Muu päätös 3335/2017

Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Antopäivä: 5.7.2017
Taltionumero: 3335
Diaarinumero: 645/3/15

Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.2.2015 nro 15/0065/2

Asian aikaisempi käsittely

Rajavartiolaitos on päätöksellään 13.1.2014 irtisanonut toimistoupseeri, luutnantti A:n virkasuhteen ja samalla pidättänyt A:n virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla virantoimituksesta välittömästi.

Päätöksestä ilmenee muun muassa seuraavaa:

Helsingin käräjäoikeus on 25.11.2013 tuominnut A:n 8.5.2012 tehdystä näpistyksestä, 5.9.2013 tehdystä näpistyksestä ja 22.8.2013 tehdystä näpistyksen yrityksestä sekä näihin tekoihin liittyvistä kolmesta palvelusrikoksesta 40 päiväsakkoon. Tuomio on lainvoimainen. Näpistykset ja näpistyksen yritys on tehty virantoimituksessa ja A:n valvontavastuulla olleissa tiloissa. Näpistyksen kohteina on ollut Rajavartiolaitoksen omaisuutta oleva viinipullo ja työtoverin viiden euron seteli. Näpistyksen yrityksen kohteena on ollut työtoverin omaisuus. Syyllistymällä kyseisiin näpistyksiin ja näpistyksen yritykseen A on rikkonut palvelukseensa kuuluvaa velvollisuuttaan osallistua Rajavartiolaitoksen esikunnan turvallisuusasioiden hoitamiseen ja tässä tarkoituksessa suojata työnantajan ja työtovereiden omaisuutta anastuksilta. Tuomiossa on todettu, ettei menettelyä voida palvelusrikosten osalta A:n esimiesasema ja palvelustehtävien laatu huomioon ottaen pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

A on 13.9.2013 tehdyllä päätöksellä rikosepäilyn tultua ilmi pidätetty virantoimituksesta toistaiseksi valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla.

Helsingin käräjäoikeus on toimittanut A:ta koskevan tuomion Rajavartiolaitoksen esikunnalle 17.12.2013. A:lle on 20.12.2013 toimitettu kirjallisesti ilmoitus, että tuomion vuoksi Rajavartiolaitoksen esikunta harkitsee A:n määräaikaista virantoimituksesta erottamista rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 a §:n nojalla tai vaihtoehtoisesti A:n virkasuhteen irtisanomista valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin perusteella. Samalla on ilmoitettu valtion virkamieslain 40 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesta mahdollisuudesta virantoimituksesta pidättämiseen välittömästi mahdollisen irtisanomisen jälkeen. Ilmoituksessa on kerrottu A:lle varatusta tilaisuudesta tulla kuulluksi 9.1.2014 klo 9.00 alkaen valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 a §:n 3 momentin mukaisesti. Samalla on ilmoitettu mahdollisuudesta pyytää varaamaan pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle tilaisuus tulla kuulluksi, mitä mahdollisuutta A ei ole kuitenkaan halunnut käyttää.

Kuulemistilaisuus on järjestetty 9.1.2014 Rajavartiolaitoksen esikunnassa.

A palvelee Rajavartiolaitoksen esikunnassa toimistoupseerina, jonka työjärjestyksen mukaisiin työtehtäviin kuuluu muun muassa vastata esikunnan kulkukorttien ja avainten hallinnasta, toimia virka- ja asiointikorttien vastuuhenkilönä sekä kulunvalvontajärjestelmän pääkäyttäjänä. A:lla on omassa työasemassaan käyttömahdollisuus kulunvalvontajärjestelmään sekä omassa huoneessaan kameravalvontajärjestelmän näyttöpääte. Hän toimii esikunnan vahtimestarien esimiehenä, jolloin tehtäviin liittyy vahtimestareiden toiminnan valvontavelvollisuus. A vastaa esikunnan turvallisuusselvityksistä sekä osallistuu esikunnan turvallisuusasioiden hoitamiseen. Hänellä on vapaa pääsy kaikkiin esikunnan sekä Vartiolentolaivueen esikunnan tiloihin.

A:n aiempi esimies on kertonut ottaneensa A:n alkoholinkäytön puheeksi kaksi kertaa vuoden 2011 aikana. Toisella kertaa asia on viety myös henkilöstöosaston osastopäällikölle, joka on puhutellut A:ta. Esikunnan alkoholikaappiin on vaihdettu lukko vuonna 2011 eikä avainta ole enää annettu A:lle. A:lta on kielletty osallistuminen alkoholin kuljettaminen tai vieminen esikunnan eri tilaisuuksiin ja esikunnan autojen ajaminen. Hänen kanssaan on 2012 tehty 24 kuukauden hoitoonohjaussopimus, jonka mukaiset tapaamiset ja kontrollikäynnit A on hoitanut sovitusti.

Vaikka A on kuulemistilaisuudessa edelleen kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin, hän ei ole halunnut hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon.

Tuomiossa kuvattu tahallinen menettely osoittaa tekijässään epärehellisyyttä ja on yleisesti omiaan vähentämään tekijän luotettavuutta työnantajan, työtovereiden sekä yhteistyötahojen silmissä. A:n tapauksessa kyseisten rikosten torjuminen on kuulunut hänen nimenomaisiin virkatehtäviinsä. A on rikkonut erityisen moitittavalla tavalla valtion virkamieslain 14 §:n ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 §:n mukaisia velvoitteita käyttäytyä virkamiehenä ja rajavartiomiehenä esimiesasemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. A:n menettely on myös omiaan vaarantamaan yleistä luottamusta Rajavartiolaitokseen ja sille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

Ottaen huomioon, että A:n tehtäviä on jo aiemmin jouduttu rajaamaan luottamuspulan vuoksi, A on syyksi luettujen rikosten myötä menettänyt sen luottamuksen, jota viran hoitaminen edellyttää. Virkasuhteen irtisanomiselle on valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukainen erityisen painava syy. Irtisanomista ei voida myöskään pitää kohtuuttomana ottaen huomioon esikunnassa noudatettu aikaisempi käytäntö virkamiesoikeudellisissa asioissa sekä se, että A:n rikokset on tehty virantoimituksessa kohdistuen työnantajan ja työtoverien omaisuuteen, johon hän on päässyt käsiksi luottamuksellista asemaansa ja hänelle erityisesti määrättyjä virkatehtäviä hyväksi käyttäen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Sovellettavat keskeiset oikeusohjeet

Valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaan viranomainen ei saa irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava.

Saman lain 14 §:n mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan rajavartiolaitoksen virkaan nimitettävän virkamiehen tulee olla elämäntavoiltaan nuhteeton ja luotettava. Saman lain 20 §:n mukaan rajavartiomiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Rajavartiomiehen käyttäytymisen asianmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä rajavartiolaitoksessa.

Saman lain 20 a §:n mukaan rajavartiomiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan kurinpitorangaistuksena määrätä virantoimituksesta erottaminen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei varoitusta ole pidettävä riittävänä.

Asiassa saatu selvitys

A on ollut toimistoupseerin virkasuhteessa Rajavartiolaitokseen. Asiakirjoista ilmenee, että A:n pääasiallisiin tehtäviin on kuulunut vastaaminen esikunnan kulkukorttien ja avainten hallinnasta, toimiminen virka- ja asiointikorttien vastuuhenkilönä sekä kulunvalvontajärjestelmän pääkäyttäjänä. A:lla on ollut kulunvalvontajärjestelmän käyttömahdollisuus ja kameravalvontajärjestelmän näyttöpääte. A on toiminut esikunnan vahtimestareiden esimiehenä valvontavelvollisuuksineen ja esikuntayksikön päällikön ensimmäisenä sijaisena. A on vastannut esikunnan turvallisuusselvityksistä ja osallistunut esikunnan turvallisuusasioiden hoitamiseen, muun muassa käytännön kulunvalvontatehtäviin ja valvontakierrosten toteuttamiseen. A:lla on ollut pääsy kaikkiin Rajavartiolaitoksen esikunnan sekä Vartiolentolaivueen esikunnan tiloihin.

Helsingin käräjäoikeus on 25.11.2013 tuominnut A:n 8.5.2012 tehdystä näpistyksestä, 22.8.2013 tehdystä näpistyksen yrityksestä ja 5.9.2013 tehdystä näpistyksestä sekä samojen tekojen johdosta palvelusrikoksista yhteensä 40 päiväsakkoon. Tuomion mukaan A on 8.5.2012 anastanut työpaikaltaan toisen henkilön huoneesta viinipullon, joka on ollut työnantajan omaisuutta. Lisäksi A on 22.8.2013 työnantajan tiloissa anastustarkoituksessa penkonut toisen henkilön työpisteelleen jättämää vyölaukkua. Teko on jäänyt yritykseksi, koska anastettavaa omaisuutta ei ollut löytynyt. A on 5.9.2013 työnantajan tiloissa anastanut saman henkilön työpisteelleen jättämästä vyölaukusta viiden euron setelin.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Rajavartiolaitos on katsonut, että tuomiossa kuvattu tahallinen menettely osoittaa tekijässään epärehellisyyttä ja on omiaan vähentämään tekijän luotettavuutta työnantajan, työtovereiden ja yhteistyötahojen silmissä. Valituksenalaisessa päätöksessä todetaan, että kyseisten rikosten torjuminen on kuulunut valittajan nimenomaisiin työtehtäviin. Valittajan tehtävään on liittynyt korostunut luottamusvaatimus. Valittaja on huolehtinut turvallisuusasioista Rajavartiolaitoksen esikunnan tiloissa, joissa työskentelevät myös Rajavartiolaitoksen päällikkö ja apulaispäällikkö ja joissa vierailee jatkuvasti valtionhallinnon eri edustajia.

Valituksessaan valittaja on vedonnut erityisesti siihen, että irtisanominen on kohtuutonta ja että asiassa olisi tullut harkita ensisijaisesti muita keinoja, kuten varoitusta tai valittajan erottamista määräajaksi.

Rajavartiolaitoksen esikunta on lausunnossaan todennut, että kokonaisharkinnassa on vaikuttanut vuosina 2011 ja 2012 syntyneet epäilyt A:n virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta, jonka vuoksi häneltä on muun muassa estetty pääsy edustustilaisuuksia varten säilytettäviin alkoholijuomiin. Lausunnossa on viitattu myös siihen, että A ei ole kuulemistilaisuudessa 9.1.2014 osoittanut ymmärtävänsä asian vakavuutta. Tämän kokonaisuuden arvioinnin perusteella Rajavartiolaitoksen esikunta on katsonut, ettei asiassa voida päätyä määräaikaiseen virantoimituksesta erottamiseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että virkamiehen irtisanomisen edellytyksenä olevaa erityisen painavaa syytä arvioidaan kokonaisharkinnalla. Kokonaisarvioinnissa huomioon on otettava kyseessä oleva teko ja sen laatu, virkamiehen suhtautuminen tekoonsa, virkamiehen asema, viranomaisen asema ja suhtautuminen tekoon, teon yleinen vaikutus työpaikalla sekä teon merkitys yleiselle turvallisuudelle. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon virkamiehiin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Myös virkasuhteen pituus ja virkamiehen aikaisempi käyttäytyminen voivat vaikuttaa kokonaisharkinnassa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa valittajan käyttäytymisen asianmukaisuutta arvioitaessa on teon laadun lisäksi otettava erityisesti huomioon valittajan asema ja tehtävät Rajavartiolaitoksessa.

Asiassa on selvitetty, että valittajan syyksi luetut näpistykset ja näpistyksen yritys ovat tapahtuneet valittajan ollessa virantoimituksessa työnantajan tiloissa ja ne ovat kohdistuneet työnantajan ja työtoverin omaisuuteen. Käräjäoikeus on tuominnut valittajan näiden tekojen johdosta myös palvelusrikoksista. Asiassa on myös pidettävä selvitettynä, että valittaja on edellä kuvatulla tavalla osaltaan vastannut Rajavartiolaitoksen esikunnan turvallisuudesta ja että hänellä on ollut virkatehtäviensä johdosta erityistä luottamusta edellyttävä asema. Valittajalla on siten ollut Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetussa laissa rajavartiomiehelle asetettujen vaatimusten lisäksi velvollisuus käyttäytyä asemansa edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeus katsoo, että syyllistymällä useamman kuin yhden kerran virkapaikallaan työnantajansa ja työtoverinsa omaisuuteen kohdistuneeseen rikokseen ja palvelusrikoksiin, valittaja on käyttäytynyt tavalla, joka ei vastaa hänen tehtäviään ja asemaansa Rajavartiolaitoksessa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoo, että valittajan syyllistyminen sanottuihin rikoksiin on ollut omiaan horjuttamaan luottamusta hänen tehtäviensä asianmukaiseen hoitamiseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että kokonaisharkinnassa on voitu ottaa huomioon työpaikalla aikaisemmin ilmenneet valittajan ongelmat alkoholinkäytön kanssa. Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että Rajavartiolaitoksella on ollut erityisen painava syy valittajan irtisanomiseen.

Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Airi Helenius ja Maarit Lindroos. Esittelijä Eve Saarikoski.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Toissijaisesti, mikäli teosta on määrättävä virkamiesoikeudellinen seuraamus, A:lle voidaan määrätä varoitus taikka hänet voidaan erottaa määräaikaisesti virantoimituksesta. Lisäksi A on vaatinut, että Rajavartiolaitoksen esikunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen.

Vaatimustensa tueksi A on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

A ei ole voinut maallikkona, anastetun omaisuuden arvon ollessa alle 10 euroa ja syyttäjän pitäessä tekoja vähäisinä, mieltää, että hänet mahdollisesti irtisanottaisiin. Työnantajan olisi tullut ottaa asia esiin ja selventää A:lle, kuinka vakavasta asiasta työnantajan näkemyksen mukaan on ollut kysymys. Työnantajan toimintaa ei voida pitää hyväksyttävänä. Työnantaja on käyttänyt hyväkseen A:n ymmärtämättömyyttä. Asiassa olisi tullut sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n mukaisesti arvioida, tulisiko A:lle määrätä avustaja.

Irtisanomispäätöstä on perusteltu osittain sillä, että aiempina vuosina on syntynyt epäilyjä A:n virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Jotta asialle voitaisiin antaa merkitystä, "epäily" olisi tullut tutkia ja A:lle antaa mahdollisuus puolustautua, ja mikäli aihetta olisi ollut, hänelle olisi tullut määrätä seuraamus ja mahdollisesti siirtää hänet tarvittaessa toisiin tehtäviin.

A ei puolustele tekojaan, joita hän pitää hetken mielijohteesta tehtyinä. Irtisanominen on kuitenkin sanktioiden kumuloituessa kohtuuton, kun otetaan huomioon, että ansionmenetys on yli 200 000 euroa.

Päätöksessä, kuten myös työnantajan vastauksessa, todetaan irtisanomisperusteena olevan A:n saama tuomio. Toisin kuin työnantaja on ilmoittanut, kyseinen irtisanomispäätös ei ole sen käytännön mukainen, jota Rajavartiolaitoksen esikunta on aiemmin noudattanut. Vastaavassa virka-asemassa palvellut opistoupseeri oli tuomittu törkeästä rattijuopumuksesta ja niskoittelusta poliisia vastaan yhteensä 50 päivän vankeusrangaistukseen. A:n saamien tietojen mukaan tapaus ei ollut johtanut virkamiesoikeudellisiin toimiin.

Toisessa tapauksessa hovioikeus oli tuominnut Rajavartiolaitoksen virkamiehen sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä ja virkamiehen vastustamisesta yhteiseen 100 päiväsakon sakkorangaistukseen. Virkamies oli pidätettynä virantoimituksesta esitutkinnan ja oikeudenkäynnin ajan, mutta oli palannut virkaansa välittömästi hovioikeuden tuomion jälkeen.

Kolmannessa tapauksessa Merivartioaseman päällikkö oli tuomittu sakkorangaistukseen, koska hän oli antanut virheellisiä tietoja matkalaskussaan. Hänet oli siirretty toisiin tehtäviin.

Antaessaan lausunnon hallinto-oikeudelle työnantajalla on ollut tiedossaan sen aiemmin tekemät virkamiesoikeudelliset ratkaisut, joten on perusteetonta väittää, että A:ta kohdeltaisiin yhdenvertaisesti. Perusteetonta on myös hakea esimerkkitapaus poliisia koskevalta hallinnonalalta. Irtisanomispäätös on perustuslaissa taatun yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Yhdenvertaisuus ei toteudu edes saman hallinnonalan sisällä. A on liittänyt valitukseensa kopiot kahden ensin mainitun asian tuomiolauselmista.

Rajavartiolaitos on selityksessään vaatinut, että A:n valitus ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Rajavartiolaitos on uudistanut 13.1.2014 tekemässään päätöksessä ja hallinto-oikeudelle 14.3.2014 antamassaan lausunnossa esittämänsä. Lisäksi Rajavartiolaitos on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Syyttäjä on rangaistusvaatimuksessaan katsonut tekojen olleen kahden näpistyksen ja näpistyksen yrityksen osalta anastetun ja anastuksen yrityksen kohteena olleen omaisuuden arvo huomioiden kokonaisuutena arvostellen vähäisiä. Palvelusrikosten osalta syyttäjä ja käräjäoikeus eivät ole pitäneet tekoja vähäisinä ja käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa nimenomaisesti todennut, ettei A:n menettelyä hänen esimiesasemansa ja palvelustehtävän laatu huomioon ottaen voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Rajavartiolaitoksen esikunta on välittömästi epäiltyjen rikosten tultua ilmi ryhtynyt toimenpiteisiin A:n pidättämiseksi virantoimituksesta. Virantoimituksesta pidättämistä koskevassa kuulemistilaisuudessa ja virantoimituksesta pidättämistä koskevassa päätöksessä on tuotu esiin, että A:n teoilla voi olla vaikutusta hänen edellytyksiinsä hoitaa tehtäväänsä hänen asemansa ja tehtävänsä huomioon ottaen. Käräjäoikeuden tuomion jälkeen A on 20.12.2013 tiedoksi annetulla ilmoituksella kutsuttu 9.1.2014 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen. Ilmoituksen otsikkona on ollut "Kuuleminen harkittavana olevasta määräaikaisesta virantoimituksesta erottamisesta tai irtisanomisesta". Kutsussa on lisäksi todettu: "Saamanne tuomion vuoksi sekä ottaen huomioon asemanne ja tehtävienne laatu Rajavartiolaitoksen esikunta arvioi edellytyksiänne hoitaa tehtäviänne Rajavartiolaitoksen esikunnassa ja harkitsee teidän virkasuhteenne irtisanomista valtion virkamieslain 25 §:n perusteella tai määräaikaista virantoimituksesta erottamista rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 a §:n nojalla."

Kuulemiskutsussa on myös nimenomaisesti kerrottu A:lla olevan mahdollisuus käyttää kuulemisen yhteydessä avustajaa. Rajavartiolaitoksen esikunta ei voi soveltaa sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:ää harkitessaan virkamiesoikeudellisia seuraamuksia hallintomenettelyssä.

Toisin kuin A:n valituksessa on esitetty, työnantaja on eri vaiheissa selkeästi tuonut esiin, kuinka vakavasti se suhtautui ilmenneisiin rikosepäilyihin ja mitkä vaihtoehdot käräjäoikeuden tuomion jälkeen ovat olleet harkittavina. Vaikka rikosten kohteena olevan omaisuuden arvo on ollut vähäinen, työnantaja on selvästi tuonut esille, ettei se pidä itse tekoja vähäisinä ottaen huomioon rikosten laatu sekä A:n asema ja tehtävät.

Hallinto-oikeudelle annetussa lausunnossa mainittu A:n ymmärtämättömyys on liittynyt A:n lausumiin, jotka on kirjattu 10.1.2014 päivättyyn kuulemispöytäkirjaan. A on vähätellyt tekojaan sekä edelleen esittänyt niille erilaisia, suoritetun esitutkinnan ja asiassa annetun tuomion valossa epäuskottavia perusteluita. A on kertonut kuulemistilaisuudessa olevansa mielestään syytön tuomiossa mainittuihin tekoihin, mutta on silti todennut, ettei ole viitsinyt valittaa asiasta hovioikeuteen asian vähäisyyden ja valituksesta koituvan työmäärän takia. A on myös pitänyt näpistys-sanaa vääränä ja ylikuvaavana omille teoilleen ja kyseenalaistanut loukkaavaksi katsottavalla tavalla todistajina kuultujen henkilöiden käytettävyyttä ja todistusarvoa todistajina. Tämä A:n osoittama vähättelevä suhtautuminen tekoihinsa on osaltaan vaikuttanut Rajavartiolaitoksen esikunnan päätösharkintaan.

A on valituksessaan esittänyt myös, ettei päätöksessä olisi saanut ottaa huomioon aiempina vuosina syntyneitä epäilyjä virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta, koska näitä ei ole tutkittu eikä A ole voinut niissä puolustautua. Se seikka, että mahdollisen sotilasrikoksen tai muun rikoksen esitutkintakynnyksen sanotuissa tilanteissa ei ole katsottu täyttyvän, ei ole osoitus siitä, että A:n menettelyssä ei olisi ollut moitteen aihetta. Tästä osoituksena ovat olleet toimenpiteet, joihin A:n esimiehet ovat ryhtyneet hänen tehtäviensä rajauksen osalta sekä A:n kanssa 22.5.2012 tehty hoitoonohjaussopimus. Myös A itse on valituksessaan hallinto-oikeudelle viitannut palvelussuhteeseensa luonnehdinnalla "lähes nuhteeton".

A:n valitukseensa liittämät, toisia virkamiehiä koskevat tuomiot on annettu vuosina 2001 ja 2003. Viitatut virkamiesten rikokset, vaikkakin ovat olleet hyvin moitittavia, on tehty vapaa-ajalla eivätkä ne ole samalla tavalla kohdistuneet virkamiehen palvelukseen sekä työnantajaan ja työyhteisöön kuin A:n rikokset.

Lisäksi on otettava huomioon, että rajavartiolaitoksen hallinnosta annettu laki ja sen 20 §, jossa säädetään rajavartiomiehen käyttäytymisvelvoitteesta, on tullut voimaan 1.9.2005. Tätä ennen rajavartiomiehen käyttäytymisvelvoitteesta on säädetty suppeammin ja ainoastaan asetuksella (valtioneuvoston asetus rajavartiolaitoksesta 269/2000). Samaan aikaan vuonna 2005 voimaan tulleella Rajavartiolaitosta koskeneella lainsäädäntöuudistuksella rajavartiomiehen toimivaltuuksia myös laajennettiin mittavalla tavalla aiempaan lainsäädäntöön verrattuna, mikä on vaikuttanut olennaisesti rajavartiomiehiä koskevaan valvontaan ja seuraamuskäytäntöön. Vuonna 2007 rajavartiolaitoksen hallinnosta annettuun lakiin lisättiin uusi 20 a §, jossa säädetään rajavartiomiehen määräaikaisesta virantoimituksesta erottamisesta nimenomaisesti poliisia koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Lainsäädäntömuutos on johtanut myös käytännön tasolla siihen, että toimivaltaisten rajavartiomiesten toimintaa pyritään ohjeistamaan ja valvomaan poliisia vastaavalla tavalla. Vastaavasti myös epätoivottavan käyttäytymisen seuraamukset noudattelevat käytännössä täysin samaa linjaa kuin mikä poliisissa on omaksuttu. Tämä koskee esimerkiksi irtisanomisen edellytyksiä. Rajavartiomiesten seuraamuskäytännön vertaaminen poliisin vastaavaan on myös vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella perusteltua.

A:n esiin nostamia esimerkkitapauksia ei voida pitää yhteneväisinä hänen tapauksensa kanssa. Kaksi tapausta on tapahtunut ennen olennaista lakiuudistusta ja kolmannessa tapauksessa on A:n menettelystä poiketen ollut kyse yksittäisestä tapauksesta muuten täysin nuhteettomalla ja pitkällä palvelusuralla. Myös virkamiehen asema ja tehtävät ovat poikenneet A:n vastaavista.

A:n virkapaikka on ollut Rajavartiolaitoksen esikunta, joka toimii Rajavartiolaitoksen johtoesikuntana ja sisäministeriön rajavartio-osastona. A on osallistunut esikunnan tilojen turvallisuusasioiden hoitamiseen ja A:n tehtäviin on kuulunut vapaa kulkuoikeus koko Rajavartiolaitoksen esikunnan tiloissa ja Vartiolentolaivueen esikunnan tiloissa. Rajavartiolaitoksen esikunnan tiloissa työskentelee myös Rajavartiolaitoksen johto ja niissä vierailee lukuisia kansainvälisiin yhteistyökumppaneihin, valtionhallintoon ja eri sidosryhmiin liittyviä vieraita.

A:n tapauksessa virantoimituksessa tapahtuneita, valituksen mukaan hetken mielijohteesta tehtyjä tekoja on ollut useita ja ne ovat kohdistuneet taloudellisten seurausten osalta työnantajan lisäksi myös työtoveriin, vaikka kyseisenlaisten tekojen torjuminen on kuulunut A:n nimenomaisiin virkatehtäviin.

A:n virkatehtävät ovat edellyttäneet erityistä luottamusta. Hän on siten rikkonut erityisen moitittavalla tavalla valtion virkamieslain 14 §:ssä ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 §:ssä asetettuja velvoitteita käyttäytyä virkamiehenä ja rajavartiomiehenä esimiesasemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. A on menettänyt työnantajansa ja työyhteisönsä luottamuksen. A:n menettely on ollut myös omiaan vaarantamaan yleistä luottamusta Rajavartiolaitokseen ja sille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

Asian kokonaisharkinnassa on A:n saaman tuomion lisäksi vaikuttanut se, että hänen tehtäviään on jo aiemmin jouduttu rajaamaan tämän työssään aiheuttaman luottamuspulan vuoksi, sekä A:n osoittama suhtautuminen tekoihinsa. A on menettänyt viranhoidon edellyttämän luottamuksen ja virkasuhteen irtisanomiselle on ollut edellä mainituilla perusteilla valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin edellyttämä erityisen painava syy.

Irtisanomista ei voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon Rajavartiolaitoksen esikunnassa noudatettu aikaisempi käytäntö virkamiesoikeudellisissa asioissa sekä se, että A:n rikokset on tehty virantoimituksessa kohdistuen työnantajan ja työtoverin omaisuuteen, johon A on päässyt käsiksi luottamuksellista asemaansa ja hänelle erityisesti määrättyä virkatehtävää hyväksi käyttäen. A on katsottu myös siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, että hänet on valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen.

A on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vuoden 2005 lainmuutoksella ei ole merkitystä verrattaessa A:n tapausta valituksessa mainittuihin aiempiin tapauksiin. Rajavartiomiehen tosiasialliseen käyttäytymisvelvoitteeseen ei ole tullut muutosta.

A:ta ei ole aiemmin kurinpitomenettelyssä ojennettu eikä tuomioistuimessa rangaistu. Ei ole hyväksyttävää, että työnantaja, joka ei ole aiemmin virallisesti puuttunut luottamuksen menettämiseen johtaneisiin syihin, käyttää ankarinta mahdollista virkamiesoikeudellista toimenpidettä irtisanomalla A:n.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n valituksen johdosta arvioitavana, onko Rajavartiolaitos voinut päätöksellään 13.1.2014 irtisanoa A:n valtion virkamieslain 14 §:n ja 25 §:n 2 momentin sekä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 §:n perusteella päätöksestä ilmenevän A:n käyttäytymisen ja Helsingin käräjäoikeuden 25.11.2013 antaman tuomion perusteella.

1.2 Kuuleminen

Valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaan ennen kuin virkamies irtisanotaan lain 25 §:n nojalla, virkamiehelle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi.

A on valituksessaan esittänyt, että hän ei maallikkona ole voinut mieltää anastetun omaisuuden arvon ollessa alle 10 euroa ja syyttäjän pitäessä tekoja vähäisinä, että hänet mahdollisesti irtisanottaisiin. Työnantajan olisi tullut ottaa asia esille ja selventää A:lle, kuinka vakavasta asiasta työnantajan näkemyksen mukaan on ollut kysymys. A:n mukaan työnantajan olisi tullut viran puolesta määrätä hänelle avustaja.

Kuten edeltä irtisanomispäätöksen perusteluistakin ilmenee, A oli 13.9.2013 tehdyllä päätöksellä rikosepäilyn tultua ilmi pidätetty virantoimituksesta toistaiseksi valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla. Käräjäoikeuden 25.11.2013 antaman tuomion jälkeen A on 20.12.2013 tiedoksi annetulla ilmoituksella kutsuttu 9.1.2014 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen. Ilmoituksen otsikkona on ollut "Kuuleminen harkittavana olevasta määräaikaisesta virantoimituksesta erottamisesta tai irtisanomisesta". Kutsusta on myös ilmennyt, että A:n saaman tuomion vuoksi sekä ottaen huomioon hänen asemansa ja tehtäviensä laatu Rajavartiolaitoksen esikunta arvioi A:n edellytyksiä hoitaa tehtäviään Rajavartiolaitoksen esikunnassa ja harkitsee hänen virkasuhteensa irtisanomista valtion virkamieslain 25 §:n perusteella tai määräaikaista virantoimituksesta erottamista rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 a §:n nojalla. Kuulemiskutsussa on myös ilmoitettu A:lla olevan mahdollisuus käyttää kuulemisen yhteydessä asiamiestä tai avustajaa. Lisäksi kuulemiskutsussa on ilmoitettu, että A:lla on oikeus pyytää varaamaan asianomaiselle pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle tilaisuus tulla kuulluksi.

Kuulemistilaisuudesta laaditun pöytäkirjan mukaan A on kysyttäessä todennut määräaikaisen virantoimituksesta erottamisen mahdollisesti olevan hänen tapauksessaan kohtuuden rajoissa, mutta pitänyt irtisanomista kohtuuttomana toimenpiteenä. Pöytäkirjan mukaan A on pyytänyt ottamaan harkinnassa huomioon aikaisemmat Rajavartiolaitoksen esikunnassa arvioitavana olleet virkamiesten teot ja sen, miten niihin on suhtauduttu. Lisäksi pöytäkirjasta käy ilmi, että aikaisempiin tapauksiin nähden jo määräaikainen virantoimituksesta erottaminen olisi A:n mielestä ankara seuraamus.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n on virantoimituksesta pidättämistä koskevan työnantajan päätöksen 13.9.2013 ja kuulemiskutsussa 20.12.2013 todetun perusteella tullut ymmärtää, miten vakavana työnantaja on pitänyt asiaa. Kuulemiskutsussa on myös tuotu esille mahdollisuus avustajan käyttämiseen sekä pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemiseen. Työnantajalla ei ole ollut syytä eikä mahdollisuuttakaan määrätä A:lle viran puolesta avustajaa irtisanomisasiassa. Asiassa ei ole muutoinkaan tullut esiin, että A:n kuulemisessa olisi menetelty valtion virkamieslain tai hallintolain säännösten vastaisesti.

1.3 Yhdenvertaisuus

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Viranomaisen on hallintolain 6 §:n mukaan kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti ja käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Valtion virkamieslain 11 §:n (1088/2007) ensimmäisen virkkeen mukaan viranomaisen on kohdeltava palveluksessaan olevia virkamiehiä tasapuolisesti niin, ettei ketään perusteettomasti aseteta toisiin nähden eri asemaan syntyperän, etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän taikka poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan taikka muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

A on esittänyt, ettei hänen irtisanomisensa ole ollut yhdenvertaisuusperiaate huomioon ottaen Rajavartiolaitoksen esikunnan vakiintuneen käytännön mukainen. A on vedonnut opistoupseerin vuonna 2001 saamaan 50 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta ja niskoittelusta poliisia vastaan, toisen virkamiehen vuonna 2003 saamaan 100 päiväsakon rangaistukseen sotilaan sopimattomasta käyttäytymisestä ja virkamiehen vastustamisesta sekä merivartioaseman päällikön vuonna 2009 saamaan sakkorangaistukseen hänen annettuaan virheellisiä tietoja matkalaskussaan. Kyseisten virkamiesten virkasuhteita ei ole irtisanottu.

Rajavartiolaitos on katsonut, että A:n esille nostamat aiemmat tilanteet poikkeavat merkityksellisillä tavoilla A:n tilanteesta eikä niiden perusteella siten voida katsoa, että tasapuolisen kohtelun vaatimusta olisi rikottu, kun A on irtisanottu. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa kysymys on ollut vapaa-ajalla tehdyistä rikoksista eivätkä ne ole kohdistuneet virkamiehen palvelukseen, työnantajaan tai työyhteisöön kuten A:n toiminta. Mainittujen tapausten jälkeen myös rajavartiomiesten oikeusasemaa koskevaa lainsäädäntöä on muutettu. Viimeisessä asiassa kysymys on ollut yksittäisestä teosta muutoin nuhteettoman pitkän virkauran jälkeen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että myös virkasuhteen irtisanomispäätösten on oltava yhdenvertaisuusperiaatteen ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksen mukaisia. A:n tilanne poikkeaa kuitenkin merkityksellisellä tavalla hänen esille tuomistaan tilanteista, joissa Rajavartiolaitoksen virkamiehiä ei ole irtisanottu heidän saatuaan A:n saamaa rangaistusta ankarampiakin sakkorangaistuksia. Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa syyksi luetut teot oli tehty vapaa-aikana, kun taas A:n irtisanomiseen johtaneet rikokset ovat tapahtuneet virantoimituksessa ja hänet on tuomittu myös palvelusrikoksista. Myös A:n muu irtisanomista harkittaessa huomioon otettu käyttäytyminen on koskenut virantoimitusta. Kolmannessa tilanteessa rikos oli yksittäinen teko muutoin pitkän ja nuhteettoman virkauran jälkeen. A:n tuomioihin johtanut toiminta on sen sijaan ollut toistuvaa eikä hänen aiempaa virkauraansa voida pitää täysin nuhteettomana.

Edellä esitetyn perusteella Rajavartiolaitoksen päätöksen irtisanoa A ei voida katsoa olevan A:n valituksessaan esittämillä perusteilla yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

1.4 Sanktiokumulaatio

A on valituksessaan katsonut, että irtisanomista on sanktioiden kumuloituessa pidettävä kohtuuttomana, kun irtisanominen merkitsee hänelle yli 200 000 euron ansionmenetystä.

Lakina voimassa olevan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1. kohdan mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Se, että A:n virkasuhde on irtisanottu, ei kuitenkaan merkitse mainitun sopimusmääräyksen soveltamisalaan kuuluvaan rangaistusta.

1.5 Johtopäätös

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.

 
Julkaistu 5.7.2017