Muu päätös 4878/2017

Asia Kunnan viranhaltijan valintaa koskeva valitus

Valittaja Järvenpään kaupunginhallitus

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 25.2.2015 nro 15/0151/2

Asian aikaisempi käsittely

Järvenpään kaupungin kehitysjohtaja on 11.7.2013 tekemällään päätöksellä (§ 15) valinnut kaavoituspäällikön virkaan arkkitehti A:n 16.9.2013 alkaen.

Järvenpään kaupunginhallitus on 9.9.2013 tekemällään päätöksellä (§ 159) hylännyt virkaa hakeneen B:n oikaisuvaatimuksen.

B on Helsingin hallinto-oikeudelle 19.9.2013 tekemässään valituksessa vaatinut, että edellä mainitut päätökset kumotaan ja että Järvenpään kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Järvenpään kaupungin kehitysjohtaja on 25.9.2013 tekemällään päätöksellä (§ 18) kumonnut 11.7.2013 tekemänsä päätöksen (§ 15) virheellisessä järjestyksessä syntyneenä. Samalla päätöksellä kehitysjohtaja on päättänyt valita A:n kaavoituspäällikön virkaan määräajaksi 16.9.2013–15.3.2014.

Järvenpään kaupunginhallitus on 18.11.2013 tekemällään päätöksellä (§ 218) hylännyt B:n oikaisuvaatimuksen siltä osin kuin se on kohdistunut kehitysjohtajan päätökseen, jolla kehitysjohtaja on kumonnut aikaisemmin tekemänsä päätöksen. Kaupunginhallitus on, siltä osin kuin oikaisuvaatimus on kohdistunut kaavoituspäällikön viran määräaikaiseen täyttämiseen, jättänyt B:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska B ei ole tuossa asiassa asianosainen.

Kaupunginhallituksen päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että valinta on tehty kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 4 §:n 3 momentin nojalla, jonka mukaan virkasuhteeseen voidaan ottaa ilman hakumenettelyä muun muassa silloin, kun kysymyksessä on sijaiseksi tai avoinna olevaan virkasuhteeseen ottaminen määräajaksi. Kehitysjohtaja on edellä mainitun säännöksen nojalla valinnut henkilön virkaan määräajaksi ilman julkista hakumenettelyä. Aiempi julkinen hakumenettely on kumoutunut asiassa tapahtuneen menettelyvirheen vuoksi. Koska oikaisuvaatimuksen tehnyt Tuusulan kunnan jäsen B ei ole kaavoituspäällikön määräaikaista valintaa koskevassa asiassa kuntalain 92 §:n mukaan asianosainen, tulee hänen oikaisuvaatimuksensa tältä osin jättää tutkittavaksi ottamatta.

B on Helsingin hallinto-oikeudelle 2.12.2013 tekemässään valituksessa vaatinut muun ohella, että kehitysjohtajan 25.9.2013 tekemä päätös (§ 18) ja kaupunginhallituksen 18.11.2013 tekemä päätös (§ 218) kumotaan ja että Järvenpään kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut B:n valituksista Järvenpään kaupungin kehitysjohtajan päätökset 11.7.2013 (§ 15) ja 25.9.2013 (§ 18) sekä Järvenpään kaupunginhallituksen päätökset 9.9.2013 (§ 159) ja 18.11.2013 (§ 218). Lisäksi hallinto-oikeus on velvoittanut Järvenpään kaupungin korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut molemmissa valitusasioissa yhteensä 800 eurolla.

Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina näiltä osin seuraavaa:

Kehitysjohtajan päätös 11.7.2013 § 15 ja kaupunginhallituksen päätös 9.9.2013 § 159

Järvenpään kaupungin 1.1.2013 voimaan tulleen hallintosäännön 37 §:n mukaan kaupunginhallitus valitsee hallintojohtajan, talousjohtajan, henkilöstöjohtajan ja tilajohtajan sekä palvelualueiden asiakkuusjohtajat ja kaupunkikehityksen avainalueiden johtajat. Edellä mainittujen viranhaltijoiden valinnasta enintään yhdeksi vuodeksi päättää kuitenkin kyseisen palvelualueen tai yksikön johtaja.

Järvenpään kaupunginhallituksen 17.12.2012 (§ 289) hyväksymän kaupunkikehityksen toimintasäännön kohdassa 5 luetellaan kaupunkikehityksen avainalueet. Asemakaavoitus on yksi kaupunkikehityksen seitsemästä avainalueesta. Asemakaavoitus-yksikköä johtaa kaavoituspäällikkö.

Kehitysjohtajan päätöksen 25.9.2013 § 18 mukaan käytännössä kaupunkikehityksen organisaatio oli vuoden 2013 alusta täsmentynyt siten, että avainalueita on kolme: elinkeino- ja työllisyyspalvelut, maankäyttöpalvelut ja rakennusvalvonta. Asemakaavoitus on toimintayksikkö. Kaupunkikehityksen toimintasääntö ei kuitenkaan päätöstä tehtäessä ole ollut ajan tasalla.

Edellä selostetuista Järvenpään kaupungin säännöistä ilmenee, että kaavoituspäällikkö on kaupunkikehityksen yhden avainalueen johtaja ja kaupunkikehityksen avainalueiden johtajan valitsee kaupunginhallitus, kuitenkin niin, että valinnasta enintään yhdeksi vuodeksi päättää kulloinkin kysymyksessä olevan yksikön johtaja, kaupunkikehityksen osalta kehitysjohtaja. Kehitysjohtaja on näin ollen ylittänyt toimivaltansa tehdessään päätöksen kaavoituspäällikön viran täyttämisestä toistaiseksi. Tämän vuoksi hallinto-oikeus kumoaa kehitysjohtajan päätöksen 11.7.2013 § 15 ja sitä koskevan B:n oikaisuvaatimuksen johdosta tehdyn kaupunginhallituksen päätöksen 9.9.2013 § 159. Koska päätökset ovat tulleet kumotuiksi ei ole tarpeen lausua muista B:n esittämistä valitusperusteista.

Kehitysjohtajan päätös 25.9.2013 § 18 ja kaupunginhallituksen päätös 18.11.2013 § 218

Kaupunginhallituksen päätöksessä 18.11.2013 § 218 on tuotu esiin, että kehitysjohtajan 11.7.2013 tekemää valintapäätöstä koskevan oikaisuvaatimuskäsittelyn 9.9.2013 jälkeen oli käynyt ilmi, että kehitysjohtajan päätös oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä sen vuoksi, että kaavoituspäälliköllä ei ollut toimivaltaa tehdä sanottua päätöstä. Tämän vuoksi kehitysjohtaja oli päätöksellään 25.9.2013 § 18 kumonnut alkuperäisen 11.7.2013 tekemänsä virkavalintapäätöksen. Kaupunginhallituksen mukaan kyse ei ole ollut B:n esittämästä asiavirheen korjaamisesta, koska alkuperäinen päätös oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Yleisesti voidaan todeta, että pelkkä päätöksen virheellisyys ei suoraan johda viranomaisen oikeuteen kumota päätöstään. Kumoamiselle on säädetty lisäedellytyksiä ja huomioon on otettava muun ohella prosessioikeudellisesta oikeusvoimaopista ja luottamuksensuojan periaatteesta johtuvat rajoitukset.

Kaavoituspäällikön virka on kehitysjohtajan 11.7.2013 tekemällä päätöksellä täytetty vakinaisesti. Kehitysjohtaja on tämän jälkeen kumonnut päätöksensä toimivaltavirheen vuoksi ja valinnut saman henkilön virkaan kuuden kuukauden määräajaksi. Hallinto-oikeus toteaa, että virkavalintapäätökset ovat luonteeltaan sellaisia, joilla annetaan asianosaiselle jokin etuus tai oikeus. Perinteisen oikeusvoimaopin mukaan edunsuovaan tai oikeuden luovaan päätökseen liittyy päätöksen pysyvyys. Päätösten pysyvyyteen kytkeytyy puolestaan luottamuksensuojan periaate. Yksityisen tulee voida luottaa viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen ja viranomaisten tekemien päätösten pysyvyyteen. Tähän nähden kehitysjohtaja ei ole voinut oma-aloitteisesti kumota alkuperäistä valintapäätöstään 11.7.2013 § 15. Tämän vuoksi päätös 25.9.2013 siltä osin kuin sillä on kumottu alkuperäinen valintapäätös on kumottava. Kun kehitysjohtaja ei ole edellä mainitusta johtuen voinut kumota aikaisempaa toistaiseksi tekemäänsä valintapäätöstä, ei hän myöskään ole voinut samanaikaisesti valita henkilöä samaan virkaan määräaikaisesti. Näin ollen kumoutuu myös kehitysjohtajan samalla päätöksellä päättämä viran täyttäminen määräajaksi. Kun päätös 25.9.2013 on tullut kumotuksi, on myös päätöksestä oikaisuvaatimuksen johdosta tehty kaupunginhallituksen päätös 18.11.2013 § 218 kumottava.

Koska kaupunginhallituksen mukaan alkuperäistä virkavalintapäätöstä ei ole kumottu hallintolain asiavirheen korjaamista koskevien säännösten nojalla, asiassa ei ole tarpeen lausua B:n asiavirheen korjaamista koskevasta valitusperusteesta. Koska päätökset ovat tulleet kumotuiksi, ei ole myöskään tarpeen lausua muista B:n esittämistä valitusperusteista.

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset

Annetut ratkaisut huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos B joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Hallinto-oikeus harkitsee kohtuulliseksi korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi 800 euroa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007) ja 100 § (844/1996)

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Rita Ruuhimäki ja Kaija Sarasma, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Järvenpään kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin sillä kumottu Järvenpään kaupungin kehitysjohtajan päätös 25.9.2013 (§ 18) ja Järvenpään kaupunginhallituksen päätös 18.11.2013 (§ 218). Lisäksi kaupunki on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin Järvenpään kaupunki on velvoitettu korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut.

Järvenpään kaupunki on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös on mainituilta osin lainvastainen. Hallinto-oikeus on viitannut päätöksessään oikeusvoimaoppiin, päätösten pysyvyyteen ja luottamuksensuojan periaatteeseen. Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään viitannut hallintolain säännöksiin viranomaisen mahdollisuudesta korjata virhe.

Hallinto-oikeus on ilmeisesti perustanut ratkaisunsa siihen, että Järvenpään kaupunginhallitus on päätöksensä 18.11.2013 (§ 218) esittelytekstissä todennut, ettei kehitysjohtajan päätöksessä ole ollut kysymys asiavirheen korjaamisesta. Kysymys on ollut kuitenkin juuri hallintolain 50 §:n mukaisesta päätöksestä, jolla on korjattu asiavirhe. Virkanimityspäätöksen kumoaminen on koitunut ainoastaan sen asianosaisen vahingoksi, joka on tullut virkaan valituksi. Virkaan valittu on antanut menettelyyn suostumuksensa ottaessaan vastaan määräaikaisen viran.

Hallinto-oikeus ei voi perustaa ratkaisuaan yleisiin oikeusperiaatteisiin, kun tilanteeseen soveltuu selkeä lainsäännös.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudelle ei ole perusteita. Viranomainen on nimenomaan pyrkinyt välttämään oikeudenkäynnin korjaamalla oma-aloitteisesti virheensä.

B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta antaa selitys.

A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta antaa selitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Järvenpään kaupunginhallituksen valituksesta Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Järvenpään kaupungin kehitysjohtajan 25.9.2013 tekemän päätöksen (§ 18) ja Järvenpään kaupunginhallituksen 18.11.2013 tekemän päätöksen (§ 218).

Enemmän viivästyksen välttämiseksi B:n tekemä oikaisuvaatimus kehitysjohtajan päätöksestä 25.9.2013 (§ 18) ja B:n hallinto-oikeudelle 2.12.2013 tekemä valitus kaupunginhallituksen 18.11.2013 tekemästä päätöksestä (§ 218) otetaan välittömästi tutkittavaksi palauttamatta asiaa hallinto-oikeudelle.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa B:n tekemästä oikaisuvaatimuksesta Järvenpään kaupungin kehitysjohtajan päätöksen 25.9.2013 (§ 18) ja valituksesta Järvenpään kaupunginhallituksen päätöksen 18.11.2013 (§ 218).

B:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään muutoin.

2. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta siltä osin kuin Järvenpään kaupunki on velvoitettu korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Ratkaistavat kysymykset

Asiassa tulee Järvenpään kaupunginhallituksen valituksesta ensiksi ratkaistavaksi, onko Järvenpään kaupungin kehitysjohtaja voinut hallintolain 50 §:n nojalla kumota tekemänsä päätöksen viranhaltijan virkasuhteeseen toistaiseksi ottamisesta eli vakinaiseen virkaan nimittämisestä ja päättää kyseiseen virkasuhteeseen määräajaksi ottamisesta eli viran määräaikaisesta täyttämisestä. Asiassa on selvää, että kehitysjohtajan toimivaltaan ei ole kuulunut päättää vakinaisesta virantäytöstä.

Jos hallinto-oikeuden päätös kumotaan tältä osin, asiassa tulee seuraavaksi ratkaistavaksi, onko asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi vai otetaanko hallinto-oikeudelle valituksen tehneen B:n valitus viivästyksen välttämiseksi suoraan korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavaksi.

Mikäli näin menetellään, on samalla otettava huomioon, että hallinto-oikeudessa ei ole annettu asiaratkaisua B:n valitukseen määräaikaisesta virantäytöstä. Hallinto-oikeus on hylännyt B:n valituksen oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä, jolla B:n oikaisuvaatimus on jätetty tutkimatta. Tutkimatta jättämisen perusteena on ollut se, että Tuusulan kunnasta kotoisin olevaa B:tä ei ole pidetty määräaikaisen virantäytön osalta asianosaisena.

B:n oikaisuvaatimus on koskenut muun ohella sitä, että viran määräaikaista täyttämistä koskevaa viranhaltijan ratkaisua ei ole perusteltu. B:n valitus hallinto-oikeudessa on koskenut muun ohella sitä, että hänen oikaisuvaatimustaan ei olisi tullut jättää tutkimatta.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Pykälän 2 momentin mukaan päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos:

1) tärkeä yleinen tai yksityinen etu edellyttää päätöksen välitöntä antamista;

2) päätös koskee kunnallisen monijäsenisen toimielimen toimittamaa vaalia;

3) päätös koskee vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista tai sellaisen edun myöntämistä, joka perustuu hakijan ominaisuuksien arviointiin;

4) päätöksellä hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista eikä muilla ole oikeutta hakea päätökseen muutosta; taikka

5) perusteleminen on muusta erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta.

Hallintolain 49 g §:n(581/2010) 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuspäätöksessä on annettava perusteltu ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin vaatimuksiin. Oikaisuvaatimuspäätöksen perustelemiseen ei sovelleta mainitun lain 45 §:n 2 momenttia.

Hallintolain 50 §:n (581/2010) 1 momentin mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos:

1) päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen;

2) päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen;

3) päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe; tai

4) asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka voi olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Pykälän 2 momentin mukaan päätös voidaan korjata 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Asianosaisen suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä. Päätös voidaan korjata 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ainoastaan asianosaisen eduksi.

Hallintolain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 50 §:n kohdalla lausuttu muun ohella, että asiavirheestä on kysymys silloin, kun asiaan kuuluvat tosiseikat on selvitetty virheellisesti tai puutteellisesti taikka lakia on sovellettu väärin. Viranomaisen itseoikaisua koskeva keskeinen uudistus olisi se, että päätöksen tehneelle viranomaiselle annettaisiin mahdollisuus oikaista myös asian käsittelyssä tapahtunut menettelyvirhe ja ratkaista asia uudelleen. Menettelyvirheellä tarkoitetaan virhettä viranomaisen menettelyssä eli sitä, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virhe saattaa koskea esimerkiksi viranomaisen väärää kokoonpanoa, kuulemisvirhettä tai päätöksen perustelemista koskevaa virhettä.

Lisäksi hallituksen esityksessä (HE 72/2002 vp) on lausuttu, että säännöksestä käy ilmi, ettei muutoksenhaun tai muun menettelyn vireilläolo estä viranomaista korjaamasta tekemäänsä päätöstä.

Hallintolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 226/2009 vp) yleisperusteluissa on lausuttu muun ohella, että asiavirheen korjaaminen merkitsee sitä, että viranomainen poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaisee asian uudelleen, jolloin asiassa annetaan uusi päätös. Edellytyksenä asiavirheen korjaamiselle on hallintolain mukaan se, että päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe (50 § 1 momentti).

Hallituksen esityksen mukaan itseoikaisumahdollisuus kytketään lähtökohtaisesti ainoastaan selvimpiin virheisiin. Laissa ei nimenomaisesti edellytetä menettelyvirheen selvyyttä tai ilmeisyyttä, joskaan korjaamiseen ei vallitsevan tulkinnan mukaan liene aihetta, jos menettelyvirhe on vähäinen, eikä se ole voinut vaikuttaa päätöksen sisältöön. Päätös voidaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Korjaamismenettelyyn voidaan ryhtyä, vaikka päätös olisi jo lainvoimainen. Myöskään päätöksen täytäntöönpano ei estä tähän menettelyyn ryhtymistä. Päätöksessä olevan virheen korjaaminen ja muutoksenhaku ovat toisistaan erillisiä järjestelmiä. Jos korjattavaan päätökseen on haettu oikaisua tai muutosta tai siitä on vireillä erikseen säädetty menettely, korjaamisasian käsiteltäväksi ottamisesta on ilmoitettava ja siinä tehty päätös toimitettava tälle viranomaiselle.

Edellä mainitun hallituksen esityksen (HE 226/2009 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 50 §:n kohdalla todettu muun ohella, että oikaisuvaatimuksen käsittely on samassa viranomaisessa ensisijainen päätöksen korjaamismenettelyyn nähden, koska viranomaisella on velvollisuus ratkaista oikaisuvaatimus. Kun oikaisuvaatimus on tehty, päätöksen muuttamisen tulee tapahtua oikaisuvaatimuksen johdosta, vaikka muutos olisi tehtävissä korjausmenettelyssä. Menettelytavat eivät ole valinnaisia. Oikaisuvaatimuksen vireilläolo ei kuitenkaan estäisi päätöksen korjaamista sellaisella perusteella, johon oikaisuvaatimuksessa ei ole vedottu. Valituksen vireilläolo ei puolestaan estä päätöksen korjaamista hallintoviranomaisessa. Hallintoviranomainen voi suorittaa korjauksen silloinkin, kun päätöksestä on tehty oikaisuvaatimus.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 3 §:n 1 momentin mukaan viranhaltija otetaan virkasuhteeseen toistaiseksi tai määräajaksi.

Pykälän 2 momentin mukaan viranhaltija voidaan ottaa määräajaksi vain viranhaltijan omasta pyynnöstä tai jos määräajaksi ottamisesta on erikseen säädetty taikka tehtävän luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkasuhteeseen kuuluvien tehtävien hoidon järjestäminen tai muu näihin rinnastettava kunnan toimintaan liittyvä määräaikaista virkasuhdetta edellyttävä seikka sitä vaatii.

Viranhaltijalain 4 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää julkista hakumenettelyä, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Pykälän 3 momentin mukaan virkasuhteeseen voidaan 1 momentista poiketen ottaa ilman hakumenettelyä muun ohella, kun kysymyksessä on sijaiseksi tai avoinna olevaan virkasuhteeseen ottaminen määräajaksi.

Viranhaltijalain 50 §:n 1 momentin mukaan työnantajan tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään.

Kuntalain (365/1995) 90 §:n (1375/2007) 1 momentin mukaan valtuuston ja kuntayhtymän 81 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.

Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

3) päätös on muuten lainvastainen.

Pykälän 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Kuntalain (365/1995) 92 §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen.

1.3 Oikeudellinen arviointi

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että viranomainen voi poistaa hallintolain 50 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätöstä tehtäessä on tapahtunut asiavirhe tai menettelyvirhe. Päätös voidaan pykälän 2 momentin mukaan korjata asianosaisen eduksi tai vahingoksi. Päätöksen korjaaminen asianosaisen vahingoksi edellyttää, että asianosainen suostuu päätöksen korjaamiseen. Hallituksen esityksen (HE 226/2009 vp) mukaan virheen korjaaminen merkitsee sitä, että viranomainen poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaisee asian uudelleen, jolloin asiassa annetaan uusi päätös. Valituksen vireilläolo ei myöskään estä päätöksen korjaamista.

Hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) mukaan menettelyvirheellä tarkoitetaan virhettä viranomaisen menettelyssä eli sitä, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Virhe saattaa koskea esimerkiksi viranomaisen väärää kokoonpanoa, kuulemisvirhettä tai päätöksen perustelemista koskevaa virhettä.

Nyt käsillä olevassa asiassa viranhaltija on kumonnut oman päätöksensä sen johdosta, että viranhaltijalla ei ole ollut toimivaltaa tehdä viran vakinaista täyttämistä koskevaa päätöstä. Koska viranhaltijalla on ollut toisaalta toimivalta päättää saman viran määräaikaisesta täyttämisestä, asiassa on tehty tällainen päätös virkaan valitun henkilön suostumuksella, toisin sanoen sen asianosaisen suostumuksella, jonka vahingoksi alkuperäisen päätöksen kumoaminen tapahtuu. Vakinainen virka on pantu myös uudestaan hakuun.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että viranhaltijan toimivallan ylityksessä on ollut kysymys menettelyvirheestä, joka hallintolain 50 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan on voitu korjata tekemällä uusi päätös. Hallintolain säännösten mukaan menettelyvirheen tehnyt viranhaltija on voinut kumota päätöksensä ja päättää sen jälkeen asiasta uudestaan oman toimivaltansa rajoissa. B:n hallinto-oikeudessa vireillä ollut valitus ei ole ollut esteenä sille, että asiassa on tehty uusi, viran määräaikaista täyttämistä tarkoittava päätös.

B on tehnyt 8.10.2013 kaupunginhallitukselle kehitysjohtajan tekemästä uudesta määräaikaisesta nimityspäätöksestä oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksessaan B on esittänyt muun ohella, että uutta nimityspäätöstä ei ole perusteltu hallintolaissa edellytetyllä tavalla. Kaupunginhallitus on 18.11.2013 jättänyt B:n puuttuvan asianosaisuuden vuoksi oikaisuvaatimuksen tutkimatta siltä osin kuin se on kohdistunut kaavoituspäällikön viran määräaikaiseen täyttämiseen ja hylännyt oikaisuvaatimuksen muilta osin.

B on hallinto-oikeudelle 2.12.2013 tekemässään valituksessa esittänyt valitusperusteinaan muun ohella, että kehitysjohtajalla ei ole ollut toimivaltaa tehdä uutta päätöstä ja ettei oikaisuvaatimusta viran määräaikaisesta täyttämisestä olisi tullut jättää tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut kehitysjohtajan 25.9.2013 tekemän päätöksen ja kaupunginhallituksen 18.11.2013 tekemän päätöksen. Vastaavasti B:n hallinto-oikeudelle 2.12.2013 tekemä valitus on hylättävä siltä osin kuin valituksessa on katsottu, että kehitysjohtajalla ei ole ollut toimivaltaa kumota päätöstään ja tehdä uutta määräaikaista nimityspäätöstä.

Hallinto-oikeus ei ole kumotessaan kehitysjohtajan päätöksen 25.9.2013 ja kaupunginhallituksen päätöksen 18.11.2013 lausunut B:n hallinto-oikeudessa esittämistä muista valitusperusteista, jotka perustuvat osaksi B:n tutkimatta jätetyssä oikaisuvaatimuksessa esitettyyn. Asia olisi tältä osin palautettava hallinto-oikeudelle käsiteltäväksi. Asia on kuitenkin viivytyksen välttämiseksi syytä ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi tutkittavaksi sitä hallinto-oikeudelle palauttamatta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että B, jonka kotipaikka edellä todetusti ei ole ollut Järvenpää, on ollut vakinaisen viran hakijana asianosainen myös siinä päätöksenteossa, jossa kehitysjohtaja on nimittänyt ilman uutta hakumenettelyä määräaikaiseen virkasuhteeseen vakinaista virkaa hakeneen ja siihen alun perin nimitetyn henkilön. Näin ollen B:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta jättäminen on ollut kaupunginhallituksen päätöksessä ilmoitetulla perusteella lainvastaista. Tämän vuoksi kaupunginhallituksen päätös on kumottava siltä osin kuin B:n oikaisuvaatimus on jätetty tutkimatta.

B on oikaisuvaatimuksessaan esittänyt muun ohella, että kehitysjohtaja ei ole päätöksessään 25.9.2013 perustellut A:n valintaa virkasuhteeseen määräajaksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että viranhaltijan tekemä nimityspäätös on hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan perusteltava ja perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun, sekä mainittava sovelletut säännökset.

Kehitysjohtajan 25.9.2013 tekemää päätöstä, jolla on valittu A kaavoituspäällikön määräaikaiseen virkasuhteeseen, ei ole perusteltu hallintolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Perusteita A:n valinnalle ei ole esitetty myöskään kaupunginhallituksen B:n oikaisuvaatimuksen johdosta antamassa päätöksessä, koska kaupunginhallitus on tältä osin jättänyt oikaisuvaatimuksen tutkimatta. Koska määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämisen perusteita ei ole esitetty nimityspäätöksessä eikä myöskään oikaisuvaatimuksen johdosta annetussa päätöksessä, kehitysjohtajan 25.9.2013 tekemä päätös on kumottava.

Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että asiassa ei ole annettava merkitystä sille seikalle, että vakinaisen viran osalta nimitysperusteet on esitetty oikaisuvaatimuksen johdosta annetussa päätöksessä. Hallinto-oikeus on kumonnut B:n valituksen johdosta sekä vakinaisen viran täyttämistä koskeneen päätöksen että oikaisuvaatimuksen hylkäämistä koskeneen päätöksen, eikä Järvenpään kaupunginhallitus ole hakenut näiltä osin muutosta hallinto-oikeuden päätökseen.

Koska kehitysjohtajan päätös 25.9.2013 ja kaupunginhallituksen päätös 18.11.2013 on kumottu, asiassa ei ole tarpeen lausua B:n esittämistä muista valitusperusteista.

2. Oikeudenkäyntikulut

Kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista myös siltä osin kuin Järvenpään kaupunki on velvoitettu korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon, että Järvenpään kaupunginhallitus ja tekninen johtaja ovat edellä esitetyn mukaisesti menetelleet asiassa osittain virheellisesti, asiassa ei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta siltä osin kuin Järvenpään kaupunki on velvoitettu korvaamaan B:lle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Outi Suvirannan äänestyslausunto:

”Katson korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevien oikeusohjeiden perusteella samoin kuin enemmistö, että hallinto-oikeuden päätös tulee kumota siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Järvenpään kaupungin kehitysjohtajan päätöksen 25.9.2013 (§ 18) ja Järvenpään kaupunginhallituksen päätöksen 18.11.2013 (§ 218).

Toisin kuin enemmistö katson, ettei asiassa ole perusteita kumota Järvenpään kehitysjohtajan päätöstä 25.9.2013 (§ 18) eikä Järvenpään kaupunginhallituksen päätöstä 18.11.2013 (§ 218), jolla kaupunginhallitus on ensinnä hylännyt B:n oikaisuvaatimuksen kehitysjohtajan päätöksestä 25.9.2013 (§ 18) siltä osin kuin kehitysjohtaja on korjaamalla poistanut aiemman nimityspäätöksensä ja on toiseksi jättänyt B:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta siltä osin kuin kehitysjohtaja on päättänyt kaavoituspäällikön virkasuhteeseen ottamisesta määräajaksi.

Katson samoin kuin kaupunginhallitus ja enemmistö, että kehitysjohtaja on kaavoituspäällikön virkaan otetun suostumuksella voinut hallintolain 50 §:n perusteella korjaamalla poistaa aiemman nimityspäätöksensä, jonka tekemiseen hänellä ei ole ollut toimivaltaa.

Katson edelleen samoin kuin kaupunginhallitus, mutta toisin kuin enemmistö, että B ei ole ollut asianosainen määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamista koskevassa asiassa. Kun hänellä ei ole muullakaan perusteella ollut oikeutta tehdä oikaisuvaatimusta päätöksestä tältä osin, kaupunginhallituksen on tullut jättää hänen oikaisuvaatimuksensa tältä osin tutkimatta. Katson siten, ettei B:tä tule pitää asianosaisena määräaikaiseen virkasuhteeseen ottamista koskevassa asiassa sillä perusteella, että hän on ollut virkaa hakeneena asianosainen asiassa, joka on koskenut ottamista kaavoituspäällikön virkaan toistaiseksi ja johon asiaan liittyvän virheellisen päätöksensä kehitysjohtaja on samassa yhteydessä poistanut. Tässä ei ole ollut kysymys tilanteesta, jossa viranhaun perusteella virkasuhteeseen otettaisiin henkilö määräajaksi esimerkiksi kelpoisten hakijoiden puuttuessa, vaan määräajaksi ottamisesta uudessa tilanteessa. Näin ollen katson, että kehitysjohtajan päätös 25.9.2013 (§ 18) ja kaupunginhallituksen päätös 18.11.2013 (§ 218) jäävät voimaan.

Oikeudenkäyntikulujen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö, kun otan huomioon sen, että kehitysjohtaja on korjannut valituksenlaista nimityspäätöstään vasta B:n jo valitettua asiasta hallinto-oikeuteen.”