KHO:2015:68
Kaupungin Tilaliikelaitoksen johtokunta oli päättänyt maksaa Tilaliikelaitoksen johtajalle henkilökohtaista palkanlisää. Apulaiskaupunginjohtaja käytti asiassa otto-oikeutta. Kaupunginhallitus kumosi johtokunnan päätöksen sillä perusteella, ettei toimivalta mainitussa asiassa kuulunut johtokunnalle vaan kaupunginjohtajalle, ja siirsi asian kaupunginjohtajan päätettäväksi (siirtopäätös). Kunnan jäsen teki kaupunginhallituksen päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka kaupunginhallitus hylkäsi (päätös oikaisuvaatimukseen). Kunnan jäsen teki asiassa kunnallisvalituksen sillä perusteella, ettei asiassa olisi voinut käyttää otto-oikeutta. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksen ja kumosi kaupunginhallituksen päätökset sillä perusteella, että koska palkanlisiä koskevaa toimivaltaa ei ollut siirretty johtokunnalle, otto-oikeutta ei ollut voinut käyttää.
Kuntalain mukaista otto-oikeutta voidaan käyttää asiassa, joka on kuntalain nojalla siirretty kunnanhallituksen alaisen viranomaisen toimivaltaan ja jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen. Otto-oikeutta arvioitaessa oli korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kuitenkin olennaista tarkastella asiaryhmässä mahdollista toimivallan siirtämisen perustetta, ei sitä, onko toimivalta tosiasiassa siirretty asianomaiselle alemmalle toimielimelle.
Henkilökohtaista palkanlisää koskevissa asioissa toimivalta oli kuntalain mukaan ollut siirrettävissä, mutta sitä ei ollut siirretty johtokunnalle. Johtokunta oli tästä huolimatta tehnyt asiassa päätöksen. Asiassa oli voitu käyttää otto-oikeutta, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös kumottiin.
Kaupunginhallituksen asiassa otto-oikeuden käytön jälkeen tekemä siirtopäätös koski kuntalain 91 §:n tarkoittamalla tavalla vain valmistelua eikä siitä saanut tehdä oikaisuvaatimusta. Tämän vuoksi kaupunginhallituksen päätös oikaisuvaatimukseen oli kumottava ja poistettava ja kunnan jäsenen siitä hallinto-oikeudelle tekemä valitus jätettävä tutkimatta. Kaupunginhallituksen siirtopäätös, jolla palkkausasia oli toimitettu kaupunginjohtajan päätettäväksi, jäi siis voimaan.
Kuntalaki (365/1995) 14 §, 23 §, 51 §, 87 §, 90 §, 91 §
Päätös, josta valitetaan
Rovaniemen hallinto-oikeus 18.7.2013 nro 13/0305/1
Asian aikaisempi käsittely
Rovaniemen Tilaliikelaitoksen johtokunta on 14.6.2012 päättänyt maksaa Tilaliikelaitoksen johtajalle henkilökohtaista palkanlisää 1.7.2012 alkaen 350 euroa kuukaudessa.
Apulaiskaupunginjohtaja on 28.6.2012 päättänyt käyttää Rovaniemen kaupungin hallinto- ja johtosäännön 69 §:n mukaista otto-oikeutta ja ottaa Tilaliikelaitoksen johtokunnan päätöksen kaupunginhallituksen käsiteltäväksi.
Rovaniemen kaupunginhallitus on 24.9.2012 (§ 369) päättänyt kumota johtokunnan päätöksen ja lähettää asian kaupunginjohtajan päätettäväksi. Päätöksen esittelytekstissä todetaan, että kaupunginhallituksen 6.6.2011 tekemän henkilöstöasioita koskevan jatkodelegointipäätöksen mukaan toimivalta liikelaitoksen johtajan henkilökohtaisen palkanlisän myöntämiseen ei ole johtokunnalla vaan kaupunginjohtajalla.
Rovaniemen kaupunginhallitus on 29.10.2012 (§ 424) hylännyt Rovaniemen kaupungista olevan, Tilaliikelaitoksen johtokunnan puheenjohtajan A:n oikaisuvaatimuksen edellä mainitusta kaupunginhallituksen päätöksestä. A oli oikaisuvaatimuksessaan katsonut, ettei apulaiskaupunginjohtajalla olisi ollut otto-oikeutta johtokunnan päätökseen.
Kaupunginhallitus on perustellut oikaisuvaatimuksen hylkäämistä muun ohella seuraavasti:
Kaupunginjohtajan otto-oikeus perustuu kuntalain 51 §:n 1 momentin ja kaupungin hallinto- ja johtosäännön 69 §:n määräyksiin. Otto-oikeutta voidaan käyttää päätöksiin, jotka on kuntalain nojalla siirretty kunnanhallituksen alaisen viranomaisen toimivaltaan.
Kuntalain 87 c §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan johtokunnan tehtävänä on valita ja irtisanoa liikelaitoksen johtaja, jollei johtosäännössä toisin määrätä. Rovaniemen kaupungin hallinto- ja johtosäännössä ei ole määrätty, että Tilaliikelaitoksen johtajan valinta kuuluisi esimerkiksi kaupunginhallitukselle. Sen sijaan palkkauksesta päättämisestä on määräys hallinto- ja johtosäännön 31 §:ssä. Sen mukaan kaupunginhallitus päättää valtuuston ja kaupunginhallituksen valitsemien viranhaltijoiden tehtävien vaativuuden arvioinnista ja palkkauksesta sekä määrittelee ratkaisuvallan ja antaa ohjeet muiden viranhaltijoiden ja työsuhteisten tehtävien vaativuuden arvioinnista, palkkausperusteista ja palkkauksesta päättämisestä. Ratkaisuvallan kaupunginhallitus on määritellyt 6.6.2011 hyväksymässään delegointimatriisissa. Sen mukaan liikelaitosten johtajien henkilökohtaisesta palkanlisästä päättää kaupunginjohtaja.
Asian käsittely Rovaniemen hallinto-oikeudessa
A on vaatinut, että Rovaniemen kaupunginhallituksen päätökset kumotaan.
A on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:
Kuntalain 87 c §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan Tilaliikelaitoksen johtokunnan tehtävänä on hyväksyä liikelaitoksen talousarvio ja -suunnitelma ja 3 kohdan mukaan valita ja irtisanoa liikelaitoksen johtaja. Lain 51 §:n mukaan kunnanhallituksen käsiteltäväksi voidaan ottaa vain asiat, jotka kuntalain nojalla on siirretty sen alaisten viranomaisten toimivaltaan. Otto-oikeuden käyttäminen ei ole mahdollista johtokunnalle lain mukaan kuuluvissa asioissa. Koska johtokunnalla on oikeus valita ja irtisanoa Tilaliikelaitoksen johtaja, johtokunnalla on myös oikeus määritellä virkaan vaadittavat kelpoisuusehdot ja palkkaus lisineen. Hallinto- ja johtosäännön 31 § koskee vain valtuuston ja kaupunginhallituksen valitsemia viranhaltijoita, jotka on lueteltu kaupunginhallituksen 6.6.2011 hyväksymän delegointimatriisin lopussa.
Rovaniemen kaupunginhallitus on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.
A on antanut kaupunginhallituksen lausunnon johdosta vastineen.
B on antanut hallinto-oikeudelle vastineen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Rovaniemen hallinto-oikeus on kumonnut kaupunginhallituksen 24.9.2012 ja 29.10.2012 tekemät päätökset.
Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:
Kuntalain 51 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallitus, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja tai johtosäännössä määrätty kunnan viranhaltija voivat ottaa kunnanhallituksen käsiteltäväksi asian, joka on tämän lain nojalla siirretty kunnanhallituksen alaisen viranomaisen tai kunnanhallituksen jaoston toimivaltaan ja jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen.
Lain 87 c §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan johtokunnan tehtävänä on hyväksyä liikelaitoksen talousarvio ja -suunnitelma. Momentin 3 kohdan mukaan johtokunnan tehtävänä on valita ja irtisanoa liikelaitoksen johtaja, jollei johtosäännössä toisin määrätä.
Kaupungin hallinto- ja johtosäännön 31 §:n mukaan kaupunginhallitus päättää valtuuston ja kaupunginhallituksen valitsemien viranhaltijoiden tehtävien vaativuuden arvioinnista ja palkkauksesta sekä määrittelee ratkaisuvallan ja antaa ohjeet muiden viranhaltijoiden ja työsuhteisten tehtävien vaativuuden arvioinnista, palkkausperusteista ja palkkauksesta päättämisestä. Kaupunginhallituksen 6.6.2011 tekemän jatkodelegointia koskevan päätöksen mukaan liikelaitosten johtajien henkilökohtaisesta palkanlisästä päättäminen kuuluu kaupunginjohtajalle.
Kuntalain 87 c §:n 3 momentin 2 kohdassa säädetty johtokunnan oikeus hyväksyä liikelaitoksen talousarvio tai 3 kohdassa säädetty oikeus valita ja irtisanoa liikelaitoksen johtaja eivät luo johtokunnalle oikeutta päättää johtajan palkkauksesta. Mainitut lainkohdat eivät siten ole esteenä otto-oikeuden käyttämiselle johtajan henkilökohtaista palkanlisää koskevassa asiassa. Kun kuitenkin otetaan huomioon kuntalain 51 §:n 1 momentti, otto-oikeutta voidaan käyttää vain sellaista asiaa koskevaan päätökseen, joka on kuntalain nojalla siirretty kunnanhallituksen alaisen viranomaisen tai kunnanhallituksen jaoston toimivaltaan ja jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen. Tilaliikelaitoksen johtajan henkilökohtaista palkanlisää koskevaa päätösvaltaa ei ole siirretty johtokunnalle. Tämän vuoksi kaupunginhallitus ei ole voinut käyttää otto-oikeutta johtokunnan päätökseen. Kaupunginhallituksen päätökset on siten lainvastaisina kumottava.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Pirjo Pyhäjärvi ja Aila Kovala, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Rovaniemen kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Rovaniemen kaupunginhallituksen päätökset 24.9.2012 ja 29.10.2012 pysytetään voimassa.
Kaupunginhallitus on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:
Rovaniemen hallinto-oikeuden perustelu on virheellinen kaupunginhallituksen otto-oikeuden osalta. Toimivalta Tilaliikelaitoksen johtajan henkilökohtaisen palkanlisän osalta on delegoitu kaupunginjohtajalle kuntalain perusteella Rovaniemen kaupungin hallinto- ja johtosäännön 31 §:ssä. Se, että toimivaltaa vailla olevan toimielimen päätökseen ei voisi otto-oikeuden perusteella puuttua, ei vastaa kuntalain 51 §:n tarkoitusta.
Kaupunginhallituksen tulee valvoa toimivaltarajojen noudattamista ja valvontakeinona on otto-oikeus. On virhepäätelmä katsoa, että otto-oikeutta voisi käyttää ainoastaan, jos päätösvaltaa on tosiasiassa siirretty päätöksen tehneelle viranomaiselle. Otto-oikeuden rajaaminen kaupunginhallituksen ulottumattomiin tilanteessa, jossa päätöksen tehneellä viranomaisella ei ole ollut asiassa lainkaan toimivaltaa, ei vastaa kuntalain 51 §:n sisältöä eikä tarkoitusta.
A on antanut selityksen ja vaatinut, että valitus hylätään. Hän on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja todennut lisäksi muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeuden päätös on kuntalain mukainen. Lakia on tulkittava sen sanamuodon ja tarkoituksen mukaan.
Tilaliikelaitoksen johtokunnalla on ollut toimivalta valita liikelaitoksen johtaja, koska sitä ei ole otettu kaupunginhallituksen tehtäväksi. Johtokunta on käyttänyt valintaoikeutta kuntalain 87 c §:n 3 momentin 3 kohdan mukaisesti määrittämällä Tilaliikelaitoksen johtajan kelpoisuusehdot ja ilmoittaessaan johtajan palkkauksesta. Ainoastaan henkilökohtaisesta palkanlisästä päättäminen on kaupunginhallituksen päätöksellä 6.6.2011 delegoitu kaupunginjohtajalle. Tällainen lakisääteisen tehtävän pilkkominen ja jatkodelegointi on kuntalain vastaista ja myös vastoin hallintolain luottamuksensuojan periaatetta. Käytännössä paras asiantuntija päättämään Tilaliikelaitoksen johtajan palkanlisästä on Tilaliikelaitoksen johtokunta.
Henkilön palkkaus kuuluu hänen sosiaalisiin oikeuksiinsa. Palkkaus ja palkanlisien maksaminen ovat verrattavissa sellaiseen sosiaaliseen oikeuteen, jonka kohdalla ei ylipäänsä saa kuntalain 51 §:n mukaan käyttää otto-oikeutta.
B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.
Rovaniemen kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen. Rovaniemen kaupungin hallinto- ja johtosäännön 31 §:ssä kaupunginhallitukselle on annettu toimivalta määritellä muiden kuin kaupunginhallituksen toimivalta palkkausasioissa. Palkkauksessa ei ole kysymys otto-oikeuden ulkopuolelle rajautuvasta yksilöön kohdistuvasta sosiaalitoimen asiasta.
A:lle ja B:lle on lähetetty tiedoksi kaupunginhallituksen vastaselitys.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen sekä kumoaa ja poistaa Rovaniemen kaupunginhallituksen päätöksen 29.10.2012 (§ 424) ja jättää A:n valituksen kaupunginhallituksen tuosta päätöksestä tutkimatta.
Perustelut
Taustaa
Sen jälkeen, kun apulaiskaupunginjohtaja on käyttänyt otto-oikeutta Rovaniemen Tilaliikelaitoksen johtokunnan päätökseen 14.6.2012 maksaa Tilaliikelaitoksen johtajalle henkilökohtaista palkanlisää, Rovaniemen kaupunginhallitus on 24.9.2012 kumonnut johtokunnan päätöksen ja siirtänyt asian kaupunginjohtajan päätettäväksi. Kaupunginhallitus on 29.10.2012 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen kaupunginhallituksen 24.9.2012 tekemästä päätöksestä. Hallinto-oikeus on tämän valituksesta kumonnut kaupunginhallituksen molemmat päätökset sillä perusteella, että asiassa ei ollut voinut käyttää otto-oikeutta. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen on siis jäänyt voimaan johtokunnan päätös palkanlisän maksamisesta.
Otto-oikeuden käyttäminen
Asiassa on ensin arvioitava hallinto-oikeuden ratkaisua otto-oikeuden käyttämisestä. Hallinto-oikeus on perusteluissaan todennut, että koska palkanlisää koskevaa päätösvaltaa ei ollut siirretty johtokunnalle, otto-oikeutta ei ole voinut käyttää.
Kuntalain (365/1995) 13 §:n 1 momentin mukaan valtuusto vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta.
Kuntalain 14 § koskee toimivallan siirtämistä. Sen 1 momentin mukaan valtuusto voi johtosäännössä siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille sekä luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Toimivaltaa ei kuitenkaan saa siirtää asioissa, joista valtuuston on kuntalaissa tai muussa laissa olevan nimenomaisen säännöksen mukaan päätettävä. Pykälän 3 momentin mukaan toimivalta sellaisessa asiassa, joka sisältää hallinnollisen pakon käyttämistä, voidaan siirtää vain toimielimelle.
Kuntalain 51 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallitus, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja tai johtosäännössä määrätty kunnan viranhaltija voivat ottaa kunnanhallituksen käsiteltäväksi asian, joka on kuntalain nojalla siirretty kunnanhallituksen alaisen viranomaisen tai kunnanhallituksen jaoston toimivaltaan ja jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen.
Kuntalain 51 §:n 5 momentin 2 kohdan mukaan ylemmän toimielimen käsiteltäväksi ei kuitenkaan saa ottaa yksilöön kohdistuvia opetustoimen, terveydenhuollon tai sosiaalitoimen asioita.
Hallituksen esityksessä kuntalaiksi (HE 192/1994 vp) on lausuttu 51 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa otto-oikeuden käyttämisestä muun ohessa seuraavaa:
"Otto-oikeus ei ulottuisi asioihin, jotka on muissa laeissa nimenomaisesti säädetty kunnan tietyn viranomaisen käsiteltäväksi ja joita ei myöskään voida delegoida kuntalain mukaisesti. Näitä asioita ovat esimerkiksi asiat, jotka laissa tai sen nojalla asetuksessa on säädetty keskusvaalilautakunnan, vaalilautakunnan tai vaalitoimikunnan taikka holhouslautakunnan tehtäväksi. Otto-oikeuden ulkopuolelle jäisivät myös lain tai asetuksen mukaiset lupa-, ilmoitus-, valvonta- tai toimitusmenettelyä koskevat asiat ja yksilöön kohdistuvat terveydenhuollon ja sosiaalitoimen asiat, silloinkin kun asiat voidaan erityislain mukaan delegoida."
Kuntalain 51 §:n mukaan otto-oikeutta voidaan käyttää, kun toimivalta on siirretty. Tämä voisi antaa aiheen tarkastella, onko toimivalta tosiasiassa siirretty päätöksen tehneelle viranomaiselle. Kokonaisuutena säännöksessä kuitenkin todetaan, että otto-oikeutta voidaan käyttää asiassa, joka on kuntalain nojalla siirretty kunnanhallituksen alaisen viranomaisen toimivaltaan. Edellä mainittujen kuntalain säännösten ja hallituksen esityksen valossa asiassa on olennaista tarkastella, millä perusteella mahdollinen toimivallan siirtäminen on toteutettu. Mikäli siirtäminen ei perustu kuntalakiin, vaan erityislakiin, otto-oikeutta ei voida käyttää.
Esillä olevassa asiassa toimivalta valita Tilaliikelaitoksen johtaja kuuluu kuntalain nojalla johtokunnalle, koska päätösvaltaa ei ollut johtosäännöllä siirretty muulle viranomaiselle. Nimitystoimivallasta ei kuitenkaan seuraa, että myös johtajan palkkauksesta päättäminen kuuluisi kuntalain nojalla johtokunnalle. Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, kuntalain 87 c §:n 3 momentti ei ole esteenä otto-oikeuden käyttämiselle.
Henkilökohtaisesta palkanlisästä päättäminen ei ole sellainen asia, jonka osalta toimivaltaa ei saisi kuntalain 14 §:n nojalla siirtää. Kunta tekee palkkausta koskevat päätökset työnantajan ominaisuudessa, eikä kunnan viranhaltijan palkkaus ole kuntalain 51 §:n 5 momentin 2 kohdassa tarkoitettu opetustoimen, terveydenhuollon tai sosiaalitoimen asia.
Nyt on siis kysymys asiasta, jossa toimivalta on kuntalain säännökset huomioon ottaen siirrettävissä alemmalle viranomaiselle, eikä asiaryhmä siten rajaudu otto-oikeuden ulkopuolelle. Toimivaltaa ei kuitenkaan ollut siirretty Tilaliikelaitoksen johtokunnalle. Kuntalain 51 §:n 1 momentin edellytystä on tulkittava kiinnittämällä huomiota asiaryhmässä mahdolliseen toimivallan siirtämisen perusteeseen, ei siihen, onko toimivalta tosiasiassa siirretty asianomaiselle alemmalle toimielimelle. Muu tulkinta johtaisi siihen, että ainoa keino puuttua kunnan sisäiseen toimivallan ylitykseen olisi oikaisuvaatimuksen tai kunnallisvalituksen tekeminen. Kuitenkin kuntalain 23 §:n 1 momentin nojalla kunnanhallitus vastaa kunnan hallinnosta, ja otto-oikeus antaa osaltaan keinon seurata alemman viranomaisen päätöksentekoa. Mahdollisuus käyttää otto-oikeutta on kunnanhallitukselle yksi keskeinen keino sen toteuttaessa tehtäväänsä kunnan hallinnon ohjauksessa ja valvonnassa muun ohella toimivaltakysymyksissä.
Edellä mainittujen näkökohtien valossa apulaiskaupunginjohtajalla on, siitä huolimatta, ettei toimivaltaa henkilökohtaista palkanlisää koskevissa asioissa ollut siirretty johtokunnalle, ollut oikeus otto-oikeutta käyttämällä saattaa asia kaupunginhallituksen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi kumottava.
Kunnallisvalitus kaupunginhallituksen päätöksestä 29.10.2012
Koska hallinto-oikeuden päätös on kumottu kaupunginhallituksen valituksesta, on seuraavaksi otettava käsiteltäväksi A:n hallinto-oikeudelle tekemä kunnallisvalitus.
Hallinto-oikeudessa on siis ollut ratkaistavana kunnan jäsenen valitus kaupunginhallituksen päätöksestä 29.10.2012 hylätä hänen oikaisuvaatimuksensa. Asiassa on ensinnä ratkaistava, onko kaupunginhallituksen päätös 24.9.2012, johon oikaisuvaatimus on kohdistunut, oikaisuvaatimuskelpoinen.
Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.
Kaupunginhallituksen päätöksellä 24.9.2012 ei ole lopullisesti päätetty henkilökohtaisen palkanlisän maksamisesta, vaan asia on siirretty kaupunginjohtajan päätettäväksi. Päätös sisältää siis kannanoton toimivaltaisesta viranomaisesta, mutta ei vielä ratkaisua palkanlisästä.
Toimivaltaa koskeva ratkaisu saattaa sisältää sellaisen lopullisen ratkaisun, josta on voitava tehokkaan oikeussuojan turvaamiseksi valittaa. Nyt esillä olevassa asiassa palkkausta koskeva asia on kaupunginhallituksen 24.9.2012 tekemän päätöksen jälkeen edelleen vireillä kaupungin toimielimissä. Kun kaupunginjohtaja on aikanaan tehnyt lopullisen päätöksen asiassa, hänen päätökseensä saa hakea muutosta kaikilla kuntalain mukaisilla perusteilla, mukaan lukien asian valmistelu eli päätöksentekojärjestys. Muutoksenhakuintressi voi päätöksen lopputuloksesta riippuen olla joko viranhaltijalla itsellään tai kuntalaisella. Tähän nähden kaupunginhallituksen päätös 24.9.2012 koskee vain valmistelua eikä päätöksestä siten saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.
Näillä perusteilla Rovaniemen kaupunginhallituksen A:n oikaisuvaatimuksen johdosta tekemä päätös 29.10.2012 on kumottava ja poistettava ja A:n kaupunginhallituksen päätöksestä tekemä valitus jätettävä tutkimatta. Kaupunginhallituksen päätös 24.9.2012, jolla palkkausasia on toimitettu kaupunginjohtajan päätettäväksi, jää siis voimaan.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Riitta Kreula.