KHO:2014:15

Poliisihallitus oli hyväksynyt A:n asekeräilijäksi ja esitetyn keräilysuunnitelman sekä myöntänyt A:lle oikeuden pitää tiedostoa asekeräilyperusteella hankkimistaan ampuma-aseista. Poliisihallituksen päätökseen on liitetty muun ohella ampumakieltoa koskeva ehto. Kysymys oli tämän lupaehdon lainmukaisuudesta.

Asekeräilijäksi aikova tarvitsee ampuma-aselain 57 §:n 1 momentin mukaan Poliisihallituksen hyväksynnän. Poliisihallitus voi mainitun lain 59 a §:n 1 momentin nojalla oikeuttaa asekeräilijän pitämään tiedostoa hankkimistaan aseista. Tiedostonpito-oikeus korvaa ampuma-aselain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetun hallussapitoluvan, jonka myöntämiseen toimivalta on poliisilaitoksella. Aseen hankkimiseen asekeräilijä tarvitsee kuitenkin ampuma-aselain 46 §:ssä tarkoitetun hankkimisluvan.

Poliisihallituksella on lain mukaan oikeus asettaa ehtoja asekeräilijän hyväksynnälle. Asekeräilijä ei tarvitse tiedostoon merkittävien aseiden osalta hallussapitolupaa, johon lupaviranomainen voisi lain nimenomaisen säännöksen nojalla sisällyttää ampumakieltoa koskevan ehdon. Poliisilaitoksen mahdollisuus sisällyttää määräajaksi myönnettävään hankkimislupaan ampumisen kieltävä ehto ei sulje pois Poliisihallituksen lakiin perustuvaa toimivaltaa sisällyttää asekeräilijän hyväksyntään myös ampumakieltoa koskevaa ehtoa.

Poliisihallitus oli asiassa esittämillään perusteilla tekemänsä kokonaisarvion perusteella voinut liittää A:n asekeräilijäksi hyväksymistä koskevaan päätökseensä ampumisen kieltävän ehdon.

Ampuma-aselaki 46 § 2 momentti, 52 § 1 momentti, 53 § 2 momentti, 57 § 1 momentti, 58 §, 59 a § ja 107 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 3.10.2012 nro 12/0550/3

Asian aikaisempi käsittely

Poliisihallitus on 14.2.2012 tekemällään päätöksellä nro 38/11/K hyväksynyt A:n asekeräilijäksi ja hyväksynyt esitetyn keräilysuunnitelman. Poliisihallitus on myöntänyt A:lle oikeuden pitää hallussapitolupien hakemisen sijasta tiedostoa asekeräilyperusteella hankkimistaan ampuma-aseista. Poliisihallituksen päätökseen on liitetty muun ohella ehto, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla tiedostoon merkityllä ampuma-aseella ei saa ampua.

A on valittanut Poliisihallituksen päätöksestä Turun hallinto-oikeu³teen ja valituksessaan vaatinut, että Poliisihallituksen päätöstä muutetaan siten, että aseilla saa ampua niiden teknisten ominaisuuksien testaamiseksi.

Ampuminen on oleellinen osa aseen rakenteen tutkimista. A haluaa ampua keräilyaseilla vain aseiden teknisten ominaisuuksien testaamiseksi. A:n tarkoituksena on siirtää setänsä asekokoelmassa olevia aseita omaan kokoelmaansa. Ampumakielto hankaloittaa asiaa esimerkiksi siten, että kun A:n sedällä on taskupistooli ja patruunoita siihen, taskupistooli voidaan siirtää A:n nimiin ja keräilykokoelmaan, mutta ampumakielto estää patruunoiden vastaanottamisen.

Poliisihallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon.

A:n asekeräilijän hyväksynnässä ja oikeudessa tiedoston pitoon oleva ampumakieltoa koskeva lupaehto on käytössä olevan Poliisihallituksen linjaratkaisun mukainen. Asetettua lupaehtoa on käytetty, ellei hakija ole esittänyt erityistä perustetta ja syytä, jonka johdosta ehto voidaan jättää asettamatta. A ei ole esittänyt tällaista syytä.

Poliisihallitus on asekeräilijälle annettavan hyväksyntää sekä tiedoston pitoa koskevaa oikeutta haettaessa toimivaltainen viranomainen, ja voi siten lupaharkinnassaan asettaa lupaehtoja. Ampuma-aselain 58 §:n perusteella asekeräilijän hyväksynnän antava viranomainen voi asettaa hyväksynnälle rajoituksia asekeräilijän asehistoriallisen ja aseteknisen asiantuntemuksen, keräilyalan sekä harrastuksesta tehdyn kokonais³arvioinnin perusteella.

Ampumisen kieltävä ehto tulee asettaa tarvittaessa myös tiedostonpito-oikeuteen, koska tiedostonpito-oikeus korvaa hallussapitoluvan, jota ei siis myönnetä tiedostoaseille.

A:n vaatima muutos saada ampua aseilla niiden teknisten ominaisuuksien testaamiseksi on käytännössä täysin avoin, määrittelemätön ja rajoiltaan epäselvä.

A on antanut vastaselityksen.

A on esittänyt perusteita ampumakiellon määräämättä jättämiselle. Hän on ollut asehistoriallisen seuran jäsen vuodesta 2009. Päätökseen kirjattu ehto on epäselvä. Jokainen asekeräilijän hyväksyntää koskeva asia on yksilöllinen ja käsiteltävä tapauskohtaisesti eikä niihin voida soveltaa vain yhtä periaatetta.

Asekeräilijät ovat tunnollisia ja valtiovallan taholta tarkkaan valittuja. Ampumakielto ei ole yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi tarpeen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Poliisihallituksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ampuma-aselain 58 §:n 1 momentin mukaan asekeräilijälle hyväksynnän antava viranomainen voi asettaa hyväksynnälle rajoituksia asekeräilijän asehistoriallisen ja aseteknisen asiantuntemuksen, keräilyalan sekä harrastuksesta tehdyn kokonaisarvioinnin perusteella.

A on hakemuksessaan kertonut, että hänen tarkoituksenaan on siirtää setänsä asekokoelma omaksi kokoelmakseen. A haluaa säilyttää setänsä pitkäaikaisen keräilyn tuloksen sekä yleisesti Suomen historian kannalta tärkeät aseet. A on myös kiinnostunut siitä, miten aseiden tekniset ominaisuudet ja ratkaisut ovat muuttuneet valmistusmäärien lisääntyessä. Poliisihallitus on hyväksynyt A:n asekeräilijäksi ja myöntänyt hänelle oikeuden tiedoston pitoon. A:n keräilysuunnitelma käsittää 1) toisessa maailmansodassa Suomen rintamilla käytössä olleet sotilasaseet, kiväärit ja pistoolit sekä niistä myöhemmin muutetut metsästysaseet, 2) rintamakäytössä olleet 6.35 mm ja 7.65 mm taskupistoolit sekä 3) sotilasammuntaan ennen vuotta 1980 valmistetut pienikaliiperiset (.22) harjoitusaseet. Päätökseen on liitetty muun ohella ehto, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla tiedostoon merkityllä aseella ei saa ampua. Ampumakielto on päätöksen mukaan tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Poliisihallituksen mukaan ampumakieltoa koskeva lupaehto on tällä hetkellä käytössä olevan Poliisihallituksen linjaratkaisun mukainen ja lupaehto asetetaan, ellei hakija esitä erityistä perustetta, jonka johdosta ehto voidaan jättää asettamatta. Lupaehtoa käytetään, jos hakijalle on esimerkiksi annettu lupa kerätä erityisen vaarallisia aseita, sotavarustukseen kuuluvia aseita, vielä sarjatuotannossa olevia sotilasaseita tai taskuaseita, hakijalla ei ole aikaisempaa asekeräilijähyväksyntää ja hänelle annetaan tiedostonpito-oikeus. Ampumakiellon poisjättämisen peruste voi olla esimerkiksi asekeräilyharrastuksen perustuminen nimenomaan tai erityisesti kokoelman aseiden teknisen toiminnan tutkimiseen tai vertailuun.

Ampuma-aseen kokoelmassa säilyttämistä voidaan lähtökohtaisesti pitää aseen passiivisena hallintana. A:n hakemuksesta on pääteltävissä, että A:n ensisijaisena tarkoituksena on jatkaa setänsä aloittamaa asekeräilyä, vaikkakin hän on ilmoittanut olevansa kiinnostunut myös aseiden teknisistä ominaisuuksista. Poliisihallitus on voinut asiassa tekemänsä kokonaisarvioinnin perusteella asettaa päätökseen ampuma-aselain 58 §:n 1 momentin perusteella ampumisen kieltävän ehdon. A voi ampumakiellon estämättä halutessaan hakea ampumatarvike³lupaa patruunoiden hankkimiseen ja poikkeuslupaa aseilla ampumiseen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Ritva Isomoisio, Sirpa Aaltonen ja Kirsi Särkilä. Asian esittelijä Sofia Laaksonen.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Poliisihallituksen päätöksiä muutetaan siten, että aseilla saa ampua niiden teknisten ominaisuuksien testaamiseksi.

Asiassa on ratkaistava, onko ampumisen kieltävä ehto toteutettavissa vain yksittäistä asetta koskevan lupaharkinnan yhteydessä, vai voidaanko tällainen ehto sisällyttää keräilijäksi hyväksymistä koskevaan päätökseen.

Poliisihallituksen mukaan ampumakieltoa koskeva lupaehto on tällä hetkellä käytössä olevan linjaratkaisun mukainen. Uuden linjaratkaisun taustalla on ampuma-aselain tiukentuminen. Salon poliisiaseman komisario on tiedustellut Poliisihallitukselta, miksi keräilyaseilla ei saa ampua, kun linja poikkeaa aikaisemmista asekeräilyluvista.

Ampumisen kieltävää ehtoa on harkittava yksittäistä asetta koskevan lupaharkinnan yhteydessä eikä asekeräilijän hyväksyntää koskevan päätöksen tekemisen yhteydessä. Ampuminen on oleellinen osa aseen rakenteen tutkimista. Keräilyaseilla on voitava ampua niiden teknisten ominaisuuksien testaamiseksi. Ampumakielto estää myös aseen patruunoiden hankkimisen.

Hallinto-oikeuden päätös johtaa kohtuuttomaan ja epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. A:n tarkoituksena on säilyttää ja siirtää itselleen setänsä asekokoelma. Kokoelma sisältää myös patruunoita, joille hallinto-oikeuden päätöksen perusteella pitäisi hakea erikseen luvat.

Poliisihallitus on antanut asiassa lausunnon, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.

A:n keräilijähyväksynnässä ja oikeudessa tiedoston pitoon oleva, ampumakieltoa koskeva lupaehto on tällä hetkellä käytössä olevan Poliisihallituksen linjaratkaisun mukainen. A:n esittämät näkemykset Poliisihallituksen tarkoitushakuisesta lupakäytännön tiukentamisesta eivät pidä paikkaansa. A:a koskeva päätös on tarkoituksenmukainen ja tehty yksittäistapauksessa Poliisihallituksen omaksuman linjaratkaisun mukaisesti sekä voimassa olevasta lainsäädännöstä ilmenevän toimivallan rajoissa. Päätös on lisäksi tehty erityisen perusteellisen arvioinnin ja harkinnan jälkeen sekä hyvän hallintotavan mukaisesti. A ei ole osoittanut, että Poliisihallituksen ratkaisu tai Turun hallinto-oikeuden päätös olisi johtanut kohtuuttomaan tai epäoikeudenmukaiseen ratkaisuun, eikä se aseta A:a tarpeettomasti eriarvoiseen asemaan.

A:n käsitys siitä, että asekeräilijälle annettavassa hyväksynnässä ei ole kyse luvasta, on periaatteessa oikea. Sen sijaan virheellinen on hänen käsityksensä siitä, että Poliisihallituksen päätöksessä olisi kyseessä ainoastaan asekeräilijähyväksyntä. Lisäksi A:n käsitys siitä, että ampumisen kieltävä ehto olisi kaikissa olosuhteissa ratkaistava tapauskohtaisesti, yksittäistä asetta koskevan lupaharkinnan yhteydessä, on vain osittain oikea. Asekeräilijän tiedostonpito-oikeus poistaa lupaviranomaisen mahdollisuuden ja oikeuden asettaa tarpeelliseksi harkitsemiaan ehtoja, jotka olisivat voimassa sen jälkeen, kun ampuma-aseen hankkimislupa raukeaa sen käyttämisen jälkeen ja kun ampuma-ase on tiedostonpito-oikeuden perusteella merkitty asekeräilijän tiedostoon.

A:n käsitys siitä, että ampumakielto estäisi patruunoiden hankkimisen, on sekin vain osittain oikea. Ampuma-aselain 61 §:n mukaan hankkimislupa, yksityinen valmistamislupa, hallussapitolupa ja rinnakkaislupa oikeuttavat hankkimaan ja pitämään hallussa sellaisia muita kuin erityisen vaarallisia patruunoita, jotka soveltuvat käytettäviksi ampuma-aseessa, jonka lainaamiseen luvanhaltijalla on oikeus siten kuin 87 §:n 1 momentissa säädetään. Lupaviranomainen voi kuitenkin sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan lupa ei oikeuta hankkimaan ja pitämään hallussa keräilykokoelmaan kuuluvaan tai muistoesineenä säilytettävään aseeseen soveltuvia patruunoita.

A:n asekeräilijähyväksyntää koskevassa päätöksessä ei mainita ampuma-aselain 61 §:ää. Poliisihallitus on viitannut lisäksi hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa lausumaansa, jossa se on neuvonut A:a hakemaan lupaviranomaiselta ampuma-aselain 63 §:n mukaista ampumatarvikelupaa. Ampumatarvikelupa nimenomaan oikeuttaa hankkimaan ja hallussa pitämään patruunoita sekä erityisen vaarallisia patruunoita ja ammuksia.

Koska lupaviranomainen voi ampuma-aselain 46 ja 53 §:n perusteella harkintansa mukaan asettaa ampuma-aselain perusteella myönnettäviin lupiin muun muassa ampumisen kieltävän ehdon, ei A:n käsitys siitä, että keräilyaseilla olisi lähtökohtaisesti voitava ampua, perustu voimassa olevaan ampuma-aselakiin. A:n esittämä käsitys siitä, että ampuminen olisi oleellinen osa ampuma-aseen rakenteen tutkimista, on hyväksyttävissä silloin, jos tuollainen tarkoitus kuuluu tai sisältyy keräilysuunnitelmaan. Tällainen käsitys ei kuitenkaan perustu ampuma-aselakiin.

Poliisihallituksella on ampuma-aselain 58 §:n sanamuodon mukaan riidattomasti oikeus asettaa asekeräilijälle annettavaan hyväksyntään rajoituksia. Ampuma-aselain 58 §:n perusteella asekeräilijähyväksynnän antava viranomainen voi asettaa hyväksynnälle rajoituksia asekeräilijän asehistoriallisen ja aseteknisen asiantuntemuksen, keräilyalan sekä harrastuksesta tehdyn kokonaisarvioinnin perusteella.

Laissa annettu oikeus asettaa rajoituksia asekeräilijähyväksyntään merkitsee myös asekeräilijän oikeuksia jollain tavoin rajoittavan ehdon asettamismahdollisuutta. Kyseistä lupaehtoa käytetään tarvittaessa Poliisihallituksen myöntämissä asekeräilyyn liittyvissä hankkimisluvissa, ellei hakija esitä asiassa erityistä perustetta ja syytä, jonka johdosta ehto voidaan jättää asettamatta. A:n valituksenalaiseen asekeräilijähyväksyntään ja tiedostonpito-oikeuteen asetettu rajoitus eli kielto ampua keräilykokoelmaan kuuluvilla tiedostoon merkityillä aseilla on asetettu harrastuksesta tehdyn kokonaisarvioinnin perusteella. Ratkaisussa on otettu huomioon A:n hakemuksessaan esittämä asetekninen asiantuntemus ja hänen keräilyalansa sekä mainituista seikoista aiheutuvat riskit. A ei ole hakemuksensa käsittelyn aikana tuonut esiin erityistä syytä tai perustetta, jonka vuoksi nyt puheena oleva ehto olisi voitu jättää asettamatta.

Rajoittavaa ehtoa on käytetty asekeräilijälle annettavissa hyväksynnöissä niissä tapauksissa, joissa samaan lupapäätökseen on kirjattu myös tiedostonpito-oikeus. A:n valituksenalainen asekeräilijähyväksyntä sisältää sekä asekeräilijähyväksynnän että tiedostonpito-oikeuden käsittävän päätöksen.

Ampumakieltoa koskeva ehto koskee päätöksen mukaan vain sellaista keräilyperusteella hankittua ampuma-asetta, joka merkitään tiedostoon. Ehto on selvästi ja yksiselitteisesti ilmaistu päätöksessä.

Asekeräilyperusteella annetulla hankkimisluvalla hankittua ampuma-asetta ei tarvitse esittää poliisille, vaan se voidaan merkitä tiedostoon. Tiedoston pitoon oikeutettu asekeräilijä voi vaihtoehtoisesti myös hakea hankkimislupaa, jonka perusteella hankitulle ampuma-aseelle voidaan aikanaan myöntää hallussapitolupa. Tällöin siis käytetään samanlaista menettelyä kuin muiden hankkimislupien saajien yhteydessä. Tällöin hankittu ampuma-ase on esitettävä poliisille. Aseen esittäminen poliisille tässä menettelyssä palvelee kahta tarkoitusta. Näin varmistetaan, että hankittu ampuma-ase on todella hankkimisluvan ehtojen mukainen ja että se on käyttöturvallinen. Tiedostonpito-oikeuden myöntämisessä korostuvat erityisesti asekeräilijän huolellisuus ja luotettavuus, koska keskeisten yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvien seikkojen osalta vastuu siirtyy hänelle.

Koska A:lla on asekeräilijähyväksynnän perusteella oikeus hakea hankkimislupia mihin tahansa hyväksynnän ehtojen mukaiseen ampuma-aseeseen, hänellä on myös mahdollisuus lupaviranomaisen päätöksen perusteella saada lupia esimerkiksi vanhoihin (1889 jälkeen valmistettuihin) ampuma-aseisiin, joita ei koskaan aikaisemmin ole esitetty poliisille, taikka CIP-tarkastamattomiin ampuma-aseisiin. CIP-tarkastusta eli painetarkastusta edellytetään muilta kuin keräilytarkoituksiin kaupallisesti myytäviltä ampuma-aseilta. CIP-tarkastamattomalla aseellakin voidaan ampua, mutta ne voivat olla vaarallisia käyttäjilleen, koska nämä vanhat aseet on valmistettu aikana, jolloin paine- tai käyttöturvallisuustarkastuksia ei aina tehty.

A:n asekeräilijähyväksyntään asetetun ehdon, joka siis koskee ainoastaan keräilykokoelmaan kuuluvia ja tiedostoon merkittyjä aseita, tarkoituksena on varmistaa, että A ei kokemattomuuttaan tai tietämättään ampumalla käyttöturvallisuudeltaan mahdollisesti vaarallisella ampuma-aseella aiheuta vaaraa itselleen tai muiden turvallisuudelle.

Ampumisen kieltävän ehdon poisjättämisen peruste asekeräilyyn liittyvissä luvissa voisi olla esimerkiksi asekeräilyharrastuksen perustuminen nimenomaan tai erityisesti kokoelman aseiden teknisen toiminnan tutkimiseen tai vertailuun. Tällaista toimintaa ei kuitenkaan voi olla satunnainen aseella ampuminen, toiminnan testaus taikka muu 43 §:ssä mainittuun hyväksyttyyn käyttötarkoitukseen perustuva, ennalta suunnittelematon ampuminen. Ampumisen ja testauksen merkityksen henkilön asekeräilyssä olisi käytävä selville asekeräilijän hyväksytystä keräilysuunnitelmasta. A:n hakemuksesta tällainen ennalta suunniteltu toiminta ei käy selville riittävän uskottavasti.

A:n valituksessaan vaatima muutos, että ampuma-aselain 44 §:n 2 ja 3 momentin mukaan aseen teknisten ominaisuuksien testaaminen olisi mahdollista, on käytännössä täysin avoin ja määrittelemätön sekä rajoiltaan epäselvä. Tarkkarajaisuus on tärkeää erityisesti sen vuoksi, että lupaehdon rikkominen on säädetty rangaistavaksi.

Poliisihallituksen päätös ei tarpeettomasti haittaa tai vaikeuta A:n asekeräilyä vaan tekee siitä turvallisempaa. Tämä on perusteltua kokemattomien, keräilyä aloittavien asekeräilijöiden kohdalla. A:lla on halutessaan mahdollisuus tutkia keräilyperusteella hankkimiensa ampuma-aseiden teknisiä ominaisuuksia myös ampumalla. Tämä voi tapahtua joko toimivaltaisen lupaviranomaisen myöntämän ampumiseen oikeuttavan poikkeusluvan perusteella, jos kyseessä on tiedostoon merkitty ampuma-ase, tai hallussapitoluvan perusteella keräilykokoelmassa olevalla aseella, jota ampumakielto ei siis lähtökohtaisesti koske, vaan lupaviranomainen asettaa sen harkintansa mukaan hankkimis- tai hallussapitolupaan.

Valituksenalaisessa päätöksessä oleva ehto on tarpeen keräilijähyväksyntää tai tiedostonpito-oikeutta hakevien henkilöiden yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun edistämiseksi. Yleisellä tasolla ehto on tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

A on antanut vastaselityksen.

Asekeräilijäksi hyväksyvä viranomainen ei voi asettaa päätökseen ampumista kieltävää ehtoa, vaan oikeus kiellon asettamiseen liittyy yksittäistä asetta koskevaan lupaharkintaan. Asekeräilijäksi hyväksymisessä ei ole kysymys lupa-asiasta. Ampuma-aselain 58 §:ssä käytetään termiä rajoitus, millä tarkoitetaan keräilysuunnitelmaan liittyviä rajoituksia.

Salon poliisilaitoksen komisario on todennut, että keräilyaseilla ampuminen on mahdollista teknisten ominaisuuksien selvittämiseksi. Paikallistason tulkinta siis poikkeaa Poliisihallituksen tulkinnasta.

Keräilyaseilla ei varsinaisesti ole tarkoitus ampua, mutta ampuminen on oleellinen osa aseen rakenteen ja teknisten ominaisuuksien testaamista. Tarkoituksenmukaisinta on, että poliisilaitos asettaa tarvittaessa keräilyperusteella tiedostoon hankittaville aseille ampumisen kieltävän ehdon.

Yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvillä seikoilla ei ole asekeräilyn yhteydessä korostunutta merkitystä. Asekeräilijät ovat maallikoita valveutuneempia alansa asiantuntijoita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Turun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Poliisihallitus on hyväksynyt A:n asekeräilijäksi ja hyväksynyt esitetyn keräilysuunnitelman. Poliisihallitus on myöntänyt A:lle oikeuden pitää hallussapitolupien hakemisen sijasta tiedostoa asekeräilyperusteella hankkimistaan ampuma-aseista. Asiassa on A:n valituksesta ratkaistava, onko Poliisihallitus voinut liittää sanottuun päätökseensä ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla tiedostoon merkityllä ampuma-aseella ei saa ampua.

2. Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Ampuma-aselain 46 §:ssä säädetään hankkimisluvan voimassaoloajasta ja lupaehdoista. Pykälän 1 momentin mukaan hankkimislupa annetaan enintään kuudeksi kuukaudeksi. Lupa asekeräilijälle annetaan kuitenkin enintään vuodeksi.

Pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomainen voi sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua.

Ampuma-aselain 52 §:ssä säädetään ampuma-aseen hallussapitoluvasta. Pykälän 1 momentin mukaan sen, joka on hankkimisluvan nojalla hankkinut taikka yksityisen valmistamisluvan nojalla valmistanut tai muuntanut ampuma-aseen tai aseen osan, on luvan voimassa ollessa haettava lupaa ampuma-aseen tai aseen osan hallussapitoon (hallussapitolupa).

Ampuma-aselain 53 §:ssä säädetään hallussapitoluvan voimassaoloajasta ja lupaehdoista. Pykälän 1 momentin mukaan hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi. Pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomainen voi sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua.

Ampuma-aselain 57 §:n 1 momentin mukaan asekeräilijän hyväksyy ja hyväksynnän peruuttaa Poliisihallitus.

Ampuma-aselain 58 §:ssä säädetään asekeräilijälle annettavan hyväksynnän sisällöstä ja voimassaoloajasta.

Pykälän 1 momentin mukaan asekeräilijälle annettavassa hyväksynnässä on mainittava, minkälaisia ampuma-aseita ja aseen osia hyväksyntä koskee. Hyväksynnän antava viranomainen voi pykälän 2 momentin nojalla asettaa hyväksynnälle rajoituksia asekeräilijän asehistoriallisen ja aseteknisen asiantuntemuksen, keräilyalan sekä harrastuksesta tehdyn kokonaisarvioinnin perusteella.

Ampuma-aselain 59 a §:n 1 momentin mukaan Poliisihallitus voi hakemuksesta oikeuttaa asekeräilijän pitämään hallussapitoluvan hakemisen sijasta tiedostoa hankkimistaan, valmistamistaan tai muuntamistaan ampuma-aseista siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Oikeus lakkaa olemasta voimassa ja ampuma-aseiden osalta menetellään siten kuin 8 luvussa säädetään, jos asekeräilijälle annettu hyväksyntä raukeaa tai se peruutetaan.

Pykälän 2 momentin mukaan tiedostoa pitävän asekeräilijän on 60 päivän kuluessa ampuma-aseen hankkimisesta, valmistamisesta tai muuntamisesta palautettava hankkimislupa tai yksityinen valmistamislupa luvan antaneelle viranomaiselle.

Ampuma-aselain 107 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomainen ja ennakkosuostumuksen tai suostumuksen antava viranomainen voi sisällyttää tämän lain nojalla annettaviin lupiin, ennakkosuostumuksiin ja suostumukseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi ym. (HE 183/1997 vp) todetaan ampuma-aselain 46 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa:

"Voimassa olevien säännösten mukaan on epäselvää, voiko lupaviranomainen nimenomaisen säännöksen puuttuessa sisällyttää ampuma-asetta koskevaan lupaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja. Tämän vuoksi lain 107 §:n 2 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi asiaa koskeva yleissäännös. Lisäksi ehdotettuun 46 §:ään ja joihinkin muihinkin pykäliin sisältyisi säännös, joka oikeuttaisi keräilykokoelmaan kuuluvalla aseella ampumisen kieltävän ehdon asettamisen.

Keräilykokoelmaan kuuluva ampuma-ase soveltuu yleensä käytettäväksi myös muissa käyttötarkoituksissa. Osa keräilykokoelmaan kuuluvista ampuma-aseista on kuitenkin tyypiltään sellaisia, ettei niillä ampumista voida pääsääntöisesti pitää hyväksyttävänä. Keräilyaseella ampuminen ei pääsääntöisesti ole myöskään asekeräilyn perusajatuksen mukaista. Momentin nojalla lupaan voitaisiin sisällyttää ehto, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla aseella ei saa ampua. Erityisesti sarjatuliasetta koskevaan hankkimislupaan tulisikin pääsääntöisesti sisällyttää aseella ampumisen kieltävä ehto. Tämän tyyppisillä aseilla ampuminen aiheuttaa yleensä lähiympäristössä turvattomuuden ja hämmennyksen tun³net³ta."

Mainitussa hallituksen esityksessä esitetään lain 52 §:n 1 momentin ja 53 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Ampuma-aseen tai aseen tultua hankituksi hankkimisluvan nojalla taikka valmistetuksi tai muunnetuksi yksityisen valmistamisluvan nojalla olisi lupa ehdotuksen mukaan vaihdettava varsinaiseen hallussapitoon oikeuttavaan hallussapitolupaan. Lupaviranomaisena olisi luvan hakijan kotikunnan poliisilaitos, vaikka hankkimisluvan tai yksityisen valmistamisluvan olisikin antanut lääninhallitus. Voimassa olevien säännösten mukaisesta lupamenettelyn kaksivaiheisuudesta ei siten esitetä luovuttavaksi. Väliaikaiseen hallussapitoon oikeuttavan hankkimisluvan ja yksityisen valmistamisluvan vaihtaminen hallussapitolupaan sekä aseen esittäminen samassa yhteydessä lupaviranomaiselle on välttämätöntä rekisteritietojen oikeellisuuden vuoksi."

"Ampuma-asetta tai aseen osaa koskevaa hallussapitolupaa olisi - - - haettava hankkimisluvan tai yksityisen valmistamisluvan voimassaolo³aikana."

"Kuten hankkimislupaan ja yksityiseen valmistamislupaan myös hallussapitolupaan olisi mahdollista sisällyttää ehto, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua. Perustelujen osalta voidaan viitata hankkimislupaa koskeviin perusteluihin."

Hallituksen esityksessä todetaan ampuma-aselain 58 §:n 1 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Hyväksynnän antaminen olisi hankkimisluvan antamisen kaltainen vapaaharkintainen viranomaistoimi. Lääninhallitus (nykyisin Poliisihallitus) voisi harkintansa mukaan hyväksyä asekeräilijän tai hylätä hakemuksen. Hakijan esittämä keräilysuunnitelma voitaisiin hyväksyä joko kokonaan tai osittain. Hyväksynnässä olisi mainittava, minkälaisia ampuma-aseita ja aseen osia hyväksyntä koskee. Hyväksyntää koskevan hakemuksen hylkääminen tai rajoitusten asettaminen ehdotetulle keräilysuunnitelmalle voisi perustua lähinnä lääninhallituksen käsitykseen hakijan asiantuntemuksesta sekä hänen harrastuksestaan tehtyyn kokonais³arviointiin.

Asekeräilyssä tulisi lähtökohtana pitää keräilyharrastuksen aloittamista tavanomaisista ampuma-aseista. Vasta kaikkein ansioituneimmat keräilijät voisivat saada luvan erilaisten taisteluvälineiden, kuten sarjatuliaseiden, hankkimiseen. Vaikka asedirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa mahdollistetaankin asekeräilijöiden jättäminen aselainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle, ei nykykäytäntöä, että asekeräilijät hankkivat suuria määriä sarjatuliaseita, voida pitää hyväksyttävänä. On lisäksi huomattava, ettei Schengenin yleissopimukseen sisälly asedirektiivin edellä tarkoitettua säännöstä vastaavaa määräystä. Tältä osin lupakäytäntöä esitetäänkin selvästi tiukennettavaksi. Poikkeustapauksissa voisi hyväksynnän kuitenkin saada myös sarjatuliaseiden ja vastaavien välineiden hankkimiseen. Erityisesti säilytysturvallisuuteen tulisi kuitenkin näissä tapauksissa kiinnittää aivan erityistä huomiota.

Hyväksynnässä olisi aina tarkoin mainittava, minkälaisia ampuma-aseita tai aseen osia se koskee. Esineet olisi yksilöitävä tarkasti ampuma-aseen tyypin ja toimintatavan sekä tarvittaessa myös aseen iän ja käyttötarkoituksen avulla. Hyväksynnän sisältämien tietojen tulisi olla täsmällisiä, jotta sen nojalla voitaisiin suorittaa hankkimislupaan liittyvä lupaharkinta. Hankkimisluvan antavan viranomaisen olisi otettava huomioon, että vaikka keräilysuunnitelman mukaiset aseet tai aseen osat olisikin jo hankittu, asekeräilijät haluavat usein täydentää kokoelmaansa entistä paremmilla aseilla tai aseen osilla."

Hallituksen esityksessä ampuma-aselain muuttamisesta (HE 110/2000 vp) todetaan ampuma-aselain 59 a §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa:

"Kuten 19 §:n 1 momentin 3 kohtaa koskevan muutosesityksen perusteluissa edellä on tarkemmin selostettu, voisi sisäasiainministeriö (nykyisin Poliisihallitus) hakemuksesta oikeuttaa asekeräilijän pitämään tiedostoa hallussapitoluvan hakemisen sijasta. Asekeräilijä olisi kuitenkin velvollinen hankkimaan aseille hankkimisluvan tai yksityisen valmistamisluvan. Tämä on lupaviranomaisen pitämän aserekisterin ylläpidon ja yleensäkin asevalvonnan kannalta edelleenkin välttämätöntä. Tiedoston pitämiseen oikeutuksen saanut asekeräilijä vapautuisi kuitenkin velvollisuudesta hankkia ampuma-aseille hallussapitolupia. Tämä helpottaisi asekeräilyyn liittyvää lupamenettelyä. Tiedoston teknisestä pitämisestä tietosisältöineen säädettäisiin tarkemmin asetuksessa, jossa jo nyt säädetään asekeräilijän aseen osista pitämän tiedoston sisällöstä ja muodosta."

Hallituksen esityksessä (HE 183/1997 vp) todetaan ampuma-aselain 107 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa:

"Voimassa olevien säännösten mukaan ei ole selvää, voiko lupaviranomainen asettaa ampuma-aseita koskeviin lupiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta tarpeellisia ehtoja. Käytännössä mainittuja ehtoja on kuitenkin lupiin sisällytetty.

Momentissa ehdotetaan, että lupaviranomainen ja ennakkosuostumuksen tai suostumuksen antava viranomainen voisi asettaa lupiin, ennakkosuostumuksiin ja suostumukseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja. Ehdot voisivat koskea niin ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita kuin erityisen vaarallisia ammuksiakin. Ehdot voisivat käsittää aseenkäsittelyluvan osalta esimerkiksi rajoituksia kyseessä olevalle henkilölle kuljettaa ase-elinkeinonharjoittajan toimitilojen ulkopuolella yksinään tietyn tyyppisiä aseita. Ehdot voisivat myös koskea rajoituksia ampua ase-elinkeinonharjoittajan hallussa olevilla aseilla. Hallussapitoon oikeuttavien lupien osalta rajoitukset voisivat koskea esimerkiksi aseen käytön rajoittamista vain tietyssä paikassa tapahtuvaksi tai tietyn henkilön, kuten huoltajan tai kouluttajan, läsnä ollessa. Mahdollista voisi myös olla sellaisen ehdon asettaminen, että asetta tulisi säilyttää luvanhaltijan huoltajan hallussa. Ennakkosuostumukseen voitaisiin sisällyttää ainakin ehto, jonka perusteella ennakkosuostumuksen nojalla annettavan siirtoluvan mukaan aseen kuljetus tulisi suorittaa vain jotakin tiettyä kuljetusvälinettä käyttäen.

Momentin nojalla asetettavat ehdot voisivat siten olla hyvin monenlaisia. Niiden tulisi kuitenkin aina olla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta perusteltavissa, eikä niiden asettamisella saisi aiheuttaa tarpeettomasti haittaa luvanhaltijalle."

Tosiseikat

A:n asekeräilysuunnitelma koskee toisessa maailmansodassa Suomen rintamilla käytössä olleita sotilasaseita, kivääreitä ja pistooleita sekä niistä myöhemmin muutettuja metsästysaseita, rintamakäytössä olleita 6.35 ja 7.65 kaliiperin taskupistooleita ja sotilasammuntaan ennen vuotta 1980 valmistettuja pienikaliiperisia (.22) harjoitusaseita.

Poliisihallitus on päätöksellään 14.2.2012 hyväksynyt A:n asekeräilijäksi ja myöntänyt hänelle oikeuden tiedoston pitoon. Hyväksyntä ja oikeus tiedoston pitoon on voimassa toistaiseksi. Oikeus tiedoston pitämiseen lakkaa, mikäli hakijalle annettu hyväksyntä asekeräilijäksi raukeaa tai se peruutetaan. Poliisihallituksen päätökseen on liitetty muun ohella ehto, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla tiedostoon merkityllä ampuma-aseella ei saa ampua. Päätöksen perustelujen mukaan ampumakielto on tarpeen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asekeräilijäksi aikova tarvitsee ampuma-aselain 57 §:n 1 momentin mukaan Poliisihallituksen hyväksynnän. Poliisihallitus voi mainitun lain 59 a §:n 1 momentin nojalla oikeuttaa asekeräilijän pitämään tiedostoa hankkimistaan aseista. Tiedostonpito-oikeus korvaa ampuma-aselain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetun hallussapitoluvan, jonka myöntämiseen toimivalta on poliisilaitoksella. Aseen hankkimiseen kokoelmaan ase³keräilijä tarvitsee kuitenkin ampuma-aselain 46 §:ssä tarkoitetun hankkimisluvan.

Lupaviranomainen eli poliisilaitos voi liittää hankkimislupaan ja hallussapitolupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua. Asekeräilijän hyväksynnän antava viranomainen eli Poliisihallitus voi asettaa hyväksynnälle rajoituksia asekeräilijän asehistoriallisen ja aseteknisen asiantuntemuksen, keräilyalan sekä harrastuksesta tehdyn kokonaisarvioinnin perusteella.

Asekeräilijä ei tarvitse tiedostoon merkittävän aseen pitämiseen kokoelmassa hallussapitolupaa. Hankkimislupa puolestaan myönnetään asekeräilijälle enintään vuodeksi. Vaikka poliisilaitos voi liittää hankkimislupaan ampumakieltoa koskevan ehdon, on epäselvää, koskeeko tuo ehto hankittua asetta myös luvan voimassaoloajan eli asekeräilijän osalta enintään yhden vuoden ajan päätyttyä. Ampuma-aselain esitöiden mukaan asekeräilijän hyväksyntä ei ole varsinainen lupa. Hyväksyntään voidaan asettaa ampuma-aselain 58 §:n 2 momentin nojalla erinäisiä rajoituksia. Momentin sanamuodosta päätellen noiden rajoitusten on tarkoitettu koskevan pikemmin keräilysuunnitelmaan liittyviä rajoituksia kuin esimerkiksi ampumakieltoa. Toisaalta myös ampuma-aselain 107 §:n 2 momentissa on annettu lupaviranomaiselle tai suostumuksen antavalle viranomaiselle toimivalta sisällyttää lupiin ja suostumuksiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja.

Poliisihallituksella on lain mukaan oikeus asettaa ehtoja asekeräilijän hyväksynnälle. Asekeräilijä ei tarvitse tiedostoon merkittävien aseiden osalta hallussapitolupaa, johon lupaviranomainen voisi lain nimenomaisen säännöksen nojalla sisällyttää ampumakieltoa koskevan ehdon. Poliisilaitoksen mahdollisuus sisällyttää määräajaksi myönnettävään hankkimislupaan ampumisen kieltävä ehto ei edellä lausuttuun nähden sulje pois Poliisihallituksen lakiin perustuvaa toimivaltaa sisällyttää asekeräilijän hyväksyntään myös ampumakieltoa koskevaa ehtoa.

Poliisihallitus on asiassa esittämillään perusteilla tekemänsä kokonais³arvion perusteella voinut liittää A:n asekeräilijäksi hyväksymistä koskevaan päätökseensä valituksen kohteena olevan ampumisen kieltävän ehdon. Kielto on A:n asiantuntemus huomioon ottaen asetettava yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Leo Kaasinen.