KHO:2014:148

Toimeentulotukilaskelmassa oli otettu tuen saajan tulona huomioon vuoteen 2040 ulottuvan, mutta lopetettavissa olevan sairauskuluvakuutuksen 1 636 euron takaisinostoarvo. Laskelma oli osoittanut ylijäämää. Ilman takaisinostoarvon eli kertyneen vakuutussäästön huomioon ottamista laskelma olisi ollut alijäämäinen.

Vakuutuksen, josta voitiin korvata myös muuten toimeentulotuella katettavia terveydenhuoltomenoja, takaisinostoarvo rinnastui toimeentulotuesta annetun lain 12 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin varoihin, joiden katsotaan olevan tarpeen tuensaajan jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi. Näin ollen säästön realisoimista ei voitu edellyttää toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa.

Toimeentulotuesta annettu laki 1 § 1 momentti, 2 § 1 momentti, 6 §, 7 a §, 7 b §, 11 § 1 momentti , 12 § 1 momentti ja 2 momentti 4 kohta, 20 §, 21 §

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 10.5.2013 nro 13/0330/2

Asian aikaisempi käsittely

Turun peruspalvelulautakunnan alainen viranhaltija on 2.5.2012 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n toukokuun 2012 toimeentulotukihakemuksen, koska tehdyn laskelman perusteella oikeutta toimeentulotukeen ei ole. Laskelmassa on otettu A:n tulona huomioon muun muassa Suomi-yhtiön vapaasti realisoitavissa oleva sairauskuluvakuutuksen säästöosuus 1 636 euroa. Toukokuun toimeentulotukilaskelma on ollut 1 415,84 euroa ylijäämäinen. Päätöksessä on todettu, että vakuutussäästö tullaan huomioimaan tulona niin kauan, kunnes hakija esittää, että hän on realisoinut kyseisen säästöosuuden.

Peruspalvelulautakunnan yksilöasioiden jaosto on 14.8.2012 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan sovellettavat säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

A:lla on Suomi-yhtiöstä sairauskuluvakuutus, joka päättyy 30.3.2040. Vakuutuksen mukaan hoitokulujen enimmäismäärä on 57 762 euroa. Vakuutuksenottajalla on halutessaan oikeus lopettaa vakuutus ja saada itselleen takaisinostoarvona vakuutukseen kertynyt säästö. Vakuutussäästön määrä on 1.3.2012 ollut 1 636 euroa. Maksettaessa siitä pidätetään tuoton osalta veroa. Suomi-yhtiön 15.5.2012 päivätyn selvityksen mukaan A:lle on maksettu vakuutuksesta korvauksia vuonna 2011 yhteensä 2 777,79 euroa.

A on tehnyt oikaisuvaatimuksen viranhaltijan 2.5.2012 tekemästä päätöksestä, jolla vakuutussäästö 1 636 euroa oli otettu toimeentulotukilaskelmassa huomioon muuna tulona. Oikaisuvaatimuksessa on todettu, että A:n terveydentila on pitkään ollut hyvin huono ja että A on joutunut turvautumaan kyseiseen vakuutukseen useasti. Jos A lopettaa vakuutuksen, hän ei todennäköisesti tule jatkossa saamaan yhtä kattavaa vakuutusta yhtä edullisesti, vaan hänen terveydentilansa tulee aiheuttamaan ongelmia. Hallinto-oikeus on tähän viitaten 17.12.2012 varannut A:n asiamiehelle tilaisuuden esittää tarkempaa selvitystä A:n terveydentilasta. Selvitystä ei toimitettu hallinto-oikeuteen määräpäivään 7.1.2013 mennessä.

Toukokuun 2012 toimeentulotukilaskelman mukaan A:lle on 2.5.2012 maksettu sairauspäivärahaa 422,47 euroa. Laskelman mukaan kansaneläke on vireillä. Kesäkuun 2012 laskelman mukaan sairauspäiväraha on vireillä 15.6.2012 alkaen. Kesäkuun laskelmassa on otettu tulona huomioon A:lle 21.5.2012 maksettu työmarkkinatuki 250,88 euroa ajalta 1.–14.5.2012 ja 14.6.2012 maksettu 451,59 euroa ajalta 15.5.–7.6.2012. Lisäksi muuna tulona on otettu huomioon vakuutussäästö 1 636 euroa.

A on ollut toimeentulotukiasiakkaana marraskuusta 2011 alkaen. Hänelle on 16.11.2011–7.5.2012 maksettu toimeentulotukea yhteensä 3 537,56 euroa. Tuosta määrästä on ollut terveydenhuoltomenoja 828,98 euroa, jotka on maksettu joko A:n tilille tai suoraan apteekkiin. Toukokuussa 2012 terveydenhuoltomenoja on korvattu yhteensä 241,66 euroa.

A:n 11.10.2012 hallinto-oikeuteen saapuneessa vastaselityksessä on todettu, että vakuutussäästö on otettu huomioon myös kesäkuun 2012 laskelmassa. Sen jälkeisestä ajasta ei vastaselityksessä ole mainittu mitään kuten ei myöskään siitä, onko A hakenut toimeentulotukea kesäkuun 2012 jälkeen.

Edellä esitetty kokonaisuutena huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että vakuutussäästöä ei ole pidettävä toimeentulotuesta annetun lain 12 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuina varoina, joiden katsotaan olevan tarpeen A:n jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi. Vakuutussäästöä ei kuitenkaan ole voitu toukokuussa 2012 ottaa koko määrältään huomioon, koska A joutuisi säästön nostaessaan maksamaan tuoton osalta veroa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Paula Olenius (eri mieltä), Hannele Sarell ja Liisa Eriksson. Esittelijä Eeva Vartio (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja peruspalvelulautakunnan yksilöasioiden jaoston päätökset kumotaan.

A on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

A:lla on voimassa sairauskulut kattava vakuutus. Vakuutus on myönnetty päättyväksi 30.3.2040. Vakuutuksessa on takaisinostoehto, jonka mukaan vakuutettu on oikeutettu lopettamaan vakuutus, jolloin hänelle maksetaan vakuutukseen kertynyt säästö. A:n vakuutuksen säästö on 1.3.2012 ollut 1 636 euroa.

Vaatimus, jonka mukaan A:n on lopetettava vakuutus ja käytettävä siitä saatava summa perheen elämiseen, on kohtuuton ja vastoin vallitsevaa oikeuskäytäntöä.

Vakuutusta on tarvittu useasti ja tullaan vielä tarvitsemaan. Vakuutuksen lopettaminen olisi lyhytnäköistä tämänhetkisen suhteellisen pienen säästösumman takia. Vakuutuksen uudelleen voimaansaattaminen myöhemmin on kalliimpaa tai jopa mahdotonta. Tuolloin sairaudet, joista on maksettu korvauksia, todennäköisesti suljettaisiin vakuutuksen ulkopuolelle. Sairauskulut, jotka vakuutuksella voidaan korvata, tulisivat toimeentulotuella korvattaviksi. Toimeentulotukihakemuksen hakemisen jälkeen vakuutuksesta on maksettu 850,82 euroa ja vakuutuksesta kokonaisuudessaan 3 628,61 euroa. Summat osoittavat, ettei vakuutusta kannata lopettaa.

Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöjaosto on selityksessään todennut, että valituksen kohteena olevana kuukautena toimeentulotukilaskelma osoittaa 220,16 euron alijäämää, jos henkivakuutussäästöä ei oteta mukaan laskelmaan.

Sairauskulut korvaavan vakuutuksen voimassaolon jatkaminen on sinänsä perustelua ja järkevää. A:lle on kuitenkin jouduttu maksamaan toimeentulotukea, eikä A ole esittänyt selvitystä siitä, miksi kyseinen vakuutus ei kata niitä hänen sairauskulujaan, joihin toimeentulotukea on myönnetty. A ei myöskään ole selvittänyt muutoin omaa tilannettaan ja vakuutuksen tarvettaan. Yksilöjaosto katsoo, että valitus on hylättävä.

A on vastaselityksessään muun ohella todennut, että hänen terveydentilansa on sellainen, että vakuutus on tarpeellinen. Vakuutus korvaa lääkkeet vasta jälkikäteen kuitteja vastaan. Hän on joutunut hakemaan toimeentulotukea lääkkeisiin silloin, kun hänellä ei ole ollut rahaa lääkkeiden hankintaan.

A:n vastaselitys sekä korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitetut vakuutusehdot on annettu tiedoksi yksilöjaostolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Hallinto-oikeuden ja peruspalvelulautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan yksilöasioiden jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Saman lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Saman lain 7 a §:n mukaan toimeentulotuen perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat muun muassa vähäiset terveydenhuoltomenot

Saman lain 7 b §:n mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon muun muassa vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot.

Saman lain 11 §:n 1 momentin mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot.

Saman lain 12 §:n 1 momentin mukaan varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat. Pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan varoina ei kuitenkaan oteta huomioon muita varoja, joiden katsotaan olevan tarpeen jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi.

Saman lain 20 §:n 1 momentin mukaan päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä toimielin voi samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin. Lain 21 §:n mukaan ta³kai³sinperintä voidaan kohdistaa etuuteen, johon tuen saajalla tuesta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus.

Oikeudellinen arviointi

A:lla on toukokuussa 2012 ollut voimassa henkivakuutusyhtiöstä otettu vapaaehtoinen vakuutus, joka on sisältänyt myös korvauksen sopimusehdoissa tarkemmin määritellyistä sairaanhoitokuluista. Sopimusehtojen mukaan A:lla on ollut oikeus irtisanoa sopimus ja saada itselleen takai³sinostoarvona vakuutuksen kertynyt säästö, jonka määrä on 1.3.2012 ollut 1 636 euroa. A:n vakuutuksen säästö on siten ollut sinänsä realisoitavissa ja näin ollen hänen käytettävissään.

A:n vakuutuksella on ollut mahdollista kattaa hänen sairauskulujaan, ja asiakirjoista saadun selvityksen mukaan näin on myös merkittävässä määrin tapahtunut. Kun otetaan huomioon, mitä terveydenhuoltomenoista on toimeentulotuesta annetun lain 7 a ja 7 b §:ssä säädetty, on perusteltua arvioida, että vakuutuksella voidaan korvata olennaiselta osin – joskaan ei välttämättä yksinomaan – sellaisia menoja, joiden maksamiseksi A:lle olisi muuten myönnettävä toimeentulotukea. Sopimuksen irtisanomistilanteessa takaisinostoarvona saatavaa 1 636 euron määrää ei ole pidettävä suurena verrattuna sairauskulujen korvaamisesta syntyvään hyötyyn.

Kun otetaan huomioon vakuutuksen luonne ja vakuutuksen merkitys A:lle, vakuutuksen takaisinostoarvo rinnastuu toimeentulotuesta annetun lain 12 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin varoihin, jotka ovat tarpeen tuensaajan jatkuvan toimeentulon turvaamiseksi. Toimeentulolaskelmassa ei siten ole voitu ottaa sairauskuluvakuutuksen takaisinostoarvoa huomioon sillä perusteella, että vakuutus on ollut realisoitavissa.

Sillä, että A on saanut toimeentulotukea lääkekuluihinsa sairauskuluvakuutuksestaan huolimatta, ei ole merkitystä ratkaistaessa nyt esillä olevaa kysymystä siitä, onko vakuutuksen takaisinostoarvo voitu ottaa huomioon toukokuun 2012 toimeentulotukilaskelmassa. Se, miten sairauskulujen perusteella jälkikäteen maksettava vakuutuskorvaus otetaan toimeentulotuessa huomioon, on erikseen ratkaistava kysymys. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole kysymys toimeentulotuesta annetun lain 20 ja 21 §:n mukaisesta tilanteesta, jossa toimeentulotukea myönnettäessä olisi määrätty, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin etuudesta, johon tuen saajalla tuesta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus.

Edellä esitetyn perusteella A:n vakuutussopimuksen takaisinostoarvoa ei olisi tullut ottaa huomioon toukokuun 2012 toimeentulotukilaskelmassa. Tämän vuoksi ja kun yksilöjaosto on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä lausunut, että laskelma osoittaa 220,16 euron alijäämää, jos vakuutussäästöä ei oteta mukaan, hallinto-oikeuden ja yksilöasioiden jaoston päätökset on kumottava ja asia palautettava Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eila Rother, Timo Viherkenttä, Leena Äärilä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Kari Nieminen.