ja mahdollisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät kysymykset ratkaistaan siten niistä erikseen säädetyssä järjestyksessä.

Tavallista lakia, kuten maankäyttö- ja rakennuslakia, säädettäessä on otettava huomioon, ettei se ole Suomen perustuslain säännösten vastainen. Lähtökohtana siten on, että perustuslain säännökset eivät ole maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen yleiskaavaratkaisun esteenä. Perustuslain 6 § koskee kansalaisten yhdenvertaisuutta. Säännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Maankäytön suunnittelussa yhdenvertaisuuden periaate edellyttää, ettei maanomistajia ja muita oikeuden haltijoita aseteta toisistaan poikkeavaan asemaan ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita.

Sopimusvaltioita velvoittavilla kansainvälisillä sopimuksilla ei ole välitöntä merkitystä arvioitaessa sitä, täyttääkö Alajärven kaupungin itsehallintonsa puitteissa tekemä yleiskaavaratkaisu siihen liittyvine kaavoitusmenettelyineen kaavoitukselle maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyt vaatimukset. Lähtökohtana on, että Suomen kansallinen maankäyttöä ja rakentamista koskeva lainsäädäntö täyttää kansainvälisissä sopimuksissa Suomen valtiolle asetetut vaatimukset.

Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2014 valmistunut Suomen metsä­kanalintukantojen hoitosuunnitelma ei ole oikeudellisesti velvoittava, mutta se voidaan ottaa asiantuntevana selvityksenä huomioon direktiivejä ja kansallista lainsäädäntöä sovellettaessa.

Valtioneuvoston melutasojen ohjearvoista annetussa päätöksessä (993/1992) esitetyt melutasoja koskevat ohjearvot eivät ole sitovia, vaan enimmäisarvot ovat ohjeellisia. Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje 1/2003 sekä ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen suunnittelusta, tuulivoimaloiden melun mallintamisesta, tuulivoimaloiden melupäästön todentamisesta mittaamalla sekä tuulivoimaloiden melutason mittaamisesta altistuvassa kohteessa antamat ohjeet 4/2012 ja 2–4/2014 eivät myöskään ole oikeudellisesti sitovia. Tuulivoimarakentamista ja voimaloiden aiheuttaman melun arvioimista koskevien ohjeiden sitomattomasta luonteesta johtuen niiden soveltaminen on viranomaisten ja hallintolainkäyttöelinten harkinnassa. Ohjeiden tavoitteena on yhtenäistää näihin asiakokonaisuuksiin liittyviä menettelytapoja sekä lisätä mallinnus- ja mittaustulosten luotettavuutta. Mainitut päätös ja ohjeet perustuvat tutkimuksiin ja selvityksiin melutasoista, jotka yleensä alentavat ympäristön viihtyisyyttä. Selvitykset voidaan ottaa huomioon arvioitaessa yleiskaavan sisältövaatimusten täyttymistä.

Sosiaali- ja terveysministeriön asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisiä olosuhteita koskeva asetus 545/2015 on tullut voimaan vasta kaavaratkaisun antamisen jälkeen 15.5.2015.

Yleiskaavan hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella, jonka saa kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen. Valituksen voi tehdä vain laillisuusperusteella eikä sitä siten voi tehdä tarkoituksen­mukaisuusperusteella.

Kaavoitusmenettely

Päätöksentekojärjestyksestä

Maankäyttö- ja rakennuslain 37 §:n mukaan yleiskaavan hyväksyy kunnanvaltuusto.

Kuntalain 53 §:ssä säädetään valtuustoasian valmistelusta. Sen mukaan lähtökohtana on, että kunnanhallituksen on valmisteltava valtuustossa käsiteltävät asiat.

Kuntalain 63 §:n mukaan valtuuston, kunnanhallituksen ja lautakunnan pöytäkirja siihen liitettyine oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen pidetään tarkastamisen jälkeen yleisesti nähtävänä siten kuin siitä on ennakolta ilmoitettu.

Hallinto-oikeus toteaa, että erityisesti tuulivoimakaavoituksessa on tavanomaista, että kunnan ulkopuolinen toimija vastaa kaavan valmisteluun liittyvistä käytännön toimista samoin kuin lausuntojen valmistelusta osittain tai kokonaan. Valmisteluun liittyvä päätöksenteko, kaavan hyväksyminen ja lausunnosta päättäminen kuuluvat kuitenkin kunnan tehtäviin, kuten valituksenalaisen osayleiskaavan osalta on meneteltykin.

Pöytäkirjan nähtäville asettamisen merkitys liittyy päätöksestä tiedottamiseen ja valitusajan alkamiseen. Kaupunginhallituksen päätös kaavan esittämisestä valtuuston hyväksyttäväksi on ollut asian valmistelua eikä siihen ole voinut hakea erikseen muutosta valittamalla. Valmistelevan toimielimen päätöksen nähtäville asettamisella ei ole sellaista merkitystä, etteikö asiasta päättävä toimielin eli kaupunginvaltuusto ole siitä riippumatta voinut päättää asiasta.

Alajärven kaupungin Möksyn ja Louhukankaan sekä Soinin kunnan Pesolan ja Korkeamaan tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutuskartta on kaavaselostuksessa, minkä lisäksi kartta on ollut kaupunginvaltuutettujen tutustuttavissa verkossa. Kartta ja muut kaavan valmisteluasiakirjat ovat olleet kaupunginvaltuuston käytettävissä osayleiskaavaa hyväksyttäessä. Kaupunginvaltuustolla on siten ollut käytettävissään tarpeelliset tiedot asiasta päätettäessä.

Kaupunginvaltuuston kokouksen pykälää 5, jonka kohdalla on päätetty valituksenalaisen osayleiskaavan hyväksymisestä, koskevan pöytäkirjanotteen kyseistä asiakohtaa koskevalla otsikkorivillä on virheellisesti mainittu, että kyse olisi ollut kaavaluonnoksen nähtävillepanosta ja hyväksymisestä, kun kyse on itse asiassa ollut kaavaehdotuksen lopullisesta hyväksymisestä. Kokouksesta laaditun pöytäkirjan virhe ei ole vaikuttanut kaavaratkaisun sisältöön.

Kaupunginvaltuuston päätöksen ei voida valituksessa esitetyn perusteella katsoa syntyneen virheellisessä järjestyksessä.

Kaupunginvaltuuston toimivallasta

Tuulivoimarakentamisesta ja sitä ohjaavan yleiskaavan laatimisessa noudatettavasta menettelystä säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 5, 8 ja 10 a luvuissa. Maankäyttö- ja rakennuslain 37 §:n mukaan yleiskaavan hyväksyy kunnanvaltuusto.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 2 §:n 2 kohdan mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä tarkoitetaan sanotun lain 2 luvun mukaista menettelyä, jossa selvitetään ja arvioidaan tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutukset ja kuullaan viranomaisia ja niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. Lain mukainen menettely ei ole kaavoituksen edellytys, vaikkakin ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä kertyneet selvitykset voidaan ottaa huomioon kaavan vaikutuksia selvitettäessä ja arvioitaessa. Kaupunginvaltuusto ei näin ollen ole ylittänyt toimivaltaansa sillä A:n ja asiakumppaneiden valituksessa esitetyllä perusteella, että osayleiskaavassa suunniteltu Louhukankaan tuulivoima-alue on YVA-menettelyssä selvitettyä vaihtoehtoa laajempi.

Vuorovaikutuksen toteutuminen kaavoituksessa

Maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:n 1 momentin mukaan kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, siten kuin jäljempänä tässä laissa säädetään. Lainkohdan 2 momentin mukaan kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettava kaavoituksesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n 1 momentin mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta. Lainkohdan 2 momentin mukaan vuorovaikutuksesta kaavaa valmisteltaessa säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n 1 momentin mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Lainkohdan 2 momentin mukaan muistutuksen tehneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen. Lainkohdan 4 momentin mukaan kaavaehdotuksen asettamisesta nähtäville säädetään tarkemmin asetuksella.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan, jos yleiskaavan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitetut olennaiset vaikutukset ulottuvat toisen kunnan alueelle, kaavan vaikutuksia selvitettäessä tulee olla tarpeellisessa määrin yhteydessä tähän kuntaan.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä tarkoitettu tilaisuuden varaaminen osallisille mielipiteensä esittämiseen kaavaa valmisteltaessa voidaan tehdä asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla tilaisuus esittää mielipide määräajassa kirjallisesti tai suullisesti taikka erityisessä kaavaa koskevassa tilaisuudessa taikka muulla sopivaksi katsottavalla tavalla. Tässä yhteydessä voivat mielipiteensä esittää myös muut kunnan jäsenet.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 32 §:n 1 momentin mukaan, jos kaavaehdotusta on olennaisesti muutettu sen jälkeen, kun se on asetettu julkisesti nähtäville, se on asetettava uudelleen nähtäville. Uudelleen nähtäville asettaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos muutokset koskevat vain yksityistä etua ja niitä osallisia, joita muutokset koskevat, kuullaan erikseen.

Asiakirjoista ilmenevän selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että Louhukankaan tuulivoima-alueen osayleiskaavan osallisilla on ollut tilaisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua mielipiteensä osayleiskaavan johdosta. Maankäyttö- ja rakennuslaki tai -asetus eivät edellytä, että valmistelusta olisi tiedotettu erikseen suunnittelualueen sekä siihen rajautuvien alueiden maanomistajille. Kaavaehdotukseen ennen kaavan hyväksymistä tehtyjen muutosten ei voida, kun otetaan huomioon, että kyse on ollut voimaloiden ohjeellisten sijaintien siirroista niille osoitettujen tv-1-alueiden sisällä ja että kahden laajennetun tv-1-alueen laajennukset ovat olleet alueiden kokoon nähden maltillisia, katsoa olleen vaikutuksiltaan niin olennaisia, että kaavaehdotus olisi niiden johdosta tullut asettaa uudestaan nähtäville. Kaavaselostus ei ole osa kaavaa. Sillä, että muistutukset on kaavaselostuksessa selostettu lyhennettyinä, ei ole merkitystä arvioitaessa vuorovaikutuksen toteutumista kaavoituksessa, koska esitetyt mielipiteet ovat olleet kaupunginvaltuuston käytettävissä osayleiskaavasta päätettäessä. Kaavaehdotuksesta esitetyt mielipiteet eivät rajoita valtuuston päätösvaltaa kaavan sisältöratkaisun osalta. Valtuusto on voinut päättää kaavan sisällöstä kuntalain sekä maankäyttö- ja rakennuslain asettamissa rajoissa.

Osayleiskaavan vuorovaikutusmenettelyä ei voida valituksissa esitetyn perusteella pitää puutteellisena eikä kaupunginvaltuuston päätöksen ole tältäkään osin katsottava syntyneen virheellisessä järjestyksessä.

Osayleiskaavaratkaisu

Kaava-alue ja kaavan sisältö

Kaavoituksen tavoitteena on ollut laatia Louhukankaan alueelle sellainen oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jonka perusteella voidaan myöntää rakennusluvat tuulivoimaloille. Kaavaselostuksen mukaan tuulivoimahanke tarkoittaa 27 yksikköteholtaan 2–5 MW:n tuulivoimalan rakentamista noin 15,6 km²:n suuruiselle alueelle. Kaava-alue sijaitsee noin 16 kilometriä Alajärven kaupungin keskustaajamasta itään valtatien 16 eteläpuolella. Suunnittelualue rajautuu etelässä ja kaakossa Soinin kuntaan.

Kaava-alue on suurimmalta osaltaan asumatonta metsätalousaluetta. Sen itäosassa on Moukariharjun I luokan pohjavesialue, jolla sijaitsee vedenottamo. Kaavaselostuksen mukaan etäisyys suunnitelluista tuulivoimaloista lähellä oleviin asuin- ja lomarakennuksiin on yli kilometri. Kaava-alueeseen rajoittuvalla B:n ja C:n hallitsemalla kiinteistöllä 759-403-13-31 on pieni rakennus. Etäisyys rakennuksesta lähimpään tuulivoimalan ohjeelliseen rakennuspaikkaan on runsaat 200 metriä. Kyseisellä asiakirjojen mukaan alle 10 m2:n suuruisella rakennuksella, jota Tuomeloiden mukaan käytetään loma-asuntona, ei ole rakennuslupaa.

Suunnittelualueella ei ole voimassa olevaa yleiskaavaa tai asemakaavaa eikä alue myöskään rajoitu alueeseen, jolla olisi voimassa yleis- tai asemakaava. Ympäristöministeriön 23.5.2005 vahvistamassa Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa ei ole osoitettu tuulivoimatuotannon alueita. Maakuntakaavassa osayleiskaavan suunnittelualue kuuluu turvetuotantovyöhykkeeseen tt-3. Yleiskaava-alueen itäosaan on merkitty Moukariharjun pohjavesialue. Maakuntakaavan mukaan pohjavesialuetta koskevat toimenpiteet on suunniteltava niin, että pohjaveden laatu ei huonone eikä alueen antoisuus pienene. Maakuntakaavan mukaan kaava-alueen eteläinen osa sijoittuu erityissuojelua vaativan Kuninkaanjoen vesistön alueelle. Kaava-alueen kaakkoisosaan on merkitty maakunnallisesti merkittävä Niemikankaan kalliokiviainesten ottamisalue. Lisäksi maakuntakaavaan on merkitty yleiskaava-aluetta halkovat 110, 220 ja 400 kV:n voimajohtolinjat. Hallinto-oikeus toteaa, että kaavaratkaisua tehtäessä vielä vahvistamattomassa maakuntakaavan tuulivoimatuotantoa ohjaavassa vaihekaavassa osayleiskaava-alue on pääosin osoitettu tuulivoimapuiston alueeksi.

Kaava-alue on osoitettu pääosin maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi M-1, joka on varattu pääasiassa metsätaloutta varten, sekä vähäiseltä osin maatalousalueeksi MT. M-1-alueille saa sijoittaa tuulivoimaloita niille erikseen osoitetuille osa-alueille sekä huoltoteitä, teknisiä verkostoja ja kokoonpanoalueita tuulivoimaloita varten. Alueella sallitaan maa- ja metsätalouteen liittyvä rakentaminen. Moukariharjun pohjavesialueen rajat on osoitettu pv-merkinnällä. Pohjavesialueen länsirajalla olevan vedenottamon sijainti on osoitettu ET-aluemerkinnällä. Alueella laadittujen luontoselvitysten perusteella Luo-merkinnöillä on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet ja sm-merkinnöillä viisi muinaismuistokohdetta. Luo-1-alue on luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen liito-orava-alue ja luo-2-alue on metsälain 10 §:n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö.

Kaavaan on merkitty alueella jo oleva ja sen läpi kulkeva 110 kV:n sähkölinja sekä alueen pohjois- ja itäosassa jo olevat 220 ja 400 kV:n sähkölinjat. Mainittu 110 kV:n sähkölinja sivuaa kahta yhdyskuntateknisen huollon aluetta ET. Tuulivoimalat ET-alueelle suunniteltuun sähköasemaan liittävien maakaapeleiden sijainti on osoitettu kaavakartalla ohjeellisena. Kaavakarttaan on merkitty myös nykyiset tai parannettavat pääsytiet sekä tuulivoimaloiden osa-alueille johtavat ohjeelliset uudet huoltotiet.

Tuulivoimaloiden sijoittamiseen tarkoitetut alueet on osoitettu alue­rajausmerkinnöillä tv. Luku tv-merkinnän yhteydessä osoittaa, kuinka monta tuulivoimalaa kullekin erilliselle pistekatkoviivalla rajatulle osa-alueelle saadaan enintään sijoittaa. Osa-alueille on osoitettu tuulivoimalan ohjeellinen sijainti ja voimalan yksilöivä numero.

Kaavan mukaan tuulivoimalan kokonaiskorkeus saa olla enintään 220 metriä maanpinnasta. Tuulivoimaloiden kaikki rakenteet, siipien pyörimisalue ja rakentamisessa tarpeelliset nostoalueet lukuun ottamatta mahdollisia levennyksiä huoltotien tulosuunnassa on sijoitettava kokonaan alueen sisäpuolelle. Suunnittelussa ja rakentamisessa on säilytettävä luonnon- ja kulttuuriympäristön arvot. Tuulivoimaloiden runko tulee toteuttaa lieriörakenteisena. Tuulivoimaloiden värityksen on oltava yhtenäinen ja vaalea. Tuulivoimalan rakentamisessa on erityisesti huomioitava voimaloiden melun ja välkkeen vaikutus ympäristön loma- ja pysyvään asutukseen. Voimalat tulee olla teknisesti säädettävissä ja pysäytettävissä niin, että haitallisia vaikutuksia ei synny.

Kaavassa on maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n nojalla erityisesti määrätty, että osayleiskaavan saatua lainvoiman kaupunki voi myöntää suoraan rakennusluvat kaavan mukaisille tuulivoimaloille. Lisäksi on määrätty, että tuulivoimapuiston sisäiseen sähkönsiirtoon tarvittavat maakaapelit tulee sijoittaa pääsääntöisesti olemassa olevien teiden ja kulku-urien sekä uusien huoltoteiden yhteyteen. Ennen tuulivoimalan rakennusluvan myöntämistä pitää hankkeella olla Puolustusvoimien hyväksyntä.

Selvitysten riittävyys ja kaavan sisältövaatimusten täyttyminen

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön, maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon, kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen, kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Lainkohdan 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Lainkohdan 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaan rakennuslupa tuulivoimalan rakentamiseen voidaan 137 §:n 1 momentin estämättä myöntää, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on erityisesti määrätty kaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Maankäyttö- ja rakennuslain 77 b §:n mukaan laadittaessa lain 77 a §:ssä tarkoitettua tuulivoimarakentamista ohjaavaa yleiskaavaa, on sen lisäksi, mitä yleiskaavasta muutoin säädetään, huolehdittava siitä, että:

1) yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä kyseisellä alueella;

2) suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön;

3) tuulivoimalan tekninen huolto ja sähkönsiirto on mahdollista järjestää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä sanotussa laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin (1587/2009) mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin (1587/2009) mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Tuulivoima-alueiden yhteisvaikutusten selvittämisestä

Maankäyttö- ja rakennuslain suunnittelujärjestelmässä kaavoituksen tehtävänä on sovittaa yhteen alueiden toteutunut ja suunniteltu maankäyttö. Kaavoituksessa selvitykset on tämän mukaisesti tehtävä siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Vaikutusten arvioinnissa on otettava tällöin huomioon myös kulloinkin kysymyksessä olevan suunnittelualueen ulkopuolisten alueiden toteutunut ja suunniteltu maankäyttö. Tuulivoimahankkeissa tämän on katsottava tarkoittavan erityisesti siitä, että hankkeen vaikutuksien arvioinnissa on selvitettävä ja arvioitava myös hankkeen yhteisvaikutukset muiden tuulivoimahankkeiden kanssa sikäli kuin se hankkeiden sijainti, laatu, laajuus ja suunnittelutilanne huomioon ottaen on perusteltua ja mahdollista. Selvitysten riittävyyttä on verrattava kaavan tarkoitukseen ja siihen, että selvitysten perusteella voidaan arvioida, täyttääkö kaavaratkaisu sille laissa asetetut sisältövaatimukset.

Yhtäaikaisesti Louhukankaan tuulivoima-alueen kaavoituksen kanssa on valmisteltu ja hyväksytty alueen itäpuolella sijaitsevan Möksyn tuulivoima-alueen tuulivoimaosayleiskaava. Molempien alueiden hanketoimijat edustavat samaa tahoa. Suunnittelualueiden etäisyys toisistaan on lähimmillään noin 2,5 kilometriä. Möksyn tuulivoima-alue rajautuu etelässä Soinin kuntaan kuuluvaan Pesolan tuulivoima-alueeseen, jolle Suomen Hyötytuuli Oy suunnittelee 20–30 tuulivoimalan rakentamista. Pesolan tuulivoima-alueeseen puolestaan rajautuu etelässä Korkeamaan tuulivoima-alue, jolle Saba Tuuli Oy Ab suunnittelee enintään 26 tuulivoimalan rakentamista. Pesolan ja Korkeamaan hankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettely ja alueiden osayleiskaavoitus on aloitettu syksyllä 2013. Korkeamaan tuulivoima-alueen osayleiskaavaehdotus on hyväksytty 26.10.2015. Möksyn ja Louhukankaan tuulivoimahankkeiden yhteisvaikutuksia on selvitetty muun muassa Alajärven, Soinin ja Vimpelin kuntien yhteisen yleissuunnitelman, Möksyn ja Louhukankaan yhteisen YVA-menettelyn sekä Natura-arvioinnin yhteydessä.

Alajärven, Soinin ja Vimpelin kuntien vuonna 2014 laaditun tuulivoima-alueiden yleissuunnitelman tarkoituksena on ollut tarkentaa maakuntakaavatason suunnittelua Järvi-Pohjanmaan alueella. Yleissuunnitelmassa on tarkasteltu sanottujen kuntien alueille suunniteltuja tuulivoima-alueita, mukaan lukien Möksyn, Louhukankaan, Pesolan ja Korkeamaan tuulivoima-alueet, ja niiden ympäristöä noin kymmenen kilometrin säteellä. Yleissuunnitelmaa varten on laadittu muuttolintuselvitykset, visuaalinen maisemaselvitys, melumallinnus, välkeanalyysi, liikennöitävyysselvitys sekä selvitykset lentoesteistä, tutkavaikutuksista ja sähkönsiirrosta. Yleissuunnitelmassa on myös otettu huomioon Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntakaavan tuulivoimavaihekaavaa laadittaessa tekemä alustava Natura-arvio, joka on koskenut Möksyn, Pesolan ja Korkeamaan tuulivoima-alueiden vaikutuksia Haukisuo-Härkäsuo-Kukkonevan (FI0900093), Saarisuo-Valleussuo-Löytösuo-Hirvilammen (FI0900043), Pohjoisnevan (FI0800012), Peuralamminnevan (FI0900031) ja Mäntykankaan (FI08000100) Natura-alueisiin. Lopullinen Natura-arviointi on päivätty 9.5.2014 ja se sisältyy osayleiskaavan selvitysasiakirjoihin. Arvioinnissa on selvitetty ja arvioitu tuulivoima-alueiden ja hankkeisiin liittyvien sähkönsiirtolinjojen vaikutuksia luontodirektiivin liitteen I luontotyyppeihin, luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin, lintudirektiivin liitteen I lajeihin ja lintudirektiivin artiklan 4.2. tarkoittamiin muuttolintuihin. Tärkeimmäksi tarkasteltavaksi lajiksi on tunnistettu maakotka. Natura-arviointia on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vaatimuksesta täydennetty muun muassa maakotkaan kohdistuvien vaikutusten arvioinnin osalta.

Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden ympäristövaikutuksia on arvioitu hankkeiden yhteisessä elokuussa 2013 käynnistyneessä YVA-menettelyssä, jota koskeva arviointiselostus on päivätty 3.3.2014. Hankkeiden arviointimenettely on yhdistetty maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavoitusmenettelyyn. YVA-selostuksessa on arvioitu sanottujen hankkeiden vaikutuksia maa- ja kallioperään, pohjavesiin, pintavesiin, luontoon, linnustoon, luonnonsuojeluun, ilmastoon, luonnonvarojen hyödyntämiseen, maankäyttöön, yhdyskuntarakenteeseen, kaavoitukseen, maisemaan, kulttuuriympäristöön sekä turvallisuuteen ja ihmisiin. Lisäksi on erikseen arvioitu Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, maankäyttöön ja kaavoitukseen, maisemaan ja linnustoon muun muassa Pesolan ja Korkeamaan tuulivoima-alueiden kanssa. Yhteysviranomaisena toiminut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa katsonut, että hankkeiden yhteisvaikutusten arvioinnissa olisi tullut ottaa huomioon myös Kyyjärven kunnan Harsukankaan tuulivoima-alue. Muilta osin yhteysviranomainen on pitänyt yhteisvaikutusten arviointia riittävänä.

Hallinto-oikeus katsoo, että Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia samoin kuin näiden hankkeiden yhteisvaikutuksia Soinin kunnan Pesolan ja Korkeamaan tuulivoima-alueiden kanssa on tutkittu ja selvitetty kattavasti Alajärven, Soinin ja Vimpelin kuntien tuulivoima-alueiden yleissuunnitelmassa, Natura-arvioinnissa sekä yleiskaavoitusmenettelyissä ja niihin yhdistetyssä YVA-menettelyssä. Hallinto-oikeus katsoo, että tutkimuksia ja selvityksiä sekä Ilmatieteen laitoksen asiasta antamaa lausuntoa ei voida pitää A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa esitetyillä perusteilla epäluotettavina. YVA-menettelyn yhteysviranomaisen tarkoittama Kyyjärven kunnan Harsunkankaan suunniteltu tuulivoima-alue sijaitsee noin 19 kilometrin etäisyydellä Louhukankaan alueesta itään eikä hanke ole edennyt kaavoitukseen. Kun lisäksi otetaan huomioon YVA- ja kaavaselostuksista tarkemmin ilmenevät yksityiskohtaisemmat selvitykset, selvityksiä on pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämällä tavalla riittävinä tuulivoima-alueiden yhteisvaikutusten arvioimiseksi.

Maakuntakaavatason alueiden käytön suunnitelma tarkentuu yleiskaavoituksessa. Vahvistusta vailla oleva vaihekaava voidaan ottaa selvityksenä huomioon yleiskaavoituksessa. Vaikka Etelä-Pohjanmaan voimassa olevassa maakuntakaavassa ei ole selvitetty ja osoitettu tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, voidaan alue osoittaa yleiskaavoituksessa tuulivoimatuotantoon. Maakuntakaavassa osoitettu pohjavesialue on osoitettu myös Louhukankaan osayleiskaavassa. Vielä ympäristöministeriön vahvistusta vailla olevassa maakuntakaavan tuulivoimatuotantoa ohjaavassa vaihekaavassa osayleiskaava-alue on osoitettu suurimmaksi osaksi tuulivoimapuiston alueeksi.

Melu

Ympäristöministeriön tuulivoimaloiden melun mallintamisesta antama ympäristöhallinnon ohje 2/2014 on tarkoitettu käytettäväksi suunnittelussa arvioitaessa tuulivoimaloiden tuottamaa melukuormitusta muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa menettelyssä. Yksityiskohtaisessa kaavoituksessa tuulivoimaloiden koolle on ohjeen mukaisessa melumallinnuksessa ilmoitettava yksityiskohtaiset ja vaihtoehtoiset tiedot, kuten tuulivoimaloiden lukumäärä ja paikat, nimellisteho, korkeus, roottorin halkaisija ja melupäästötiedot. Arvioinnissa voidaan tarkastella useita tuulivoimalatyyppi-, lukumäärä- ja sijoitusvaihtoehtoja ja mallintaa eri vaihtoehtojen tuottamia melualueita. Melumallinnustarkastelu perustuu tuulivoimaloiden melupäästön ylärajatarkasteluun. Suunniteltujen tuulivoimaloiden melupäästölle käytetään valmistajan ilmoittamaa takuuarvoa. Melupäästön takuuarvoon sisällytetään koko laskennan epävarmuus, jolloin äänen etenemislaskennassa voidaan käyttää standardiin ISO 9613-2 perustuvia vakioituja äänen etenemiseen liittyviä sää- ja ympäristöolosuhdearvoja. Immissio- eli kohdepisteiden laskentakorkeutena käytetään neljää metriä, jolla osaltaan kompensoidaan standardin tuottamia liian pieniä melutasoja korkean äänilähteen ja peitteisen maaston kyseessä ollessa.

Ohjeen 2/2014 mukaan melutasoa mallinnettaessa tuulen nopeuden referenssiarvona käytetään 8 m/s 10 metrin korkeudella. Ohjeessa on melun häiritsevyyttä lisäävien elementtien osalta todettu, että melun impulssimaisuuden ja merkityksellisen sykinnän eli amplitudimodulaation vaikutukset sisältyvät lähtökohtaisesti voimalan valmistajan ilmoittamiin melupäästön takuuarvoihin. Melun kapeakaistaisuus ja tonaalisuus arvioidaan ympäristöministeriön tuulivoimaloiden melupäästön mittaamista koskevan ohjeen 3/2014 mittausohjeen mukaan. Äänitehotasot eli melupäästö ilmoitetaan 1/3-oktaaveittain keskitaajuuksilla 20–10 000 Hz ja oktaaveittain keskitaajuuksilla 31,5–8 000 Hz. Melupäästön takuuarvoon sisältyy laskennan epävarmuus. Äänen etenemislaskennassa voidaan käyttää standardiin ISO 9613-2 perustuvia vakioituja sää- ja ympäristöolosuhdearvoja eikä mahdollisessa mallinnustulosten oikeellisuuden todentamisessa mittauksin tarvitse tehdä epävarmuusarviota. Maan- ja vedenpinnan absorption ja heijastuksen vaikutuskertoimena käytetään maa-alueella 0,4 ja vesialueella 0, kun tuulivoimala sijaitsee maa-alueella. Pienitaajuinen melu tarkastellaan ohjeen mukaan erikseen 1/3-oktaaveittain taajuusalueella 20–200 Hz soveltaen Tanskan ympäristöministeriön ohjetta.

Louhukankaan tuulivoima-alueen melumallinnus on tehty Soundplan 7.3 -melunlaskentaohjelmalla käyttäen ISO 9613-2 -melulaskentamallia. Mallinnus on tehty kahdella tuulivoimalamallien vaihtoehdolla. Toisessa vaihtoehdossa kaikki voimalat olivat mallia Nordex N131/3000 ja toisessa vaihtoehdossa osa voimaloista oli Nordexin lisäksi mallia Gamesa G128-5MW. Voimaloiden napakorkeutena käytettiin 150 metriä. Mallinnuksissa on käytetty Nordexin osalta valmistajan ilmoittamaa takuuarvoa LWA 104,5 dB mallinnetun tuulennopeuden ollessa 8 m/s 10 metrin korkeudella maanpinnasta. Gamesan, jonka valmistaja ei ole ilmoittanut takuuarvoa, osalta on käytetty niin sanottua taattua arvoa, joka on saatu lisäämällä 2 dB valmistajan ilmoittamaan melupäästöarvoon 108,3 dB eli LWAd 110,3 dB tuulennopeudella 10 m/s 10 metrin korkeudella maanpinnasta. Melupäästöarvot on laskettu 1/3-oktaavikaistoittain voimaloiden ilmoitettujen taajuusjakaumien mukaisesti tuulennopeudella 8 m/s 10 metrin korkeudella. Lisäksi yhdeksään tuulivoimaloita lähinnä olevaan pisteeseen on tehty reseptoripistelaskenta, josta ilmenee voimaloiden yhteiset keskiäänitasot (LAeq) kyseisten rakennusten kohdalla ja yksittäisten voimaloiden melutasot. Mallinnuksessa esitettyihin melutasoihin ei ole tehty kapeakaistaisuudesta, impulssimaisuudesta (tonaalisuudesta) tai merkityksellisestä sykinnästä (amplitudimodulaatiosta) johtuvia häiritsevyyskorjauksia.

Rakennusten sisälle aiheutuvia pienitaajuisia melutasoja on arvioitu DSO 1284 laskentamenetelmässä esitettyjen asuintalon julkisivujen ilmaääneneristävyysarvojen avulla 1/3-oktaavikaistoittain voimaloiden ilmoitettujen taajuusjakaumien mukaisesti enimmäisäänitehotasolla LWA 107,5 dB. Menetelmän mukaiset ääneneristävyysarvot kuvaavat tyypillisen tanskalaisen asuintalon ääneneristävyyttä.

Hallinto-oikeus katsoo, että melumallinnus täyttää ympäristöhallinnon tuulivoimaloiden melun mallintamisesta antaman ohjeen 2/2014 vaatimukset. Mallinnukseen ja arviointiin sisältyy väistämättä erilaisia epävarmuustekijöitä. Ympäristöhallinnon ohjeen mukaan mallinnuksen epävarmuus kuitenkin sisältyy melupäästön takuuarvoon. Vaikutuskertoimen 0 eli vedenpinnan absorptioon ja heijastukseen verrattavan kertoimen käyttämiseen mallinnuksessa vaikutuskertoimen 0,4 eli maanpinnan absorption ja heijastuksen kuvaamiseen maa-alueella talviaikana käytetyn kertoimen sijasta ei ole perusteita, sillä talviaikanakin kasvillisuus ja maanpinnan muodot vaimentavat melupäästön vaikutusta. Eri voimalayksiköiden melupäästöjen summa- eli interferenssiaaltoja voi syntyä sääolosuhteista riippuen satunnaisesti, hetkellisesti ja paikallisesti, mutta niitä ei voida laskennallisesti ennakoida luotettavalla tavalla. Ne eivät myöskään ole olennaisia keskiäänitasoja LAeq tarkasteltaessa. Voimaloiden ikääntymisen mahdollisesti aiheuttaman melun lisääntymisen mallintamista niiden elinkaaren aikana ei ole edellytetty ympäristöhallinnon ohjeessa minkä lisäksi melun lisääntyminen olisi ilmeisen vaikeasti arvioitavissa. Kuuloaistin taajuuden alittaville infraäänille ei ole ohjearvoja tai yleisesti hyväksyttyjä terveysvaikutusten raja-arvoja. Vaikka rakennettavat voimalat ovat mahdollisesti eri tyyppisiä kuin melun arvioinnissa käytetyt, mallinnus osoittaa, että tuulivoima-alueet on mahdollista toteuttaa tuulivoimayleiskaavalle säädetyt sisältövaatimukset huomioon ottaen.

Valtioneuvosto on antanut päätöksen melutason ohjearvoista (993/1992). Ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen suunnittelua koskevassa ohjeessa 4/2012 on suositeltu käytettäväksi tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvona asumiseen ja loma-asumiseen taajamissa käytettävillä alueilla sekä virkistysalueilla päiväajalle (klo 7–22) 45 dB LAeq ja yöajalle (klo 22–7) 40 dB LAeq. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla taajamien ulkopuolella, leirintäalueilla ja luonnonsuojelualueilla suunnitteluohjearvo on päiväajalle 40 dB LAeq ja yöajalle

35 dB LAeq. Ohjetta ei sovelleta muilla alueilla.

Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat yli kilometrin etäisyydellä suunnitelluille tuulivoimaloille osoitetuista ohjeellisista rakennuspaikoista. Suunnittelualueella tai sen ympäristössä ei ole loma-asumiseen käytettyjä alueita. Yksittäisiä loma-asuntojakin on vain muutama. Etäisyys lähimpään loma-asuntoon Lehdonperällä on noin 1,3 kilometriä. Asiakirjoista saatavan selityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, ettei Tuomeloiden ilman rakennuslupaa rakennettua pientä kevytrakenteista rakennusta voida pitää loma-asuntona.

Melumallinnuksen mukaan asumisen kannalta merkittävät meluarvot (45/40 dB(A)) eivät kummassakaan mallinnetussa voimalatyyppivaihtoehdossa ylity asumiseen käytettävillä alueilla tai yksittäisten asuinrakennusten kohdalla. Nordex N131/3000 -vaihtoehdossa yksi asuinrakennus sijaitsee Louhukankaan tuulivoima-alueen 35–40 dB(A):n vyöhykkeellä ja Nordex N131/3000/Gamesa G128-5MW -vaihtoehdossa kuusi. Kummassakaan vaihtoehdossa eivät myöskään loma-asumisen kannalta merkittävät meluarvot (40/35 dB(A)) ylity loma-asumiseen käytettävillä alueilla tai yksittäisten loma-asuinrakennusten kohdalla, joskin Nordex N131/3000/Gamesa G128-5MW -vaihtoehdossa Kuoleman kylässä ja Myllyperässä sijaitsevat loma-asunnot sijoittuvat niukasti 35–40 dB(A):n vyöhykkeen ulkopuolelle.

Sosiaali- ja terveysministeriö on Asumisterveysohjeessaan 2003/1 esittänyt pienitaajuisen sisämelun nukkumiseen käytettävissä tiloissa sovellettavat melun (LAeq, 1h/dB) ohjearvot terssikaistoittain. Taajuuspainottamattoman terssikaistakohtaisen ulkomelun laskenta on melumallinnuksen yhteydessä tehty muun muassa Purolassa sijaitsevaan reseptoripisteeseen P1, jonka etäisyys lähimpään suunnitellun voimalan 19 ohjeelliseen sijaintiin on noin 1 100 metriä. Tässä reseptoripisteessä sijaitsevan rakennuksen ulkovaipan vaimennusvaatimus Asumisterveysohjeen 2003/1 mukaisiin pienitaajuisen melun ohjearvoihin on noin 1–4 dB Nordex- ja 4–7 dB Nordex/Gamesa -vaihtoehdossa. Mallinnuksen mukaan pienitaajuisen (20–200 Hz) melun ohjearvot eivät tulisi ylittymään kummassakaan mallinnetussa voimalatyyppivaihtoehdossa rakennusten sisällä.

Hallinto-oikeus katsoo, että tuulivoimalat eivät mallinnuksen mukaan aiheuttaisi raja-arvoja ylittäviä meluhaittoja olemassa olevilla asuin- ja loma-asuntoalueilla tai -paikoilla eivätkä hyväksyttävien enimmäismelutasojen käyrät edellä mainittua Lehdonperällä sijaitsevaa loma-asuntoa lukuun ottamatta tule lähelle olemassa olevia asuinalueita ja -paikkoja. Ympäristöhallinnon ohjeiden mukaisesti tehtyyn mallinnukseen on sisäänrakennettu oletuksia, joilla pyritään välttämään melupäästöjen ali­arviointia.

Välke

Suomessa ei ole määritelty välkevaikutukselle raja-arvoja tai suosituksia. Ympäristöministeriön ohjeen 4/2012 mukaan välkevaikutusten arvioinnissa on suositeltavaa käyttää apuna muiden maiden suosituksia välkkeen rajoittamisesta. Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden tuulivoimaloiden vilkkuvasta varjostusvaikutuksesta eli välkkeestä on tehty yhteinen välkemallinnus, jossa välkettä on selvitetty kahdella voimalatyyppien vaihtoehdolla kuten melumallinnuksessa. Mallinnus on tehty niin sanottuna real case -laskentana, jossa otetaan huomioon alueen tuulisuus- ja auringonpaistetiedot. Mallinnuksessa ei ole otettu huomioon puustoa tai rakennuksia.

Mallinnuksen mukaan kummassakin mallinnusvaihtoehdossa välke ylittää 10 tuntia vuodessa kolmen vakituisen asuinrakennuksen kohdalla ja lisäksi kolmen vakituisen asuinrakennuksen kohdalla 8 tuntia vuodessa. Lyhyempilapaisia Gamesa G128-5MW- ja pidempilapaisia Nordex N131/3000 -voimaloita käsittävän voimalayhdistelmän välkevaikutukset ovat mallinnuksen mukaan suuremmat kuin vain pidempilapaisia Nordex N131/3000 -voimaloita käsittävän vaihtoehdon. Tämä johtuu valon siroamisesta ilmakehässä, jolloin lyhyt- ja leveälapaisen Gamesan varjo ulottuu pidemmälle kuin pitkä- ja kapealapaisen Nordexin.

Hallinto-oikeus katsoo, että mallinnus täyttää sille asetetut vaatimukset. Louhukankaan tuulivoima-alueen osayleiskaavalla ei ole ratkaistu Kyyjärven puolelle suunniteltujen voimaloiden kaavoitusta eikä Louhukankaan ja Möksyn tuulivoima-alueiden mallinnusta voida tällä perusteella pitää puutteellisena. Tuulivoimaloiden välkevaikutuksen voidaan arvioida olevan vuositasolla vähäinen.

Jäänmuodostus sekä tulipalon ja rikkoutumisen vaara

Tuulivoimaloiden turvallisuudelle jäänmuodostumisen ja tulipalosta tai muusta syystä johtuvan rikkoutumisen aiheuttamaa vaaraa ei ole erityisesti selvitetty osayleiskaavaa laadittaessa. Vaikutuksia turvallisuuteen on arvioitu YVA- ja kaavaselostuksessa.

Voimaloiden turvallisuudelle aiheuttamaa vaaraa ehkäisevistä toimista tai suojaetäisyydestä ei ole annettu ohjeistusta. Tuulivoimalasta irtoava kappale tai jää aiheuttavat tilastollisesti katsoen hyvin pienen vaaran ympäristölle tai tuulivoimalan lähistöllä liikkuville. Voimalan rikkoutumisen vaaran arvioidaan YVA- ja kaavaselostuksen mukaan olevan hyvin epätodennäköinen. Suurin vaara jään putoamiselle esiintyy talvella jäätävissä olosuhteissa voimalan käynnistyessä, jolloin lapojen vauhti on hidas ja vaara-alue pieni. Vaaraa voidaan ehkäistä muun muassa erilaisilla teknisillä ratkaisuilla, joita arvioidaan voimaloiden tarkemmassa suunnittelussa ja lupamenettelyssä.

Suunniteltujen voimaloiden lähialueita käytetään lähinnä metsätalouteen ja jokamiehenoikeuksiin perustuvaa virkistyskäyttöön. Liikenteen ja alueella muutoin liikkuvien ihmisten määrä on voimaloiden läheisyydessä yleensä vähäinen. Turvallisuudelle ja ympäristölle aiheutuvan vaaran samoin kuin ympäröivälle maankäytölle aiheutuvien rajoitusten ja haittojen voidaan arvioida olevan vähäisiä.

Maisema

Muun muassa Kuoleman, Lehdonperän, Marjoperän ja Kuninkaanjokilaakson asutusalueet sijaitsevat kokonaan tai osittain kolmen kilometrin etäisyydellä Louhukankaan tuulivoima-alueen voimaloista. Lähimpänä tuulivoima-aluetta ovat alueen pohjoispuolella valtatien 16 varressa sijaitseva Kuoleman kylä ja alueen lounaispuolella sijaitsevan Kuninkaanjokilaakson asutus vajaan kahden kilometrin etäisyydellä. Lehdonperän asutuksesta Möksyn tuulivoima-alueen lähimpiin voimaloihin on runsas kilometri ja Louhukankaan tuulivoima-alueen voimaloihin runsaat kaksi kilometriä. Osayleiskaavan suunnittelualue ja sitä ympäröivät alueet ovat pääsääntöisesti metsätalouskäytössä, mutta suunnittelualueen ympäristössä on myös avoimempia suo- ja maatalousalueita.

YVA-menettelyssä on inventoitu Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden ympäristön valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita maisema- ja kulttuuriympäristöalueita. Pesolan mäen taloryhmä ympäristöineen, joka on maakunnallisesti arvokas maisema-alue sijaitsee Louhukankaan tuulivoima-alueesta kaakkoon noin kahdeksan kilometrin etäisyydellä lähimmistä suunnitelluista voimaloista. Keisalan kylän Totonkallio ja Vuorenmaa, jotka on osoitettu Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa kulttuuriympäristön tai maiseman kannalta tärkeäksi alueeksi sijaitsevat Louhukankaan tuulivoima-alueesta noin neljä kilometriä etelään. Kaavaselostuksen mukaan Kuoleman kylän pihapiirit ja Kuninkaanjokilaakson Aitasaarentien 1950-luvun pihapiirit ovat kulttuurihistoriallisesti paikallisesti arvokkaita Lehdonperän kylän ollessa kulttuurihistoriallisesti paikallisesti huomionarvoinen.

Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueen maisemavaikutuksia on selvitetty ja arvioitu YVA-menettelyssä sekä kaavaselostuksessa. Vaikutusten arvioimiseksi on laadittu havainnekuvia muun muassa Kuoleman kylän pohjoispuolisesta Uusikylästä, Purolasta ja Louhukankaan eteläpuolella sijaitsevasta Rintalasta Louhukankaan tuulivoima-alueen suuntaan. Kuoleman kylältä valtatien 16 pohjoispuolisilta Uusikylän ja Karstaperän viljelyalueilta avautuu tuulivoima-alueelle näkymiä, joiden vaikutuksia etäisyys pienentää. Valtatien eteläpuolisia näkymiä peittävät metsät. Kuninkaanjokilaakson maisemakuvaltaan eheältä viljelyalueelta avautuu lähes koko matkaltaan näkymä tuulivoima-alueelle. Lehdonperän pihapiirit ja ympäristön peltokuviot ovat pääsääntöisesti pieniä. Tuulivoima-alueelle ei avaudu laajoja avoimia maisematiloja eikä se muodosta yhtenäisiä laajempia näkymiä. Lähimmät voimalat tulevat näkymään osittain tietyistä paikoista. Tuulivoima-alueiden voimakkaimpien ihmisten elinympäristöä koskevien yhteisten maisemavaikutusten voidaan arvioida kohdistuvan tuulivoima-alueiden väliin jäävään Lehdonperän kylään. Vaikutusta lieventää se, että Louhukankaan ja Möksyn tuulivoima-alueille ei näy Lehdonperästä samanaikaisesti. Lievempiä yhteisiä maisemavaikutuksia voi aiheutua myös Möksyyn, Hokkalaan ja Vehkaperään. Maaston peitteisyydestä ja tasaisuudesta johtuen tuulivoimalat näkyvät kaukomaisemassa yli kuuden kilometrin etäisyydellä lähinnä korkeimmista maastokohdista ja laajemmilta avoimilta alueilta. Tuulivoima-alueiden vaikutuksen maisemaan ja kulttuuriympäristön lähimaisemaan on YVA-selostuksessa arvioitu olevan keskisuuri ja kaukomaisemaan pieni. Tuulivoimalat eivät muodostaisi lähi- tai kaukomaisemaa voimakkaasti hallitsevia elementtejä.

Hallinto-oikeus katsoo, että YVA-menettelyssä ja kaavoituksessa laaditut maisemavaikutusselvitykset ovat kattavia ja että niiden luotettavuutta ei ole valituksessa esitetyn johdosta aihetta epäillä.

Luontoarvot

Louhukankaan tuulivoima-alue on suurelta osin mäntyvaltaista talousmetsää ja ojitettua rämettä ja turvekankaita. Ihminen on toiminnallaan jo vaikuttanut alueen luontoon. Tuulivoimarakentaminen tukeutuu pääosin alueella olemassa olevaan tiestöön, jota parannetaan tarpeen mukaan.

Tuulivoima-alueen luontoselvityksessä arvokkaiksi luontokohteiksi on todettu metsälain 10 §:n mukaisina erityisen tärkeinä elinympäristöinä pidettävät pienialainen keidasräme, kaksi muuta vähäpuustoista suota ja kaksi kallioista metsälakikohdetta. Tuulivoima-alueen 110 kV:n liityntävoimajohdon ympäristöselvityksessä suunnittelualueen koilliskulmassa todettiin luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kaavassa mainitut kohteet on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiksi alueiksi merkinnöillä luo-1 ja luo-2. Tuulivoima-alueen eteläosan täydentävässä luontoselvityksessä ei todettu metsälain 10 §:n, vesilain 11 §:n, oikeastaan 2 luvun 11 §:n, tai luonnonsuojelulain 47 §:n tai 49 §:n mukaisia kohteita, uhanalaisia lintuja tai luontotyyppejä eikä uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja.

Edellä mainittujen selvitysten lisäksi on laadittu Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden yhteiset liito-oravaa, lepakoita, pesimälinnustoa, metsäkanalintuja sekä viitasammakoita ja rämeristihämähäkkejä koskevat selvitykset, Möksyn, Louhukankaan, Pesolan ja Korkeamaan tuulivoimapuistojen lepakoiden muutonseurantaselvitys, Vimpelin, Alajärven, Soinin, Karstulan ja Kyyjärven tuulivoima-alueiden linnuston syysmuuttoselvitys, Vimpelin, Alajärven, Soinin ja Karstulan tuulivoima-alueiden muuttolintu- ja maakotkaseuranta, Kyyjärven, Alajärven ja Soinin tuulivoima-alueiden linnustoseuranta sekä Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden vaikutuksia maakotkaan koskeva selvitys. Alajärven, Soinin ja Vimpelin tuulivoima-alueista on laadittu osayleiskaavan selvitysasiakirjoihin sisältyvä aiemmin mainittu Natura-arviointi ja sen täydennys.

Louhukankaan tuulivoima-alueella ei YVA-selostuksen, pesimälinnustoselvityksen ja tuulivoima-alueen eteläosan täydentävän luontoselvityksen mukaan sijaitse linnustollisesti arvokkaita alueita eikä alueella havaittu luonnonsuojelulain 46 §:n tai 47 §:n mukaisia uhanalaisia pesiviä lajeja. Lintudirektiivin I lajeista alueella havaittiin palokärki, metso, teeri, pyy ja kurki sekä Suomen kansainvälisen linnustonsuojelun erityislajeista lisäksi leppälintu. Pesimälinnustoa on selvitetty 29.5. ja 19.6.2014 tehdyillä linjalaskennoilla. Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueilta laaditussa metsäkanalintuselvityksessä ja Louhukankaan tuulivoima-alueen eteläosan täydentävässä luontoselvityksessä on selvitetty metson ja teeren soidinalueita. Metsäkanaselvitys on perustunut muun muassa alueen metsästysseuroilta saatuun tausta-aineistoon ja 15.4.–7.5.2013 sekä 17.–18.3. ja 2.5.2014 tehtyihin maastokäynteihin. Selvityksessä ei havaittu metson soidinalueita. Teeren soidinalueita havaittiin tuulivoima-alueen pohjoisrajalla Koskikankaalla ja länsirajalla Taatinnevalla. Pesimälinnustoon kohdistuvien vaikutusten Louhukankaan tuulivoima-alueella on YVA-selostuksessa arvioitu olevan pieni.

YVA-selostuksen mukaan Louhukankaan ja Möksyn tuulivoima-alue sijaitsee kahden maakotkareviirin reunoilla. Alajärven, Soinin ja Vimpelin tuulivoima-alueiden Natura-arvioinnin mukaan vuonna 2013 tehdyssä maastohavainnoinnissa maakotkan ei havaittu lentävän Louhukankaan tuulivoima-alueella. Natura-arvioinnin täydennyksessä on todettu, että maakotkan reviiri on Louhukankaan ulkopuolella ja että tuulivoima-alueella ei ole vaikutusta maakotkaan.

Tuulivoimaloiden vaikutukset muuttolintuihin aiheutuvat voimaloiden muuttoreitille muodostamasta esteestä johtuvasta törmäyskuolleisuudesta. Birdlife Suomen 20 lajia käsittävän muuttolintureittitarkastelun mukaan vain kurjen päämuuttoreitti kulkee Alajärven kunnan kautta. Kurki katsotaan yleisesti tuulivoiman vaikutuksille alttiiksi ja suurikokoisena se voi olla törmäysaltis. Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden vaikutuksia lintujen muuttoon on selvitetty ja arvioitu tuulivoima-alueiden Natura-arvioinnissa sekä kaavaselostuksessa. Arvioinnissa on hyödynnetty Suomenselän Lintutieteellinen yhdistys ry:n muuttolinnustosta tekemiä selvityksiä. Selvitysten mukaan tutkimusalueella ei havaittu merkittävää lintujen kevätmuuttoa. Savonjärvi on Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden merkittävin levähdyspaikka kevätmuutossa. Syksyllä merkittävä määrä kurkia muuttaa tutkimusalueen yli, mutta muuta merkittävää syysmuuttoa alueella ei havaittu. Syysmuutossa alueilla ei havaittu merkittäviä lintujen levähdysalueita. Merkittävimpien vaikutusten on arvioitu kohdistuvan kurkeen, jonka päämuuttoreitti kulkee hieman Möksyn alueen itäpuolelta. Tuulet tai sadealueet voivat siirtää muuttoreittiä hieman länteen tai itään. Möksyn ja Louhukankaan YVA-selostuksessa kurkien kuolleisuudeksi on törmäysanalyysin perusteella arvioitu 0–8 yksilöä vuodessa, metsähanhien ja joutsenien kuolleisuudeksi 0–2 yksilöä vuodessa, merikotkan kuolleisuudeksi noin yksilö kymmenessä vuodessa ja muiden petolintujen kuolleisuudeksi 0,1–0,5 yksilöä vuodessa. Vaikutuksen läpimuuttavan populaation kokoon kymmenen vuoden aikajänteellä on tarkastelluilla lajeilla arvioitu olevan -0,28 % tai vähemmän. Muuttolinnustoon kohdistuvien vaikutuksien on edellä mainitun perusteella arvioitu olevan pieniä.

Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueilta laaditussa lepakkoselvityksessä on selvitetty alueiden lepakkolajistoa, lepakoille tärkeiden alueiden esiintymistä ja lepakoiden siirtymäreittejä. Esiintymistä on selvitetty yhteensä kuutena yönä 29.–31.5. ja 28.–30.7.2013 tehdyillä maastokäynneillä sekä detektoreilla. Havaittujen lepakoiden määrä suunnittelualueilla oli pieni. Havaitut pohjanlepakko, viiksisiippa ja isoviiksisiippa kuuluvat Suomessa yleisiin elinvoimaisiksi luokiteltuihin lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisia lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja tai tärkeitä ruokailu- ja siirtymäalueita ei havaittu.

Kun YVA-menettelyssä on arvioitu Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden vaikutuksia alueiden hirvieläimiin ja suurpetoihin taustatietoina, on käytetty alueen metsästysseuroilta ja riistanhoitoyhdistykseltä saatuja tietoja. Lisäksi on tehty maastokäyntejä. Alueen hirvikanta on paikoin tiheä. Louhukankaan alueella havaittiin metsäpeuran syömiä jäkälikköjä. Karhua ja ilvestä esiintyy alueella yleisesti. Sutta ja ahmaa esiintyy satunnaisesti. Hirveä lukuun ottamatta mainittujen lajien on arvioitu olevan herkkiä elinpiirin muutoksille. Tuulivoiman vaikutusten mainittuihin eläimiin on arvioitu olevan suurimmillaan rakentamisvaiheessa. Voimaloiden käytön aikaisten vaikutusten on arvioitu olevan suhteellisen pieniä eikä eläinten ole katsottu merkittävästi vierastavan voimaloita. Edellä mainittuihin lajeihin kohdistuvien vaikutusten on YVA-selostuksessa arvioitu olevan pieniä.

Alajärven, Soinin, Vimpelin ja Kyyjärven alueiden eri tuulivoimahankkeista on laadittu edellä mainittuja hankkeiden yhteisvaikutusten arviointia sisältäviä selvityksiä erityisesti linnuston, joihin yhteisvaikutusten voidaan selvimmin katsoa kohdistuvan, sekä Natura-alueiden osalta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on Natura-arvioinneista antamassaan lausunnossa katsonut, ettei Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueilla todennäköisesti ole merkittäviä vaikutuksia Natura-alueiden suojeluperusteena oleville lajeille. Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia on lisäksi selvitetty ja arvioitu mainitut hankkeet käsittäneessä YVA-menettelyssä ja näiden alueiden yleiskaavoituksessa. Louhukankaan tuulivoima-alueen luontoselvitykset kattavat osayleiskaavan suunnittelualueen. Kaavaehdotukseen sen nähtävilläolon jälkeen tehdyt muutokset tai läheisten alueiden muiden tuulivoimahankkeiden suunnittelun eteneminen ei tarkoita, että laaditut selvitykset olisivat sinänsä riittämättömiä tai virheellisiä. Kaavoitusta välittömästi edeltäneessä YVA-menettelyssä tai kaavoituksessa laadittuja selvityksiä ei voida myöskään pitää vanhentuneina kaavan vaikutuksia arvioitaessa. Selvitykset ovat kattavia ja asiantuntevia, eikä asiassa ole ilmennyt seikkoja, joiden johdosta selvityksiä olisi valituksissa esitetyn perusteella pidettävä epäluotettavina.

Pohjavesi

Moukariharjun I luokan pohjavesialue sijaitsee Louhukankaan tuulivoima-alueen itäosassa. Pohjavesialue on kaavassa osoitettu aluerajausmerkinnällä pv. Pohjavesialueella on vedenottamo, josta otetaan talousvettä paikallisten talouksien tarpeisiin ja jolle on kaavassa osoitettu yhdyskuntateknisen huollon alue ET. Pohjavesialueen läpi kulkee olemassa oleva 110 kV:n johtokatu. Lähimmälle voimalalle 27 osoitettu ohjeellinen sijainti on noin 160 metrin etäisyydellä ja voimalalle 23 osoitettu ohjeellinen sijainti noin 250 metrin etäisyydellä kaavassa osoitetusta pohjavesialueesta. Voimaloille osoitetut osa-alueet sijaitsevat lähimmillään 40 ja 100 metrin etäisyydellä pohjavesialueesta.

YVA-menettelyssä Moukariharjun pohjavesialueen sijainti on selvitetty ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelusta saatujen tietojen perusteella. Lisäksi lähtötietoina on käytetty Alajärven pohjavesien suojelu- ja kunnostussuunnitelmaa. Alueella sijaitsevan vedenottamon lähisuojavyöhyke on vain runsaan hehtaarin suuruinen. YVA-selostuksen mukaan rakentamisalueet sijaitsevat veden virtaussuunnassa pohjavesialueen alapuolella. Tuulivoima-alueen vaikutukset pohjaveteen on arvioitu pieniksi. Pohjavesialueesta kaavoituksessa laaditun selvityksen mukaan mainittujen voimaloiden osa-alueiden pintavedet kulkeutuvat pois pohjavesialueelta eikä suunniteltu tuulivoima-alue aiheuta vaaraa pohjaveden muodostumiselle tai laadulle. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden johdosta selvityksiä tuulivoima-alueen pohjavesioloista ja vaikutuksista pohjavesiin olisi valituksessa esitetyn perusteella pidettävä epäluotettavina.

Pohjavesialueelle sijoitettavien tuulivoimaloiden pohjavedelle aiheuttamaa vaaraa ei voida luotettavasti täysin poissulkea varsinkaan sellaisessa tapauksessa, että voimala kaatuu. Kun otetaan huomioon voimaloille osayleiskaavassa osoitetut ohjeelliset sijainnit ja osa-alueet, voimala 27 saattaisi lopullisesta sijoituspaikasta riippuen aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen vaaran. Voimalalle osoitettu osa-alue kuitenkin mahdollistaa voimalan sijoittamisen tarkemman suunnittelun ja rakennuslupamenettelyn yhteydessä siten, ettei se kaatuessaan ulotu pohjavesialueelle.

Virkistysarvot

Tuulivoima-alueella ei YVA-selostuksen mukaan sijaitse erityisiä virkistyskäyttökohteita. Tuulivoima-aluetta voidaan metsätalouden ja maatalouden lisäksi käyttää toissijaisesti metsästykseen ja jokamiehenoikeuksiin perustuvaan virkistykseen. Alueella toimivien eri metsästysseurojen metsästysmaista kuuluu Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueisiin seurasta riippuen 0,7–7,5 %. YVA-selostuksessa tuulivoima-alueiden metsästykseen kohdistuva vaikutus on arvioitu keskisuureksi. Tuulivoima voi alentaa virkistyskäyttöarvoa muun muassa melun, välkkeen ja maisemavaikutusten johdosta ja haitata metsästystä riistan mahdollisesti siirtyessä pois alueelta sekä tuulivoimarakenteiden aiheuttamien ampumasektorirajoitteiden johdosta. Liikkumisen rajoittaminen tuulivoimaloiden välittömässä läheisyydessä ja jäätävissä olosuhteissa syntyvä jäänheittovaara laajemminkin saattavat vaikuttaa alueen virkistyskäyttöön.

Asiakirjojen mukaan tuulivoima-aluetta vastaavia virkistykseen ja metsästykseen soveltuvia alueita on runsaasti suunnittelualueen ympäristössä. Metsästys kyseisellä alueella on sallittu vain maanomistajan luvalla. Jokamiehenoikeuksiin perustuvaa marjastusta ja muuta liikkumista toisen maalla voidaan tarvittaessa rajoittaa turvallisuuteen perustuvista syistä.

Muut vaikutukset

Kunnan strateginen maankäyttö suunnitellaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Kaavoja koskevat sanotun lain mukaiset sisältövaatimukset muun muassa elinympäristön terveellisyyden osalta. Tuulivoima-alueen vaikutusten ihmisten terveyteen voidaan nykytiedon valossa katsoa johtuvan lähinnä melusta ja välkkeestä, joista on lausuttu jo edellä. Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat muutoin esittäneet osayleiskaavan terveysvaikutuksista ja niiden selvittämisestä muun muassa voimaloiden aiheuttaman tärinän ja magneettikenttien osalta, ei näiden seikkojen selvittämisen suunniteltujen tuulivoimaloiden etäisyys asutuksesta huomion ottaen ole ollut tarpeen.

Louhukankaan tuulivoima-alueen etäisyys Ilmatieteen laitoksen Vimpelin Lakeaharjun säätutkasta on noin 16 kilometriä ja Möksyn tuulivoima-alueen etäisyys noin 23 kilometriä. Louhukankaan tuulivoima-alueen vaikutusta säätutkaan on selvitetty VTT:n raportissa. Ilmatieteen laitos on raportin perusteella antamassaan lausunnossa esittänyt, että laitos hyväksyy Louhukankaan kaavan mainitsemillaan ehdoilla. Lausunnon perusteella voidaan päätellä, että tuulivoima-alueet eivät vaikuta merkittävästi laitoksen sääennusteisiin, kun otetaan myös huomioon Louhukankaan alueen osayleiskaavassa lausunnon johdosta tehdyt voimaloiden osa-alueiden ja ohjeellisia sijainteja koskevat muutokset.

Digitan lausunnon mukaan tuulivoima-alueet aiheuttavat hyvin todennäköisesti häiriöitä TV-vastaanotossa Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueiden väliin jäävän Lehdonperän kylän alueella sekä Möksyn tuulivoima-alueen itäpuolisella Kyyjärven kunnan Vehkaperäntien alueella. Lausunnon mukaan tuulivoimalat eivät sen sijaan häiritse Digitan tiedonsiirtoyhteyksiä. Häiriöt TV-vastaanotossa voidaan kaavaselostuksen ja kaupungin valituksista antaman lausunnon mukaan korjata kiinteistökohtaisella antenninkunnostuksella tai niin sanotulla täytelähettimellä.

Tuulivoimaloiden matkapuhelinyhteyksille mahdollisesti aiheuttamia häiriöitä ei ole selvitetty eikä arvioitu YVA- tai kaavaselostuksissa, eikä kaupunkikaan ole lausunnossaan vastannut A:n ja asiakumppaneiden valituksessa tältä osin esitettyyn. On hyvin mahdollista, että Möksyn ja Louhukankaan tuulivoima-alueet heikentävät myös matkapuhelinverkkojen toimivuutta joillain alueilla. Verkkojen toimivuus voidaan kuitenkin taata erilaisilla teknisillä ratkaisuilla.

Yhteenveto

Koska kyse on maankäytön tulevasta suunnittelusta, kaavan vaikutusten etukäteiseen selvittämiseen ja arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Tuulivoima-alueelle valittavat voimalat ovat mahdollisesti eri tyyppisiä kuin kaavan vaikutusten arvioinnissa käytetyt. Maankäytön suunnitteluprosessin luonteesta ja kestosta sekä tuulivoimarakentamisen teknisestä kehityksestä johtuen ei voida edellyttää, että hankkeen toteuttaminen olisi sidottu kaavoituksen selvityksissä käytettyihin voimalatyyppeihin. Näin ollen ja kun otetaan huomioon, mitä muutoin on edellä lausuttu, osayleiskaavan vaikutuksista laadittuja tutkimuksia ja selvityksiä on pidettävä riittävinä sen arvioimiseksi, täyttyvätkö maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin yleiset sisältövaatimukset ja 77 b §:n tuulivoimarakentamista koskevat erityiset sisältövaatimukset valituksenalaisen osayleiskaavan osalta.

Maakuntakaava on otettu huomioon Möksyn, oikeastaan Louhukankaan, tuulivoimaosayleiskaavaa laadittaessa maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Osayleiskaavan suunnittelualueen voidaan kaavan ohjaustavoite ja tarkoitus huomioon ottaen katsoa olevan riittävän laaja ja tarkoituksenmukainen. Kaavan edellytyksenä ei ole, että sen toteuttamisesta ei ollenkaan aiheutuisi joidenkin tavoitteiden kannalta haitallisia seuraamuksia, vaan että maankäytön eri tavoitteet ja kaavalle asetetut vaatimukset otetaan huomioon siinä määrin kuin laadittavan kaavan tavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Kaavoituksessa sovitetaan yhteen useita erilaisia maankäytön tavoitteita ja kaavoitukselle asetettuja vaatimuksia, jotka ovat usein keskenään ristiriitaisia. Osayleiskaavan vaikutuksista tehdyt tutkimukset ja selvitykset ja niiden arvioinnit osoittavat, että Louhukankaan ja Möksyn tuulivoima-alueet on mahdollista toteuttaa niin, että sekä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä tarkoitetut yleiskaavan yleiset sisältövaatimukset että 77 b §:ssä tarkoitetut tuulivoimarakentamista koskevan yleiskaavan erityiset sisältövaatimukset täyttyvät. Hallinto-oikeus katsoo yllä lausutun perusteella, että sanotuissa lainkohdissa säädetyt vaatimukset on otettu riittävästi huomioon Louhukankaan tuulivoima-alueen osayleiskaavassa.

Osayleiskaavan ei voida valituksessa esitetyillä perusteilla katsoa aiheuttavan muutoksenhakijoille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.

Johtopäätökset

Hallinto-oikeus katsoo, että kaupunginvaltuuston päätös ei ole lainvastainen. Valitus on tämän johdosta hylätty.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § 1 momentti (1375/2007)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Päivi Jokela ja Petri Forma, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Alajärven kaupunginvaltuuston päätöksen kumotaan. Osayleiskaava on vaihtoehtoisesti palautettava uudelleen valmisteltavaksi. Hallinto-oikeudelle 11.3.2015 ja sitä ennen toimitetuissa valituksen täydennyksissä esitetyt valitusperusteet on tutkittava. Kaavapäätöksen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat vedonneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Päätöksenteossa on tapahtunut menettelyvirheitä. Valittajille toimitussa kaupunginvaltuuston pöytäkirjanotteessa on asiakohtaa koskevalla otsikkorivillä virheellisesti mainittu, että kyse olisi ollut kaavaluonnoksen nähtävillepanosta ja hyväksymisestä, vaikka kysymys on ollut kaavaehdotuksen lopullisesta hyväksymisestä. Virheellinen tieto on ollut myös kaupungin internet-sivuilla. Päätösotteen mukana toimitetussa kaavakartassa ei ollut merkintää valtuuston hyväksymispäätöksestä.

Kaavaehdotusta on muutettu sen nähtävillä olon jälkeen, mutta kaava kuitenkin hyväksyttiin asettamatta sitä uudelleen nähtäville. Usean voimalan sijaintia on tässä yhteydessä muutettu lähemmäs asutusta ja kysymys on näin ollen olennaisista muutoksista.

Kaupunginvaltuuston päätös on perustunut puutteellisiin taustatietoihin ja selvityksiin. Melu- ja välkemallinnuksia ei ole tehty asianmukaisesti, eikä kaavaa laadittaessa ole otettu riittävästi huomioon hankkeen yhteisvaikutuksia muiden kaava-alueen lähelle sijoittuvien tuulivoima-alueiden kanssa.

Kaava-alue sijaitsee liian lähellä asutusta ja sen vaikutus ulottuu Soinin kunnan puolelle. Kaava ei täytä terveellisen ja viihtyisän elinympäristön vaatimusta, koska siitä aiheutuu kohtuutonta meluhaittaa alueen asukkaille. Yli kolmen megawatin tuulivoimaloille tulisi määrätä kolmen kilometrin suojaetäisyys.

Tehdyt melumallinnukset eivät anna luotettavaa tietoa alueelle suunniteltujen tuulivoimaloiden käytönaikana aiheuttamista melutasoista. Melumallinnuksissa on arvioitu melutasoja asuinalueilla ilman, että on ollut tiedossa tuulivoimaloiden tyyppikohtaiset melupäästöjen lähtötiedot kuten valmistajien ilmoittamat takuuarvot. Merkityksellistä sykintää tai kapeakaistaista melua ei ole huomioitu, minkä vuoksi mallinnukseen olisi tullut sisällyttää 5 dB:n lisäys lähtötietoihin. Pienitaajuista melua ei ole tutkittu lainkaan, vaikka tuulivoimaloiden aiheuttamasta infraäänestä on tullut uutta tietoa, joka on otettava haittavaikutusten arvioinnissa huomioon. Melumallinnuksissa ei ole huomioitu myöskään maastonmuotoja.

Sisämelutasoja ei ole melumallinnuksissa mallinnettu, vaan ne on ainoastaan arvioitu ulkomelutasojen perusteella. Sisämelun arvioinnissa on sovellettava 15.5.2015 voimaan tullutta sosiaali- ja terveysministeriön antamaa asetusta, jossa säädetään myös sisämelutasoista.

Osayleiskaava ei ohjaa riittävästi rakentamista tai alueiden muuta maankäyttöä. Päätöksen kannalta olennaisten asioiden selvittämistä ei voi jättää rakennuslupavaiheeseen. Kaavamääräyksissä on määrätty ainoastaan voimaloiden kokonaiskorkeus, vaikka myös voimalan napakorkeus vaikuttaa melun leviämiseen. Kaava myös mahdollistaa teholtaan suurempien voimaloiden rakentamisen kuin melumallinnuksissa on käytetty ja voimaloiden sijainnit voivat rakennuslupavaiheessa muuttua vielä paljonkin, koska niiden rakennusala on moninkertaisesti suurempi kuin alalle ohjeellisesti osoitettu voimalan paikka. Melu- ja välkemallinnukset on tehtävä tehokkaimmalla mahdollisella voimalatyypillä ja kaavan mahdollistamalla enimmäiskorkeudella. Kaavoituksen yhteydessä ei ole selvitetty, millä tavoin varjostus- ja välkevaikutusta valvotaan käytön aikana. Tuulivoimaloiden melun alentamista melumoodeja käyttämällä ei voida edellyttää kaavassa, koska kaavaan ei voi sisältyä toiminnallisia tai valvontaa edellyttäviä vaatimuksia.

Osayleiskaavassa on edellytettävä ympäristölupaa tuulivoimaloille. Kaavassa tulee myös olla sanktiot, joiden perusteella tuulivoimalat puretaan ja alueet maisemoidaan.

Suunnitellut tuulivoimalat rajoittavat rakentamista ja muuta kiinteistöjen käyttöä valittajien kiinteistöillä. Ulko- ja sisämelutason ohjearvojen ylittyminen saattaa rajoittaa asuin- ja vapaa-ajan rakennusten rakentamista tuulivoimaloiden melualueelle jäävillä kiinteistöillä. Alueen metsänomistajat eivät voi turvallisesti käyttää maataan metsätaloustarkoitukseen kun otetaan huomioon muun muassa tuulivoimaloista sinkoutuvasta jäästä aiheutuva vaara. Jäänmuodostumisen, tulipalon tai rikkoutumisen aiheuttamat riskit on selvitettävä jo kaavavaiheessa, eikä selvitysten laatimista voida jättää rakennuslupavaiheeseen.

Voimalan 13 alue on merkitty kaavakartassa yksityistien päälle, samoin voimaloiden 2 ja 6 alueet. Lisäksi usean valittajan kiinteistöt ovat alle 100 metrin etäisyydellä lähimmästä tuulivoimalasta. Voimala 13 on niin lähellä kiinteistöjä RN:ot 13:31 ja 13:26, että se voisi kaatuessaan tulla edellä mainittujen kiinteistöjen päälle. Lisäksi kiinteistöllä RN:o 13:31 on vapaa-ajan asunto, joka on vain noin 200 metrin etäisyydellä voimalasta 13. Kyseinen vapaa-ajan asunto on sen pienestä koosta huolimatta huomioitava tuulivoimaloiden sijoittelussa. Vapaa-ajan asunto on vuodelta 1966, eikä se ole rakentamisajankohtana edellyttänyt rakennus­lupaa.

Kaava-alueella sijaitsee Moukarinharjun I luokan pohjavesialue ja Nygård-Niskakankaan Vesihuoltoalueen vedenottamo, johon on liittynyt 37 taloutta. Osayleiskaavan toteuttamisen vaikutukset pohjaveteen on selvitetty puutteellisesti. Hankkeelta tulisi lisäksi edellyttää vesilain mukaista lupaa.

Louhukankaan kaava-alue on laajempi kuin Etelä-Pohjanmaan I vaihemaakuntakaavassa esitetty tuulivoima-alueen rajaus. Moukarinharjun pohjavesialue on vaihemaakuntakaavassa rajattu tuulivoima-alueen ulkopuolelle. Lisäksi Louhukankaan suunnittelualueelle ollaan rakentamassa uutta sähkölinjaa olemassa olevan 110 kV:n linjan viereen siten, että tästä linjasta yli kilometri sijoittuu pohjavesialueen päälle. Pohjaveteen liittyvät selvitykset on tältäkin osin tehty puutteellisesti. Sekä uusi että vanha sähkölinja pitäisi olla merkittynä kaavakarttaan.

Uusi 110 kV sähkölinja tulisi sijoittumaan liito-orava-alueen päälle. Louhukankaan tuulivoimahankkeen 110 kV liityntävoimajohdon 8.8.2014 päivätty ympäristöselvitys on ollut mukana hallinto-oikeuden aineistossa, mutta kaavaselostuksessa tai kaupungin päätösasiakirjoissa sitä ei ole mainittu.

Osayleiskaavan luontoa, linnustoa ja muuta eläimistöä koskevat selvitykset on tehty puutteellisesti. Kysymys on linnustollisesti merkittävästä alueesta ja esimerkiksi kurjen päämuuttoreitti kulkee kaava-alueen yli. Kaava-asiakirjoihin sisältyvät lintujen muuttoreittejä koskevat selvitykset ovat puutteellisia, eivätkä selvitykset siten anna oikeaa kuvaa tuulivoima-alueen toteuttamisen haitallisista vaikutuksista. Selvitykset ovat puutteellisia myös koskien hankkeen vaikutuksia maakotkiin. Maakotkien ruokailu- ja saalistusalueiden laajuus on selvityksissä arvioitu liian suppeiksi. Kaava-asiakirjoihin sisältyvä liito-oravaselvitys on puutteellinen, koska siihen ei ole merkitty kaava-alueen yläosassa olevaa liito-oravien elinaluetta. Potentiaaliset rämeristihämähäkin alueet on merkitty kaavakarttaan puutteellisesti. Lepakkoselvitys on laadittu puutteellisesti, eikä Louhukankaan eteläosan alueella ole tehty lainkaan selvityksiä lepakoista. Myös hankkeen vaikutukset alueen metsäpeuroihin on selvitetty puutteellisesti.

Osayleiskaavasta puuttuu keskeinen selvitys, koska puolustusvoimilta hankittu lausunto on puutteellinen. Annettu lausunto perustuu vääriin voimalamääriin, eikä muutoinkaan täsmällisesti koske hyväksyttyä kaavahanketta.

Tuulivoimaloiden vaikutukset Ilmatieteen laitoksen säätutkiin on selvitetty puutteellisesti. Myös tuulivoimalahankkeen toteuttamisen vaikutukset TV-vastaanottoon Louhukankaan hankealueen itäpuolella on puutteellisesti selvitetty. Mitään toimenpiteitä, joilla haitallisia vaikutuksia asukkaille pyrittäisiin estämään tai vähentämään ei ole esitetty. Myöskään vaikutuksia matkapuhelinverkon toimivuuteen ei ole selvitetty.

Osayleiskaavan toteuttamisen maisemavaikutuksia ei ole selvitetty asianmukaisesti. Maisemaselvityksen olisi tullut kattaa myös kaava-alueen lähellä olevat alueet ja selvityksessä olisi tullut huomioida tuulivoimaloiden korkeus sekä lentoestevalojen ja voimaloiden lapojen liikkeen vaikutukset. Maisemavaikutusten arviointiin liittyviä havainnekuvia ei ole tehty riittävän huolellisesti ja riittävässä laajuudessa.

Tuulivoimarakentaminen ei sovi alueen maisemaan eikä ympäristöön. Vuonna 1807 rakennettua Tuomelan tupaa ei ole otettu arvioinnissa huomioon. Maisema-arviointiin vaikuttavana seikkana on otettava huomioon myös alueen maaston muodot. Asuinrakennukset sijaitsevat osin maastollisesti korkeammalla kuin voimaloiden perustukset.

Hallinto-oikeus on perusteettomasti jättänyt tutkimatta 11.3.2015 ja sitä ennen toimitetut valituksen täydennykset. Valitusoikeus niiden valituksen tekijöiden osalta, joiden valitusoikeus perustui asianosaisuuteen, on tullut kaupunginvaltuuston päätökseen liitetyn valitusosoituksen perusteella laskea päätöksen tiedoksi saannista ja heidän osaltaan valitusaika on päättynyt vasta 11.3.2015.

Hallinto-oikeudelle 5.3.2015 ja 11.3.2015 toimitetuissa valituksen täydennyksissä on esitetty, että kaupunginvaltuuston päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska tuulivoimaosayleiskaava on hyväksytty ennen maakuntakaavan tuulivoimavaihekaavan hyväksymistä. Kaupunginvaltuuston kokousta koskevassa lehti-ilmoituksessa oli virheellisesti mainittu, että kyse on kaavaluonnoksen nähtävillepanosta ja hyväksymisestä, vaikka kysymys oli kaavan lopullisesta hyväksymisestä. Kaavaa laadittaessa ei myöskään ole selvitetty, mistä sähkölinjojen ja maakaapelien rakentamiseen tarvittava sora otetaan ja mitä ympäristövaikutuksia sillä on. Niskakankaantietä/Möksyntietä ei saa käyttää tuulivoimarakentamisen kuljetuksiin.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat täydentäneet valitustaan 16.8.2016 saapuneella lisäkirjelmällä.

Alajärven kaupunginhallitus on antanut selityksen, jossa se on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt valituksen hylkäämistä. Valittajat on velvoitettava korvaamaan Alajärven kaupungin oikeudenkäyntikulut korkoineen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat omasta aloitteestaan toimittaneet lisäkirjelmän.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vielä toimittaneet omasta aloitteestaan lisäkirjelmän, jossa he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Euroopan unionin direktiivien vaatimuksia ei ole noudatettu Alajärven tuulivoimahankkeissa. Asiasta on pyydettävä Euroopan unionin tuomioistuimen kannanotto koskien Suomessa käytettävien tuulivoimaloiden suhdetta konedirektiiviin ja laitemeluun liittyvään direktiiviin. Unionin tuomioistuimen kannanottoa on pyydettävä myös koskien tuulivoimaloiden luontoon ja linnustoon kohdistuvien yhteisvaikutusten selvittämistä ja suhdetta lintu- ja luontodirektiiveihin. Tuulivoimaloille ei Suomessa edellytetä CE-merkintää tai merkintään liittyvää vaatimustenmukaisuusvakuutusta. Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on ilmoitettava määrätyt tiedot, kuten taattu äänitehotaso.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa esitettyjä vaatimuksia valtuuston päätöksen kumoamisesta sillä perusteella, että puolustusvoimilta kaavahankkeesta pyydetty lausunto on ollut puutteellinen.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Ennakkoratkaisupyyntöä koskeva vaatimus hylätään.

3. Korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt A:n ja hänen asiakumppaniensa 5.3.2015 ja 11.3.2015 toimittamissa valituksen täydennyksissä esitetyt valitusperusteet B:n ja C:n, D:n ja E:n ja G:n tekemänä tutkimatta. Korkein hallinto-oikeus ottaa mainittujen henkilöiden Vaasan hallinto-oikeudelle 5.3.2015 ja 11.3.2015 esittämät valitusperusteet välittömästi tutkittavakseen ja hylkää valituksen.

4. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei muilta osin muuteta.

5. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

6. Alajärven kaupungin vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jätetty valitusperuste

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää lainkohdan 2 momentissa tarkoitetut valitusperusteet ennen valitusajan päättymistä.

A ja hänen asiakumppaninsa eivät ole hallinto-oikeudelle tekemissään valituksissa vaatineet kunnanvaltuuston päätöksen kumoamista puolustusvoimien kaavahankkeesta antaman lausunnon puutteellisuuden perusteella. Vaatimus valtuuston päätöksen kumoamisesta tällä perusteella on jätettävä vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettynä tutkimatta.

2. Ennakkoratkaisupyyntöä koskeva vaatimus

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista unionin oikeuden tulkintaan liittyvää kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

3. Vaasan hallinto-oikeudelle 5.3.2015 ja 11.3.2015 esitettyjen valitusperusteiden tutkiminen

Muutoksenhakua koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 6 momentin mukaan kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen katsotaan tulleen asianosaisten tietoon silloin, kun päätös on kuntalain 63 §:n mukaisesti asetettu yleisesti nähtäville.

Alajärven kaupunginvaltuuston pöytäkirjanotteeseen liitetyssä valitusosoituksessa todetaan kuitenkin edellä mainitusta maankäyttö- ja rakennuslain säännöksestä poiketen seuraavaa: "Kunnallisvalitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu julkisesti nähtäväksi. Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, ellei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä."

A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa esitetyn selvityksen perusteella asianosaisille on lähetetty ote kaupunginvaltuuston päätöksestä 2.2.2015. Kun otetaan huomioon kaupunginvaltuuston päätökseen liitetyn valitusosoituksen sisältö, asianosaisasemassa olevien valittajien valitusajan on tässä tapauksessa katsottava päättyneen vasta 11.3.2015.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös on edellä mainitun johdosta kumottava ja poistettava siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta Soinin kunnassa asuvien tai kiinteistöä hallitsevien B:n ja C:n,

D:n ja E:n sekä G:n 5.3.2015 ja 11.3.2015 toimittamissa valituksen täydennyksissä esitetyt uudet valitusperusteet.

Enemmän viivytyksen välttämiseksi asia on tältä osin syytä ottaa välittömästi tutkittavaksi. Korkein hallinto-oikeus toteaa 5.3.2015 ja 11.3.2015 esitettyjen uusien valitusperusteiden osalta seuraavaa:

Alueella on osayleiskaavaa hyväksyttäessä ollut voimassa vuonna 2005 vahvistettu Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava, jossa ei ole osoitettu tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita. Valituksenalainen osayleiskaava-alue kuuluu maakuntakaavassa turvetuotantovyöhykkeelle (tt-3). Lisäksi suunnittelualueen halki kulkee maakuntakaavaan merkittyjä voimajohtolinjoja, joilla on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus. Louhukankaan alueen eteläinen osa sijoittuu erityissuojelua vaativan vesistön (Kuninkaanjoki) valuma-alueelle ja Louhukankaan eteläosassa on merkintä kalliokiviainesten ottamisalueesta (Niemikangas). Louhukankaan alueen itäosassa on merkintä pohjavesialueesta (Moukarinharju).

Etelä-Pohjanmaan I vaihemaakuntakaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 31.10.2016, mutta se ei ole vielä lainvoimainen. Vaihemaakuntakaava käsittelee tuulivoimaa, ja se täydentää voimassa olevia maakuntakaavoja. Louhukankaan suunnittelualue on I vaihemaakuntakaavassa pääosin osoitettu tuulivoimapuiston (tv-3) alueeksi.

Etelä-Pohjanmaan liitto on osayleiskaavaehdotuksesta 27.10.2014 antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että Louhukankaan suunnittelualue noudattaa tulevan maakuntakaavan ehdotusvaiheen ratkaisua ja on linjassa maakunnallisten tavoitteiden kanssa.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.5. erityistavoitteiden mukaan maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.

Louhukankaan tuulivoimapuistolla on asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhteisvaikutuksia sen itäpuolelle samanaikaisesti suunnitteilla olevan Möksyn tuulivoima-alueen kanssa. Tällaisen merkitykseltään seudullisena pidettävän tuulivoima-alueen vaikutusten selvittäminen maakuntakaavatasolla ennen suoraan rakennusluvan myöntämiseen oikeuttavan yleiskaavan hyväksymistä on sinänsä perusteltua ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaista. Maankäyttö- ja rakennuslain säännösten mukaan se, ettei tuulivoimaloiden aluetta ole osoitettu voimassa olevassa maakuntakaavassa, ei kuitenkaan sellaisenaan ole oikeudellisena esteenä tuulivoimapuiston osoittamiselle yleiskaavassa. Laadittaessa yleiskaavaa alueelle, jolla ei ole voimassa maakuntakaavatasoista tuulivoimaloiden aluevarausta, on tuulivoimalarakentamisen vaikutuksia tarkasteltava kuitenkin seudullisesti ottaen erityisesti huomioon puiston sijainti kuntien rajalla ja sen vaikutukset naapurikunnan maankäyttöön.

Louhukankaan ja Möksyn tuulivoimahankkeista on laadittu yhteinen YVA-selvitys, jossa on arvioitu hankkeiden vaikutuksia muun muassa melun, luontoarvojen, maiseman ja kulttuuriympäristöjen sekä ihmisten elinolojen ja viihtyvyyden osalta. Alajärven, Soinin ja Vimpelin tuulipuistoalueista on laadittu yhteinen Natura-arviointi. Alueen soveltuvuutta tuulivoimapuiston alueeksi on selvitetty myös samaan aikaan valmisteltavana olleessa Etelä-Pohjanmaan I vaihemaakuntakaavassa. Louhukankaan tuulivoimaosayleiskaavaan liittyvät selvitykset huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, että hanke on voitu laajuudestaan huolimatta suunnitella yleiskaavatasolla ja että maakuntakaava on ollut riittävällä tavalla ohjeena osayleiskaavaa laadittaessa. Osayleiskaava on voitu hyväksyä vaikka Etelä-Pohjanmaan I vaihemaakuntakaava ei ole vielä ollut voimassa.

Kaupunginvaltuuston kokousta koskevassa lehti-ilmoituksessa on virheellisesti mainittu, että kokouksessa päätetään kaavaluonnoksen nähtävillepanosta ja hyväksymisestä, vaikka kysymys on ollut kaavaehdotuksen hyväksymisestä. Kokousta koskevan lehti-ilmoituksen virheellä ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole ollut vaikutusta kaavaratkaisun sisältöön, eikä kysymys ole muutoinkaan merkitykseltään sellaisesta menettelyvirheestä, jonka johdosta valtuuston päätöksen olisi katsottava syntyneen virheellisessä järjestyksessä.

Sähkölinjojen ja maakaapelien rakentamiseen tarvittavan soran ottamisen järjestäminen ja siihen liittyvien ympäristövaikutuksien selvittäminen liittyvät osayleiskaavan toteuttamisvaiheeseen. Kysymys ei ole sellaisista vaikutuksista, jotka maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n perusteella olisi selvitettävä osayleiskaavaa laadittaessa.

Vaatimus siitä, että Niskakankaantietä/Möksyntietä ei saa käyttää tuulivoimarakentamisen kuljetuksiin, ei kaava-asian yhteydessä esitettynä perustu lakiin. Yksityisteiden käyttöön ja yksityisteille mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen korvaamiseen liittyviä kysymyksiä ei ratkaista osayleiskaavassa, vaan niiltä osin noudatetaan yksityistielain säännöksiä ja menettelyjä.

Kaupunginvaltuuston päätös ei ole 5.3.2015 ja 11.3.2015 toimitetuissa valituksen täydennyksissä esitetyillä perusteilla lain vastainen. Valitus on siten näillä perusteilla tehtynä hylättävä.

4. Valituksen hylkääminen

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei, muilta kuin edellä kohdassa 2 mainituilta osin, ole perusteita.

5. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen lausua.

6. Oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta. Koska muutoksenhakijoiden ei voida katsoa esittäneen asiassa ilmeisen perusteetonta vaatimusta, heitä ei voida määrätä korvaamaan Alajärven kaupungin oikeudenkäyntikuluja.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Petri Hellstén.

 
Julkaistu 13.6.2017