Muu päätös 2152/2019

Asia Valitus lunastusasiassa

Valittajat A, B ja C

Päätös, jota valitus koskee

Valtioneuvosto 30.8.2018 nro TEM/84/05.03.03/2018

Valtioneuvoston päätös

Valtioneuvosto on valituksenalaisella päätöksellään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 4 §:n nojalla antanut Fingrid Oyj:lle luvan lunastamalla hankkia pysyvän käyttöoikeuden 110 kilovoltin sähkönsiirtojohtoa (Leväsuo–Pikkarala) ja tiedonsiirtolaitteita varten tarvittaviin hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Oulun kaupungissa. Lunastus alkaa kiinteistöltä Kivikkokankaan puistot 564-47-9903-0 ja päättyy kiinteistölle Maikkulan kartano 564-404-28-33.

Johdon pituus on noin 1,1 kilometriä. Johtoaukean leveys on 26 metriä. Johtoaukean kummallekin puolelle lunastetaan 10 metriä leveät reunavyöhykkeet.

Fingrid Oyj:lle on lunastuslain 58 §:n nojalla annettu myös ennakkohaltuunottolupa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A, B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että valtioneuvoston päätös kumotaan ja Fingrid Oyj:n lunastuslupa- ja ennakkohaltuunottolupahakemus palautetaan valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajat ovat myös vaatineet, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen. Valittajat ovat lisäksi vaatineet, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Johtolinja on nykyisellään toimiva ja tarkoituksenmukainen. Sähkönsiirtoon, turvallisuuteen tai toimintavarmuuteen liittyviä perusteita voimajohdon siirtämistä koskevalle hankkeelle ei ole. Asiassa ei ole edes esitetty, että turvaetäisyydet johtolinjaan olisivat nykyisellään riittämättömät.

Nykyinen johtolinja on yleisen edun mukainen eikä siirtohankkeelle ole lunastuslain 4 §:ssä edellytettyä yleistä tarvetta. Omaisuutta ei voida päättää lunastettavaksi kevein perustein tai puutteellisen ja vanhentuneen selvitystyön perusteella.

Valtioneuvoston päätöksessä on viitattu vuonna 2007 laadittuun ympäristöselvitykseen, joka ei enää ole ajantasainen. Riittävää selvitystä hankkeen toteuttamiseksi ja yleisen tarpeen osoittamiseksi ei ole tehty. Alueen väkiluku ja rakennuskanta on lisääntynyt selvityksen tekemisen jälkeen huomattavasti. Uusien selvitysten tekeminen hankkeen ja lunastamisen perusteeksi on välttämätöntä.

Fingrid Oyj:n mukaan 110 kilovoltin Leväsuo−Pikkarala-voimansiirtojohtoon tarvitaan Oulun Saarelassa muutos kaupungin maankäytöllisten ja kaavoituksellisten tarpeiden vuoksi. Nykyisen voimajohdon etäisyys asuinrakennuksiin ei kuitenkaan edellytä johdon siirtoa. Kaupungin muilla asuinalueilla, kuten Mustansuolla, Kontionkankaalla ja Huonesuolla, 110 kilovoltin voimajohdon johtoalue sijoittuu asuinrakennusten välittömään läheisyyteen. Lisäksi voimajohdon ja asutuksen sijoittamista on hyödynnetty osin puisto- tai viheralueena esimerkiksi Kiulunkankaalla ja Puolivälinkankaalla. Tämä osoittaa, että kaupungin maankäytölliset ja kaavoitukselliset käytännöt eivät muodosta perustetta voimajohdon siirtämiselle.

Yleisen tarpeen olemassaolon selvittäminen on ollut joka tapauksessa puutteellista, koska johtolinjaa ollaan siirtämässä alueelle, jolla ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Valittajille ja muille asiaan osallisille ei siten ole varattu riittävää mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa johtolinjan toteuttamiseen.

Oulun kaupunginhallitus päätti 22.9.2008, että 220 kilovoltin (nykyisin 110 kilovoltin) Leväsuo−Kalajoki-voimajohto siirretään pois Saarelan kaupunginosan nykyiseltä asemakaava-alueelta ja että siirrosta tehdään Fingrid Oyj:n kanssa aiesopimus ja asemakaavan muuttaminen vapautuvalla asemakaava-alueella käynnistetään. Kaupungin tekninen keskus lausui tuolloin jatkotoimenpiteitä koskevassa esityksessään, että voimajohdon siirtäminen edellyttää, että alueelle laaditaan asemakaava. Lausunnossaan 12.1.2009 kaupunginhallitus katsoi teknistä keskusta siteeratessaan, että voimalinjan siirtäminen kaupunginhallituksen päätöksen mukaan tulee perustumaan asemakaavaprosessiin, jossa toimenpiteiden vaikutukset arvioidaan. Asemakaavan tarpeellisuutta johtolinjan toteuttamisessa on käsitelty myös Oulun hallinto-oikeuden päätöksessä 7.5.2010.

Kaupunginhallituksen päätöksen 22.9.2008 ja lausunnon 12.1.2009 jälkeen kaupunki on kuitenkin edennyt asiassa yhdyskuntalautakunnan päätöksen 14.6.2016 nojalla. Tuossa päätöksessä lautakunta katsoi, että voimajohdon siirtoasiassa voidaan nyt edetä yleiskaavan pohjalta. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Uuden Oulun yleiskaavan 18.4.2016. Valittajille ei varattu tilaisuutta vaikuttaa yleiskaavaan, vaikka yhdyskuntalautakunta eteni voimajohdon siirtoasiassa yleiskaavan perusteella pian kaavan hyväksymisen jälkeen.

Hallinto-oikeuden päätöksen ja kaupunginhallituksen lausunnon perusteella voimajohdon siirtämistä koskevassa asiassa olisi tullut edetä vasta alueen asemakaavan saatua lainvoiman. Johtolinjan siirtämisen mahdollistavaa asemakaavaa ei ole. Yleistä tarvetta johtolinjan siirtämiselle ei ole riittävästi selvitetty eikä sitä ole.

Lausunnossaan valtioneuvostolle valittajat ovat tuoneet esille, että voimalinjan siirron vaihtoehtoisia reittejä ei ole selvitetty tarpeeksi. Lunastuksen tarkoitus voidaan toteuttaa vaihtoehtoisella tavalla ilman, että nyt kysymyksessä olevaan lunastukseen on tarpeen ryhtyä. Vaihtoehtoinen ratkaisu, jossa uusi johtolinja sijoittuisi Oulun kaupungin omistamalle rakentamattomalle metsämaalle, on yhä toteuttamiskelpoinen.

Fingrid Oyj:n lunastuslupahakemuksen liitekartta, Saarelan alueen karttatuloste 4.10.2018 ja Oulun karttapalvelusta hankittu vaihtoehtoinen reitti 1 osoittavat, että mikäli voimajohdon siirtäminen ajantasaisen tarveharkinnan ja muun valmistelutyön seurauksena osoittautuu edelleen tarpeelliseksi, on johdon siirtäminen mahdollista toteuttaa valittajien esittämällä tavalla kaupungin omistamia maa-alueita hyväksi käyttäen. Tällöin voidaan myös välttää maisema-alueena arvokkaan peltoaukean tuhoaminen.

Kartat osoittavat, että vaihtoehtoinen reitti 1 sijoittuu uuden johtoalueen osalla kokonaan kaupungin omistamalle maalle toisin kuin vaihtoehdossa 2, jossa johdon siirtämisen välittömät vaikutukset kohdistuvat 13:een yksityisomistuksessa olevaan kiinteistöön. Vaihtoehdossa 1 uuden johtoalueen pituus olisi kartta-aineiston perusteella vain noin 400 metriä. Johto voidaan sijoittaa yli 40 metrin etäisyydelle lähimmistä asuinrakennuksista ja lisäksi johtolinjan kummallekin puolelle jää tilaa maisemallisia vaikutuksia pienentävälle ja asumisviihtyvyyttä lisäävälle metsäkaistaleelle.

Asuinrakentamiseen käytettävissä olevien tonttien menettämistä ei ole arvioitu ajantasaisesti ja riittävästi eri sijoitusvaihtoehtojen tilanteissa. Arvioinnissa on otettava huomioon Saarelan ja sen lähialueiden voimakas kehitys sekä kehitys tulevaisuudessa. Tätä ei ole voitu ottaa riittävällä tavalla huomioon vanhemmissa selvityksissä.

Karttojen perusteella voidaan havaita muitakin vaihtoehtoisia toteuttamistapoja voimajohdon siirrolle. Nämä vaihtoehdot on jätetty johdon siirtoa koskevassa prosessissa ja lunastuslupaa koskevassa päätöksenteossa puutteellisen valmistelu- ja selvitystyön seurauksena huomiotta. Voimajohto voitaisiin siirtää kauemmas tiheämmin asutuista ja rakennettavista Saarelasta ja Hiukkavaarasta.

Valittajat ovat tuoneet esille myös maakaapeloinnin. Fingrid Oyj ei ole vastineessaan valtioneuvostolle perustellut uskottavalla tavalla sitä, että maakaapelointi ei olisi toteutettavissa nyt lunastettavalla alueella. Johdon kaapeloinnilla voitaisiin merkittävästi vähentää hankkeesta eri osapuolille koituvia haittoja.

Asiassa ei ole riittävästi selvitetty vaihtoehtoja, joilla hanke voitaisiin toteuttaa lunastamatta yksityistä omaisuutta ja aiheuttamatta sille merkittävää haittaa. Huomioon ei myöskään ole otettu vaihtoehtoja, joiden avulla yksityisten edulle koituvaa haittaa voitaisiin pyrkiä vähentämään. Päätöksenteossa on viitattu vanhentuneeseen aineistoon eikä alueen asukas- ja rakennuskannan muuttumista ja kehittymistä tulevaisuudessa ole otettu huomioon.

Voimajohdon siirtoprosessi on kestänyt yli kymmenen vuotta. Valtioneuvoston päätöksessä on viitattu muun muassa vuonna 2007 laadittuun ympäristöselvitykseen. Fingrid Oyj on vastineessaan valtioneuvostolle lausunut, että johtoalue on edelleen maatalouskäytössä eikä sillä ole sellaisia luontoarvoja, joiden perusteella linjauksen siirtoa tulisi harkita.

Valtioneuvoston päätöksessä ei ole annettu riittävästi painoarvoa sille valittajien esille tuomalle seikalle, että Markkuun peltoalue on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Korvaamattomien luontoarvojen hävittäminen ei ole yleisen eikä yksityisen edun mukaista. Arvokkaan maisema-alueen merkitys katoaa, jos sen poikki rakennetaan voimalinja.

Kaupunginhallituksen pöytäkirjasta 22.9.2008 ilmenee, että nykyisen vaihtoehdon mukaista ratkaisua on asiaa käsiteltäessä vastustettu laajasti. Useissa lausunnoissa on korostettu myös peltoalueen säilyttämisen merkitystä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on jo vuonna 2008 pitänyt voimajohdon siirtohankkeen ja nyt käsillä olevan lunastushankkeen taustalla olevaa selvitystä sillä tavoin puutteellisena, että päätöksenteko olisi edellyttänyt tarkempaa selvitystyötä. Maankäytön strateginen ohjaus -tiimi on lausunnossaan 5.2.2008 pitänyt molempia vaihtoehtoja toteuttamiskelpoisena, mutta vaihtoehtoa 1 parempana maiseman ja pitkän aikavälin maankäytön kannalta. Vaihtoehdon 2 osalta lausunnossa on nimenomaisesti todettu, että siinä voimalinja siirretään keskelle peltoaukeaa, jolloin voidaan vaikeuttaa mahdollisia maankäytön muutoksia pitkällä aikavälillä ja lisätä maisemahaittaa. Maisemallisesti arvokkailla peltoalueilla jo olevia voimajohtojakin on vaadittu siirtämään pois muualla Oulujokivarressa.

Lunastuslupaa ei tule myöntää yli kymmenen vuotta vanhojen ja muutoinkin puutteellisten selvitysten perusteella. Kuluneena aikana Saarelan ja sen lähialueiden rakennus- ja asukaskanta on kasvanut ja lisäksi siirrettävän voimajohdon jännite on puolittunut 220 kilovoltista 110 kilovolttiin.

Siirtohankkeen osalta ei ole osoitettu, että yleiselle edulle saatava hyöty olisi suurempi tai edes yhtä suuri kuin yksityiselle edulle lunastuksesta koituva haitta. Valittajien valtioneuvostolle esittämille yksityiselle edulle koituville merkittäville haitoille ei ole annettu painoarvoa. Lunastuslupa on myönnetty puutteellisten ja vanhentuneiden selvitysten nojalla ja virheellisin perustein. Valtioneuvoston päätös on lainvastainen.

Asian ratkaiseminen edellyttää valittajien henkilökohtaista kuulemista kaikista asiaan vaikuttavista ja riitaisista seikoista.

Työ- ja elinkeinoministeriö on lausunnossaan esittänyt muun ohella, että lunastusluvan myöntäminen ei edellytä, että alueella olisi voimassa oleva asemakaava. Voimajohdon uusi reitti on osoitettu Uuden Oulun yleiskaavassa. Uusi reitti on maisemallisesti ja maankäytöllisesti nykyistä parempi. Suunnitellulla johtoalueella ei ympäristöselvityksen laatimisen jälkeen ole tapahtunut sellaisia muutoksia, että uusi selvitys olisi ollut tarpeen. Myönnetty lunastuslupa ei ole lainvastainen.

Fingrid Oyj on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään, ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa 23.2.2018 lunastuslupahakemuksesta on todettu, että luonnonympäristön osalta uusi johtoalue on peltoa eikä sillä ole erityisiä luontoarvoja. Kulttuuriympäristön osalta alue on arvotettu Oulujokivarren maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi ja maisemallisesti Oulujoen suun maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi. Arvottaminen on tehty olemassa olevan voimajohdon aikana, joten uusi linjaus 750 metrin matkalla ja vanhan johdon purkaminen eivät muuta tilannetta merkittävästi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon mukaisesti hanketta varten tehdyt selvitykset ovat riittävät.

Siirrettävän voimajohdon sijainti on osoitettu 12.8.2016 lainvoimaiseksi tulleessa Uuden Oulun yleiskaavassa. Suunniteltu ratkaisu on yleiskaavan mukainen. Lunastuslupahakemuksesta antamassaan lausunnossa Oulun kaupunki on todennut voimajohdon sijainnin vastaavan yleiskaavan tavoitetta.

Koska voimajohdon uusi sijainti on tutkittu yleiskaavassa, Fingrid Oyj:llä ei ole ollut tarvetta tutkia vaihtoehtoisia reittejä eikä valittajien väitteille muista mahdollisista reiteistä tule antaa merkitystä. Voimajohdon sijoittamista ei ole tarpeen tutkia asemakaavoituksella.

Oulun kaupunki on vuonna 2010 myöntänyt A:lle ja B:lle suunnittelutarveratkaisun omakotitalon rakentamiseksi Kuusenkatveen tilalle. Suunnittelutarveratkaisuun on kirjattu, että kaupunki tutkii mahdollisuutta siirtää 220 kilovoltin Leväsuo−Kalajoki-voimajohtoa (nykyinen 110 kilovoltin Leväsuo−Pikkarala-voimajohto) ja että toinen tutkituista reiteistä sijoittuu Kuusenkätkön tilan kaakkoispuolelle. Maanomistaja on jo rakentaessaan ollut tietoinen voimajohdon mahdollisesta sijoittumisesta rakennuspaikan läheisyyteen.

Ympäristöselvitys on laadittu vuonna 2007. Suunnitellulla johtoalueella ei ole tapahtunut sen jälkeen muutoksia. Johtoalue on edelleen maatalouskäytössä eikä sillä ole sellaisia luontoarvoja, joiden perusteella linjauksen siirtoa tulisi harkita. Lähtökohtainen muutos alueella on tapahtunut A:n ja B:n rakennettua omakotitalonsa suunnitellun voimajohtoalueen läheisyyteen.

A, B ja C ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella seuraavaa:

Valituksessa esitetystä ilmenee, että väite siitä, että lunastusluvan myöntäminen ei edellytä voimassa oleva asemakaavaa, ei pidä paikkaansa.

Paikkaansa ei pidä myöskään väite siitä, että voimajohdon uusi reitti olisi maisemallisesti ja maankäytöllisesti nykyistä parempi. Reitin valinta perustuu puutteelliseen ja vanhentuneeseen tietoon johtoalueesta, sen lähialueista ja vaihtoehtoisista reiteistä.

Voimajohdon siirtoa koskeva ympäristöselvitys on tehty vuonna 2007, minkä jälkeen alue ja sen lähialueet ovat muuttuneet huomattavasti. Ympäristöselvityksen tietoja on käytetty Uuden Oulun yleiskaavan laatimisessa. Merkittävänä muutoksena on otettava huomioon voimajohdon jännitteen puolittuminen 220 kilovoltista 110 kilovolttiin. Jännite vaikuttaa muun muassa tarvittavaan johtoaukean leveyteen, jolloin se vaikuttaa myös alueen maankäyttöön. Ympäristöselvitys on laadittu 220 kilovoltin johdon edellyttämien suojaetäisyyksien mukaisesti. Koska jännitteen puolittumisen myötä myös tarvittavat suojaetäisyydet ovat pienentyneet, selvitys sisältää vanhentunutta ja puutteellista tietoa.

Ympäristöselvityksen laatimisen jälkeen suunniteltu johtoalue on muuttunut myös maankäytön osalta. Noin 6 000 neliömetrin suuruinen Kuusenkatveen tila sijaitsee pääosin peltoalueella, joka on ollut vuodesta 2011 lähtien tonttimaana. Tälle asuinkiinteistölle ja sitä ympäröivälle Kuusenkätkön tilalle aiheutuu suunnitellusta voimajohdosta merkittävää haittaa, koska johto sijaitsisi avoimessa maisemassa kiinteistöjen välittömässä läheisyydessä. Nykytilanteessa suunnitellun johtoalueen läheisyydessä on myös asuinrakennuksia. Myöskään alueen kasvanutta ja tulevaa liikennereittien käyttöä ei ole otettu huomioon ympäristöselvityksessä.

Uusi johtolinjaus tulisi näkyvälle paikalle keskelle peltoaukeaa. Linjauksella olisi välitön ja merkittävä vaikutus maisema-alueeseen.

Fingrid Oyj:n selityksessään viittaama suunnittelutarveratkaisu tai sen sisältö eivät vaikuta käsillä olevaan valitusasiaan eikä valittajien tietoisuudella voimajohdon mahdollisesta tulevasta sijainnista ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

Valittajille ei ole prosessin aikana varattu asianosaisille lain mukaan kuuluvaa mahdollisuutta vaikuttaa voimajohdon sijoittamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään.

3. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Pykälän 3 momentin mukaan, jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista voidakseen antaa henkilökohtaisesti selvityksen kaikista asiaan vaikuttavista ja riitaisista seikoista. Valituksessa ei ole kuitenkaan lähemmin yksilöity, mitä selvitystä suullisessa käsittelyssä esitettäisiin. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, suullinen käsittely on hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeeton.

2. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Pykälän 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 3 §:n mukaan lunastamalla voidaan: 1) hankkia kiinteää omaisuutta taikka pysyvä tai määräaikainen erityinen oikeus; 2) rajoittaa pysyvästi tai määräajaksi oikeutta käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta taikka erityistä oikeutta; sekä 3) lakkauttaa erityinen oikeus.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Pykälän 2 momentin mukaan lunastuksen hakija voi olla myös yksityisoikeudellinen yhteisö, joka osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta ja esittää luotettavan selvityksen siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen.

Lunastuslain 5 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan.

Lunastuslain 7 §:n 1 momentin mukaan lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvioida lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo.

Lunastuslain 58 §:n mukaan, kun töiden kiireellinen aloittaminen tai muut tärkeät syyt sitä vaativat, hakija voi saada oikeuden ottaa haltuunsa lunastettavan omaisuuden tai sen osan ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa.

Hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin 2. virkkeen mukaan valtioneuvoston yleisistunnon päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Yleinen tarve

Lunastuslupahakemuksessa on kysymys Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin Leväsuo–Pikkarala-voimajohdon siirtämisestä Oulun Saarelassa nykyiseltä pääasiassa pelto- ja asuinalueen kautta kulkevalta reitiltään Vaalantien varteen jo olemassa oleviin pylväisiin ja tästä edelleen peltoalueen poikki Oulujoen pohjoisrantaan ja joen yli.

Lunastettava osuus alkaa Vaalantien pohjoispuolella olevasta pylväästä 115Y kulkien peltoalueen poikki Oulujoen pohjoisrantaan sijoittuvalle pylväälle 26 ja edelleen joen yli jo olemassa olevaa reittiä joen etelärannalla olevalle pylväälle 27. Lunastuslupahakemuksen mukaan hakemuksessa tarkoitetun voimajohto-osuuden kokonaispituus on 1,1 kilometriä, josta kokonaan uutta reittiä on noin 750 metriä.

Fingrid Oyj on viitannut lunastuslupahakemuksen 10.1.2018 perusteluina Oulun kaupungin maankäytöllisiin ja kaavoituksellisiin tarpeisiin. Hakemuksen mukaan voimajohdon uusi reitti on osoitettu 12.8.2016 lainvoimaiseksi tulleessa Uuden Oulun yleiskaavassa.

Hakemukseen liitetyn Oulun kaupungin yhdyskuntalautakunnan Fingrid Oyj:lle antaman lausunnon 8.11.2017 mukaan Saarelan asemakaava-alueella ja Saarelan itäosan kaavoittamattomalla alueella on yhteensä 23 omakotirakennusta alle 40 metrin etäisyydellä voimalinjasta lähimpien rakennusten sijaitessa 21 metrin etäisyydellä johdon keskilinjasta. Edelleen lausunnossa on todettu, että hankkeen myötä voimajohto voidaan sijoittaa Saarelan asuntoalueen ja suunnitellun Itä-Saarelan asuntoalueen keskeltä niiden ulkopuolelle. Tällä ratkaisulla voidaan lausunnon mukaan tehostaa maankäyttöä ja parantaa Saarelan asuntoalueen maisemakuvaa. Edelleen lausunnossa on todettu, että voimajohdon uusi sijainti on osoitettu kaupunginvaltuuston 18.4.2016 hyväksymässä Uuden Oulun yleiskaavassa.

Kun otetaan huomioon se, mitä yhdyskuntalautakunnan lausunnosta ilmenee johtoreitin siirtämisen vaikutuksesta maankäyttöön ja asumisolosuhteisiin Saarelassa sekä se seikka, että lunastuslupahakemuksen mukaisen johtoreitin välittömässä läheisyydessä on asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella huomattavasti vähemmän pysyvää asutusta kuin voimajohdon nykyisen reitin välittömässä läheisyydessä, lunastus on lunastuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla yleisen tarpeen vaatima.

Vaihtoehtotarkastelu

Lunastuslaissa ei säädetä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen alueidenkäytön suunnittelun vaikutuksista lunastusluvan myöntämisen edellytyksiin. Lunastusluvan myöntämisen edellytyksenä ei ole, että lunastuslupahakemuksessa tarkoitetun voimajohdon reitti on osoitettu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa. Valtioneuvoston päätös on voitu tehdä sen estämättä, että hakemuksessa tarkoitetun johtoreitin sijaintia ei ole osoitettu asemakaavassa. Oulun kaupungin toimielinten päätöksillä tai kannanotoilla, joiden mukaan johtoreitin siirtämistä koskevassa asiassa edetään asemakaavamuutoksin, ei liioin ole oikeudellista merkitystä lunastusluvan myöntämistä koskevassa edellytysharkinnassa kuten ei myöskään valituksessa viitatulla Oulun hallinto-oikeuden päätöksellä.

Vaikka lunastuslaissa ei säädetä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen alueidenkäytön suunnittelun vaikutuksista lunastusluvan myöntämisen edellytyksiin, mainittu alueidenkäytön suunnittelu on otettava huomioon arvioitaessa lunastusluvan edellytyksiä, erityisesti punnittaessa lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaisesti sitä, onko lunastuksen tarkoitus yhtä sopivasti saavutettavissa jonkin toisen kuin lunastuslupahakemuksen mukaisen reitti- tai rakentamisvaihtoehdon mukaisesti.

Valtioneuvoston päätöksen mukainen johtoreitti kulkee Vaalantien pohjoispuolelta pylväältä 115Y lähtevän ja Oulujoen pohjoisrannalla sijaitsevan pylvään 26 välisen kokonaan uuden osuuden jokseenkin Oulun kaupunginvaltuuston 18.4.2016 hyväksymässä Uuden Oulun yleiskaavassa osoitetun linjauksen mukaisesti. Lunastuslupaa myönnettäessä on siten otettu huomioon johtolinjausta koskeva yleiskaavamerkintä.

Lunastuslupahakemukseen oheistetun Pöyry Environment Oy:n laatiman ympäristöselvityksen 27.6.2007 mukaan uusi linjaus peltoalueen halki näkyy maisemassa Markkuuntieltä katsottuna, mutta toisaalta voimajohto näkyy joelle päin hieman vähemmän kuin nykyisin. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lunastuslupahakemuksesta antamassa lausunnossa 23.2.2018 on todettu muun ohella, että alue on arvotettu Pohjois-Pohjanmaan 2.2.2017 lainvoimaiseksi tulleessa 2. vaihemaakuntakaavassa Oulujokivarren maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi ja maisemallisesti Oulujoen suun maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisema-alueeksi. Lausunnon mukaan arvottaminen on tehty olemassa olevan voimajohdon aikana, joten uusi linjaus 750 metrin matkalla ja vanhan purkaminen eivät muuta tilannetta merkittävästi.

Kun otetaan huomioon, että lunastuslupapäätöksen mukaisen johtoreitin alueidenkäytölliset perusteet on arvioitu äskettäin hyväksytyssä yleiskaavassa, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa esitetty sekä asiakirjoista ilmenevä muu selvitys, on arvioitavissa, että lunastuksen tarkoitusta ei voida yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla reittivaihtoehdolla. Valtioneuvosto on voinut ratkaista asian sen käytettävissä olleiden asiakirjojen perusteella ja edellyttämättä Fingrid Oyj:tä esittämään selvitystä valittajien esiin tuomista muista reittivaihtoehdoista.

Lunastuslupahakemuksessa tarkoitetun voimajohdon rakentamisella maakaapelina saavutettaisiin muun ohella se etu, että lunastettavan alueen pinta-ala jäisi pienemmäksi kuin lunastuslupapäätöksen mukaisin ratkaisuin. Myös maisemahaitat jäisivät merkittävästi pienemmiksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon maakaapelin ongelmallisuus vikatilanteissa, kysymyksessä olevan johdon kuuluminen kantaverkkoon, johtoreitin sijainti pääosin etäällä asutuksesta sekä se seikka, että maakaapelin rakentamiskustannukset ovat ilmajohdon rakentamiskustannuksia korkeammat, valtioneuvoston päätös ei ole lunastuslain 4 §:n vastainen myöskään sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että johtoa ei ole tarkoitus rakentaa maakaapelina.

Intressivertailu

Kysymyksessä olevasta lunastuksesta eli johtoreitin siirtämisestä yleiselle edulle saatava hyöty syntyy niiden tekijöiden perusteella, joihin lunastuksen yleinen tarve edellä arvioidun mukaisesti perustuu.

Lunastuslupahakemuksen mukainen kokonaan uusi johtoreitti sijaitsee pääosin peltoalueella ja pysyvää asutusta johtoreitin välittömässä läheisyydessä on asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella vain vähän. C:n omistama Kuusenkätkön tila, jonka aluetta kuuluu lunastusluvan mukaiseen johtoalueeseen, on rakentamaton. A:n ja B:n omistamalla lunastusalueen ulkopuolelle jäävällä Kuusenkatveen tilalla on muun ohella omakotitalo. Kuulemiskokouksen jälkeen annettujen lausumien johdosta annetun Fingrid Oyj:n vastineen 9.1.2018 mukaan voimajohto sijaitsee lähimmillään noin 45−50 metrin etäisyydellä Kuusenkatveen tilan etelänurkasta ja lähin pylväs sijaitsee lähimmillään noin 70 metrin etäisyydellä tilan rajasta ja noin sadan metrin etäisyydellä oleskelupihasta.

Asiakirjoista ilmenevän selvityksen perusteella on pääteltävissä, että lunastuslupahakemuksessa tarkoitetun voimajohdon rakentamisesta aiheutuu Kuusenkatveen tilalle ainakin maisemallista ja mahdollisesti muutakin haittaa sekä niiden seurausvaikutuksia. Johdon sijoittamisesta pylväineen aiheutuu alueella yleisemminkin maisemallista haittaa sekä jossain määrin haittaa myös lunastusalueella tapahtuvalle maatalouden harjoittamiselle. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta ei ole suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty eikä lunastuslain 4 §:ssä tarkoitettua intressivertailua ole ollut tarpeen esittää tarkemmin kuin lunastuslupahakemuksesta ja asiaan liittyvistä muista asiakirjoista on hyödyistä ja haitoista pääteltävissä.

Lopputulos

Valtioneuvoston päätös lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan myöntämisestä ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentti, valitus on hylättävä.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Jaakko Autio ja Monica Gullans. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.