Hallintolainkäytön kehittyminen
Vallankäytön lainalaisuudella on Suomessa vahvat perinteet. Hallinnon tarkempi järjestäminen ja erottaminen lainkäytöstä silloisessa Ruotsissa vahvistettiin vuoden 1634 hallitusmuodossa, ja vuoden 1734 oikeudenkäymiskaari erotti lopullisesti hallintolainkäytön ja yleiset tuomioistuimet toisistaan. Järjestelmä pysyi samankaltaisena Suomen liityttyä Venäjään. Valtaneuvoston jäätyä Ruotsin puolelle hallintolainkäyttö annettiin senaatin talousosaston yhdeksi tehtäväksi.
Julkinen hallinto alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla. Valtion ja kunnan toimielinten hallintopäätöksistä saivat valittaa ne, joiden oikeuksia päätökset loukkasivat. 1860-luvulla heräsi keskustelu Senaatin roolista sekä hallitusvallan että lainkäyttövallan käyttäjänä.
Ensimmäinen aloite korkeimman hallinto-oikeudellisen tuomioistuimen perustamiseksi tehtiin vuoden 1891 valtiopäivillä.
Ylin hallintolainkäyttö erottautui hallinnosta Suomen itsenäisyyden jälkeen vuonna 1918, kun senaatin talousosasto jaettiin valtioneuvostoksi ja korkeimmaksi hallinto-oikeudeksi.
Lääneissä lainkäyttö jäi toistaiseksi hallintoviranomaisille.
Lääninoikeuksista riippumattomia hallinto-oikeuksia
Lääninoikeudet oli vuonna 1955 korkeimman hallinto-oikeuden esityksestä perustettu lääninhallitusten yhteyteen ratkaisemaan ensi asteena hallinto-oikeudellisia valituksia. Vuonna 1974 lääninoikeuksien ratkaisutoiminta eriytettiin lääninhallinnosta ja lääninoikeuksien tuomioistuinroolia vahvistettiin.
Vuonna 1989 lääninoikeudet irrotettiin lopullisesti lääninhallitusten yhteydestä. Niistä tuli riippumattomia yleisiä hallintotuomioistuimia ja ne siirtyivät sisäministeriöstä oikeusministeriön hallinnonalalle.
Vuonna 1999 lääninoikeudet yhdistettiin laajemmiksi yksiköiksi, alueellisiksi hallinto-oikeuksiksi. Suomessa toimii nykyään kaksiasteinen yleisten hallintotuomioistuinten järjestelmä. Korkein hallinto-oikeus toimii ensimmäisenä tuomioistuinasteena vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi haettaessa muutosta valtioneuvoston yleisistunnon päätökseen.
Hallintoprosessin kansainvälistyminen
Kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ovat vakiintunut osa kansallista oikeusjärjestystämme. Hallintotuomioistuinten työhön on ihmisoikeussopimuksien ohella vaikuttanut Euroopan integraatio. EU-jäsenyyden myötä hallintotuomioistuimista on osaltaan tullut myös EU:n tuomioistuimia, sillä suuri osa EU-oikeudesta koskee julkisoikeudellisia kysymyksiä.
Useimmissa Euroopan unionin valtioissa hallintotuomioistuimet muodostavat oikeusturvajärjestelmän perustan. Suomessa erityistuomioistuimia on vähemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. Yleisillä hallintotuomioistuimilla on laaja toimiala, ja korkeimman hallinto-oikeuden toimintakenttä on kansainvälisesti tarkasteltuna lavea.
Kansainvälisistä velvoitteista ja vaikutteista huolimatta hallintolainkäytön ja oikeusjärjestyksen yleiset lähtökohdat ovat pysyneet pääosin ennallaan.
Julkaistu 3.6.2020