KHO:2013:16
Asiamies oli lapsen huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa ilmoittanut valituksessa 14.1.2011, että päämies saa oikeusapua ja että palkkiolasku tullaan esittämään. Hallinto-oikeuden toimesta oli useamman kerran kehotettu asiamiestä toimittamaan oikeusapupäätös ja palkkiolasku, mutta niitä ei ollut toimitettu. Hallinto-oikeus ei ratkaisussaan 14.7.2011 lausunut oikeusavusta. Asiamies toimitti hallinto-oikeudelle 25.8.2011 laskun ja oikeusapupäätöksen, joka oli tehty 23.6.2011. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksenalaisella päätöksellään vaatimuksen palkkion maksamisesta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi asiamiehen valituksen johdosta, että avustajalle tulevaa palkkiota ja korvausta avustajan tehtävästä ei lähtökohtaisesti voida oikeusapulain nojalla määrätä maksettavaksi pääasian käsittelyn päättymisen jälkeen. On kuitenkin perusteltua, että näin voidaan menetellä, jos palkkiosta päättämättä jääminen ei johdu asiamiehen vaan tuomioistuimen menettelystä. Vaikka avustajan vastuulla on palkkiolaskun jättäminen tuomioistuimelle oma-aloitteisesti, on ymmärrettävää, ettei avustaja voi aina jättää laskua kirjelmän yhteydessä, varsinkin jos asiassa on odotettavissa lisätoimenpiteitä. Tämän vuoksi avustajan etu vaatii kirjallisessa hallintolainkäyttömenettelyssä, että avustajalta pyydetään palkkiolasku ennen asian ratkaisemista ja että laskun toimittamiselle asetetaan riittävä määräaika. Mikäli laskun esittämiselle ei ole ollut asianmukaista mahdollisuutta, on perusteltua, että palkkiosta ja korvauksista voidaan tehdä päätös jälkikäteen.
Tässä tapauksessa hallinto-oikeus oli pyytänyt oikeusapupäätöstä ja laskua siihenastisista toimenpiteistä useammankin kerran. Palkkion ja korvauksen määräämättä jääminen ei ollut johtunut hallinto-oikeuden vaan asiamiehen menettelystä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut perustetta, jonka vuoksi hallinto-oikeuden olisi tullut maksaa pääasian käsittelyn päätyttyä asiamiehelle palkkiota tai korvausta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut aihetta.
Oikeusapulaki 17 § 1 momentti sekä 18 § 2 ja 3 momentti
Päätös, josta valitetaan
Rovaniemen hallinto-oikeus 8.11.2011 nro 11/0520/1
Asian aikaisempi käsittely
Asianajaja A on toiminut Rovaniemen hallinto-oikeudessa avustajana lapsen huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa. Valituksessa, joka on jätetty hallinto-oikeudelle 14.1.2011, on ilmoitettu, että päämies saa oikeusapua ja että palkkiolasku tullaan esittämään.
Rovaniemen hallinto-oikeus on varannut asianajaja A:lle sekä kirjeitse 1.6.2011 että useita kertoja puhelimitse tilaisuuden esittää oikeusapupäätös ja palkkiolasku.
Rovaniemen hallinto-oikeus on 14.7.2011 antamallaan päätöksellä numero 11/0279/1 ratkaissut yhteydenpidon rajoittamista koskevan asian. Hallinto-oikeus on kumonnut viranhaltijan päätöksen.
Hallinto-oikeus on päätöksessään lausunut, että asianajaja A ei ole hänelle varatuista tilaisuuksista huolimatta toimittanut hallinto-oikeudelle oikeusapupäätöstä ja palkkiolaskua asiassa.
A on 25.8.2011 toimittanut hallinto-oikeudelle Savonlinnan oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksen 23.6.2011, jolla oikeusaputoimisto oli myöntänyt päämiehelle oikeusapua ilman omavastuuosuutta 17.12.2010 lukien yhteydenpidon rajoittamista koskevaan valitusasiaan ja määrännyt hänen avustajakseen asianajaja A:han.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Rovaniemen hallinto-oikeus on 8.11.2011 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n vaatimuksen palkkion määräämisestä.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Palkkio ja kulukorvaus suoritetaan valtion varoista 20 §:n mukaisella omavastuuosuudella vähennettynä. Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan, jollei sellaisen selvityksen esittäminen ole tarpeetonta.
Lain 18 §:n 2 momentin mukaan avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen tuomioistuin määrää avustajan tehtävän päättyessä tuomioistuimessa. Palkkiosta ja korvauksesta tehdään pääasiasta annettavasta ratkaisusta erillinen päätös. Päätös annetaan pääasian ratkaisun yhteydessä tai samana päivänä.
Edellä mainitun pykälän 3 momentissa säädetään, että jos oikeusapua on haettu ennen asian ratkaisemista tuomioistuimessa, mutta oikeusaputoimisto päättää oikeusavun myöntämisestä vasta sen jälkeen ja pääasiaan on haettu muutosta, taikka jos muutoksenhakutuomioistuin hyväksyy ratkaisupyynnöstä tehdyn valituksen eikä pääasia ole enää alemmassa tuomioistuimessa vireillä, muutoksenhakutuomioistuin määrää avustajan palkkion ja korvauksen myös alemmassa oikeusasteessa suoritetuista toimenpiteistä. Muussa tapauksessa palkkion ja korvauksen määrää asiaa viimeksi käsitellyt tuomioistuin.
Hallinto-oikeus toteaa, että pääasiassa on annettu päätös 14.7.2011 (11/0279/1). Avustajan tehtävä hallinto-oikeudessa on päättynyt samana päivänä.
A ei ole hänelle varatuista tilaisuuksista huolimatta toimittanut hallinto-oikeudelle oikeusapupäätöstä ja palkkiolaskua asiassa ennen päätöksen antamista. A on toimittanut oikeusapupäätöksen ja palkkiolaskun hallinto-oikeudelle vasta 25.8.2011. Koska asiassa ei ole myöskään kysymys siitä, että oikeusapua olisi haettu ennen asian ratkaisemista hallinto-oikeudessa, mutta oikeusaputoimisto olisi päättänyt oikeusavun myöntämisestä vasta sen jälkeen, hallinto-oikeus ei voi määrätä maksettavaksi A:lle palkkiota ja korvausta.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Pirjo Pyhäjärvi ja Anna-Kaisa Marski. Esittelijä Kaisa Post.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että hänelle maksetaan palkkio ja korvaus hallinto-oikeudessa esitetyn laskun mukaisesti.
Oikeusapulain 18 §:n selkeän pääsäännön mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa pääasian käsittelevä tuomioistuin määrää yksityiselle avustajalle valtion varoista maksettavan palkkion ja korvauksen. Yksin tämän säännöksen nojalla Rovaniemen hallinto-oikeuden olisi tullut ainoana pääasian käsitelleenä tuomioistuimena määrätä avustajan palkkio ja korvaus. Hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut lainkohdat ovat toissijaisia tähän pääsääntöön nähden.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 1980-II-129 ilmenevän vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusapua saavan päämiehen avustajalla, kuten aikanaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrätyllä avustajalla, on oikeus saada valtion varoista palkkio ja kulujen korvaus, vaikka hän ei ole niitä nimenomaan pyytänyt. Näin sillä seikalla, ettei avustaja ole toimittanut oikeusapupäätöstä eikä laskua hallinto-oikeudelle ennen pääasian ratkaisemista, ei ole asiassa merkitystä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin (927/2008) mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Palkkion määräämistä varten avustajan on esitettävä yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan, jollei sellaisen selvityksen esittäminen ole tarpeetonta.
Oikeusapulain 18 §:n (927/2008) 2 momentin mukaan tuomioistuin määrää avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen avustajan tehtävän päättyessä tuomioistuimessa. Palkkiosta ja korvauksesta tehdään pääasiasta annettavasta ratkaisusta erillinen päätös. Päätös annetaan pääasian ratkaisun yhteydessä tai samana päivänä. Käräjäoikeus, hallinto-oikeus ja vakuutusoikeus ovat palkkiosta ja korvauksesta päätettäessä toimivaltaisia myös yhden lainoppineen tuomarin kokoonpanossa.
Pykälän 3 momentin mukaan, jos oikeusapua on haettu ennen asian ratkaisemista tuomioistuimessa, mutta oikeusaputoimisto päättää oikeusavun myöntämisestä vasta sen jälkeen ja pääasiaan on haettu muutosta, taikka jos muutoksenhakutuomioistuin hyväksyy ratkaisupyynnöstä tehdyn valituksen eikä pääasia ole enää alemmassa tuomioistuimessa vireillä, muutoksenhakutuomioistuin määrää avustajan palkkion ja korvauksen myös alemmassa oikeusasteessa suoritetuista toimenpiteistä. Muussa tapauksessa palkkion ja korvauksen määrää asiaa viimeksi käsitellyt tuomioistuin.
Tosiseikat
Asianajaja A on asiamiehenä pannut hallinto-oikeudessa vireille lapsen huostassapidon lopettamista koskevan valitusasian 14.1.2011. Valituksessa on ilmoitettu, että päämies saa oikeusapua ja että palkkio vaaditaan valtion varoista myöhemmin suullisessa käsittelyssä esitettävän laskun mukaan. Asiassa on tämän jälkeen varattu valittajalle tilaisuus lausua hankitun sosiaaliviranomaisen lausunnon johdosta. Asiamiehelle on 1.6.2011 lähetetty tiedoksi eräitä viranomaisen toimittamia lisäselvityksiä. Hallinto-oikeus on samalla kirjallisesti pyytänyt toimittamaan laskun siihenastisista toimenpiteistä 10.6.2011 mennessä. Hallinto-oikeudessa tehtyjen merkintöjen mukaan A on viimeisenä määräpäivänä ilmoittanut olevansa matkoilla ja toimittavansa päätöksen ja laskun viimeistään 23.6.2011. Päätöstä ja laskua ei kuitenkaan ole toimitettu 6.7.2011 mennessä, vaikka lasku on luvattu lähettää viimeksi puhelinkeskustelussa 23.6.2011. A:ta on vielä kehotettu puhelimitse toimittamaan päätös ja lasku 11.7.2011 mennessä tai päätös annetaan tuolloin. Selvityksiä ei ole tässäkään määräajassa toimitettu. Asia on ratkaistu hallinto-oikeuden päätöksellä 14.7.2011. A:ta on vasta 25.8.2011 eli asian käsittelyn hallinto-oikeudessa päätyttyä toimittanut hallinto-oikeudelle oikeusapupäätöksen ja laskun. Oikeusapupäätös on tehty 23.6.2011.
Oikeudellinen arviointi
Asiassa on kysymys siitä, onko hallinto-oikeus voinut edellä mainittujen säännösten nojalla hylätä A:n asian käsittelyn päätyttyä esittämän vaatimuksen palkkion maksamisesta.
Hallintotuomioistuinten käytännössä oikeusapulakia on yleensä sovellettu siten kuin Rovaniemen hallinto-oikeus on tässä asiassa tehnyt. Helsingin hallinto-oikeus on asettunut julkaistuissa ratkaisuissa 18.5.2010 numero 10/0730/3 ja 29.11.2010 numero 10/1601/1 tälle kannalle. Oulun hallinto-oikeus on toisaalta julkaistussa täysistuntoratkaisussa 20.4.2011 numero 11/0169/1 katsonut, että nyt esillä olevassa tilanteessa avustajalle voitiin maksaa hallinto-oikeuden päätöksellä palkkio valtion varoista sen jälkeen, kun pääasian käsittely hallinto-oikeudessa oli päättynyt.
Oikeusapulain selostetuista säännöksistä ilmenee, että avustajalle tulevasta palkkiosta ja korvauksesta päätetään tuomioistuimessa asian käsittelyn päättyessä pääasian ratkaisupäivänä. Laissa on nimenomaisesti säädetty poikkeuksena vain siitä tilanteesta, että päätös oikeusavun myöntämisestä tehdään vasta käsittelyn päätyttyä, vaikka oikeusapua oli haettu ennen asian ratkaisemista. Laissa ei siten ole säännöstä siitä, että palkkiovaatimuksen muuten voisi tehdä pääasian käsittelyn jälkeen, mutta laissa ei toisaalta ole nimenomaisesti säädetty, että oikeus palkkioon olisi käsittelyn päätyttyä menetetty.
Sovellettavia säännöksiä on muutettu viimeksi tämän asian kannalta merkityksellisesti lailla 927/2008. Hallituksen esityksessä laeiksi oikeusapulain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 103/2008 vp) lausutaan muun ohessa seuraavaa:
"Hyväksyttävänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että oikeusapua on haettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja joka tapauksessa ennen kuin pääasiassa on annettu ratkaisu. Sinänsä sille, että oikeusapuhakemus tehdään vasta myöhäisessä vaiheessa, voi olla hyväksyttäviä syitä. Avustaja on voinut saada toimeksiannon vasta käsittelyä edeltävänä päivänä tai jopa samana päivänä eikä päämieskään ole ollut välttämättä tietoinen mahdollisuudestaan oikeusapuun. Käytännössä tällaisissa tapauksissa menetellään niin, että asian käsittely pidetään suunnitellusti mutta pääasian ratkaisun antamista lykätään, kunnes oikeusapupäätös on toimitettu tuomioistuimelle.
Tämän vuoksi ja järjestelmän selkiyttämiseksi ehdotetaan, että oikeusapu ei koskisi pääasiaa koskevan ratkaisun antamista edeltäneitä toimenpiteitä, jos oikeusapuhakemus on tehty vasta sen jälkeen, kun asia on tuomioistuimessa ratkaistu. Tämä säänneltäisiin lain 13 §:n 1 momentissa. Oikeudenmenetyksiä ei tapahtuisi, kun hakemuksen tekeminen oikeusaputoimistolle ennen pääasian ratkaisemista riittää."
Oikeusapulain 17 §:n 1 momenttiin on myös lisätty lailla 927/2008 säännös, jonka mukaan, jos selvitystä asiamiehen suorittamista toimenpiteistä ja kuluista on tarkoitus käsitellä suullisessa käsittelyssä tuomioistuimessa, avustajan on toimitettava selvitys siihenastisista toimenpiteistä ja kuluista hyvissä ajoin ja viimeistään istuntopäivää edeltävänä arkipäivänä tuomioistuimelle ja tarvittaessa myös vastapuolelle.
Hallituksen esityksen maininta siitä, että oikeudenmenetyksen estymisen kannalta riittävää on hakemuksen tekeminen oikeusaputoimistolle ennen pääasian ratkaisemista, tukee tulkintaa, että asiamiehen laiminlyönnistä huolimatta palkkio ja korvaus olisi maksettava jälkikäteen tehdyllä päätöksellä, jos oikeusapua on haettu ennen pääasian ratkaisemista. Joustavaa kantaa puoltaisi se, että muutoin valtio saisi järjestämänsä oikeusavun osalta etua asiamiehen tehdessä työn palkkiotta.
Toisaalta selostetulla oikeusapulain 17 §:n 1 momentin muutoksella ja esityksen perusteluiden viittauksella käsittelyn lykkäämiseen korostetaan sitä tarkoitusta, että palkkio ratkaistaan viimeistään oikeudenkäynnin päättyessä. Tätä voidaan puoltaa sillä, että oikeusavustajan palkkiota koskeva vaatimus on oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaan vaatimukseen oikeusapulain 22 §:n nojalla liittyvä ja liitännäisvaatimuksena luonteeltaan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen kaltainen. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä ja ratkaisu oikeudenkäyntikuluista on annettava samalla kun tuomioistuin ratkaisee asian. Tämän vuoksi on johdonmukaista, että myös oikeusapua koskeva palkkioratkaisu on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä.
Korkein hallinto-oikeus katsoo näillä perusteilla, että avustajalle tulevaa palkkiota ja korvausta avustajan tehtävästä ei lähtökohtaisesti voida oikeusapulain nojalla määrätä maksettavaksi pääasian käsittelyn päättymisen jälkeen. Koska palkkion maksaminen on oikeusapulain 17 §:n nojalla eräissä tapauksissa kuitenkin mahdollista myös käsittelyn päätyttyä, on perusteltua, että näin voidaan menetellä jälkikäteen esitetyn vaatimuksen perusteella, jos palkkiosta päättämättä jääminen ei johdu asiamiehen vaan tuomioistuimen menettelystä.
Selostetuissa hallituksen esityksen perusteluissa on pidetty lähinnä silmällä oikeudenkäyntiä yleisissä tuomioistuimissa, joissa menettelyyn kuuluu useimmiten ainakin ensimmäisessä asteessa välitön suullinen käsittely. Siinä asianosaisia pyydetään esittämään liitännäisvaatimuksensa, kuten oikeudenkäyntikuluvaatimus ja oikeusapuun liittyvä vaatimus, ja vastapuoli voi samalla lausua näistä vaatimuksista. Asianosaiset saavat yleensä myös tiedon siitä, milloin ratkaisu asiassa tullaan antamaan ja mihin mennessä puuttuvat selvitykset on siten toimitettava. Tällöin liitännäisvaatimukset eivät yleensä voi jäädä ratkaisematta.
Hallintotuomioistuimissa menettely on useimmiten pelkästään kirjallista. Asiamiehellä ei ole samalla tavoin kuin yleisissä tuomioistuimissa tietoa siitä, milloin päätös tullaan antamaan. Suullisen käsittelyn puuttuessa määräaikojen asettaminen vaatimusten tekemiselle tapahtuu kirjallisesti ja asiamiehen on vaikeampi ennakoida, milloin selvityksiä vaaditaan, jos asiamiehen oman käsityksen mukaan asiassa on vaaditun suullisen käsittelyn tai muun syyn vuoksi vielä odotettavissa laskutettavia lisätoimenpiteitä.
Vaikka avustajan vastuulla on palkkiolaskun jättäminen tuomioistuimelle oma-aloitteisesti, on ymmärrettävää, ettei avustaja voi aina jättää laskua kirjelmän yhteydessä, varsinkin jos asiassa on odotettavissa lisätoimenpiteitä. Tämän vuoksi avustajan etu vaatii kirjallisessa hallintolainkäyttömenettelyssä, että avustajalta pyydetään palkkiolasku ennen asian ratkaisemista ja että laskun toimittamiselle asetetaan riittävä määräaika. Mikäli laskun esittämiselle ei ole ollut asianmukaista mahdollisuutta, on perusteltua, että palkkiosta ja korvauksista voidaan tehdä päätös jälkikäteen.
Johtopäätös
Tässä tapauksessa jo hallinto-oikeuteen 14.1.2011 saapuneessa valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeus suorittaa valittajan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa valtion varoista julkisesta oikeusavusta annetun lainsäädännön nojalla. Hallinto-oikeus on pyytänyt oikeusapupäätöstä ja laskua siihenastisista toimenpiteistä edellä selostetulla tavalla useammankin kerran. Oikeusapupäätös on tehty 23.6.2011, mutta sitä ja laskua ei ole toimitettu asian ratkaisemiseen 14.7.2011 mennessä. Palkkion ja korvauksen määräämättä jääminen ei ole johtunut hallinto-oikeuden vaan asiamiehen menettelystä. Asiassa ei siten ole perustetta, jonka vuoksi hallinto-oikeuden olisi tullut maksaa pääasian käsittelyn päätyttyä A:lle palkkiota tai korvausta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.