Kaarlo Juho Ståhlberg

s. 28.1.1865, k. 22.9.1952

Filosofian kandidaatti 1887, molempien oikeuksien kandidaatti 1889, varatuomari 1892, molempien oikeuksien lisensiaatti ja tohtori 1893.

Yliopiston hallinto-oikeuden ja taloustieteen apulainen 1894 - 1898, senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan protokollasihteeri 1898 - 1903, hallinto-oikeuden professori 1908 - 1918, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti 1918 - 1919, lainvalmistelukunnan vanhempi jäsen 1926 - 1946.

Porvarissäädyn valtiopäivämies 1904 - 1905, senaattori talousosastossa 1905 - 1907, kansanedustaja 1908, 1909, 1914, 1917, 1918 sekä 1930 - 1933, eduskunnan puhemies 1914, tasavallan presidentti 1919 - 1925.

Korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg tunnetaan ennen muuta Suomen tasavallan ensimmäisenä presidenttinä. Ennen valintaansa tasavallan presidentiksi 1919 Ståhlberg oli 1918 nimitetty Suomen itsenäistyttyä perustetun korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäiseksi presidentiksi. Autonomian aikana Ståhlberg oli osallistunut monipuolisesti Suomen oikeus- ja yhteiskuntaolojen kehittämiseen niin poliitikkona ja virkamiehenä kuin yliopiston professorinakin.

Suomen suuriruhtinaskunnassa hallinto-oikeudellisia valitusasioita käsittelivät ylimmässä asteessa maan ylin hallitusviranomainen, senaatin talousosasto, ja sen alapuolella hallintoviranomaiset, keskusvirastot ja läänien kuvernöörit. Ståhlbergin oikeusvaltiollisiin ja
-poliittisiin tavoitteisiin kuului hallinnon ja lainkäytön organisatorinen eriyttäminen ylimmässä asteessa. 1900-luvun alussa suuriruhtinaskunnassa laadittiinkin ehdotus erityisen ylihallinto-oikeuden perustamiseksi. Ståhlberg oli Leo Mechelinin senaatin jäsenenä (1905 - 1907) keskeisesti valmistelemassa tätä ehdotusta. Venäläistämissuuntauksen jälleen voimistuessa 1910-luvulle tultaessa poliittiset olot eivät kuitenkaan olleet otolliset oikeusoloja koskeville uudistuksille.

Vuonna 1908 Ståhlberg siirtyi yliopistoon perustettuun ensimmäiseen hallinto-oikeuden professorin virkaan. Hänen teoksestaan Suomen hallinto-oikeus I ja II (1913 - 1915) muodostui klassikko oikeudenalalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden valtiosääntöoikeudellinen asema vahvistettiin vuoden 1919 hallitusmuodossa. Tärkeän taustatyön oli tehnyt Ståhlbergin puheenjohdolla vuonna 1917 jo ennen Suomen itsenäistymistä toiminut perustuslakikomitea.

Tasavallan presidentin tehtävän jälkeen Ståhlberg osallistui lainvalmisteluun ja hallintolainkäytön kehittämiseen lähinnä asiantuntijalausunnoin ja toiminnassaan lainvalmistelukunnan vanhempana jäsenenä 1926 - 1946.

Ståhlbergin työhuoneen kalustus ja hänen kirjastonsa ovat esillä K. J. Ståhlbergin perinnehuoneessa korkeimman hallinto-oikeuden nykyisissä toimitiloissa. Huonekalut ja kirjat kuuluvat Helsingin yliopistolle.