XXI Hallintotuomioistuinpäivä

Oikeusvaltion valopilkkuja

Arvoisa ministeri, hyvät kutsuvieraat, ärade minister och inbjudna gäster, kära förvaltningsdomstolsfamilj, hyvät kollegat ja ystävät, tervetuloa 21. Hallintotuomioistuinpäivään! Välkomna till den tjugoförsta Förvaltningsdomstolsdagen!

Tälle yhteiselle iltapäivällemme on annettu otsikko ”Valoja pimeyksien reunoilla”. Suomalaisen populaarimusiikin ystävät tunnistanevat linkin Apulannan lähes samannimiseen biisiin. Tilaisuuden toiveikkaan nimen on tarkoitus kuvata valonkajastuksia ja toivoa nykyisen pimeyden – sodat, rasismi ja polarisaatio, ilmasto- ja luontokriisit, taloushuolet – keskellä. Näistä vakavista aiheista kertomaan olemme saaneet perinteiseen tapaan huikean hienon kattauksen arvostettuja puhujia. Lämmin kiitos teille etukäteen! Valonkajastusten löytäminen edellyttää kypsää tilannearviota, johon uskon meidän saavan ainekset päivän puhujilta, mutta samalla saamme kuulla toivon viestiä, jota päätöspuheenvuoro edustaa.

Omassa puheenvuorossani käsittelen – taas kerran – oikeusvaltioasioita. Päivän teemaa kunnioittaen suuntaan kuitenkin katseeni uhkien ja epäonnistumisten sijasta valtaosin oikeusvaltion valopilkkuihin ja mahdollisuuksiin. Aloitan kotimaasta.

Oikeusvaltiokehitys Suomessa

Suomen oikeusvaltiokehitys etenee suotuisasti. Vuonna 2022 valmistuneet oikeudenkäytön kehitystyöryhmän arviomuistio ja oikeudenhoidon selonteko loivat erinomaisen perustan suomalaisen oikeusvaltion edelleen kehittämiselle ja resurssien varmistamiselle. Vahva ja riippumaton tuomioistuinlaitos on oikeusvaltion kulmakivi. Oikeudenkäytön toimijoiden riippumattomuutta on syytä vahvistaa varmistumalla siitä, että perustuslaki ja muu lainsäädäntö tarjoavat riittävän suojan epäasiallista vaikuttamista vastaan. Suotuisasta kehityksestä on syytä kiittää erityisesti oikeusministereitä ja eduskunnan lakivaliokuntaa.

Den arbetsgrupp som tillsattes för utvecklandet av rättsväsendet ska bland annat bedöma behovet av en grundlagsändring för att garantera rättsväsendets oberoende. Arbetsgruppen tillsatte 24.1.2024 en särskild arbetsgrupp för grundlagsenliga garantier för rättsväsendets oberoende. Den har till uppgift att utreda och bedöma om den gällande grundlagen och annan lagstiftning tryggar domstolsväsendets oberoende samt att lägga fram eventuella förslag till lagstiftningsändringar. Vid bedömningen ska framför allt de gällande bestämmelserna i grundlagen om antalet domare vid de högsta domstolarna, rätten att kvarstå i tjänsten, förfarandet vid utnämning av domare och tjänstebrott beaktas.

Riippumattomuuden olennainen osa on perusrahoituksen riittävyys. Oikeudenhoidon selonteossa osoitettiin oikeudenhoidon pysyvä lisäresurssitarve. Painopisteenä oli tuomioistuinlaitoksen riittävien resurssien turvaaminen, jotta oikeusvaltion yksi keskeisistä kipupisteistä – ratkaisujen viipyminen – korjattaisiin. Vuoden 2024 talousarviossa tuomioistuinlaitokselle osoitettiin pysyvää lisärahoitusta 19,4 miljoonaa euroa. Lisäksi aikaisempaan kehyspäätökseen verrattuna oikeudenhoidon resursseja vahvistetaan vuodesta 2025 lukien 25 miljoonalla eurolla, josta tuomioistuinlaitoksen osuus vahvistuu keväällä 2024 annettavassa julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2025–2028. Tuomioistuinlaitoksen henkilöstötarvelaskelmiin perustuva arvio pysyvästä lisärahoituksen tarpeesta on 30 miljoonaa vuosittain. Tämän lisäksi on esitetty rahoitusta ruuhkien purkamiseksi kahdeksan miljoonaa euroa. Näin edistetään määräaikaisella rahoituksella olleen henkilöstön vakinaistamista ja uuden työvoiman rekrytoimista. Tämä luonnollisesti edesauttaa lainkäytön joutuisuuteen liittyvien epäkohtien poistamisessa. Tuomioistuinten kuormittuneen henkilöstön arkeen tämä lupaa ainakin pientä helpotusta.

Vaikka en vaivaa teitä korkeimman hallinto-oikeuden toiminnan yksityiskohdilla, haluan kertoa, että tällä hetkellä määrärahatilanteemme suhteessa asiamääriin on kestävällä pohjalla. Määräaikaisia (ylimääräisiä) tuomareita meillä ei enää ole. Viime vuonna ratkaistujen kaikkien asioiden käsittelyaikojen keskiarvo oli 6,5 kuukautta ja mediaani 5,7 kuukautta.

Oikeusministeriön hallinnonalan ja varsinkin tuomioistuinten menot ovat valtion budjetissa häviävän pienet. Tämä ei kuitenkaan – erityisesti valtiontalouden nykytilanteessa – vapauta tuomioistumia pyrkimästä kustannustietoiseen ja -tehokkaaseen toimintaan. Tuomioistuinten vastuulla on myös osaltaan kehittää työtapojaan, vaikka prosessi onkin vahvasti laissa säännelty. Toisaalta on syytä korostaa, että toimiva tuomioistuinlaitos, jossa asiat ratkaistaan nopeasti, oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä ja hyvin perustelluin päätöksin on kokoaan suurempi yhteiskunnallista vakautta ja luottamusta ylläpitävä voima. Sen merkitys myös kansainvälisen kilpailun ja investointien vetovoimatekijänä on suuri. Esimerkiksi hallitusohjelmassa korostetun vihreän siirtymän menestys riippuu muun ohella maankäyttöön, ympäristöön ja julkisiin hankintoihin liittyvien oikeusprosessien sujuvuudesta ja luotettavuudesta.

Hybridivaikuttaminen ja resilienssi

I förklaringen till justitieministeriets förvaltningsområdes verksamhetsmiljö i statsbudgeten för år 2024 konstateras att ett hållbart samhälle baserar sig på förtroende och samverkan. Ett stabilt och tillförlitligt rättssystem är en grundläggande förutsättning för samhällets och samhällsekonomins gynnsamma utveckling. I budgeten konstateras helt motiverat att globala kriser prövar samhällenas kristålighet och resiliens.

Helsingin Sanomat uutisoi 15.1.2024 World Economic Forumin (WEF) riskiraportista (The Global Risks Report 2024). Raportista käy ilmi, että lähimmän kahden vuoden riskimaisemassa merkittävimmäksi uhkatekijäksi kohosi disinformaatio ja misinformaatio. Perässä tulevat äärimmäiset sääolosuhteet, sosiaalinen polarisaatio ja kyberuhkat sekä viidentenä valtioiden väliset aseelliset konfliktit. Kymmenen vuoden perspektiivissä puolestaan neljä suurinta riskiä liittyvät ilmastoon ja ympäristöön, viidentenä tulee disinformaatio ja misinformaatio. Varsinkin tekoälyavusteinen disinformaatio on todellakin otettava vakavasti. Suosittelen mielenkiintoisen raportin selaamista laajemminkin.

Tekoälyn hyödyntämisellä disinformaatiokampanjoissa, kyberhyökkäyksillä ja välineellistetyllä maahanmuutolla hybridisodankäynnin muotona pyritään yhteiskunnan yksituumaisuuden murentamiseen ja heikentämiseen. Taustalla on globaali valtakamppailu politiikan, talouden ja ideologioiden tasolla. Sen vastavoimana tulisi rakentaa luottamusta valtiollisiin instituutioihin, vallanjaon toimivuuteen, lainalaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen sekä turvata vapaan, moniarvoisen median toiminta. Näillä eväillä luodaan yhteiskunnallista koheesiota, kokemusta siitä, että olemme samassa veneessä. On tärkeää vaikuttaa olosuhteisiin, jotka synnyttävät kahtia jakautuneisuutta. Osattomuus, rasismi, ulkopuolisuus ja näköalattomuus ruokkivat vihaa ja väkivaltaa. Osa ihmisistä nousee karuistakin oloista aina yhteiskunnan huipulle asti, mutta kaikki eivät siihen kykene. Yhteiskunnan sisäisen luottamuksen ja koheesion vaaliminen ovat ensiarvoisen tärkeitä keinoja konfliktien välttämiseksi ja ratkaisemiseksi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö painotti uuden vuoden puheessaan perustellusti toisten kuuntelemisen ja kunnioittamisen tärkeyttä. Juuri se edustaa vastavoimaa polarisaatiolle ja disinformaation vaikutuksille.

Professori James A. Robinson, yhdessä Daron Acemoglun kanssa kansainvälistä mainetta saavuttaneet teokset ”Why nations fail” (Miksi maat kaatuvat, 2013) ja ”Narrow corridor” (Kapea käytävä, 2021, molemmat suomentanut Kimmo Pietiläinen) kirjoittanut huipputukija, sai lokakuussa 2023 Leo Mechelin -palkinnon. Juhlaluennossaan Robinson painotti inklusiivisuutta ja lahjakkuusreservien maksimaalista hyödyntämistä yhteiskunnallisen sovun ja menestyksen lähteinä. Inklusiivisuus johtaa hyvän kierteeseen, ekstraktiivisuus, jossa vallanpitäjät riistävät resurssit, noidankehään. Englannin Mainion vallankumouksen (1688) sivutuotteena syntyi oikeusvaltio: vallankumouksessa ei vain korvattu vanhaa pakkovaltaa uudella, vaan laaja liittouma jakoi vallan siitä lähtökohdasta, että lait ja rajoitukset koskevat kaikkia (ks. Miksi maat kaatuvat, s. 293 ss.). Esitelmästä mieleen jäivät myös paljon puhuvat kuvalliset esimerkit ainoista katuvaloista pimeässä yössä Zimbabwen presidentin Robert Mugaben kotikadulla ja Pohjois-Korean johtajasta Kim Jong-unista savuke kädessä uutiskuvassa, jossa mainostettiin tupakointikieltoa julkisilla paikoilla. Viesti on selvä: diktaattorit ovat lain yläpuolella. Kyseisten valtioiden taloudellisen ja inhimillisen kehityksen romahtaminen ei ole sattumaa.

Kansainvälisyys ja oikeusvaltiotyö

Vaikka Suomen ja jopa Euroopan unionin mahdollisuudet globaalisti pysäyttää demokraattisen oikeusvaltion luisu ovat pienet, emme saa luovuttaa. Oma tontti on pidettävä puhtaana. EU:n sisällä ja kansainvälisessä diplomatiassa on pyrittävä esimerkin voimalla lisäämään uskoa demokraattisesta oikeusvaltiosta hyvinvoinnin ja vakauden lähteenä. Oikeusvaltiot eivät sodi keskenään ja ne menestyvät parhaiten kaikissa mittauksissa, olipa sitten kysymys onnellisuudesta, inhimillisestä kehityksestä tai yhteiskunnan turvallisuudesta.

Huikea esimerkki lupaavasta kehityksestä on eteläinen naapurimme Viro. Kolmessakymmenessä vuodessa uudelleenitsenäistymisestään Viro on kivunnut maailmanlaajuisessa oikeusvaltioindeksissä peräti sijalle 9. Tämä rohkaiseva esimerkki, jota oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax syystä korosti oikeusvaltiopäivän puheessaan lokakuussa 2023, ansaitsee laajan tunnustuksen kansainvälisessä oikeusvaltiotyössä.

Puheessaan Juristipäivässä lokakuussa 2023 professori Alexander Stubb kertoi opettavaisen tarinan USA:n varapresidentti Kamala Harrisin vierailusta eräässä Afrikan maassa. Kun Harris puheessaan vaati demokratiaa ja ihmisoikeuksia, isäntä oli todennut: varapresidentti Harrisin kone laskeutui kiinalaisten rakentamalle lentokentälle, hänet kuljetettiin pääkaupunkiin kiinalaisten rakentamaa tietä pitkin pitämään puhettaan kiinalaisten rakentamassa hotellissa. Ja mitä saimme Harrisilta, moraalisaarnan.

Tämä anekdootti, jos sitä sellaiseksi on lupa kutsua, kuvaa hyvin nykyistä maailman moninaista jakautuneisuutta. Emme enää ole helpossa kylmän sodan kahtiajakoisessa mallissa, jossa maat olivat joko USA:n tai Neuvostoliiton leirissä, ja osa maista pyrki muodollisesti pysyttäytymään puolueettomien ja liittoutumattomien ryhmässä. Niin sanotun globaalin etelän maat muodostavat keskenään yhteenliittymiä, mutta tukeutuvat strategisesti tai taktisesti eri tavoin ja eri tilanteissa maailmaa hallitseviin toimijoihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.

Merkittävää taloudellista kehitystä ja maailmanpoliittista mahtia voidaan saavuttaa autoritaarisessakin valtiossa, kuten Kiinan esimerkki osoittaa. Länttä on moitittu omien arvojensa ja liberaalin oikeusvaltiokäsityksen tuputtamisesta. Palataan kuitenkin varapresidentti Harrisin vierailua koskevaan esimerkkiin ja peilataan tilannetta Acemoglun ja Robinsonin havaintoihin siitä, että taloudellisesti menestyvien maiden taustalla on inklusiivisuus ja lahjakkuuspotentiaalin hyödyntäminen, mutta samalla riittävän vahva valtio sekä toisaalta sen pakkovaltaa perusoikeuksiaan vaatimalla, äänestämällä, mieltään osoittamalla ja vallanpitäjiä kontrolloimalla rajaava kansalaisyhteiskunta (heidän merihirviömetaforaansa seuraten: kapeassa käytävässä despoottista Leviathania rajaava yhteiskunta, jonka ansiosta hirviö on kahlehdittu). Se, että Kiina omien strategisten tavoitteidensa saavuttamiseksi rahoittaa infrahankkeita muun ohella Afrikassa, kyllä tuo näkyviä tuloksia ja ainakin näennäistä vaurautta yhteiskuntaan. Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole. Kiina ei rahoita näitä hankkeita hyvää hyvyyttään vaan ostaa niillä vaikutusvaltaa. Jos kansakunta haluaa menestyä omilla eväillään - toki kansainvälisestä yhteistyöstä voimaa hakien - pitkän aikavälin malli on kuitenkin demokraattisen oikeusvaltion tie edellyttäen, että onnelliseen yhteiskuntaan katsotaan kuuluvaksi myös kansalaisvapaudet ja niiden turva, eikä pelkästään taloudellinen perustoimeentulo vasallivaltiossa.

Oikeusvaltion lupaus ja rajoitteet

Puhuessani oikeusvaltiosta olen saanut runsaasti palautetta. Kriittinen palaute on opettavaisinta. Moni on purkanut pettymystään konkreettisiin oikeudenkäyntikokemuksiinsa katsoen niiden osoittavan oikeusvaltion epäonnistumista, monet näyttävät pitävän oikeusvaltiollisia mekanismeja kansalaisten tehokkaan suojelun esteenä tai hidasteena sekä niitä soveltavien päätöksentekijöiden toimintaa maanpetoksellisuutta lähentelevänä.

Trots att jag anser Finland höra till de främsta bland rättsstaterna kan jag, lika lite som någon annan, lova att alla domstolsavgöranden alltid är lagliga eller rätta, för att inte tala om att varje förlorande part skulle kunna godkänna eller ens förstå avgörandet. Trots att jag litar erfarenhetsmässigt, men inte blint, på de finska domarnas integritet går det varken att garantera att systemet är fritt från dold korruption eller att inga rötäpplen finns. Det väsentliga är ändå att vi har en fungerande demokrati där den högsta beslutande makten brukas av en folkvald riksdag, en tydlig maktfördelning mellan riksdag, regering och oberoende domstolar, fria medier och grundrättigheter, som yttrandefrihet, vilka tillhör alla.

Demokratiaan ja sananvapauteen liittyen joissakin saamissani kommenteissa on haluttu ymmärtää, että pyrkisin kieltämään korkeimman hallinto-oikeuden päätösten arvostelun. Taas kerran sanoudun tästä irti. Myös kansanedustajilla ja ministereillä on sananvapauteen kuuluva oikeus arvioida kriittisesti tuomioistuinten päätöksiä. Annan esimerkin. Korkein hallinto-oikeus antoi 11.12.2023 laajaa mediahuomiota herättäneen ennakkopäätöksen, joka koski työnantajan maksamien toimittajan oikeudenkäyntikulujen veronalaisuutta. Monen muun tahon ohella ministeri Anders Adlercreutz suhtautui päätökseen kriittisesti peläten sen uhkaavan median ilmaisuvapautta. Hän ei kuitenkaan kyseenalaistanut asiassa KHO:n toimivaltaa, motiiveja tai tuomareiden ymmärrystä, vaan lähti siitä, että tällaiseen lopputulokseen johtavaa lakia tulisi muuttaa. Kuten akateeminen rehtori Tapio Määttä Suomen Kuvalehdessä (1/2024) kirjoitti, ”kärjekkäiden ensireaktioiden jälkeen keskustelu kääntyi suuntaan, johon katseen tulisi aina hämmästystä herättävien tuomioistuinratkaisujen yhteydessä kohdistua: Tarpeeseen muuttaa lakia.” Juuri näin asia on. Eduskunnalla on tässäkin asiassa ylin valta, niin kuin demokratiassa tuleekin olla. Jos lakia päätetään kansanvaltaisessa menettelyssä muuttaa, tuomioistuin luonnollisesti jatkossa ratkaisee vastaavat asiat tuon muutetun lain mukaisesti.

Eräässä kriittisessä puheenvuorossa oli – tosin uskoakseni tarkoituksettomasti – oivallettu jotain hyvin olennaista oikeusvaltion olemuksesta. Siinä nimittäin ivalliseen sävyyn todettiin, että jos ”takarivin kansanedustajan” apulaisoikeuskanslerin erottamista koskeva heitto koetaan uhkana, oikeusvaltio on hiekalle rakennettu. Tähän liittyy tavallaan niin sanottu Böckenförden dilemma, edesmenneen tunnetun saksalaisen oikeusfilosofin ja perustuslakituomioistuimen tuomarin Ernst-Wolfgang Böckenförden lausuma siitä, että liberaali maallistunut valtio perustuu premisseille, joita se itse ei voi taata (”Der freiheitliche säkularisierte Staat lebt von Voraussetzungen, die er selbst nicht garantieren kann”.). Oikeusvaltion on vaikeaa puolustaa itseään rajoittamatta juuri niitä oikeuksia, joiden turvaamista varten oikeusvaltio on olemassa, ja yhteenkuuluvaisuuden tunne on keskeinen. Äskettäin edesmennyt kenraali Jaakko Valtanen yhdisti kauniilla tavalla yksilön oikeudet ja puolustamisen arvoisen isänmaan keskustelussaan tasavallan presidentti Sauli Niinistön kanssa itsenäisyyspäivänä 2020. Hän totesi, että meillä on vuosikymmenien ajan korostettu yksittäisen ihmisen asemaa ja ihmisoikeuksia, minkä myötä on pohdittu, olemmeko itsekkäitä ja unohtaneet yhteisöllisyyden merkityksen. Kokenut ja viisas kenraali kuitenkin kysyi retorisesti: Eikö juuri sellainen yhteiskunta, jossa jokaisen yksilön oikeudet ovat turvattuja, ole puolustamisen arvoinen? Näillä sanoilla haluan samalla kunnioittaa suuren suomalaisen muistoa.

Instituutioihin kohdistuvan luottamuksen merkitys on keskeistä turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Vielä kerran Acemogluun ja Robinsoniin palaten, kahlehdittu Leviathan edellyttää valtion ja yhteiskunnan tasapainoa, mutta yhteiskunnan on luotettava valtion instituutioihin. Ilman luottamusta kansalaiset eivät suojele instituutioita eliitiltä, eivätkä instituutiot kykene välittämään yhteiskunnan kiistoissa (ks. Kapea käytävä, s. 543 ss.).

Yksituumaisuus eksistentiaalisissa kysymyksissä on kansakunnan olemassaolon tae, ja juuri tuota yksituumaisuutta hybridioperaatioilla ja disinformaatiolla pyritään murentamaan. Pienistä halkeamista oikeusvaltioon kohdistuvassa luottamuksessa saattaa syntyä ajan myötä kohtalokkaita repeämiä. Tähän on kehitys vienyt esimerkiksi Puolassa vuosien 2015 ja 2023 välillä. Toiselta puolen demokraattinen oikeusvaltio ei säily ilman aitoa ilmaisunvapautta. On paikallaan korostaa moniarvoisen keskustelun tärkeyttä ja sallimista. Uhkaavassa tilanteessa yleisesti hyväksytty totuus johtaa helposti liturgisuuteen, ja pienikin vallitsevasta puheesta poikkeava piirre johtaa helposti ylilyöviin reaktioihin ja syyttämiseen veneen keikuttamisesta. Nostan hattua Arvo Tuomiselle, joka kirjassaan ”Riisutut naamiot, särkyneet unelmat” (2023) tuomitessaan Venäjän oikeudenvastaisen hyökkäyksen Ukrainaan ottaa kuitenkin keskusteluun myös niitä argumentteja, joita Putin hengenheimolaisineen toimintansa perustaksi esittää. Tämä tieto ei tietenkään missään määrin oikeuta aggressiota, mutta varautumisen kannalta Venäjän narratiivin ja sen taustan tunteminen on hyödyllistä. Jos yhtenäisyytemme disinformaation ja hybridioperaatioiden vuoksi rakoilee, Venäjä on päässyt tavoitteeseensa. Tässä vielä toinen viittaus tasavallan presidentti Niinistöön, joka on korostanut tärkeimmän puolustuslinjan sijaitsevan meidän jokaisen korvien välissä. Sattuvasti sanottu.

Apulanta kiteyttää laulussaan toivon: Valot pimeyksien reunoilla/Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa/Sulla on sisälläs valtameren kokoinen voima/Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa.

Toivotan kaikille antoisaa Hallintotuomioistuinpäivää! Jag önskar er alla en givande Förvaltningsdomstolsdag!