Muu päätös 3131/2018

Hyödyllisyysmallin rekisteröintiä koskeva valitus (Forchem Oy, Rauma)

Antopäivä: 27.6.2018
Taltionumero: 3131
Diaarinumero: 244/2/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T3131

Asia Hyödyllisyysmallin rekisteröintiä koskeva valitus

Valittaja Forchem Oy, Rauma

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 17.12.2015 nro 899/15

Asian tausta ja aikaisempi käsittely

Arizona Chemical on 9.2.2011 hakenut hyödyllisyysmallia keksinnölle nimeltä ”Rasvahappokoostumus”. Hakemus on muunnettu patenttihakemuksesta 20022129, joka on tehty 3.12.2002.

Patentti- ja rekisterihallitus on rekisteröinyt 22.3.2011 Arizona Chemicalille edellä mainitun hakemuksen tarkoittaman hyödyllisyysmallin numerolla 9153.

Forchem Oy on 8.7.2011 tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle vaatimuksen Arizona Chemicalin hyödyllisyysmallin numero 9153 rekisteröinnin julistamisesta kokonaan mitättömäksi.

Arizona Chemical on toimittanut 17.10.2011 rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen käsittelyn aikana Patentti- ja rekisterihallitukselle muutetut suojavaatimukset ja pyytänyt hyödyllisyysmallin rekisteröinnin pysyttämistä voimassa sanottujen muutettujen suojavaatimusten mukaisena.

Patentti- ja rekisterihallitus on 7.11.2012 tekemällään päätöksellä julistanut hyödyllisyysmallin numero 9153 rekisteröinnin mitättömäksi osittain ja pysyttänyt sanotun hyödyllisyysmallin rekisteröinnin voimassa Arizona Chemicalin 17.10.2011 Patentti- ja rekisterihallitukselle toimittamien supistettujen suojavaatimusten mukaisessa muodossa.

Forchem Oy on valittanut päätöksestä patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan.

Asia on patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelysä annetun lain kumoamisesta annetun lain (1130/2013) voimaanpanosta annetun lain 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensisijaisesti kyse siitä, onko kysymyksessä olevien suojavaatimusten mukainen keksintö esitetty hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (hyödyllisyysmallilaki) 6 §:n edellyttämällä tavalla niin selvästi, että alan ammattimies voi selityksen perusteella käyttää keksintöä, ja onko suojavaatimuksissa ilmaistu täsmällisesti se, mitä kysymyksessä olevalla hyödyllisyysmallilla halutaan suojata. Toiseksi asiassa on kyse siitä, onko mainittujen suojavaatimusten mukainen keksintö uusi ja eroaako se olennaisesti siitä, mikä on tunnettua tekniikan tason mukaisista ratkaisuista.

2 Sovellettavat oikeusohjeet

Hyödyllisyysmallilain 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka on tehnyt keksinnön, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada hyödyllisyysmallioikeuden keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyväksikäyttöön sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Hyödyllisyysmallilain 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä.

Hyödyllisyysmallilain säätämiseen johtaneiden lainvalmistelutöiden (HE 232/1990 vp) mukaan hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimus on alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä ratkaisu saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.

Hyödyllisyysmallilain 6 §:n 2 momentin mukaan hyödyllisyysmallihakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys ja tarvittavat kuvat sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä halutaan suojata (suojavaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Hyödyllisyysmallilain 19 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1 §:n 2–4 momentissa ja 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia tai rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Hyödyllisyysmallilain 21 §:n 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi, jos siihen on mainitun lain 19 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Jos hyödyllisyysmallioikeuden haltija on toimittanut uuden suojavaatimuksen, se on mitätöinnin kohteena.

3 Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin kohteena oleva keksintö

Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen mukaisesti kysymyksessä oleva hyödyllisyysmallin rekisteröinti on pysytetty voimassa rekisteröinnin haltijan 17.10.2011 antamien suojavaatimusten mukaisena. Edellä mainitut suojavaatimukset käsittävät itsenäisen mäntyöljyrasvahappokoostumusta koskevan suojavaatimuksen 1 ja siihen liittyvät epäitsenäiset suojavaatimukset 2–12, itsenäisen, polttoaineen lisäainetta koskevan suojavaatimuksen 13 sekä itsenäisen polttoainetta koskevan suojavaatimuksen 14 ja siihen liittyvät epäitsenäiset suojavaatimukset 15–17.

Kysymyksessä oleva keksintö on määritelty edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 seuraavasti:

”1. Mäntyöljyrasvahappokoostumus tunnettu siitä, että koostumus sisältää:

i) enemmän kuin 10 % C18:3-rasvahappoja,

ii) enemmän kuin 30 % C18:2-rasvahappoja,

iii) vähemmän kuin 35 % C18:1-rasvahappoja,

iv) vähemmän kuin 1,5 % tyydyttyneitä rasvahappoja,

v) enemmän kuin 90 % tyydyttymättömiä rasvahappoja,

vi) vähemmän kuin 1 % C18:0-rasvahappoja, ja

vii) vähemmän kuin 2 % hartsihappoja,

aikaansaamaan koostumuksen parannetun matalien lämpötilojen stabiilisuuden ja että mainitun mäntyöljyrasvahappokoostumuksen samennuspiste on alhaisempi kuin -4 ºC.”

Kysymyksessä oleva keksintö on määritelty edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 13 seuraavasti:

”13. Suojavaatimuksen 1 mukaista mäntyöljyrasvahappokoostumusta käsittävä polttoaineen lisäaine tunnettu siitä, että se on stabiili lämpötilassa alle -4 ºC.”

Kysymyksessä oleva keksintö on määritelty edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 14 seuraavasti:

”14. Mäntyöljyrasvahappolisäaineen sisältävä polttoaine tunnettu siitä, että mainittu polttoaine sisältää tehokkaan määrän suojavaatimuksen 1 mukaista matalissa lämpötiloissa stabiilia mäntyöljyrasvahappo-voitelunparantajaa, joka on stabiili lämpötilassa alle -4 ºC.”

4 Selityksen riittävyys ja suojavaatimusten täsmällisyys

Valittaja on esittänyt, että kysymyksessä olevaa keksintöä ei ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi selityksen perusteella käyttää keksintöä ja päästä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiseen koostumukseen. Edelleen valittaja on esittänyt, että itsenäisen suojavaatimuksen 1 perusteella on epäselvää, saavutetaanko suojavaatimuksen mukainen samennuspiste aina suojavaatimuksessa määritellyillä rasvahappojen pitoisuuksilla vai tarvitaanko haluttuun samennuspisteeseen pääsemiseksi lisävalintoja.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä (s. 10) on nimenomaisesti määritelty, että ”mäntyöljyrasvahapot” tarkoittavat raakamäntyöljystä tislaamalla saatavia rasvahappoja. Selityksessä (s. 7) on myös todettu, että valmistuksessa käytettävä raakamäntyöljy valitaan sen rasvahappokonsentraation ja -tyypin perusteella, koska tislauksen aikana tapahtuu vain pieniä muutoksia. Edelleen selityksessä (s. 10) on selostettu ne tavanomaiset tislausvaiheet, jotka kuuluvat kysymyksessä olevan koostumuksen valmistukseen. Selityksen mukaan haluttu rasvahappokoostumus voidaan valmistaa myös sekoittamalla eri lähteistä saatuja rasvahappoja.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin suojavaatimuksissa on puolestaan esitetty täsmälliset raja-arvot tiettyjen, koostumukseen sisältyvien rasvahappojen määrille (painoprosentteina rasvahappokoostumuksen kokonaispainosta). Myös tavoiteltu koostumuksen samennuspiste on esitetty täsmällisenä lukuarvona, jonka on katsottava toteutuvan suojavaatimuksen mukaisilla koostumuksilla.

Lisäksi hyödyllisyysmallin selityksessä (s. 5–6, yhtälö I) on esitetty, miten rasvahappojen konsentraatioiden perusteella on laskettavissa koostumuksen samennuspistettä kuvaava samennuspistekertoimen arvo.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimies voi selityksen perusteella ilman kohtuutonta vaivaa ja tutkimustyötä käyttää keksintöä ja valmistaa kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin mukaista mäntyöljyrasvahappokoostumusta. Edelleen myös hyödyllisyysmallin suojavaatimuksissa on katsottava ilmaistun täsmällisesti se, mitä hyödyllisyysmallilla halutaan suojata.

Valittaja on edellä mainitun lisäksi esittänyt, kuinka hyödyllisyysmallin selityksen esimerkeissä 1 ja 2 tislaamalla saadut koostumukset eivät ole kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisia.

Markkinaoikeus toteaa, että hyödyllisyysmallin rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevaa asiaa Patentti- ja rekisterihallituksessa käsiteltäessä Arizona Chemical on toimittanut muutetut suojavaatimukset. Tässä yhteydessä suojavaatimuksia on rajoitettu siten että, esimerkkien koostumukset eivät sinänsä vastaa täysin kysymyksessä olevan suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista koostumusta. Hyödyllisyysmallin selitystä ja siinä esitettyjä esimerkkejä kokonaisuutena tarkasteltaessa kyseistä seikkaa ei ole kuitenkaan pidettävä merkityksellisenä sen suhteen, voiko alan ammattimies selityksen perusteella käyttää keksintöä.

5 Uutuus ja keksinnöllisyys

5.1 Tunnettu tekniikka

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:

D1 Tuotetiedot, Sylfat®2LT, tammikuu 2000

D2 Tuotetiedot, Sylfat®2LT, helmikuu 2003

D3 Rasvahappokoostumuksen GC-analyysi, marraskuu 2007

D4 Sylfat®2LT Hintatiedot, joulukuu 1999

D5 Sähköpostiviestit A. Purcellin ja R. Caprottin välillä, 2007

D6 Kopio ASTM Standarditestausmenetelmästä D5771

D7 Forchem Oy, Tuotekuvaus, 1994

D8 EP 1209215 A2

D9 "Tall Oil and its Uses", Pulp Chemicals Association (1965), sivut 1–3, 12–19 ja 30–33

D10 J. M. F. Nogueira: Refining and Separation of Crude Tall- Oil Components; Separation Science and Technology, 31(17), sivut 2307–2316, 1996

D11 B. Holmbom: Constituents of Tall Oil, A Study of Tall Oil Processes and Products; Academic Dissertation; the Faculty of Chemical Engineering of the Åbo Akademi; 1978

D12 Investigations in Turkish Tall Oil, 1979, s. 15–19, 26–35, 60–67, 122–124.

Valittaja on lisäksi viitannut valituksessaan seuraaviin viitejulkaisuihin:

D13 D. G. Hayes et al.: Urea-Based Fractionation of Seed Oil Samples Containing Fatty Acids and Acylglycerols of Polyunsaturated and Hydroxy Fatty Acids, JAOCS, vol.77, no.2(2000)

D14 M. Snåre: Development of Next Generation Biodiesel Technology – Catalytic Deoxygenation of Renewables, Åbo Akademi University, väitöskirja, 2006, sivu 3 sekä viitteet.

5.2 Itsenäisen suojavaatimuksen 1 uutuus

Valittaja on esittänyt, että kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei olisi pidettävä uutena edellä mainittuun viitejulkaisuun D13 nähden. Valittaja on viitannut mainitun viitejulkaisun D13 taulukossa 4 esitettyyn koostumukseen B3-e. Kyseinen koostumus B3-e sisältää rasvahappoa C18:3 52,6 prosenttia ja rasvahappoa C18:2 46,3 prosenttia. Mainittujen rasvahappojen sulamispisteistä on pääteltävissä, että myös koostumuksen samennuspiste on kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesti alhaisempi kuin -4 ºC.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin itsenäinen suojavaatimus 1 kohdistuu mäntyöljyrasvahappokoostumukseen. Hyödyllisyysmallin selityksessä on nimenomaisesti määritelty, että mäntyöljyrasvahapoilla tarkoitetaan raakamäntyöljystä tislaamalla saatavia rasvahappoja. Edellä mainittu viitejulkaisu D13 koskee sen sijaan muun ohella erilaisten siemenöljyjen koostumuksia ja mainittujen siemenöljyjen urea-pohjaista fraktiointia. Mainitusta viitejulkaisusta D13 ei tunneta mäntyöljyrasvahappojen koostumuksia.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen mäntyöljyrasvahappokoostumus on uusi siihen nähden, mikä on tunnettua edellä mainitusta viitejulkaisusta D13.

5.3 Itsenäisen suojavaatimuksen 1 keksinnöllisyys

Valittaja on esittänyt, että kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa selvästi siitä, mikä on ollut tunnettua valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittujen viitejulkaisujen D8 ja D1 yhdistelmän perusteella. Viitejulkaisun D8 osalta valittaja on viitannut erityisesti siinä esitettyyn esimerkkiin (kappale 0064) ja taulukkoon (Tabelle 1, kappale 0065) ja edellä mainituissa kohdissa esitettyyn koostumukseen A1.

Edellä mainittu viitejulkaisu D8 koskee polttoaineen lisäaineena käytettävää, paraffiinidispersanttia sisältävää rasvahappokoostumusta, jolla pyritään saamaan aikaan hyvät voitelevuusominaisuudet sekä hyvä stabiilisuus alhaisissa lämpötiloissa. Markkinaoikeus toteaa, että mainitussa viitejulkaisussa D8 on annettu vain monityydyttymättömien rasvahappojen kokonaismäärä (60 prosenttia) ja oleiinihapon (C18:1) määrä (30 prosenttia). Edellä mainittu koostumus A1 on puolestaan mäntyöljyrasvahappokoostumus, joka sisältää 30 prosenttia oleiinihappoa (C18:1), 60 prosenttia linoli- ja muita monityydyttymättömiä rasvahappoja sekä 4 prosenttia tyydyttyneitä rasvahappoja.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 on puolestaan kyse tuote-esitteestä, joka koskee SYLFAT®2LT-nimistä mäntyöljykoostumusta. Kyseisen esitteen mukaan mainittu koostumus on valmistettu puhdistamalla valikoiduista raakamäntyöljylajeista. Viitejulkaisun D1 mukainen koostumus sisältää 30 prosenttia oleiinihappoa (C18:1), 64 prosenttia linoli- ja muita monityydyttymättömiä rasvahappoja sekä 2 prosenttia tyydyttyneitä rasvahappoja.

Valittaja on edellä mainitun viitejulkaisun D1 osalta viitannut lisäksi siihen, että viitejulkaisun D1 mukainen koostumus olisi ollut valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainitun viitejulkaisun D3 mukaisen analyysin kohteena, ja viitannut tämän tueksi myös sanotussa päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin D2, D4 ja D5. Markkinaoikeus toteaa, että mainituista viitejulkaisuista ensinnäkin viitejulkaisu D4 käsittää ainoastaan kopioita sähköpostiviesteistä, joissa on käsitelty edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 mainitun tuotteen hinta- ja teknisiä tietoja. Itse rasvahappokoostumuksen osalta viitejulkaisu D4 ei sisällä mitään uutta viitejulkaisusta D1 ilmenevään nähden. Viitejulkaisujen D2, D3 ja D5 osalta on puolestaan todettavissa, etteivät ne ole tulleet julkisiksi ennen kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivää. Muutoinkaan viimeksi mainituista viitejulkaisuista ei kuitenkaan ilmene mitään sellaista, jonka perusteella olisi todettavissa, että edellä mainitun viitejulkaisun D3 mukainen analyysi on koskenut edellä mainitun viitejulkaisun D1 tarkoittamaa rasvahappokoostumusta. Edellä lausuttuun nähden ei viitejulkaisun D1 ja sen mukaisen rasvahappokoostumuksen osalta jäljempänä suoritettavassa tarkastelussa ole annettavissa merkitystä edellä mainituille viitejulkaisuille D2–D5.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D8 on annettu vain monityydyttymättömien rasvahappojen kokonaismäärä (60 prosenttia) ja oleiinihapon (C18:1) määrä (30 prosenttia), joista laskettuna tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaismäärä on lähellä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista määrää (> 90 prosenttia). Viitejulkaisussa D8 ei ole kuitenkaan esitetty erikseen monityydyttymättömien rasvahappojen C18:3 ja C18:2 osuutta. Rasvahapon C18:3 osalta mainitussa viitejulkaisussa D8 ei ole myöskään esitetty mitään sen vaikutuksesta kylmäominaisuuksiin. Myös viitejulkaisussa D8 esitetyn koostumuksen A1 tyydyttyneiden rasvahappojen määrä (4 prosenttia) poikkeaa selvästi kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesta määrästä (˂ 1,5 prosenttia).

Myös edellä mainitun viitejulkaisun D1 mukainen koostumus eroaa kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesta koostumuksesta samalla tavalla kuin edellä käsitellyn viitejulkaisun D8 mukainen koostumus. Viitejulkaisussa D1 ei myöskään ole käsitelty erityisesti rasvahapon C18:3 merkitystä koostumuksen kylmäominaisuuksille. Mainittu viitejulkaisu D1 ei siten sisällä edellä mainittuun viitejulkaisuun D8 nähden mitään vaihtoehtoista ratkaisua hyvien kylmäominaisuuksien saavuttamiseksi. Viitejulkaisu D1 ei myöskään sisällä mitään sellaista, jonka olisi katsottava motivoivan alan ammattimiestä luopumaan mainitun viitejulkaisun D8 mukaisesta paraffiinidispersantin käytöstä.

Edellä mainittujen viitejulkaisujen D8 ja D1 yhdistelmän ei edellä lausutun valossa ole siten katsottava antavan mitään lisäopetusta siihen nähden, mikä käy ilmi jo mainittuja viitejulkaisuja yksinäänkin tarkasteltaessa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä oleva itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen koostumus eroaa selvästi siitä, mikä on tunnettua niin edellä mainitusta viitejulkaisusta D8 kuin edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 samoin kuin mainittujen viitejulkaisujen D8 ja D1 yhdistelmän perusteella.

6 Johtopäätös

Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin rekisteröinti olisi julistettava mitättömäksi. Valitus on näin ollen hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Jussi Karttunen, Reima Jussila, Erkki Tiala ja Pekka Salomaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Forchem Oy on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja hyödyllisyysmalli 9153 julistetaan mitättömäksi kokonaisuudessaan.

Forchem Oy on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Keksinnön riittävä kuvaus

Itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole kuvattu hyödyllisyysmallissa riittävän tarkasti, jotta alan ammattimies voisi sen perusteella käyttää keksintöä, eli päästä suojavaatimuksen mukaiseen koostumukseen.

Suojavaatimuksen 1 perusteella on epäselvää, saavutetaanko suojavaatimuksen mukainen samennuspiste aina suojavaatimuksessa määritellyillä rasvahappojen pitoisuuksilla, vai tarvitaanko haluttuun samennuspisteeseen pääsemiseksi lisävalintoja.

Yhtälö I

Samennuspistearvon ennustamiseen käytettävä yhtälö I on puutteellinen. Yhtälö ei kuvaa tapaa, jolla päästään suojavaatimuksen mukaiseen koostumukseen. Yhtälö on vain tapa, jolla olemassa olevan koostumuksen samennuspistearvoa voi mahdollisesti ennustaa, mikäli tarkkaa arvoa ei haluta tai pystytä mittaamaan.

Yhtälö ei anna luotettavaa arvoa, vaan esimerkkien perusteella arvo voi vaihdella paljonkin. Selityksen esimerkkien 1, 2, 4 ja 6 koostumukset ovat alkuperäisten suojavaatimusten mukaan olleet keksinnön mukaisia.

Näiden mitatut samennuspistearvot ovatkin olleet alhaiset vaihdellen -11 ºC:n ja -18 ºC:n välillä. Koostumusten yhtälöllä I lasketut samennuspistekertoimet vaihtelevat kuitenkin merkittävästi 0,25 ja -0,52 välillä.

Näin ollen koostumuksilla, joiden konsentraatiot aikoinaan sisältyivät annettuihin rajoihin, ja joiden samennuspisteet eroavat toisistaan korkeintaan 7 asteella, on kuitenkin yhtälön I mukaisesti samennuspistekertoimet, jotka vaihtelevat suuresti. Vaihteluväli on 0,77 ja se eroaa hyödyllisyysmallin selityksessä annetusta rajasta 0,28.

Tarkasteltaessa yhtälön I konsentraatiokertoimia voidaan myös nähdä, että hartsihappojen (jotka eivät ole rasvahappoja) merkitys yhtälön lopputulokseen on toiseksi suurin kaikista yhtälön komponenteista (kerroin H=17), ja että suojavaatimuksessa 1 mainitsemattomien C16:0-rasvahappojen merkitys (kerroin A=6,2) on suurempi kuin suojavaatimuksessa mainittujen C18:3-rasvahappojen merkitys (kerroin G=-5,1). Vastaavasti, tyydyttyneisiin rasvahappoihin kuuluvien (ja näin ollen merkityksellisten) C20:0-rasvahappojen merkitys yhtälön samennuspistekertoimeen on melkein olematon (kerroin D=0,075).

Kun kaikki nämä yhtälön piirteet yhdistetään, voidaan todeta, että jo hyödyllisyysmallijulkaisu on sellaisenaan osoittanut, ettei yhtälö I sovellu samennuspistearvon laskemiseen. Samaan ennustus(epä-)tarkkuuteen voi päästä vain arvioimalla koostumuksen eri rasvahappojen osuuksia.

Rasvahappojen lähteet

Hyödyllisyysmallin selitysosassa esitetyt perusteet rasvahappokoostumuksen aikaan saamiseen ovat ristiriitaiset.

Suojavaatimuksen 1 kohde on ”Mäntyöljyrasvahappokoostumus”, jonka käsitteen alan ammattimies voisi ilman hyödyllisyysmallin selitysosan apua tulkita eri tavoin. Se voisi tarkoittaa;

a) koostumusta, joka koostuu rasvahapoista, jotka ovat peräisin mäntyöljystä;

b) koostumusta, jonka komponenteista ainakin rasvahapot ovat peräisin mäntyöljystä;

c) koostumusta, joka sisältää, muiden rasvahappojen ja muiden komponenttien ohella, sellaisia rasvahappoja, jotka ovat peräisin mäntyöljystä tai

d) koostumusta, joka sisältää, muiden komponenttien ohella, rasvahappoja, jotka tyypiltään vastaavat sellaisia rasvahappoja, joita löytyy mäntyöljystä.

Patentti- ja rekisterihallinnon lausunnossa sekä markkinaoikeuden päätöksessä on todettu ristiriitaisesti selitykseen viitaten, että haluttuun mäntyöljyrasvahappokoostumukseen voitaisiin päästä vain tislaamalla raakamäntyöljyä mutta toisaalta myös sekoittamalla eri lähteistä saatavia rasvahappoja. Suojavaatimuksen 1 kohdassa halutaan yhtäältä rajoittaa rasvahappolähde ainoastaan raakamäntyöljyyn ja toisaalta laajentaa suojaa koskemaan useista lähteistä saatuja rasvahappoja.

Rasvahappokoostumuksen aikaan saamiseen viittaavien kohtien ristiriita todistaa, että hyödyllisyysmallin selitysosa tukee edellä mainittua vaihtoehtoa d).

Rasvahappokoostumuksen aikaan saaminen

Selityksen perusteella on selvää, että tavoitteena on lopullinen rasvahappokoostumus, jossa on paljon C18:3- ja C18:2-rasvahappoja, ja jonka samennuspiste on alle -4 ºC.

Hyödyllisyysmallin selityksen perusteella käy myös ilmi, että suojavaatimuksen 1 mukainen koostumus olisi mahdollista saada aikaan joko tislaamalla raakamäntyöljystä, mikä edellyttää sopivan raakamäntyöljyn valintaa, tai sekoittamalla vain sopivia, eri lähteistä saatuja rasvahappoja.

Ensimmäisen valmistustavan ongelmana on, ettei se aina anna haluttua lopputulosta. Esimerkiksi selitysosan sivun 7 (viimeinen kappale) edullisen raakamäntyöljyn selitys ja esimerkki antavat ristiriitaiset opetukset raakamäntyöljyn valintavaiheesta.

Selitysosan sivun 7 raakamäntyöljyn valintaa käsittelevä kappale on myös puutteellinen siltä osin, että siinä mainitaan vain osa rasvahappotyypeistä.

Mainitsematta jäävät kaikki hyödyllisyysmallin alkuperäisessä suojavaatimuksessa 1 mainitut konsentraatiot, jotka ovat kuitenkin hyödyllisyysmallin perusteella merkittäviä, koska selitysosan mukaan on mahdollista ennustaa melko tarkkaan tislatun mäntyöljyrasvahappokoostumuksen rasvahappojakauma alkuperäisen raakamäntyöljyn rasvahappokonsentraation ja –tyypin perusteella, koska tislauksen aikana tapahtuu vain pieniä muutoksia.

Ei voida olettaa, että raakamäntyöljyn rasvahappokonsentraatiot ovat täysin lopullista rasvahappokoostumusta vastaavia, koska muutoksia kuitenkin tapahtuu. Muutokset jäävät kuitenkin epäselviksi, erityisesti kun hyödyllisyysmallin esimerkin 1 raakamäntyöljyn tislaukset antavat erilaiset lopulliset rasvahappokoostumukset esimerkeissä 1 ja 2. Näissä lopullisissa rasvahappokoostumuksissa muun muassa tyydyttyneiden rasvahappojen kokonaiskonsentraatiot eroavat toisistaan huomattavasti.

Hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 mukaisen rasvahappokoostumuksen aikaansaamiseen tarvittava raakamäntyöljyn valintavaihe on siten puutteellisesti kuvattu.

Pohjoismaiset mäntyöljytislaajat ovat tislanneet, ja siis valinneet, selitysosan mukaista raakamäntyöljyä jo vuosikymmenten ajan, sillä skandinaavinen mäntyöljy on selitysosan mukaista.

Esimerkit

Hyödyllisyysmallin esimerkit eivät tue suojavaatimusten mukaista keksintöä. Suojavaatimukseen 1 17.10.2011 tehdyt lisärajoitukset eivät ole teknisiä piirteitä.

Markkinaoikeuden päätöksessä on esitetty, että alan ammattimies voisi selityksen perusteella käyttää keksintöä siitä huolimatta, että esimerkeissä 1 ja 2 tislatut koostumukset eivät sisälly hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 rajoihin.

Tämä voisi olla kohtuullinen tulkinta, mikäli alan ammattimiehelle olisi selvää, mitkä edut saavutetaan suojavaatimukseen tehdyillä lisärajoituksilla, joiden perusteella näiden esimerkkien koostumukset jäivät suojavaatimuksen suojapiirin ulkopuolelle.

Tarkasteltaessa selitysosaa ja esimerkkejä kokonaisuutena, käy ilmi, että esimerkkien koostumuksilla saavutetaan kaikki halutut edut. Esimerkkien 1, 2, 4 ja 6 koostumusten mitatut samennuspisteet ovat riittävän alhaiset. Hyödyllisyysmallin selitysosan mukaan näillä esimerkkien koostumuksilla on siten haluttu ”matalien lämpötilojen stabiilisuus”.

Hyödyllisyysmallista puuttuu selkeästi piirteet, jotka selventäisivät kuinka suojavaatimuksen 1 mukainen koostumus on mahdollista saavuttaa ja millainen olisi sen konsentraatiojakauma. Keksintö ei ole riittävän tarkasti kuvattu.

Uutuus

Suojavaatimuksen tulkinta

Hyödyllisyysmallin selityksen mukaan keksinnön rasvahappokoostumuksen rasvahapot saadaan mäntyöljystä, kasvirasvahapoista ja/tai eläinrasvahapoista.

Koska käsite ”vähemmän kuin” voidaan tulkita avoimeksi rajaksi, joka sisältää arvon 0 %, voidaan suojavaatimuksen 1 kyseiset käsitteet sisältävät kohdat poistaa suojavaatimuksesta. Jäljelle jäisi vain suojavaatimuksen mukaan välttämättömät rasvahapot. Tällä tavalla saadaan suojavaatimuksen 1 suojapiiriin sisältyvä suoritusmuoto, jonka mukaan koostumus sisältää pelkästään:

i) enemmän kuin 10 % C18:3-rasvahappoja,

ii) enemmän kuin 30 % C18:2-rasvahappoja, ja

iii) enemmän kuin 90 % tyydyttymättömiä rasvahappoja.

Tarvittavaa C18:3- ja C18:2-rasvahappojen seosta on kuvattu lukemattomissa julkaisuissa, kuten viitejulkaisussa D13.

Hyödyllisyysmallin selitysosan perusteella käsite mäntyöljyrasvahappokoostumus ei rajoitu koostumukseen, jonka rasvahapot välttämättä olisivat peräisin mäntyöljystä, vaan käsite viittaa koostumukseen, jonka rasvahapot vastaavat tyypiltään sellaisia rasvahappoja, joita löytyy mäntyöljystä. Näitä rasvahappoja löytyy myös kasvirasva- ja eläinrasvalähteistä.

Julkaisu D13 uutuudenesteenä

Edellä esitetyn pohjalta, hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 aihepiiri sekä suojavaatimusten 13 ja 14 aihepiirit, jotka viittaavat mainittuun suojavaatimukseen 1, ovat tunnettuja viitejulkaisusta D13.

Esimerkiksi julkaisun D13 taulukossa 4 kuvataan tämänkaltainen koostumus (B3-e), joka C18:3- ja C18:2-rasvahappojen lisäksi sisältää ainoastaan jäämiä tyydyttyneistä rasvahapoista. Kyseisen koostumuksen rasvahapot ovat peräisin purasruohon öljystä, eli kasvilähteestä. Kyseisen B3-e-koostumuksen C18:3-rasvahappopitoisuus on 52,6 % (eli >10 %) ja sen C18:2-rasvahappopitoisuus on 46,3 % (eli >30 %). Koska näiden yhteenlasketuksi kokonaispitoisuudeksi tulee 98,9 %, myös kolmas välttämätön piirre täyttyy (eli tyydyttymättömiä rasvahappoja on >90 %).

Tyypillisesti käytettävä C18:3-rasvahappo on linoleenihappo (julkaisun D13 taulukossa 4 on käytetty γ-linoleenihappoa), ja tyypillisesti käytettävä C18:2-rasvahappo on linolihappo.

Julkaisun D12 taulukosta 17 voidaan nähdä, että kyseisiä linoleeni- ja linoli-rasvahappoja löytyy myös mäntyöljystä (tai raakamäntyöljystä), joten kyseessä on hyödyllisyysmallin selitysosan mukainen mäntyöljyrasvahappokoostumus.

Mäntyöljyn rasvahappoja on kuvattu myös julkaisuissa D9, D10 ja D11.

Linoleenihapon sulamispiste on tunnetusti –17 °C. Vastaavasti, linolihapon sulamispiste on tunnetusti –9 °C. Kyseiset sulamispisteet ovat ominaisuuksia, jotka sekä hyödyllisyysmallin rasvahapoilla että julkaisun D13 rasvahapoilla on ollut. Näiden tukena voidaan myös esittää julkaisun D14 ote väitöskirjasta, jossa on yhteenvetona mainittu sulamispistearvot, jotka olivat alan ammattimiehen tiedossa selkeästi ennen hyödyllisyysmallin alkupäivää.

Voidaan olettaa, että kyseisiä julkaisun D13 kahta komponenttia sekoittamalla saadaan aikaan koostumus, jonka samennuspiste ei ole ainakaan merkittävästi korkeampi kuin linolihapon sulamispiste. Alan ammattimies olettaisikin, että kyseisen julkaisun D13 monityydyttymättömien rasvahappojen seoksen samennuspiste olisi -9 °C ja -17 °C välillä.

Tähän seikkaan viitataan myös hyödyllisyysmallin selitysosassa mainitsemalla, että nämä monityydyttymättömät komponentit ovat ne, jotka antavat matalan samennuspisteen ja parannetun matalien lämpötilojen stabiilisuuden.

Etenkin koska julkaisun D13 seoksessa on selkeästi enemmän sekä C18:3- että C18:2-rasvahappoja kuin hyödyllisyysmallin mukaan vaaditaan, voidaan siis olettaa, että tällä seoksella on vielä alhaisempi samennuspistearvo kuin hyödyllisyysmallin esimerkkikoostumuksilla ja vastaavasti vielä parempi matalien lämpötilojen stabiilisuus.

Hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 (ja siihen viittaavien vaatimusten) kaikki olennaiset piirteet käyvät ilmi julkaisusta D13, jolloin suojavaatimuksen aihepiiriltä puuttuu uutuus ja hyödyllisyysmallirekisteröinti tulisi julistaa mitättömäksi.

Selvä ero

Hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 aihepiiri, sekä suojavaatimusten 13 ja 14 aihepiirit, jotka viittaavat mainittuun suojavaatimukseen 1, eivät eroa selvästi tunnetusta tekniikasta.

D8 edustaa lähintä tunnettua tekniikkaa, koska se koskee mäntyöljyrasvahappokoostumusta (sisältäen muun muassa edellä mainitun linolihapon), ja koska siinä pyritään saavuttamaan parannettu stabiliteetti, erityisesti kylmässä säässä (D8, [0001], sekä [0064], koostumus A1).

D8 kuvaa (käyttäen mahdollisuuksien mukaan suojavaatimuksen 1 terminologiaa) mäntyöljyrasvahappokoostumusta (D8, s. 17, koostumus A1), tunnettu siitä, että koostumus sisältää

i) ja ii) 60 % (eli enemmän kuin 30 % + 10 %) C18:2-rasvahappoja ja C18:3-rasvahappoja, (D8, s. 17, koostumus A1)

iii) vähemmän kuin 35 % C18:1-rasvahappoja, (30 % D8, s. 17, koostumus A1)

iv) vähemmän kuin 5 % tyydyttyneitä rasvahappoja (D8, s. 3, rivi 34), esim. 4 % (D8, s. 17, koostumus A1),

v) vähintään 90 % tyydyttymättömiä rasvahappoja, (D8, s. 3, rivi 36),

aikaansaamaan koostumuksen parannetun matalien lämpötilojen stabiilisuuden (D8, s. 2 – 3), ja että mainitun mäntyöljyrasvahappokoostumuksen jähmepiste on < -9 °C (D8, s. 17 – 19, erityisesti taulukko 1, koostumus V1).

Julkaisu D8 sisältää suoritusmuodon, jonka mukaan koostumus sisältää mainittujen rasvahappojen lisäksi 0,01 % dispersanttia. Tämän suoritusmuodon mukaisen dispersantin aiheuttama muutos kokonaispitoisuuksissa on merkityksetön, eikä kyseistä pitoisuutta ole merkitty jäljempänä esitettyihin arvoihin.

Dispersantti johtaa siihen, etteivät koostumuksen yhteen lasketut rasvahappopitoisuudet välttämättä anna tulokseksi 100 %, mutta sama pätee myös hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 pitoisuuksiin.

Käsite ”rasvahappokoostumus” voi merkitä myös rasvahappoja sisältävää (ei rasvahapoista koostuvaa) koostumusta, ja toiseksi, suojavaatimuksessa 1 erikseen mainitut hartsihapot eivät myöskään ole rasvahappoja, ja niitä voi sisältyä koostumukseen jopa lähes 2 % (eli selkeästi enemmän kuin 0,01 %).

Mainitsemattomia komponentteja voi sisältyä myös suojavaatimuksen 1 mukaiseen koostumukseen. Esimerkiksi koostumuksen valmistamisen raaka-aineeksi soveltuva puu sisältää yhdisteitä, jotka vastaavat julkaisun D8 komponenttia, eli polaarisia typpeä sisältäviä yhdisteitä.

Edes samanlaisen, dispersantiksi soveltuvan yhdisteen käyttö ei ole poissuljettu hyödyllisyysmallissa, eikä muita mahdollisesti samennuspisteen arvoon vaikuttavia yhdisteitä.

Koska suojavaatimuksen 1 mukaan, mäntyöljyrasvahappokoostumus voi sisältää niinkin vähän kuin 90 % rasvahappoja, muita komponentteja voi olla läsnä jopa 10 %.

Taulukko 1 kuvaa niitä pääasiallisia piirteitä, joiden perusteella suojavaatimus 1 eroaa julkaisusta D8. Koska hyödyllisyysmallin haltijakin on myöntänyt, että julkaisun koostumusta A1 voidaan verrata hyödyllisyysmallin koostumukseen, sitä käytetään seuraavassa vertailuun.

Taulukko 1. Hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 ja julkaisun D8 koostumuksen A1 vertailu

Suojavaatimus 1; D8, A1

< 1,5 % tyydyttyneitä rasvahappoja (RH:ja); 4 % tyydyttyneitä RH:ja

> 90 % tyydyttymättömiä RH:ja; 90 % tyydyttymättömiä RH:ja

< 1 % C18;0 RH:ja; ?

< 2 % hartsihappoja; ?

Hyödyllisyysmallin mukaan, kaikkien koostumuksen piirteiden yhteinen ominaisuus on, että ne antavat koostumukselle sen matalien lämpötilojen stabiilisuuden, erityisesti alhaisen samennuspisteen, joka suojavaatimuksen 1 mukaan on alle -4 °C.

Ei kuitenkaan ole osoitettu mikä näistä piirteistä antaisi juuri halutut ominaisuudet. Selitysosassa edullisia pitoisuuksia on esitetty pitkä lista, mutta tämän listan läpikäyminen ja eri vaihtoehtojen kokeilu olisi kohtuutonta alan ammattimiehelle.

Julkaisun D8 taulukosta 1 (esimerkit V1 ja V8) voidaan nähdä, että koostumuksella A1, joka sisältää 90 % tyydyttymättömiä rasvahappoja ja 4 % tyydyttyneitä rasvahappoja, on jähmepiste, joka on -9 °C, ja samennuspiste, joka on -27 °C, jolloin koostumuksella A1 selkeästi on matalien lämpötilojen stabiilisuus.

Mainittu koostumuksen A1 samennuspiste on mitattu naftassa, jolloin viitejulkaisun ja hyödyllisyysmallin arvot ovat vaikeasti verrattavissa.

Toista mainittua arvoa, eli jähmepistettä, ei kuitenkaan ole mitattu tässä liuottimessa. Julkaisut D1 ja D2 koskevat hyvin samankaltaista mäntyöljyrasvahappokoostumusta kuin hyödyllisyysmallin suojavaatimuksissa on kuvattu. Näissä on esitetty rasvahappokoostumukselle sekä sen samennuspiste että sen jähmepiste.

Julkaisujen D1 ja D2 perusteella jähmepiste, joka on -9 °C (eli sama kuin D8:ssa), vastaa samennuspistettä, joka on -6 °C (eli suojavaatimuksen mukainen, alle -4 °C).

Näin ollen, hyödyllisyysmallilla ratkaistava ongelma on tuottaa vaihtoehtoinen tapa, jolla saadaan parannettu matalien lämpötilojen stabiilisuus (ja haluttu samennuspiste).

Tällainen vaihtoehtoinen tapa on valmistaa julkaisun D1 kuvaama tuote. D1 sellaisenaan antaa vaihtoehtoisen tavan saavuttaa parannettu matalien lämpötilojen stabiilisuus, koska D1:n koostumus antaa samennuspisteen, joka on noin –6 °C.

Koska julkaisujen D1 ja D8 koostumukset vastaavat hyvin läheisesti toisiaan, ja koska niillä saavutettavat jähmepisteet ovat identtiset, alan ammattimies yhdistäisi näiden opetukset.

D1:n kuvaama tuote täyttää myös suojavaatimuksen 1 rasvahappojakauman tekniset ehdot.

Julkaisun D1

- tyydyttyneiden rasvahappojen pitoisuus on 2 % (suojavaatimuksen raja-arvo: alle 1,5 %),

- C18:1-rasvahappojen pitoisuus on 30 % (alle 35 %), ja

- monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuus on 64 % (yli 10 % C18:3 + yli 30 % C18:2 = yli 40 %), jolloin

- tyydyttymättömien rasvahappojen kokonaispitoisuus on 94 % (yli 90 %),

- hartsihappojen pitoisuus on vaihdellut välillä 1,0 – 2,0, ja tyypilliseksi arvoksi on esitetty 1,8 (alle 2 %).

Julkaisusta D2 puolestaan käy ilmi, että tyydyttyneiden rasvahappojen pitoisuus, joka tyypillisesti on 2, voi (tavallisen vaihtelun piirissä) olla jopa 2,5, jolloin oikea vaihteluväli on 1–2,5 %.

D2 kuvaa vastaavaa tuotetta kuin D1, paitsi että D2 on laadittu myöhemmin (2003). Kuten D1:n ja D2:n vertailusta käy ilmi, mitään olennaisia muutoksia ei ole voinut tapahtua vuosien 2000 ja 2003 välillä koostumuksen olennaisiin piirteisiin. Julkaisut D4 ja D5 osoittavat myös, ettei olennaisia muutoksia ole tehty.

On hyvin tunnettua, että tällaiset pitoisuudet vaihtelevat, esimerkiksi vuodenaikojen vaihtumisen myötä.

Vastaavasti, samennuspistearvojen mittausten tarkkuuksiin on jätettävä vaihteluväli, kuten käy ilmi julkaisusta D6.

Ainoat epäselväksi jäävät seikat liittyen D1:n sisältöön, ovat C18:0-rasvahappojen pitoisuus sekä monityydyttymättömien rasvahappojen jakauma.

Julkaisun D3 perusteella, julkaisun D1 koostumuksen C18:0-pitoisuus on kuitenkin ollut hyvin lähellä arvoa 1, ja kun otetaan huomioon tyydyttyneiden rasvahappojen pitoisuuden vaihteluväli, tämä arvo täyttää suojavaatimuksen ehdon.

Julkaisun D3 perusteella myös mainittu D1:n koostumuksen monityydyttymättömien rasvahappojen jakauma täyttää suojavaatimuksen ehdot. Laskettuna kahden suoritetun analyysin tulosten keskiarvona, C18:2- ja C18:3-rasvahappojen pitoisuudet ovat 48,47 % ja vastaavasti 10,525 %. Nämä pyöristyvät hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 mukaisesti arvoihin 48 % ja 11 % ja siten täyttävät selkeästi patenttivaatimuksen 1 raja-arvot.

Edelleen koska julkaisu D1 todistaa, että mainittu vaikutus saadaan aikaan myös tämän julkaisun koostumuksella, jakauman valinta patenttivaatimuksen 1 määrittelemällä tavalla on katsottava umpimähkäiseksi.

Näin ollen hyödyllisyysmallin suojavaatimus 1 ja siihen viittaavat vaatimukset ei eroa selvästi julkaisujen D8 ja D1 yhdistelmästä, jolloin hyödyllisyysmallirekisteröinti tulisi julistaa mitättömäksi.

Myös julkaisun D7 sisältämä koostumus VALKE TOFA 2 vastaa läheisesti hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 mukaista koostumusta, jolloin sitä voidaan käyttää esteenä hyödyllisyysmallin selvälle erolle, yhdistettynä julkaisuun D8.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, että ei ole syytä muuttaa markkinaoikeuden valituksenalaista päätöstä. Patentti- ja rekisterihallitus on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Koska viitejulkaisut D2, D3, D5 ja D14 eivät ole olleet julkisia kohteena olevan hakemuksen tekemispäivänä 3.12.2002, ei niitä ole otettu huomioon lausunnossa.

Suojavaatimukset sisältävät kolme itsenäistä suojavaatimusta (1, 13 ja 14). Valituksen kohteena olevan hyödyllisyysmallin suojavaatimus 1 kohdistuu nimenomaan mäntyöljyrasvahappokoostumukseen ja näin ollen koko hyödyllisyysmallin suojapiiri kohdistuu mäntyöljyrasvahappokoostumukseen.

Suojavaatimusta tulkittaessa voidaan selitystä käyttää apuna. Hyödyllisyysmallin selityksen sivulla 10 on määritelty, että mäntyöljyrasvahapot tarkoittaa raakamäntyöljystä tislaamalla saatavia rasvahappoja.

Hyödyllisyysmallin selityksen sivulla 4 mainitaan, että rasvahapot saadaan mäntyöljystä, kasvirasvahaposta ja/tai eläinrasvahapoista. Valituksen kohteena oleva hyödyllisyysmalli on saatettu vireille muuntamalla patenttihakemus hyödyllisyysmalliksi. Kyseinen patenttihakemus on alun perin kohdistunut laajempaan rasvahappokoostumukseen, josta suojapiiri on supistunut mäntyöljyrasvahappokoostumukseen jo ennen patenttihakemuksen muuntamista hyödyllisyysmalliksi. Kun vaatimusten suojapiiriä supistetaan, saattaa hakemuksen selitykseen jäädä vaatimusten suojapiirin ulkopuolelle kuuluvia osia, koska selityksen korjaus on hakijalle hyödyllisyysmallimäärityksissä suotu mahdollisuus. Suojavaatimus kuitenkin määrittelee hyödyllisyysmallin suojapiirin selityksen sijaan. Hyödyllisyysmallisuojaa ei haeta rasvahappokoostumukselle vaan mäntyöljyrasvahappokoostumukselle. Rasvahappojen lähde ei siten ole ristiriitainen.

Valituksenalaisesta päätöksestä ilmeten selityksessä on tuotu esille, että valmistuksessa käytettävä raakamäntyöljy valitaan sen rasvahappokonsentraation ja -tyypin perusteella, koska tislauksessa tapahtuu vain pieniä muutoksia. Lisäksi selityksessä on tuotu esille ne tavanomaiset tislausvaiheet, jotka kuuluvat esillä olevan koostumuksen valmistukseen. Ei ole syytä olettaa, että alan ammattimies ei pystyisi valmistamaan suojavaatimuksessa 1 määritellyn samennuspisteen omaavaa mäntyöljyrasvahappokoostumusta.

Hakemuksen selityksessä tuodaan esille, että samennuspistearvon ennustamiseen käytetty yhtälö I on kehitetty käytettäväksi määrittelemään, onko jollakin annetulla rasvahappokoostumuksella todennäköisesti halutut matalien lämpötilojen ominaisuudet. Lisäksi tuodaan esille, että jos yllämainitun yhtälön mukaan lasketulla koostumuksella on alhainen Cpfac eli arvo alle 0,4 koostumuksella on todennäköisesti matalien lämpötilojen ominaisuuksia. Cpfac -arvo 0,28 viittaa koostumuksella olevan samennuspiste alle -9°C, mitä on pidetty erittäin hyvänä arvona mataliin lämpötiloihin.

Yhtälössä esitetyn arvon 0,28 ei ole sanottu osoittavan, vaan viittaavan koostumuksen samennuspisteen olevan -9°C.

Alan ammattimies voi selityksen perusteella ilman kohtuutonta vaivaa ja tutkimustyötä käyttää keksintöä ja valmistaa hyödyllisyysmallin mukaista mäntyöljyrasvahappokoostumusta.

Hyödyllisyysmallin alkuperäisessä suojavaatimuksessa 1 mainitut konsentraatiot on mainittu alkuperäisissä suojavaatimuksissa ja patenttihakemuksen alkuperäisissä patenttivaatimuksissa. Näin ollen ne olisi voitu siirtää osaksi selitystä.

Muutettuja suojavaatimuksia on rajoitettu siten, että suoritusesimerkkien koostumukset eivät sinänsä vastaa täysin kyseessä olevan suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista koostumusta.

Hyödyllisyysmallin selitystä ja siinä esitettyjä suoritusesimerkkejä kokonaisuutena tarkasteltaessa kyseistä seikkaa ei ole kuitenkaan pidettävä merkityksellisenä sen suhteen, voiko alan ammattimies selityksen perusteella käyttää keksintöä. Alan ammattimies voi selityksen perusteella ilman kohtuutonta vaivaa ja tutkimustyötä käyttää keksintöä ja valmistaa hyödyllisyysmallin mukaista mäntyöljyrasvahappokoostumusta.

Julkaisusta D13 ei tunneta mäntyöljyrasvahappojen koostumuksia. Valituksen kohteena olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 määrittelemä mäntyöljyrasvahappokoostumus on uusi siihen nähden, mikä on tunnettua julkaisusta D13.

Hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 määrittelemä mäntyrasvahappokoostumus eroaa selvästi ennestään tunnetusta, kun tarkastellaan julkaisua D8 yhdessä julkaisun D1 tai D7 kanssa.

Arizona Chemical on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa vaatinut, että valitus hylätään. Arizona Chemical on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Arizona Chemical on samaa mieltä patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossaan esittämistä perusteluista ja johtopäätöksestä.

Valittaja ei ole tuonut valituksessaan esille mitään sellaista, minkä takia alan ammattimies ei voi selityksen perusteella käyttää keksintöä tai miksi suojavaatimusten ei tulisi katsoa olevan uusia ja eroavan selvästi tunnetusta tekniikasta.

Valittaja esittänyt vain väittämiä keksinnön riittämättömästä kuvauksesta ilman, että siitä olisi esitetty todisteita.

Suojavaatimuksen epäselvyys ei ole peruste rekisteröinnin mitätöinnille. Valittaja pyrkii väitteellään samennuspisteen saavuttamisen epäselvyyteen liittyen viittaamaan hyödyllisyysmallilain 19 §:n 1 momenttiin. Kysymys on kuitenkin siitä, onko selityksessä riittävä kuvaus, jotta ammattimies pystyy sen perusteella käyttämään keksintöä.

Keksinnön arvioinnissa on keskeistä tietää keksinnön tausta ja miten siihen päädyttiin. Pitkän tuotekehityksen tuloksena keksijät tekivät havainnon, että tietyt rasvahappokoostumukset saavat aikaan halutut matalien lämpötilojen ominaisuudet. Lisäksi havaittiin, että näitä rasvahappokoostumuksia voidaan löytää mäntyöljyn rasvahapoista. Nämä rasvahapot saavat aikaan paremmat matalien lämpötilojen ominaisuudet kuin ne, joita oli saavutettu tähän asti rasvahappokemiassa.

Keksinnön tekohetkellä mäntyöljyn rasvahappojen tislaaminen ja siitä syntyvät monet tuotteet olivat sinänsä hyvin tunnettuja. Nyt keksinnön mukaan tehdyt raaka-aineen valinta ja koostumuksen kriittisten komponenttien pitoisuuksien määrittely suojavaatimuksen 1 mukaisesti johtivat kuitenkin haluttuun tavoitteeseen eli kylmäominaisuuksien parantumiseen. Suojavaatimuksessa 1 on siis määritelty ne keksinnön kannalta olennaiset piirteet, jotka erottavat saadun mäntyöljyrasvahappokoostumuksen aiemmin tunnetuista koostumuksista ja joiden avulla syntyi selvä ero tunnettuihin koostumuksiin.

Markkinaoikeuden päätöksessä on esitetty hyvin yksityiskohtaisesti ne hyödyllisyysmallin selityksestä löytyvät perusteet, joiden pohjalta ammattimies pystyisi käyttämään keksintöä.

Selityksen sivulla 10 on nimenomaisesti määritelty, että mäntyöljyrasvahapot tarkoittavat raakamäntyöljystä tislaamalla saatavia rasvahappoja. Lisäksi raakamäntyöljyn tislausta on kuvattu selityksen sivulla 10 riveillä 6–21. On selvää, että raakamäntyöljyn tislaaminen on alan ammattilaiselle hyvin tunnettua ja alan ammattilainen osaa säätää ja optimoida tällaista tislausprosessia, kun hän tietää millaista koostumusta hän pyrkii saamaan aikaiseksi.

Selityksen mukaan valmistusmenetelmässä käytettävä raakamäntyöljy valitaan sen rasvahappokonsentraation ja -tyypin perusteella saamaan aikaan halutun rasvahappokoostumuksen. On mahdollista ennustaa melko tarkkaan tislatun mäntyöljyrasvahappokoostumuksen rasvahappojakauma alkuperäisen raakamäntyöljyn rasvahappokonsentraation ja -tyypin perusteella, koska tislauksen aikana tapahtuu vain pieniä muutoksia.

Suojavaatimuksissa on täsmällisesti esitetty raja-arvot tiettyjen koostumukseen sisältyvien rasvahappojen määrille. Myös tavoiteltu koostumuksen samennuspiste on esitetty täsmällisesti lukuarvona.

Yhtälöä I voidaan hyödyntää arvioimaan sitä, millaisilla koostumuksilla olisi tavoitellun mukainen samennuspiste. Matemaattisesta yhtälöstä voidaan ratkaista mikä tahansa muuttuja, kun muut muuttujat ovat tiedossa. Kun yhtälössä on monta tuntematonta muuttujaa, niitä ei voida ratkaista suoraan ilman lisätietoja, mutta yhtälön avulla voidaan kuitenkin simuloida eri rasvahappojakaumien vaikutusta samennuspistekertoimeen ja näin arvioida eri koostumuksen samennuspistettä. Matemaattisesti tällöin puhutaan ekstrapolaatiosta, jolla tarkoitetaan funktion arvon arvioimista tunnettujen arvojen ulkopuolelta. Näin ollen yhtälöä voidaan hyödyntää halutulla tavalla eli osana raaka-aineen valintaa koskevaa päätöksentekoa.

Yhtälö I on vain yksi lisäkeino, eikä suinkaan ainut selityksessä esitetty opetus raaka-aineen valintaan. Yhtälö I yhdessä selityksessä annettujen muiden opetusten kanssa, antaa riittävän kuvauksen raaka-aineen valinnasta.

Ammattimies voi selityksen perusteella ilman kohtuutonta vaivaa ja tutkimustyötä käyttää keksintöä ja valmistaa suojavaatimuksessa määritellyn keksinnön mukaista mäntyöljyrasvahappokoostumusta.

Hyödyllisyysmallilain 24 §:n ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojavaatimusta tulkittaessa voidaan selitystä käyttää apuna. On tarpeetonta käydä keskustelua siitä, millaisia tulkintoja voitaisiin tehdä ilman selityksestä saatavaa opetusta.

Keksinnön mukainen mäntyöljyrasvahappokoostumus on valmistettavissa joko tislaamalla raakamäntyöljyä tai sekoittamalla rasvahappoja. Varsinkin sekoittamisen kannalta on oleellista, että lopullinen haluttu tuote on tarkasti ja selkeästi kuvattu hyödyllisyysmallissa. Haluttu rasvahappokoostumus on tarkasti määritelty muokatussa suojavaatimuksessa 1 sekä vielä tarkemmin hyödyllisyysmallin selitysosassa.

Suojavaatimuksessa esitetyssä koostumuksessa on kyse nimenomaan mäntyöljyrasvahappokoostumuksesta. Selityksen sivulla 10 on määritelty, että mäntyöljyrasvahapot tarkoittavat raakamäntyöljystä tislaamalla saatavia rasvahappoja. Tämä koskee myös koostumusta, joka saadaan sekoittamalla rasvahappoja. Hyödyllisyysmalli on saatu muuntamalla aiemmasta patenttihakemuksesta, jossa keksintö oli määritelty laajemmin, ja siksi selitysosassa saattaa olla jäljellä vielä kuvauksia tästä laajemmasta alkuperäisestä keksinnöstä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nykyisiä supistettuja suojavaatimuksia tulisi tulkita toisin kuin selityksessä on tämän suppeamman keksinnön osalta esitetty.

Valituksessa esitetyn perusteella valittaja on lukenut raakamäntyöljyn valintaa koskevan hyödyllisyysmallin selitysosan kappaleen irrallaan selityksen koko opetuksesta ja tämän jälkeen esittänyt väitteen, että kappaleessa ei mainita kaikkia suojavaatimuksessa esitettyjä komponentteja.

Kyseisessä kappaleessa kuvataan selvästi keksinnön edullisia suoritusmuotoja eli sellaisia, jotka täsmentävät keksintöä. Tässä kohtaa ei toisteta kaikkea sitä, mitä keksinnön on jo sanottu käsittävän. Tällainen tapa esittää asioita hyödyllisyysmallin selitysosassa on täysin vakiintunut.

Esimerkit eivät määrittele hyödyllisyysmallin suojapiiriä, vaan niiden avulla havainnollistetaan keksintöä. Esimerkit eivät myöskään ole ristiriidassa keksinnön kuvauksen kanssa, vaikka suojavaatimuksia onkin myöhemmin rajattu kattamaan vain keksinnön edullisia suoritusmuotoja. Hyödyllisyysmallin esimerkit havainnollistavat edelleen hyödyllisyysmallissa kuvattua keksintöä.

Selitysosassa esitetään riittävästi keinoja, joilla tarkoitettuun lopputulokseen päästään ja alan ammattimies voi selityksen perusteella käyttää keksintöä.

Puuttuvan uutuuden suhteen valittaja viittaa ainoastaan valituksessa esitettyyn julkaisuun D13. Kyseinen julkaisu ei esitä suojavaatimusten mukaista mäntyöljyrasvahappokoostumusta, vaan siinä kuvataan muun muassa rasvahappoja sisältävän siemenöljyn urea-pohjaista fraktiontia. Julkaisussa D13 mainitut öljyt eivät sisällä raakamäntyöljystä tislaamalla saatavia rasvahappoja, eikä julkaisu D13 näin ollen voi olla uutuudeneste suojavaatimukselle 1.

Suojavaatimuksen 1 määrittelemä mäntyrasvahappokoostumus eroaa selvästi ennestään tunnetusta myös, kun tarkastellaan julkaisua D8 yhdessä julkaisun D1 tai D7 kanssa.

Forchem Oy on antamassaan vastaselityksessä uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Vaikka hyödyllisyysmallin suojavaatimus kohdistuukin mäntyöljyrasvahappokoostumukseen, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei siihen voisi sisältyä muita ainesosia kuin rasvahappoja tai mäntyöljyrasvahappoja, vaan mäntyöljyrasvahapot ovat osa seosta/koostumusta.

Hyödyllisyysmallin selityksen sivulla 10 on määritelty, että mäntyöljyrasvahapot tarkoittaa raakamäntyöljystä tislaamalla saatavia rasvahappoja. Tämä ei tarkoita sitä, että koostumus olisi saatu tislaamalla raakamäntyöljyä, vaan kuvaa pelkästään yksittäisiä rasvahappoja.

Myös selityksen kuvaus jättää määritelmän avoimeksi. ”Raakamäntyöljystä tislaamalla saatavat rasvahapot” voi tarkoittaa myös sitä, että nämä rasvahapot ovat sellaisia, jotka on mahdollista saada tislaamalla raakamäntyöljyä, vaikka ne olisikin tuotettu muusta lähteestä. Tämä on kohtuullisempi tulkinta, koska hyödyllisyysmallissa ei ole osoitettu, että yksittäiset rasvahapot eroaisivat toisistaan sillä perusteella, miten ne on tuotettu.

Hyödyllisyysmallissa ei ole myöskään osoitettu, että raakamäntyöljystä tislaamalla saatu mäntyöljyrasvahappokoostumus eroaisi muista saman sisällön omaavista rasvahappokoostumuksista. Raakamäntyöljyn tislaus on vain yksi vaihtoehtoinen tapa tuottaa koostumus, joka sisältää tiettyjä rasvahappoja.

Selityksen tislausvaiheet sisältävät tavanomaiset ja hyvin tunnetut käsitteet. Edelleen on listattu hyvin tunnettuja käyttökelpoisia erottamistekniikoita. Nämä käsitteet eivät kuitenkaan kuvaa tapaa, jolla juuri hyödyllisyysmallin suojavaatimuksen 1 koostumus tulisi valmistaa.

Koska kyseessä on vuosikymmenten ajan käytössä ollut menetelmä raakamäntyöljyn käsittelemiseen, on selvä, että alan ammattimies osaisi tislata raakamäntyöljyä, jotta saisi jonkin mäntyöljyrasvahappokoostumuksen lopputulokseksi. Hyödyllisyysmallissa ei kuitenkaan ole kuvattu niitä tislauksen yksityiskohtia, joiden avulla saadaan juuri suojavaatimuksessa 1 kuvattu koostumus.

Ilman mainittuja yksityiskohtia, on oletettavaa, että alan ammattimies saisi tuotettua pelkästään niitä koostumuksia, joita on tuotettu jo vuosikymmenten ajan.

Kuten muun muassa hyödyllisyysmallin esimerkeistä käy ilmi, hyödyllisyysmallissa kuvattu tislaus ei aina anna suojavaatimuksen 1 mukaista lopputulosta. Yksikään esimerkkejä varten suoritettu tislaus ei antanut suojavaatimuksen mukaista lopputulosta.

Kun hyödyllisyysmallissa on kuvattu vain tapa, jolla saadaan tuotettua tavanomainen koostumus, niin millä perusteella alan ammattimiehen tulisi saada aikaan koostumus, jota väitetään tavanomaisesta poikkeavaksi, erityisesti ilman kohtuutonta vaivaa.

Hyödyllisyysmallin selityksessä on mäntyöljyrasvahapot määritelty siten, että ne on saatu tislaamalla raakamäntyöljyä, mutta koostumuksen valmistus ei käy ilmi suojavaatimuksesta.

On mahdollista tislata raakamäntyöljyä rasvahappojen saamiseksi, ja sitten erottaa rasvahapot toisistaan, jotta ne voisi yhdistää sopivissa määrissä halutuksi rasvahapposeokseksi. Tällä vaihtoehtoisella menetelmällä on selkeä lisäetu, koska määrät on helpommin säädettävissä, jolloin sillä saadaan varmuudella koostumus, jolla on halutut ominaisuudet.

Hyödyllisyysmallin haltija on esittänyt, että koostumus voidaan saada aikaan sekoittamalla eri lähteistä saatuja rasvahappoja. Patentti- ja rekisterihallituksen ja hyödyllisyysmallin haltijan tulkinnat ovat vastakkaiset. Rasvahappojen lähde on siten ristiriitainen.

Lopullisen rasvahappokoostumuksen olennaisten komponenttien (eli C18:3- ja C18:2-rasvahappojen) vähimmäispitoisuudet ovat selvät.

Alkuperäisessä suojavaatimuksessa mainittujen komponenttien konsentraatiot -eli selkeästi keksinnön kannalta tärkeimpien komponenttien konsentraatiot, puuttuvat raakamäntyöljyn valintaa koskevista kappaleista hyödyllisyysmallin selitystä.

Konsentraatiot eivät voi olla samat, kun raakamäntyöljy tarkoittaa eri asiaa kuin rasvahappokoostumus.

Haluttu rasvahappokoostumus on mahdoton saada aikaan tislaamalla, jos tislattava raakamäntyöljy ei sisällä näitä tärkeitä komponentteja riittävissä konsentraatioissa.

Näin ollen, raakamäntyöljyn valinnan kannalta on katsottava olennaiseksi, että tärkeimpiä komponentteja, kuten edellä mainittuja C18:3- ja C18:2-rasvahappoja, on läsnä myös raakamäntyöljyssä riittävissä konsentraatioissa, koska tislauksen aikana tapahtuu vain pieniä muutoksia. Tällaisia olennaisia tietoja ei kuitenkaan ole annettu hyödyllisyysmallin selitysosassa. Koska raakamäntyöljyä ei ole mainittu alkuperäisessä suojavaatimuksessakaan, näitä tietoja ei olisi myöskään ollut missään vaiheessa mahdollista kopioida selitykseen.

Puutteelliset esimerkit osoittavat selkeästi sen, että alan ammattimies ei hyödyllisyysmallin selityksen perusteella kohtuullisella vaivalla saa aikaan suojavaatimuksen 1 mukaista koostumusta.

Hyödyllisyysmallissa on kuvattu, että haluttu rasvahappokoostumus halutuilla ominaisuuksilla on mahdollista saada aikaan sopivan raakamäntyöljyn valinnalla ja tislaamalla, mutta kaikki hyödyllisyysmallissa kuvatut, hyödyllisyysmallin haltijan itse suorittamat kokeet, jotka on tehty selitysosan pohjalta, ovat johtaneet koostumukseen, joka ei ole suojavaatimuksen 1 mukainen.

Epäselväksi jää, onko suojavaatimuksen 1 koostumus edes mahdollista saada aikaan selityksen kuvauksen perusteella. Ainakaan selityksessä ei ole kuvattu tapaa, jolla koostumuksen valmistusmenetelmää tulisi muokata, jotta esimerkeissä kuvatut koostumukset saataisiin muutettua suojavaatimuksen 1 mukaisiksi. Alan ammattimieheltä vaadittaisiin täysin kohtuuton määrä vaivaa, jotta hän saisi tuotettua suojavaatimuksen 1 mukaisen koostumuksen.

Jo 1970-luvulla oli tunnettua, että suomalaisen raakamäntyöljyn rasvahapoista on yli 10 prosenttia C18:3 rasvahappoja. Suojavaatimusten mukaista mäntyöljyrasvahappotuotetta on valmistettu jo paljon ennen hyödyllisyysmallin alkupäivää.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Keksinnön toisinnettavuus

1.1 Kaava I

Valittajan mukaan selityksessä esitetty yhtälö I ei sovellu samennuspistearvon laskemiseen. Valittaja on arvostellut yhtälöä muun ohella siitä, ettei se anna luotettavaa arvoa, vaan arvojen vaihteluväli on selityksenkin esimerkeissä suuri eroten hyödyllisyysmallin selityksessä annetusta rajasta 0,28.

Selityksen mukaan yhtälö I on kehitetty käytettäväksi määrittämään, onko jollakin annetulla rasvahappokoostumuksella todennäköisesti halutut matalien lämpötilojen ominaisuudet. Jos yhtälön mukaan laskettuna koostumuksella on alhainen Cpfac, eli arvo alle 0,4, koostumuksella on todennäköisesti matalien lämpötilojen ominaisuuksia. Cpfac-arvo alle 0,28 viittaa koostumuksella olevan samennuspiste alle -9 C.

Hyödyllisyysmallin haltijan mukaan yhtälöä I voidaan käyttää hyödyntämään arviota sitä, millaisilla koostumuksilla olisi tavoitellun mukainen samennuspiste. Yhtälön avulla voidaan simuloida eri rasvahappojakaumien vaikutusta samennuspistekertoimeen ja näin arvioida eri koostumuksen samennuspistettä. Edelleen hyödyllisyysmallin haltijan mukaan yhtälöä voidaan hyödyntää osana raaka-aineen valintaa koskevassa päätöksenteossa, ja yhtälö on vain yksi lisäkeino, eikä opetus raaka-aineen valintaan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että selityksen esimerkkien perusteella samennuspistearvo vaihtelee ja samalla myös samennuspiste kaavan I ja selityksen esittämällä tavalla. Valittajan väitteiden johdosta asiassa ei ole käynyt ilmi, että kaava I ei toimisi selityksessä esitetyllä tavalla ja soveltuisi siinä ilmoitettuun käyttötarkoitukseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitettyyn nähden, ettei asiassa ole tullut ilmi mitään seikkoja, joiden perusteella kaavaa I ei voitaisi käyttää selityksessä kuvatulla tavalla tai että selityksen perusteella alan ammattimies ei voisi käyttää keksintöä. Vaikka selityksen esimerkkien 1 ja 2 koostumukset eivät täysin vastaa suojavaatimuksen 1 koostumusta, ei tällä ole katsottava olevan merkitystä keksinnön käytettävyyden kannalta.

1.2 Rasvahappojen lähteet

Valittajan mukaan ”mäntyöljyrasvahappokoostumus” on monitulkintainen ja selityksen mukaan mahdollista olisi, että seos sisältää lisäaineita tai että rasvahapot olisi saatu muista lähteistä kuin tislaamalla raakamäntyöljyä.

Hyödyllisyysmallin itsenäinen suojavaatimus 1 koskee mäntyöljyrasvahappokoostumusta suojavaatimuksessa 1 tarkemmin kuvatusti.

Selityksen mukaan keksinnön mukainen rasvahappokoostumus valmistetaan edullisesti tislaamalla ja fraktioimalla raakamäntyöljyä aikaansaamaan hallitun mäntyöljyrasvahappokoostumuksen. Selityksessä on myös mainintoja siitä, että keksinnön mukainen rasvahappokoostumus valmistetaan myös sekoittamalla eri lähteistä, kuten mäntyöljystä, kasvi- ja eläinrasvasta peräisin olevia rasvahappoja.

Patentti- ja rekisterihallituksen sekä hyödyllisyysmallin haltijan mukaan kyseinen hyödyllisyysmalli on saatu muuntamalla se aiemmasta patenttihakemuksesta, jossa keksintö oli määritelty vielä laajemmin. Tämän vuoksi selitysosassa saattaa olla jäljellä kuvauksia laajemmasta alkuperäisestä keksinnöstä.

Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 24 §:n mukaan suojavaatimus määrää hyödyllisyysmallisuojan laajuuden. Suojavaatimusta tulkittaessa voidaan selitystä ja kuvia käyttää apuna.

Hyödyllisyysmallisuojaa on haettu mäntyöljyrasvahappokoostumukselle. Näin ollen on selvää, että kysymys on mäntyöljystä saadusta rasvahappokoostumuksesta, joka selityksen mukaan valmistetaan tislaamalla raakamäntyöljyä tai sekoittamalla mäntyöljystä peräisin olevia rasvahappoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitettyyn nähden, ettei mäntyöljyrasvahappokoostumuksesta ole suojavaatimusten ja selityksen perusteella sellaista epäselvyyttä, että alan ammattimies ei voisi käyttää keksintöä. Selitykseen jääneillä aikaisempaa patenttihakemusta koskevilla maininnoilla ei voida katsoa olevan asiassa merkitystä keksinnön käytettävyyden kannalta.

1.3 Rasvahappokoostumuksen aikaan saamisen ohjeet ja selityksen esimerkit

Valittajan mukaan suojavaatimuksen 1 mukaisen rasvahappokoostumuksen aikaansaamiseksi tarvittava raakamäntyöljyn valintavaihe on puutteellisesti kuvattu. Valittaja on muun ohella esittänyt, että raakamäntyöljyn valintaa koskien selitys ja esimerkki 1 ovat ristiriitaisia, raakaöljyn valintaa koskevassa selityksen kappaleessa ei mainita kaikkien vaikuttavien rasvahappojen konsentraatiota ja mitkä tekijät aiheuttavat muutoksia tislaukseen, kun yksikään esimerkkien tislauksesta ei tuota suojavaatimuksen 1 mukaista lopputulosta.

Valittaja on lisäksi esittänyt, että suojavaatimukseen 1 tehdyt lisärajoitukset eivät ole teknisiä piirteitä, sillä esimerkit eivät tue suojavaatimusten mukaista keksintöä. Selitysosaa ja esimerkkejä tarkasteltaessa käy ilmi, että esimerkkien 1, 2, 4 ja 6 koostumuksella saavutetaan kaikki halutut edut.

Kysymys on valittajan väitteiden johdosta sen arvioimisesta, onko keksintö esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 on täsmällisesti ilmoitettu raja-arvot tiettyjen rasvahappojen määrille ja tavoiteltu koostumuksen samennuspiste.

Suojavaatimus 1 on muokattu yhdistämällä alkuperäiseen suojavaatimukseen 1 alkuperäisestä suojavaatimuksesta 10 kohdat;

- vähemmän kuin 1 % C18:0- rasvahappoja;

- vähemmän kuin 2 % hartsihappoja;

ja muuttamalla vähemmän kuin 3 % tyydyttyneitä rasvahappoja muotoon vähemmän kuin 1,5 % tyydyttyneitä rasvahappoja.

Selityksessä on kunkin lisäyksen ja muutoksen osalta selostettu, millä pitoisuuksilla kunkin rasvahapon tai hartsihapon osuus on edullisimmillaan haluttuun tavoitteen saavuttamiseksi.

Lisäksi selityksessä on esitetty edellä käsitelty yhtälö I, mitä mäntyöljyrasvahappokoostumuksella tarkoitetaan ja mistä ja miten se on saatavilla sekä muita raakamäntyöljyn valintaan liittyviä ominaisuuksia ja seikkoja. Lisäksi on todettu, että on mahdollista ennustaa melko tarkkaan tislatun mäntyöljyrasvahappokoostumuksen rasvahappojakauma alkuperäisen raakamäntyöljyn rasvahappokonsentraation ja -tyypin perusteella, koska tislauksen aikana tapahtuu vain pieniä muutoksia.

Selityksen sivun 7 viimeisessä kappaleessa on todettu edullisen raakamäntyöljyn sinänsä sisältävän vähemmän kuin 1 prosentin rasvahappoja, jotka ovat tyydyttyneitä rasvahappoja C18 tai suurempia laskettuna rasvahappojen kokonaispainosta. Valittajan mukaan selityksen esimerkissä 1 sanottuja rasvahappoja on kuitenkin 1,9 prosenttia.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kun selityksessä on selostettu jokaisen kolmen suojavaatimukseen 1 tehdyn lisärajoituksen sisältämän ainesosan pitoisuuksien vaikutusta lopputuloksen saavuttamiseksi, ei asiassa ole perusteita katsoa, että lisäykset eivät olisi keksinnön teknisiä piirteitä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa edelleen, että selityksenkin mukaan keksintöä havainnollistetaan esimerkeillä, jotka kuvaavat keksinnön joitakin suoritusmuotoja. Suojavaatimuksia ja selitystä yhdessä tulkittaessa valittajan esiin nostamalla selityksen esimerkin yhden tekijän poikkeamalla selityksen yhdestä muusta kappaleesta ei ole merkitystä sen suhteen, että alan ammattimies voi esityksen perusteella käyttää keksintöä.

Selityksen esimerkeistä käy myös ilmi, että samaa raakamäntyöljyä tislaamalla on saatu selityksen esimerkkien 1 ja 2 tulokset, joissa lähes kaikkien rasvahappojen määrät sinänsä poikkeavat toisistaan. Poikkeamien voidaan kuitenkin todeta olevan vähäisiä. Lisäksi rasvahappokoostumusten samennuspisteet ovat -11 ºC ja -15 ºC ja samennuspistetekijät 0,14 ja 0,25, eli molemmilla voidaan siten sanoa olevan matalien lämpötilojen stabiilisuus ja suojavaatimuksen 1 mukainen samennuspiste.

Kun muidenkin valittajien mainitsemien esimerkkien tarkoituksena on havainnollistaa keksintöä ja kun esimerkit eivät ole ristiriidassa keksinnön kuvauksen kanssa, korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitettyyn nähden, ettei myöskään edellä valittajan mainitsemilla seikoilla esimerkeistä ole merkitystä sen suhteen, että alan ammattimies voi esityksen perusteella käyttää keksintöä.

2. Uutuus ja keksinnöllisyys

2.1 Itsenäisen suojavaatimuksen 1 uutuus

Valittaja on esittänyt, että suojavaatimuksen 1 koostumuksesta voitaisiin poistaa kaikki ne kohdat, jotka käsittävät määrän ”vähemmän kuin”, koska kyseisen kohdan määrä koostumuksesta voi silloin olla 0. Tällöin valittajan käsityksen mukaan mäntyöljyrasvahappokoostumus sisältäisi pelkästään C18:3 ja C18:2 -rasvahappoja.

Edellä todetusti suojavaatimus määrää hyödyllisyysmallisuojan laajuuden. Suojavaatimuksessa 1 lueteltujen kunkin ainesosan pitoisuuksien vaihtelun merkitystä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi on selostettu selityksessä. Näin ollen merkityksellisinä on pidettävä kaikkia suojavaatimuksessa 1 mainittuja osatekijöitä. Selityksessä on lisäksi todettu, että merkittävä määrä rasvahappoa selityksessä ja suojavaatimuksessa on 0,1 prosenttia ja että minkä tahansa muun kuin mainittujen rasvahappojen määrä on merkityksetön, jos konsentraatio on vähemmän kuin 0,1 prosenttia. Lisäksi kun kysymys on raakamäntyöljystä tislaamalla saaduista rasvahapoista, on selvää, että lopputuloksena saadaan myös muita kuin valittajan esittämiä rasvahappoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausuttuun nähden, ettei suojavaatimuksen 1 muuttamiseen valittajan esittämällä tavalla ole perusteita.

2.2 Itsenäisten suojavaatimusten 1, 13 ja 14 keksinnöllisyys

Valittajan mukaan hyödyllisyysmallin itsenäisen suojavaatimuksen 1 aihepiiri, sekä suojavaatimusten 13 ja 14 aihepiirit, jotka viittaavat suojavaatimukseen 1, eivät selvästi eroa tunnetusta tekniikasta. Valittaja on viitannut uutena seikkana markkinaoikeudessa esitettyyn nähden erityisesti estejulkaisuun D7 yhdistettynä julkaisuun D8.

Estejulkaisu D7 on Forchem Oy:n tuotekuvaus raakamäntyöljytisleestä vuodelta 2004. Valittajan omankaan näkemyksen mukaan kyseisen tuotekuvauksen sanottu koostumus ei täysin vastaa suojavaatimuksen 1 mukaista koostumusta. Koostumukset eroavatkin toisistaan useilta osin. Julkaisu ei myöskään sisällä mitään mainintoja hyvien kylmäominaisuuksien saavuttamisesta tai rasvahappojen tai niiden eri koostumusten merkityksestä koostumuksen kylmäominaisuuksille.

Estejulkaisu D7 ei näin ollen anna mitään lisäopetusta markkinaoikeuden jo käsittelemän viitejulkaisun D8 kanssa siihen nähden, mikä käy ilmi jo mainittuja viitejulkaisuja yksin tarkasteltaessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausuttuun nähden, että itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen koostumus eroaa selvästi siitä, mikä on tunnettua mainitusta viitejulkaisusta D7 myös yhdessä viitejulkaisun D8 kanssa.

3. Lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Timo Räbinä, Pekka Aalto ja Maarit Lindroos sekä yli-insinöörineuvokset Raimo Sepponen ja Jukka Seppälä. Asian esittelijä Saija Laitinen.

 
Julkaistu 27.6.2018