K. J. Ståhlberg -mitalin saajan kiitospuhe

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä yleisö,

Ståhlberg-mitalilla on palkittu vuodesta 1989 lukien 18 eri tavoin meritoitunutta juristia. Palkinnon myöntämiskriteerit vetävät hiljaiseksi (”henkilölle, jonka toiminnalla on ollut huomattava merkitys kansallisesti tai kansainvälisesti yhteiskunnalle, juristikunnalle, oikeuselämälle tai oikeustieteelle.”). On suuri kunnia tulla liitetyksi tähän joukkoon. Lämmin kiitos Juristiliitolle tästä tunnustuksesta!

Aivan erityinen sija tällä palkinnolla on tietenkin KHOlaiselle. Tälle yleisölle ei tarvitse muistuttaa, että Ståhlberg oli paitsi ensimmäinen tasavallan presidentti sitä ennen korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäinen presidentti. Hän vaikutti perustuslakikomitean puheenjohtajana merkittävästi tasavaltaisen vuoden 1919 hallitusmuodon syntyyn. Ståhlbergin ansioihin kuuluu sekin, että senaatin talousosastosta kehitettiin riippumaton ylin tuomioistuin hallintolainkäytön alalle.

K. J. Ståhlbergin muistosäätiön kunniapuheenjohtaja, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on luonnehtinut Ståhlbergia suureksi valtiomieheksi, kansakunnan eheyttäjäksi sekä tasavallan ja oikeusvaltion rakentajaksi. Hänen johtotähtiään olivat sananvapaus, yleinen äänioikeus ja oikeusturva. Hallbergin kautta Ståhlbergin motto ”Kansanvaltainen edistys lain pohjalta” on iskostunut KHO:n henkilöstön tietoisuuteen.

Ståhlberg oli laillisuusmies henkeen ja vereen jo ennen presidenttikauttaan ja sen jälkeen. Hän osallistui venäläistämisen vastustamiseen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Muilutus itärajalle lähes päivälleen 93 vuotta sitten muistetaan järkyttävänä historian tapahtumana, jota tavallaan alleviivaa Ståhlbergin laaja ja merkityksellinen toiminta demokraattisen oikeusvaltion rakentamisessa. Ståhlbergin ajatukset kävivät entistä ajankohtaisemmiksi viime syksynä Kansallisteatterissa esitetyn Esa Leskisen näytelmän Ensimmäinen tasavalta myötä. Vaikuttava näytelmä, jota KHO:n koko henkilökunnalla oli mahdollisuus käydä katsomassa, kuvasi loisteliaasti Ståhlbergin ajattelua ja toimintaa. Oikeusvaltion puolustamisen tarve jopa Euroopan unionin sisällä on syystä lisännyt kiinnostusta hänen ajatteluaan kohtaan.

Miten meidän tulisi suhtautua Ståhlbergin oppeihin nykyään? Demokraattista oikeusvaltiota on puolustettava kaikin keinoin. Se ei tapahdu pelkästään eikä edes ensisijaisesti tällaisissa juhlapuheissa, vaikka sanat ovatkin tekoja, vaan tuomioistuinten arkisessa toiminnassa. Siinä oikeusvaltiota ja luottamusta oikeuslaitokseen rakennetaan ratkaisu kerrallaan. Hyvin perustelluin, oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä kohtuullisessa ajassa tehdyin päätöksin.

Ståhlbergin tinkimättömään laillisuusajatteluun liittyen on paikallaan pitää kirkkaana mielessä ylimpien valtioelinten työnjako. Hallitusvalta ei saa puuttua riippumattomien tuomioistuinten toimintaan, mutta vastaavasti tuomioistuinten on pysyttävä tontillaan. Lainsäätäjä määrittää kansainvälisten velvoitteiden ja perustuslain rajoissa yhteiskuntakehityksen suunnan, ja hallitus toteuttaa politiikkaansa näissä raameissa. Tuomioistuimet antavat oikeussuojaa voimassa olevaa oikeutta soveltaen. Toiselta puolen kansainvälisesti hyväksyttyyn oikeusvaltion määrittelyyn kuuluu perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaaminen. Edes poliittisesti valittu enemmistö ei saa loukata näitä oikeuksia. Tuomioistuimet ovat paljon vartijoina esimerkiksi tänään esillä olleissa ilmastoasioissa, joissa kysymys on tulevien sukupolvien perusoikeuksista ja maapallon elinkelpoisuuden säilyttämisestä.

Antti Suviranta, K. J. Ståhlberg -mitalin toinen saaja, oli korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1982-1993. Tapasin presidentti Suvirannan ensi kertaa 1980-luvun puolivälissä ollessani sivutoimisena esittelijänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Suviranta oli äärimmäisen kohtelias ja vaatimaton herrasmies, joka kohteli myös 25-vuotiasta juristinalkua arvostavasti. Hän toteutti esimerkillisesti suosikkifilosofini Roger Federerin, joka paremmin tunnetaan tennislegendana, ohjeetta: It is nice to be a Very Important Person, but it is much more important to be a nice person.

Presidentti Suviranta sai Ståhlberg-mitalin vuonna 1991 ja eläköityi 1993. Tällaiset tunnustukset, kuuluvat elämän huippuhetkiin. Ne usein tulevat työuran ehtoopuolella, mutta en ole ymmärtävinäni vihjettä. Olen unelmatyössäni ja saan voimaa loistavista työtovereistani, enkä suunnittele eläkkeelle jäämistä ennen pakkoa tai lääkärin määräystä.