Muu päätös 3560/2018

Maa-aineslupaa koskeva valitus (Pieksämäki)

Antopäivä: 24.07.2018
Taltionumero: 3560
Diaarinumero: 1562/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T3560

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittaja Pieksämäen Luonnon Ystävät ry ja sen asiakirjoista ilmenevät 19 asiakumppania

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 3.3.2017 nro 17/0044/3

Asian aikaisempi käsittely

Pieksämäen rakennuslautakunta on 9.2.2016 antamallaan päätöksellä (28.1.2016 § 9) myöntänyt Betokari Oy:lle luvan ottaa 800 000 kuutiometriä soraa Pieksämäen kaupungissa sijaitsevien kiinteistöjen Kiviharju 593-402-4-89, Eerola 593-402-4-94, Lensula 593-402-4-96 ja Kivelä 593-402-4-87 alueelta. Pohjaveden ylin korkeusasema on N60 +130,80 ja maa-ainesten oton alin taso on altaan pohjalla N60 +111,0. Lupa on voimassa 15 vuotta siitä, kun lupa tulee lainvoimaiseksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Pieksämäen Luonnon Ystävät ry:n ja sen asiakumppanien valituksen Pieksämäen rakennuslautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 3 momentin mukaan maa-aineksia ei saa ilman erityistä syytä ottaa meren tai vesistön rantavyöhykkeellä, ellei aluetta ole asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa osoitettu tätä tarkoitusta varten. Pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994, YVA-laki) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Saman pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentissa säädetään muun muassa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen. Päätös on tehtävä viipymättä, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on saanut hankkeesta riittävät tiedot.

Asiassa saatu selvitys

Maa-ainesten ottoalue sijaitsee noin 15 kilometrin etäisyydellä Pieksämäen kuntakeskuksesta. Ottamisalue sijoittuu Etelä-Savon 4.10.2010 vahvistetussa maakuntakaavassa maa-ainesten ottoalueeksi osoitetulle alueelle (EO 316).

Alue ei sijaitse pohjavesialueeksi luokitellulla alueella.

Ottamissuunnitelman mukaan ottamisalue on vanhaa maa-ainesten ottamisaluetta, jossa ottaminen on ulotettu lähelle pohjaveden pinnan tasoa. Osalla ottamisalueesta on voimassa oleva ottamislupa. Ottamissuunnitelmassa on esitetty maa-ainesten ottamista pohjaveden pinnan alapuolelta siten, että alueelle muodostuisi ottamisen päätyttyä noin 4,76 hehtaarin suuruinen pohjavesilampi. Alueen pohjavesi on keskimäärin tasolla +130,75. Altaan pohjalla ottaminen on tarkoitus suorittaa tasoon 111,00 metriä meren pinnan yläpuolella eli noin 19,75 metriä pohjaveden pinnan alapuolelle. Altaan ulkopuolisilla alueilla ottaminen on tarkoitus suorittaa tasoon +131,50–+131,80 (Korkeusjärjestelmänä N60). Ottamissuunnitelman mukaan lähimmät kiinteistöt sijaitsevat ottamisalueen rajasta noin 175 metrin etäisyydellä.

Ottamissuunnitelmassa on öljytuotteiden ja jätteiden käsittelyn osalta todettu muun muassa, että maa-ainesten ottamisalueella ei säilytetä poltto- ja voiteluaineita tai muita ympäristölle haitallisia kemikaaleja ilman riittäviä suojarakenteita. Nestemäisten polttoaineiden, voiteluaineiden ja muiden pohjavedelle vaaraa aiheuttavien aineiden varastointi ja polttoaineen jakelupaikka sekä mahdollinen kuljetus- ja maansiirtokoneiden säilytys sijoitetaan alueelle, jonka maaperä on suojattu. Tukitoiminta-alue suojataan nesteitä läpäisemättömäksi ja reunoilta korotetuksi alueeksi.

Ottamissuunnitelman mukaan maa-ainesalueella tullaan noudattamaan samaa pohjaveden pinnankorkeuden ja laadun tarkkailuohjelmaa, mikä käsiteltävänä olevassa ympäristöluvassa tullaan määrittämään. Keväällä 2015 selvitettiin alueen kaakkoispuolella olevien kiinteistöjen vedenhankinta. Toiminnan aikana pohjaveden tasot määritetään lähimmistä talousvesikaivoista sekä muodostuvasta pohjavesialtaasta. Kahdesta lähimmästä talousvesikaivosta on otettu 25.6.2013 vesinäytteet. Tarkkailua jatketaan toiminnan aikana edellä mainituista kaivoista, muodostuvasta pohjavesialtaasta sekä mahdollisesti asennettavista pohjaveden havaintoputkista joka kolmas vuosi. Mikäli pohjaveden tilassa havaitaan haitallisia vaikutuksia, otetaan viipymättä yhteyttä valvovaan viranomaiseen.

Ottamissuunnitelman liitteenä on selvitys lähialueen kaivoista. Karttatarkastelun perusteella noin 150–500 metrin etäisyydellä ottamisalueesta on kahdeksan kaivoa. Ottamisaluetta lähinnä oleva kaivo on porakaivo, muut kaivot ovat betonirengaskaivoja. Lisäksi noin 500–1 500 metrin etäisyydellä ottamisalueesta on useita kaivoja, selvityksen mukaan 11 kaivoa.

Ottamissuunnitelman liitteenä on Geologian tutkimuskeskuksen laatima arvio pohjaveden alaisen maa-ainesten oton vaikutuksesta pohjaveden pintaan, vesistöihin ja harjumuodostumaan Paltasen maa-ainesten ottamisalueella (geologit Tapio Väänänen ja Jari Hyvärinen, GTK 28.5.2015). Selvityksen mukaan ottamistoiminta ei vaikuta pohjaveden pinnan tasoon merkittävästi edes lähellä kaivualuetta. Yleisesti ottaen pohjaveden pinnan alainen maa-ainesten otto voi näkyä pohjaveden pinnan korkeuden vaihtelun vuodenajoittaisena suurentumisena, pohjaveden lämpötilan kohoamisena ja liuenneiden aineiden määrän kohoamisena. Selvityksen mukaan alueen pohjaveden pinnan ja laadun tarkkailua varten tulisi suunnitellun maa-ainesten ottoalueen ympäristöön asentaa yhteensä 2–3 pohjaveden havaintoputkea esimerkiksi lounais- ja itäpuolelle.

Ottamissuunnitelmassa on viitattu pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista koskevan projektin (POSKI-projekti) loppuraporttiin Etelä-Savon osalta (Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 9/2010). Mainitussa raportissa Paltaharjun alue on mainittu yhteensovitusalueena. Asiakirjoissa on ote Geologian tutkimuskeskuksen Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaamista koskevasta raportista 5.12.2014. Paltasen alueesta on todettu, että alue soveltuu nykyisen maa-ainesten ottoaluerajauksen mukaisesti erittäin hyvin maa- ja harjukiviainesten ottoon. Raportissa on todettu, että Paltanen-Tinakypärän alueelle tulee laatia YVA-selvitys ja maa-ainesten oton yleissuunnitelma.

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut hakemuksen johdosta 29.1.2015 päivätyn lausunnon. Lausunnossa on todettu muun muassa, että etukäteen arvioiden hakemuksessa kuvattu maa-aineksen otto ei ole vaikutuksiltaan ja merkittävyydeltään sellainen, että hankkeelle tulisi hakea vesilain mukaista lupaa. Kaivunaikainen pohjaveden samentuminen on mahdollista, mutta samentumisella ei arvioida olevan pitkäaikaista vaikutusta pohjaveden laatuun. Suunnitelman mukaan pohjaveden pintaa ei alenneta, jolloin maa-ainesten otolla ei arvioida olevan vaikutusta pohjaveden määrään. Maa-aineksien ottaminen hakemussuunnitelmassa kuvatulla tavalla ei etukäteen arvioiden vaaranna alueen pohjaveden laatua. Maa-ainesten otosta ei etukäteen arvioiden katsota aiheutuvan haittaa pohjavesiesiintymälle, lähialueen yksityisille kaivoille tai lähialueen pintavesille.

ELY-keskus on 6.10.2015 antamassaan lausunnossa todennut, ettei ELY-keskuksella ole huomautettavaa maa-aineslupahakemuksesta.

Valituksenalaisessa päätöksessä on hyväksytty ottamissuunnitelmassa esitetty ja annettu lisäksi lupamääräyksiä. Lupamääräyksiä on annettu muun muassa alueen maisemoinnista (lupamääräykset 3, 5 ja 6) ja pohjavedelle haitallisten aineiden maaperään pääsyn estämisestä (lupamääräykset 8 ja 9). Lupamääräyksessä 13 on edellytetty pohjaveden tarkkailuputkien asentamista geologien tutkimuslaitoksen, oikeastaan Geologian tutkimuskeskuksen suosittamiin paikkoihin. Maa-ainesten määrän ilmoittamisen yhteydessä on ilmoitettava myös pohjaveden laadun tarkkailun tulokset.

Oikeudellinen arviointi

Valituksessa on katsottu, että päätös on perustunut osin virheelliseen aineistoon, koska ELY-keskuksen lausunto on virheellinen ja puutteellinen.

Hallinto-oikeus toteaa, että samaa hanketta koskeva hakemus on ollut vireillä jo aikaisemmin. ELY-keskus on antanut hankkeesta tuolloin lausunnon. Alueella on ollut jo pitkään ottamistoimintaa. ELY-keskus on antanut 29.1.2015 päivätyn lausunnon hankkeen mahdollisesti tarvitseman vesilain mukaisen luvan tarpeesta. Lausunnosta ilmenee, että ELY-keskuksella on ollut käytössään ottamissuunnitelma, jossa on selostettu hankkeen yksityiskohdat, alueen nykytila ja yleiskuvaus. Ottamissuunnitelmassa on selostettu muun muassa lähialueen vesistöt. Lausunnossa on otettu kantaa myös ottamisen vaikutuksista lähialueella oleviin kaivoihin. ELY-keskus on antanut hakemuksen johdosta myös toisen, 6.10.2015 päivätyn lausunnon, josta ilmenee, ettei ELY-keskuksella ole ollut huomautettavaa hankkeesta. Hallinto-oikeus arvioi, etteivät ELY-keskuksen lausunnot ole mahdollisesta vesistön nimen sekaannuksesta huolimatta virheellisiä tai puutteellisia siten, että sillä olisi voinut olla merkitystä hankkeen vaikutusten arvioimisessa.

Valituksessa on katsottu, että GTK:n lausunnossa on virheellisiä ja keskenään ristiriitaisia tietoja muun muassa maatutkaluotauksista ja siltä osin kuin siinä on käytetty Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaamista koskeneen projektin (Geologian tutkimuskeskus) tietoja. Mainitun projektin kohderaportissa on useita virheellisiä tietoja muun muassa pohjaveden pinnan arvioidusta tasosta. Selvityksessä esitetty laskelma on harhaanjohtava.

Geologian tutkimuskeskuksen selvityksestä ilmenee, että valituksessa mainitun projektin yhteydessä on tutkittu kallion pinnan syvyyttä alueella. Selvityksen mukaan tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina, koska maatutkaluotausten tulosten tulkintaa varten ei ollut ollut käytettävissä referenssikairauksia. Alueelle vuonna 1972 tehdyissä lyöntikairauksissa ottamisalueella on päästy noin kuuden metrin syvyyteen ja kairauksen on tulkittu päättyneen kiveen. Maanpeitteen paksuudesta on annettu tulkinnallinen arvio. Selvityksen mukaan alueella on tehty pohjavesitutkimus vuonna 1972, jolloin alueelta on tarkkailtu pumppauksen aiheuttaman veden pinnan tason muutosta usealta havaintopaikalta. Selvityksestä ilmenee, että ottamissuunnitelmaa varten alueelta on vuonna 2015 tehty pohjaveden ja vesistöjen pinnan korkeusmittauksia sekä kartoitettu lähialueen kaivot. Näiden tietojen perusteella on laadittu pohjavedenpintamalli sekä laskettu pohjaveden virtaussuunnat. Selvityksen mukaan pohjaveden päävirtaussuunnat ovat Kekrinpuron pohjoispuolella länteen ja lounaaseen ja puron eteläpuolella pohjoisluoteeseen.

Selvityksessä on pyritty laskelman avulla arvioimaan ottamisen vaikutusta pohjaveden pinnan tasoon. Selvityksen johtopäätöksenä on ollut, ettei hakemuksessa tarkoitettu maa-ainesten ottaminen vaikuta pohjaveden pintaan merkittävästi edes lähellä kaivualuetta. Johtopäätökseen on päästy paitsi laskelman avulla myös arvioimalla selostuksessa esitettyjä seurantatutkimuksia alueelta. Hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa esitettyä selvitystä voida pitää harhaanjohtavana.

Hallinto-oikeus toteaa, että selvityksestä ilmenee sen perusteena olleiden maaperästä tehtyjen tutkimusten olleen suuntaa antavia ja tulkinnallisia. Tämä on otettu selvityksessä huomioon. Hallinto-oikeus arvioi, että selvityksestä ei ole havaittavissa sellaista virhettä, etteikö arviota pohjaveden pinnan alaisen maa-ainesten ottamisen vaikutuksista olisi sen perusteella voitu tehdä.

Valituksessa on katsottu, että alueella on hyvä pohjavesivaranto, minkä lisäksi läheisiä kaivoja on pidettävä vedenottamoina. Hanke edellyttää vesilain mukaista lupaa.

Ottamisalue ei sijoitu luokitellulle pohjavesialueelle. Hallinto-oikeus toteaa, että edellä selostetulla tavalla alue on maakuntakaavassa osoitettu maa-ainesten ottamisalueeksi. Aluetta koskevien selvitysten, kuten POSKI-selvityksen ja Geologian tutkimuskeskuksen raportin mukaan alue soveltuu hyvin maa-ainesten ottoon. Ottamisalue ei siten sijoitu sellaiselle alueelle, minkä olisi myöskään aluetta koskevissa selvityksissä arvioitu olevan vedenhankintaan varten tärkeä tai muu vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Kun otetaan huomioon ottamisalueen sijainti sekä pohjavesien suojaamiseksi ja laadun tarkkailemiseksi annetut lupamääräykset hallinto-oikeus arvioi, että ottamisesta ei ennalta arvioiden aiheudu maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Etäisyydet lähimpiin vesistöihin ja kaivoihin huomioon ottaen toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu myöskään pinta- tai kaivovesille niiden laatuun tai kaivojen antoisuuteen liittyvää vahinkoa tai muutoksia.

ELY-keskus, joka on vesilain mukainen valvontaviranomainen, on antanut lausunnon, jonka mukaan nyt kysymyksessä oleva hanke ei tarvitse vesilain mukaista lupaa. Niiltä osin kuin vesilain mukaisen luvan tarve tulee harkittavaksi maa-aineslupa-asiaa ratkaistaessa, hallinto-oikeus toteaa, että edellä toiminnan arvioiduista pohjavesivaikutuksista lausutun, esitetyn selvityksen ja alueen olosuhteiden perusteella hallinto-oikeudella ei ole aihetta arvioida asiaa toisin.

Valituksessa on katsottu, että YVA-menettelyn kynnys ylittyy, koska muutkin saattavat hakea maa-aineslupia lähialueelle.

Nyt kysymyksessä olevan hankkeen ottamisalueen pinta-ala on 7,22 hehtaaria. Kokonaisottomäärä on 800 000 kuutiometriä. Vuotuiseksi ottomääräksi on päätöksessä arvioitu 53 350 kuutiometriä. Hankkeessa ei siten ole kysymys YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hankkeesta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen yksittäistapauksessa edellyttää edellä selostetun YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaan, että hanke aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, pykälän 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Arvioinnissa on otettava huomioon hankkeen ominaisuudet, sijainti sekä vaikutusten luonne.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei asiassa ole ilmennyt, että lähialueella olisi sellaisia hankkeita vireillä, joista yhdessä nyt kysymyksessä olevan hankkeen kanssa aiheutuisi YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Mikäli tällaisia hankkeita tulee vireille, ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuus on harkittava uudelleen.

Lopputulos

Valituksenalainen päätös ei ole valituksessa esitettyjen valitusperusteiden johdosta lainvastainen.

Päätöksen ovat tehneet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Vanala ja Terhi Helttunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pieksämäen Luonnon Ystävät ry ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden ja Pieksämäen rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja Betokari Oy:n hakemus hylätään.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat uudistaneet hallinto-oikeudelle esittämänsä ja esittäneet lisäksi seuraavaa:

Hallinto-oikeus on arvioinut väärin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntoa, jossa on sekaannuksia vesistöjen nimissä ja sijainnissa. Lausunnossa ei mainita mitään Santalammesta, joka on lähde, eikä lähialueen kaivojen sijainnista.

Hanketta, jolle nyt on myönnetty lupa, voidaan verrata Jämsän Kollinkankaan hankkeeseen, jonka osalta pohjaveden pinnan alapuolisen maa-ainesten oton katsottiin voivan heikentää pohjaveden laatua.

Pohjaveden suojelun oikeusohjeet suojaavat paitsi luokiteltuja alueita ja yhdyskunnan vedenottamista myös kaikkea pohjavettä. Valituksenalaisen päätöksen mukainen ottaminen todennäköisesti heikentäisi Paltasen alueen pohjaveden laatua ja määrää ja tämä muutos aiheuttaisi haittaa veden käyttämiselle talousvetenä hankealueen lähitalouksissa. Muutos pohjaveden määrässä muuttaa myös Santalammen ja Kekrinpuron vesitaloutta. Hankkeelle tulee hakea vesilain mukaista lupaa.

Pieksämäen rakennuslautakunta on antanut vastineen, jonka mukaan valitus on hylättävä. Alueella on voimassa pohjavedenalainen maa-ainestenottolupa. Ei ole voitu osoittaa, että toiminta olisi vaikuttanut vesien suojeluun tai rakennettuun ympäristöön. Maa-ainestenottoalue ei ole luokitellulla pohjavesialueella. Alueella ei ole vedenottamoita tai vedenottamovarauksia.

Keski-Savon ympäristölautakunta Pieksämäen ympäristönsuojeluviranomaisena on antanut vastineen. Maakuntakaavassa alue on merkitty maa-ainesten ottoon soveltuvaksi alueeksi (EO 316). Ottoalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alue on myös POSKI-projektissa määritelty soranottoon soveltuvaksi alueeksi. Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ole lausunnossaan edellyttänyt vesilain mukaisen luvan hakemista. Estettä luvan myöntämiselle ei ole.

Betokari Oy on antanut vastineen. Valitus on hylättävä. Kyseessä on vanha maa-ainestenottoalue, jolla toimintaa on ollut pitkään. Alueen sopivuus maa-ainesten ottoon on selvitetty maakuntakaavan laatimisen yhteydessä. Kysymyksessä ei ole luokiteltu pohjavesialue. Toiminta ei pilaa maaperää tai pohjavettä. Kaivuaikainen pohjaveden samentuminen ottoalueella on mahdollista, mutta sillä ei ole pitkäaikaisia vaikutuksia pohjaveden laatuun. Pohjaveden pintaa ei alenneta, jolloin hankkeella ei ole vaikutusta pohjaveden määrään. Maaperän ja pohjaveden suojelun kannalta keskeisessä asemassa ovat poltto- ja voiteluaineiden sekä jätteiden huolellinen käsittely ja varastointi. ELY-keskuksella ei ole ollut huomautettavaa hankkeesta. Geologian tutkimuskeskus on selvityksessään katsonut, että haitallisia vaikutuksia pinta- tai pohjavesiin ei aiheudu. Maa-aineksia on jo aikaisemman luvan perusteella otettu pohjaveden pinnan alapuolelta. Haitallisia vaikutuksia pohjaveteen ei ole havaittu. Estettä maa-ainesluvan myöntämiselle ei ole. Muutoksenhakijoiden valituksessaan viittaama Kollinkankaan hanke ei ole vertailukelpoinen nyt puheena olevan maa-ainestenottohankkeen kanssa.

Pieksämäen Luonnon Ystävät ry ja sen asiakumppanit ovat antaneet vastaselityksen. Voimassa oleva maa-aineslupa pohjaveden pinnan alapuoliseen maa-ainesten ottoon on myönnetty huomattavasti pienempään toimintaan. Toiminnan vaikutuksia pohjaveteen ei vielä tunneta. Toiminta-alueen naapurikiinteistön kaivovesinäytteestä on havaittu kohonnut mangaanipitoisuus. Vesihallitus on vuonna 1976 määritellyt Paltasen alueen tärkeäksi pohjavesialueeksi. Mikään ei osoita, että pohjavesiolosuhteet Paltasen alueella olisivat ratkaisevasti muuttuneet. Useat taloudet ottavat vetensä esiintymästä ja Santalampi on puhdasvetinen lähdelampi, johon pohjavettä purkautuu runsaasti. Lähimmät kaivot ovat alle 200 metrin päässä ottamisalueesta pohjaveden virtaussuunnan alapuolella. Kysymys talousvesikaivojen pilaantumisesta ottamistoiminnan seurauksena tulisi ratkaista vesilain mukaisessa lupamenettelyssä. Kun lupaa ei ole edellytetty, jää vesilain mukainen intressivertailu toteutumatta ja kaivojen omistajien oikeusturva puutteelliseksi.

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto on riittämätön sen arvioimiseksi, aiheutuuko hankkeesta vesilain 3 luvun 2 §:n 2 kohdan mukainen seuraus. ELY-keskuksella ei ole ollut käytössään talousvesikaivokartoitusta lausuntoa antaessaan. ELY-keskuksen lausunnossa ei oteta huomioon samentumisen lisäksi soranoton muita mahdollisia pohjavesivaikutuksia. Lupahakemukseen liitetty GTK:n selvitys perustuu osin Etelä-Savon kiviaineshuollon turvaaminen -projektin aikana tehtyihin maatutkaluotauksiin, jotka sisältävät virheitä. Ottamisalueen läheisyydessä on luonnontilainen Kekrinpuro, johon pohjavettä purkautuu. Vesilupa tarvitaan hankkeeseen, joka olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Kohta ei tarkoita ainoastaan luokiteltuja pohjavesiesiintymiä, kuten viranomaiskäytännössä on tulkittu.

Pieksämäen Luonnon Ystävät ry:n ja sen asiakumppaneiden vastaselitys on annettu tiedoksi Betokari Oy:lle ja Keski-Savon ympäristölautakunnalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta A:n tekemänä.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Pieksämäen Luonnon Ystävät ry:n ja yhdistyksen muiden asiakumppanien valituksesta.

2. Lupamääräys 13 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

13. Maa-ainesluvan haltijan tulee vuosittain ilmoittaa maa-aineslain 23 a §:n mukaisesti otetun maa-aineksen määrä ja laatu. Samassa yhteydessä tulee ilmoittaa myös pohjaveden ja kaivojen tarkkailun tulokset, joiden on oltava saatavissa muulloinkin tarvittaessa. Pohjaveden ja kaivojen tarkkailun tulokset tulee toimittaa myös Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Pohjaveden tarkkailua on suoritettava vähintään kahdesta pohjavesiputkesta, jotka asennetaan Geologian tutkimuskeskuksen suosittamiin paikkoihin. Kaivojen tarkkailua on suoritettava kahdesta lähimmästä, maa-ainesten ottamissuunnitelmassa mainitusta kaivosta.

Pohjaveden pinnankorkeus on mitattava pohjavesiputkista ja tarkkailun piiriin kuuluvista kaivoista neljä kertaa vuodessa eri vuodenaikoina.

Vesinäytteet pohjavesiputkista ja tarkkailun piiriin kuuluvista kaivoista on otettava vähintään kerran vuodessa samaan vuodenaikaan. Vesinäytteistä määritettäviä parametreja ovat haju, maku, sameus, väriluku, lämpötila, pH, kovuus, happi, kemiallinen hapenkulutus (CODMn), sähkönjohtavuus, kiintoaine, rauta, mangaani, sulfaatti, nitraatti, nitriitti, ammoniumtyppi, kloridi, öljyhiilivedyt (C10–C40) sekä koliformiset ja E. Coli bakteerit.

3. Enemmälti valitus hylätään. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muilta osin muuteta.

Perustelut

1. A ei ole tehnyt valitusta Pieksämäen rakennuslautakunnan päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. A on esiintynyt asiassa valittajana ensimmäisen kerran vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi valitus on asiassa sovellettavana olevan kuntalain (365/1995) 93 §:n nojalla jätettävä tutkimatta.

2. Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa maa-ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Nyt puheena oleva ottamisalue ei sijaitse tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on edellä mainittujen tärkeiden ja muiden vedenhankintakäyttöön soveltuvien pohjavesialueiden ulkopuolellakin sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon jää mahdollisimman vähäiseksi eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan puheena olevalla alueella esiintyy pohjavettä, jota käytetään talousvetenä, ja lähialueella sijaitsee useita talousvesikaivoja. Alueella on harjoitettu maa-ainesten ottamista 1960-luvulta alkaen. Maa-ainesten ottaminen on ulottunut osin myös pohjaveden pinnan läheisyyteen. Hakemuksen mukaisen maa-ainesten ottamisen vaikutuksia on arvioitu Geologian tutkimuskeskuksen raportissa, jonka mukaan pohjaveden pinnan alapuolelle ulottuvan maa-ainesten ottamisen ei ole arvioitu vaikuttavan pohjaveden pinnan tasoon merkittävästi edes lähellä kaivualuetta. Yleisesti pohjaveden pinnan alapuolinen maa-ainestenotto voi kuitenkin seurantatutkimusten perusteella näkyä pohjaveden pinnan korkeuden vuodenajoittaisen vaihteluvälin suurentumisena, pohjaveden lämpötilan kohoamisena ja liuenneiden aineiden määrän kohoamisena. Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon mukaan maa-ainesten ottaminen hakemussuunnitelmassa kuvatulla tavalla ei etukäteen arvioiden vaaranna pohjaveden laatua.

Vaikka toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu talousvesikäyttöä haittaavia muutoksia alueen pohjaveden määrässä ja laadussa, on lupamääräykseen 13 lisättävä pohjaveden ja lähialueen kaivojen veden laadun tarkkailua koskevat määräykset ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla pohjavesivaikutusten seuraamiseksi. Lupamääräyksellä varmistetaan, ettei toiminnasta aiheudu kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa asutukselle tai ympäristölle. Jos toiminnasta seurannan perusteella uhkaisi ennalta arvioidusta poiketen aiheutua lähialueen pohjaveden talousvesikäyttöä haittaavia määrällisiä tai laadullisia muutoksia, voitaisiin asiaan tarkkailutulosten perusteella puuttua maa-aineslain, vesilain ja ympäristönsuojelulain mahdollistamin keinoin.

3. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maa-aineksia ei saa ottaa siten, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Lainkohdan säätämistä koskevan hallituksen esityksen (HE 242/1996 vp) mukaan lupaedellytysten harkintaan ehdotettiin sisällytettäväksi kaksi tärkeintä pohjavesiluokkaa.

Muutoksenhaun kohteena oleva maa-aineslupa on myönnetty alueelle, joka sijaitsee luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolella. Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee noin 1,2 kilometriä ottamisalueen luoteispuolella. Maa-ainesten ottamisesta ei asiakirjojen perusteella aiheudu pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista tärkeällä tai muulla pohjaveden hankintaan soveltuvalla pohjavesialueella. Kysymyksessä ei ole maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu tilanne. Maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä ei siten ole ollut, että hankkeelle tulisi olla vesilain mukainen lupa. Ympäristönsuojelulain 17 §:ssä säädetty pohjaveden pilaamiskielto sitä vastoin koskee kaikkea maaperässä olevaa pohjavettä riippumatta pohjavesiluokituksesta, josta säädetään nykyisin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 2 a luvussa.

Myös luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolelle sijoitettava maa-ainestenottohanke saattaa edellyttää lupaa vesilain 3 luvun 2 §:n tarkoittamissa tilanteissa. Lainvoimaista vesilain mukaista lupaa ei kuitenkaan ole maa-aineslaissa säädetty näissä tilanteissa maa-ainesluvan myöntämisen edellytykseksi. Tämän asian yhteydessä ei siten tule ratkaistavaksi, onko hankkeelle tarpeen saada vesilain mukainen lupa.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Hanna Lehtinen.

 
Julkaistu 24.7.2018