KHO:2013:5

Kouvolan hallinto-oikeus 11.2.2011 nro 11/0062/2

Asian aikaisempi käsittely

Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja on 2.12.2009 päättänyt, että palveluksen asianmukaista järjestämistä varten vanhempi rajavartija A siirretään 1.2.2010 lukien Vainikkalan rajatarkastusasemalta Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnan huoltokeskukseen ja määrätään määräajaksi 1.2.–31.10.2010 huoltoasentajaksi, vaativuusluokka 15,0.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, vaatinut hallinto-oikeutta kumoamaan Kaakkois-Suomen rajavartioston tekemän siirron ja tehtävään määräyksen ja mahdollistamaan A:n toiminnan rajavartiotehtävissä Vainikkalan rajatarkastusasemalla.

A on perustellut vaatimustaan seuraavasti:

Siirtopäätös perustuu pelkästään Etelä-Karjalan poliisilaitoksen päätökseen 22.10.2009, jolla A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat on peruutettu yksityisluontoisen, A:n kotona tapahtuneen, riidan seurauksena.

Poliisin päätöksestä asiassa on valitettu hallinto-oikeuteen, jossa käsittely on vielä kesken. A:n näkemyksen mukaan aselupien peruutukselle ei ole ollut riittäviä syitä, eikä työnantaja voi pelkästään tämän perusteella siirtää A:ta alempiarvoisiin tehtäviin toiselle paikkakunnalle.

A:n palkka laskee huomattavasti, lasten päivähoitopaikka on vaihdettava ja muutoinkin A:lle aiheutuu prosessista kohtuuttomia seurauksia yhden yksityisasunnossa tapahtuneen kovaäänisen riitelyn perusteella.

Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunta ja sisäasiainministeriön rajavartiolaitoksen esikunta ovat antaneet lausuntonsa.

A on antanut vastaselityksen.

Sisäasiainministeriön rajavartiolaitoksen esikunta on antanut lisälausunnon.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Kouvolan hallinto-oikeus on, jättäen tutkimatta A:n esittämän vaatimuksen mahdollistaa muutoksenhakijan paluu entiseen työhönsä rajavartiotehtäviin, A:n valituksesta kumonnut Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen koskien vaatimusta mahdollistaa muutoksenhakijan paluu entiseen työhönsä rajavartiotehtäviin

Muutoksenhakija on valittanut Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnan päätöksestä siirtää hänet vanhemman rajavartijan tehtävästä 1.2.2010 lukien Vainikkalan rajatarkastusasemalta Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnan huoltokeskukseen ja määrätä hänet määräajaksi 1.2.–31.10.2010 huoltoasentajaksi. Muutoksenhakija on valituskirjelmässään vaatinut edellä mainitun päätöksen kumoamisen lisäksi, että hallinto-oikeus mahdollistaa muutoksenhakijan paluun entiseen työhönsä rajavartiotehtäviin.

Valituksen kohteena olevan päätöksen sisältö asettaa hallinto-oikeuden toimivallan rajat. Kun valituksenalaisessa päätöksessä ei ole ratkaistu muutoksenhakijan kelpoisuutta toimia rajavartiotehtävissä, jättää hallinto-oikeus kyseisen vaatimuksen tutkimatta toimivaltaansa kuulumattomana.

Kaakkois-Suomen rajavartioston päätöksen lainmukaisuus

Lain rajavartiolaitoksen hallinnosta 14 §:n 1 momentin mukaan rajavartiolaitoksen virkamies on velvollinen siirtymään toiseen rajavartiolaitoksen virkaan tai tehtävään, kun se on tarpeen rajavartiolaitoksen yksityiskohtaisen kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämistä varten taikka muutoin palveluksen asianmukaista järjestämistä varten.

Kyseistä lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 6/2005 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan siirtymisvelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta siirtyä joko toiseen täysin samanlaiseen, samannimiseen tai samantasoiseen virkaan taikka virkahierarkiassa ylempään virkaan.

Kaakkois-Suomen rajavartiosto on päätöksellään siirtänyt vanhemman rajavartija A:n 1.2.2010 lukien Vainikkalan rajatarkastusasemalta Lappeenrannasta Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnan huoltokeskukseen Imatralle ja määrännyt hänet määräajaksi 1.2.–31.10.2010 huoltoasentajaksi. Samalla A:n palkka on pienentynyt. Muutoksenhakija on ilmoittanut vastustavansa siirtoa.

Rajavartiolaitoksen esikunnan on lausunnossaan katsottava myöntäneen, että A:n uudempi työtehtävä on alempitasoinen kuin hänen aikaisempi työtehtävänsä. Näin ollen A:lla ei ole ollut siirtymisvelvollisuutta kyseiseen tehtävään. Siten hallinto-oikeus kumoaa Kaakkois- Suomen rajavartioston esikunnan päätöksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Helena Asikainen, Maarit Alhonnoro ja Valto Wirkkala. Esittelijä Jussi Aholainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Rajavartiolaitoksen esikunta on valituksessaan vaatinut, että Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajan 2.12.2009 tekemä siirtopäätös todetaan lainmukaiseksi.

Rajavartiolaitoksen esikunta on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti:

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 14 §:n yksityiskohtaisista perusteluista (HE 6/2005 vp) ilmenee, että virkamies voidaan lainmukaisesti siirtää alemmantasoiseen tehtävään. Sen sijaan alemmantasoiseen virkaan siirtäminen on lainvastaista.

Sotilasvirkaan nimetty virkamies määrätään aina erikseen tehtävään. Sotilaallinen hallintojärjestelmä ei voi perustua yksittäisen virkamiehen kussakin tapauksessa erikseen antamaan suostumukseen avoinna olevien tehtävien täyttämiseksi, vaan kuhunkin tehtävään tulee voida osoittaa asianmukaisesti koulutettu ja tehtävään ensi sijassa esimiesten arvioinnin mukaan sopivin virkamies. Tämän vuoksi siirtymisvelvollisuuden on katsottu olevan välttämätön, joten se on säädetty pakolliseksi rajavartiolaitoksen hallintolaissa.

Rajavartiolaitoksen palkkausjärjestelmästä tehdyssä tarkentavassa virkaehtosopimuksessa otetaan huomioon siirto alemman vaativuusluokan tehtävään. Jos virkamies siirretään alemman vaativuusluokan tehtävään, hän on oikeutettu sopimuksen 9 §:n 3. kohdan mukaiseen palkkatakuuseen, mikäli hän ei ole itse hakeutunut kyseiseen tehtävään tai hän ei selviydy asianmukaisesti tehtävistään. Sopimuksessa ei ole mainittu siirtämistä alempaan virkaan, koska se ei ole siirtomenettelyn perusteella sallittua.

Sopimuksen 9 §:n 3. kohdan 2 momentin mukaan virkamies ei ole oikeutettu 1 momentin mukaiseen palkkatakuuseen, mikäli virkamies ei, ottaen huomioon tämän henkilökohtainen työsuoritus, hallintoyksikön päällikön arvion mukaan selviydy asianmukaisesti tehtävästään. Kyseistä kohtaa on sovellettu muun muassa silloin, kun virkamiehen käyttäytymisen takia häneltä on peruutettu rajavartiomiehen toimivalta. Mikäli virkamies ei voi suoriutua tehtävistään rajavartiomiesoikeuksien puuttuessa, hänet siirretään tehtävään, jonka suorittaminen ei edellytä rajavartiomiehen toimivaltuuksia. Jos vastaavantasoista tehtävää ei ole avoinna, niin virkamies siirretään tällöin alemman vaativuustason tehtävään.

A on toiminut vanhemman rajavartijan virassa vuodesta 1999 lukien. Hänen virkansa on siitä lähtien ollut sama. A on sen sijaan saanut uransa aikana useita eri tehtävämääräyksiä, mikä on sotilasuralla täysin normaali käytäntö. Käyttäytymisensä ja siihen liittyneen rajavartiomiehen oikeuksien väliaikaisen peruuttamisen perusteella hänet siirrettiin huoltoasentajan tehtävään 1.1.2010. Häntä ei siirretty alempaan virkaan vaan alemman vaativuustason tehtävään.

A:n tehtäviin kuului toimiminen rikostiedustelijana Vainikkalan rajavartioasemalla sekä ase- ja ampuma- ja voimankäytönkouluttajana hallintoyksikössä. Lisäksi A:n tehtäviin on kuulunut myös kenttätoiminta, jolloin hän on kantanut virka-asetta ja muita voimankäyttövälineitä.

Nämä tehtävät ovat rajavartiomiehen perustehtäviä vaativampia ja kyseisten virkatehtävien hoitamisen suhteen luottamukselle ja luotettavuudelle on asetettava vielä tavanomaisessa tehtävässä toimivaa rajavartiomiestäkin korkeammat vaatimukset. A on omalla toiminnallaan aiheuttanut sen, että hänen ei ole katsottu voivan jatkaa rajavartiomiehenä eikä näin ollen myöskään rikostiedustelijan tehtävässä.

Ilman rajavartiomiehen toimivaltuuksia A:lla ei ole mahdollisuuksia jatkaa Vainikkalan rajatarkastusasemalla. Vainikkalan rajatarkastusasemalla on vain emännän tehtävä, jossa rajavartiomiehen toimivaltuuksia tehtävien hoitamiseen ei tarvita.

A:n siirto huoltoasentajan tehtävään Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnan huoltokeskukseen ei ollut rangaistus, vaan pakollinen toimenpide, jolla taattiin, että rikostiedustelijan tehtävään voitiin valita kaikki edellytykset ja luottamuksen omaava virkamies. A:lle järjestettiin tehtävä, jossa hän pystyy työskentelemään ilman rajavartiomiehen toimivaltuuksia.

A:lla on ollut rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukainen siirtymisvelvollisuus huoltoasentajan tehtävään, vaikka tehtävä on vaativuustasoltaan aiempaa alempitasoisempi. Valtionhallinnossa on valtion virkamieslain ja työjohto-oikeuden perusteella oikeus muuttaa virkamiehen tehtäviä myös siten, että tehtävän vaativuus alenee. Siirtymisvelvollisuus laajentaa tätä oikeutta silloin, kun menettelyn tarkoituksena on sotilaalliseen järjestelmään oleellisesti kuuluvan palveluksen asianmukainen järjestäminen.

A on selityksessään vaatinut, että rajavartiolaitoksen esikunnan valitus hylätään ja rajavartiolaitoksen esikunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa esitetyn laskun mukaisesti.

A on viitaten kaikkeen asiassa aiemmin esittämäänsä esittänyt selityksenään seuraavaa:

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:n esitöistä on pääteltävissä, että siirtymisvelvollisuudella tulee olla tietty tarkoitus ja sen edellytykset on tarkasti säädelty. Siirtymisvelvollisuutta ei tule käyttää siten, että virkauralla eteneminen vaikeutuu eikä siirtymisvelvollisuudella pitäisi olla rangaistuksenomaista luonnetta. Siirtojen syynä ovat yleensä kokemuksen saaminen toisista tehtävistä, jotka ovat tarpeen virkamiehen uralla etenemiselle, taikka avoimen viran tai tehtävän täyttäminen toiminnallisista tarpeista. A:n tapauksessa siirto sitä vastoin vastaa alempaan virkaan siirtämistä, koska tehtävien vaativuustaso alenee merkittävästi ja samoin alenee palkkaus.

Työnantajan direktio-oikeutta tulee arvioida yleisen hallinto-oikeudellisen suhteellisuusperiaatteen valossa. Tehtävän vaatimustason muutos on suhteettoman suuri. Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain voimaantulon jälkeen myös rajavartiolaitoksessa virkanimikkeitä on voimakkaasti supistettu 1.1.2010 lukien, mistä lähtien on ollut vain yksi rajavartijan virka. Virkanimikemuutoksen tarkoituksena on tuskin ollut laajentaa työnantajan direktio-oikeutta näin merkittävällä tavalla. Jos esikunnan väite menestyisi, seuraisi siitä väistämättä se, että rajavartiolaitos voisi ilman rajoituksia siirtää virkamiehiä mihin tahansa tehtävään virkamiehen suostumuksesta riippumatta.

Rajavartiolaitos on valituksessaan esittänyt perusteeksi siirrolle palveluksen asianmukaisen järjestämisen, mitä on perusteltu väitteellä siitä, että A olisi omalla toiminnallaan aiheuttanut sen, että hänen ei ole katsottu voivan jatkaa rajavartiomiehenä. Päätös on suhteellisuusperiaatteen vastainen. A on riidattomasti suorittanut virkatehtävänsä moitteettomasti yli kymmenen vuoden ajan. Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen A on palvellut moitteettomasti niissä tehtävissä, joihin hänet on määrätty siirtymään.

Rajavartiolaitoksen esikunta on esittänyt vastaselityksenään muun ohessa seuraavaa:

A:n siirto on tehty nimenomaan palveluksen asianmukaisen järjestämisen takia. A ei ole voinut toimia entisissä tehtävissään ilman rajavartiomiehen toimivaltaa, joten hänen siirtämisensä toisiin tehtäviin on ollut välttämätöntä, jotta hän ylipäätään pystyisi edelleen työskentelemään rajavartiolaitoksen palveluksessa. Työnantaja ei rangaissut A:ta siirtäessään hänet pois rajavartiomiehen toimivaltuuksia edellyttävästä tehtävästä.

Poliisin käytäntönä on vastaavanlaisissa tapauksissa palauttaa aseluvat yhden vuoden karenssin jälkeen. Kaakkois-Suomen rajavartiosto peruutti A:n rajavartiomiehen toimivaltuudet vastaavaksi ajaksi. Karenssiajan jälkeen ei enää ole ollut estettä siirtää A:ta takaisin rajavartiomiehen toimivaltuuksia edellyttäviin tehtäviin.

Vastaselitys on annettu A:lle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää rajavartiolaitoksen esikunnan valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Valtio määrätään korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 800 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden tämän päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Pääasia

Asiassa on rajavartiolaitoksen esikunnan valituksesta ratkaistavana oikeuskysymyksenä se, onko rajavartiolaitoksen vanhemman rajavartijan virkaan 1.1.1999 nimitetty A, joka on määrätty 1.5.2009 lukien Kaakkois-Suomen rajavartioston Lappeenrannan rajavartioalueen Vainikkalan rajatarkastusasemalle vanhemman rajatarkastajan tehtävään, voitu siirtää rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaisesti palveluksen asianmukaista järjestämistä varten määräajaksi 1.2.–31.10.2010 Vainikkalan rajatarkastusasemalle työskentelemään huoltoasentajan tehtävässä, jonka vaativuusluokka ja palkkaus on matalampi kuin hänen varsinaisella palveluspaikallaan hoitamansa tehtävän vaativuusluokka ja palkkaus.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettu laki perustuu hallituksen esitykseen (HE 6/2005 vp) rajavartiolaitosta ja rajavyöhykettä koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa rajavartiolaitoksen palveluksessa olevan virkamiehen siirtovelvollisuudesta todetaan muun ohella seuraavaa:

"Siirtymisvelvollisuuden säilyttäminen on ehdottoman välttämätöntä, jotta kuhunkin tehtävään voidaan määrätä asianmukaisesti koulutettu ja tehtävään ensi sijassa esimiesten arvioinnin mukaan sopivin virkamies. Siirtymisvelvollisuus on välttämätöntä myös rajavartiolaitoksen sisäisen sotilaallisen järjestyksen vuoksi, jolle on tunnusomaista se, ettei se voi nojata yksittäisen virkamiehen kussakin tapauksessa erikseen antamaan suostumukseen avoinna olevien tehtävien täyttämisessä.

Pykälän 1 momentin mukaan siirtymisvelvollisuus riippuisi ensisijaisesti rajavartiolaitoksen vahvistetun kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämisestä. Siirtymisvelvollisuus säilyisi myös silloin, kun siirtäminen on tarpeen muutoin palveluksen asianmukaista järjestämistä varten. Siihen on tarvetta esimerkiksi koulutuksesta tai ulkomaantehtävistä johtuvien pitkäaikaisten poissaolojen vuoksi. Siirtymisvelvollisuus koskisi edelleen myös muussa kuin sotilasvirassa palvelevia virkamiehiä. Siirtymisvelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta siirtyä joko toiseen täysin samanlaiseen, samannimiseen tai samantasoiseen virkaan taikka virkahierarkiassa ylempään virkaan.

LRVL:n 50 §:n mukaisesti ehdotetaan, että siirtämisestä, joka aiheuttaa virkamiehelle palveluspaikkakunnan muutoksen, olisi ennakolta ilmoitettava vähintään kolmea kuukautta ennen siirron toteutumista. Vaikka ilmoitusta siirtämisestä ei ehdittäisi antaa määräajassa ennalta tai vaikka ilmoitus annettaisiin vähemmän kuin kolme kuukautta aikaisemmin, virkamies olisi kuitenkin velvollinen siirtymään.

Muutoksenhausta aiheutuva viive ja epävarmuus vähentäisivät sotilaallisesti järjestetyn hallinnon tehokkuutta. Palveluspaikkakunnan muuttumiseen johtavaan siirtämispäätökseen olisi oikeus hakea muutosta hallintolainkäyttölain mukaan. Tehokkuusvaatimuksen takia ja sen vuoksi, että päätöksestä olisi ilmoitettava virkamiehelle vähintään kolmea kuukautta ennen siirron toteuttamista, ehdotetaan, että siirtymispäätöstä olisi nykyiseen tapaan kuitenkin noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määräisi. Virkamiehen tehtävään määräämistä ja siirtymistä koskevaan muuhun päätökseen ei edelleenkään olisi muutoksenhakuoikeutta.

Muuttokustannusten korvaamista koskevalla virkaehtosopimuksella on sovittu siirron johdosta maksettavista korvauksista silloin, kun uusi tehtävä tai virka sijoittuu uudelle paikkakunnalle. Valtion virkaehtosopimuslaissa (664/1970) säädetty etuuksia ja oikeuksia koskeva muutoksenhakujärjestelmä on edelleen riittävä myös siirron tai tehtävään määräämisen johdosta suoritettavien korvausten ja etuuksien osalta."

Hallituksen esityksestä (HE 6/2005 vp) käy ilmi, että rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuun siirtoon ei tarvitse olla virkamiehen suostumusta, mutta siirto ei toisaalta voi myöskään tarkoittaa muunlaista siirtoa kuin siirtoa "samanlaiseen, samannimiseen tai samantasoiseen virkaan taikka virkahierarkiassa ylempään virkaan". Siirtovelvollisuuden käyttöä arvioitaessa on otettava huomioon myös, että tätä tai vastaavaa siirtovelvollisuutta on arvioitu perustuslakivaliokunnan lausunnoissa (esimerkiksi PeVL 40/1998 vp, PeVL 29/2006 vp, PeVL 51/2006 vp ja PeVL 51/2010 vp) pitäen siirtojärjestelmään liittyvää muutoksenhakukieltoa oikeasuhteisena muun ohella sen johdosta, että siirto voi kohdistua vain samantasoiseen tai ylempään virkaan tai tehtävään siirtämisenä taikka henkilön omaan suostumukseen.

Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajan päätös 2.12.2009 A:n siirrosta palveluksen asianmukaista järjestämistä varten 1.2.2010 alkaen määräajaksi Vainikkalan rajatarkastusasemalle vaativuusluokaltaan ja palkkaukseltaan alempaan huoltoasentajan tehtävään on siten ollut rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:n 1 momentin vastainen. Asian oikeudelliseen arviointiin ei vaikuta se, että järjestelyn tarkoituksena on ollut välttää rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain mukaisten kurinpidollisten toimien käyttämistä A:han.

Näistä syistä ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi valtio on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari-Vanne, Tuomas Lehtonen ja Lauri Jääskeläinen. Asian esittelijä Pia Repo.

Eriävä mielipide

Asian esittelijän Pia Revon esitys asian ratkaisemiseksi oli seuraava:

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajan päätöksen 2.12.2009 voimaan.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan rajavartiolaitoksen virkamies on velvollinen siirtymään toiseen rajavartiolaitoksen virkaan tai tehtävään, kun se on tarpeen rajavartiolaitoksen yksityiskohtaisen kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämistä varten taikka muutoin palveluksen asianmukaista järjestämistä varten.

Rajavartiolaitoksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 61 §:n mukaan valtio varustaa rajavartiomiehen hänen tehtävänsä edellyttämillä voimankäyttö- ja suojavälineillä. Rajavartiomies saa käyttää ainoastaan sellaisia voimankäyttövälineitä, jotka on hyväksytty rajavartiolaitoksessa käytettäviksi ja joiden turvalliseen käyttöön hän on saanut koulutuksen.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 14 §:ää koskevissa hallituksen esityksen HE 6/2005 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohessa seuraavaa:

"Siirtymisvelvollisuuden säilyttäminen on ehdottoman välttämätöntä, jotta kuhunkin tehtävään voidaan määrätä asianmukaisesti koulutettu ja tehtävään ensi sijassa esimiesten arvioinnin mukaan sopivin virkamies. Siirtymisvelvollisuus on välttämätöntä myös rajavartiolaitoksen sisäisen sotilaallisen järjestyksen vuoksi, jolle on tunnusomaista se, ettei se voi nojata yksittäisen virkamiehen kussakin tapauksessa erikseen antamaan suostumukseen avoinna olevien tehtävien täyttämisessä.

Pykälän 1 momentin mukaan siirtymisvelvollisuus riippuisi ensisijaisesti rajavartiolaitoksen vahvistetun kokoonpanon mukaisen avoimen viran tai tehtävän täyttämisestä. Siirtymisvelvollisuus säilyisi myös silloin, kun siirtäminen on tarpeen muutoin palveluksen asianmukaista järjestämistä varten. Siihen on tarvetta esimerkiksi koulutuksesta tai ulkomaantehtävistä johtuvien pitkäaikaisten poissaolojen vuoksi.

(---)

Siirtymisvelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta siirtyä joko toiseen täysin samanlaiseen, samannimiseen tai samantasoiseen virkaan taikka virkahierarkiassa ylempään virkaan. (---)"

Asiassa saatu selvitys

A on nimitetty 1.1.1999 rajavartiolaitoksen vanhemman rajavartijan virkaan ja hänet on määrätty 1.5.2009 lukien Kaakkois-Suomen rajavartioston Lappeenrannan rajavartioalueen Vainikkalan rajatarkastusasemalle vanhemman rajatarkastajan tehtävään. A:lle määrättyyn tehtävään on kuulunut toimiminen rikostiedustelijana sekä ase-, ampuma- ja voimankäytönkouluttajana. Lisäksi A:n tehtävään on kuulunut kenttätoiminta, jonka aikana hän on kantanut virka-asetta ja muita voimankäyttövälineitä.

Etelä-Karjalan poliisilaitos on 22.10.2009 ottanut A:lta haltuun A:n omistamat aseet sekä peruuttanut A:n ampuma-aseluvat. Kaakkois-Suomen rajavartiosto on saatuaan tiedon Etelä-Karjalan poliisilaitoksen päätökseen johtaneista tapahtumista ilmoittanut A:lle työnjohdollisella esimiehen käskyllä virka-aseiden hallussapitokiellosta. A:n virka-ase on otettu työnantajan haltuun Vainikkalan rajatarkastusasemalla.

Rajavartioston komentaja on 13.11.2009 päivätyllä ilmoituksella peruuttanut päätöksen, jolla A oli määrätty rajavartiomieheksi. Komentaja on ilmoituksessa katsonut, ettei A ole sopiva pitämään hallussaan virka-asetta. Ilmoituksen mukaan A:n määräämistä rajavartiomieheksi harkitaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Edellytyksenä harkinnalle on nuhteettomuus sekä palveluksessa että vapaa-ajalla.

Kaakkois-Suomen rajavartioston komentaja on 2.12.2009 päättänyt, että palveluksen asianmukaista järjestämistä varten vanhempi rajavartija A siirretään 1.2.2010 lukien Vainikkalan rajatarkastusasemalta huoltokeskukseen ja määrätään määräajaksi 1.2.–31.10.2010 huoltoasentajaksi, vaativuusluokka 15,0.

A on koulutukseltaan peruskoulun käynyt metsämekaanikko, joka on suorittanut rajavartijan peruskurssin 18.12.1998 ja jatkokurssin 9.10.2009. A on lisäksi suorittanut voimankäytön kouluttajatutkinnon, jonka hän on uusinut 27.10.2006. Tutkintoon on yhdistetty fyysisen voimankäytön ja henkilökohtaisen virka-aseen pätevyydet.

Rajavartiolaitoksen esikunnan ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n, SKL Suomen Konepäällystöliitto ry:n sekä Valtion Yhtenäisjärjestö VTY ry:n välillä on 22.4.2005 tehty tarkentava virkaehtosopimus rajavartiolaitoksen henkilöstöön 1.12.2004 alkaen sovellettavasta palkkausjärjestelmästä. Sopimus on merkinnyt siirtymistä viran palkkaluokkaan perustuvasta palkkauksesta tehtävän vaativuuteen sekä henkilökohtaiseen työsuoritukseen ja pätevyyteen perustuvaan palkkausjärjestelmään. Sopimus sisältää myös määräykset siirtovelvolliselle virkamiehelle maksettavasta tehtäväkohtaisesta palkanosasta siirrettäessä hänet alemman vaativuusluokan tehtävään.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annettua lakia koskeva hallituksen esitys HE 6/2005 vp on annettu eduskunnalle 11.2.2005. Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 19/2005 vp hallituksen esityksestä on valmistunut 31.5.2005. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei ole käsitelty rajavartiolaitoksessa käyttöön otetun uuden palkkausjärjestelmän merkitystä hallituksen esityksen 14 §:n mukaisen siirtymisvelvollisuuden kannalta.

Oikeudellinen arviointi

Hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei voi tulla ratkaistavaksi, onko rajavartiolaitoksella A:n työnantajana ollut riittävät perusteet katsoa A soveltumattomaksi pitämään hallussa virka-asetta ja onko päätös virka-aseen hallussapidon kieltämisestä ollut päätökselle esitetyllä perusteella suhteellisuusperiaatteen vastainen.

A on ennen virka-aseen hallussapidon kieltämistä toiminut vanhemman rajavartijan tehtävässä, joka tehtävä on edellyttänyt virka-aseen käyttöoikeutta. A:lla ei ole virka-aseen hallussapidon kieltämisen seurauksena ollut enää edellytyksiä hoitaa kyseistä tehtävää. A on näin ollen palveluksensa asianmukaista järjestämistä varten ollut velvollinen siirtymään sellaiseen tehtävään, johon hänellä on ollut koulutuksensa puolesta kelpoisuus ja jonka hoitaminen ei ole edellyttänyt virka-aseen käyttöoikeutta.

A:ta ei ole muutoksenhaun kohteena olevalla Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajan päätöksellä siirretty pois vanhemman rajavartijan virasta, vaan kyseessä on ollut A:n siirtäminen vanhemman rajatarkastajan tehtävästä toiseen tehtävään. Kun toiseen tehtävään määrääminen on johtunut siitä, ettei A enää ole täyttänyt vanhemman rajatarkastajan tehtävän hoitamisen edellytyksiä, A on voitu vaativuusluokaltaan vanhemman rajatarkastajan tehtävän kanssa samaan vaativuusluokkaan kuuluvien hänen kelpoisuuttaan vastaavien tehtävien puuttuessa määrätä kelpoisuutensa mukaiseen vaativuusluokaltaan vanhemman rajatarkastajan tehtävää lähinnä vastaavaan alemmantasoiseen tehtävään. A on palveluksensa asianmukaista järjestämistä varten nyt kyseessä olevissa oloissa ollut suostumuksestaan riippumatta velvollinen tällaiseen tehtävään siirtymään. Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajan päätös A:n määräämisestä Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnan huoltokeskukseen huoltoasentajaksi ei siten ole lainvastainen. Kun hallinto-oikeudelle on ollut asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Kaakkois-Suomen rajavartioston komentajan päätös saatettava voimaan.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.