KHO:2015:69

Yhtiön oli tarkoitus sijoittaa maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentin nojalla maakaapeleina toteutetut sähköjohdot muiden omistamien kiinteistöjen alueille siten, että johdot yhdistivät yhtiön tuulivoimapuistoon kuuluvat yksittäiset tuulivoimalat toisiinsa. Johtoja pidettiin voimalakiinteistöjä palvelevina ja niiden sijoittamisesta voitiin määrätä lainkohdan nojalla.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 161 §

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 29.1.2014 nro 14/0048/2

Asian aikaisempi käsittely

Kristiinankaupungin rakennustarkastaja on päätöksellään RT § 521/10.12.2012 jättänyt tutkimatta A Oy:n hakemukset tuulivoimalakiinteistöjä palvelevien sähköjohtojen sijoittamisesta kiinteistöille 287-407-28-81, 287-407-33-65, 287-407-26-108, 287-407-16-35, 287-405-4-220, 287-405-8-47, 287-405-5-123 ja 287-405-2-85.

Kristiinankaupungin tekninen lautakunta kunnan rakennusvalvontaviranomaisena on 29.5.2013 (§ 97) tekemällään ja 7.6.2013 julkipanon jälkeen antamallaan päätöksellä hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä. Tekninen lautakunta on muuttanut rakennustarkastajan päätöstä siten, että hakemuksia ei jätetä tutkimatta, vaan ne hylätään, koska ei ole yksiselitteisen selvää, soveltuuko maankäyttö- ja rakennuslain 161 § hakemuksiin.

A Oy on valittanut teknisen lautakunnan päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen ja valituksessaan vaatinut, että teknisen lautakunnan päätös kumotaan, yhtiön hakemus hyväksytään ja kaupunki velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Yhtiö on perustellut valitustaan seuraavasti:

Hakemusten tarkoittamat johdot palvelevat tuulivoimakiinteistöjä. Tuulivoimapuiston yksittäiset tuulivoimalat sijaitsevat usein eri maanomistajien kiinteistöillä. Näiden kiinteistöjen välille on vedettävä sähköjohtoja, jotta voimalat toimisivat osana kokonaisuutta. Mikäli johtoja ei voida sijoittaa hakemusten tarkoittamille kiinteistöille, ei joillakin tuulivoimapuistoon kuuluvilla kiinteistöillä voida tuottaa tuulivoimaa. Tuulivoimapuiston sisäinen johto palvelee siis kiinteistöä, jossa yksittäinen tuulivoimala sijaitsee, minkä lisäksi johto palvelee myös tuulivoiman tuottamista eli koko tuulivoimapuistoa. Teknisen lautakunnan päätöksen perusteena ilmeisesti olleessa Kuntaliiton asiasta 4.3.2013 antamassa lausunnossa tätä kysymystä on tulkittu virheellisesti.

Hakemusten tarkoittamat johdot palvelevat myös yhdyskuntaa. Teknisesti on mahdollista, että tuulivoimapuiston tuottama sähkö myytäisiin jollekin paikalliselle taholle. Kysymystä johtojen yhdyskuntaa palvelevasta merkityksestä ei kuitenkaan voida ratkaista sillä perusteella, kenelle sähkö viime kädessä myydään, sillä tämä on sattumanvarainen seikka, jota ei välttämättä tiedetä rakennusvaiheessa. Johdot eivät ole valtakunnallisia tai valtakunnan rajoja ylittäviä johtoja eikä suunnitellun tuulivoimapuiston tuottaman sähkön määrä ole valtakunnallisesti merkittävä. Tuulivoimapuisto tuo sijaintikunnalleen verotuloja ja työpaikkoja, joten johtojen sijoittaminen palvelee yhdyskuntaa. Yhtiö on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin KHO 1995 A 39, KHO 1971 A II 82 ja KHO 1982 A II 65. Nyt kysymyksessä olevien hakemusten tarkoittamat johdot tulevat olemaan 20 tai 31,5 kV:n sähköjohtoja. Johtojen sijoittamista ei voida muutoin järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin, eikä sijoittaminen aiheuttaisi hakemusten tarkoittamille kiinteistöille kohtuutonta haittaa.

Kristiinankaupungin tekninen lautakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa vaatinut yhtiön valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisvaatimuksen hylkäämistä.

A Oy on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut teknisen lautakunnan päätöksen ja saattanut rakennustarkastajan päätöksen lopputuloksen voimaan.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pääasia

Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.

Hallituksen esityksessä 1/1981 rakennuslain (370/58, kumottu 1.1.2000) muuttamiseksi todetaan lain 133 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että lainkohdassa säädetty menettely koskisi kiinteistöä tai määrättyä yhdyskuntaa palvelevien johtojen sijoittamista ja että esimerkiksi valtakunnalliset ja seudulliset johtoverkostot jäävät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Hallituksen esityksessä 101/1998 rakennuslainsäädännön uudistamiseksi ehdotettiin maankäyttö- ja rakennuslain 161 § säädettäväksi rakennuslain 133 §:ää vastaavaksi.

A Oy on valituksessaan viitannut eräisiin korkeimman hallinto-oikeuden sähköjohdon sijoittamisasioissa antamiin päätöksiin. Ratkaisussa KHO 1995 A 39, 45 kV:n sähköjohto yhdisti neljä voimalaitosta. Sähköjohdon, joka ei kuulunut valtakunnan kantaverkkoon ja joka palveli pääasiassa jakelusähkölaitoksen alueella olevia yhdyskuntia, katsottiin olevan yhdyskuntaa palveleva johto siitä huolimatta, että johtoa käytettiin ajoittain sähkön siirtoon valtakunnan kantaverkkoon ja että se sijaitsi usean kunnan alueella. Ratkaisuissa KHO 1971 A II 82 ja KHO 1982 A II 65, 20 kV:n johdot katsottiin rakennuslain 133 §:ssä tarkoitetuiksi johdoiksi. Viimeksi mainittujen ratkaisujen selosteista ei tarkemmin ilmene, onko johdot katsottu yhdyskuntaa tai kiinteistöä tai molempia palveleviksi johdoiksi ja millä perusteilla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 4.11.1996 taltionumero 3146 (julkaistu hallinto-oikeuksien oikeustapausrekisterissä, Vaasan LO 6.6.1996 nro 175/II) yhdysvesijohdon, jonka pääasiallisena ja välittömänä tarkoituksena oli turvata toisessa kunnassa sijaitsevan tehdaskiinteistön vedensaanti, katsottiin olevan rakennuslain 133 §:ssä tarkoitettu johto.

Hallinto-oikeus toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukainen sietovelvoite on Suomen perustuslaissa taattua omaisuuden turvaa kaventava poikkeus. Säännöksen soveltamisalaa onkin hallinto-oikeuden käsityksen mukaan tulkittava varovaisesti ja perusoikeusmyönteisesti. A Oy:n hakemuksissa tarkoitetuille tiloille sijoitettavaksi suunnitellut sähköjohdot tulisivat palvelemaan erinäisten tuulivoimaloiden tuottaman sähkön siirtoa tuulivoimapuiston alueella eivätkä ne siten palvelisi alueen yhdyskuntia säännöksessä tarkoitetulla tavalla, vaikkakin sähköenergian tuotanto tuulivoimalla mahdollisesti palvelisikin laajemman käsitteen muodostavan yhteiskunnan tavoitteita. Johtoja ei käytettäisi tuulivoimapuiston kiinteistöjen sähköhuoltoon eikä niitä voida siten perusoikeusmyönteinen tulkintavelvoite huomioon ottaen pitää myöskään kiinteistöjä palvelevina johtoina.

Sähköjohtojen sijoittamisesta päättäminen ei yllä mainitun perusteella ole kuulunut Kristiinankaupungin rakennusvalvontaviranomaisen toimivaltaan. Teknisen lautakunnan päätös on tämän johdosta kumottava ja rakennustarkastajan päätöksen lopputulos hakemusten tutkimatta jättämisestä on saatettava voimaan.

Oikeudenkäyntikulut

Kysymys siitä, ovatko A Oy:n hakemuksissa tarkoitetut sähköjohdot yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevia maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:ssä tarkoitetulla tavalla, on ollut tulkinnanvarainen. Oikeudenkäynnin asiassa ei näin ollen ole katsottava johtuneen viranomaisen virheestä. Kun otetaan myös huomioon asian laatu, ei ole pidettävä kohtuuttomana, että A Oy saa kärsiä oikeudenkäyntikulunsa asiassa omana vahinkonaan. Vaatimus Kristiinankaupungin kaupungin velvoittamisesta korvaamaan yhtiön asian käsittelystä hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut on näin ollen hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman, Riitta Fränti ja Petri Forma, joka on myös esitellyt asian.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja teknisen lautakunnan päätökset kumotaan ja yhtiön hakemukset hyväksytään. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että Kristiinankaupungin tekninen lautakunta velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt seuraavaa:

Hakemuksen kohteena olevat johdot palvelevat tuulivoimalakiinteistöjä ja yhdyskuntaa. Johtojen sijoittamista ei voida muutoin järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Kiinteistöille ei aiheuteta kohtuutonta haittaa.

Hakemuksen kohteena olevat johdot yhdistävät tuulivoimapuiston sisällä yksittäiset tuulivoimalat toisiinsa. Kyseessä ovat siis tuulivoimapuiston sisäiset johtolinjat. Johtojen sijoittamista koskevan sopimuksen hyväksyneitä maanomistajia on satoja ja kieltäytyneitä vain muutamia.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään juurikaan perustellut sitä, miksi se on päätynyt tekemäänsä ratkaisuun. Ainoa käytetty perustelu on perusoikeusmyönteinen tulkinta maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n osalta.

Mikäli johtoa ei saada sijoittaa hakemuksen mukaisesti, ei joillakin tuulivoimapuistoon kuuluvilla kiinteistöillä voida harjoittaa tuulivoiman tuotantoa, joten ne jäisivät suunnitellun tuulivoimapuiston ulkopuolelle. Tarve johtojen sijoittamiseen on alueen yksittäisillä kiinteistöillä, jotta kiinteistöille voidaan rakentaa tuulivoimala, ja kiinteistön omistaja voi saada vuokratuottoa kiinteistöstään.

Teknisen lautakunnan ratkaisu on ilmeisesti perustunut Kuntaliiton 4.3.2013 antamaan lausuntoon, jonka mukaan alueen kiinteistöt eivät tarvitse kysymyksessä olevaa sähköä, joten tarve johtojen sijoittamiseen on tuulivoimayhtiöllä. Käsitys on virheellinen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n mukaan on riittävää, että joko kiinteistöä tai yhdyskuntaa palveleva johto voidaan sijoittaa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla. Hakemuksen kohteena olevat johdot ovat vähintäänkin kiinteistöä palvelevia. Ratkaisua johtojen yhdyskuntaa palvelevasta merkityksestä ei voi perustaa siihen, kenelle lopputuotteena oleva sähkö viime kädessä myydään, koska tätä ei vielä tiedetä rakennusvaiheessa. Suunnitellun tuulivoimapuiston koko tuotannon määrä ei kuitenkaan ole sellainen, jolla olisi valtakunnallista merkitystä sähkön kokonaistuotannon kannalta. Tuulivoimalapuiston merkitys on suurin sijaintikunnalle työpaikkojen ja verotulojen ansiosta, joten johdot ovat erittäin tärkeitä yhdyskunnan kannalta.

Johdot on tarkoitus sijoittaa kiinteistöille maakaapeleina olemassa olevan metsätien varteen tiekunnan hallitsemalle alueelle, joten johtojen sijoittaminen ei rajoita kiinteistönomistajien oikeutta hallita kiinteistöään eikä vaikuta alueen maisemakuvaan. Mikäli johdot jouduttaisiin rakentamaan vaihtoehtoisia huomattavasti pidempiä reittejä pitkin, se edellyttäisi niiden sijoittamista koskemattomaan metsään sekä puiden kaatamista johtokaduilta. Tämäkin tulee ottaa huomioon arvioitaessa perusoikeusmyönteistä tulkintaa.

Yhtiö on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin KHO 1971 A II 82, KHO 1982 A II 65 ja KHO 1995 A 39, joilla 20 tai 40 kV:n johdot on katsottu yhdyskuntaa palveleviksi. Nyt käsillä olevien johtojen lopullinen koko ei ole vielä tarkemmin selvillä, mutta se tulee olemaan 20 kV tai 31,5 kV.

Jos yhtiön hakemusta ei hyväksytä, yhtiölle aiheutuu 20-kertaiset kustannukset, jos suunniteltujen kulkureittien sijasta johdot vedettäisiin kiertämällä hakemuksen kohteena olevat kiinteistöt. Johtojen sijoittaminen lunastuslain mukaisessa menettelyssä aiheuttaisi samoin huomattavia lisäkustannuksia ja vaarantaisi koko hankkeen toteutumisen.

Kristiinankaupungin tekninen lautakunta on antanut valituksen johdosta lau³sun³non, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Yhtiö on ilmoittanut, ettei se anna vastaselitystä.

Yhtiö on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut asiassa hankkeen toteuttamista koskevan yksityiskohtaisemman selityksen.

Yhtiö on ilmoittanut luopuvansa vaatimuksistaan niiltä osin kuin johtojen sijoittamishakemukset koskevat kiinteistöjä n:ot 287-407-16-35, 287-405-4-220, 287-405-8-407, 287-405-5-123 ja 287-405-2-85, koska kysymyksessä olevien kiinteistöjen osalta käyttöoikeudesta on päästy sopimukseen.

Yhtiön vaatimukset koskevat näin ollen enää kiinteistöjä n:ot 287-407-33-65, 287-407-28-81 ja 287-407-26-108.

Yhtiön tarkoitus on sijoittaa johdot olemassa oleville metsäautoteille joko tien sisään tai tien ojaan. Yhtiö on sopinut asiasta Bastuåsin ja Flaggbergin metsäautoteiden tiekuntien kanssa.

Johdot palvelevat tuulivoimakiinteistöjä, koska ilman johtoja kiinteistöiltä ei voi siirtää tuulivoimaloilla tuotettua sähköä yleiseen sähköverkkoon eikä yleisestä sähköverkosta johtaa sähköä tuulivoimakiinteistöille, jotka myös itse tarvitsevat ajoittain sähköä yleisestä sähköverkosta.

Johdot palvelevat yhdyskuntaa, koska tuulivoimaloilla tuotettu sähkö johdetaan yleiseen sähköverkkoon, jossa se sekoittuu ja muodostaa sen sähkövirran, jota kukin yksittäinen yhdyskunta käyttää. On virheellistä ajatella, että tuulivoimaloilla tuotettu sähkö voisi palvella yhteiskuntaa laajemmassa merkityksessä, mutta ei sen yksittäistä yhdyskuntaa.

Johtojen sijoittamisoikeudet kohdistuvat kiinteistöihin, jotka sijaitsevat samassa yhdyskunnassa, johon myös suunniteltu tuulivoimapuisto on tarkoitus rakentaa. Hankkeella on myös huomattava taloudellinen merkitys alueen yhdyskunnan maanomistajien ja kaupungin kannalta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n nojalla on riittävää, että johto palvelee joko kiinteistöä tai yhdyskuntaa. Yhtiön hankkeessa täyttyvät nämä molemmat edellytykset.

Tuulivoimalat tuottavat osittain sähköä omaan tarpeeseen, mutta sähköä tarvitaan myös yleisestä sähköverkosta, kun voimalan tuotanto ei tyynellä säällä ole riittävä. Toimintoja, jotka tarvitsevat tyynellä säällä sähköä yleisestä sähköverkosta, ovat vaihteiston, taajuudenmuuntimen ja generaattorin lämmitys, lapakulmien säätö, suuntausjärjestelmä ja jarruhydrauliikka.

Sähköä tarvitaan yleisestä sähköverkosta tuulivoimakiinteistöille etenkin silloin, kun tuulivoimalaitoksen toiminta on huollon tai toimintahäiriön takia keskeytynyt. Sähköä johdettaisiin hakemuksen kohteena oleville kiinteistöille sijoitettavien johtojen kautta molempiin suuntiin, eli tuulivoimala ei toimi ilman sähköverkosta saatavaa sähköä.

Hakemusten kohteena oleville kiinteistöille sijoitetaan enintään 31,5 kV:n johto, joka johtaa tuulivoimakiinteistöille ja tuulivoimalaitoksille. Lisäksi maakaapeleihin sijoitetaan tiedonsiirtoon tarvittavia johtoja, jotka ovat tarpeen tuulivoimaloiden operoimiseksi ja toimintakunnon seuraamiseksi.

Lappfjärdin ja Lakiakankaan tuulivoimapuistot on tarkoitus liittää kantaverkkoon siten, että Lappfjärdin tuulivoimapuiston (lännen puoleinen tuulivoimapuisto) sisäinen enintään 31,5 kV:n sähköverkko liitetään Tupanevan asemalle ja Lakiakankaan tuulivoimapuisto (idän puoleinen tuulivoimapuisto) liitetään Mansikkamäen asemalle. Tupanevan ja Mansikkamäen sähköasemilta sähkö johdetaan Furubackan haarapisteelle ja edelleen 110 kV:n johtoja pitkin Kristiinankaupunkiin Fingrid Oyj:n uudelle kytkinlaitokselle.

Kristiinankaupungin tekninen lautakunta on antanut lausunnon.

Tuulivoimapuiston sisäisten sähköjohtojen sijoittaminen ei mahdu maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n soveltamisalan piiriin, koska johtojen sijoittaminen ei palvele yhdyskuntaa eikä kiinteistöä. Johtojen sijoittamisen tarve on ilmeinen, mutta pykälän laajentava tulkinta on vallitsevan oikeuskäytännön ja perusoikeusnäkökulman kannalta arveluttavaa.

Teknisellä lautakunnalla ei ole kommentoitavaa suunniteltujen tuulivoimaloiden teknisiin kysymyksiin. Tuulivoimalaitokset nro 17 ja 21 on poistettu suunnitelmasta kaupunginhallituksen päätöksen mukaisesti.

Tuulivoimahankkeiden suunnittelusta lautakunta on todennut, että kaupunginhallitus on hyväksynyt Lapväärtin tuulivoimahankkeen osayleiskaavaehdotuksen. Kaava asetetaan nähtäväksi, kun kaupunginhallituksen päätös on saanut lainvoiman, eli joulukuun 2014 aikana. Aikataulun mukaan kaava käsitellään ja vahvistetaan teknisessä lautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa kevään 2015 aikana.

Yhtiö on vastaselityksenään ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa teknisen lautakunnan selityksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Lausuminen raukeaa niiden kiinteistöjen osalta, joiden osalta sijoittamisesta on sovittu.

2. Valitus hylätään muilta osin. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kiinteistöt, joiden osalta sijoittamisesta on sovittu

Yhtiö on tänne 31.10.2014 saapuneessa kirjelmässä ilmoittanut luopuvansa vaatimuksistaan kiinteistöjen 287-407-16-35, 287-405-4-220, 287-405-8-407, 287-405-5-123 ja 287-405-2-85 osalta, koska käyttöoikeus mainittuihin kiinteistöihin on hankittu sopimuksin. Tämän vuoksi ja kun yhtiö ei enää ole näiltä osin hakemansa sijoitusmääräyksen tarpeessa, enempään lausumiseen ei näiltä osin ole tarvetta.

2. Sijoittamisesta määrääminen siltä osin kuin sijoittamisesta ei ole sovittu

Sovellettava säännös

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueel³le, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa.

Lainvalmisteluaineisto

Hallituksen esityksessä rakennuslainsäädännön uudistamiseksi (HE 101/1998 vp) todetaan maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa:

"Rakennuslain 133 §:ää vastaavasti ehdotetaan säädettäväksi kiinteistön omistajan ja haltijan velvollisuudesta sallia yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittaminen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle. Edellytyksenä olisi, ettei sijoittamista voida muutoin järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sijoittamisoikeus koskisi myös johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia."

Hallituksen esityksessä mainitun rakennuslain (370/1958) 133 §:n (499/1981) yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 1/1981 vp) lausutaan:

"Pykälän sovellutusalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että siinä säädetty menettely on sovellettavissa kunnan koko alueella kuntamuodosta ja siitä riippumatta, onko alue asemakaavoitettua vai ei."

----

"Rakennuslain 133 §:ssä tarkoitettu menettely koskisi kiinteistöä tai määrättyä yhdyskuntaa palvelevien johtojen sijoittamista. Siten esimerkiksi valtakunnalliset ja seudulliset johtoverkostot jäisivät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle."

Tosiseikat

Hakijayhtiö suunnittelee kahta tuulivoimalapuistoa Lakiakankaan ja Lappfjärdin alueille. Lappfjärdin tuulivoima-alue sijaitsee Kristiinankaupungin ja Isojoen kuntien alueilla. Lakiakankaan tuulivoima-alue sijaitsee Kristiinankaupungin, Isojoen ja Karijoen kuntien alueilla.

Hankekokonaisuutta varten on laadittu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi (Lappfjärdin ja Lakiakankaan tuulivoimalapuistojen ympäristövaikutusten arviointiselostus, FCG suunnittelu ja tekniikka Oy, helmikuu 2013), josta Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut lausuntonsa 14.6.2013.

Lakiakankaan ja Lappfjärdin tuulivoimapuistojen alueelle on tarkoitus laatia yleiskaavat maankäyttö- ja rakennuslain 77 a §:n mukaisina kaavoina, joita voidaan käyttää rakennusluvan myöntämisen perusteena tuulivoimaloiden alueilla.

Yleiskaavat on laadittu niin, että Lakiakankaan tuulivoima-alueelle on laadittu kaksi yleiskaavaa (Lakiakangas I ja Lakiakangas II) ja Lappfjärdin alueelle yksi yleiskaava (Lappfjärd).

Lakiakangas I yleiskaavassa osoitettavat tuulivoimalat sijaitsevat Isojoen ja Karijoen kuntien alueilla; yleiskaava on hyväksytty näiden kuntien valtuustoissa 16.12.2013 ja 10.6.2014. Lakiakangas II yleiskaavassa osoitettavat tuulivoimalat sijaitsevat Isojoen ja Kristiinankaupungin alueilla. Isojoen kunnan osalta kaava on hyväksytty 2.3.2015, Kristiinankaupungin osalta kaavaa ei ole vielä hyväksytty.

Tuulivoimalat, joita yhdistävien johtojen sijoittamisesta nyt on kysymys, sijaitsevat Lappfjärdin tuulivoima-alueella. Yleiskaavan laatiminen on vireillä sekä Kristiinankaupungissa että Isojoella. Lappfjärdin tuulivoimapuiston alueelle on suunniteltu 41 voimalaa, jotka kaikki on tarkoitus sijoittaa Kristiinankaupungin alueelle (Lappfjärdin tuulivoimapuiston osayleiskaava, Lakiakankaan osayleiskaava, osallistumis- ja arviointisuunnitelma 1.8.2014, Lappfjärdin tuulivoimapuiston osayleiskaava, ehdotus 1.10.2014).

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta ilmenee, että tuulivoimapuistoa varten rakennettaisiin sisäinen tieverkosto, jonka yhteyteen rakennetaan seuraavia sähkönsiirtolaitteita:

- Sisäinen sähkönsiirtoverkosto, jossa kunkin voimalan 1 kV:n jännite nostetaan 20–45 kV:n tasoon ja siirretään maakaapeleilla sähköasemalle, jolla jännite nostetaan 110 kV:iin. Sähköasema yhdistetään 110 kV:n johdolla rakenteilla olevaan Kristiinankaupungin pohjoispuolella olevaan sähköasemaan.

- Sisäiset sähkö- ja tiedonsiirtokaapelit, jotka kaivetaan 0,5–1,0 m:n syvyyteen; kaapeleiden yhdistäminen toisiinsa puiston alueella tapahtuu pienehköissä rakennuksissa, joiden pohjapinta-ala on 3–10 neliömetriä.

- Tietoliikennekaapelit ja niihin liittyvät jakokaapit, joilla hoidetaan tuotannon- ja sähkönsiirron valvonta etävalvontana; tietoliikennekaapelit ja jakokaapit pyritään sijoittamaan teiden pientareisiin samoihin kaapeliojiin sähkökaapeleiden kanssa 0,5–1,0 m:n syvyyteen.

Ulkoinen sähkönsiirto (sähköasema – Kristiinankaupungin sähköasema) hoidettaisiin 110 kV:n avojohdoilla.

Sisäistä sähkönsiirtoverkkoa käytettäisiin ajoittain myös sähkön siirtämiseen yleisestä sähköverkosta voimaloihin.

Hakemuksen mukaan johdot on tarkoitus sijoittaa metsäautoteiden rakenteiden sisään tai tien ojien alle.

Ratkaistava oikeuskysymys

Asiassa on ratkaistavana, voidaanko määräys edellä mainittujen tuulivoimaloita yhdistävien johtojen sijoittamisesta niiden kolmen kiinteistön alueelle, joiden osalta sijoittamisesta ei ole sovittu, antaa maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n nojalla. Keskeistä on, voidaanko mainittua lainkohtaa soveltaa sijoittamisesta määräämiseen vai onko tarvittava käyttöoikeus pyrittävä hankkimaan muulla perusteella, ensisijaisesti pakkolunastamalla tarvittavat asianomaisiin kiinteistöihin kohdistuvat oikeudet.

Oikeudellinen arviointi sijoittamissääntelyn soveltuvuudesta

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 § sisältää valtiosääntöoikeudellisesti arvioituna maanomistusoikeutta rajoittavan sallimisvelvollisuuden, johon maanomistaja on perustuslain 15 §:n 1 momentin puitteissa velvollinen alistumaan. Lainkohdassa säädetty sietämisvelvollisuus on perustuslaissa turvattua omistajan vapautta rajoittava säännös, jota on tulkittava suppeasti ja pitäen ohjeena perustuslaissa turvattua omaisuuden suojaa.

Sijoittamismääräystä on pyydetty johtojen sijoittamiseksi maakaapeleina yksityisten teiden alueille. Oikeuskäytännössä sähkönsiirtoa palvelevien avojohtojenkin sijoittamisen on katsottu olevan perustettavissa maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momenttia edeltäneen ja sitä vastaavan rakennuslain 133 §:n nojalla (esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjassa julkaistut ratkaisut 1982 II 65 ja 1995 A 39). Tällaisten johtojen sijoittaminen edellyttää leveähkön maakaistaleen pitämistä rakentamattomana ja puustottomana. Esillä olevassa asiassa kyse on johtojen sijoittamisesta maan alle alueelle, johon on jo perustettu yksityistielain mukainen tieoikeus. Maakaapelin sijoittamisesta määräämiseen viranomaisen päätöksellä ei näin ollen sinänsä ole perustuslaista johtuvaa estettä.

Asiassa on arvioitava, voidaanko hakemuksessa tarkoitettuja tuulivoiman tuotantoa palvelevia sähkönsiirtojohtoja pitää maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevina johtoina. Lainkohtaa on sen poikkeussäännösluonne huomioon ottaen tulkittava suppeasti ja rajoittuen sen sanamuotoon.

Lain esitöistä käy ilmi, että momentin soveltamisalan ulkopuolelle on tarkoitettu rajata valtakunnalliset ja seudulliset johtoverkostot. Näin ollen valtakunnan kantaverkkoon kuuluvien ja seudullisten usean kunnan alueelle ulottuvien johtojen sijoittamisesta ei voida määrätä tämän lainkohdan nojalla. Sen sijaan sellaisten johtojen, joilla sähköenergiaa siirretään kantaverkosta tai seudullisesta verkosta yhdyskunnan tarpeisiin tai kunnan alueella olevasta verkosta yksittäisen kiinteistön tarpeisiin, on tulkittu kuuluvan säännöksen soveltamisalaan. Tällaisilla johdoilla järjestetään viime kädessä yksittäisten kiinteistöjen sähköistys.

Esillä olevassa asiassa ei ole kyse yhtä tai useampaa asuinkiinteistöä tai asuinkiinteistöistä muodostuvaa yhdyskuntaa palvelevasta sähkönsiirrosta. Kyse ei toisaalta liioin ole valtakunnan kantaverkkoon kuuluvasta johdosta tai seudullisesta johdosta, eikä johto myöskään jännitteeltään ja siitä aiheutuvalta tilantarpeeltaan vastaa näitä lainkohdan soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä johtoja. Kyse on siten sellaisesta sähkönsiirtotarpeesta, johon vuonna 1981 silloista lakia säädettäessä ei ole osattu varautua ja jollaisen osalta myöhemmistäkään lakien esitöistä ei soveltamisalakysymykseen ole saatavissa nimenomaista ohjetta. Perusteita sen ratkaisemiseen, voidaanko lainkohtaa soveltaa, on näin ollen haettava lainkohdan tarkoituksesta pitäen samalla silmällä perustuslaista aiheutuvia rajoituksia.

Johdoilla on tarkoitus yhdistää toisiinsa useammalla kiinteistöllä olevat tuulivoimalat. Kussakin tuulivoimalassa tuotettu sähkö on tarkoitus johtaa muuntamon ja syöttöjohdon kautta seudulliseen ja valtakunnalliseen sähkönsiirtoverkkoon kaupallisessa tarkoituksessa. Tuotettua sähköä ja ajoittain myös sähköverkosta saatavaa sähköä johdetaan kuitenkin myös tuulivoimaloihin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n sanamuoto ei edellytä, että kiinteistöä palvelevalla sähköjohdolla siirrettäisiin sähköä vain jakeluverkosta kiinteistöllä asuvalle tai toimivalle sähkönkäyttäjälle. Näin ollen se, että johdot palvelevat ensisijaisesti sähkön siirtoa voimaloista sähköverkkoon, ei ole esteenä maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n soveltamiselle. Lainkohdan soveltamista ei estä sekään, että voimaloilla on tarkoitus tuottaa sähköä taloudellisen hyödyn saamiseksi voimalat omistavalle yhtiölle.

Tuulivoimaloita yhdistävät johdot on tarkoitettu palvelemaan tuulivoimalakiinteistöjen käyttötarkoitusta. Kun myös otetaan huomioon edellä maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n soveltamisalasta muutoin lausuttu, johtoja voidaan pitää pykälän 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kiinteistöjä palvelevina johtoina. Lainkohta on siten sovellettavissa sijoittamisesta määräämiseen. Sitä vastoin johtojen ei voida katsoa palvelevan yhdyskuntaa lainkohdassa tarkoitetuin tavoin sillä yhtiön esittämällä perusteella, että tuulivoimatuotanto tuo tuloja yhdyskuntaan, eikä muullakaan perusteella.

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen on edellä lausuttuun nähden voinut määrätä johtojen sijoittamisesta, eikä hakijan ole ollut tarpeen hakea tarvittavia käyttöoikeuksia kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta tai kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain nojalla. Hakemusta ei siten ole voitu hylätä sillä lautakunnan ja hallinto-oikeuden päätöksistä ilmenevällä perusteella, että kyse ei ole lainkohdassa tarkoitetuista yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevista johdoista.

Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että sijoittamista koskevan asian ratkaiseminen kuuluu sinänsä kunnan rakennusvalvontaviranomaisen toimivaltaan, joten hakemusta ei olisi tullut hallinto-oikeuden ja rakennustarkastajan päätöksistä ilmenevin tavoin jättää tutkimatta siinäkään tapauksessa, ettei sijoittamisesta olisi voitu määrätä lainkohdan nojalla. Hakemus olisi tuossa tilanteessa tutkimatta jättämisen sijaan tullut hylätä.

Sijoittamisedellytysten arviointi ja lopputulos

Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhdyskuntateknisten johtojen sijoittamista koskeva päätös voidaan sinänsä tehdä riippumatta hankkeen edellyttämistä muista luvista. Kysymyksessä olevaa hanketta koskevien lupien ratkaisemista koskevasta etusijajärjestyksestä ei ole erikseen säädetty. Sijoittamista koskevan päätöksen tekemisen edellytykseksi ei liioin ole asetettu sitä, että johto tai laitos, jota se palvelee, on osoitettu kaavassa. Ennen yleiskaavan hyväksymistä ei kuitenkaan voida arvioida tuulipuistohankkeen toteuttamisen edellytyksiä maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:ssä tarkoitetun kaavoitukselle aiheutuvan haitan kannalta. Myöskään rakennuslupien myöntämisen edellytyksiä taikka tuulivoimaloiden alueiden sijaintia kaavassa ei ole voitu vielä selvittää, eikä suunniteltujen johtojen tarkka sijaintikaan siten vielä ole tiedossa. Hakemusta on lisäksi sen vireillä ollessa myös oleellisesti muutettu. Näissä oloissa hakemus on siten katsottava asian selvittämättömään tilaan nähden ennenaikaiseksi.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Leo Kaasinen.