Muu päätös 4663/2017

Pengertien rakentamista koskeva vesitalouslupa-asia (Parainen)

Antopäivä: 22.9.2017
Taltionumero: 4663
Diaarinumero: 1780/1/16

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittajat A, B ja C

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 3.5.2016 n:o 16/0098/2

Asian aikaisempi käsittely

C, B ja A ovat hakemuksessaan pyytäneet vesilain mukaista lupaa pengertien rakentamiseen Korppoon pääsaarelta Kyrklandetilta Katilot-saareen omistamalleen kiinteistölle Katilot 445-630-1-226 Paraisten kaupungissa sekä oikeutta ryhtyä hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin jo ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Hakemuksen mukaan suunnitellun tien kokonaispituus on noin 270 m ja siitä noin 55 m on vesi- ja vesijättöalueelle sijoittuvaa pengerosuutta. Yhteisestä vesialueesta jää pengertien alle 530 m2 penkereen pohjan mukaisesti laskettuna. Pengertien harjan yläpinnan leveys on 4 m ja korkeus keskivedenkorkeudesta noin 2 m.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 19.12.2014 n:o 245/2014/2 on hylännyt hakemuksen.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pengertien rakentamisella on tarkoitus helpottaa kulkuyhteyttä Katilot-saareen hakijoiden omistamalle kiinteistölle Katilot 445-630-1-226 ja siten parantaa kiinteistön virkistyskäyttöolosuhteita. Nykyään saareen kuljetaan vedenkorkeudesta riippuen joko jalan tai veneellä. Hanke nostaisi saaressa sijaitsevan hakijoiden kiinteistön arvoa. Katilot-saaren toisen kiinteistön Kimpale 445-630-1-225 omistajat ovat muistutuksessaan todenneet, että suunniteltu pengertien linjaus vesi- ja vesijättöalueella on liian massiivinen ja haitallinen ja että tien rakentaminen tulisi hyödyttämään vain hakijoita kiinteistön Katilot omistajina.

Ruovikon poisto, pintamaan kaivu ja vesialueen ruoppaus sekä pengertien rakentaminen vesi- ja vesijättöalueelle aiheuttaisivat työnaikaista veden samentumista. Pengertie heikentäisi vedenvaihtuvuutta ja vedenlaatua Katilot-saaren ja Korppoon pääsaaren välisellä vesialueella molemmilla puolilla tietä, mikä lisäisi vesialueen rehevöitymistä, ruovikoitumista ja muuta kasvillisuutta ja heikentäisi siten ranta- ja vesialueiden soveltumista virkistyskäyttöön. Pengertien poikki asennettava yksi halkaisijaltaan 1 200 mm:n rumpuputki ei ole riittävä turvaamaan vedenvaihtuvuutta vesi- ja vesijättöalueella etenkään keskivedenkorkeutta suuremmilla vedenkorkeuksilla. Alueen riittävää vedenvaihtuvuutta ei ole mahdollista turvata edes useammalla samankokoisella tai yhdellä suuremmalla rumpuputkella.

Pengertien rakentaminen sekä tarvittavat rantakallioiden louhinnat aiheuttaisivat työnaikaista häiriötä Korppoon pääsaaren puoleisilla naapurikiinteistöillä ja yhteisellä vesialueella. Massiiviset tierakenteet rumentaisivat luonnontilaista merellistä vesimaisemaa. Aluehallintovirasto on katsonut, että pengertien rakentamisesta ja käytöstä aiheutuisi lähinnä kiinteistöjen arvon alentumisena, ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttöolosuhteiden heikentymisenä, tieliikenteestä aiheutuvina haittoina ja vesimaisemahaittoina sanottavaa suurempi yksityisen edun loukkaus erityisesti Korppoon pääsaaren puolella sijaitsevien kiinteistöjen Uusitalo 445-630-1-463, Kesäranta 445-630-1-151 ja Saunala 445-630-1-302 omistajille tai haltijoille sekä yhteisen vesialueen Vattenområdet 445-630-876-2 osakaskiinteistöjen omistajille, jotka eivät ole antaneet suostumustaan hankkeen toteuttamiseen.

Aluehallintovirasto on katsonut, että hankkeesta saatava hyöty kohdistuu vain hakijoiden omistamaan kiinteistöön Katilot 445-630-1-226 nostamalla saaressa sijaitsevan vapaa-ajan kiinteistön ja sen kahden rakennuspaikan arvoa sekä parantamalla kiinteistön käyttömukavuutta ja virkistyskäyttöolosuhteita. Näillä hyödyillä ei ole merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna. Kiinteistö on käyttökelpoinen tarkoitukseensa ilman pengertien rakentamistakin. Kaavoissa ei ole suunniteltu pengertieyhteyttä. Hankkeesta saatava yksityinen hyöty ei siten ole huomattava. Hankkeesta aiheutuvat haitat erityisesti vedenvaihtuvuuden heikentymisenä saarten välisellä vesialueella, vesialueen rehevöitymisenä ja vesimaiseman muuttumisena ovat yleiseltä kannalta katsottuna huomattavat.

Edellä sanotun perusteella aluehallintovirasto on katsonut, että hankkeesta yleisille ja yksityisille eduille saatava hyöty ei ole huomattava verrattuna siitä yleisille ja yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Luvan myöntämisen edellytyksiä ei siten ole.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen aluehallintoviraston päätöksestä sekä heidän oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Vesilain (587/2011) 3 luvun 4 §:ssä säädetään vesilain mukaisen luvan myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Tässä tapauksessa hankkeen voidaan katsoa aiheuttavan sellaista yleisen tai yksityisen edun loukkausta, että luvan myöntämisen edellytyksenä on edellä mainitun pykälän ensimmäisen momentin toisen kohdan mukaan se, että hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatavan hyödyn tulee olla huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityiselle eduille koituviin menetyksiin.

Vesilain 3 luvun 6 §:n mukaan yleiselle edulle aiheutuvia hyötyjä ja menetyksiä arvioidaan yleiseltä kannalta ja arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesilain 3 luvun 7 §:n mukaan yksityisenä hyötynä otetaan huomioon maa- tai vesialueen tai muun omaisuuden tuottavuuden tai käytettävyyden parantumisesta aiheutuva omaisuuden käyttöarvon lisääntyminen sekä hankkeen toteuttamisesta välittömästi saatava muu etu.

Hankkeesta aiheutuvana yksityisenä menetyksenä otetaan huomioon:

1) hakijalle myönnettävät käyttö- ja lunastusoikeudet;

2) kustannukset sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on hankkeen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianosaisen kanssa ja vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannukset; sekä

3) muut hankkeeseen osallistumattomalle taholle aiheutuvat menetykset.

Vesilain 2 luvun 7 §:n mukaan vesitaloushanke on toteutettava sekä vesivaroja ja vesialueita muutoin käytettävä siten, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta, jos hankkeen tai käytön tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahingolliseen seuraukseen verrattuna.

Asiassa saatu selvitys

Hyödyt

Hankkeesta saatava hyöty ilmenee hakijan kiinteistöllä sijaitsevien kahden vapaa-ajanrakennuksen käytettävyyden helpottumisena ja kiinteistön arvon nousuna. Valittajan esittämien selvitysten mukaan alueella sijaitsevien rakentamattomien rantakiinteistöjen arvo on mantereella noin puolitoistakertainen verrattuna saaressa ilman tieyhteyttä sijaitsevaan kiinteistöön.

Valittajan mukaan kulkeminen saarikiinteistölle on nykyään hankalaa, johtuen Kyrklandetin jyrkästä ja kivikkoisesta kalliorannasta sekä Kyrklandetin ja Katilot-saaren välillä olevasta vesi- ja vesijättöalueesta, joka on matalan veden aikana kuivillaan, mutta korkean veden aikana vaatii kahlaamista tai veneellä kulkua. Nykyinen ylityspaikka sijaitsee salmen kapeimmassa kohdassa ja vesi-/vesijättöalueen leveys on tässä kohtaa noin 30 m. Ylityspaikalla on pitkospuut.

Hankkeesta ei voida katsoa koituvan vesilain tarkoittamaa yksityistä hyötyä Katilot-saaressa sijaitsevan toisen kiinteistön omistajille, koska he vastustavat hanketta.

Haitat

Suunniteltu tielinjaus kulkee noin 30 metrin päässä nykyisen ylityspaikan länsipuolella kohdalla, missä Kyrklandetin puolella oleva tierasitealue tulee rantaan. Penkereen pituus vesi- ja vesijättöalueella on 55 m. Suunnitellun pengertien harjan yläpinnan leveys on 4 m ja korkeus keskivedenkorkeudesta noin 2 m.

Keskivedenkorkeudella ja sitä alemmilla vedenkorkeuksilla salmen kapein kohta on maankohoamisen ja umpeenkasvun myötä kuivillaan eikä salmessa virtaa vettä. Korkeammilla vedenkorkeuksilla salmessa on virtausta. Katilot-saarta ja ruovikkoaluetta ympäröivät merialueet ovat kuitenkin melko avoimia, joten salmen virtausoloilla ei ole merkittävää vaikutusta ympäröivien vesialueiden tilaan. Korkean veden aikainen vedenvaihtuminen on suunniteltu turvattavan penkereeseen asennettavalla läpimitaltaan 1,2 m:n rummulla. Hanke saattaa jossain määrin lisätä alueen rehevöitymistä paikallisesti, kun korkeanveden aikainen vedenvaihtuvuus salmessa vähenee, mutta vaikutukset jäänevät vähäisiksi ja rajoittuvat lähinnä suunnitellun penkereen ja nykyisen ylityspaikan väliselle vajaan 2 000 m2:n alueelle, joka on jo nykyiselläänkin umpeenkasvanut.

Suunniteltu pengerrakenne on massiivinen ja penkereen tasausviivan korkeus on noin 2 m keskimääräisen vedenpinnan yläpuolella ja noin 80 cm vuonna 2015 havaitun vedenkorkeusennätyksen yläpuolella. Suunnitelman mukainen penger jäisi osittain alueella kasvavan ruovikon peittoon. Korkeilta rantatörmiltä penger on kuitenkin nähtävissä, mutta toisaalta rannat ovat puustoiset ja lähimmiltäkään rakennuspaikoilta ei ole suoraa näköyhteyttä pengeralueelle. Meren puolelta katsottaessa hankealue jää pääosin Katilot saaren taakse piiloon. Suunnitelman mukaisesti toteutettuna penkereen kuitenkin voidaan katsoa olevan niin massiivinen rakenne luonnonkauniissa saaristomaisemassa, että siitä aiheutuu jossain määrin maisemallista haittaa.

Hankealue on matalaa ja ruovikoitunutta aluetta, jolla ei ole merkitystä virkistyskäyttö- tai kalastusalueena, joten hankkeesta aiheutuva virkistyskäyttöhaitta ei ole sanottava.

Penkereen rakentamisesta aiheutuisi työnaikaista haittaa veden paikallisena samentumisena ja työmaaliikenteen aiheuttamana häiriönä. Rakennustyö olisi kuitenkin mahdollista ajoittaa virkistyskäyttöajan ulkopuolelle, jolloin mainitut haitat jäisivät vähäisiksi.

Hankkeen toteuttamiskustannuksia ei oteta huomioon edun menetyksenä intressivertailussa, lukuun ottamatta vesilain 3 luvun 7 §:n toisen momentin ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitettuja korvauksia vahingoista ja käyttöoikeuksista.

Oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, täyttyykö hankkeessa vesilain 3 luvun 4 §:n ensimmäisen momentin toisessa kohdassa asetettu luvan myöntämisen edellytys eli onko hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin ja toisaalta täyttääkö hanke vesilain 2 luvun 7 §:ssä säädetyn haitan minimointivelvollisuuden.

Hallinto-oikeus katsoo saatujen selvitysten ja lausuntojen perusteella, että hankkeesta ei aiheudu sanottavaa haittaa yleiselle edulle eikä hanke oleellisesti vaikuta vesienhoitosuunnitelman mukaisen tavoitteen saavuttamiseen. Intressivertailussa ovat siten vastakkain hankkeesta hakijalle koituva yksityinen hyöty ja asianosaisille aiheutuva yksityinen haitta. Kiistatonta on, että hankkeesta koituu hyötyä hakijan kiinteistöllä sijaitsevien kahden lomarakennuksen käytettävyyden parantumisena sekä kiinteistön arvon nousuna. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että selvitysten tuloksia kiinteistön arvon puolitoistakertaistumisesta ei voida suoraan sellaisenaan soveltaa yksittäistapaukseen ja jo rakennettuun kiinteistöön. Hyötyä arvioitaessa on toisaalta otettava huomioon, että hakijan kiinteistö on käyttökelpoinen ilman tieyhteyden rakentamistakin ja nykyistä noin 100–150 metrin jalankulkuyhteyttä saareen olisi mahdollista parantaa huomattavasti pienimuotoisemmin toimin kuin nyt suunniteltu pengertie.

Merkittävin hankkeesta aiheutuva haitta on massiivisen rakenteen aiheuttama maisemallinen haitta. Penger on suunniteltu niin korkeaksi, että harja on noin 80 cm ylempänä kuin koskaan havaittu ennätysvedenkorkeus. Hallinto-oikeus katsoo, että hankkeen tarkoitus olisi mahdollista saavuttaa huomattavasti suunniteltua matalammallakin penkereellä, jolloin maisemahaitta jäisi vähäiseksi. Pengertie olisi pääosin käytettävissä, vaikka sen harja peittyisikin hyvin poikkeuksellisilla vedenkorkeuksilla veden alle. Poikkeukselliset vedenkorkeudet ajoittuvat tyypillisesti talvikaudelle, jolloin vapaa-ajanasunnon käyttö on vähäistä. Vedenvaihtuvuuden vähenemisen aiheuttamaa haittaa olisi mahdollista edelleen pienentää lisäämällä rumpujen määrää tai toteuttamalla ylikulku siltarakenteena.

Johtopäätökset

Hallinto-oikeus katsoo edellä olevaan perustuen, että hankkeesta aiheutuva hyöty ei ole suurempi kuin siitä yksityiselle edulle aiheutuva haitta, ja kulkuyhteyden parantaminen saareen on mahdollista toteuttaa myös haitattomammalla tavalla aiheuttamatta vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Sen johdosta luvan myöntämisen edellytyksiä hakemuksen mukaiselle hankkeelle ei ole ja valitus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Muutoksenhakijat ovat vaatineet, että aluehallintovirasto määrätään korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa. Annettu pääasiaratkaisu huomioon ottaen ja koska oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa ei ole aiheutunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla aluehallintoviraston virheestä, vaatimus aluehallintoviraston velvoittamisesta korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa on hylätty.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Marjatta Korsbäck ja Susanna Airiola, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja valittajille myönnetään heidän hakemansa vesitalouslupa pengertien rakentamiseksi, tai toissijaisesti asia palautetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi he ovat vaatineet, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on arvioinut pengertiehankkeen maisemavaikutusten haitallisuutta virheellisesti. Tien rakentamisesta ei aiheudu sanottavia maisemahaittoja, koska umpeen kasvaneelle salmialueelle rakennettava penger jää ruovikoiden suojaan. Tien näkyminen lähiympäristöön käy ilmi valitukseen liitetyistä valokuvaliitteistä. Suunniteltu tielinjaus sijaitsee korkeakasvuisen ruovikon keskellä, joka estää näköyhteyden tiealueelle lähes joka suunnasta. Valittajien omistama Katilot-tila on ainoa kiinteistö, jolla sijaitsevalta rakennukselta olisi näköyhteys pengertielle. Merelle päin pengertie ei näkyisi lainkaan, koska tie jää mereltä katsottuna piiloon Katilot-saaren taakse.

Hallinto-oikeuden tulkinta siitä, että pengertie ei sopisi ”luonnonkauniiseen saaristomaisemaan” on virheellinen. Niiltä alueilta Kyrklandetin puolen rantatörmiltä, joihin pengertie näkyisi, avautuu näkymä ruovikkoiseen salmeen, jossa kulkee jo entuudestaan pitkospuureitti Katilot-saareen. Ruovikoitunutta salmea yksinään ei voida pitää erityisiä varjeltavia kauneusarvoja sisältävänä.

Lisäksi Korppoon pääsaaren rannoilla ja ympäröivässä saaristossa on tiivistä loma-asutusta, joten alueen rantamaisemaa ei voida pitää sillä tavalla luonnontilaisena, että pengertie muuttaisi tai rumentaisi sitä sanottavasti. Laiturit, rantamökit, venevajat, sillat ja penkereet kuuluvat luontevasti osaksi Korppoon saaristomaisemaa.

Paraisten kaupunginvaltuuston 9.12.2014 (§ 106) hyväksymässä Korppoon rantayleiskaavassa ei ole osoitettu ainoatakaan rakennuspaikkaa alueille, jolla valittajien tieoikeus sijaitsee eikä sellaisille paikoille, joille pengertie näkyisi.

Luvan myöntämisen edellytykset perustuvat oikeusharkintaan, eli lupa on myönnettävä, jos myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Valittajien asiassa esittämän selvityksen ja hallinto-oikeuden tulkinnan mukaisesti pengertiehanke ei aiheuttaisi sanottavaa haittaa vesiympäristölle eikä maisemalle. Koska pengertiehanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa jo vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella.

Pengertiehankkeesta ei olisi haittaa vesiympäristölle, hankealueelle ei aiheutuisi virkistyskäyttöhaittaa ja rakennustyön aikaiset haitat olisivat rajoitettavissa vähäisiksi. Ainoa haitta, joka hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan hankkeesta aiheutuisi, olisi maisemahaitta. Pengertien maisemavaikutus olisi kuitenkin nähtävissä vain hyvin rajatulta alueelta eikä ruovikkoisen ja umpeenkasvaneen alueen halki kulkevan matalan tierakennelman voida katsoa rumentavan maisemaa merkittävästi.

Pengertiehanke parantaisi Katilot-saaren käytettävyyttä merkittävästi. Saarelle kuljetaan tällä hetkellä jalan alas hankealueen Kyrklandetin puoleista rantaa, joka on jyrkkää kalliota ja erittäin kivikkoinen. Jalankulkuyhteys on pitempi kuin hallinto-oikeuden toteama 100–150 metriä, arviolta noin 300 metriä. Jalan kulkeminen etenkin kantamusten kanssa kallioita pitkin on vaivalloista ja vaarallista, eikä käytännössä onnistu huonommin liikkuvilta henkilöiltä lainkaan. Pengertie mahdollistaisi kulkemisen autolla Katilot-saaren loma-asuntojen pihaan saakka. Hankkeen parantava vaikutus Katilot-saaren tilojen käytettävyyteen olisi huomattavan suuri, minkä hallinto-oikeuskin on todennut.

Valittajat ovat lisäksi viitanneet valituksessaan hallinto-oikeudelle käsittelemiinsä saarikiinteistöjen arvoa koskeviin tutkimuksiin. Tutkimusten perusteella tieyhteys saarikiinteistölle nostaa kiinteistön arvon noin 1,5-kertaiseksi. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei kyseisten selvitysten tuloksia kiinteistön arvon puolitoistakertaistumisesta voida suoraan sellaisenaan soveltaa yksittäistapaukseen ja jo rakennettuun kiinteistöön. Kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan on kiistatonta, että hankkeesta koituisi hyötyä kiinteistön arvon nousuna. Hallinto-oikeudelle esitetyt hintatutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että silloin kun muut hintaan vaikuttavat tekijät vakioidaan, tieyhteydellä on yleisesti ottaen erittäin suuri vaikutus saarikiinteistöjen arvoon. Pengertien vaikutus myös Katilot-saaren kiinteistöjen arvoon olisi huomattava.

Vaikka tilan Kimpale (445-630-1-225) omistajat vastustavat hanketta, vastustus ei muuta sitä tosiasiaa, että pengertie helpottaisi vapaa-ajan asumiskäytössä olevalle Kimpale-tilalle kulkemista ja nostaisi tilan arvoa. Pengertie ei näkyisi miltään osin Kimpale-tilalle eivätkä tiestä mahdollisesti aiheutuvat maisemavaikutukset kohdistuisi Kimpale-tilaan. Hallinto-oikeuden olisi päätöksessään intressipunnintaa tehdessään tullut huomioida hankkeesta yksityisille eduille saatavana hyötynä myös Kimpale-tilalle koituva etu.

Intressivertailussa punnittavaksi tulevat huomattava yksityinen hyöty eli Katilot-saaren käytettävyyden merkittävä parantuminen ja saaren kiinteistöjen huomattava arvonnousu, ja yleiset menetykset eli ruovikkomaiseman muuttuminen. Hallinto-oikeus on arvioinut hyötyjen ja menetysten välistä suhdetta virheellisesti katsoessaan, ettei luvan myöntämiselle ole edellytyksiä. Hankkeesta aiheutuva yksityinen hyöty on moninkertainen verrattuna hankkeesta aiheutuviin menetyksiin eli maisemamuutokseen ruovikkoalueella.

Hallinto-oikeuden esittämät vaihtoehtoiset tavat kulkutien toteuttamiseksi saareen edellyttäisivät myös hankealueelle toteutettavia rakenteita, jotka näkyisivät paikoin Kyrklandetin rantapenkereille joka tapauksessa. Valittajien näkemyksen mukaan miten tahansa toteutetut kulkutierakenteet saareen muuttaisivat ruovikkomaisemaa jossain määrin, eikä pengertietä voida mataluutensa ja suojaisen sijaintinsa vuoksi pitää erityisesti maisemaa rumentavana rakenteena.

Jos kulkutie salmen yli toteutettaisiin ainoastaan jalan kuljettavana, tielle olisi kuljettava edelleen Kyrklandetin jyrkkiä rantakallioita pitkin. Kallioille olisi toteutettava jyrkkiä porrasrakennelmia kulkemisen helpottamiseksi. Portaiden kulkeminen olisi vaikeaa erityisesti kantamusten kanssa ja huonosti liikkuville henkilöille käytännössä mahdotonta. Jalan kuljettavan kulkuväylän toteuttaminen salmen yli ei tosiasiassa juurikaan parantaisi saaren käytettävyyttä.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon. ELY-keskuson viitannutasiassa aluehallintovirastolle ja hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin. ELY-keskuksella ei ole valituksen johdosta aiemmin esittämäänsä muuta lisättävää kuin tarkennus Rymättylän ja Houtskarin välisen vesimuodostuman vesienhoitosuunnitelman mukaiseen ekologiseen tilaan, joka 2. suunnittelukauden luokituksen mukaan on tyydyttävä. Tilaluokka ei ole muuttunut.

D ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Lisäksi he ovat esittäneet muun ohella, että hallinto-oikeus on arvioinut vähättelevästi, ettei lähimmiltä rakennuspaikoilta ole suoraan näköyhteyttä pengeralueelle, ja todennut virheellisesti, että hanke saattaisi jossain määrin lisätä rehevöitymistä paikallisesti. Hankkeen toteuttaminen estäisi veden virtauksen salmessa ja pahentaisi rehevöitymistä. Pengertiehanke estäisi yhteisen vesialueen omistajien harkitseman salmen vesialueen ruoppaushankkeen salmen kunnostamiseksi. Korkean veden aikaan sekä kevät-, syksy- ja talviaikaan näköyhteys pengertiehankkeen suunnitellulle paikalle on esteetön varsinkin länteen päin avautuvalta laajahkolta vesialueelta. Hankkeen toteuttaminen pilaisi läntiseltä merialueelta näkyvää puustomaisemaa ja aiheuttaisi kohtuuttoman suurta kallion louhintaa ranta-alueilla. Vedenkorkeuden vaihteluista johtuen virtausta on ympäri vuoden eikä salmen kapeintakaan kohtaa voi sanoa kokonaan umpeenkasvaneeksi. Hanke loukkaisi sitä vastustavien naapureiden oikeuksia heikentämällä maisemakuvaa, vesien laatua ja virkistyskäyttöä.

Pääsaarella Uusitalo-tilalla sijaitsevalta autojen pysäköintipaikalta kävely metsäpolkua rantaan kapeimpaan kohtaan salmen ylitykseen kestää vain noin kolme minuuttia. Jyrkimpään rantaan viettävään kalliokohtaan ovat Kimpale-tilan omistajat useita vuosia pingoittaneet kulkua helpottamaan köyden ja viimeksi on rakennettu helppokulkuiset portaat rantaan. Salmen niitetystä ylikulkukohdasta on saattanut päästä joko parilla aironvedolla soutaen tai toisesta paikasta pitkospuita pitkin. Saareen tulo kestää yhteensä noin viisi minuuttia autolta. Katilot-tilalle pääsee myös läheisestä Verkanin vierasvenesatamasta moottoriveneellä parissa minuutissa.

Suunniteltu 55 metrin pituinen pengertie on ylimitoitettu pieneen saareen. Jos pengertiehanke toteutuisi, kulkuoikeutta käyttäisivät hakijoiden kolmen perheen lisäksi kiinteistön hallintaoikeuden haltija autoineen. Hakijoiden haluama autoliikenne ei sovellu pienelle saarelle.

E ja F ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Lisäksi he ovat esittäneet muun ohella, että pengertiehanke on kohtuuttoman suuri ja tarpeeton pienen saaren yhden rakennuspaikan kahden loma-asunnon virkistystarpeisiin. Alue tulisi säilyttää luonnonmukaisena. Hanke estää salmen luonnollisen veden virtauksen ja vaikeuttaa naapuritilojen virkistyskäyttöä sekä aiheuttaa maisemahaittaa. Korppoon pääsaarella sijaitsevalta tilan Kesäranta 445-630-1-151 koko ranta-alueelta on näköyhteys vastapäiseen Katilot-saareen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat uudistaneet vaatimuksensa. Lisäksi he ovat esittäneet muun ohella, että hankealueen ruovikko peittää pengertien kaikkina vuodenaikoina veden korkeudesta riippumatta, eikä pengertiellä olisi tosiasiallista vaikutusta rantamaisemaan. Vastineissa esitetty mahdollisuus salmen ruoppaamiseen on nostettu esiin vasta pengertietä koskevan prosessin yhteydessä. Kun Kimpale-tilan omistajat ovat korostaneet helppoa pääsyä saareen pitkospuita pitkin, salmen ruoppaaminen vaikeuttaisi saareen kulkemista huomattavasti. Suunnitellut ruoppaustoimet eivät ole uskottavia. Salmen on annettu kasvaa umpeen vuosikymmeniä, eikä ruoppaushanketta kohtaan ole esitetty kiinnostusta ennen pengertiehanketta.

Valittajien hallinto-oikeudelle esittämä filosofian tohtori Sanna Sopasen (Ramboll Finland Oy) asiantuntijalausunto hankkeen vesistövaikutuksista ja ELY-keskuksen lausunto huomioon ottaen hankkeella ei ole olennaista vaikutusta salmen virtausoloihin. Salmi ruovikoituu ja muuttuu kuivaksi maaksi joka tapauksessa. Ruoppauksella ainoastaan hidastettaisiin tätä kehitystä. Kun salmen virtauksella ei ole merkitystä ympäröivien vesialueiden yleiseen tilaan, ruoppaaminen olisi epätarkoituksenmukaista.

Valituksenalaisessa vesitalousasiassa on kysymys vain tiehankkeen 55 metrin mittaisen vesijätön ylittävän pengertien rakentamisesta Katilot-saareen Korppoon pääsaarelta. Tien toteuttamiseksi vaadittavat manneralueella tapahtuvat toimenpiteet tai valittajien kiinteistöllä toteutettavat rakennushankkeet eivät liity kysymyksessä olevaan vesilain mukaiseen lupa-asiaan. Siltä osin kuin pengertie sijoittuu vesialueelle, rakentamiseen ei sisälly kallion louhintaa. Vuodelta 1958 peräisin olevassa Katilot-tilan kauppakirjassa on myönnetty oikeus ajoneuvokulkuisen tien sekä sillan rakentamiseen mantereelta saarelle.

Kiinteistöltä Kesäranta saattaisi olla mahdollista nähdä pengertielle vain kiinteistön rantaviivan läntisimmästä osasta. Muilta osin Katilot-saaresta näkyvät Kesäranta-kiinteistölle saaren rannat ja salmen ruovikkoa. Kesäranta-kiinteistön rakennuspaikoilta ja pihapiiristä pengertielle ei olisi näkyvyyttä. Ilmakuvasta käy ilmi, että pengertiehankkeella ei olisi tosiasiallista vaikutusta Kesärannan tilalta aukeavaan merimaisemaan.

G, H ja I tilojen Saunala 445-630-1-302 ja Aulila 445-630-1-206 nykyisinä omistajina, J, K, E, F, L, M, D ja N, O ja P sekä vielä erikseen M tilan Uusitalo 445-630-1-463 ja L tilan Heikkilä 445-630-1-245 omistajina ovat omasta aloitteestaan tänne toimittamissaan, 22.7.2016 saapuneissa kirjoituksissaan esittämillään perusteilla ilmoittaneet yhteisen vesialueen 445-630-876-2 osakastilojen omistajina vastustavansa pengertiehanketta ja pyytäneet, että kirjelmissä esitetyt seikat otettaisiin huomioon asiassa tehtyä valitusta käsiteltäessä.

Kirjoitukset on toimitettu tiedoksi A:lle ja hänen asiakumppaneilleen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 1.3.2017 taltionumero 873Korppoon rantayleiskaavaa koskevassa valitusasiassa D;n ja hänen asiakumppaniensa valituksesta kumonnut Turun hallinto-oikeuden ja Paraisten kaupunginvaltuuston päätökset tilan Katilot RN:o 1:226 eteläosaan osoitetun toisen rakennuspaikan osalta. Korkein hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa muun ohella lausunut, että korkein hallinto-oikeus on Katilotin tilan RN:o 1:226 poikkeamisasiaa koskevassa päätöksessään 28.1.2015 taltionumero 193 todennut, että tilalla on yksi lomarakennuspaikka, jolla on kaksi loma-asuntoa. Kaavaselostuksesta ilmenevien mitoitusperusteiden mukaan Katilotin tilalle ei kuulu toista rakennuspaikkaa. Tämän vuoksi kaupunginvaltuuston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottu siltä osin kuin tilalle RN:o 1:226 on kaavassa osoitettu toinen rakennuspaikka.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1.Sovellettavat säännökset

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos:

1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua; tai
2 kohdan mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Vesilain 3 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon asemakaava. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on katsottava, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista.

Vesilain 3 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesitaloushankkeesta yleiselle edulle aiheutuvia hyötyjä ja menetyksiä arvioidaan yleiseltä kannalta. Arvioinnissa voidaan käyttää raha-arvoa, jos hyödyn tai menetyksen suuruus voidaan määrittää rahassa.

Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioinnissa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesilain 3 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesitaloushankkeesta saatavana yksityisenä hyötynä otetaan huomioon maa- tai vesialueen tai muun omaisuuden tuottavuuden tai käytettävyyden parantumisesta aiheutuva omaisuuden käyttöarvon lisääntyminen sekä hankkeen toteuttamisesta välittömästi saatava muu etu.

Saman pykälän 2 momentin mukaan hankkeesta aiheutuvana yksityisenä menetyksenä otetaan huomioon: 1) hakijalle myönnettävät käyttö- tai lunastusoikeudet; 2) kustannukset sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on hankkeen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianosaisen kanssa, ja vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannukset; sekä 3) muut hankkeeseen osallistumattomalle taholle ja tässä laissa tarkoitetulle ojituksen passiiviosakkaalle aiheutuvat menetykset.

Vesilain 3 luvun 10 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lupapäätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset hankkeesta ja sen toteuttamisesta aiheutuvien haittojen välttämisestä siten kuin 2 luvun 7 ja 8 §:ssä säädetään.

Vesilain 2 luvun 7 §:n mukaan vesitaloushanke on toteutettava sekä vesivaroja ja vesialueita muutoin käytettävä siten, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta, jos hankkeen tai käytön tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahingolliseen seuraukseen verrattuna.

Vesilain 13 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan hankkeesta vastaava on velvollinen korvamaan tämän lain tai siihen perustuvan luvan nojalla suoritetusta tai suoritettavasta toimenpiteestä aiheutuvan edunmenetyksen siten kuin tässä luvussa säädetään, jos edunmenetys aiheutuu luvan mukaisesta vesitaloushankkeesta.

Oikeudellinen arvio

G:n ja hänen asiakumppaniensa, J:n ja hänen asiakumppaniensa sekä M:n ja L:n omasta aloitteesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitetut kirjoitukset on osaltaan otettu asiassa huomioon.

Valituksenalaisessa vesitalousasiassa on kysymys tiehankkeen noin 55 metrin mittaisen vesi- ja vesijättöalueen ylittävän pengertien rakentamisesta Katilot-saareen Korppoon pääsaarelta. Kysymyksessä olevassa vesitalousasiassa ei ratkaista yksityistielain mukaista tielinjausta ja oikeutta tien rakentamiseen maa-alueella koskevia kysymyksiä.

Suunnitelman mukaisen yhteiselle vesi- ja vesijättöalueelle sijoitettavan tiepenkereen rakentaminen vaikuttaa alueen vesimaisemaan ja salmen veden virtaukseen sekä ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttöolosuhteisiin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, samoin kuin hallinto-oikeus, että hankkeesta aiheutuu vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus, joten luvan myöntämisen edellytykset on ollut arvioitava saman pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaisesti intressivertailussa. Mainitun lainkohdan mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava.

Vesilain mukaisen luvan myöntämisen edellytysten harkinta on oikeusharkintaa. Lupa on myönnettävä, jos luvan myöntämisen oikeudelliset edellytykset ovat olemassa. Luvan myöntämisen edellytykset ratkaistaan vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen etuvertailun perusteella. Lainkohdassa tarkoitettu etuvertailu perustuu lupahakemuksen kohteena oleviin toimenpiteisiin, jolloin ainoastaan niistä johtuvat edut ja haitat on otettava huomioon. Hankkeesta yleiselle edulle aiheutuvat hyödyt ja menetykset on arvioitava siten kuin saman luvun 6 §:ssä säädetään ja hankkeesta saatavat yksityiset hyödyt ja aiheutuvat menetykset on arvioitava siten kuin saman luvun 7 §:ssä säädetään.

Vain yksityistä etua palveleva hanke voi tapauskohtaisesti hankkeen luonteen vuoksi tuottaa lupaharkinnassa huomioon otettavia hyötyjä myös yleiselle edulle ja sellaiselle kiinteistölle, jonka omistaja ei ole hakijana (esimerkiksi järven vedenkorkeuden nostaminen, yhteinen kuivatushanke). Vesilain mukaisessa lupaharkinnassa yksityiset hyödyt ja menetykset arvioidaan kiinteistökohtaisesti. Valituksessa tarkoitetussa hankkeessa on kyse vain yksityistä etua palvelevasta tiepenkereestä saareen, ja sen hyötynä on pidettävä vain lomakiinteistön virkistyskäyttöedellytysten parantumista ja tämän seurauksena arvon nousua. Hankkeen hyötyjä on tässä tapauksessa kuitenkin arvioitava vain hakijan omistaman kiinteistön kannalta, kun asiassa saadun selvityksen mukaan toisella saaressa olevalla kiinteistöllä ei ole rasitetta pengeralueeseen eikä muutakaan selvitystä ole siitä, että kiinteistön käytössä voitaisiin hyödyntää pengertä. Kiinteistön omistajat ovat vastustaneet hanketta, eikä vesilain mukaan heitä voida pengerhankkeessa myöskään velvoittaa osallistumaan hankkeeseen. Siten vesilain mukaisena hyötynä ei voida ottaa huomioon lupaharkinnassa pengertiestä mahdollisesti aiheutuvaa kulun helpottumista Katilot-saaren molemmille kiinteistöille ja niiden virkistyskäytön paranemista.

Siitä huolimatta, mitä hallinto-oikeuden päätöksen kohdan Asiassa saatu selvitys alakohdassa Haitat on hankkeessa etuvertailussa huomioon otettavista haitoista lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo osittain toisin kuin hallinto-oikeus, että suunnitellun pengertien rakentamisesta aiheutuisi luonnonmukaisessa saaristolaisympäristössä ranta- ja vesialueiden virkistyskäyttöolosuhteiden sekä vesimaiseman heikentymistä erityisestiKorppoon pääsaaren puolella sijaitsevien kiinteistöjen Uusitalo 445-630-1-463 ja Saunala 445-630-1-302 omistajille tai haltijoille, sekä osittain myös tilalle Kesäranta 445-630-1-151.

Hallinto-oikeuden päätöksessä muutoin lausutut perustelut ja se, ettei ajoyhteyttä saareen ole osoitettu yleiskaavassa, huomioon ottaen hankkeesta vain luvanhakijoiden kiinteistölle koituvaa hyötyä ei voida pitää hankkeeseen osallistumattomille yksityisille tahoille aiheutuviin haittoihin verrattuna huomattavana.

Näillä perusteilla ja kun lisäksi muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut
oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Riku Vahala. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 22.9.2017