Muu päätös 1165/2018

Asia Kullanhuuhdontalupaa koskeva valitus

Valittaja Saamelaiskäräjät

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 1.9.2016 nro 16/0255/1

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (jäljempänä Tukes) on 25.5.2015 kaivoslain (621/2011) nojalla tekemällään päätöksellä nro HL2012:0058 myöntänyt A:lle kullanhuuhdontaluvan lupapäätöksestä tarkemmin ilmenevin lupamääräyksin. Luvalla on jatkettu valtauksen KaivRN:o 8495 voimassaoloa. Pinta-alaltaan viiden hehtaarin suuruinen Kultarohmut-niminen kullanhuuhdonta-alue sijaitsee Inarin kunnassa Palsinojan varrella Metsähallituksen hallinnoimalla valtionmaalla Hammastunturin erämaa-alueella lupapäätöksen liitteenä olevasta kartasta tarkemmin ilmenevällä alueella.

Päätöksen mukaan luvanhaltijalla on yksinoikeus etsiä ja kartoittaa maaperässä esiintyvää kultaa, ottaa talteen ja hyödyntää maaperässä esiintyvää kultaa huuhtomalla sekä hyödyntää huuhdonnan sivutuotteena irtomaasta löytyvät platinahiput sekä jalo- ja korukivet. Lupa oikeuttaa koneellisen kullankaivun suorittamiseen lupa-alueella. Käsiteltävän maa-aineksen määrä saa olla enintään 1 000 kuutiometriä vuodessa. Lupa on voimassa kolme vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Päätöksen mukaan toiminta alueella voidaan aloittaa muutoksenhausta huolimatta lupapäätöksen ehtoja noudattaen.

Päätöksessä on annettu muun ohella seuraavat lupamääräykset:

Poronhoidolle aiheutuvien haittojen vähentäminen

Kullanhuuhdontaluvan haltijan on estettävä porojen joutuminen jyrkkäreunaisiin kaivukuoppiin tai luiskattava kaivannot siten, ettei niistä aiheudu vaaraa alueella liikkuville poroille tai porotalouden harjoittajille. Lupa-alueelle ei saa virittää puiden väliin naruja tai muuta vastaavaa, joka voi aiheuttaa vaaratilanteita alueella mahdollisesti liikkuville.

Perustelut: Alue kuuluu Ivalon paliskunnan alueeseen. Edellä mainituilla toimenpiteillä vähennetään kullanhuuhdonnasta poronhoidolle aiheutuvia haittoja erityisellä poronhoitoalueella. Myös tämän luvan muissa lupamääräyksissä kielletään olennaisen haitan aiheuttaminen muille elinkeinoille sekä määrätään aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen korvaamisesta.

Saamelais- ja koltta-asioihin liittyvät määräykset

Kullanhuuhdontaluvan haltijoiden on huolehdittava, ettei toiminnasta yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa aiheudu sellaista haittaa, joka olennaisesti heikentäisi edellytyksiä harjoittaa saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria. Mikäli olennaista haittaa aiheutuu, toiminta on keskeytettävä välittömästi ja aiheutunut haitta korjattava välittömästi.

Perustelut: Alue sijaitsee saamelaisten kotiseutualueella. Annetuissa lausunnoissa esiin tulleet saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen ja saamelaiskulttuurin ylläpitämiseen liittyvät yksilöidyt asiat on otettu huomioon tämän luvan muissa lupamääräyksissä.

Ilmoitus kullanhuuhdonta-alueen maastotöistä

Kullanhuuhdontaluvan haltijoiden on ilmoitettava etukäteen kirjallisesti alueen hallinnasta vastaavalle Metsähallitukselle sekä Ivalon paliskunnalle ja saamelaiskäräjille kaikista maastotöistä, jotka voivat aiheuttaa vahinkoa tai haittaa. Maastotöitä koskevasta ilmoituksesta on käytävä ilmi:

1) töistä vastaavan henkilön nimi sekä yhteystiedot;

2) arvioitu maastotöiden aloitusajankohta ja kesto;

3) tarkempi selvitys, mitä maastotöitä tehdään sekä mitä työmenetelmiä ja koneita käytetään;

4) arvio toimenpiteiden määrästä;

5) alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärä;

6) arvio maastotöiden vaikutuksista ympäristöön;

7) tarvittaessa selvitys muista seikoista, joilla voi olla merkitystä.

Maastotöitä koskevaan ilmoitukseen on liitettävä kartta, johon on merkitty alue, jolla maastotöitä tullaan tekemään.

Päätöksen liitteenä 3 on selvitys kullanhuuhdontaluvan mahdollisista myöntämisen esteistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, hylännyt saamelaiskäräjien valituksen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Keskeiset sovelletut oikeusohjeet

Kaivoslain 1 §:n 1 momentin mukaan tämän lain tarkoituksena on edistää kaivostoimintaa ja järjestää sen edellyttämä alueiden käyttö ja malminetsintä niin, että ne ovat yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäviä. Lain tarkoituksen toteuttaminen edellyttää yleisten ja yksityisten etujen turvaamista ottaen erityisesti huomioon:

1) kaivostoiminnan harjoittamisen edellytykset;

2) kiinteistöjen omistajien ja yksityisten haitankärsijöiden oikeusasema;

3) toiminnan vaikutukset ympäristöön ja maankäyttöön sekä luonnonvarojen säästävä käyttö.

Pykälän 4 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettu toiminta sovitetaan yhteen saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana turvataan. Yhteensovittamisessa otetaan huomioon myös, mitä kolttalaissa (253/1995) säädetään kolttaväestön ja -alueen elinolosuhteiden ja toimeentulomahdollisuuksien edistämisestä sekä kolttakulttuurin ylläpitämisestä ja edistämisestä.

Lain 38 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen tulee saamelaisten kotiseutualueella selvittää yhteistyössä saamelaiskäräjien, alueen paliskuntien, alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen ja hakijan kanssa malminetsintäluvan, kaivosluvan tai kullanhuuhdontaluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin on otettava huomioon:

1) hakemuksessa tarkoitetun alueen läheisyydessä voimassa olevat vastaavat luvat;

2) mitä saamelaisten oikeuden kannalta alkuperäiskansana tärkeitä alueita hakemus koskee;

3) muut saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana häiritsevät alueiden käyttömuodot hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.

Pykälän 4 momentin mukaan lupaviranomaisen tulee erityisellä poronhoitoalueella selvittää yhteistyössä alueella toimivien paliskuntien kanssa luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat haitat poronhoidolle.

Lain 45 §:n mukaan malminetsintälupa, kaivoslupa ja kullanhuuhdontalupa myönnetään, jos hakija osoittaa, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä luvan myöntämiselle ole tässä laissa säädettyä estettä. Lupa voidaan kuitenkin tässä laissa säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos este on mahdollista poistaa lupamääräyksillä tai pienentämällä alueen kokoa.

Lain 50 §:n 1 momentin mukaan malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos luvan mukainen toiminta:

1) yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa olennaisesti heikentäisi saamelaisten kotiseutualueella edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja taikka muutoin ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria;

2) heikentäisi olennaisesti kolttien elinolosuhteita ja mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoja koltta-alueella;

3) aiheuttaisi erityisellä poronhoitoalueella huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Pykälän 2 momentin mukaan lupa voidaan kuitenkin myöntää 1 momentissa tarkoitetusta esteestä huolimatta, jos este on mahdollista poistaa lupamääräyksin.

Lain 54 §:n 2 momentin 3 ja 4 kohdan mukaan kullanhuuhdontaluvassa on annettava yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset poronhoidolle aiheutuvien haittojen vähentämiseksi erityisellä poronhoitoalueella ja sen varmistamiseksi, ettei luvassa tarkoitetulla toiminnalla vaaranneta saamelaisten asemaa alkuperäiskansana saamelaisten kotiseutualueella.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

Lain 44 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä on käytävä ilmi muun ohella päätöksen perustelut.

Lain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Selvitysten riittävyys

Tukes on A:n kullanhuuhdontahakemuksen johdosta varannut saamelaiskäräjille kaivoslain 38 §:n mukaisessa tarkoituksessa mahdollisuuden selvittää hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Lausuntopyynnön liitteenä Tukes on toimittanut saamelaiskäräjille lupahakemuksen, karttoja lupa-alueesta sekä sen läheisyydessä olevista muista kullanhuuhdontalupa-alueista, päätöksen myönnetystä vesitalous- ja ympäristöluvasta sekä yhteenvedon muun muassa alueen muista kullanhuuhdontalupahakemuksista ja alueen muista maankäyttömuodoista. Lausuntopyyntöön liitetyistä kartoista käy ilmi lupa-alueen tarkka sijainti sekä lupa-alueesta noin kymmenen kilometrin etäisyydellä sijaitsevat voimassa olevat kullanhuuhdontalupa-alueet, vireillä olevat kullanhuuhdontalupahakemukset ja vanhan kaivoslain mukaiset valtausalueet.

Hakemuksen mukaiselle toiminnalle myönnetyssä vesitalous- ja ympäristöluvassa on annettu lupamääräyksiä ympäristölle ja vesistölle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Ympäristöluvan perusteluissa on muun ohella todettu, että lupamääräykset huomioon ottaen toiminta ei aiheuta luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maan tai pohjaveden pilaantumista tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloille. Vesitalousluvan perusteluissa on muun ohella todettu, että alueen alavirran puoleisessa vesistössä elää luontainen taimenkanta, jonka kudun suojelemiseksi kaivuaika on määrätty päättymään vuosittain 30.9. Kiertovesiperiaatteen käytöllä rajoitetaan tehokkaasti hienoaineksen kulkeutumista ja sen aiheuttamia haittoja. Alueella on aloitettu kullankaivun vesistövaikutusten selvittämiseksi yhteistarkkailu. Lupamääräysten mukaan luvansaajan on osallistuttava kullankaivun vaikutusten selvittämiseksi järjestettyyn vesistön yhteistarkkailuun.

Kaivoslaissa tai kaivostoiminnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (391/2012) ei ole tarkemmin säädetty kaivoslain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetun yhteistyömenettelyn muodosta tai siihen sisällytettävistä selvityksistä. Tukesin velvollisuutena on kuitenkin osaltaan turvata se, että kaivoslain 38 §:n mukaiselle asian selvittämistä koskevalle menettelylle on asianmukaiset edellytykset. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, että saamelaiskäräjät saa käyttöönsä riittävän kattavan aineiston voidakseen arvioida haetun toiminnan vaikutukset saamelaiskulttuurin kannalta. Kun otetaan huomioon edellä mainittu saamelaiskäräjille toimitettu selvitys, saamelaiskäräjillä on ollut riittävän kattava ja asianmukainen aineisto. Saamelaiskäräjillä on ollut mahdollisuus antaa oma asiantuntija-arvionsa luvanhakijan kullanhuuhdontahankkeen vaikutuksista ottaen huomioon myös alueen muiden kullanhuuhdontahankkeiden ja muiden alueidenkäyttömuotojen vaikutukset saamelaiskulttuuriin sekä esittää haittavaikutusten vähentämiseksi tai ehkäisemiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Saamelaiskäräjillä on siten ollut mahdollisuus osallistua yhteistyömenettelyyn. Tukes on varannut myös Ivalon paliskunnalle kaivoslain 38 §:n mukaisessa tarkoituksessa mahdollisuuden selvittää hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvat haitat poronhoidolle ja sitä kautta saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan.

Tukes on koonnut kullanhuuhdontalupahakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen. Kysymyksessä olevalla alueella on harjoitettu koneellista kullanhuuhdontaa jo vuosikymmeniä ja sen vaikutukset saamelaiskulttuuriin ja poronhoitoon ovat siten olleet jo pidemmän aikaa havaittavissa. Kun otetaan huomioon kaivoslain 38 §:n 1 momentin 1–3 kohdissa säädetty ja Tukesin hankkiman selvityksen sisältö, Tukes on hallintolain 31 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla tarpeelliset tiedot ja selvitykset sen ratkaisemiseksi, onko kullanhuuhdontaluvat mahdollista myöntää ottaen huomioon kaivoslain 50 §:ssä luvan myöntämiselle säädetyt esteet.

Kullanhuuhdontaluvan myöntämisen edellytykset ja päätöksessä esitetyt lupaharkinnan perusteet

Kullanhuuhdontalupahakemuksen ratkaisemiseen vaikuttaneet hallintolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitetut seikat ja selvitykset käyvät ilmi hankkeelle myönnetystä lupapäätöksestä ja päätöksen liitteestä 3 saatavista tiedoista. Tukes on ottanut lupaharkinnassaan huomioon muun muassa vesi- ja ympäristöluvan mukaisesta toiminnasta vesistöille ja kalastolle aiheutuvat vaikutukset ja mainitussa luvassa haittojen vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi annetut lupamääräykset, valituksenalaisen kullanhuuhdontahankkeen sijoittumisen Ivalon paliskunnan alueella Hammastunturin erämaa-alueen retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeelle ja tuon vyöhykkeen pinta-alan, Hammastunturin erämaa-alueen pinta-alan ja saamelaiskulttuurin ja poronhoidon kannalta tärkeän syrjävyöhykkeen pinta-alan, paliskunnan alueen pinta-alan ja poronhoidon kannalta tärkeiden alueiden sijoittumisen, muut hakemuksessa tarkoitetun alueen läheisyydessä sijaitsevat voimassa olevat kullanhuuhdontaluvat ja vireillä olevat lupahakemukset, Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueen käytöstä annetut määräykset ja muut saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana häiritsevät alueidenkäyttömuodot hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä (muun muassa metsätalous, teiden rakentaminen, retkeily ja metsästys). Johtopäätöksenään Tukes on katsonut, että selvitysten ja saatujen lausuntojen perusteella hakemusalueella ei ole kaivoslaissa mainittuja luvan myöntämisen esteitä.

Kuten edellä on todettu, alueella on harjoitettu koneellista kullanhuuhdontaa jo useamman vuosikymmenen ajan ja toiminnan vaikutukset saamelaiskulttuuriin ja poronhoitoon ovat siten selvästi havaittavissa. Saamelaiskäräjät on valituksessaan kuvannut yleispiirteisesti kullanhuuhdonnan haitallisia vaikutuksia saamelaiskulttuuriin ja poronhoitoon. Lupaharkinnassa on kuitenkin tapauskohtaisesti selvitettävä lupahakemuksen mukaisen toiminnan haitalliset vaikutukset edellä mainittuihin. Kun otetaan huomioon annetut lupamääräykset, Ivalon paliskunnan pinta-ala ja poronhoidon kannalta tärkeiden alueiden sijainti sekä nyt kysymyksessä olevan kullanhuuhdonta-alueen ja sen läheisyydessä olevien ja suunniteltujen muiden kullanhuuhdonta-alueiden pinta-ala ja sijainti, saamelaiskäräjien valituksessaan esittämien yleisluontoisten seikkojen perusteella ei voida katsoa, että hakemuksen mukainen toiminta yksin tai yhdessä muiden vastaavien lupien tai alueiden muiden käyttömuotojen kanssa olennaisesti heikentäisi saamelaisten edellytyksiä harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai aiheuttaisi huomattavaa haittaa poronhoidolle. Näin ollen luvan myöntämiselle ei ole kaivoslain 50 §:ssä säädettyä estettä.

Johtopäätös

Tukes on hallintolain 31 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla huolehtinut asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Tukes on luparatkaisunsa perusteluissa ja päätöksen liitteessä 3 hallintolain 44 ja 45 §:ssä säädetyllä tavalla tuonut riittävästi esille hankkimansa selvityksen merkityksen kaivoslain 50 §:ssä tarkoitetun lupaharkinnan kannalta. Kun otetaan huomioon asian ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja selvitykset sekä annetut lupamääräykset, syytä Tukesin päätöksen kumoamiseen valituksessa esitetyillä perusteilla ei ole.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Suomen perustuslaki 17 § 3 momentti

Kaivoslaki 22 §, 23 § 1 ja 3 momentti, 38 § 5 momentti, 65 § (621/2011), 66 § 1 momentti

Poronhoitolaki 2 § 2 momentti

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus 27 artikla

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Marja-Riitta Tuisku ja Anne-Mari Keskitalo. Esittelijä Laura Juntunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Saamelaiskäräjät on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätökset kumotaan.

Saamelaiskäräjät on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lupapäätös tulee kumota, koska kyseessä olevalla alueella Palsinojan varressa sijaitsevat kullanhuuhdontalupa-alueet yhdessä aiheuttavat huomattavaa haittaa Ivalon paliskunnan poronhoidolle sekä vesistövaikutustensa kautta Ivalojoen vesistöalueen kalakannoille ja alueen kalastukselle. Lupamenettelyssä ei ole noudatettu korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2014:111 todettua tulkintaa kaivoslain 38 §:n tarkoittaman vaikutusten arvioinnin suorittamisesta ja arvioinnin tuloksen huomioimista kaivoslain 50 §:n luvan myöntämisen esteiden tutkinnan yhteydessä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ei ole lupaharkinnassa selvittänyt kaivoslain 38 §:n edellyttämällä tavalla kullanhuuhdontaluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia yhdessä alueen muun maankäytön ja muiden saman alueen lupahankkeiden kanssa saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan mukaan lukien perinteiset elinkeinot. Näin ollen Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla ei ole myöskään ollut asianmukaisia edellytyksiä arvioida sitä, onko hakemuksessa kuvatulle toiminnalle ollut olemassa kaivoslain 50 §:n tarkoittamia luvan myöntämisen esteitä.

Hakemusalue sijaitsee Ivalon paliskunnassa Palsinojan alueella, joka on erityisesti poronhoidolle varattua aluetta sekä saamelaisten kotiseutualueella. Hakemusalue kuuluu myös Hammastunturin erämaa-alueeseen.

Yhteisvaikutusten arvioinnin merkityksen tulisi nyt kyseessä olevien hakemusten arvioinnissa olla erityisen suuri, sillä Palsinojan alueelle on erityisesti viimeisten viiden vuoden aikana alkanut muodostua rintama, jossa vastaavia kaivualueita sijaitsee toistensa läheisyydessä lähes vieretysten. Tämän johdosta esimerkiksi porojen kuljettaminen Palsinojan yli on muuttunut erittäin vaikeaksi, monin paikoin jopa mahdottomaksi. Porojen kuljettamiseksi alueen ohi joudutaan nykyisin kiertämään pitkiä matkoja, mistä aiheutuu huomattavaa haittaa alueen poronhoidolle. Edellä todettua huomattavaa toiminnallista haittaa ei välttämättä aiheutuisi nyt käsiteltävänä olevasta luvasta yksinään, vaan huomattava haitta aiheutuu kokonaisuutena tälle alueelle myönnettyjen lupien yhteisvaikutuksista.

Ivalon paliskunnan poroisännän mukaan paliskunnassa ollaan erittäin huolissaan siitä, että paliskunnan alueella sijaitsevat kullankaivuhankkeet valtaavat koko ajan lisää laidunalueita poronhoidolta. Paliskunnan poronhoidolle muun muassa Palsinojan alueella aiheutuu jo nyt myönnettyjen kullankaivulupien mukaisesta toiminnasta huomattavaa yhteishaittaa, eikä paliskunnan alueelle tulisi enää myöntää uusia lupia. Paliskunnan näkemyksen selvittämiseksi kaivosviranomaisen olisi tullut suoraan ja erikseen olla yhteydessä paliskuntaan, koska sen näkemystä ei läheskään aina puuttuvista henkilöstöresursseista johtuen lausuntopyynnöllä saada selvitettyä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2014:111 ilmenevän linjauksen perusteella kaivosviranomaisen on selvitettävä kaivoslain 38 §:ssä tarkoitetut vaikutukset, joihin kuuluvat mainitun lainkohdan perusteella myös edellä mainitut yhteisvaikutukset, ja harkittava mikä niiden merkitys on lain 50 §:ssä todettujen luvan myöntämisen esteiden kannalta. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei kuitenkaan ole käsitelty sitä, mikä merkitys sanotuilla ”selvästi havaittavissa olevilla vaikutuksilla” on kaivoslain 50 §:ssä kuvattujen luvan myöntämisen esteiden arvioinnin kannalta.

Lupapäätös ei toteuta voimassa olevan kaivoslain 38 ja 50 §:n tarkoitusta siten kuin edellä viitattujen saamelaiskulttuurin suojaamiseksi annettujen säännösten tarkoitus on lain esitöissä ilmaistu, ja lupa on siten kumottava huomattavaa haittaa saamelaiskulttuurin harjoittamisedellytyksille aiheuttavana ja toisaalta edellä lausutuin tavoin muodollisesti virheellisenä.

Palsinoja laskee alueen suurimpaan jokeen, Ivalojokeen. Kalastus on osa saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentin suojelemaa kulttuurimuotoa ja erityisen tärkeä osa saamelaista kulttuuria Inarin alueella yhä edelleen. Koneellinen kullankaivu vaikuttaa negatiivisesti veden laatuun ja kalakantoihin, millä taas on suoria vaikutuksia saamelaisten perustuslailliseen oikeuteen harjoittaa perinteistä elinkeinoaan kalastusta. Ivalojoen vesistöalueella ei ole tehty kattavaa tutkimusta koneellisen kullankaivun vesistövaikutuksista. Tutkimustietoa toiminnan vaikutuksista löytyy Lemmenjoen alueelta. Esimerkiksi Vaskojoen taimentuotanto on pienentynyt kullankaivun johdosta. Vesistöjen tilan heikkeneminen on huonontanut myös Lemmenjoen kalakannan tilaa. Ivalojoki sivujokineen on Lemmenjokea vähävetisempi ja koneellisen kullankaivun lisääntyminen alueella tuonee kielteisempiä vaikutuksia alueen vesistölle kuin Lemmenjoella. Sotajoen vedenlaatua onkin ajoittain heikentänyt alueella tapahtuva kullankaivu. Esimerkiksi Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle Inarin kunnassa Sotajoella harjoitettavan pienimuritoiminnan ympäristölupahakemuksesta antamassaan lausunnossa käsitellyt toiminnan ympäristövaikutuksia.

Suuri osa nykyisin haetuista koneellisista kaivuluvista kohdistuu Ivalojoen vesistöalueelle, joka on Inarijärven vaeltavan taimenen tärkein lisääntymisjoki. Inarijärven taimenkannasta noin 70 prosenttia on peräisin Ivalojoen vesistöstä. Vaeltavan taimenen lisääntymisalue ulottuu Ivalojoen pääuomassa Hammastunturin erämaa-alueen läpi Lemmenjoen kansallispuiston alueelle. Ivalojoen alaosa, johon Sotajoki ja sen valuma-alue kuuluvat, on taas tärkeää Inarijärvestä nousevan pohjasiian kutualuetta.

Tukes on myöntänyt lähes poikkeuksetta kaivoslain mukaiset kullanhuuhdontaluvat ilman, että se olisi arvioinut lain edellyttämällä tavalla luvanmukaisen toiminnan vaikutukset saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana. Saamelaiskäräjät on useassa Tukesille antamassaan lausunnossa korostanut, että toiminnan vaikutuksia arvioitaessa on kaivoslain 38 §:n mukaisesti otettava huomioon kaikki alueella ja sen läheisyydessä voimassa olevat luvat ja vireillä olevat hakemukset sekä alueen muut käyttömuodot. Lupien aiheuttamia vaikutuksia on kuitenkin toistaiseksi käytännössä arvioitu erikseen, eikä samanlaisten toimintojen kumulatiivisia vaikutuksia alueen ympäristöön, poronhoitoon tai saamelaisten perinteiseen kalastukseen ole todellisuudessa arvioitu asianmukaisesti.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja katsonut, että valitus tulee hylätä. Lausunnossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Tukes on pyytänyt Ivalon paliskunnalta lausuntoa kullanhuuhdontalupahakemusten johdosta. Lisäksi paliskunnalla on ollut mahdollisuus esittää näkemyksensä poronhoitolain 53 §:n mukaisten neuvottelujen tarpeellisuudesta. Lausuntopyyntömenettely on kaivoslaissa tarkoitettu tapa selvittää eri tahojen näkemykset. Menettelyssä Tukes kohtelee kaikkia lausunnonantajia tasapuolisesti eikä sillä ole toimivaltaa asettaa yhtä lausunnonantajaa erityisasemaan. Tukesilla ei myöskään ole toimivaltaa ohjata paliskunnille taloudellisia resursseja.

Saamelaiskäräjien valituksen liitteessä on ilmoitettu, että hakemuksissa HL2012:0033 ja HL2012:0034 tarkoitettu lupa-alue sijaitsee Ivalon paliskunnan vanhalla kuljetusreitillä. Samalle alueelle kohdistuu myös A:n lupahakemus.

Ivalon paliskunta ei ole valittanut Tukesin päätöksistä. Ivalon paliskunnan hallitus on lausunut hakemuksista HL2012:0033 ja HL2012:0034 sekä toimittanut poroisännän lausunnon A:n hakemuksesta. Edellä mainituissa lausunnoissa Ivalon paliskunta ei näe estettä lupien myöntämiselle, eikä kuljetusreiteistä mainita lausunnoissa lainkaan.

Ivalon paliskunta on lausunut nyt valituksen kohteena olevien lupien läheisyydessä, alle kilometrin etäisyydellä sijaitsevien kahden muun lupahakemuksen yhteydessä kuljetusreitistä, joka sijoittui näiden hakemusten alueelle. Lausunnot otettiin huomioon päätösten lupamääräyksissä, eikä Ivalon paliskunta valittanut päätöksistä.

A on antanut valituksen ja lausunnon johdosta vastineen, jossa on vaadittu, että valitus jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään kokonaisuudessaan. Lisäksi vastineessa on vaadittu, että saamelaiskäräjät velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

Vastineessa on todettu muun ohella seuraavaa:

Saamelaiskäräjien valituksessa vaaditaan ainoastaan Tukesin päätöstä, mutta ei Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä kumottavaksi, minkä johdosta valitusta ei tule ottaa tutkittavaksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valitus ei täytä hallintolainkäyttölain 23 §:ssä säädettyjä edellytyksiä.

Ivalojoen alueella on kaivettu koneellisesti kultaa jo 1980-luvun alusta lähtien. Näiden noin 30 vuoden aikana toiminnalla ei ole osoitettu mitään suoria tai välillisiä haittoja saamelaisten oikeudelle kieleen tai kulttuuriin taikka poronhoidon harjoittamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2014:111 oli kysymys siitä, että kullanhuuhdontalupaa koskevista oikeudenkäyntiasiakirjoista ei tuossa yksittäisessä tapauksessa ilmennyt riittävästi se, että saamelaiskäräjille olisi selvityksen antamista varten toimitettu kaikilta osin selkeä ja kattava aineisto saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana mahdollisesti häiritsevistä alueiden käyttömuodoista hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus oli aiemmin edellä mainittua asiaa koskevassa harkinnassa antanut aiheettomasti merkitystä saamelaiskäräjien väittämälle saamelaiskäräjien resurssipulasta johtuvalle tilanteelle katsoen, että tilanne oli kaikille tuolloin uusi, mikä ei enää vastaa nykyistä tilannetta. Saamelaiskäräjille on nyttemmin osoitettu tätä tarkoitusta varten vuosittainen noin 100 000 euron määräinen lisäresurssi valtion talousarviossa, ja uusi kaivoslakikin on ollut voimassa yli viisi vuotta. Asiassa alkaa olla vakiintunut oikeus- ja hallintokäytäntö. Tähän nähden saamelaiskäräjien yksilöimättömät, ilman asianmukaisten selvitysten tukea laaditut valitukset ovat erikoisia.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2014:111 merkittävää on se, että saamelaiskäräjät tai paliskunta ei voi passiiviseksi ryhtymällä estää Tukesia ratkaisemasta kaivoslain 50 §:ssä mainittuja lupa-asioita. Korkein hallinto-oikeus korosti hakijan perusoikeutena perustuslain 21 §:ssä turvattua oikeutta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa.

Oikeuskäytännössä (muun muassa korkein hallinto-oikeus 4.2.2015 taltio 274) on katsottu, että koneellisesta kullankaivusta ei määrätyissä puitteissa aiheudu haittaa saamelaiskulttuurille ja vaikutukset saamelaisten perinteiselle elinkeinolle, kuten poronhoidolle, kalastukselle ja metsästykselle, jäävät vähäisiksi ja paikallisiksi.

Nyt kyseessä olevasta Tukesin päätöksestä ilmenevää koneellista kullanhuuhdontaa on pidettävä vaikutuksiltaan selkeästi lievempänä saamelaiskulttuurin ja poronhoidon kannalta kuin edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä esillä ollutta koneellista kullanhuuhdontaa Lemmenjoen kansallispuistossa. Tukesin A:lle myöntämän kullanhuuhdontaluvan mukaisessa toiminnassa käsitellään alle 1 000 kuutiometriä maa-ainesta vuosittain 15.5.–30.9 välisenä aikana. Aluehallintoviraston päätöksestä 22.8.2008 ilmenee, että Tukesin päätöksessä tarkoitetulla kullanhuuhdontapaikalla kaivumäärä kaivukaudessa on enimmillään 800–900 m³, joka sisältää myös pintamaan siirrot, saostusaltaiden kaivun ja kultamaan irrotuksen. Toiminta on siis todella pientä.

Kun Tukes on toimittanut lupamenettelyn yhteydessä muun muassa saamelaiskäräjille ja paliskunnalle riittävän, kattavan ja selkeän selvityksen, saamelaiskäräjillä ja paliskunnalla on ollut mahdollisuus antaa omat asiantuntija-arvionsa kullanhuuhdontahankkeen vaikutuksista ottaen huomioon myös muiden vastaavien hankkeiden ja alueiden muiden käyttömuotojen vaikutukset saamelaiskulttuurille ja poronhoidolle sekä esittää mahdollisten haittavaikutusten vähentämiseksi tai ehkäisemiseksi tarvittavia toimenpiteitä siten kuin kaivoslain 38 §:ssä säädetään.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaivoslain mukainen toiminta, muun muassa kullanhuuhdonta, on sovitettavissa yhteen saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana turvataan kaivoslain 1 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 4.2.2015 määritellyt sen tason, jonka mukainen yksittäinen koneellinen kullanhuuhdontatoiminta ei vielä, ottaen huomioon myös alueen ja lähialueen muiden vastaavien voimassa olevien lupien mukaisten toimien ja alueen muiden maankäyttömuotojen vaikutukset, loukkaa saamelaisten oikeutta kulttuuriinsa tai haittaa poronhoitoa lainvastaisella tavalla.

Toiminnalle myönnetyssä vesitalous- ja ympäristöluvassa on annettu lupamääräyksiä ympäristölle ja vesistölle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Luvan perusteluissa on muun ohella todettu, että alueen alavirran puoleisessa vesistössä elää luontainen taimenkanta, jonka kudun suojelemiseksi kaivuaika on päätöksessä määrätty päättymään vuosittain 30.9. Kullanhuuhdonnan kiertovesiperiaatteen käytöllä rajoitetaan tehokkaasti hienoaineksen kulkeutumista ja sen aiheuttamia haittoja.

Kullanhuuhdontalupien myöntämisessä on kysymys oikeusharkinnasta, joten haettu lupa on myönnettävä, jos luvan edellytykset ovat käsillä eikä laissa säädettyä estettä ole.

Palsinojan alueen porojen kuljettamiseen liittyvät tarpeet on otettu huomioon Tukesin lupapäätöksessä. Kullanhuuhdonta-alueen molemmilla puolilla on poroille asianmukaiset kuljetusreitit, jotka ovat porojen vanhoja kuljetusväyliä.

Saamelaiskäräjät on antanut lausunnon ja vastineen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden tulee esikysymyksenä ratkaista A:n käyttämän asiamiehen, geologi B:n kelpoisuus edustaa päämiestään korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hallintolainkäyttölain 20 §:n 2 momentin mukaisesti myös hallintoasiassa toimivaa oikeudenkäyntiasiamiestä koskevat oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:ssä kuvatut oikeudenkäyntiasiamiehenä toimimisen yleiset edellytykset. B on esittänyt vastauksessaan tosiasioina väitteitä, jotka eivät selkeästi perustu totuuteen, vääristellyt oikeudenkäynnin lähtökohtina siteerauksissaan asiassa eri tahojen aiemmin toteamaa sekä esittänyt vaatimuksia, jotka eivät perustu lakiin.

Koska valituksenalaisen alueen läheisyyteen myönnetyistä useista muista luvista on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, saamelaiskäräjät on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta järjestämään katselmuksen Palsinojan alueella ja hakijan lupa-alueella, jotta oikeuden jäsenet voivat havaita vaikutukset, joiden olemassaoloa kaivosviranomainen ei ole halunnut tähän mennessä tunnustaa. Katselmuksen toimittaminen on välttämätöntä oikean kuvan saamiseksi alueella vallitsevasta tilanteesta ja koneellisen kullankaivutoiminnan vaikutuksista alueella yleensä.

A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset eivät yksilöimättöminä perustu lakiin. Saamelaiskäräjät on vaatinut kaivosviranomaisen velvoittamista korvaamaan sille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, koska oikeudenkäynti on aiheutunut erityisesti kaivosviranomaisen virheen eli puutteellisen vaikutustenarvioinnin ja luvan myöntämisen esteiden arvioinnin vuoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n väite, että saamelaiskäräjien valitus tulee jättää tutkimatta, hylätään.

2. Saamelaiskäräjien väite, että B:n oikeus toimia A:n asiamiehenä tulee evätä, hylätään.

3. Saamelaiskäräjien vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

4. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

5. A:n ja saamelaiskäräjien vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Valituksen tutkiminen

Toisin kuin A:n väitteessä esitetään, saamelaiskäräjien valituksessa on vaadittu hallinto-oikeuden ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätösten kumoamista. Vaikka valituksessa viitataan osin myös muihin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston myöntämiin kullanhuuhdontalupiin, ei sen perusteella ole kuitenkaan epäselvää, mihin päätökseen se kohdistuu. A:n vastineessa esitetty väite siitä, että saamelaiskäräjien valitus tulisi jättää yksilöimättömänä tutkimatta, on siten hylättävä.

2. Asiamiestä koskeva väite

Hallintolainkäyttölain 20 §:n 1 momentin mukaan asiamiehenä tai avustajana saa toimia asianajaja tai muu rehellinen ja muuten siihen toimeen sopiva ja kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan asiamieheen ja avustajaan sovelletaan lisäksi oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:ää.

Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin mukaan, jos oikeudenkäyntiasiamies tai -avustaja osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi, saa tuomioistuin kieltää häntä esiintymästä kyseisessä asiassa.

Saamelaiskäräjien vastaselityksessä esitetyt perusteet sille, että B:n oikeus edustaa asiassa A:ta tulisi evätä, eivät osoita B:n toimineen siten sopimattomasti kuin oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Saamelaiskäräjien väite on näin ollen hylättävä.

3. Katselmuksen toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi saamelaiskäräjät on pyytänyt katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

4. Pääasia

Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

Kaivoslaki (621/2011) on tullut voimaan 1.7.2011 ja sillä on kumottu kaivoslaki (503/1965, vanha kaivoslaki).

Kaivoslain 180 §:n 2 momentin mukaan valtausoikeuden voimassaolon jatkamiseen sovelletaan harjoitettaessa valtausoikeuden nojalla kullanhuuhdontaa, mitä sanotun lain 65, 66 ja 72 §:ssä säädetään kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamisesta.

Kaivoslain 65 §:n 1 momentin mukaan kullanhuuhdontaluvan voimassaoloa voidaan jatkaa enintään kolme vuotta kerrallaan. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksenä on, että:

1) kullanhuuhdonta on ollut tehokasta ja järjestelmällistä;

2) kullanhuuhdonta-alueella on edelleen maalajeista huuhdottavaa kultaa niin runsaasti ja sellaisessa muodossa, että kullanhuuhdonnan jatkamiselle on edellytykset;

3) kullanhuuhtoja on noudattanut mainitussa laissa säädettyjä velvollisuuksia samoin kuin lupamääräyksiä;

4) voimassaolon jatkamisesta ei aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle.

Kaivoslain 72 §:n mukaan kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamista koskeva asia on käsiteltävä noudattaen vastaavasti, mitä sanotussa laissa säädetään asianomaista lupaa koskevasta lupamenettelystä, lupaharkinnasta sekä lupapäätöksestä ja sen voimassaolosta.

Kaivoslain 38 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen tulee saamelaisten kotiseutualueella selvittää yhteistyössä saamelaiskäräjien, alueen paliskuntien, alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen ja hakijan kanssa kullanhuuhdontaluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin on otettava huomioon:

1) hakemuksessa tarkoitetun alueen läheisyydessä voimassa olevat vastaavat luvat;

2) mitä saamelaisten oikeuden kannalta alkuperäiskansana tärkeitä alueita hakemus koskee;

3) muut saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana häiritsevät alueiden käyttömuodot hakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.

Kaivoslain 50 §:n 1 momentin mukaan kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää, jos luvan mukainen toiminta:

2) heikentäisi olennaisesti kolttien elinolosuhteita ja mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoja koltta-alueella;

3) aiheuttaisi erityisellä poronhoitoalueella huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Kaivoslain 50 §:n 2 momentin mukaan lupa voidaan kuitenkin myöntää 1 momentissa tarkoitetusta esteestä huolimatta, jos este on mahdollista poistaa lupamääräyksin.

Kaivoslain 169 §:n (498/2014) 1 momentin mukaan kaivosviranomainen voi perustellusta syystä hakijan pyynnöstä kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamista koskevassa päätöksessä määrätä, että luvassa yksilöityihin toimenpiteisiin voidaan valituksesta huolimatta ryhtyä lupapäätöstä noudattaen.

Hallituksen esityksessä kaivoslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 272/2009 vp) on kaivoslain 50 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että luvan myöntämisen esteitä koskeva harkinta perustuisi 38 §:n mukaan tehtyyn selvitykseen. Perusteluissa todetaan edelleen, että pykälän 2 momentin nojalla lupa olisi kuitenkin mahdollista myöntää 1 momentissa tarkoitetusta esteestä huolimatta, jos este olisi mahdollista poistaa lupamääräyksin. Yleensä kullanhuuhdontaluvassa annettavilla lupamääräyksillä voidaan vähentää pykälässä tarkoitettuja haittoja siten, että estettä luvan myöntämiselle ei ole.

Saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys A:lle myönnettävästä uuden kaivoslain mukaisesta kullanhuuhdontaluvasta, jolla on jatkettu vanhan kaivoslain nojalla myönnettyjen valtausoikeuksien voimassaoloa. Asiassa on siten tullut soveltaa kaivoslain 180 §:n 2 momentin mukaisesti mitä lain 65, 66 ja 72 §:ssä säädetään kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamisesta. Kaivoslain 72 §:n viittaussäännöksen perusteella lupamenettelyyn ja lupaharkintaan sovelletaan myös kaivoslain 38 § ja 50 §:ää.

Saamelaiskäräjien valituksessa on katsottu, että kaivoslain 38 §:ssä tarkoitettu selvitys on ollut puutteellinen erityisesti siltä osin kuin siinä on tarkasteltu 38 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja muita hakemusalueen läheisyydessä voimassa olevia kullanhuuhdontalupia ja niiden yhteisvaikutuksia saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Valituksessa on edelleen katsottu, että selvityksen puutteellisuuden vuoksi myöskään kaivoslain 50 §:ssä tarkoitettua arviointia ei ole voitu tehdä asianmukaisesti.

Kaivoslain 38 §:ssä tarkoitetun selvityksen riittävyyden osalta korkein hallinto-oikeus viittaa hallinto-oikeuden perusteluissa esitettyyn ja katsoo, että Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kokoamaa selvitystä voidaan pitää riittävänä perustana kaivoslain 50 §:n mukaisen arvioinnin tekemiseksi tässä kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamista koskevassa asiassa.

Myönnetyssä kullanhuuhdontaluvassa on määrätty toimenpiteistä, joilla vähennetään ja estetään toiminnasta aiheutuvia vaikutuksia, jotka voivat haitata saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Siltä osin kuin määräysten antaminen on kaivoslain 50 §:ssä säädetty huomioon ottaen tarpeellista, niiden tulee olla mainitun lainkohdan tarkoitukseen nähden riittävän konkreettisia. Kaivoslain 50 §:ssä tarkoitettujen luvan myöntämisen esteiden arvioinnin kannalta merkittävinä voidaan pitää erityisesti poronhoidolle aiheutuvien haittojen vähentämistä ja kullanhuuhdonta-alueen maastotöistä Ivalon paliskunnalle ja saamelaiskäräjille tehtävää ilmoitusta koskevia lupamääräyksiä. Sen sijaan saamelais- ja koltta-asioihin liittyvät määräykset, joissa on pelkästään toistettu kaivoslain 50 §:n 1 momentin 1 kohdan sisältöä, eivät vastaa sitä, mitä luvan myöntämisen esteen poistavilta määräyksiltä kaivoslain 50 §:n 2 momentissa edellytetään.

Lupapäätöksen liitteenä 3 esitetyssä selvityksessä mahdollisista luvan myöntämisen esteistä on toiminnan kuvauksessa todettu, että alueella on tarkoitus harjoittaa kullanhuuhdontaa vuosittain 15.5.–30.9. välisenä aikana. A on vastineessaan viitannut myös tähän toiminnan ajalliseen rajoitukseen, joka sisältyy Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 22.8.2008 myöntämään ja 31.12.2017 asti voimassa olleeseen ympäristölupaan. Toiminnan ajallinen rajoitus on asetettu erityisesti alueen alapuolisissa vesistöissä elävän luontaisen taimenkannan suojelemiseksi, mutta sen voidaan katsoa osaltaan vähentävän myös toiminnasta kalastukselle ja poronhoidolle mahdollisesti aiheutuvia haittoja. Vaikka tätä toiminnan ajallista rajoitusta ei ole asetettu kullanhuuhdontaluvan lupamääräyksissä siten kuin kaivoslain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetaan, voidaan se toiminnan harjoittamista koskevana sitovana rajoituksena ottaa myös huomioon osana 50 §:n mukaista luvan myöntämisen esteiden arviointia.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksen mukaan lupa on voimassa kolme vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Päätöksen mukaan toiminta alueella on kuitenkin kaivoslain 169 §:n 1 momentin mukaisesti ollut mahdollista aloittaa muutoksenhausta huolimatta eli heti päätöksen antamisesta 25.5.2015 alkaen. Kullanhuuhdontaluvan voimassaoloa on sovellettavaksi tulleen kaivoslain 65 §:n 1 momentin nojalla voitu jatkaa enintään kolme vuotta kerrallaan, eikä tätä kolmen vuoden enimmäisaikaa ole mahdollista pidentää täytäntöönpanoa koskevalla määräyksellä.

Luvan suhteellisen lyhyt voimassaoloaika mahdollistaa kullanhuuhdontalupien perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen kohdistuvien yhteisvaikutusten uudelleentarkastelun ja tarvittaessa uusien haittojen vähentämistä koskevien lupamääräysten asettamisen lähtökohtaisesti varsin nopeasti, jos eri toimintojen yhteisvaikutukset ennalta arvioidusta poiketen aiheuttaisivat kaivoslain 50 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisen esteen. Kun otetaan huomioon luvan voimassaoloaika, se, että kysymys on ollut olemassa olleen valtauksen voimassaolon jatkamisesta, ja edellä toiminnan haittojen rajoittamisesta esitetty, ei luvan myöntämiselle ole ollut kaivoslain 50 §:ssä tarkoitettua estettä.

Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

5. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 § ja 75 § sekä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 § ja 6 §, A:lle ei luvanhakijana ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, saamelaiskäräjille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Tuire Taina.