KHO:2014:79

Vesiosuuskunnan hakemus koski 23 kiinteistön käyttöön tarkoitetun paineviemärin ja vesijohdon sijoittamista kahden kilometrin matkalle järven pohjaan yhteisen vesialueen osakaskunnan alueelle. Järvi kuului Natura 2000 -verkostoon. Osakaskunta vastusti hanketta. X:n kunnan lautakunta oli hyväksynyt hakemuksen, ja hallinto-oikeus oli pysyttänyt lautakunnan päätöksen. Päätökset oli tehty maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n nojalla.

Korkein hallinto-oikeus kumosi lautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset ja hylkäsi lupahakemuksen. Kun otettiin erityisesti huomioon johtolinjauksen pitkä matka järven pohjassa, vesiympäristöstä ja vesialueen käytöstä saatu selvitys sekä osaltaan myös viemäristä johtuva vesistön pilaantumisriski, vesi- ja viemärijohdon sijoittamisesta saattoi aiheutua sellaisia seurauksia, että hankkeeseen olisi tullut hakea lupaa vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:n ja 1 luvun 19 §:n perusteella. Käsiteltäessä vesilain mukaista lupaa luvan myöntämisen edellytyksenä oli vesilain 2 luvun 3 ja 6 §:n lisäksi, että luvan hakijalla oli alueeseen pysyvä käyttöoikeus tai että hakijalle voitiin perustaa se vesilain 2 luvun 7 tai 8 §:n perusteella. Vesilain mukaan lupaharkinta koski käyttöoikeusaluetta laajemmalti vesiympäristössä aiheutuvia haittoja ja hankkeen hyötyjä. Tämän vuoksi lupaharkinta oli laajempi kuin maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukainen päätösharkinta. Johtojen sijoittamista koskevaa päätöstä ei näin ollen tullut tehdä maankäyttö- ja rakennuslain mukaan, jos johtojen sijoittaminen edellytti vesilain mukaista lupaa. Hankkeen edellyttämä vesilain mukainen lupa merkitsi, ettei maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukaiseen päätökseen ollut tarvetta, kun samassa yhteydessä oli tullut perustaa pysyvä käyttöoikeus johtojen sijoittamisalueeseen. Johtojen sijoittamisesta ei näin ollen voitu päättää maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n nojalla.

Oikeusohjeet:

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 161 §, 161 a § (589/2011)

Vesilaki (264/1961) 1 luvun 15 ja 19 §, 2 luvun 6, 7 ja 8 §, 9 luvun 18 § sekä 10 luvun

6 ja 7 §

Vesilaki (587/2011) 2 luvun 12 ja 13 § sekä 3 luvun 2 § ja 4 §:n 3 momentti

Päätös, josta valitetaan

Oulun hallinto-oikeus 31.8.2012 nro 12/0380/2

Asian aikaisempi käsittely

X:n tekninen lautakunta on 29.9.2009 tekemällään päätöksellä hyväksynyt A:n hakemuksen saada sijoittaa vesi- ja viemärijohto X:n kunnan Pirttijärven pohjaan. Samalla lautakunta on myöntänyt luvan töiden aloittamiseen vakuutta vastaan.

Oulun hallinto-oikeus 22.6.2010 antamallaan päätöksellä nro 10/0292/1 B:n hakemuksesta kumonnut teknisen lautakunnan päätöksen ja palauttanut asian tekniselle lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen perustelujen mukaan valitun vaihtoehdon kustannuksista ei ollut selvitystä. Asiassa ei siten ollut selvitetty, voidaanko vesi- ja viemärijohtojen sijoittaminen tyydyttävästi järjestää kohtuullisin kustannuksin muulla kuin vesiosuuskunnan hakemuksessaan esittämällä tavalla.

X:n tekninen lautakunta on 7.9.2010 tekemällään päätöksellä (§ 75) käsitellyt asian uudelleen ja hyväksynyt A:n hakemuksen sijoittaa vesi- ja viemärijohdot Pirttijärven pohjaan.

B on valittanut teknisen lautakunnan päätöksestä Oulun hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että teknisen lautakunnan päätös kumotaan. Vesiosuuskunnan on nostettava Pirttijärven pohjaan sijoittamansa putket ja velvoitettava vetämään putkilinjaus maata pitkin. Täytäntöönpano on keskeytettävä ja putkilinjaston käyttöönotto on kiellettävä siihen saakka, kun päätös on lainvoimaisesti ratkaistu.

Kustannuslaskelmat osoittavat, että järven pohjaan upotettuna putki maksaa 293 600 euroa, kun taas maan kautta rakennettava putki maksaisi 205 600 euroa.

B on perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti:

Putkiston vetäminen Pirttijärven pohjaan on suuri riski alueen vesistölle ja kalastolle. Putkilinjaus kulkee järvessä 1-1,5 metrin syvyydellä järven kivikkopohjassa, mikä aiheuttaa suuren riskin putken rikkoutumiselle. Mikäli putki rikkoutuisi, purkautuisi jätevettä järveen hyvinkin suuria määriä. Pirttijärvi on ollut 20 vuotta kunnostuksen kohteena. Putken sijoittaminen järven pohjaan aiheuttaa pysyvän kalakannan tuoton laskun Pirttijärven alueella. Kaikki alueen vesistöt kuuluvat Kiiminkijoen Natura-alueeseen. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon mukaan teknisen lautakunnan tuli uutta päätöstä tehdessään ottaa kantaa luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettuun arviointivelvoitteeseen niiltä osin kuin asia koskee Natura-aluetta. Lautakunta ei ole täyttänyt mainittua arviointivelvoitetta. Tekninen lautakunta on tehnyt päätöksensä puutteellisin selvityksin ja kuulemisin.

Tekninen lautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Tekninen lautakunta on päätöstä tehdessään ottanut huomioon Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetusta arviointivelvollisuudesta esitetyn.

A:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

B on antanut vastaselityksen. Ympäristöntarkastaja, joka toimii myös kunnanhallituksen puheenjohtajana, on jäävi antamaan puolueetonta lausuntoa. Toimiessaan kunnanhallituksen puheenjohtajana hän ajaa kunnan etua. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi tullut antaa asiassa Natura-arvio.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Oulun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n valituksen teknisen lautakunnan päätöksestä ja hakemuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asian taustaa

Hallinto-oikeus on kumonnut teknisen lautakunnan 29.9.2009 tekemä päätöksen, jolla se on myöntänyt A:lle luvan vesi- ja viemärijohtojen sijoittamiseen Pirttijärven pohjaan, ja palauttanut asian tekniselle lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi, koska valitun vaihtoehdon kustannuksista ei ollut selvitystä eikä vertailua johtojen eri sijoitusvaihtoehtojen kustannusten kannalta voitu tehdä. Asiassa ei siten ollut selvitetty, voidaanko vesi- ja viemärijohtojen sijoittaminen tyydyttävästi järjestää kohtuullisin kustannuksin muulla kuin vesiosuuskunnan hakemuksessaan esittämällä tavalla.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut B:n pyynnöstä lausunnon. Lausunnon mukaan upotettu viemärijohto voi tietyissä olosuhteissa mahdollisesti aiheuttaa haittaa kalastukselle. Johtojen sijoittamisessa upottamalla järven läpi voidaan kuitenkin käyttää sijainnin ja / tai toteuttamistavan osalta tekniikoita, joiden avulla ristiriidan syntyminen kalastuksen ja johtojen sijoittamisen välillä on mahdollista välttää.

A on toimittanut lautakunnalle korjatut kustannuslaskelmat eri linjausvaihtoehdoista. Järven pohjaan sijoitettavan linjavaihtoehdon kokonaiskustannukset ovat 293 600 euroa (alv 0 %) ja maankautta rakennettavien linjojen kustannukset 205 600 euroa (alv 0 %). Järvivaihtoehdon kustannukset ovat 88 000 euroa (alv 0 %) kalliimmat. Vesiosuuskunta on selvityksessään todennut, että järvivaihtoehdon valintaan on vaikuttanut halu löytää ratkaisu, jota ei naapurustossa vastusteta. Neuvotteluissa maanomistajien kanssa heidän puoleltaan on nimenomaan ehdotettu vesi- ja viemärijohdon sijoittamista järven pohjaan. Päätösvaiheessa ei tiedossa ollut vastustusta vesistöön asennusta kohtaan. Vesi- ja viemärilinjaus on haluttu sijoittaa Pirttijärven pohjoisrannan suuntaisesti noin 2-2,5 metrin syvyyteen, jolloin sen mahdollinen haitta kalastuksen ja virkistyskäytön osalta olisi mahdollisimman pieni. Laitteissa ja asennuksessa käytetään parasta mahdollista tekniikkaa (BAT), jolla minimoidaan vaikutukset ympäristöön myös rikkoutumistilanteiden osalta. Vesi- ja viemärijohdot on päätöksentekohetkellä tarkoitettu 23 kiinteistön käyttöön. Johtojen vedenalitus on noin kahden kilometrin mittainen.

B on laatinut asiasta 5.8.2010 päivätyn lausunnon, jossa perustellaan johdon sijoittamisesta aiheutuvia haittoja kalastukselle. B katsoo, että putkien sijoittaminen maalle aiheuttaa huomattavasti vähemmän haittaa ja on täysin vaaraton vaihtoehto.

Ennen asian käsittelyä lautakunnalle on jaettu hakijan 6.9.2010 päivätty lisäselvitys putkien sijoittamisesta Pirttijärveen. Selvityksessä on todettu, että hakija on asentanut putken järveen lautakunnan 29.9.2009 tekemällä lupapäätöksellä, jonka täytäntöönpanoa hallinto-oikeus ei ollut keskeyttänyt. Putken siirtäminen maalle tässä tilanteessa aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. X:n oloissa maastoon rakennettavan johtolinjan jäljet näkyvät luonnossa vuosikymmeniä. Putkien sijoittaminen järven pohjaan aiheuttaa kaikille asiaan osallisille vähiten vahinkoa.

Esteellisyyttä koskeva valitusperuste

C toimii X:n kunnan ympäristötarkastajana. Lisäksi hän on X:n kunnanhallituksen puheenjohtaja. A on yksityinen osuuskunta. C on tehnyt selvityksen Pirttijärven viemärijohdon sijoittamisen vaikutuksista Natura-alueeseen virkaa hoitaessaan ja virkavastuullaan. Näin ollen C:n asiassa tekemää selvitystä ei sillä valittajan esittämällä perusteella, että hän asemansa perusteella on ajanut ainoastaan kunnan etua, ole pidettävä puolueellisena tai epäluotettavana.

Haittavaikutusten arviointi

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asian³mukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Ympäristötarkastaja on edellä mainitussa selvityksessään todennut, että A:n edustajan kanssa on käyty läpi suunnitelmaa ja todettu, ettei hanke heikennä luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla niitä luonnon³arvoja, joiden suojelemiseksi alue on otettu Natura 2000 -ohjelmaan. Putken upottamisvaiheen vaikutukset ovat hyvin paikallisia, tilapäisesti vesi voi pohjamudan vaikutuksesta samentua. Putki todennäköisesti painuu pohjamutaan oman painonsa ja painojen vaikutuksesta, joten sen vaikutukset eivät ulotu vesillä liikkumiseen eivätkä kalastukseen. Asennusvaiheen haittojen arvioinnin lisäksi on suoritettu myös arviointi muista mahdollisista vesistöön kohdistu³vista riskeistä. Tällaisia tilanteita voisivat olla esimerkiksi putken rikkoutu³minen käytön aikana. Tällöin vesistöön pääsisi jonkin verran puhdistamatonta jätevettä. Määrä olisi kuitenkin pieni, sillä järjestelmä hälyttäisi, mikäli joku järjestelmän pumpuista ei toimisi normaalisti, ja tällöin järjestelmä voitaisiin sulkea, kunnes vika on korjattu. Puhdistamon joutuessa häiriötilaan on mahdollista, että osin puhdistettua jätevettä kulkeutuisi suotumalla Pirttijärveen, mutta tämäkin määrä jäisi pieneksi hälytysjärjestelmästä johtuen. Pirttijärven ja koko Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan vesistön kannalta onkin olennaista kyseisen järjestelmän vesistön tilaa ennaltaehkäisevästi parantavat vaikutukset.

Hankkeen koko huomioon ottaen ympäristötarkastajan tekemää selvitystä on pidettävä riittävänä eikä asiassa ole tarpeen pyytää ELY-keskuksen arviota. Asian valmistelu ei tällä valittajan esittämällä perusteella ole tapahtunut virheellisesti tai puutteellisesti.

Muut valitusperusteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueel³le, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa.

Saman pykälän 5 momentin mukaan mitä tässä pykälässä säädetään kiinteistön omistajasta ja haltijasta, koskee myös yleisen alueen omistajaa ja haltijaa.

Harkittaessa vesi- ja viemärijohtojen sijoittamisen eri vaihtoehtoja arviointi³perusteina ovat sijoittamisen tarkoituksenmukaisuus, kustannusvaikutukset sekä maanomistajalle ja vesialueen omistajille aiheutuva haitta. Haitan tulee olla todellista ja tarpeellista. A on kuultuaan maanomistajia todennut, että maanomistajat vastustivat putkien sijoittamista maalle, ja on tämän takia alunperinkin hakenut lupaa sijoittaa ne vesialueelle Pirttijärveen. A on esittänyt vertailulaskelmat maalle tai veteen sijoitettavien putkien sijoittamiskustannuksista. Putkien sijoittaminen veteen on yli kolmanneksen kalliimpaa kuin niiden sijoittaminen maalle.

Sekä täysin maan kautta että osaksi myös veden alla kulkevalla linjausvaihtoehdolla on vastustajia. A on halunnut hakemuksessaan käyttää kalliimpaa vaihtoehtoa, ja se on esittänyt siihen hyväksyttävät syyt. Viemärilinjauksen sijoittamisesta vesialueelle ei voida katsoa aiheutuvan vesialueen osakkaille tarpeetonta haittaa. Lautakunnan päätös ei ole lainvastainen valituksessa esitetyillä perusteilla, eikä päätöstä ole syytä kumota. Asian ratkaisussa ei ole annettu sille merkitystä, että johtojen siirto aiheuttaisi lisäkustannuksia.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Martti Raunio ja Tuula Vilenius. Esittelijä Kaarina Kemppainen.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja teknisen lautakunnan päätökset kumotaan. A on velvoitettava nostamaan putket Pirttijärven pohjasta ja sijoittamaan putkilinjaus maata pitkin. Lisäksi osakaskunta on vaatinut, että hankkeen töiden eteneminen sekä putkilinjaston käyttöönotto kielletään siihen asti kunnes päätös on saanut lainvoiman.

Tekninen lautakunta ei ole ennen päätöksen tekemistä ollut yhteydessä vesialueen omistajaan, vaikka osakaskunta on kirjeellään 18.9.2009 ilmoittanut kunnalle kielteisen kannan putken sijoittamisesta Pirttijärveen.

Haittavaikutusten arviointia ei ole suorittanut puolueeton taho, vaan C, joka toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana ja kunnan ympäristötarkastajana. X:n kunta on myös osakkaana A:ssa.

Pirttijärvi sijaitsee Natura 2000 alueella, jolle putkiston sijoittaminen on uhka. Järven pohja on kyseiseltä kohdalta kalliota ja kivikkoa, joka aiheuttaa suuren riskin putken rikkoutumiselle. Putki kulkee myös järven nuotta-apajien kohdalla. Pirttijärvi on kalataloudellisesti merkittävä vesistö.

Kustannuslaskelmista ilmenee, että putken sijoittaminen järveen on ollut 88 000 euroa kalliimpi vaihtoehto kuin sijoittaminen maata pitkin. Putken sijoittaminen joutomaalle ei aiheuta haittaa maanomistajille.

Tekninen lautakunta on tehnyt päätöksen puutteellisin selvityksin ja kuulemisin.

X:n tekninen lautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Vesijohtojen sijoittamiseen Pirttijärven pohjaan on päädytty, koska sen katsottiin olevan vaihtoehdoista tarkoituksenmukaisin ja kokonaisuudessaan vähiten haittaa aiheuttava. Erityisesti maalle sijoittaminen on herättänyt vastustusta.

X:n kunta on B:n merkittävä osakas yhdessä Metsähallituksen kanssa.

B on saanut X:n kunnalta hallintolian 34 §:n mukaisen 14.9.2009 päivätyn asianosaisia koskevan kirjallisen kuulemispyynnön. Osakaskunta on antanut vastineen 21.9.2009. Osakaskuntaa on siten kuultu asianmukaisesti.

C on ollut teknisen lautakunnan kokouksessa ympäristöasioiden asiantuntijana eikä hän ole osallistunut asiaa koskevaan päätöksentekoon. Tekninen lautakunta ei ole pitänyt C:tä esteellisenä.

Putki on sijoitettu 2-2,5 metrin syvyyteen, jossa sen mahdollinen haitta kalastukselle ja muulle virkistyskäytölle on mahdollisimman pieni. Vesi- ja viemärijohdon laitteissa käytetään parasta mahdollista tekniikkaa (BAT), jolla minimoidaan vaikutuksen ympäristöön myös mahdollisissa rikkoutumistilanteissa. Vesi- ja viemärihankkeen tarkoituksena on vähentää vesistön kuormitusta Auhon järven alueella.

Valituksessa ei ole esitetty perusteita, jotka edellyttäisivät hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista.

A antanut selityksen.

Putkistot koepaineistetaan ja testataan ennakolta materiaaleissa ja asennustyössä mahdollisesti syntyneiden vikojen havaitsemiseksi.

Jätevettä johdetaan Pirttijärven pohjaan sijoitetussa putkessa 10 loma-asuntotontilta. Vesistön läheisyydessä olevien 11 tontin jätevesiä ei johdeta vesistön kautta.

Osasyynä putken sijoittamiseen vesialueelle oli, että maanomistajat eivät antaneet suostumistaan putken sijoittamiseen maa-alueelleen. Vesi- ja viemärilinjojen sijoittaminen joutomaalle ei ole mahdollista koko linjan osalta.

Valituksen ovat allekirjoittaneet B:n puolesta D ja E. Valitukseen ei ole liitetty selvitystä heidän oikeudestaan valituksen tekemiseen.

Valituksessa tarkoitetun vesialueen hallintoa varten on 13.11.2002 perustavassa kokouksessa päätetty perustaa F. Samassa kokouksessa vahvistetuissa säännöissä, jotka Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 25.11.2003 vahvistanut, osakaskunnan virallisena nimenä on G.

G:n 14.5.2003 vahvistettujen sääntöjen mukaan G:n nimen kirjoittaa hoitokunnan puheenjohtaja yksin tai varapuheenjohtaja ja yksi jäsen yhdessä.

G:n hoitokunta ei ole tehnyt päätöstä valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

B on antanut vastaselityksen.

Putki estää nuottaamisen ja aiheuttaa alueelle ympäristöuhan. B:n tiedossa ei ole, että putken sijoittamista maalle olisi vastustettu. Putkiston olisi voinut sijoittaa maalle huomattavasti edullisemmin. Hakija ja luvan myöntäjä eivät ole olleet halukkaita neuvottelemaan putken sijoittamisvaihtoehdosta.

Putkilinjaus kulkee järvessä 1-1,5 metrin syvyydessä kivikko- ja kalliopohjassa.

Teknisen lautakunnan päätös on ristiriidassa kalastuslain 1 §:n kanssa. Putken sijoittamisesta aiheutuu pysyvä kalakannan tuoton lasku.

B:n valituksen on laatinut ja allekirjoittanut B:n hoitokunnan varapuheenjohtaja D sekä B:n hoitokunnan jäsen E. Sääntöjen mukaan allekirjoitusoikeus on varapuheenjohtajalla ja hoitokunnan jäsenellä. B on yleisessä kokouksessa ottanut kielteisen kannan putkiston sijoittamiseen Pirttijärveen. Tämän jälkeen hoitokunta on kokouksessaan päättänyt valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. G on yleisen käytännön mukaisesti käyttänyt nimeä vesialueiden osuuskunta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n väite B:n muutoksenhakuoikeudesta hylätään.

2. Oulun hallinto-oikeuden ja teknisen lautakunnan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

3. Lausuminen teknisen lautakunnan päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Muutoksenhakuoikeutta koskeva väite

G:n 14.5.2003 vahvistettujen sääntöjen mukaan osakaskunnan nimen kirjoittaa hoitokunnan puheenjohtaja yksin tai varapuheenjohtaja ja yksi jäsen yhdessä. Osakaskunnan valituksen ovat allekirjoittaneet hoitokunnan varapuheenjohtaja D ja hoitokunnan jäsen E. Allekirjoittaminen on tapahtunut osakaskunnan sääntöjen mukaisesti. Sillä seikalla, että osakaskunta on käyttänyt nimeä B, ei ole merkitystä asiassa. A:n väite muutoksenhakuoikeudesta on tämän vuoksi hylättävä.

2. Pääasia

Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on B:n valituksesta ratkaistava, onko X:n kunnan tekninen lautakunta voinut hyväksyä A:n hakemuksen vesi- ja viemärijohdon sijoittamisesta X:n kunnan Pirttijärven pohjaan valituksessa esitetyillä perusteilla yksinomaan maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n nojalla.

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 4 momentti on kumottu ja lakiin on lisätty uusi 161 a § lailla (598/2011) uuden vesilain säätämiseen liittyen. Laki on tullut voimaan 1.1.2012. A:n hakemus vesi- ja viemärijohdon sijoittamiseksi on tullut vireille ja asia on ratkaistu X:n teknisessä lautakunnassa ennen kyseisen lain voimaantuloa, joten asiassa on sovellettava tuolloin voimassa olleita säännöksiä. Tulkit³taessa maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:ää voidaan kuitenkin ottaa selvityksenä huomioon, mitä hallituksen esityksessä vesilain³säädännön uudistamiseksi (HE 277/2009) on tältä osin todettu.

Maankäyttö- ja rakennuslaki

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa.

Sanotun pykälän 4 momentin mukaan sellaisena kuin se oli laissa 122/2001 vesihuoltolaitoksen vesijohdon ja viemärin sijoittamiseen voidaan 1 momenttia soveltaa, vaikka tarvittava oikeus olisi perustettavissa myös vesilain (264/1961) säännösten nojalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 a §:n 1 momentin (598/2011) mukaan vesijohdon ja johtoon liittyvien vähäisten laitteiden ja rakennelmien sijoittamiseen maa-alueella sovelletaan, mitä 161 §:ssä säädetään, jos sijoittamisesta ei päätetä vesilain (587/2011) mukaisessa vedenottoa koskevassa lupapäätöksessä.

Vesilaki (264/1961)

Vesilain 1 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan, jollei jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka

1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle;

2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista;

3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä;

5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka

6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto).

Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään toimenpiteestä, koskee soveltuvin osin myös rakennelman tai laitteen käyttämistä.

Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai tämän luvun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta.

Pykälän 4 momentin mukaan edellä 1 momentissa mainittu kielto ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut.

Vesilain 1 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä tämän luvun 12-15 §:ssä säädetään, tarvitaan lupa tämän luvun 30 §:ssä tarkoitettuun vesistön ruoppaamiseen, 4 luvun 6 §:ssä tarkoitettuun ruoppausmassan sijoittamiseen vesialueelle, 5 luvun 30 §:ssä tarkoitettuun uittoa varten tehtyjen laitteiden ja rakennelmien poistamiseen tai muuttamiseen, 5 luvun 96 §:ssä tarkoitettuun kuorimattoman puutavaran uittamiseen, 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun ojitukseen sekä 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun pengerrysalueen kuivatusvesien johtamiseen vesistöön sekä muuhun niihin verrattavaan toimenpiteeseen lupa myös silloin, kun siitä voi aiheutua ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella. Ympäristölupaa ei tällöin tarvita.

Pykälän 2 momentin mukaan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä on muutoin voimassa, mitä ympäristönsuojelulaissa säädetään.

Vesilain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentajalle on tarpeen saada toiselle kuuluvaa aluetta laitteen, rakennuksen tai muun rakennelman taikka uuden uoman pohjaksi niiden käyttöä varten välttämättömästi tarvittavine alueineen, tai alueeksi, jolle poistettava maa siirretään taikka joka veden alle saatettuna tulee 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan vesialueeksi tai joka tarvitaan yleisen tai yksityisen edun suojaamiseksi tehtävää laitetta tai rakennelmaa varten, voi ympäristölupavirasto asianomaisen luvan hakemisen yhteydessä tai milloin erityistä syytä on, muutoinkin hakemuksesta antaa rakentajalle oikeuden tällaiseen alueeseen sillä mahdollisesti olevine rakennuksineen tai muine rakennelmineen. Oikeus voidaan myöntää vain, mikäli rakentamisen osalta tämän luvun 6 §:n 2 momentissa mainitut edellytykset ovat olemassa ja sen lisäksi edellä mainittuihin tarkoituksiin tarvittava alue suurimmalta osaltaan kuuluu hakijalle joko omistusoikeuden tai pysyvän käyttöoikeuden perusteella. Jos kysymys on hakijalle ja muille yhteisesti kuuluvasta alueesta, oikeuden myöntäminen edellyttää, että toimenpiteen kohteeksi joutuva alue ei ole sanottavasti suurempi hakijan osuutta vastaavaa osaa yhteisestä alueesta.

Vesilain 2 luvun 8 §:n mukaan, jos rakentaminen on yleisen tarpeen vaatima, voidaan hakijalle myöntää tarvittava oikeus toiselle kuuluvaan alueeseen tai sen omaksi lunastamiseen siinäkin tapauksessa, että tämän luvun 7 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset puuttuvat.

Vesilain 9 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan, jos veden johtamiseksi nes³teenä käyttämistä varten on tarpeen tehdä vesijohto toisen alueen kautta, on alueen omistaja velvollinen sen sallimaan, mikäli johdon rakentamisesta hänelle aiheutuva vahinko tai haitta ei ole toimenpiteestä saatavaan hyötyyn verrattuna suhteettoman suuri. Älköön kuitenkaan avonaista vesijohtoa ilman omistajan suostumusta tehtäkö toisen tontille, rakennuspaikalle, puutarhaan, varastopaikalle, uimarannalle tai muulle erityiseen käyttöön otetulle alueelle. Johtoa tehtäessä poistettavan maan osalta on soveltuvin osin noudatettava, mitä ojituksessa nostetusta maas³ta on säädetty.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos veden johtamiseen vesistöstä tai poh³javeden ottamiseen tämän lain mukaan on hankittava ympäristölupa³vi³raston lupa ja johto tulee kulkemaan toisen alueen kautta, on lupapäätök³seen hakijan pyynnöstä otettava määräykset siitä, miten hanke 1 momen³tin säännökset huomioon ottaen on toteutettava. Jos ympäristölupaviras³ton lupaa ei vaadita taikka johdon tekemisestä ei ole määräystä lupa³pää³töksessä, voidaan, jollei johdon tekemisestä ole sovittu alueen omistajan kanssa, asia saattaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tai, jos johto tulee kulkemaan useamman kunnan alueella, hakemuksella ympäristö³lu³paviraston ratkaistavaksi.

Pykälän 3 momentin mukaan johdon tekemisestä sekä sitä varten tar³vit³tavan alueen käyttämisestä johtuva vahinko ja haitta on korvattava.

Vesilain 10 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jos jäteveden tarkoituk³sen³mukaiseen johtamiseen on tarpeen käyttää toisen ojaa eikä maan³omis³taja tai muu, jolla on oikeus ojan käyttämiseen, anna suostu³mus³taan, kunnan ympäristlnsuojeluviranomainen voi antaa siihen oikeuden, jollei toimen³piteestä aiheudu kohtuutonta haittaa ottaen soveltuvin osin huomioon, mitä 7 §:n 2 momentissa säädetään. Jos asia liittyy ympäris³tö³lupa-asiaan, oikeuden myöntää ympäristönsuojelulain 31 §:ssä tar³koi³tettu viranomai³nen.

Pykälän 2 momentin mukaan se, joka johtaa jätevettä toisen ojaan, on velvollinen suorittamaan sellaiset uoman suurentamis-, kunnostamis- ja kunnossapitotyöt, jotka aiheutuvat jäteveden johtamisesta, sekä muu³toin³kin huolehtimaan siitä, ettei jäteveden johtamisesta aiheudu kohtuul³lisin kustannuksin vältettävää vahinkoa. Tarvittaessa 1 momentissa tar³koitettu viranomainen voi antaa määräyksiä työn suorittamisesta. Jos tällainen määräys annetaan sen oikaisemiseksi, mitä tämän momentin vastaisesti on tehty tai laiminlyöty, on noudatettava myös, mitä 20 luvun 7 §:ssä säädetään.

Pykälän 4 momentin mukaan hakija on osoitettava hakemaan ympäristö³lupaa, jos tässä pykälässä tarkoitettuun jäteveden johtamiseen tarvitaan lupa.

Vesilain 10 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan, jos jäteveden tarkoitukse³n³mukaista johtamista varten on tarpeen tehdä viemäri toisen maan kautta, eikä maanomistaja anna suostumustaan, on toimen³piteeseen vastaavasti sovellettava, mitä 6 §:ssä säädetään jäteveden johtamisesta toisen ojaan.

Vesilaki (587/2011)

Vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos:

1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä;

2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista;

3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

4) aiheuttaa vaaraa terveydelle;

5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä;

6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille;

7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle;

8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen; tai

9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua.

Pykälän 2 momentin mukaan vesitaloushankkeella on lisäksi oltava lupaviranomaisen lupa, jos 1 momentissa tarkoitettu muutos aiheuttaa edunmenetystä toisen vesialueelle, kalastukselle, veden saannille, maalle, kiinteistölle tai muulle omaisuudelle. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos edunmenetys aiheutuu ainoastaan yksityiselle edulle ja edunhaltija on antanut hankkeeseen kirjallisen suostumuksensa.

Pykälän 3 momentin mukaan lupaviranomaisen lupa tarvitaan myös:

1) sellaiseen noron tai ojan taikka sen vedenjuoksun muuttamiseen, josta aiheutuu vahinkoa toisen maalle, jos asianomainen ei ole antanut tähän suostumustaan eikä kyse ole 5 luvussa tarkoitetusta ojituksesta;

2) sellaiseen vesialueelle tehtävän rakennelman käyttöön, josta aiheutuu häiriötä toisen kiinteistön käytölle eikä asianomainen ole antanut tähän suostumustaan.

Pykälän 4 momentin mukaan lupa tarvitaan myös luvan saaneen vesitaloushankkeen muuttamiseen, jos muutos loukkaa 1-3 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisiä tai yksityisiä etuja.

Vesilain 3 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan hakijalla on oltava oikeus hankkeen edellyttämiin alueisiin. Jos hakija ei omista aluetta tai hallitse sitä pysyvällä käyttöoikeudella, luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalle myönnetään oikeus alueen käyttämiseen siten kuin 2 luvussa säädetään tai että hakija esittää luotettavan selvityksen siitä, miten oikeus alueeseen järjestetään.

Vesilain 2 luvun 12 §:n mukaan hankkeesta vastaavalle voidaan myöntää oikeus toiselle kuuluvaan alueeseen sillä olevine rakennuksineen tai muine rakennelmineen, jos alue on toteutettavan vesitaloushankkeen vuoksi tarpeen:

1) laitetta, rakennusta tai muuta rakennelmaa sekä niiden käyttöä ja kunnossapitoa varten;

2) uuden 1 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisen vesialueen tai uuden uoman pohjaksi;

3) poistettavan maan sijoittamiseksi; tai

4) yleisen tai yksityisen edun suojaamiseksi tarvittavaa laitetta tai rakennelmaa sekä niiden käyttöä ja kunnossapitoa varten.

Oikeus myönnetään pysyvänä tai erityisestä syystä määräaikaisena. Aluetta saadaan käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten oikeus on myönnetty.

Oikeuden myöntämistä koskevan asian ratkaisee lupaviranomainen lupa-asian yhteydessä tai erillisestä hakemuksesta. Oikeuden myöntämisestä aiheutuva edunmenetys on korvattava siten kuin 13 luvussa säädetään.

Vesilain 2 luvun 13 §:n mukaan edellä 12 §:ssä tarkoitettu oikeus toisen alueeseen tai rakennelmaan voidaan myöntää, jos 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyt edellytykset vesitaloushankkeelle ovat olemassa ja hakija hallitsee omistusoikeuden tai pysyvän käyttöoikeuden perusteella enempää kuin puolta tarvittavasta alueesta. Jos kysymys on hakijalle ja muille yhteisesti kuuluvasta alueesta, oikeuden myöntäminen edellyttää, että toimenpiteen kohteeksi joutuva alue ei ole sanottavasti suurempi hakijan osuutta vastaavaa osaa yhteisestä alueesta.

Edellä 1 momentissa säädetyistä edellytyksistä riippumatta voidaan, jos 3 luvun 4 §:n 1 momentissa mainitut edellytykset ovat olemassa, myöntää oikeus:

1) tehdä vähäinen rakennelma vesistöön toiselle kuuluvalle tai yhteiselle alueelle vesistöä huomattavasti muuttamatta;

2) tilapäisesti nostaa vettä toiselle kuuluvalle alueelle;

3) suorittaa toisen alueella perkaustyötä;

4) vähäisessä määrin oikaista tai leventää uomaa; tai

5) sijoittaa poistettavaa maata toisen maa- tai vesialueelle, ei kuitenkaan erityiseen käyttöön otetulle alueelle.

Jos vesitaloushanke on yleisen tarpeen vaatima ja luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa, hakijalle voidaan myöntää tarvittava oikeus toisen alueeseen tai sen omaksi lunastamiseen siinäkin tapauksessa, että 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset puuttuvat.

Vesilain 4 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan veden ottamista koskevassa päätöksessä voidaan antaa oikeus sijoittaa ottamista palveleva vesijohto toisen alueelle. Vesijohto on sijoitettava toisen alueelle siten, että siitä aiheutuva haitta jää mahdollisimman vähäiseksi. Vesijohdon kohdalla olevaa aluetta ei saa käyttää siten, että vesijohto saattaa vahingoittua tai sen kunnossapito kohtuuttomasti vaikeutuu.

Vesijohdon sijoittamisesta muutoin kuin veden ottamista koskevan päätöksen yhteydessä on voimassa, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 161 a §:ssä säädetään.

Pykälän 3 momentin mukaan, mitä tässä pykälässä säädetään vesijoh³dos³ta, koskee myös johtoon liittyviä vähäisiä laitteita ja rakennelmia, vesijohdon kanssa samaan kaivantoon samanaikaisesti sijoitettavaa viemäriä ja muita veden ottamista tai jäteveden johtamista palvelevia johtoja.

Asiassa saatu selvitys

Hakemus on koskenut vesi- ja viemärijohdon sijoittamista vesialueelle siten, että johdot kulkisivat Pirttijärven pohjassa noin kahden kilometrin mat³kalla. Hankkeen piirissä on 23 kiinteistöä, joista 10 kiinteistön jätevedet johdetaan järven pohjaan sijoitetussa putkessa.

Asiassa on esitetty osin ristiriitaista tietoa siitä, millä syvyydellä johdot ovat pohjassa ja millainen pohjan laatu on. Asiakirjoista ei ole saatavissa tarkkoja tietoja järven syvyydestä johtolinjauksen alueelta. Hakemus³asiakirjoissa ei ole myöskään tarkempaa selvitystä vesi- ja viemärijoh³tojen rakenteesta ja niiden mahdollisesta painottamisesta eikä jä³tevesi³johdon paineen valvonnassa käytetystä tekniikasta. Myöskään selvitystä siitä, miten johto voi vaikuttaa kalastukseen tai muutoin vesialueen käyttöön, ei ole esitetty.

Pirttijärvi kuuluu valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon, Kiiminki³joki, FI1101202. Hakemukseen on liitetty X:n kunnan ympä³ris³tötarkastajan 6.10.2009 päivätty selvitys arvioista viemärijohdon vai³kutuksista Natura-alueeseen.

Oikeudellinen arvio

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöjä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle. Jollei sijoittamista ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, siitä päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Johdon sijoittamisen edellytyksenä on, ettei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Hakijan tulee esittää hakemuksensa tueksi muun ohella selvitystä vaihtoehtoisista ratkaisuista kustannuksineen. Päätösharkintaan vaikuttaa, miten sijoittaminen voidaan teknisesti toteuttaa ja aiheutuuko eri vaihtoehdoista eri suuruisia ylläpito- ja käyttökustannuksia. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinni³tettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa. Haittaa arvioitaessa tarkastellaan lähinnä kohdekiinteistölle aiheutuvaa haittaa siten kuin kysymys olisi rasitteenomaisen oikeuden myöntämisestä. Harkinnassa ei siten oteta huomioon ympäristövaikutuksia laajemmin tai vaikutuksia esimerkiksi alueen yleiskäyttäjille.

Kumotun maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 4 momentin mukaan vesi³huoltolaitoksen vesijohdon ja viemärin sijoittamiseen voidaan 1 momenttia soveltaa, vaikka tarvittava oikeus olisi perustettavissa myös vanhan vesilain (264/1961) säännösten nojalla. Säännös viittaa vanhan ennen 1.1.2012 voimassa olleen vesilain 9 luvun 18 §:ään sekä osin myös 10 luvun 6 ja 7 §:ään.

Vanhan vesilain säännökset ovat soveltamisalaltaan osittain päällek³käisiä maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n kanssa. Sekä maankäyttö- ja rakennuslain että vesilain mukaan on ollut mahdollista päättää johtojen sijoittamisesta toisen alueelle, vaikka alueen omistaja tai haltija ei olisi antanut siihen suostumustaan. Kummankin lain mukaan näiden sään³nösten soveltamisessa kysymys on ollut rasitteenomaisen oikeuden saamisesta toisen alueeseen johtojen sijoittamiseksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen (598/2011) tarkoituksena on ollut selventää lakien välistä suhdetta siten, että johtojen sijoittaminen päätetään pääsääntöisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaan. Hallituk³sen esityksessä 161 §:n 4 momentin kumoamista koskevassa peruste³lussa on viitattu myös viemärien sijoittamista koskevan sääntelyn siirtä³miseen 161 a §:ään. Tällä on katsottava tarkoitetun lähinnä niin sanottua avoviemäriä, johon uuden vesi³lain mukaan sovelletaan ojitusta koskevia säännöksiä. Viemärin sijoittamiseen voidaan 161 a §:n 1 momentista riippumatta soveltaa silti edelleen 161 §:ää.

Kumottu maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 4 momentti tarkoittaa, että asian luonteesta riippuen on ollut mahdollista päättää johtojen sijoitta³misesta toisen alueelle joko maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tai vesilain mukaan. Maankäyt³tö- ja rakennuslain 161 §:ssä ei ole nimenomaisesti säädetty, etteikö sään³nöstä olisi voitu soveltaa vesialueella. Uuden 161 a §:n mukaan maa-alueilla johtojen sijoittamiseen sen sijaan sovelletaan ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä.

Kumottu maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 4 momentti ei tarkoit³ta³nut, että maankäyttö- ja rakennuslaki ja vesilaki olisivat olleet kaikilta osin soveltamisalaltaan päällekkäisiä. Säännöstä ei ollut tarkoitettu kos³ke³maan sellaista tilannetta, jolloin johtojen sijoittamiseen vesialueel³le tulisi hakea vesilain mukaan varsinaista lupaa.

Jos vanhan vesilain mukaan vesi- ja viemärijohdon sijoittamiseen edel³ly³tetään 1 luvun 15 pykälän, 2 luvun 2 pykälän 2 momentin taikka mahdol³lisesti 1 luvun 19 pykälän perusteella lupaa, tällaisen luvan myöntämisen edellytyksenä on ollut, että samalla hakijalle on voitu perustaa johtoalueeseen käyttöoikeus vesilain 2 luvun 7 §:n tai 8 §:n perusteella. Käyttöoikeuden perustamista ei ole voitu käsitellä erikseen muusta luvan myöntämisestä. Uuden vesilain mukaan lupaa on osin vastaavasti haettava 3 luvun 2 §:n tai 3 §:n mukaan. Lisäksi luvan myöntämisen edellytyksenä on lain 3 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan, että käyttöoikeus alueeseen on myönnettävissä vesilain 2 luvun säännösten perusteella.

Vesilain mukaan lupaharkinta koskee käyttöoikeusaluetta laajemmalti vesiympäristössä aiheutuvia haittoja ja hankkeen hyötyjä. Tämän vuoksi lupaharkinta on laajempi kuin maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukainen päätösharkinta. Johtojen sijoittamista koskevaa päätöstä ei tule tehdä maan³käyttö- ja rakennuslain nojalla, jos johtojen sijoittaminen vesialueelle edellyttää vesilain mukaista lupaa. Lisäksi on otettava huomioon, että vesilain mukainen lupa merkitsee, ettei maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukaiseen päätök³seen ole tarvetta, kun samassa yhteydessä on tullut perustaa pysyvä käyttöoikeus johtojen sijoittamisalueeseen.

Oikeustilan ei voida katsoa muuttuneen tältä osin myöskään maankäyt³tö- ja rakennuslain muuttamista koskevalla lailla (589/2011) ja vesilailla (587/2011).

Johtopäätös

Kun otetaan erityisesti huomioon johtolinjauksen pitkä matka Pirtti³järven pohjassa, vesiympäristöstä kokonaisuudessaan ja vesialueen käytöstä saatu selvitys sekä osaltaan myös viemäristä johtuva vesistön pilaantumisriski, vesi- ja viemärijohdon sijoittamisesta saattaa aiheuttaa sellaisia seurauksia, että hankkeeseen olisi tullut hakea vesilain mukaista lupaa vesilain 1 luvun 15 §:n ja 1 luvun 19 §:n perusteella. Ot³taen huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 161 § ja erityisesti sen 4 mo³mentti, johtojen sijoittaminen vesistöön on tällöin ratkaistava ensi³sijaisesti vesilain mukaan. Jos vesilain mukaan hankkeeseen voidaan myön³tää lupa, maankäyttö- ja rakennuslain mukainen päätös ei ole tar³peen. Asiassa ei ole siten ollut edellytyksiä päättää johtojen sijoittami³sesta maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukaan.

Edellä lausutuilla perusteluilla hallinto-oikeuden ja lautakunnan päätökset on kumottava ja hakemus on hylättävä.

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin tarpeesta esitetyn selvityksen riittävyys ratkaistaan vesilain mukaisen lupamenettelyn yhteydessä.

3. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi täytäntöönpanon keskeyt³tämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Leo Kaasinen.