Muu päätös 2313/2018

Kunnallinen viranhaltija (lehtorin irtisanominen)

Antopäivä: 15.5.2018
Taltionumero: 2313
Diaarinumero: 227/3/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T2313

Asia Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Valittaja A, Tampere

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 16.12.2015 nro 15/1041/3

Asian aikaisempi käsittely

Koulutuskuntayhtymä X:n yhtymähallitus on 24.3.2015 (§ 40) päättänyt irtisanoa lehtori A:n virkasuhteen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n nojalla yhden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.

Yhtymähallitus on 28.4.2015 (§ 59) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Yhtymähallitus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

A:lle edellisenä lukuvuonna annettu varoitus ei ole vanhentunut eikä menettänyt merkitystään. Varoitus on ollut aiheellinen ja sen perusteena on ollut samantyyppinen käyttäytyminen kuin nyt irtisanomisen perusteena. Molemmissa on kysymys A:n opettajan tehtävien vastaisesta käytöksestä, joka on ilmennyt virheellisenä arviointina, työilmapiiristä ja yhteisöllisyydestä huolehtimattomuutena, opiskelijoiden huonona kohteluna, kuten vähättelynä ja latistamisena, sekä epäasiallisena kielenkäyttönä. A on myös vähätellyt muiden opettajien ammattitaitoa ja osaamista opiskelijoille.

Irtisanominen olisi ollut mahdollista ilman aiemmin annettua varoitustakin, koska irtisanomisen perusteena oleva käyttäytyminen on ollut erittäin vakavaa.

Koulutuspäällikkö B on säännöllisesti ohjannut ja tukenut A:ta tämän työssään. Työnantaja on sitoutunut maksamaan A:n työnohjausprosessin. Työterveyspsykologi on tavannut A:n ja B:n ja keskustelun pohjalta on päädytty työtiimin tukeen. Työtiimi on tavannut kerran työterveyspsykologin vastaanotolla. Työtiimin kokoontuminen osastolla ei edistänyt A:n yhteistyötä työtovereiden kanssa, eikä kokoontumisia jatkettu.

Tapahtumien johdosta kuultuja opiskelijoita ei ole valikoitu, vaan on kuultu koko ryhmää. Opiskelijat ovat ilmaisseet mielipiteensä oma-aloitteisesti, eikä heitä ole johdateltu tai esitetty tarkoitushakuisia kysymyksiä. Ryhmä on kussakin kuulemisessa kertonut yksimielisesti tapahtumista. Eri ryhmät ovat antaneet samantyyppistä palautetta A:n käyttäytymistä.

Työnantaja on selvittänyt, olisiko A:n irtisanominen vältettävissä sijoittamalla hänet muuhun virkasuhteeseen. Virkavelvollisuuksien rikkominen ja piittaamattomuus käyttäytymisvaatimuksista estävät sijoittamisen muuhun virkasuhteeseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn, jättänyt A:n valituksen osittain tutkimatta ja muutoin hylännyt valituksen. Hallinto-oikeus on velvoittanut A:n korvaamaan Koulutuskuntayhtymä X:n oikeudenkäyntikulut 5 000 eurolla viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

A:n hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä 24.11.2015 valitusajan päätyttyä esittämät uudet valitusperusteet, joiden mukaan hänelle 5.12.2013 annettu kirjallinen varoitus on yksilöimätön, eikä sitä ole voitu perustaa jo keväällä 2013 väitetyksi tapahtuneeseen oppilastilantee-seen, koska tapahtuma on ajan kulumisen vuoksi ollut vanhentunut, on jätettävä tutkimatta, koska ne on esitetty myöhästyneenä 30 päivän valitusajan kuluttua umpeen.

Irtisanominen

Sovellettavat säännökset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 17 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan viranhaltijan on toimittava tehtävässään tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla.

Viranhaltijalain 35 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta viranhaltijasta johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole asiallinen ja painava. Tällaisena syynä voidaan pitää virkasuhteesta, laista tai määräyksistä johtuvien, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten viranhaltijan henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi viranhaltija ei enää kykene selviytymään tehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan.

Saman pykälän 3 momentin mukaan viranhaltijaa, joka on laiminlyönyt virkasuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Saman pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla viranhaltija muuhun virkasuhteeseen.

Edelleen saman pykälän 5 momentin mukaan, jos irtisanomisen perusteena on niin vakava virkasuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista, ei 3 ja 4 momentissa säädettyä tarvitse soveltaa.

Viranhaltijalain 50 §:n mukaan työnantajan tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään.

Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Saman lain 28 §:n 1 momentin mukaan opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Saman pykälän 2 momentin mukaan oppilaitokseen ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on muussa laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen ja jonka hallussa pidolle ei ole hyväksyttävää syytä.

Saman lain 29 §:n 1 momentin (630/1998) mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja opinto-ohjausta.

Saman lain 35 d §:n 1 momentin mukaan rehtorilla tai opettajalla on yhdessä tai erikseen oikeus työpäivän aikana ottaa haltuunsa opiskelijalta 28 §:n 2 momentissa tarkoitettu kielletty esine tai aine.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos haltuun otettavaa esinettä tai ainetta hallussaan pitävä opiskelija koettaa vastarintaa tekemällä välttää haltuun ottamisen, rehtorilla tai opettajalla on oikeus käyttää sellaisia esineen tai aineen haltuun ottamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina opiskelijan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Oikeus käyttää voimakeinoja koskee vain opiskelijan omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavia esineitä tai aineita.

Esitetty selvitys

Varoituksen perusteista esitetty selvitys

A on kutsuttu 11.11.2013 päivätyllä kirjelmällä kuulemistilaisuuteen 19.11.2013. Kutsun mukaan koulutuspäällikkö B ja rehtori C olivat haastatelleet ryhmää D11AT 7.11.2013. Opiskelijat olivat kertoneet A:n tulleen luokkaan 5.11.2013 ja sanoneen siellä haisevan. Opiskelijoiden vastatessa samalla mitalla A oli hermostunut ja sanonut, että luokassa haisee paska. Opiskelijat ovat toistuvasti kokeneet, että A latistaa ja vähättelee heitä koko ryhmänä ja myös henkilökohtaisesti. A on nimitellyt muun muassa sanoilla "B-rapun pojat" ja verrannut ryhmää toteamalla, että toiset ovat ykkösiä ja tämän ryhmän opiskelijat ovat Ruotsin olutveroasteen mukaan kakkosia. Opiskelijoiden osaamattomuus johtuu A:n mukaan siitä, että aiemmin asiaa opettaneet opettajat ovat laiminlyöneet tehtäviensä hoitamisen. A:n opettaminen on vähäistä ja useimmiten hän pyytää katsomaan kirjasta, jossa hänen mukaansa on virheitä. A käy moittimassa opiskelijoita myös silloin, kun hänellä itsellään ei ole ryhmälle oppitunteja. Opiskelijat ovat A:n tunneilta poissa, koska he eivät halua kuunnella vähättelyä ja pilkkaamista, ja toisaalta he eivät voi myöskään kysyä A:lta apua tehtävien tekemiseen. Opiskelijoiden mukaan latistava asenne vaikuttaa vahvasti heidän opiskelumotivaatioonsa. Kutsussa on edelleen selostettu aiemmin keväällä 2013 ilmi tullutta tilannetta, jossa A oli vetäissyt tuolin yhden oppilaan alta, minkä seurauksen oppilas oli kaatunut lattialle. Koulutuspäällikkö B oli tapauksen jälkeen keskustellut asiasta A:n kanssa ja kertonut, ettei tällainen toimintatapa saa jatkua ja opiskelijoita on ohjattava oikeudenmukaisesti eikä heidän itsetuntoaan voi loukata.

A on antanut kutsussa mainittujen asioiden johdosta 18.11.2013 päivätyn kirjallisen selvityksen. A on luokassa todennut, että "täällä haisee paska", mutta toteamus ei ollut kohdistettu kehenkään opiskelijaan, vaan luokan perällä olevaan hajuun. A ei ole vähätellyt tai latistanut D11AT-ryhmän opiskelijoita. Hän on kertonut opiskelijoille, että ryhmä D11SE pärjää vastaavissa opinnoissa paremmin ja omaksuu asiat nopeammin kuin he. Kyse on ollut vain eri luokkien vertaamisesta. Kerran ryhmän opiskelijoita oli pelaamassa tietokonepelejä ryhmätyötilassa, jossa A neuvoi toisen ryhmän opiskelijoita. Osa puhui tulevan viikon kaljanjuonnista, jolloin A kysyi heiltä, ovatko he nähneet Fingerporin sarjakuvaa, missä pari tyyppiä totesi, että Suomesta saa vain 1-, 3- ja 4-olutta ja täytyy mennä Ruotsiin saadakseen 2-olutta. Opiskelijat nauroivat ja yksi totesi, että "A:han sen tietää, taitaa olla B-rapun poikia". A ei kommentoinut tätä mitenkään. Osalla D11AT-ryhmän opiskelijoista osaaminen on heikkoa, koska he eivät kuuntele tunnilla eivätkä tee tehtäviä tai asennusharjoituksia. Osa on myös väsyneitä, ja myöhästymiset sekä poissaolot johtuvat oman elämän hallinnan puutteesta. A on todennut koulutuspäällikkö B:lle, että opiskelijoilta on jäänyt 1-luokan opetussuunnitelman mukaisia opintoja opiskelematta tai opettamatta. A ei ole puhunut opiskelijoiden kanssa muista opettajista tai heidän ammattitaidostaan. Opiskelijoiden mielestä he eivät saa opetusta, kun A ei suostu tekemään heidän asennuksiaan. Kevään 2013 tapahtumissa oli kyse siitä, että opiskelija ei suorittanut hänelle annettua tehtävää usean kehotuksen jälkeenkään, jolloin A pyysi tätä nousemaan tuolilta, tarttui tuolin selkänojaan ja opiskelija nousi tuolista samalla horjahtaen lattialle. B on kertonut A:lle, mitä hän saa sanoa keskustelleessaan D:n ja E:n kanssa. A ei saa kertoa heille, että hänellä on 37 vuotta kokemusta sähköalalta ja siitä syystä ehkä hiukan enemmän kompetenssia sähköasennusasioissa. Tämän kokemuksen esiintuomisen on katsottu osoittavan A:ssa huonoja vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja.

Työnantaja on antanut A:lle 5.12.2013 päivätyllä päätöksellä kirjallisen varoituksen. Varoituksen syynä on päätöksen perusteluiden mukaan ollut se, että A on käyttäytynyt opiskelijoita ohjatessaan vastoin sitä, miten opettajan tehtävässä on käyttäydyttävä. Opiskelijoiden yksimielistä näkemystä ei ole syytä epäillä. A:n käyttäytyminen on ollut samanlaista aiemman käyttäytymisen ja aiemman palautteen kanssa, joista esimies on keskustellut A:n kanssa. Kuulemisen ja esitetyn selvityksen perusteella työnantaja katsoo näytetyksi, että opettajan tehtävien vastainen käytös on ilmennyt virheellisenä arviointina sekä työilmapiiristä ja yhteisöllisyydestä huolehtimattomuutena, opiskelijoiden vähättelynä ja latistamisena sekä epäasiallisena kielenkäyttönä. Päätöksessä on todettu myös, että sähkötyönjohtajana toimivan työtoverin ohjeita sähkötyönjohtajan tehtävän hoitamiseen liittyvissä asioissa on noudatettava. Opetuksesta vastuussa olevan opettajan tehtävänä on valvoa, että pöytäkirja tulee tehdyksi oikein. Pöytäkirja toimitetaan sähkötyönjohtajalle vasta, kun se on kunnossa ja valmis eteenpäin lähetettäväksi.

A kertoi suullisessa käsittelyssä, että hänen oppilasryhmälle D11AT kertomansa vitsi liittyi opiskelijoiden keskusteluun kaljan juonnista, eikä hän puhunut mitään homoseksuaalisuudesta.

Rehtori C kertoi suullisessa käsittelyssä, että varoitukseen liittyneessä kuulemistilaisuudessa A yritti todistella väitettään opiskelijoiden huonosta osaamisesta. A:n mielestä oli tosiasia, että toiset opiskelijat ovat huonoja. Osittain huonous johtui hänen mielestään siitä, että aiemmin muut opettajat olivat opettaneet heitä huonosti. A ei kiistänyt sanoneensa kuten opiskelijat väittivät, mutta koki, että hänellä oli ollut oikeus ja perusteet sanoa, kuten oli sanonut. Tuolin alta vetämisen osalta kertomukset poikkesivat toisistaan, ja se mitä todella tapahtui jäi ristiriitaiseksi. Ongelmana kuitenkin oli se, että tällaisia vuorovaikutuskahinoita opiskelijoiden kanssa ylipäänsä syntyy.

Irtisanomisperusteista esitetty kirjallinen selvitys

Koulutuspäällikkö B ja lehtori F ovat kuulleet ryhmän D14SAA opiskelijoita 5.2.2015. B:n kuulemisesta kirjaamien muistiinpanojen mukaan opiskelijat ovat kertoneet, että A tarkkaili heitä 4.2.2015 ja huomautteli heidän tekemisistään. A:lla oli samana aikaan opettavana ryhmä D13SE. A kuvasi opiskelijoita tablettitietokoneella ja samalla kertoi, että hänellä on oikeus kuvata ja tallentaa kuvat minne vaan. Kuvaamistapahtuman jälkeen opiskelija G meni tutkimaan hämäräkytkimen asennusohjeita A:n huoneen oven viereen. Samaan aikaan opiskelija H tarkasteli puhelintaan A:n huoneen edessä. Tästä johtuen A ryntäsi huoneesta ulos ja otti H:n puhelimen hänen taskustaan, mutta H sai siepattua puhelimen takaisin. A:n rynnätessä huoneestaan ulos hän oli tönäissyt huoneen ovella opiskelija G:tä ja kädellään tätä vasempaan olkapäähän. Olkapäähän jäi iso mustelma tapahtumasta. Opiskelijat ovat edelleen kertoneet, että A yleensä kehottaa ohjausta pyydettäessä katsomaan kirjasta. A:ta tai harjoitustöiden tarvikkeita pitää odotella, eivätkä opiskelijat tiedä, missä A on. Jakson tavoitteet ovat jääneet epäselviksi ja harjoitustöiden arviointiperusteet ovat epäselvät. Opettajan palaute on opiskelijoiden mielestä "törkeää", kuten "Tämä on päin vittua". A haukkuu "paskaksi ja tyhmäksi" sekä repii harjoitusasennukset seiniltä, jos niissä on jotain virhettä tai vikaa. Lisäksi A riitelee opiskelijoiden kuullen muiden opettajien kanssa.

A on kutsuttu 10.2.2015 päivätyllä ja 3.3.2015 täydennetyllä kutsulla kuulemistilaisuuteen 16.3.2015. Kutsussa on selostettu edellä opiskelijakuulemisessa 4.2.2015 päivän tapahtumista ilmi tulleet seikat. Kutsuun on liitetty kaksi valokuvaa opiskelijalle tulleesta mustelmasta. Lisäksi kutsussa on todettu, että luokan D14SAB opiskelijat ovat 15.12.2014 kertoneet B:lle A:n opetuksesta seuraavaa:

- Haukkuu opiskelijoita, moittii muiden opettajien ammattitaitoa.

- "Ettekö te tätä osaa jne."

- "Mainitsee opettajia nimillä, jotka ovat hänen mielestään huonoja."

- "Jakson 3 ensimmäinen päivä aloitettiin saarnaamalla ja moittimalla."

- "Ei selitä, miksi jokin asia pitää tehdä juuri näin."

- "Opettajaa joutuu odottamaan kauan."

- "Harjoitustöiden tarvikkeita saa odottaa."

- "Käyttää sopimatonta kieltä."

Kutsun mukaan A on jättänyt noudattamatta lain mukaista käyttäytymisvaatimusta sekä loukannut lain vastaisesti oppilaan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön. A on käyttäytynyt epäasiallisesti opiskelijoita kohtaan ja vähätellyt työtovereiden osaamista ja opettamistapaa opiskelijoille ja riidellyt opiskelijoiden kuullen työtovereiden kanssa. Aiemmassa varoituksessa kerrotun toiminnan uudistaminen osoittaa piittaamatonta suhtautumista esitettyjä käyttäytymisvaatimuksia kohtaan. Opiskelijan fyysisessä loukkaamisessa on kyse sellaisesta tilanteesta, että työnantajalla voisi olla mahdollisuus päättää virkasuhde ilman varoitustakin.

A:lle on lähetetty kuulemiskirjeen täydennys 20.2.2015, jonka mukana on toimitettu valvontakameran tallenne 4.2.2015 tapahtumista, opettaja I:n selvitys tilanteesta sekä sähköalan opettajien selvitys työilmapiiristä. Lisäksi kirjelmässä on todettu, ettei käyttöönottotarkastuspöytäkirjoja ole toimitettu kiinteiden sähköasennusten asennuksista sähkötöiden johtajalle ja että tämä on myös asia, johon on kiinnitetty huomiota aiemmassa varoituksessa.

I:n 17.2.2015 päiväämän selvityksen mukaan A oli tapahtuma-aikaan työhuoneessaan ja hänen sekä I:n opettavana olevien opiskelijoiden välille syntyi huutelua lasiseinän läpi. I ei tajunnut keskeyttää huutelua ja se kärjistyi siihen, että A syöksyi huoneestaan ulos kiivastuneena. Ulos avautuva ovi osui ensin yhden oppilaan jalkaan, mikä esti ovea aukeamasta. I:n mielestä opiskelija ei yrittänyt tahallaan estää A:ta tulemasta ulos huoneestaan, vaan hän ei vain ehtinyt avautuvan oven tieltä pois. Seurauksena A lisäsi voimaa oven avaamiseen, jolloin ovi osui opiskelijan käsivarteen, vaikka opiskelija yritti väistää sitä. Sen jälkeen A tarttui kännykkää pitäneen opiskelijan työliiveihin kiinni ja tavoitteli toisella kädellään puhelinta työliivin taskusta, johon opiskelija oli sen ehtinyt laittaa. I:n mielestä A ei saanut puhelinta käteensä ja palasi takaisin työhuoneeseensa. Opiskelijat ja A jatkoivat vielä hetken kiivasta sananvaihtoa puolin ja toisin ennen kuin tilanne rauhoittui. Koska I koki tilanteen uhkaavana A:n taholta, joutui hän lievään paniikkiin ja ahdistui niin, ettei pystynyt puuttumaan tilanteeseen ennen kuin se oli ohi.

A:lle toimitettu "Ajatuksia sähköosaston työilmapiiristä" -otsikoitu kirjelmä on päiväämätön ja allekirjoittamaton. Kirjelmän loppuun on merkitty "Sähköalan opettajat". Kirjelmän mukaan suurin ongelma A:n ja muiden opettajien kuin myös opiskelijoiden välisissä suhteissa on se, että A puuttuu muiden tekemiseen hyvin kärkkäästi, arvostelee muiden opettajien tapaa toteuttaa ja opettaa asioita sekä arvostelee opiskelijoiden tekemistä, vaikka hänellä ei ole heille opetusta sillä hetkellä.

Kuulemistilaisuudesta 16.3.2015 kirjatun muistion mukaan tilaisuudessa on ensin katsottu valvontakameran tallenne 4.2.2015 tapahtumista. A on todennut, että yritti päästä kopista ulos, kun opiskelijat pitivät ovea jalalla sen pönkäten. Hänen täytyi käyttää tavallista enemmän voimaa tästä syystä oven avaamiseen. A koki itse olevansa tilanteessa väkivallan uhan kohteena. Väkivallalla A on kertonut tarkoittavansa opiskelijoiden huutelua, haistattelua ja jatkuvaa häirintää.

Irtisanomisperusteista suullisessa käsittelyssä esitetty selvitys

Tapahtumat 4.2.2015

A kertoi kokeneensa kyseessä olevan I:n opetettavana olleen ryhmän taholta epäasiallista huutelua ja meluamista koko päivän ajan. Osasto oli ryhmän jäljiltä sekaisin, ja pojat pelasivat siellä jalkapalloa teipistä tehdyillä palloilla. A meni työkoppiinsa ja otti iPadilla kuvan menosta todeten pojille, että ottaa sen todistusaineistoksi. A oli ottanut vastaavia kuvia aiemminkin, kun opiskelijat olivat käyttäytyneet sopimattomasti opettajan poissa ollessa. I näytti eräälle opiskelijalle hämäräkytkimen kytkentää, ja ryhmä oli kerääntynyt siihen ympärille. Opiskelija H tuli ottamaan kamerakännykällään kuvan A:sta ja sanoi laittavansa kuvan nettiin. Opiskelijat G ja J tulivat myös oven eteen, ilveilivät ja näyttivät käsimerkkejä H:n kuvatessa. A halusi tulla katsomaan, mitä H kuvaa. J ja G pitivät jalkaa oven edessä niin, että H saisi kuvan otettua. A:n tullessa kopista ulos G ja J siirtyivät. A saattoi työntää G:tä kämmenellä sivuun. A pyysi H:ta näyttämään kuvan ja H näytti kännykästä, ettei ollut ottanut mitään kuvaa, vaan ainoastaan pelleili. I, joka oli kahden metrin päässä, heräsi tilanteeseen vasta, kun se oli ohi. G ei pidellyt kättään tai valitellut mitään kipua. A ei ollut tietoinen, että G:tä olisi sattunut, eikä hän tästä syystä pyytänyt anteeksi.

Todistaja G kertoi, että A:lla oli tapahtuma-aikaan opetettavana toinen luokka käytävän puolella. G:n luokassa nousi "haloo" siitä, että A tuli kuvaamaan oppilaita omalla tablettitietokoneellaan. A totesi, että hänellä on oikeudet kuvata ja että voi tehdä kuvilla mitään vaan ja laittaa ne nettiin kaikkien naurettavaksi. A piti I:n opetusta vääränä ja neuvoi oman luokkansa ohella G:n luokkaa ja moitti I:tä. Iltapäivästä G kysyi I:ltä hämäräkytkintä, joka oli lähellä A:n huoneen ovea. G luki hämäräkytkimen ohjetta. A:n huoneen oven takana ei ollut hänen lisäkseen muita, mutta pöytätason takana olivat I ja ehkä opiskelija J. H tuli provosoimaan ja esittämään kuvaavansa A:ta tämän huoneen lasin läpi. A huomasi H:n kuvaamisen ja lähti suivaantuneena tulemaan ulos. Ensin ovi töksähti G:n jalkaan ja tuli sitten isommalla voimalla hänen vasempaan käsivarteensa. G horjahti oven voimasta sivumpaan ja A meni H:n luokse etsimään puhelinta. A otti H:ta liiveistä kiinni ja hamusi puhelinta. H huusi, ettei kuvannut, vaan esitti vain ja näytti, ettei puhelimessa ollut mitään. Myös G meni H:n taakse huutamaan A:lle, ettei noin voi tehdä ja että häneen sattui. G:lle tuli ovesta käteen mustelma. G kertoi tapahtuneesta kotona äidilleen, joka oli vähän järkyttynyt.

Todistaja I kertoi, että A oli päivän mittaan käynyt jonkun kerran salissa ja puuttunut lähinnä hänen opiskelijoidensa työskentelyyn. Opiskelijat eivät halunneet ottaa A:lta vastaan ohjausta, koska A ei ollut heidän opettajansa. I piirsi tapahtumahetkellä A:n työhuoneen edessä olevalla korkealla pöydällä opiskelijalle. Opiskelija G oli hänen vasemmalla puolellaan seuraamassa I:n työtä. I huomasi opiskelutilanteeseen liittymätöntä liikehdintää, ja A tuli aika nopeaan tahtiin huoneestaan ulos. Oven läheisyydessä seisonut opiskelija sai oven kevyesti jalkaansa, mikä pysäytti oven avautumisen. Tämän jälkeen A käytti vähän isompaa voimaa ja ovi osui opiskelijaan. I koki tilanteen vähän uhkaavana. Hän ei havainnut tilanteessa valokuvaamista eikä nähnyt toisaalta puhelinta A:n kädessä. G ei valittanut I:lle kipua.

Todistaja koulutuspäällikkö B kertoi, että G, H ja muutama muu opiskelija tuli häntä tapahtumapäivänä kello 16 ulkona vastaan, ja hän sai tuolloin kuulla tapahtumista. B:n mukaan opiskelijoilta ja heidän huoltajiltaan pyydetään lupa kuvaamiseen, mutta tämä koskee lähinnä mainos- ja lehtikirjoittelua. Opiskelijoita ei kuvata muissa tarkoituksissa.

Rehtori C kertoi soittaneensa opiskelija G:n äidille, joka kertoi opiskelijan olevan järkyttynyt, mutta perheen luottavan siihen, että asia hoidetaan oppilaitoksen taholta. Opiskelija oli ottanut asian puheeksi kotona ja tapahtuneesta oli siellä paljon puhuttu.

Käyttäytyminen opiskelijoita kohtaan

A kertoi, ettei hänellä ole mielestään opiskelijoiden kanssa minkäänlaisia ongelmia. Hän ei ole koskaan huutanut opiskelijoille. Opiskelijoille moittiminen ja huutaminen tarkoittavat samaa asiaa. Opiskelijat kertovat mitä vain, ja A:sta kerrotut tiedot ovat huonommin menestyneiden opiskelijoiden kertomia. Opiskelijoiden motiivina on ollut päästä jonkun sellaisen opettajan opetettavaksi, joka päästää opinnoista A:ta helpommin läpi.

Todistaja B kertoi, että A oli pitänyt 4. vuoden opintoja suorittavalle opiskelijalle uusintakokeen, jonka kysymykset eivät liittyneet opiskeltavaan alueeseen. A ei ollut suostunut ilmoittamaan opiskelijalle opiskeltavaa aluetta, vaan oli kehottanut opiskelemaan koko kirjan. Tämä on B:n mielestä opiskelijan oikeusturvan kannalta ongelmallista. B päätti, että toinen opettaja ottaa opiskelijan ohjattavakseen.

Todistaja G kertoi A:n opettaneen hänelle 1. luokalla neljä kurssia sähkötekniikan perusteita. A edellytti, että kaikki teoriassa opiskeltu osattaisiin heti käytännössä. Epäselvyyksien kohdalla A kehotti katsomaan kirjasta. Jos asennus oli tehty väärin, saattoi A sanoa rumasti, että "paskasti tehty" ja repiä asennuksia. Osa opiskelijoista osasi paremmin käytännössä, ja A vertasi huonompia, kuten G:tä itseään, näihin sanoen "tuokin osaa, mikset sinäkin". A saattoi päästää paremmat opiskelijat aikaisemmin koulusta. Paremmat opiskelijat saivat myös käyttää porakonetta toisin kuin huonommat. A haukkui opiskelijoita sanomalla "ootte paskoja tekemään hommia". A suhtautui muihin opettajiin ylimielisesti. G kuuli, kun opettaja F sanoi kerran A:lle, että eikö kannattaisi vähän rauhoittua tai sulla ei ole kohta enää ystäviä, mihin A totesi, että hän ei tarvitse ystäviä.

Todistaja I kertoi, että opiskelijat olivat puhuneet A:n opetuksesta sekä hyvää että pahaa. Pidemmälle edenneet opiskelijat tykkäsivät, koska A:lla oli aina antaa heille työtä. Ykkösluokkalaiset valittivat ja pelkäsivätkin A:ta He eivät innostuneet A:n voimakkaan mahtipontisesta ja auktoritaarisesta tyylistä.

Todistaja K kertoi, että A opetti häntä vuodesta 2012 lukien hänen opiskellessaan ammattiopisto X:ssä 2. luokalla. K valmistui keväällä 2014. K tuli opiskelemaan 21-vuotiaana käytyään ensin lukion ja varusmiespalvelun, ja hänen näkökulmansa opiskeluun oli siten erilainen kuin ihan nuorella. A toimi opettajana erittäin reilusti, huumorintajuisesti ja jämptisti. K ei havainnut, että A olisi huutanut tai haukkunut oppilaita tai neuvonut muita opettajia. A:lta sai koko ajan opetusta, ja hän oli tarkka neuvomaan. K ei kuullut A:n käyttävän sopimatonta kieltä tai kiroilleen. Kaikilla opettajilla oli vähän tulehtuneet välit, eivätkä he keskustelleet toisilleen.

Todistaja L kertoi opiskelleensa X:ssä vuodesta 2011 lukien ja valmistuneensa keväällä 2014. Hän oli aikaisemmin opiskellut levyseppähitsariksi, ollut töissä ja käynyt armeijan. A tuli hänelle opettajaksi 2. luokalla ja oli kaikin puolin reilu ja hyvä opettaja. Opetus oli aiempaa selkeämpää ja harjoitukset olivat käytännönläheisempiä. L ei muistanut, että A olisi haukkunut oppilaita tai kieltäytynyt neuvomasta heitä. Sopimatonta kielenkäyttöä L ei niin ikään havainnut. Hän ei kuullut A:n puhuvan loukkaavasti muille opettajille.

Käyttäytyminen muita opettajia kohtaan ja työnohjaus

A kertoi aloittaneensa työnsä X:ssä syksyllä 2012. Aluksi hän opetti 2. luokan opiskelijoita ja huomasi, että heillä oli puutteita asennustarvikkeiden, työkalujen, piirrosmerkkien ja asennusten tekemisen tuntemuksessa. Opiskelijat kertoivat, ettei näitä ollut käyty läpi, mutta aluksi A ajatteli, etteivät he olleet vain jaksaneet opiskella. Kun A sai toisen ryhmän opetettavaksi, oli tilanne taas sama, eivätkä nämäkään osanneet asioita, jotka olisi pitänyt opiskella jo 1. luokalla. A kysyi D:ltä, mitä oppilaille on opetettu, kun he eivät osaa. D:n mukaan kaikki oli käyty läpi. Pian tämän jälkeen B tuli kysymään A:lta, mistä syystä tämä oli kysellyt D:ltä asiaa. Tilanne muuttui tuon jälkeen. D ja E pitivät A:ta pahana ihmisenä. Heillä kummallakaan ei ole sähköasennustaustaa, vaan he ovat linjamiehiä eivätkä siten näe kokonaisuutta. D ja E kokivat A:n uhkana. A:sta alkoi tulla kirjelmiä, eikä häntä tervehditty. B oli samaa mieltä D.n ja E:n kanssa ja katsoi, että A:lla oli huonot sosiaaliset taidot. A oli vain halunnut tietää, olivatko asiat kuten opiskelijat väittivät, eikä etsiä syyllisiä. A halusi myös kehittää opiskelijoiden työskentelyä, ja E vastusti muun muassa asennuskoppien lisäämistä.

A kertoi, että työnohjaus toteutettiin siten, että aluksi A, B ja työterveyspsykologi keskustelivat asioista. Psykologi huomasi heti, että kyseessä ei ole työnohjauksellinen vaan osaston sisäinen asia. D ja E pyydettiin kuitenkin seuraavaan palaveriin. Siellä B, D ja E toistelivat, ettei heiltä voi kysellä. Palaverissa puhuttiin myös opetusasioista. A oli eri mieltä muiden opettajien kanssa muun muassa siitä, onko kullekin luokalle olemassa oma kirjansa. A kyseenalaisti sen, miten asiat oli tehty, ja hänellä katsottiin tällä perusteella olevan huonot sosiaaliset taidot.

A kertoi, ettei hänellä ole ollut vastaavia ongelmia muissa työpaikoissa ja X:ssäkin muiden opettajien kanssa meni hyvin. A kysyi kaikilta opettajilta, olivatko nämä allekirjoittaneet "Ajatuksia sähköosaston työilmapiiristä" -kirjelmän ja kolme opettajaa vastasi, etteivät olleet nähneetkään koko paperia. Todennäköisesti kyse on siitä, että M on kysynyt vain D:n ja I:n mielipiteet. A:lle ei ole selvinnyt se, ketä opettajaa ja missä tilanteessa hänen on väitetty haukkuneen.

Todistaja M kertoi kirjoittaneensa "Ajatuksia sähköosaston työilmapiiristä" -kirjelmän. Koulutuspäällikkö B pyysi häntä tekemään selvityksen ilmapiiristä, koska ilmapiiri oli tulehtunut. M sai osalta opettajista kirjallisena tietoja ja osan kanssa hän keskusteli suullisesti. M näytti kirjelmän kaikille opettajille, jotka olivat paikalla, ja nämä lukivat sen läpi. B näki kirjelmän vasta jälkikäteen, kun se oli valmis. M:n mukaan R:n, E:n ja A:n välinen yhteistyö ei toiminut. Tämä tuli ilmi kahvipöytäkeskusteluissa ja oli myös heti nähtävissä. A ei käyttänyt D:n ja E:n suunnitelmia. Kahvipöydässä A on arvostellut muita opettajia sanomalla "ettehän te tätä tiedä" ja usein joku lähti kesken kaiken pois. Suurin seuraus yhteistyöongelmasta oli se, että kaikki tekivät asiat omalla tavallaan, eikä mitään yhteistyötä ollut.

Todistaja D kertoi, että ongelmia A:n kanssa alkoi tulla pikkuhiljaa. A puuttui toisten opettajien töihin koko ajan. A sanoi työnohjauksen jälkeen pidetyssä osastopalaverissa, että "ethän sä osaa yhtään mitään, etkä tee yhtään mitään." Kyseinen palaveri meni lopulta huutamiseksi, ja D koki tilanteen tosi painostavaksi. Ongelmia tuli työasioista siitä, että A ei arvostanut muita ja mollasi. Syksystä 2014 lähtien D ei enää puuttunut A:n asioihin eikä esimerkiksi pyytänyt tätä toimittamaan sähkötöiden käyttöönottopöytäkirjoja. Yhteistyötä ei ollut, mutta tervehdittiin.

Todistaja koulutuspäällikkö B kertoi A:n ja muiden opettajien välisten ristiriitojen johtuvan siitä, että A piti omaa tapaansa opettaa ainoana oikeana ja muiden tapaa vääränä. E ja D ovat päteviä ja osaavia opettajia. A ei ole noudattanut jaksokohtaista opetussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on varmistaa se, että opetus etenee tavoitteellisesti. Ohjaustilanteessa A on ottanut itseensä ja katsonut B:n kiusaavan. B keskusteli A:n kanssa maaliskuussa 2014 ja tuolloin päätettiin, että asia yritetään korjata ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Kevät meni aika hyvin, mutta A oli tästä ajasta kaksi kuukautta oppilaitoksen ulkopuolella valvomassa työssäoppimista. Työterveyshuollossa toteutetusta työnohjauksesta jäi positiivinen kuva, mutta osastolla sen jälkeen pidetty yhteinen palaveri oli rasittava ja ahdistava. A toi esille omaa erinomaisuuttaan, asiantuntevuuttaan ja osaavuuttaan ja piti muita "oppipoikina". A esitti muille, miten asiat ja oppitunnit tulee hoitaa. E:llä ja D:llä ei ollut mahdollisuutta puhua, ja A keskeytti muiden puheen moneen kertaan. E ja D ilmoittivat palaverin jälkeen, etteivät he halua jatkaa tapaamisia, koska A:n syyllistäminen on liian ahdistavaa. Palaverin jälkeen B kutsui muut sähköalan opettajat ja rehtorin kuultaviksi. Tämän kuulemisen perusteella niillä, jotka eivät toimineet välittömästi A:n kanssa, ei ollut ongelmia. Ne, joilla oli samoja luokkia ja oppiaineita opettavana, kokivat, että työ on vaikeaa ja jopa ahdistavaa. Syksyllä 2014 samat ongelmat alkoivat tulla esille. Tilanne ei korjaantunut myöskään sillä, että E jäi pois töistä.

Todistaja I kertoi, että A tuo mielipiteensä hyvin voimakkaasti julki eikä kaunistele puheitaan. I:n mielestä A ei ole kovin yhteistyökykyinen. A on antanut hänellekin aika suoraa palautetta, joskaan ei opiskelijoiden kuullen. A on myös kerran tai kaksi todennut I:lle, ettei tällä ole oikeutta olla töissä, koska ei ole suorittanut pedagogisia opintoja.

Käyttöönottotarkastuspöytäkirjat

A kertoi, että D toimi sähkötöiden johtajana ja vastasi asennuksista. Kaikista A:n oppilaiden tekemistä asennuksista on tehty tarkastusmittaukset ja käyttöönottotarkastuspöytäkirjat. A ei ole tehnyt asennuksia, mittauksia tai pöytäkirjoja vaan opiskelijat. Pöytäkirjassa ei kysytä opettajan nimeä, vaan siihen tulee D:n ja opiskelijoiden nimet. D on opettanut opiskelijoille pöytäkirjan täyttämisen. D toi opiskelijoiden tekemät pöytäkirjat A:lle ja totesi, että niistä puuttuu muun muassa osoitteet. A kehotti D:tä palauttamaan pöytäkirjat opiskelijoille. D heitti paperit A:n pöydälle ja totesi, että "se on sun asiasi". D halusi näyttää valtaansa ja tosiasiassa pöytäkirjojen täyttäminen ei kuulunut A:n tehtäviin. A:n tehtävän oli valvoa, että työt tulevat tehtyä. A:n tietoon pöytäkirjaongelma tuli syksyllä 2013.

Todistaja D kertoi, että käyttöönottotarkastuspöytäkirjojen tekeminen perustuu sähkö- ja sähköturvallisuuslainsäädäntöön. Opiskelijat tekevät mittaukset ja täyttävät pöytäkirjat, mutta ohjaava opettaja on velvollinen huolehtimaan ja ohjaamaan pöytäkirjojen täyttämisessä. Opettaja on vastuussa siitä, että pöytäkirjat tulevat täytettyä. A toimitti yhden pöytäkirjan puutteellisin tiedoin, ja D palautti sen takaisin A:lle. A toi pöytäkirjan takaisin merkinnöin, että kerro se allekirjoittaneille eli opiskelijoille. D on pyytänyt A:lta kokonaan toimittamatta jätettyjä pöytäkirjoja sähköpostitse kolme tai neljä kertaa ja suullisesti useita kertoja. D antoi alkuvuodesta 2014 A:lle sähköurakointikiellon ilmoituksin, että urakointikielto puretaan välittömästi, kun pöytäkirjat on toimitettu.

Todistaja koulutuspäällikkö B kertoi, että opiskelijat eivät pysty tai osaa tehdä pöytäkirjoja, vaan opettaja on niistä aina vastuussa. A ei nähnyt, että tämä olisi kuitenkaan hänen tehtävänsä, vaikka B on henkilökohtaisesti todennut, että pöytäkirjojen toimittaminen kuuluu hänen tehtäviinsä.

Oikeudellinen arviointi

Varoituksen laillisuus ja merkitys irtisanomisen kannalta

Hallituksen esityksessä viranhaltijalaiksi (HE 196/2002 vp) on 35 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että "Varoituksen antamisen merkitys on siinä, että viranhaltija saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun rikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa viranhaltijalle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset virkasuhteen jatkamiselle ovat olemassa."

A:lle annettu kirjallinen varoitus on päätöksen perusteluiden mukaan perustunut lähinnä A:n opiskelijoihin kohdistamaan epäasialliseen käyttäytymiseen. Selvityksenä A:n käyttäytymisestä ovat olleet opiskelijaryhmän kuulemisessa 7.11.2013 ilmi tulleet seikat ja A:n oma selvitys asioista. A on myöntänyt käyttäneensä yksittäisessä tilanteessa opiskelijoiden kuullen epäasiallista kieltä. Hallinto-oikeus toteaa, että opettajalta voidaan edellyttää hänen esimerkkiasemansa perusteella korostuneesti hyvää ja kunnioittavaa kielenkäyttöä, eikä opettaja voi selittää epäasiallista kielenkäyttöään sillä, että se on samanlaista kuin opiskelijoiden keskenään käyttämä kieli. Edellä mainituista syistä myös A:n opiskelijoille kertoma alatyylinen vitsi osoittaa huonoa harkintakykyä, ja sitä on pidettävä opettajan asemassa olevalta epäasiallisena käytöksenä. A on kertonut verranneensa opiskelijaryhmän osaamista toisen ryhmän osaamiseen, mitä on pidettävä ammatillisen perusopetuksen kasvatukselliset tavoitteet ja opettajan pedagogiset tehtävät huomioon ottaen epäasiallisena.

Opiskelijat ovat kertoneet kokeneensa A:n opetuksen ja ohjauksen puutteelliseksi, ja A:n on kerrottu ohjaavan katsomaan vastauksia kirjasta. A:n omasta selvityksestä ilmenee, että hän on katsonut kysymyksen olevan siitä, että opiskelijat haluaisivat A:n tekevän oppimistehtävät eli asennukset heidän puolestaan. A:n mielestä opiskelijoiden poissaolot ovat johtuneet heidän omassa elämänhallinnassaan olevista puutteista, eikä A siten ole suhtautunut vakavasti siihen, että opiskelijat ovat ilmoittaneet A:n käytöksen vaikuttavan negatiivisesti opiskelumotivaatioon. Opiskelijoiden kertomusta siitä, että A vähättelee muiden opettajien ammattitaitoa ja toimintamalleja, voidaan pitää luotettavana ottaen huomioon, että A on tuonut vahvasti esille käsityksensä siitä, että opiskelijoiden huono osaaminen johtuu ainakin osittain muiden opettajien puutteellisesta opetuksesta.

Kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä on viitattu varoituksen antamiseen johtaneita tapahtumia edeltäviin kevään 2013 tapahtumiin, mutta hallinto-oikeus katsoo, että tältä osin on ollut kysymys sen esille nostamisesta, että vastaavia ongelmia on havaittu myös aiemmin ja että A:ta on jo tuolloin suullisesti ohjattu korjaamaan käyttäytymistään. Kyseisiin tapahtumiin ei sen sijaan ole katsottava vedotun varoituksen perusteena.

A on edellä kerrotulla tavalla käyttäytynyt epäasiallisesti oppilaita kohtaan ja siten menetellyt viranhaltijalain 17 §:n 2 momentin vastaisesti. A:ta oli jo aiemmin ohjattu suullisesti korjaamaan vastaavaa työnantajan epäasialliseksi katsomaa menettelyään. Lisäksi A:n opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa on opiskelijoiden kertomusten perusteella ollut puutteita, ja hän on siten myös laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A:lle on voitu näistä syistä antaa kirjallinen varoitus.

Varoituksessa on edellä kerrotulla tavalla ollut osin kyse samantyyppisestä opiskelijoihin kohdistuneesta epäasiallisesta käyttäytymisestä kuin irtisanomisen perusteena olevassa opiskelijaryhmien kertomukseen perustuvassa ja tapahtumien 4.2.2015 yhteydessä esille tulleessa käyttäytymisessä. Päätös kirjallisen varoituksen antamisesta A:lle on yhtymähallituksen päätöksen 24.3.2015 (§ 40) ja hallinto-oikeudelle annetun lausunnon mukaan annettu tiedoksi A:lle 7.1.2014. Varoituksen antamista on seurannut alkuvuodesta 2014 työnohjausprosessin käynnistäminen, ja todistajana kuullun koulutuspäällikkö B:n mukaan A on ollut keväällä 2014 kaksi kuukautta oppilaitoksen ulkopuolisissa työssäoppimisen valvomistehtävissä. B:n todistajankertomuksen mukaan ongelmia alkoi ilmetä A:n taas palattua koululle syksyllä 2014. Yhtymähallituksen päätöksen 23.4.2015 (§ 40) mukaan B on käynyt varoituksen antamisen jälkeen ennen irtisanomiseen johtaneita tapahtumia useasti ohjauskeskusteluja A:n kanssa. B on suullisessa käsittelyssä kertonut, että A on näissä tilanteissa katsonut B:n olevan työpaikkakiusaaja eikä ole mieltänyt kyseessä olevan esimiehen virkavelvollisuuksiin kuulunut ohjaaminen. Näissä olosuhteissa varoituksen ei ole katsottava menettäneen ajan kulumisen johdosta merkitystään ja irtisanomisen viranhaltijalain 35 §:n 3 momentin mukaiset edellytykset ovat olemassa.

Irtisanomisen laillisuus

Opettajan tehtävänä opetustyön ohella on myös kasvattaminen ja hänen on sen mukaisesti toimittava esimerkkinä. Opettajan viran haltijan käyttäytymiselle voidaan tällä perusteella asettaa korostuneet vaatimukset. Opettajan on omalta osaltaan käyttäytymisellään myös taattava oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

A on aloittanut työskentelyn ammattiopisto X:ssä lehtorina syksyllä 2012. Hänen työhönsä on kuulunut eri ikäisten nuorten opettaminen sähköosastolla. Nuorimmat opiskelijat ovat tulleet ammattiopistoon suoraan peruskoulusta, eli A:n opetettaviin opiskelijoihin on kuulunut myös paljon alle 18-vuotiaita nuoria.

Esitetyn selvityksen perusteella työnantaja on havainnut A:n työskentelyssä ongelmia melko pian töiden aloittamisen jälkeen. A on itse kertonut kokeneensa, etteivät toisen vuoden opiskelijat osaa niitä asioita, jotka heille olisi tullut ensimmäisenä vuonna opettaa. A on kokenut, että osasyynä osaamattomuuteen on ollut se, että opiskelijoita aikaisemmin opettaneet eivät ole hoitaneet tehtäviään. A:lle annetun kirjallisen varoituksen yhteydessä hänelle on annettu ohjeistusta siitä, miten hänen tulee toimia työyhteisössä työtovereiden kanssa. A:ta on kehotettu kiinnittämään jatkossa huomiota siihen, että hän ilmaisee mielipiteet siten, ettei loukkaa toisia ihmisiä ja yhteistyösuhteita. Työtovereita ei saa vähätellä ja esimiehen antamia ohjeita on noudatettava. Myös se on tuotu esille, että oman aseman tarpeeton korostaminen vaikuttaa kielteisesti työyhteisön työilmapiiriin ja yhteisöllisyyteen.

A on tuonut varoituksen antamisen yhteydessä esille negatiivisena seikkana sen, että koulutuspäällikkö B on kieltänyt häntä kertomasta muille opettajille, että hänellä on 37 vuotta kokemusta sähköalalta ja siitä syystä omasta mielestään muita enemmän kompetenssia sähköasennusasioissa. A on myös hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä tuonut esille käsityksensä D:n ja E:n puutteellisesta työkokemustaustasta ja siitä opettajan työhön aiheutuvista puutteista. Nämä seikat osoittavat kiistatta sen, että A:n asenne muita sähköalan opettajia kohtaan on ollut alentava. Hallinto-oikeus arvioi, että A:n itsekin esille tuoma asenne on ollut varsin todennäköisesti heikentämässä hänen yhteistyökykyään muiden opettajien kanssa. Sekä koulutuspäällikkö B, lehtori M, lehtori D että tuntiopettaja I ovat todistajina kertoneet A:n kritisoineen muiden opettajien osaamista. Todistajien kertomusten perusteella A ei ole tuonut kritiikkiään ja moitteitaan esille rakentavalla, vaan epäasiallisella tavalla mitätöimällä muiden työpanoksen. D on kertonut kokeneensa A:n sanomiset mollaamisena. Sekä D että I ovat kertoneet A:n käyttäytymisen johtaneen lopulta siihen, että he ovat vältelleet kanssakäymistä tämän kanssa. Opiskelija G kertoi kokeneensa, että A suhtautui muihin opettajiin ylimielisesti ja kuulleensa A:n moittineen I:tä ja tämän opetustapaa. B kertoi kokeneensa, että suurin ristiriita työyhteisössä syntyi siitä, että A näki oman tapansa opettaa ainoana oikeana. Tämä käsitys ilmenee myös D.n ja I:n kertomuksista. Lehtori M on kertonut suullisessa käsittelyssä laatineensa A:lle irtisanomista edeltäneen kuulemisen yhteydessä toimitetun "Ajatuksia sähköosaston työilmapiiristä" -kirjelmän, mutta asiassa on jäänyt epäselväksi se, ketkä opettajista olivat kirjelmän lukeneet tai mitä mieltä he ovat siitä olleet. Hallinto-oikeus ei ole tästä syystä antanut kyseisestä kirjelmästä ilmeneville seikoille olennaista painoarvoa irtisanomisperusteen olemassaoloa harkitessaan. Sekä A:n oman että todistajina kuultujen B:n ja muiden opettajien kertomusten perusteella A:n epäasiallinen käyttäytyminen ja yhteistyökyvyttömyys kohdistuivat niihin opettajiin, jotka opettivat samoja oppiaineita ja luokkia kuin A. Tästä syystä sillä A:n esittämällä seikalla, että hänellä ei ollut ongelmia esimerkiksi ICT-puolen opettajien kanssa, ei ole merkitystä. A:n on osoitettu käyttäytymisellään aiheuttaneen työyhteisössä pahoinvointia ja ongelmia, joiden korjaamiseen häntä oli kirjallisen varoituksen antamisen yhteydessä nimenomaan kehotettu.

A:n irtisanomiseen on ryhdytty 4.2.2015 tapahtumien jälkeen. Paikalla olleiden ja suullisessa käsittelyssä todistajina kuultujen I:n ja G:n kertomusten perusteella A oli pitkin päivää puuttunut I:n opetettavana olleen ryhmän tekemisiin. A on itse kertonut, että kyseessä oli poikkeuksellinen ryhmä, joka mölysi paljon. Siitä huolimatta, että A on kokenut ryhmän käyttäytymisen epäasiallisena, ei hänellä ole osoitettu olleen virkavelvollisuuksiensa johdosta perusteltua syytä puuttua oma-aloitteisesti I:n läsnä ollessa ryhmän toimintaan. A on kertonut kuvanneensa opiskelijoita omalla tablettitietokoneellaan todistusaineistoksi, mitä on pidettävä opiskelijoiden oikeuksien kannalta sopimattomana kasvatuskeinona. A:n voidaan katsoa omalla epäasiallisella menettelyllään provosoineen opiskelijoita.

A on itse kertonut olleensa työhuoneessaan, kun opiskelija H tuli ottamaan hänestä huoneen lasiseinän läpi kännykällään valokuvan. A:n mukaan myös opiskelijat G ja J olivat huoneen oven edessä, ilveilivät ja näyttivät käsimerkkejä. Hallinto-oikeus on tutustunut sille toimitettuun valvontakameratallenteeseen, joka sisältää välittömästi A:n huoneesta ulostuloa edeltävät, sen aikaiset ja sitä välittömästi seuranneet tapahtumat. Tallenteelta ei ilmene A:n väittämää ilveilyä tai käsimerkkien näyttämistä. Todistajana kuultu G on kertonut olleensa tapahtuma-aikaan lukemassa hämäräkytkimen ohjetta. Todistajana kuultu I kertoi olleensa piirtämässä opiskelijoille kasvot A:n huoneeseen päin aivan sen läheisyydessä ja G:n olleen seuraamassa hänen työtään hänen vasemmalla puolellaan A:n huoneen oven edessä. A on omankin kertomuksensa perusteella provosoitunut opiskelija H:n käytöksestä ja lähtenyt tästä syystä huoneestaan ulos. Gja I ovat yhteneväisesti kertoneet, että ovi osui ensin G:n jalkoihin, ja tämän jälkeen A on voimaa käyttäen työntänyt oven auki siten, että ovi on osunut G:tä ylävartaloon. Tämä ilmenee myös valvontakameratallenteelta. Lisäksi tallenteelta ilmenee, että A on vielä käsin tönäissyt G:n pois tieltään päästäkseen H:n luokse. A:n voimankäyttö tilanteessa on ollut selkeästi tarpeetonta ja joka tapauksessa liioiteltua, koska kysymyksessä ei ole ollut A:han tai muihin ihmisiin kohdistuva vaaratilanne. A:lla ei ole ollut oikeutta voimankäyttöön myöskään siinä tapauksessa, että opiskelija tai opiskelijat olisivat hänen kertomuksensa mukaisesti pitäneet jalkaa oven edessä, kun asianomaisen luokan vastuullinen opettaja oli paikalla kyseisen lasioven lähettyvillä. A ei ole voinut olla huomaamatta oven osumista G:hen. A on valvontakameratallenteelta ilmenevin ja todistaja G:n kertomin tavoin tarttunut opiskelija H:n työliiveistä ja tavoitellut mitä ilmeisimmin kännykkää tämän taskusta. A:lla ei ole ollut ammatillisesta perusopetuksesta annettuun lakiin tai muuhunkaan lakiin perustuvaa oikeutta myöskään kyseiselle menettelylleen. A on käytöksellään vaarantanut opiskelijoiden turvallisuutta ja menetellyt vastoin lehtorin virkavelvollisuuksia ja tehtäviä. A:n menettely on kokonaisuutena arvostellen ollut erittäin moitittavaa.

Opiskelijat ovat edellä selostetun tapahtuman johdosta 5.2.2015 suoritetussa kuulemisessa samoin kuin aikaisemmin joulukuussa 2014 suoritetussa kuulemisessa kertoneet A:n samankaltaisesta epäasiallisesta käyttäytymisestä opiskelijoita kohtaan ja puutteellisesta ohjauksesta kuin mistä häntä oli nimenomaan kirjallisesti varoitettu. Todistaja G:n suullisessa käsittelyssä kertomat seikat vahvistavat opiskelijakuulemisessa kerrottua. A on suullisessa käsittelyssä kertonut, ettei hänellä ole mielestään opiskelijoiden kanssa minkäänlaisia ongelmia ja että opiskelijoiden totuudenvastaiset väitteet perustuvat siihen, että he haluavat päästä sellaisen opettajan opetettavaksi, joka päästää heidät helpommalla. Opiskelijoiden joulukuussa 2014 ja helmikuussa 2015 A:n käyttäytymisestä ja opetuksesta antama palaute on ollut samansuuntaista, eikä opiskelijoiden kuulemisista tehtyjen kirjausten todenperäisyyttä ole yksinomaan A:n esittämästä syystä perusteltua aihetta epäillä. Todistajana kuullun tuntiopettaja I:n mukaan pidemmälle edenneet opiskelijat pitivät A:sta, koska tällä oli antaa heille aina tekemistä, kun taas ykkösluokkalaiset eivät pitäneet A:n opetustyylistä. A:n nimeäminä todistajina kuullut K ja L ovat nimenomaan olleet A:n opetettavana vasta toisesta luokasta lähtien. Lisäksi kumpikaan heistä ei ole aloittanut sähköalan opiskelua suoraan peruskoulun jälkeen, vaan he ovat olleet vanhempia ja koulutus- sekä työkokemustaustaltaan kokeneempia opiskelijoita. Näistä syistä K:n ja L:n sinällään uskottavasti kuvailemat hyvät kokemukset A:sta opettajana eivät sellaisenaan osoita, etteikö A:n käyttäytyminen muissa opiskelijaryhmissä ja etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita kohtaan olisi ollut väitetyn kaltaista. A:n on katsottava opiskelijaryhmien kuulemisissa ilmenneiden seikkojen perusteella jatkaneen epäasiallista käyttäytymistään varoituksesta huolimatta.

Asiassa on riidatonta se, että A ei ole toimittanut sähkötöiden johtajana toimivalle D:lle kiinteiden sähkötöiden käyttöönottopöytäkirjoja. A:n käsitys on, että käyttöönottopöytäkirjojen täyttäminen ja D:lle toimittaminen on kuulunut opiskelijoiden tehtäviin. Sekä rehtori C, koulutuspäällikkö B että D ovat kaikki yhteneväisesti kertoneet, että pöytäkirjojen asianmukaisesta täyttämisestä ja toimittamisesta ajallaan vastaa opiskelijoita ohjaava opettaja. Vaikka pöytäkirjojen toimittamatta jättäminen ei ole ollut varoituksen perusteena, on A:ta varoituksen yhteydessä kirjallisesti ohjeistettu, että hän on vastuussa pöytäkirjoista. Lisäksi D on asettanut A:n sähköurakointikieltoon alkuvuodesta 2014. Näin ollen A:lla on ollut selkeästi tiedossaan, että hän vastaa pöytäkirjoista ja niiden toimittamisesta. A on siten laiminlyönyt suorittaa hänelle kuuluvat työtehtävät ja samalla noudattaa hänelle työnjohtovallan nojalla annettuja ohjeita ja määräyksiä.

Hallituksen esityksessä viranhaltijalaiksi (HE 196/2002 vp) on 35 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että "viranhaltijan henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että voimassa olevan oikeuden tapaan irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. Yksilöperusteisessa irtisanomisessa arvioinnissa vaikuttavia seikkoja voisivat olla esimerkiksi viranhaltijan rikkeen laatu ja vakavuus, viranhaltijan asema ja hänen suhtautumisensa tekoonsa tai käyttäytymiseensä, työn luonne, työn teettämiseen liittyvät erityispiirteet ja työnantajan asema."

Asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaisia seikkoja, joiden johdosta A:n esimies koulutuspäällikkö B olisi puuttunut A:n toimintaan perusteettomasti tai kiusaamistarkoituksessa. A:lla on täytynyt varoituksen ja esimiehen ohjauksen perusteella olla tiedossaan se, että oppilaat ja työtoverit ovat kokeneet hänen sanomisensa ja käyttäytymisensä loukkaavana ja että tällä on ollut vaikutusta oppilaiden koulunkäyntiin sekä työtovereiden hyvinvointiin ja työilmapiiriin. Irtisanomiskynnystä arvioitaessa on otettava huomioon se, että A:n virkasuhde on ennen irtisanomista kestänyt melko lyhyen aikaa. A on koko ajan kiistänyt menetelleensä epäasiallisesti, ja hän on laiminlyönyt myös työnjohtovallan nojalla hänelle annettuja määräyksiä. Kun otetaan huomioon A:lle jo aikaisemmin annettu varoitus ja hänen käytöksensä opettajana ja työyhteisössä sen jälkeen sekä asiassa ilmenneet muut olosuhteet kokonaisuudessaan, A:n irtisanomiselle on ollut hänestä johtuva viranhaltijalain 35 §:n 1 momentissa tarkoitettu asiallinen ja painava syy. A:n irtisanomisen perusteena olevat rikkomukset eivät ole vähäisiä ja ne ovat kohdistuneet erityisesti opiskelijoihin, mistä syystä A:n on katsottava menettäneen virkasuhteen jatkamisen edellytyksenä olevan luottamuksen siten, ettei työnantajan ole voitu kohtuudella edellyttää viranhaltijalain 35 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla selvittävän mahdollisuudet sijoittaa A:n muuhun virkasuhteeseen.

Lopputulos

A:n lehtorin virkasuhteen irtisanomiselle on osoitettu olleen viranhaltijalain 35 §:n mukaiset perusteet, eivätkä koulutuskuntayhtymä X:n yhtymähallitukset päätökset ole A:n esittämillä perusteilla kuntalain (365/1995) 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisia.

Oikeudenkäyntikulut

Viranhaltijalain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentista poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi silloin, kun päätös koskee virkaan ottamista tai jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Kun A:n valitus on hylätty, ei koulutuskuntayhtymää ole velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulujaan. Sen sijaan A on lähtökohtaisesti velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. A:n korvausvelvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että hän on suullisessa käsittelyssä ilmoitetun mukaan edelleen työttömänä. Asiassa on edeltä ilmenevin tavoin toimitettu suullinen käsittely hallinto-oikeudessa irtisanomisen laillisten edellytysten selvittämiseksi. Suullisessa käsittelyssä on esitetty lisäselvitystä irtisanomisen perusteista. Hallinto-oikeus katsoo, että asia on ollut esitettyjen kirjallisten selvityksen perusteella osittain siinä määrin epäselvä, että A:lla on ollut perusteltua syytä oikeudenkäyntiin. Näistä syistä hallinto-oikeus katsoo, että A:n velvoittaminen korvaamaan koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan olisi kohtuutonta. Hallinto-oikeus on tästä syystä arvioinut A:n maksettavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen kohtuullisen määrän ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (401/2015) 145 § ja 147 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reima Nieminen, Elina Ranz, joka on myös esitellyt asian, ja Anneli Aura.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Koulutuskuntayhtymä X on kykenemätön käsittelemään työyhteisön ongelmia asianmukaisella ja laillisella tavalla. Työyhteisössä olevat ongelmat ovat jätetty hoitamatta.

Varoituksen taustalla on A:n esittämä kysymys E:lle ja D:lle siitä, mitä he ovat 1. luokan opiskelijoille opettaneet, sekä luokan D11AT:n kanssa tapahtunut koulumaailmaan kuuluva tavanomainen konflikti, jonka selvittelyyn ei normaalilla työpaikalla kuulu varoitusmenettely.

Varoitus on ollut yksilöimätön. Siitä ei ole selvinnyt, mistä varoituksessa on ollut kysymys. Kuulemistilaisuudesta ei ole tehty sellaista muistiota, jonka tilaisuuteen osallistuneet olisivat saaneet luettavakseen, korjattavakseen ja allekirjoitettavakseen. Varoituksen antaminen on perustunut oppilaiden valehteluun. Varoituksen antaminen on perustunut aivan eri tapahtumiin ja syihin kuin irtisanominen.

Varoituksen antamiseen liittyvässä kuulemistilaisuudessa sovittiin lukuisista toimenpiteistä. Toimenpiteet koskivat A:n esimiehen B:n tukea ja ohjausta, työterveyshuollon toteuttamaa työnohjausta sekä työyhteisön yhteistyön parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Yhtään päätökseen kirjatuista toimenpiteistä ei toteutettu.

Koulutuskuntayhtymä X:n väitteiden mukaan A olisi 4.2.2015 tahallisesti aiheuttanut fyysisiä vammoja opiskelijalle. A ei vahingoittanut opiskelijaa, vaan hänen tarkoituksensa oli tarkistaa toisen opiskelijan ottamat kuvat. Tuo toinen opiskelija antoi puhelimensa vapaaehtoisesti A:lle, joten A ei käynyt myöskään käsiksi mainittuun opiskelijaan. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon sitä, että 4.2.20015 sattuneessa välikohtauksessa oppilaat menettelivät epäasiallisesti ja koulun sääntöjen vastaisesti sulkiessaan A:n tämän työskentelytilaan.

A teki 2.3.2015 tutkintapyynnön poliisille kunnianloukkauksesta ja selvityspyynnön koulutuskuntayhtymälle sen seikan selvittämiseksi, oliko koulutuspäällikkö B syyllistynyt työpaikkakiusaamiseen. Asian muuttamiseksi ei ollut tehty mitään, vaikka B:n A:han kohdistunut huono kohtelu oli tuolloin jatkunut jo yli vuoden ajan, ja A oli kertonut siitä työsuojeluvaltuutetulle ja rehtorille. Poliisi ei lähtenyt asiaa selvittämään ja koulutuskuntayhtymä jätti selvityspyynnön huomiotta.

Välikohtauksessa A otti kuvia oppilaistaan, jotta hänellä olisi todisteita näiden pelleilystä.

A katsoo, että asiassa kuultiin niitä nuoria, joiden toimintaan A oli joutunut puuttumaan, mutta jätettiin kuulematta niitä nuoria, jotka olivat käyttäytyneet ja pärjänneet hyvin koulussa. Jos näitä nuoria olisi kuultu, he olisivat antaneet A:sta myönteisen kuvan.

A:lle ei annettu hallinto-oikeudessa lupaa kommentoida todistajien todistamista.

Irtisanomisen syitä ei ole näytetty toteen. Vaikka työyhteisössä on keskinäisiä väittelyitä ja erimielisyyksiä, tämä ei oikeuta työnantajaa irtisanomaan kenenkään virkasuhdetta.

Yhtymähallitus on antanut valituksen johdosta selityksen.

A on saanut epäasiallisen käyttäytymisensä ja opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa ilmenneiden puutteiden johdosta varoituksen 7.1.2014. Häntä on samalla ohjeistettu siitä, miten työyhteisössä tulee toimia. Tuolloin on otettu esille myös kiinteiden sähkötöiden käyttöönottopöytäkirjojen toimittamisessa havaitut laiminlyönnit.

A:n samankaltainen epäasiallinen käyttäytyminen on jatkunut sekä opiskelijoita että työtovereita kohtaan. A on hallinto-oikeuden toteamin tavoin 4.2.2015 oikeudettomasti ja lakiin perustumattomalla erittäin moitittavalla menettelyllään vaarantanut opiskelijoiden turvallisuutta ja menetellyt muutoinkin vastoin lehtorin virkavelvollisuuksia ja tehtäviä. Lisäksi A on tietoisesti ja huolimatta hänelle annetuista kehotuksista laiminlyönyt toimittaa sähkötöiden käyttöönottotarkastuspöytäkirjat sähkötöiden johtajalle.

Opettajan viran haltijan käyttäytymiselle voidaan asettaa korostuneet vaatimukset. Irtisanomisperusteen kannalta merkittävässä asemassa ovat olleet erityisesti tapahtumat 4.2.2015. A on tuolloin toiminut vastoin opettajan toimintaa koskevia säännöksiä ja vaarantanut opiskelijoiden turvallisuutta. Tapahtumain kulku on tullut selvitetyksi valvontakameratallenteella ja todistajien kertomuksilla. Valvontakameratallenteesta ilmenee, että opiskelijat eivät ole ilveilleet tai näyttäneet käsimerkkejä A:lle ennen tämän tuloa ulos huoneestaan eikä sen jälkeen.

A on kokenut esimiehensä B:n antaman ohjauksen ja määräykset kiusaamiseksi. Varoituksen antamisen jälkeen järjestettiin työnohjaukseen liittyvä keskustelutilaisuus työterveyspsykologin kanssa. Tämän jälkeen työpaikalla pyrittiin keskustelemaan asiasta, mutta siinä ei edetty A:n yhteistyökyvyttömyyden vuoksi. Työyhteisön tilannetta selvitettiin myös keskustelemalla opettajien kanssa. B oli keskustellut tilanteesta vielä A:nkin kanssa.

A ei ole noudattanut jaksokohtaista opetussuunnitelmaa. Tästä syystä muut opettajat eivät ole tienneet, mitä opiskelijoille oli opetettu. A on itse ollut suunnittelemassa jaksokohtaista opetussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on varmistaa, että opetus etenee tavoitteellisesti.

A:n asenne muita opettajia kohtaan on ollut alentava. Tämä asenne on ollut heikentämässä hänen yhteistyökykyään muiden opettajien kanssa. A on jakanut opiskelijat hyviin ja huonoihin ja luokitellut heidät heikoimmin menestyneiksi sillä perusteella, että heitä on opettanut toinen opettaja.

Yhtymähallitus on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan yhtymähallituksen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3 138,31 eurolla viivästyskorkoineen.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on muun ohella vaatinut, että hänelle korvataan irtisanomisen jälkeisen ajan palkka.

A on myös vaatinut, että hänet vapautetaan maksamasta koulutuskuntayhtymä X:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa.

A:ta ei tule velvoittaa korvaamaan koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korvattavaksi vaaditut oikeudenkäyntikulut ovat lisäksi määrältään kohtuuttomat. A on tällä hetkellä työtön, ja hänen kuukausittaiset nettotulonsa ovat vähäiset. Vähäisten tulojensa vuoksi A ei ole pystynyt palkkaamaan itselleen asianajajaa.

Lisäksi A on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus velvoittaa A:n korvaamaan Koulutuskuntayhtymä X:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa, vaatimuksen enemmälti hyläten, 1 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

A:n oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla tarpeen asian selvittämiseksi.

2. A on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt muun ohella, että hänelle ei ole annettu tilaisuutta hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä kommentoida todistajien esittämää. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan A on ollut suullisessa käsittelyssä henkilökohtaisesti läsnä, ja häntä on käsittelyssä avustanut asiamies. Suullisessa käsittelyssä A:n avustajalle on varattu tilaisuus esittää todistajille kysymyksiä. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita pääasian eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvoitteen osalta.

3. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija on vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa säädetystä poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi muun ohella silloin, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla A:n valitus on hylätty, ei ole muutettu. A:n velvoittamista korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikuluja ei voida myöskään pitää asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana. Tämän vuoksi A on, kun otetaan huomioon kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 ja 2 momentti, velvoitettava korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

A:n valitusta ei ole hyväksytty. Kun otetaan huomioon kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentti, A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Pekka Aalto ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

 
Julkaistu 15.5.2018