KHO:2015:54

Kysymys oli jo rakennetun laiturin toimenpideluvasta. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella laiturin rakenteissa oli käytetty käytöstä poistettuja sähkö- tai puhelinpylväitä. Asiassa ei ollut esitetty tarkentavaa selvitystä laiturin rakennusmateriaalista.

CCA-kyllästetyn puun käyttö kesämökin pihapiirissä sijaitsevan laiturin rakenteissa oli kielletty REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 perusteella. Mainitun kohdan alakohdan 5 mukaan arseeniyhdisteillä käsitelty puu, jota oli käytetty yhteisössä jo ennen 30 päivää syyskuuta 2007, voitiin kuitenkin jättää paikoilleen, ja sen käyttöä voitiin jatkaa käyttöiän loppuun. Koska kyseinen laituri oli asiakirjoista saadun selvityksen perusteella rakennettu vuonna 2001, REACH-asetus ei ollut esteenä CCA-kyllästetyn puun käyttämiseen laiturin rakenteissa.

CCA-kyllästeet ovat haitallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle. CCA-kyllästettyjen puupylväiden uudelleenkäyttöä koskevien tutkimustulosten perusteella oli kuitenkin pääteltävissä, että CCA-kyllästeiden liukeneminen maastossa on erittäin vähäistä muutaman käyttövuoden jälkeen. Siten käytöstä poistettujen pylväiden uudelleenkäytön ympäristövaikutukset olivat erittäin vähäisiä. Tämän vuoksi vanhojen, mahdollisesti CCA-liuoksella kyllästettyjen puhelinpylväiden käytöstä vuonna 2001 rakennetun laiturin rakenteissa ei aiheutunut sellaisia ympäristö- tai terveysvaikutuksia, että laiturin toimenpidelupahakemus olisi tullut hylätä sillä perusteella.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 117 § (sellaisena kuin se oli ennen lainmuutosta 958/2012), 136 § 1 momentti 2 kohta ja 138 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 50 § (895/1999, kumottu 201/2014)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 67 artikla sekä liite XVII kohta 19 alakohdat 1, 4 ja 5

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 30.10.2013 nro 13/0303/1

Asian aikaisemmat vaiheet

Turun rakennuslautakunta on päätöksellään 29.11.2012 myöntänyt B:lle maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen toimenpideluvan laiturin rakentamiseen kiinteistölle Kaislaranta 853-407-1-657 ja sen edustalla olevalle vesialueelle. Laituri on jo rakennettu.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan katselmuksen rakennuspaikalla 21.10.2013, hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen mukaan rakennuslupahakemukseen on liitettävä muun ohella rakennuksen pääpiirustukset, joihin kuuluvat asemapiirros sekä pohja-, leikkaus- ja julkisivupiirrokset. Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksen mukaan pääpiirustukset laaditaan siinä laajuudessa ja sillä tavoin, että rakennushankkeen lupakäsittely niiden ja niihin mahdollisesti liittyvän muun selvityksen nojalla on mahdollista.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan toimenpidelupa tarvitaan sellaisen rakennelman tai laitoksen pystyttämiseen ja sijoittamiseen, jota ei pidetä rakennuksena, jos toimenpiteellä on vaikutusta luonnonoloihin, ympäröivän alueen maankäyttöön taikka kaupunki- tai maisemakuvaan. Siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä muun ohella rantavyöhykkeellä säädetään.

Meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Mitä asemakaavasta tai yleiskaavasta on edellä todettu ei koske muun ohella olemassa olevan asuinrakennuksen kanssa samaan pihapiiriin kuuluvan talousrakennuksen rakentamista.

Rakennuksen tulee myös olla tarkoitustaan vastaava ja soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan. Rakennuksen tulee soveltua paikalle eikä sitä saa sijoittaa tai rakentaa niin, että se tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuttaa naapurikiinteistön sopivaa rakentamista.

Asiaan sovellettavan maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan toimenpidelupa tarvitaan muun ohella suurehkon laiturin, sillan tai muun vesirajaa muuttavan tai siihen olennaisesti vaikuttavan rakennelman, kanavan, aallonmurtajan tai vastaavan rakentaminen (vesirajalaite).

Rakennuspaikka ja rakennushanke

Alue on kaavoittamaton. Rakennuspaikka on rantavyöhykkeellä sijaitseva rakennettu Kaislaranta-niminen asuinkiinteistö. Kiinteistöllä on noin 20 metrin pituinen rantaviiva. A:n omistama Tuulia II:n kiinteistö sijaitsee Kaislarannan kiinteistön ja Ehola-nimisen kiinteistön RN:o 1:9 välissä Kaislarannan itäpuolella, ja sillä on katselmushavaintojen mukaan tällä hetkellä keskivedenkorkeuden mukaan arvioituna vajaan 2 metrin pituinen rantaviiva. Rantaviivan muodon vuoksi sen pituus vaihtelee vedenkorkeuden mukaan.

Toimenpidelupahakemuksessa on kysymys jo rakennetun 18,4 metrin pituisen ja 2,35 metrin levyisen, paalujen päälle perustetun laiturin sijoittamisesta vesialueelle. Laiturin kansi on kestopuulankkua. Laituri on sijoitettu siten, että se on lähimmillään vajaan 6 metrin päässä Tuulia II:n rajasta. Laiturin rannanpuoleinen osuus on Kaislarannan kiinteistön alueella ja noin puolet laiturin pituudesta on kiinteistölle kuulumattomalla vesialueella.

Johtopäätökset

Lupahakemukseen on liitetty asemapiirros sekä pohja- ja sivukuvat laiturista. Asiakirjoissa on ollut myös muuta selvitystä alueen olosuhteista muun ohella jäljennöksinä maanmittaustoimitusten kartoista. Laituri on jo rakennettu ja ennen lupa-asian ratkaisemista lautakunta on suorittanut rakennuspaikalla katselmuksen. Asia on selvitetty riittävästi ja hankkeen lupakäsittely on siten edellä oleva huomioon ottaen ollut mahdollista hakemukseen liitettyjen lupapiirustusten sekä hankitun muun selvityksen perusteella.

Toimenpideluvan edellytysten harkinta on oikeusharkintaa. Lupa on myönnettävä, mikäli hanke täyttää laissa määritellyt luvan myöntämisen edellytykset.

Toimenpidelupa on myönnetty laiturin rakentamiseen rantavyöhykkeelle olemassa olevalle rakennuspaikalle. Kysymys on alueesta, jonka suunnittelutarvetta arvioidaan vain ranta-aluetta koskevien maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla. Laituri palvelee olemassa olevan rakennuspaikan maankäyttöä eikä sillä ole itsenäistä käyttötarkoitusta. Kiinteistöllä on ollut laituri vuosikymmeniä. Tähän nähden toimenpiteen maankäytölliset ja ympäristölliset vaikutukset eivät ole sellaiset, että hanke vaatisi poikkeuksen rakentamisrajoituksesta ranta-alueella.

Hallinto-oikeuden toimivaltaan kuuluu sen ratkaiseminen, ovatko maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset toimenpideluvan myöntämisen edellytykset olemassa. Sen sijaan laiturin vesioikeudellisen luvan mahdollinen tarve ratkaistaan vesilain säännösten mukaisesti erillisessä menettelyssä. Toimenpideluvalla ei ole ratkaistu myöskään rannan pengertämisen ja täyttämisen edellytyksiä, vaan se, tarvitaanko näihin toimenpiteisiin maisematyölupa, ratkaistaan myös tarvittaessa erillisessä menettelyssä. Laiturin toimenpideluvan myöntämisen edellytyksenä ei ole se, että mahdollisesti tarvittava ympäristölupa tai maisematyölupa olisi myönnetty ennen toimenpideluvan myöntämistä.

Toimenpiteessä on kysymys kokonaispituudeltaan 18,4 metrin laiturin rakentamisesta. Laituri on Kaislarannan kiinteistön edustan vesialueella siten, että se on yli 5 metrin etäisyydellä kiinteistön Tuulia II rannasta ja Tuulia II:n edustalla oleva vesialue jää vapaaksi. Kun otetaan huomioon, että laituri on kokonaisuudessaan Kaislarannan edustan vesialueella sekä laiturin koko, sen etäisyys kiinteistöstä Tuulia II ja sen rakenne muutoinkin, laiturin sijoittaminen ei tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuta naapurikiinteistön sopivaa rakentamista. Laituri on myös rakenteeltaan tavanomainen ja soveltuu paikalle. Rakennushankkeesta mahdollisesti aiheutuva muutos maisemakuvassa ei ole sellainen tarpeeton haitta, jota maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetaan. Toimenpideluvan myöntämisen edellytykset ovat olleet olemassa eikä lautakunnan päätöstä ole syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki 117 § 1 momentti, 126 § 2 momentti, 131 §, 136 § 1 momentti ja 138 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 49 § 1 ja 4 momentti sekä 63 § 1 momentti 5 kohta (oikeastaan 62 § 1 momentti 5 kohta, 437/2005)

Suomen rakentamismääräyskokoelma A2

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannu Renvall, Hannele Salminen ja Kari Hartzell. Esittelijä Timo Saarinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja toimenpidelupahakemus hylätään. Lisäksi A on vaatinut katselmuksen toimittamista. A on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden toimittamassa katselmuksessa 21.10.2013 nimenomaisesti vedottiin siihen, että laiturin rakenteissa on käytöstä poistettuja kyllästettyjä puhelinpylväitä. REACH-asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaan on kielletty kyllästettyjen puhelin- tai sähköpylväiden käyttö merivedessä, asuinalueilla ja kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa sekä muissa käyttötarkoituksissa, joissa ihokosketus käsitellyn puun kanssa on mahdollinen.

Asiassa on tapahtunut ilmeinen virhe, kun toimenpidelupa on myönnetty laiturille, jonka rakenteissa on käytetty arseeniyhdisteellä (CCA-liuos) tai muulla myrkyllisellä aineella käsiteltyjä puupylväitä.

Sähköpylväiden käyttämiseen laiturin rakenteissa ei ole saatavissa ympäristölupaa. VTT:n tutkimuksissa on todettu, että 30–50 vuotta vanhoissa kyllästetyissä puupylväissä voi olla jäljellä yli puolet alkuperäisestä tehoaineiden määrästä. Laituria käytetään omakotitalon uimalaiturina ja ihokosketus sähköpylväisiin on toistuvaa. Sähköpylväiden käyttö on kiellettyä.

Hakemusasiakirjoista ilmenee, että Kaislarannan tilan rantaviivaa on muutettu täyttämällä vesialuetta 2–4 metriä. Tämä on osoitettu hallinto-oikeudelle katselmuksessa. Hallinto-oikeus ei ole kiinnittänyt seikkaan huomiota.

Vesialueen täyttäminen, pengertäminen ja laiturin rakentaminen, pohjan ainesten ruoppaaminen ja läjittäminen ovat vesitalouslupaa edellyttäviä hankkeita. Nämä hankkeet liittyvät Kaislarannan tilan laiturin rakentamiseen. Rakentaminen on luvanvaraista, vaikka rannanomistaja toteuttaisi vesimaiseman ja rannan muutoksen omistamallaan maa- ja vesialueella.

Laiturille ei ole myönnetty vesitalouslupaa. A on pannut 29.10.2013 Etelä-Suomen aluehallintovirastossa vireille hallintopakkoasian, jossa hän on vaatinut, että Kaislarannan tilan omistaja velvoitetaan poistamaan laituri ja maantäyttö sekä saattamaan vesialue ennen rakentamista vallinneeseen tilaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 134 §:n 5 momentti koskee rakennusluvan ja ympäristönsuojelulaissa säädetyn luvan suhdetta, mutta ei vesilain mukaisen vesitalousluvan ja rakennusluvan suhdetta. Kyseisen lainkohdan mukaan rakennuslupa-asian ratkaisemista voidaan lykätä kunnes ympäristölupa-asia on ratkaistu, jos se rakennuksen käyttömahdollisuudet tai aiotun toiminnan ympäristövaikutukset huomioon ottaen on perusteltua. Esitöiden mukaan lainkohtaa tulee tulkita niin, että milloin toimenpiteen ympäristövaikutukset ja käyttömahdollisuudet ovat epätäsmälliset tai puutteelliset, toimenpidelupahakemuksen käsittelyä tulee lykätä odottamaan ympäristölupaa.

Olisi perusteltua tulkita, että lainvoimainen vesitalouslupa on toimenpidelupaharkinnan edellytys. Joka tapauksessa toimenpidelupahakemuksen käsittely on lykättävä vesitalousluvan puuttumisen vuoksi.

Laituri ja rantarakenne ovat alueella, jolla on voimassa rakennuskielto yleiskaavan laatimista varten. Läjitys edellyttää maisematyölupaa, jota ei rakennuskiellon vuoksi voi myöntää. Maisematyöluvan puute on toimenpideluvan myöntämisen este.

Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan maankäytölliset ja ympäristölliset vaikutukset eivät ole sellaisia, että hanke vaatisi poikkeuksen rakentamisrajoituksesta ranta-alueella, koska laituri on ollut paikalla vuosikymmeniä. Laituri ja pengerrys on rakennettu 2000-luvulla. Hallinto-oikeuden päätös perustuu tältä osin väärään tosiseikkaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 153 §:n 3 momentin mukaan rakennusta ei saa hyväksyä käyttöön otettavaksi, jos siinä tarkoitettuun toimintaan tarvitaan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukainen lupa ennen kuin ympäristölupa on saanut lainvoiman. Kyseessä on ehdoton säännös, joka koskee myös toimenpidelupaa. Lainkohtaa on perusteltua tulkita niin, että toimenpidelupa on evättävä, jos ympäristölupaa ei voi saada, eikä vesitalouslupaa ja maisematyölupaa ole myönnetty.

Kiinteistörekisteriin on 7.11.1998 rekisteröity vesijätön lunastus (toimitusnumero 4021-125130), jolla on siirretty Armonlaakson tilasta, RN:o 1:573, Turku, Brinkala, vesialueeseen kuuluva vesijättö Tuulia II:n ja Kaislarannan tiloihin niiden kohdalla. Toimituksessa ei ole jäänyt vesijättöä lunastamatta Tuulia II tai Kaislarannan tilojen ja vesirajan väliin. Vesijätön lunastuksen jälkeen Kaislarannan tilan rantaviivaa on muutettu täyttämällä vesialuetta 2–4 metriä. Katselmuksessa 21.10.2013 todettiin, että pohjaa on ruopattu laiturin vierestä. Ruoppausmassat on läjitetty vesialueelle rakennetun kivipenkereen taakse ja sen jälkeen rantarakennetta on korotettu muualta tuodulla maa-aineksella. Ruoppaus ja läjitys edellyttäisivät vesitalouslupaa. Lisäksi läjitys edellyttäisi maisematyölupaa, jota rakennuskiellon vuoksi ei voida myöntää.

Maantäytön seurauksena A:n tilan Tuulia II ranta on liettynyt ja kaventunut 1,45 metriksi. Laituri sijoittuu lähelle tilan Tuulia II rantaviivaa ja estää tilan rannan käyttämisen virkistykseen. Yksityisen edun loukkaus on niin olennainen, ettei rantarakenteelle voida myöntää vesitalouslupaa ilman A:n suostumusta.

Turun rakennuslautakunta on valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut valituksen hylkäämistä sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vesilain 3 luvun 2 §:ssä säädetään hankkeista, jotka edellyttävät vesilain mukaista lupaa. Mikäli hanke ei edellytä vesilain mukaista lupaa vesilain 3 luvun 2 tai 3 §:n nojalla ja aiheuttaa ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista tai sen vaaraa päästötyyppisen vaikutuksensa perusteella, hanke käsitellään ympäristönsuojelulain mukaisessa järjestyksessä ympäristölupa-asiana. Toimenpideluvan pääpiirustusten mukaan pylväät ovat "kovaan pohjaan asti painettuja puhelintolppia" ja niitä on rakennelmassa 8 kappaletta. Toimenpideluvan myöntämisen yhteydessä ei edellytetä selvitettävän, sisältävätkö tolpat arseeniyhdisteitä ja jos sisältävät, missä määrin ja voivatko tolpat aiheuttaa vesistön pilaantumista.

Vaikka laiturin katsottaisiin edellyttävän ympäristölupaa, maankäyttö- ja rakennuslain 134 §:n 5 momentin mukaan ympäristöluvan ja rakennusluvan välillä ei vallitse edellytyssuhdetta, vaan rakennuslupa voidaan pääsääntöisesti myöntää ennen ympäristölupaa. Kyseisen säännöksen mukaan rakennuslupa-asian ratkaisemista voidaan lykätä, kunnes ympäristölupa-asia on ratkaistu, jos se rakennuksen käyttömahdollisuudet tai aiotun toiminnan ympäristövaikutukset huomioon ottaen on perusteltua. Käsittelyjärjestys voidaan siis ratkaista tapauskohtaisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslain 153 §:n 3 momentti koskee rakennuksen käyttöönottoa. Pykälää ei sovelleta harkittaessa toimenpideluvan myöntämisen edellytysten olemassaoloa.

Mikäli laiturin rakentaminen edellyttää vesilain mukaista lupaa, ei vesilain mukaisen luvan ja rakennusluvan välilläkään vallitse lain mukaan edellytyssuhdetta. Kyse on kahdesta eri luvasta ja hakija voi ratkaista, missä järjestyksessä hän hakee tarvittavat luvat.

Maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan maisemaa muuttavaa maanrakennustyötä, puiden kaatamista tai muuta näihin verrattavaa toimenpidettä ei saa suorittaa ilman lupaa alueella, jolle yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten on niin määrätty. Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaa ei tarvita muun muassa myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Satava-Kakskerran alueella on ollut 15.8.2012 asti voimassa kaupunginvaltuuston määräämä toimenpiderajoitus 200 metrin levyiselle rantavyöhykkeelle. Maisemaa muuttavat maanrakennustyöt ovat edellyttäneet maisematyölupaa vain tuolla aikavälillä.

Se, olisiko rannan pengertäminen ja täyttäminen edellyttänyt maisematyölupaa, ratkaistaan tarvittaessa erillisessä menettelyssä, ei toimenpidelupaa koskevan asian yhteydessä. Se, olisiko ruoppaaminen vaatinut vesilain mukaista lupaa, ratkaistaan erillisessä menettelyssä eikä asialla ole merkitystä toimenpideluvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa.

Kyseessä oleva pinta-alaltaan noin 43 m²:n laituri on rakennelma, jonka maankäytölliset ja ympäristölliset vaikutukset eivät ole sellaisia, että sen rakentaminen edellyttäisi poikkeamispäätöstä maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n rantarakentamissäännöksistä. Laituri palvelee olemassa olevan rakennuspaikan maankäyttöä eikä sillä ole itsenäistä käyttötarkoitusta. Laiturin toteuttaminen ei edellytä poikkeusta kaupunginvaltuuston päätöksellään 25.3.2013 (§ 64) asettamasta maankäyttö- ja rakennuslain 38 §:n mukaisesta rakennuskiellosta, koska rakennuskielto ei koske hankkeita, joille olisi voitu ennen rakennuskiellon määräämistä myöntää rakennuslupa ilman poikkeamispäätöstä tai suunnittelutarveratkaisua.

B on valituslupahakemuksen ja valituksen sekä rakennuslautakunnan selityksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valituslupahakemus tulee hylätä. Mikäli valituslupa myönnetään, valitus tulee hylätä. Katselmuksen järjestämistä koskeva vaatimus on hylättävä. Lisäksi B on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Vaatimustensa tueksi B on viitannut hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin ja rakennuslautakunnan selitykseen sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valituksessa on vedottu siihen, että toimenpidelupaa ei olisi tullut myöntää, koska laituri on rakennettu käytöstä poistettujen kyllästettyjen puhelinpylväiden varaan. Valituslupahakemuksessa ja valituksessa ei ole edes aihetodisteita siitä, että laiturin rakenteissa olevasta kuudesta käytöstä poistetusta puhelinpylväästä saattaisi aiheutua ympäristönsuojelulain tarkoittamaa pilaantumista tai sen vaaraa. Turun rakennuslautakunnan selityksessä on johdonmukaisesti osoitettu, miksi ei ole ollut perusteita lykätä toimenpideluvan käsittelyä mahdollisen ympäristöluvan tarpeellisuuden takia.

Valituslupahakemusta on perusteltu sillä, että laiturin itäpuolella on pengerretty rantaa ja että rannan rakentaminen tältä osin olisi vaatinut vesitalouslupaa taikka maisematyölupaa. Toimenpideluvassa ja hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu kantaa rannan vähäiseen pengertämiseen. Vähäinen pengerrys on tapahtunut ennen vesilain (587/2011) 3 luvun 2 ja 3 §:n voimaantuloa.

Valituksessa on vedottu asiaan vaikuttamattomiin seikkoihin. Vesijätön lunastuksella ei ole mitään yhteyttä laiturin rakentamiseen. Laiturin länsipuolella eli sillä puolella, jossa A:n tila sijaitsee, ei rantaa ole ruopattu tai pengerretty eikä ranta ole tällä alueella liettynyt minkään B:n nykyisin omistaman Kaislarannan tilan alueella tehdyn toimenpiteen johdosta. Harkittaessa laiturille myönnettävää toimenpidelupaa ei näihin asioihin olisi edes voitu puuttua.

A on selitysten johdosta antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Selityksissä ei ole kiistetty, että laiturirakenteissa on käytetty CCA-kyllästeillä käsiteltyjä tolppia.

Turun rakennuslautakunta on vastoin esittelijän esitystä tekemässään lupapäätöksessä sivuuttanut seuraavan, A:n toimittamassa kirjallisessa lisäselvityksessä esitetyn toimenpidelupahakemuksen hylkäysperusteen: "Myös laiturin olemassa olevien sähkötolppien soveltuvuus laiturin tukipylväiksi kyseisten tonttien pihapiirissä/hiekkarannalla tulee selvittää komission asetuksen (EY) N:o 552/2009 REACH-asetuksen liitteen XVII mukaan, sillä olettama on, että ennen vuotta 2006 valmistetut sähkötolpat sisältävät CCA-kyllästeitä (arseeni, kromi ja kupari). Rakennuslautakunta ei voi myöntää poikkeamaa kyseisestä asetuksesta uutta toimenpidelupaa myönnettäessä, vaan on huomioitava myös terveydelliset ja ympäristölliset seikat."

CCA-kyllästeellä käsitellyn puun käyttö on REACH-asetuksen mukaan lähtökohtaisesti kielletty. Kiellettyä käyttöä ei voi sallia toimenpideluvalla. Asetuksen rajoitukset on annettu arseenin aiheuttamien terveys- ja ympäristövaarojen ehkäisemiseksi. CCA-kylläste sisältää arseenia, kromia ja kuparia. Arseenipentoksidi on myrkyllistä hengitettynä ja nieltynä. Se ärsyttää ihoa ja silmiä ja toistuvassa altistuksessa myös hengitysteitä. Arseenipentoksidi on todettu ihmisellä syöpää aiheuttavaksi aineeksi.

Kromi on haitallista hengitettynä ja ärsyttää ihoa. CCA-kyllästetystä puusta liukenee maaperään ja veteen käytön aikana arseenia, kromia ja kuparia. Nämä alkuaineet ovat ympäristöön jouduttuaan monille eliöille erittäin myrkyllisiä. Ne eivät hajoa, vaan kertyvät ympäristöön ja eliöihin.

Euroopan komission myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea on tarkastellessaan arseenin terveysvaikutuksia muun muassa todennut sen olevan perimää vaurioittava ja tunnetusti syöpää aiheuttava, minkä vuoksi saattaa olla aiheellista ottaa huomioon, ettei sen syöpää aiheuttaville vaikutuksille ole olemassa minkäänlaisia kynnysarvoja.

Suomea koskevassa unionin tuomioistuimen tuomiossa C-358/11 (ennakkoratkaisuasia) todetaan, että sekä REACH-asetuksen liitteessä vahvistettujen säännösten sanamuodosta että niiden tavoitteesta ilmenee, että kyseisestä arseeniyhdisteiden käyttökiellosta 4 kohdassa säädettyä poikkeusta on välttämättä tulkittava suppeasti. Edelleen tuomiossa todetaan olevan selvää, että unionin lainsäätäjä on sisällyttäessään arseeniyhdisteet REACH-asetuksen liitteeseen XVII katsonut, että kyseisestä aineesta aiheutuu ihmisten terveydelle tai ympäristölle vaaraa tai riski, joka ei ole hallinnassa ja on jopa mahdoton hyväksyä. Tämän vuoksi aineen käyttöä koskevia poikkeuksia ei voi tulkita laajasti. Tuomiossa on otettu kantaa toistuvan ihokosketuksen mahdollisuuden määrittämiseen, ja todetaan, että CCA-liuoksella käsitelty puu voidaan saattaa markkinoille ainoastaan, jos yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköinen. Kieltoa on tuomion mukaan sovellettava kaikissa tilanteissa, joissa ihokosketus CCA-liuoksella käsitellyn puun kanssa on kaiken todennäköisyyden mukaan toistuvaa. Kyseessä olevassa tapauksessa katsottiin, että ihokosketus käsitellyn puun kanssa näyttää lähtökohtaisesti epätodennäköiseltä. Jul³kisasiamies totesi ratkaisuehdotuksessaan, että hyväksyttävän jäljelle jäävän ihokosketusta koskevan mahdollisuuden on oltava pienempi kuin vain epätodennäköisen ihokosketuksen mahdollisuus.

REACH-asetuksen XVII liitteessä on lueteltu CCA-kyllästeellä käsitellyn puun sallitut käyttökohteet. Ammattirakentaja saa käyttää tällaista puuta tietyissä rakenteissa, joissa puun rakenteellinen kestävyys on ihmisen turvallisuuden kannalta välttämätöntä, ja joihin ihokosketus ei ole mahdollinen. Asetuksen liitteen sisältämä luettelo sallituista käyttökohteista on tyhjentävä. Poikkeuksellisesti sallituissa käyttökohteissa käsiteltyä puuta ei kuitenkaan saa käyttää koskaan asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa.

Kansallisissa ohjeissa (Tukesin ohje "Arseenilla käsitellyn puutavaran käyttörajoitusten soveltaminen" 24.4.2012) loma-asunnon ja sen pihan katsotaan kuuluvan asuinalueen käsitteeseen.

Hakijan laituri sijaitsee matalassa kahluurannassa, joka rajoittuu hiekkarantaan. A:n lapsenlapset uivat laiturin vieressä ja saattavat hyvin todennäköisesti koskea laiturirakenteina olevia tolppia ja niiden välittömässä läheisyydessä olevaa sedimenttiä. Euroopan komission tieteellisen komitean raportissa todettiin, että CCA-kyllästeellä käsiteltyjen tolppien lähellä maaperässä oli kohonneita arseenipitoisuuksia, jotka myös hiekan välityksellä voivat vaarantaa leikkikentällä leikkivien lasten terveyden.

Rakennuslautakunta ei ole ottanut kantaa vesilain 3 luvun 2 §:ssä säädettyyn luvantarpeeseen. Lautakunta on todennut, että mikäli hanke ei edellytä vesilain mukaista lupaa vesilain 3 luvun 2 § tai 3 §:n nojalla ja aiheuttaa ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista tai sen vaaraa päästötyyppisen vaikutuksensa perusteella, hanke käsitellään ympäristönsuojelulain mukaisessa järjestyksessä ympäristölupa-asiana. Lautakunnan toteamus on virheellinen.

Lautakunnan selityksessä esitetään tietoja Satavan Kakskerran alueen rantavyöhykettä koskevasta toimenpiderajoituksesta 15.8.2012 asti. Lautakunta ei ota kantaa, milloin laiturin rakentaminen, rannan pengertäminen tai täyttäminen on suhteessa toimenpidekieltoon tapahtunut. Lautakunta selittää, ottamatta kantaa konkreettisesti asian ratkaisemisen kannalta olennaisiin seikkoihin, kuten naapurille aiheutuvaan haittaan, että laituri ei edellyttäisi maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaan poikkeamista rantarakentamissäännöksistä. Lautakunnan näkemys siitä, että kaupunginvaltuuston 25.3.2013 asettama maankäyttö- ja rakennuslain 38 §:n mukainen rakennuskielto ei estä toimenpideluvan myöntämistä ilman poikkeamispäätöstä tai suunnittelutarveratkaisua, on virheellinen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. A:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Katselmuspyyntö

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys ja se, että hallinto-oikeus on toimittanut katselmuksen, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa tarpeen.

2. Valituksen hylkääminen

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitetusta toimenpidelupa-asiasta. Kuten hallinto-oikeus on todennut, asiassa eivät ole välittömästi ratkaistavina vesitalousluvan tarve tai ympäristöluvan tarve, vaan ne kysymykset ratkaistaan erikseen asianomaisten lakien mukaisissa menettelyissä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo niin ikään, ettei toimenpideluvan edellytysten arviointi paikalle jo rakennetulle laiturille edellytä sitä, että laiturihankkeelle olisi sitä ennen tullut saada vesitalouslupa, ympäristölupa tai maisematyölupa.

A on rakennuslautakunnalle ennen toimenpidelupa-asian ratkaisemista toimittamassaan selvityksessä esittänyt, että toimenpidelupahakemuksen kohteena olevan laiturin rakenteissa on käytetty pylväitä, jotka oletettavasti on käsitelty CCA-kyllästeellä tai muulla myrkyllisellä aineella. Lautakunta ei ole ottanut kantaa A:n esittämään. A ei ole valituksessaan hallinto-oikeudessa vedonnut tähän perusteeseen. Sitä vastoin valituksessa korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallinto-oikeuden ja lautakunnan päätösten kumoamista on vaadittu tällä perusteella. Tämän vuoksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko toimenpidelupa voitu vuonna 2012 myöntää vuonna 2001 rakennetulle laiturille siitä huolimatta, että sen rakenteissa on mahdollisesti käytetty CCA-liuoksella kyllästettyjä puhelinpylväitä.

Sovellettavat lainkohdat

Maankäyttö- ja rakennuslain 138 §:n 1 momentin mukaan, siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi, toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä 72, 135, 136 ja 137 §:ssä sekä rakennuskielloista säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 136 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueen ulkopuolella on, että rakentaminen täyttää sille 117 §:ssä säädetyt sekä muut mainitun lain mukaiset tai sen nojalla asetetut vaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n (Rakentamiselle asetettavat vaatimukset) 2 momentin, sellaisena kuin se oli ennen lainmuutosta 958/2012, mukaan rakennuksen tuli sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla täyttää rakenteiden lujuuden ja vakauden, paloturvallisuuden, hygienian, terveyden ja ympäristön, käyttöturvallisuuden, meluntorjunnan sekä energiatalouden ja lämmöneristyksen perusvaatimukset (olennaiset tekniset vaatimukset).

Rakennuksen olennaisia teknisiä vaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennusasetuksen 50 §:n (895/1999, kumottu 201/2014) 1 momentin mukaan rakennus oli suunniteltava ja rakennettava siten, että sen olennaiset tekniset vaatimukset täytetään ja voidaan tavanomaisella kunnossapidolla säilyttää rakennuksen suunnitellun käyttöiän ajan.

Saman pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan hygienian, terveyden ja ympäristön osalta rakennusta koskevat olennaiset tekniset vaatimukset olivat seuraavat:

Rakennuksesta ei saa aiheutua hygienian tai terveyden vaarantumista syistä, jotka liittyvät erityisesti myrkyllisiä kaasuja sisältäviin päästöihin, ilmassa oleviin vaarallisiin hiukkasiin tai kaasuihin, vaaralliseen säteilyyn, veden tai maapohjan saastumiseen tai myrkyttymiseen, jäteveden, savun taikka kiinteän tai nestemäisen jätteen puutteelliseen käsittelyyn taikka rakennuksen osien tai sisäpintojen kosteuteen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen.

REACH-asetuksen 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan sellaisen aineen valmistus, markkinoille saattaminen tai käyttö, jolle on asetettu jokin rajoitus liitteessä XVII, ei ole sallittua sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, ellei aine ole kyseisen rajoituksen edellytysten mukainen.

REACH-asetuksen liitettä XVII on muutettu komission asetuksella (EY) N:o 552/2009 muun ohella siten, että siihen on sisällytetty arseeniyhdisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset.

Mainitun liitteen kohdan 19 alakohdan 1 mukaan arseeniyhdisteitä ei saa saattaa markkinoille eikä käyttää aineina eikä seoksissa, jos aine tai seos on tarkoitettu käytettäväksi estämään mikro-organismien, kasvien tai eläinten kasvua

- veneiden rungoissa

- häkeissä, kohoissa, verkoissa ja muissa laitteissa tai välineissä, joita käytetään kalan tai simpukoiden ja osterien viljelyssä

- missään kokonaan tai osittain veden alla olevissa laitteissa tai välineissä

Mainitun liitteen kohdan 19 alakohdan 3 mukaan arseeniyhdisteitä ei saa käyttää puunsuojaukseen. Myös tällä tavalla käsitellyn puun saattaminen markkinoille on kiellettyä.

Mainitun liitteen kohdan 19 alakohdan 4 mukaan 3 kohdasta poiketen:

b) CCA-liuoksella a alakohdan mukaisesti käsitelty puu voidaan saattaa markkinoille ammattimaiseen ja teollisuuskäyttöön seuraavissa rakenteissa, jos puun rakenteen eheys on välttämätöntä ihmisen tai karjan turvallisuuden kannalta ja jos yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköistä:

(= = =)

- makean- tai murtoveden kanssa kosketuksiin joutuvat puiset rakenneosat, esimerkiksi laiturit ja sillat

(= = =)

d) Edellä a alakohdassa tarkoitettua käsiteltyä puuta ei saa käyttää

- asuinalueilla tai kotitalouksissa käytettävissä rakenteissa käyttötarkoituksesta riippumatta

- käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen

- merivedessä

- maatalouskäytössä, lukuun ottamatta edellä b alakohdassa tarkoitettuja kantavia puurakenteita ja karja-aitausten aidantolppia

- käyttötarkoituksissa, joissa käsitelty puu voi joutua kosketuksiin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitetun välituotteen tai valmiin tuotteen kanssa.

Mainitun liitteen kohdan 19 alakohdan 5 mukaan arseeniyhdisteillä käsitelty puu, jota on käytetty yhteisössä jo ennen 30 päivää syyskuuta 2007 tai joka on saatettu markkinoille 4 kohdan mukaisesti, voidaan jättää paikoilleen, ja sen käyttöä voidaan jatkaa käyttöiän loppuun.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella laiturin rakenteissa on käytetty käytöstä poistettuja sähkö- tai puhelinpylväitä. Asiassa ei ole esitetty tarkentavaa selvitystä laiturin rakennusmateriaalista. Edellä selostettujen lainkohtien perusteella CCA-kyllästetyn puun käyttö kesämökin pihapiirissä sijaitseva laiturin rakenteissa on REACH-asetuksen nojalla kielletty. REACH-asetuksen liitteen XVII kohdan 19 alakohdan 5 mukaan arseeniyhdisteillä käsitelty puu, jota on käytetty yhteisössä jo ennen 30 päivää syyskuuta 2007, voidaan kuitenkin jättää paikoilleen ja sen käyttöä voidaan jatkaa käyttöiän loppuun.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella laituri on rakennettu ilman lupaa vuonna 2001. Lupa on myönnetty vuonna 2012 eli edellä mainitun siirtymäajan jälkeen. Kun otetaan huomioon toimenpideluvan tarpeen tulkinnanvaraisuus, ei edellä lausutun perusteella REACH-asetus ei kuitenkaan ole esteenä CCA-kyllästetyn puun käyttämiseen nyt kyseessä olevan laiturin rakenteissa.

Toimenpidelupaa ratkaistaessa on noudatettava soveltuvin osin, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:ssä säädetään. Siten toimenpidelupaa ei ole tullut myöntää rakennelmalle, joka vaarantaa terveyden.

CCA-kyllästeet ovat haitallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle. CCA-kyllästettyjen puupylväiden uudelleenkäyttöä koskevien tutkimustulosten (VTT: Käytöstä poistettujen CCA-kyllästettyjen pylväiden uudelleenkäyttö 18.11.2004) perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että CCA-kyllästeiden liukeneminen maastossa on erittäin vähäistä muutaman käyttövuoden jälkeen. Siten käytöstä poistettujen pylväiden uudelleenkäytön ympäristövaikutukset ovat erittäin vähäisiä.

Edellä sanotun perusteella vanhojen, mahdollisesti CCA-liuoksella kyllästettyjen puhelinpylväiden käytöstä nyt kyseessä olevan, vuonna 2001 rakennetun laiturin rakenteissa ei aiheudu sellaisia ympäristö- tai terveysvaikutuksia, että laiturin toimenpidelupahakemus olisi tullut hylätä sillä perusteella.

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä sovelletut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.