Eino Johannes Ahla

14.9.1888 - 28.7.1961

Oikeustutkinto ja ylempi hallintotutkinto 1910, varatuomari 1912, molempien oikeuksien kandidaatti 1917, teologian kunniatohtori 1955 (Helsingin yliopisto).

Valtiokonttorin notaari 1911, senaatin talousosaston ylimääräinen kopisto 1912 - 1914, oikeustoimituskunnan kanslisti 1914 - 1917, protokollasihteeri 1917 - 1918, eduskunnan sihteeri 1918 - 1928, valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri 1928 - 1933, korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos 1933 - 1957, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1957 - 1958.

Eino Ahla ehti toimia hallintoneuvoksena 24 vuotta ennen nimitystään korkeimman hallinto-oikeuden presidentiksi, jossa tehtävässä hän toimi 1957 - 1958.

Ahla toimi yli puoli vuosisataa valtion palveluksessa. Hän aloitti virkauransa yliopisto-opintojensa ohella lääninhallituksen ylimääräisenä esittelijänä. Ennen siirtymistään korkeimpaan hallinto-oikeuteen Ahla toimi eduskunnan sihteerinä ja valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerina.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa Ahla kehitti suomalaista oikeusvaltiota ja hallintolainkäyttöä lyhentämällä hallintovalitusten käsittelyaikoja. Hän pyrki myös siihen, että lääninoikeuksista muodostettaisiin riippumattomat hallintotuomioistuimet, mikä lopulta tapahtuikin 1980-luvun lopussa.

Käytännön lakimiestoiminnan lisäksi Ahlalla oli paljon kirjallista tuotantoa, joka käsitteli muun muassa lainopin teoriaa. Niin ikään vero-oikeus ja avioliitto-oikeus olivat hänen tuotannossaan keskeisiä aloja.

Ahla oli kirkko-oikeuden johtavia tuntijoita ja kirkollisen lainsäädännön kehittäjä. Hän harrasti myös kirkkohallinnon tieteellistä tutkimusta. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta myönsi hänelle kunniatohtorin arvon.

Muotokuva: Tapani Raittila (1960)

 
Julkaistu 9.10.2013