Puhe XXIII Hallintotuomioistuinpäivässä Helsingissä

Onko mikään enää hyvin?

Arvoisa ministeri, hyvät kutsuvieraat, ärade minister och inbjudna gäster, kära förvaltningsdomstolsfamilj, hyvät kollegat ja ystävät, tervetuloa 23. Hallintotuomioistuinpäivään! Välkomna till den tjugotredje Förvaltningsdomstolsdagen!

Järjestäjinä olemme ylpeitä siitä, että Hallintotuomioistuinpäivän ohjelma täyttyy vuosittain erittäin ansioituneiden puhujien tärkeistä ja ajankohtaisista puheenvuoroista. Näin on tänäkin vuonna; kiitos etukäteen sekä puhujille että järjestelyistä vastanneille, etenkin viestintäkaksikollemme! Viime vuosina on niin ikään ollut tapana nimetä päivän teema, joka kuvaa esitysten kokonaisuutta. Valitettavasti nuo teemat eivät viime aikoina ole olleet kovin positiivisia. Viime vuonna yhdistävä nimittäjä oli ”Elämme kovia aikoja, hyvä ystävä”, eikä tänä vuonna taideta juuri myönteisempään suuntaan edetä, kun kysymme itseltämme: Onko mikään enää hyvin?

Suomalainen oikeusvaltio (edelleen) maailman kärkeä

Niinpä olenkin päättänyt yllättää teidät. Puheeni eivät ehkä tyypillisesti ole olleet erityisen valoisia. Olen ollut huolissani milloin mistäkin oikeusvaltioon, kansainväliseen kehitykseen ja tuomioistuinten asemaan liittyvistä ongelmista. On aina helppo löytää epäkohtia. Positiiviset signaalit ovat harvoin uutisarvoisia. Tänään on toisin. Olen päättänyt etsiä valopilkkuja – emerituskansleri Thomas Wilhelmssonin sanoin pieniä hyviä kertomuksia – isänmaastamme Suomesta. En ole edes paranoidi optimisti Risto Siilasmaan tavoin, joskin yritän välttää kritiikittömyyttä ja naiiviutta; pyrin olemaan realistinen optimisti.

Useissa kansainvälisissä mittauksissa Suomi sijoittuu erinomaisesti. Ulkomailla meillä on edelleen hyvä maine koulutuksessa, ja meitä pidetään varautumisen mallimaana. Suomi tilastoitiin viime vuonna kahdeksatta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi, ennen Tanskaa, Islantia ja Ruotsia. Suomalaiseen tyyliin olemme tietenkin sitä mieltä, että tässä täytyy olla jokin virhe, kun meillä menee taloudellisesti niin huonosti ja työttömyyskin on Euroopan suurinta. Norjalainen ystäväni Arnfinn (nimi ei muutettu) letkautti, että se johtunee siitä, että suomalaisten elinajanodote on alempi kuin esimerkiksi Norjassa, jolloin täällä ei tarvitse surkeudessa kitua niin pitkään. No, öljyrikkaan Norjan pitkään elävät viikingit ovat kuitenkin onnellisuustilastossa vasta seitsemänsiä, tosin hienosti heti Costa Rican jälkeen. Vakavasti puhuen, oman vakaan käsitykseni mukaan suomalainen onnellisuus kumpuaa luottamuksesta, tasa-arvosta, yhteiskunnan avoimuudesta, suhteellisen pienistä varallisuuseroista ja yhteiskunnallisista turvaverkoista.

En betydande grundpelare som stöd för lyckan är den starka rättsstaten. Överhuvudtaget utgör institutionerna som rättsväsendet, polisen, försvarsmakten och förvaltningsmaskineriet, trots att de ibland prövas och fritt också får kritiseras i en demokrati, den grund som medborgerliga rättigheter och deras tryggande, säkerhet, ekonomi, hälsovård och socialtjänster, utbildning och kultur med mera bygger på. När institutionernas verksamhet är förutsebar, icke-korrumperad och genomskinlig, ökar förtroendet. Den finska lyckoupplevelsen baserar sig inte på världsliga rikedomar utan på att vi har ett demokratiskt samhälle som är värt att försvara. Här råder åsiktsfrihet och den upprätthålls för sin del ytterligare av pluralistiska massmedier.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb puhui valtiopäivien avajaisissa 4.2.2026 kauniisti oikeusvaltion tärkeydestä. Hän totesi:

”Tätä aikaa eivät määritä vain ulkoiset uhat. Valtiot joutuvat myös sisäisesti kamppailemaan sen puolesta, että demokratia ja oikeusvaltio säilyvät vahvoina.

Monissa maissa demokraattinen järjestelmä on tänä päivänä koetuksella – niin ulkoisen vaikuttamisen kuin sisäisen jakautumisen vuoksi. Eräissä EU-maissa on isoja haasteita oikeusvaltiokehityksessä. Kiitos hallitukselle ja eduskunnalle siitä, että olette ajaneet Euroopan unionille työkaluja puuttua näihin kysymyksiin.

Elämme epävakauden ja kovien vastakkainasettelujen aikaa. Siksi tarvitsemme oikeusvaltiota, joka tuo vakautta. Ja demokratiaa, jossa vastakkainasettelut kohdataan yhdessä. Te, arvoisat kansanedustajat, olette lainsäätäjinä suomalaisen demokratian ydin yhdessä toimeenpanevan hallitusvallan ja tuomiovallan kanssa.”

Hän jatkoi:

”Suomi on tänään poikkeuksellisen vahva demokratia ja oikeusvaltio. Kansainväliset kansalaisjärjestöt listaavat Suomen maailman vapaimmaksi maaksi, maailman toiseksi vähiten korruptoituneeksi maaksi ja maailman kolmanneksi vahvimmaksi oikeusvaltioksi.

Silti myös Suomessa meidän on vaalittava demokraattista järjestelmäämme joka päivä. Ja rakennettava oikeusvaltiota pahan päivän varalle.

Luottamus myös oikeusvaltioon ja demokratiaan voi nimittäin rapautua. Niitäkin välillä kyseenalaistetaan, vaikka juuri niiden pitäisi meitä yhdistää.”

Suomi todellakin sijoittuu World Justice Projectin vuoden 2025 oikeusvaltioindeksissä kolmanneksi heti Tanskan ja Norjan jälkeen. Indeksi muodostuu kahdeksan osatekijän summana. Näitä ovat hallitusvallan pidäkkeet, korruption poissaolo, avoimuus, perusoikeudet, turvallisuus ja järjestys, sääntelyn täytäntöönpano sekä siviili- ja rikosoikeudellisten järjestelmien toiminta. The Global Economy.com -sivuston oikeusvaltioindeksissä (2024) Suomi on peräti kärjessä, jäljessään Tanska ja Norja. Vaikka yleismaailmallisesti oikeusvaltio on luisussa jo seitsemättä vuotta perätysten, meidän tilanteemme on edelleen erinomainen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi kunnossa. Tänäänkin esille tuleva naisiin kohdistuva väkivalta on todellinen häpeäpilkku, eikä oikeuden saatavuus erityisesti käsittelyaikojen pituuden vuoksi ole kaikilta osin hyväksyttävällä tasolla.

Olen pitkään kantanut huolta tuomioistuinten riippumattomuuden perustuslaillisista takeista. Eurooppalaisten tuomioistuinten tuomiot, jotka koskevat hallitusvallan pyrkimyksiä puuttua tuomioistuinten riippumattomuuteen, ovat herättäneet meidät pohtimaan keinoja sen epätodennäköisen tilanteen varalta, että meillä pyrittäisiin vastaaviin manöövereihin. Kysymys on korkeimpien oikeuksien tuomareiden määrästä, tuomareiden eläkeiästä ja nimittämismenettelyistä. Tässä yhteydessä on paikallaan antaa tunnustus Euroopan unionin tuomioistuimelle, joka on niin rikkomustuomioissaan kuin ennakkoratkaisuissaankin vahvasti puolustanut EU:n perustamissopimuksessa vahvistettuja perusarvoja ja oikeusvaltioperiaatetta – presidentti Koen Lenaertsin sanoin: ei oikeudellisena aktivismina vaan unionin perustuslaillisena elinehtona.

Meillä oikeuslaitostyöryhmän asettama riippumattomuustyöryhmä on vastikään saanut valmiiksi luonnoksen perusteluineen perustuslakiin tehtävistä muutoksista, joilla riippumattomuutta turvattaisiin pahan päivän varalle. Venetsian toimikunta on 9.3.2026 antanut luonnoksesta lausunnon, jossa tällaista sääntelyä puolletaan. On hyvä, että meillä Norjan ja Ruotsin tapaan edetään tätä polkua. On syytä muistuttaa, että tuomioistuinten riippumattomuuden takeiden vahvistamisella ei tavoitella tuomioistuinten etua vaan sitä, että kansalaiset voivat luottaa pääsevänsä oikeuksiinsa lain mukaan ilman, että hallitusvalta tai mikään muukaan taho siihen pääsisi puuttumaan.

Tuomioistuimet rakentamassa yhteiskuntaa

Näkyykö edellä kuvattu ja tasavallan presidentinkin korostama tuomioistuinten tärkeä rooli yhteiskunnan toiminnan ja ihmisten välisen luottamuksen ylläpitäjinä mediassa ja julkisessa keskustelussa? Eipä ole silmiini sattunut otsikkoa, jossa tuomioistuimen kerrottaisiin kumonneen lainvastaisen päätöksen ja siten varmistaneen, että hallinnon lainalaisuus tai ihmisten yhdenvertaisuus toteutuvat. Tai että valituksen tultua hylätyksi on nyt varmistettu, että luvalla sallittu toiminta on laillisella pohjalla. Päinvastoin narratiivi on yleensä sellainen, että asia viipyi turhaan (kun valitukset hylättiin) tai että tärkeä hanke estyy, kun päätös kumottiin.

Lady Brenda Hale, tidigare president i Storbritanniens högsta domstol beskriver i sin i höstas utkomna bok ”With the Law on Our Side. How the Law Works for Everyone and How We Can Make It Work Better” med hjälp av verkliga rättsfall hur rätten är närvarande i allas liv och hur domstolarna garanterar att handikappade, skolelever, patienter och olika minoriteter får sina rättigheter förverkligade. Med en hänvisning till Hale har tidigare presidenten i Sveriges högsta förvaltningsdomstol, Helena Jäderblom sammanfattat att syftet är att få den stora massan att förstå att rättssystemet inte agerar mot dig som i brottmål utan verkar till din fördel som i flertalet förvaltningsrättskipningsärenden. Den här aspekten behöver även hos oss tydligare lyftas fram.

Asian käsittely tuomioistuimessa hidastaa hallinnollisen päätöksen täytäntöönpanoa. Valitusmahdollisuudessa ei kuitenkaan ole kysymys ajanhukasta vaan sen varmistamisesta, että päätöksellä ei loukata laissa suojattuja oikeuksia taikka yksityisiä tai yleisiä etuja ja että hallinto toimii perustuslaillista lainalaisuusvaatimusta kunnioittaen.

Kokonaan toinen tilanne on niissä valitettavissa tapauksissa, joissa valitusoikeutta käytetään kiusantahtoisessa tarkoituksessa, vailla ajatustakaan saada itselleen oikeusturvaa tai yritystä varmistaa päätösten lainmukaisuus. Puhutaan sarjavalittajista tai ammattivalittajista tai kverulanteista. Taustalla saattaa olla monenlaisia syitä, joita voidaan lähinnä arvailla. Joskus kysymyksessä on kosto, oman pettymyksen purkaminen, halu viivyttää epämiellyttäväksi koettua ympäristön muutosta, joskus selvästi myös mielenterveyteen liittyviä syitä. Tilanteet, joissa henkilö useasti hakee muutosta itseään koskeviin päätöksiin, ovat ongelmia lähinnä viranomaisille aiheuttamalla lisätyötä. Sitä vastoin valitukset, joilla pyritään estämään tai viivyttämään esimerkiksi toisten henkilöiden rakentamishankkeita tai yhteiskunnallisesti tärkeitä toimenpiteitä taikka virantäyttöjä, ovat huomattavasti ongelmallisempia ja oikeusvaltiolliselta kannalta tuomittavia.

Mutta silti varoituksen sana: ensinnäkään sarjavalitukset ja vastaavat eivät edusta järin suurta prosenttiosuutta ainakaan korkeimman hallinto-oikeuden juttumäärässä. Samoin osa niistä muutoksenhauista, jotka kärkkäästi julkisuudessa tai hankkeiden toteuttajien kommenteissa leimataan turhiksi tai suorastaan kiusantahtoisiksi, on kuitenkin asiallisia, esimerkiksi oman elinympäristön legitiimiin puolustamiseen liittyviä. Yhteiskunnalliseksi ongelmaksi sarjavalittaminen voi muodostua, jos valitukset kohdistuvat suureen joukkoon edunsuovia hallintopäätöksiä siten, että hankkeiden toteuttaminen viivästyy tai ajan kulumisen vuoksi suorastaan estyy. Valitusoikeuden väärinkäyttö heikentää luottamusta tuomioistuimiin ja koko oikeusvaltioon. Tähän on löydettävä lääkkeet, ja keinoja selvitellään parhaillaan.

Hallintolainkäytössä muutoksenhakemus pannaan vireille kirjallisesti. Jos kysymyksessä on asia, jossa muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus (tyypillisesti hallintovalitusasiat), keskeinen keino on ratkaista asia niin nopeasti, että viivyttämistarkoitus estyy. Viivyttäminen tuomioistuinprosessin aikana tulee estää tiukalla prosessinjohdolla, jossa lykkäyspyyntöjä ja lisäselvityksiä arvioidaan tiukasti. Oikeudenkäyntimaksun luulisi muodostavan tietyn pidäkkeen, ja maksu tulisi periä kustakin asiasta erikseen. Esimerkiksi KHO:ssa hylätty valituslupa maksaa 610 euroa. Jos kysymyksessä on vaikkapa rakennuslupa, lupaviranomainen voi sallia päätöksen täytäntöönpanon vakuutta vastaan. Jos kysymyksessä on kunnallisvalitusasia, päätös on tavallisesti täytäntöönpantavissa valituksesta huolimatta. Perusteettomiksi arvioitujen kiusantekovalitusten osalta tämän tien luulisi auttavan. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituslupajärjestelmä mahdollistaa asian ratkaisemisen nopeasti, jolleivat valitusluvan edellytykset selvästi ole käsillä. Tuomioistuimilla on keinoja ja niitä pitää käyttää rohkeasti silloin, kun niiden työtä vaikeutetaan ja ennen muuta ihmisten oikeuksia loukataan.

Jos yksittäisten sarjavalittajien vuoksi lähdetään tekemään suuria muutoksia valituskelpoisuuteen ja valitusoikeuksiin, oikeusvaltiolapsi menee helposti pesuveden mukana. Tähän ei pidä alistua. Hallintoprosessissa ei myöskään ole käyttöä mediassa esillä olleille summaarisille menettelyille tai sarjavalittaja-roolin arvioille. Tarpeettomat menettelyvaiheet hidastavat prosessia. Yksinkertaisin tapa on käyttää kaikki keinot prosessin nopeuttamiseksi ja ratkaista asia normaalissa järjestyksessä. Ymmärtääkseni hallintotuomioistuimen ei (oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 42 §:n mukaan) ole esimerkiksi pakko pyytää päätöksen tehneen viranomaisen lausuntoa, jollei asian selvittäminen sitä vaadi.

Tuomioistuinten resursseja on vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kyetty lisäämään oikeudenhoidon selonteon 2022 myötä. Keskimääräisiä käsittelyaikoja on vastaavasti saatu lyhenemään. Taloustilanteen edelleen heikennyttyä koko valtion budjettitalouteen kohdistuu merkittäviä säästöpaineita tulevalla kehyskaudella. Koko julkisen hallinnon piirissä lienee pakko huolellisesti pohtia, mikä on välttämätöntä ja mistä voidaan luopua. Myöskään oikeushallinnossa ja tuomioistuimissa ei voida lähteä siitä, että maksimaalinen oikeusturva aina tarkoittaisi mahdollisimman useita, rajoittamattomia muutoksenhakumahdollisuuksia. Myös tuomioistuimen kokoonpanoja on mahdollista tarkastella kriittisesti oikeusturvaa vaarantamatta.

Ehkä ylipäätään on paikallaan pyrkiä tunnistamaan oikeuksien ja oikeusturvan ydin ja tiettyä suhteellisuutta käyttäen kyetä luopumaan menettelyistä, joilla on vähäinen merkitys oikeusturvan kannalta. Jo Tauno Tirkkosen oppien mukaan prosessin tulee olla varmaa, nopeaa ja halpaa. Nämä vaatimukset ovat osin jännitteiset. Oikeusvarmuus on keskeinen oikeusturvakysymys, mutta äärimmäiseen varmuuteen pyrkiminen johtaa pitkiin, kalliisiin prosesseihin, mikä ei viime kädessä palvele oikeusturvaa laajasti ymmärrettynä. Oikean tasapainon löytämisen tulisi olla niin lainsäätäjän kuin lainkäyttäjänkin ohjenuorana.

Esimerkiksi korkein hallinto-oikeus on pitkään pyrkinyt vaikuttamaan lastensuojelulain tahdonvastaisia huostaanottoja koskevaan muutoksenhakumenettelyyn. Valituslupajärjestelmä ei suinkaan heikentäisi eri osapuolten kokonaisoikeusturvaa vaan parantaisi sitä nopeutuneiden käsittelyaikojen ansiosta. Erikoinen ajatus on, että mahdollisimman monta valitusmahdollisuutta sellaisenaan lisäisi oikeusturvaa. Samoin korkeimman hallinto-oikeuden tekemän lainsäädäntöehdotuksen seurauksena valmistellaan uudistusta hallintotuomioistuinten kokoonpanosäännöksiin. Tuomioistuinten on yhdessä Tuomioistuinviraston kanssa tehtävä näkyväksi keskeinen roolimme oikeusvaltion, luottamuksen ja talouden yllä pitämisessä. Yhteistyö eri tuomioistuinten ja viraston kesken on erittäin hyvää.

Muutoinkin tuomioistuinten on hyödynnettävä käytettävissä olevat resurssit optimaalisesti sekä kehitettävä toimintaansa lain asettamissa raameissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksista ja asioiden huolellisesta selvittämisestä tinkimättä. Jos resurssit eivät vastaa todellista tarvetta, tuomioistuinten roolina on pyrkiä ratkaisemaan asioita mahdollisimman tehokkaasti, mutta henkilöstön ylikuormittumista välttäen. Jos tämä johtaa käsittelyaikojen pitenemiseen, se on poliittisen priorisoinnin seurausta. Resursointi on oikeusvaltiokysymys, mutta näköpiirissä ei ole sellainen kurjistaminen, joka olisi suorastaan uhka suomalaiselle oikeusvaltiolle.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Finlands ekonomi börjar äntligen visa svagt positiva signaler. I den finska politiken råder en bred konsensus om att skuldsättningen inte kan pågå i oändlighet. Det, hur ekonomin anpassas, är en följd av de politiska beslutsfattarnas val. I Finland har vi genuint fria och hederliga val, öppna och mångsidiga massmedier och folket har en hög medieläskunnighet, vilka alla möjliggör begrundade val.

Tässä yhteydessä haluan viitata yritysjohtaja Mika Anttosen puheeseen Julkisen johtamisen päivässä 10.2.2026. Anttonen korosti pohjoismaisen hyvinvointimallin tärkeyttä – maksutonta koulutusta, terveydenhoitoa ja sosiaalista turvaverkkoa – johtamisen visiona sekä linkitti tämän uusien energiamuotojen kehittelyyn ja skaalaamiseen sekä ilmastonmuutoksen hillintään. Muutoinkin yritysten ympäristövastuullisuuden lisääntyminen myös kilpailuvalttina antaa uskoa tulevaisuuteen silloinkin, kun valtiot irtautuvat kansainvälisistä velvoitteista. Kovalla työllä ja innovoinnilla luodaan edellytykset hyvinvoinnille ja puolustamisen arvoiselle yhteiskunnalle.

Kansainvälinen tilanne edellyttää investointeja puolustukseen, turvallisuuteen ja varautumiseen. Peruslinjasta vallitsee Suomessa suuri yksimielisyys, mikä on merkittävä vahvuus. Tärkeää on silti oikeus olla eri mieltä ja synnyttää keskustelua. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia joko-tai kysymyksiä. Olen ylpeä siitä, että Suomessa tuetaan ehdoitta Ukrainan taistelua Venäjän jo yli neljä vuotta jatkunutta täysmittaista hyökkäyssotaa vastaan. Meille realismia tuo oma historia ja pitkä raja. Valitettavasti monet eurooppalaiset valtiot ovat tässä joko jakautuneita tai välinpitämättömiä. Putinin hyökkäyssota on yhdistänyt suomalaiset, ja Trumpin epävakaa toiminta on saanut meidät ymmärtämään eurooppalaisen yhteistyön arvon ja johtanut toimiin, joilla pyritään vähentämään yhteiskuntaamme liittyviä kriittisiä riippuvuuksia. Vaikka arvot Atlantin eri puolilla eriytyvät, intressit pitää liittokunta kasassa ovat liima, joka varmistaa puolustuksen osana eurooppalaisempaa Natoa. Maailmanhistoria tuntee lukemattomia dramaattisia käänteitä, joista kuitenkin on selvitty. Niin selvitään näistäkin.

Lopuksi viittaan vielä kerran tasavallan presidentin valtiopäivien avajaispuheeseen, hänen sanoihinsa tulevaisuudesta, sananvapaudesta ja siihen liittyvästä vastuusta:

”Demokratia ja oikeusvaltiohan nimenomaan tekevät mahdolliseksi erilaisten ajatusten tuomisen esiin. Ne mahdollistavat eri näkökulmien kamppailun yhteisten sääntöjen kehikossa. Ne toimivat pidäkkeenä mielivallalle ja sorrolle.

Demokratia pitää sisällään myös viestin nuorille. Tulevaisuus on avoin ja siihen voi vaikuttaa. Suunnasta päätämme yhdessä.

Politiikassa sanat muuttuvat teoiksi. Merkitystä on sillä, millaista kieltä käytämme. Valitettavasti maailmassa on monta esikuvaa niille, jotka haluavat puhua vähättelevästi ja loukkaavasti toisista ihmisistä ja kokonaisista ihmisryhmistä.

Tänä päivänä usein se, joka sanoo räväkimmin, saa eniten näkyvyyttä. Provokaatiot palkitaan huomiolla. Ylilyöntejä luullaan rohkeudeksi. Liioittelua totuudenpuhumiseksi.”

Tuomioistuinväen on omalla toiminnallaan keskityttävä vahvistamaan demokraattista oikeusvaltiota. Se on paras tapa varautua koviin aikoihin, pitää yllä laillisuutta ja luoda uskoa tulevaisuuteen.

Toivotan kaikille antoisaa Hallintotuomioistuinpäivää! Jag önskar er alla en givande Förvaltningsdomstolsdag!