KHO:2015:70

Täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluja tarjoava A Oy säilytti asiakkaan varoja erillään A Oy:n omista varoista asiakasvarojen tilillä. Arvopaperikaupat tai rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastustoimeksiannot toteutti ulkopuolinen arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö A Oy:n näille antamien toimeksiantojen perusteella. Osto- tai merkintätoimeksiantoja varten A Oy nosti asiakkaan varoja asiakasvarojen tililtä ja tilitti ne välittäjälle tai rahastoyhtiölle, joka peri näin saamistaan varoista välitys- tai merkintäpalkkionsa. Myynti- tai lunastustoimeksiannoissa välittäjä tai rahastoyhtiö tilitti myynnistä tai lunastuksesta saadut varat asiakasvarojen tilille omalla palkkiollaan vähennettynä. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätökseen KHO 2014:121 viitaten, että koska palkkiot kertyivät välittäjälle ja rahastoyhtiölle suoraan asiakkaan varoista, A Oy:n ei ollut suoritettava näistä palkkioista arvonlisäveroa. A Oy:n valitus hyväksyttiin ja keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu kumottiin tältä osin.

A Oy sai arvopaperinvälittäjältä ja rahastoyhtiöltä palkkionpalautuksena osan viimeksi mainittujen yhtiöiden asiakkaan varoista perimistä palkkioista. Palkkionpalautus katsottiin A Oy:n saamaksi vastikkeeksi A Oy:n välittäjälle tai rahastoyhtiölle suorittamasta palvelusta. Tätä palvelua oli pidettävä arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettuna arvopaperikauppana ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna arvopapereita koskevana liiketoimena, josta saadusta vastikkeesta A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylättiin ja keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun lopputulos pysytettiin tältä osin.

Ennakkoratkaisu ajalle 30.10.2013-31.12.2014. Äänestys 4-1.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 2 § 1 momentti, 18 § 2 momentti, 41 §, 42 § 1 momentti 6 kohta ja 2 momentti sekä 73 § 1 momentti

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 73 artikla, 135 artikla 1 kohta f alakohta ja 193 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-44/11, Deutsche Bank, C-41/04, Card Protection Plan, C-235/00, CSC Financial Services Ltd ja C-149/91, First Choice Holidays plc

Päätös, josta valitetaan

Keskusverolautakunta 30.10.2013 nro 52/2013

Asian käsittely keskusverolautakunnassa

Ennakkoratkaisuhakemus

1. Tarjottava palvelu

A Oy (jäljempänä myös yhtiö) tarjoaa asiakkaalle täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua, joka on 1.5.2013 lähtien arvonlisäverollinen palvelu. Omaisuudenhoitopalvelussa sijoitukset tehdään yhtiön ja yhtiön veroryhmän ulkopuolisiin sijoitusrahastoihin ja muihin rahoitusvälineisiin.

2. Asiakkaalta perittävät omaisuudenhoitopalkkiot

Omaisuudenhoitopalvelusta peritään vuotuinen hallinnointipalkkio, joka perustuu omaisuuden markkina-arvoon. Omaisuudenhoitopalkkio peritään neljännesvuosittain jälkikäteen ja palkkio sisältää arvonlisäveron 1.5.2013 alkaen.

3. Asiakkaalta perittävät rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkiot sekä välityspalkkiot

Asiakkaan omaisuudenhoitosopimuksen piirissä olevan varallisuuden sijoittamisesta sijoitusrahastoihin tai muihin rahoitusvälineisiin peritään rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkioita sekä välityspalkkioita. Yhtiö voi saada palkkionpalautuksena yhtiön veroryhmän ulkopuoliselta rahastoyhtiöltä tai arvopaperinvälittäjältä osan tai koko asiakkaalta perityn merkintä- tai välityspalkkion. Yhtiö on neuvotellut kolmansien tahojen (rahastoyhtiöt ja arvopaperinvälittäjät) kanssa erityishinnoittelun koskien omaisuudenhoitoasiakkaitaan ja maksetut välitys-, merkintä- ja lunastuspalkkiot määritellään osana omaisuudenhoitosopimusta.

Omaisuudenhoitoasiakkaiden maksamat välitys-, merkintä- ja lunastuspalkkiot peritään yhtiöstä riippumattomien ja yhtiön veroryhmän ulkopuolisten tahojen toimesta.

Pyydettynä lisäselvityksenä yhtiö on ilmoittanut Keskusverolautakunnalle seuraavaa:

Arvopapereiden välityspalkkion ja rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkion käytännön veloittamisessa on kaksi tapaa:

- yhtiö on sopinut ulkopuolisen palveluntarjoajan kanssa, että yhtiö pidättää palkkion asiakkaan merkintämaksusta tai kauppahinnasta.

- yhtiö maksaa ulkopuoliselle palveluntarjoajalle asiakkaan merkinnän sisältäen merkintäpalkkion ja palveluntarjoaja veloittaa palkkion ja tilittää sen yhtiölle.

Jälkimmäisessä tavassa asiakas suorittaa A Oy:n tilille varat, jotka haluaa siirtää varainhoitoon. A Oy:n salkunhoito tekee päätökset siitä, mihin sijoitetut varat sijoitetaan. A Oy lähettää valtakirjan nojalla rahastoyhtiölle merkintätoimeksiannot sekä suorittaa merkintämaksun kullekin rahastoyhtiölle A Oy:n asiakasvarojen tililtä. A Oy:n asiakasvaratilillä olevat varat ovat A Oy:n asiakkaiden varoja. A Oy käyttää tiliä omaisuudenhoitoa koskevan valtuutuksen perusteella.

Rahastoyhtiö pidättää merkinnästä rahaston sääntöjen mukaisen merkintäpalkkion ja lähettää merkintävahvistuksen.

Rahastoyhtiö tilittää myynti- ja jakelusopimuksen perusteella A Oy:lle kerran kuukaudessa sopimuksen mukaiset myyntipalkkiot.

Yhtiö on toimittanut Keskusverolautakunnalle mallin rahastoyhtiön kanssa tehdystä sopimuksesta.

Ennakkoratkaisukysymykset

1. Tuleeko A Oy:n suorittaa arvonlisäveroa täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetusta arvopaperin välityspalkkiosta ja rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkioista, kun palkkio peritään omaisuudenhoitoasiakkaalta konsernin ulkopuolisen arvopaperivälittäjän tai rahastoyhtiön toimesta?

2. Tuleeko A Oy:n suorittaa arvonlisäveroa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen perusteella saamistaan palkkionpalautuksista?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

1. A Oy:n tulee suorittaa arvonlisäveroa täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetuista arvopaperin välityspalkkioista ja rahaston merkintä- ja lunastuspalkkiosta.

2. A Oy:n ei tule suorittaa arvonlisäveroa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen perusteella saamistaan välitys-, merkintä- ja lunastuspalkkionpalautuksista.

Ennakkoratkaisu on annettu ajalle 30.10.2013–31.12.2014.

Keskusverolautakunta on perustellut antamaansa ennakkoratkaisua seuraavasti:

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään muun muassa arvopaperikauppaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 135 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita.

Arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinta.

Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) mukaan arvopaperikauppa olisi arvonlisäverotonta. Arvopaperikaupalla tarkoitettaisiin osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan. Arvopaperin käsite olisi arvonlisäverotuksessa laajempi kuin esimerkiksi arvopaperimarkkinalaissa (495/89). Arvopapereita olisivat lähinnä osakkeet, osuustodistukset, sijoitusrahasto-osuudet, joukkovelkakirjat sekä näiden merkintäoikeus- ja väliaikaistodistukset sekä osinko- ja maksuliput samoin kuin erilaiset haltijalle asetetut velkasitoumukset, joita käytetään rahamarkkinoilla. Arvonlisäverottomuus koskisi omaan salkkuun tapahtuvan arvopaperikaupan lisäksi arvopaperin välitystoimintaa. Arvonlisäverotonta olisi myös arvopapereiden liikkeellelasku. Myös sijoitusrahastotoiminta jäisi arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Arvopapereiden säilytys- ja hallintapalvelut olisivat sitä vastoin arvonlisäverollisia.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-44/11, Deutsche Bank AG, oli kyse Deutsche Bank AG:n suorittaman asiakkaiden arvopaperiomaisuuden hallinnointiin liittyvän palvelun arvonlisäverokäsittelystä. Deutsche Bank AG sai itsenäisesti ryhtyä oman harkintansa mukaan kaikkiin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka vaikuttivat tarpeellisilta omaisuuden hallinnoimisen yhteydessä. Asiakkaat maksoivat vuosittaisena korvauksena 1,8 prosenttia hallinnoidun omaisuuden arvosta. Tämä korvaus koostui omaisuudenhoitajan osuudesta, jonka suuruus oli 1,2 prosenttia hallinnoidun omaisuuden arvosta ja arvopapereiden ostoihin ja myynteihin liittyvästä osuudesta, jonka suuruus oli 0,6 prosenttia hallinnoidun omaisuuden arvosta.

Tuomiossa todetaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraavaa: Silloin kun liiketoimi koostuu useasta eri osatekijästä ja toiminnasta, on otettava huomioon kaikki ne olosuhteet, joissa kyseinen liiketoimi suoritetaan, jotta voidaan ratkaista yhtäältä, onko kyse kahdesta tai useammasta erillisestä suorituksesta vai yhdestä yhtenäisestä suorituksesta. Liiketoimea on pidettävä yhtenä yhtenäisenä suorituksen muun muassa silloin, kun tiettyä osatekijää on pidettävä pääasiallisena suorituksena ja tiettyä toista osatekijää liitännäisenä suorituksena, jota kohdellaan arvonlisäverotuksessa samoin kuin pääasiallista suoritusta. Arvonlisäveron kannalta kyseessä voi olla yksi yhtenäinen suoritus muissakin olosuhteissa. Näin voidaan katsoa olevan myös silloin, kun arvonlisäverovelvollisen keskivertokuluttajalle tarjoamat kaksi osatekijää tai toimintoa tai sitä useammat osatekijät tai toiminnot liittyvät niin läheisesti yhteen, että ne muodostavat objektiivisesti tarkasteltuna yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista.

Tuomioistuin toteaa edellä esitetyn jälkeen, että kun otetaan huomioon kaikki ne olosuhteet, joiden vallitessa Deutsche Bank AG palvelunsa suoritti, on selvää, että palvelussa on kyse sijoittajan omaisuuden analysoinnin ja valvonnan sekä arvopapereiden osto- ja myyntitoimeksiantojen yhdistelmästä. Nämä palvelut voidaan tarjota myös erikseen. Sijoittaja voi haluta vain omaisuuden analysoinnin ja valvonnan kaltaista palvelua ja mieluummin toteuttaa arvopapereiden osto- ja myyntitoimeksiannot. Ja vastaavasti sijoittaja, joka mieluummin itse analysoi ja valvoo omaisuutta suorittamatta osto- ja myyntitoimenpiteitä, voi käyttää välittäjää jälkimmäisiin liiketoimiin. Keskivertosijoittaja hakee kuitenkin Deutsche Bank AG:n myymästä palvelusta juuri näiden kahden osatekijän yhdistelmää. Tuomioistuin katsoo näin ollen, että palvelun kaksi osatekijää eivät ole ainoastaan erottamattomat, vaan ne on lisäksi sijoitettava samalle tasolle. Näin ollen on katsottava, että mainitut osatekijät liittyvät niin läheisesti yhteen, että ne muodostavat objektiivisesti tarkasteltuna yhden jakamattoman täydellisen suorituksen, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista.

Tuomioistuin toteaa edelleen, että vaikka arvopapereiden osto- ja myyntitoimeksiannot voivatkin kuulua arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdan soveltamisalaan, sijoittajan omaisuuden analysointi ja valvonta sitä vastoin eivät voi kuulua. Sijoittajan omaisuuden analysointi ja valvonta eivät välttämättä edellytä liiketoimia, joilla voidaan luoda, muuttaa tai lakkauttaa oikeuksia ja velvollisuuksia, joita osapuolilla on arvopapereiden perusteella. Kun otetaan huomioon, että arvonlisäveron vapautuksia on tulkittava suppeasti ja Deutsche Bank AG:n myymää palvelua on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena, ei arvonlisäverolain 135 artiklan 1 kohdan f alakohta koske tätä palvelua.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-235/00, CSC Financial Services Ltd, on käsitelty arvopapereita koskevan välityspalvelun käsitettä. Tuomiossa todetaan, että tätä käsitettä ei ole määritelty arvonlisäverodirektiivissä. Välityspalvelulla tarkoitetaan sellaisen välittäjänä toimivan henkilön toimintaa, joka ei ole tietyn rahoituspalvelutuotetta koskevan sopimuksen osapuoli ja jonka toiminta muodostuu muista suorituksista kuin rahoituspalvelutuotetta koskevan sopimuksen osapuolien tyypillisesti tällaisen sopimuksen perusteella tekemistä suorituksista. Välityspalvelulla tarkoitetaan palvelua, joka suoritetaan sopimuksen yhdelle osapuolelle ja josta tämä osapuoli suorittaa vastikkeen erillisenä välityspalkkiona. Kyseinen välityspalvelu voi käsittää muun muassa sen, että tälle osapuolelle ilmoitetaan tilaisuuksista tehdä tällainen sopimus ja että välittäjä on yhteydessä toiseen osapuoleen ja neuvottelee asiakkaan nimissä ja puolesta osapuolten vastavuoroisten suoritusten yksityiskohdista. Toiminnan tavoitteena on tehdä se, mikä on tarpeen, jotta kaksi osapuolta tekisivät sopimuksen ilman, että välittäjällä olisi omaa intressiä sopimuksen sisällön suhteen.

Edellä mainitussa tuomiossa todetaan edelleen, että kyse ei ole välityspalvelusta silloin, kun yksi rahoituspalvelutuotetta koskevan sopimuksen osapuolista antaa alihankkijan tehtäväksi osan sopimukseen liittyvistä aineellisista toimista. Tällaisessa tapauksessa alihankintapalvelun ostaja on samassa asemassa kuin rahoituspalvelutuotteen myyjä eikä alihankintapalvelun ostaja toimi siten välittäjänä, jolla ei ole sopimuksen osapuolen asemaa.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-2/95, Sparekassernes Datacenter (SDC), todetaan, että on selvää, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan d alakohdan 5 alakohdassa (arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohta) liiketoimilla, jotka koskevat osakkeita ja muita arvopapereita, mutta jotka eivät ole arvopapereiden hallinnointia ja tallessapitoa, tarkoitetaan arvopaperimarkkinoilla toteutettuja liiketoimia. Arvopaperikauppaan kuuluu liiketoimia, joilla muutetaan osapuolten oikeudellista ja taloudellista tilannetta vastaavalla tavalla kuin tilisiirron ja maksun osalta.

A Oy myy täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua. A Oy veloittaa omaisuudenhoitoasiakkaalta omaisuudenhoitopalkkion, joka perustuu omaisuuden arvoon. Omaisuudenhoitopalkkio veloitetaan neljännesvuosittain jälkikäteen.

Omaisuuden hoitopalkkion lisäksi omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetaan arvopapereiden välityspalkkioita ja rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkioita. A Oy voi veloittaa välityspalkkion tai merkintä- ja lunastuspalkkion omaisuudenhoitoasiakkaalta itse. Vaihtoehtoisesti A Oy siirtää arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle varat, joista arvopaperinvälittäjä veloittaa välityspalkkion ja rahastoyhtiö veloittaa merkintä- ja lunastuspalkkion. A Oy:n esittämän selvityksen perusteella ei voida todeta, että omaisuudenhoitoasiakkaan ja arvopaperinvälittäjän välille syntyisi arvopaperin välityspalvelua koskeva sopimus tai että omaisuudenhoitoasiakkaan ja rahastoyhtiön välille syntyisi rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastustoimeksiantoja koskeva sopimus. A Oy voi saada arvopaperinvälittäjältä tai rahastoyhtiöltä palkkionpalautuksena takaisin osan tai kaiken omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetusta välityspalkkiosta tai merkintä- ja lunastuspalkkiosta. Arvopaperinvälittäjät ja rahastoyhtiöt eivät kuulu A Oy:n kanssa samaan verovelvollisuusryhmään.

Täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelun ostaja valtuuttaa A Oy:n hoitamaan palvelun ostajan arvopaperiomaisuutta itsenäisesti. Tämä valtuutus koskee myös arvopapereita koskevia osto- ja myyntitoimeksiantoja. A Oy toteuttaa nämä toimeksiannot alihankkijaa käyttäen. Arvopapereiden ostoon ja myyntiin liittyvät palvelut ovat arvonlisäverolain 42 §:n 1 kohdan 6 kohdassa ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja arvonlisäverottomia palveluja.

Täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelun ostaja ei kuitenkaan osta edellä tarkoitettuja arvopapereiden ostoon ja myyntiin liittyviä palveluja vaan palvelukokonaisuuden, johon kuuluu arvopapereiden ostoon ja myyntiin liittyvien palvelujen lisäksi myös omaisuuden analysointiin liittyviä palveluja. Tämä on nimenomaan luonteenomaista täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelulle. Palvelukokonaisuuteen kuuluvat palvelut liittyvät niin läheisesti yhteen, että ne muodostavat objektiivisesti tarkasteltuna yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista. Toisin kuin arvopapereiden ostoon ja myyntiin liittyvät palvelut arvopapereiden analysointiin liittyvät palvelut ovat arvonlisäverollisia palveluja. Näin ollen ja koska vapautuksia arvonlisäverosta on tulkittava suppeasti, on täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluja pidettävä kokonaisuudessaan arvonlisäverollisena palveluna. A Oy:n on siten suoritettava arvonlisäveroa välityspalkkiosta ja merkintä- ja lunastuspalkkiosta, jotka veloitetaan täyden valtakirjan omaisuuden hoitopalvelun asiakkaalta. Merkitystä ei ole sillä, veloittaako A Oy palkkion itse vai veloittaako arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö palkkion A Oy:n puolesta A Oy:n arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle siirtämistä varoista. Merkitystä ei ole myöskään sillä, että A Oy ja arvopaperinvälittäjä ja rahastoyhtiö eivät kuulu samaan verovelvollisuusryhmään.

Arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö palauttaa osan tai kaiken täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetusta välityspalkkiosta tai merkintä- ja lunastuspalkkiosta palkkionpalautuksena A Oy:lle. Palkkionpalautus ei ole vastiketta A Oy:n arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle suorittamasta palvelusta. Kyse on näiden kahden yhtiön välillä pelkästä rahasuorituksesta. Palkkionpalautus ei ole vastiketta vaan laskennallinen erä, jonka perusteella määritellään A Oy:n alihankkijana toimivan arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön palkkion suuruus.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy:n valitus

A Oy on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan tältä osin, että A Oy:n ei ole suoritettava arvonlisäveroa täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetusta arvopaperin välityspalkkiosta ja rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkiosta, kun palkkio peritään omaisuudenhoitoasiakkaalta konsernin ulkopuolisen arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön toimesta.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhtiön liiketoimintamalli

Yhtiö solmii omaisuudenhoitoasiakkaan kanssa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen. Täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus tarkoittaa, että yhtiöllä on valtakirja solmia asiakkaan puolesta ja lukuun sopimuksia arvopapereiden ostoista ja myynneistä sekä rahasto-osuuksien merkinnöistä ja lunastuksista ulkopuolisten rahastoyhtiöiden ja arvopaperivälittäjien kanssa. Kun yhtiö solmii tällaisen välityssopimuksen arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön kanssa asiakkaan puolesta, yhtiö siirtää välittäjälle asiakkaansa varoja, joilla katetaan arvopaperin tai rahasto-osuuden hankinta sekä hankintaan liittyvät välityskulut.

Arvopaperin tai rahasto-osuuden hankinta tehdään asiakkaan nimiin hänen puolestaan. Täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimus siis tarkoittaa, että yhtiö on voinut solmia asiakkaan kanssa sopimuksen, jolla asiakkaasta tulee arvopaperin tai rahasto-osuuden omistaja. Keskusverolautakunta ei ole edes väittänyt, että yhtiö ostaisi arvopaperit ja rahasto-osuudet ensin omiin nimiinsä ja välittäisi ne edelleen asiakkaalle.

Koska on selvää, että arvopaperin tai rahasto-osuuden omistus siirtyy suoraan omaisuudenhoitoasiakkaalle, on keinotekoista ja tarkoitushakuista väittää, että arvopaperinvälittäjän ja omaisuudenhoitoasiakkaan tai rahastoyhtiön ja omaisuudenhoitoasiakkaan välillä ei olisi välityssopimusta, johon arvopaperinvälittäjän ja rahastoyhtiön asiakkaalta perimät palkkiot perustuvat.

Keskusverolautakunta ei mitenkään perustele ristiriitaa siinä, miten se katsoo, että asiakkaan ja arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön välille voi syntyä sopimus arvopaperin tai rahasto-osuuden hankinnasta tai myynnistä mutta ei tähän liittyvästä välityspalvelusta tai merkintä- ja lunastuspalvelusta.

Keskusverolautakunnan tulkinnan mukaan arvopaperi tai rahasto-osuus hankitaan tai myydään suoraan asiakkaalle tai asiakkaalta mutta tähän liittyvä välityspalvelu tai rahastoyhtiön perimä lunastuspalkkio myytäisiin ensin yhtiölle, joka myisi sen edelleen asiakkaalle. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu perustuu yhtiön toimintamallin toimialalle vieraaseen rekonstruktioon. Yhtiön arvonlisäverokäsittely perustuisi täysin toisenlaiseen ansaintalogiikkaan kuin millä se liiketaloudellisesti toimii. Rahastoyhtiöt ja arvopaperivälittäjät eivät ole yhtiön alihankkijoita vaan yhtiö myy rahoituspalvelun välitystä heille.

Ennakkoratkaisu perustuu EUT:n asiassa Deutsche Bank antaman tuomion virheelliseen tulkintaan. Tuomiossa ei ole otettu kantaa transaktiokohtaisten välistyspalkkioiden arvonlisäverokohteluun, koska kyseisten palveluveloitusten arvonlisäverokohtelu ei ollut edes tuomioistuimen ratkaistavana.

Yhtiö solmii asiakkaansa kanssa omaisuudenhoitosopimuksen, jossa sovitaan asiakkaan omaisuuden hoitamisesta, joka on kiistatta verollista. Sopimuksessa sovitaan erikseen omaisuudenhoidosta sekä arvopapereita koskevien toimeksiantojen palkkioista. Erikseen sovituista palveluista on lisäksi sovittu täysin toisistaan poikkeava palkkiorakenne. Palkkiot myös veloitetaan eri myyjien toimesta.

Yhtiön suorittamat palvelut eivät muodosta jakamatonta kokonaisuutta vaan kaksi erillistä palvelusuoritetta, jossa on EUT:n tuomiosta C-44/11 poiketen kolme toimijaa. EUT:n tuomiossa käsitellyssä tapauksessa toimijoita oli vain kaksi. EUT:n päätöksessä ei myöskään otettu kantaa siihen, miten Deutsche Bankin mahdollisesti rahastoilta saamia palkkioita käsiteltiin.

Liittymisperiaatteen soveltaminen

Perinteisesti on ymmärretty, että liittymisperiaatetta voidaan soveltaa silloin, kun myydään varsinainen suorite ja sille alisteinen sivusuorite. Palvelu pitäisi myös myydä samalle asiakkaalle. Myyjän pitäisi lisäksi olla sama. Vain poikkeuksellisissa veronkiertotilanteissa kahden eri myyjän myyntiin on sovellettu oikeuskäytännössä liittymisperiaatetta. EUT:n tuomiossa asiassa C-425/06, Part Service Sarl, intressiyhteydessä olevat yhtiöt olivat jakaneet ajoneuvojen leasingsopimukset keinotekoisesti verottomiksi vakuutuspalveluiksi ja verollisiksi vuokriksi. Tuomio perustui oikeuden väärinkäytön estämiseen. Nyt sellaisesta väärinkäytöstä ei voi olla kysymys, koska rahaston lunastus- ja merkintäpalkkioita voivat periä vain rahastoyhtiöt ja arvopaperinvälitys on luvanvaraista toimintaa, jota vain luvanhaltijat voivat harjoittaa.

Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa välityspalkkio, jonka arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö asiakkaalta perii, perustuu välitystoimeksiantoihin ja kyseessä olevan transaktion kauppahintaan. Yhtiön asiakas tietää, että transaktioista peritään erillinen palkkio riippuen niiden volyymistä. Transaktioiden hinta on ilmoitettu yhtiön ja asiakkaan välisessä sopimuksessa. Yhtiöllä on sopimuksen perusteella oikeus solmia välityssopimus asiakkaan puolesta.

Yhtiön palvelurakenne on vakiintunut Suomessa ja kansainvälisesti sijoitusliiketoiminnassa. Sijoituspalvelulaissa on toimeksiantojen välittäminen ja toteuttaminen eriytetty omaisuudenhoidosta ja näihin tarvitaan erilliset toimiluvat, eikä toimijoilla välttämättä ole molempia lupia. Ei siis ole edes valvovan viranomaisen näkökulmasta keinotekoista jakaa näitä kahta eri palvelua erillisiksi palveluiksi. Välittäminen tai toteuttaminen ovat siten myös toimialan näkökulmasta täysin erilliset palvelut. Yhtiön käsityksen mukaan Deutsche Bankin tapauksessa kyseessä ollutta sopimusrakennetta ei ilmeisesti juurikaan käytetä Suomessa.

Välityksestä maksettavat palkkiot suoritetaan asiakkaan varoista suoraan välittäjälle. Palkkioiden hinnoista ja määräytymisestä on sovittu asiakkaan kanssa tehdyssä sopimuksessa. Yhtiö ei osta omiin nimiinsä edelleen myytäviksi arvopapereita eikä arvopaperin välityspalveluja. Yhtiö ei myöskään osta omiin nimiinsä edelleen myytäviksi rahasto-osuuksia tai rahasto-osuuksien merkintä- ja luovutuspalveluja. Yhtiö solmii näitä koskevia sopimuksia asiakkaan puolesta tältä saamallaan valtakirjalla. Kyseessä on kymmeniä vuosia Suomessa käytössä ollut malli yhtiön harjoittaman kaltaisessa omaisuudenhoitotoiminnassa.

Palkkionpalautus

Yhtiö välittää rahastoyhtiöiden hallinnoimien rahastojen rahasto-osuuksia omaisuudenhoitoasiakkailleen. Yhtiö saa tästä työstä rahastoyhtiöltä välityspalkkion (palkkionpalautus). Palkkionpalautus perustuu yhtiön ja rahastoyhtiöiden välisiin sopimuksiin. Lisäksi yhtiö voi saada arvopaperinvälittäjältä takaisin osan tai kaikki omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetusta välityspalkkiosta. Palkkionpalautus perustuu yhtiön ja arvopaperinvälittäjän välisiin sopimuksiin.

Palkkionpalautuksessa on kysymys rahastorakenteisiin tyypillisesti liittyvästä jakelupalkkiosta. Rahaston toiminnan kannalta on välttämätöntä saada rahastoihin uusia sijoittajia eli lisää varallisuusmassaa. Uudet sijoitukset lisäävät rahaston arvoa ja vastaavasti rahastoyhtiöiden palkkioveloitusten kokonaismäärää. Näin ollen rahastoyhtiöillä on intressi tarjota välityspalkkiota yhtiöille, jotka tuovat uusia sijoittajia. Vastaavasti arvopaperinvälittäjät maksavat yhtiölle siitä, että tämä tuo niille arvopaperin välitystoimeksiantoja.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastineessa vaatinut, että ennakkoratkaisu poistetaan ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta, koska ennakkoratkaisu on annettu puutteellisten tosiasiatietojen perusteella.

A Oy:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys. Vastaselitystä ei ole annettu.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus poistaa keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun ennakkoratkaisukysymyksen numero 1 osalta sekä kumoaa ennakkoratkaisun ennakkoratkaisukysymyksen numero 2 osalta ja lausuu uutena ennakkoratkaisuna tältä osin, että A Oy:n tulee suorittaa arvonlisäveroa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen perusteella saamistaan välitys-, merkintä- ja lunastuspalkkionpalautuksista.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt vaatimustensa perusteeksi muun ohella seuraavaa:

Asiakkaalta veloitetut palkkiot

Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan se seikka, minkä tahon nimissä ja lukuun asiakkaaseen päin toimitaan välitys- yms. palkkioita laskutettaessa, on merkityksellinen arvioitaessa sitä, minkä tahon voidaan katsoa olevan suorassa sopimussuhteessa asiakkaaseen nähden välitys- ynnä muita palkkioita koskien.

Oikeudenvalvontayksikkö vaatii ennakkoratkaisun numero 1 poistamista puutteellisen selvityksen vuoksi. Ennakkoratkaisusta ei käy ilmi, miten yhtiö pidättää palkkion asiakasvaratililtä eli minkä tahon tilille asiakasvarain tililtä tehdään välitys- ynnä muita merkintäpalkkioita koskien tilisiirto.

Palkkionpalautukset ja täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelu

Oikeudenvalvontayksikkö perustelee vaatimustaan palkkion palautusten arvonlisäverollisuudesta ensin yleisesti kilpailuneutraalisuudella. On tärkeää, että kaikki täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluja myyvät tahot ovat kaupankäyntikulujen suhteen samassa asemassa, kun nämä tahot saavat tuloa täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelun yhteydessä tehdyistä osto- tai myyntitoimeksiannoista.

Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön yhtiölle suorittamaa korvausta olisi arvioitava vastikkeena erillisestä palvelusuorituksesta vain, jos arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön voitaisiin todeta tosiasiallisesti ostavan yhtiöltä palvelun, johon palveluun arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön rahasuorituksien yhtiölle voitaisiin todeta olevan välittömässä yhteydessä. Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan näin ei ole käsillä olevassa asiassa. Sen sijaan yhtiön palkkionpalautuksena saamien, täyden valtakirjan omaisuudenhoidon toteuttamiseen liittyvien rahasuoritusten voidaan todeta olevan välittömässä yhteydessä täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluun.

Sopimuksessa, joka on toimitettu keskusverolautakunnalle esimerkkinä arvopaperinvälittäjän kanssa tehdystä sopimuksesta, luetellaan jakelijan eli A Oy:n osalta sellaisia vastuita, joihin A Oy on velvoittautunut jo täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen vuoksi. Lisäksi sopimuksessa luetelluissa vastuissa on kyse vain niistä velvollisuuksista, joita A Oy:n on täytettävä merkintätoimeksiantoja antaessaan. Kyse ei ole siten siitä, että A Oy suorittaisi vastikkeellisia palveluja sopimuksessa mainitulle osakeyhtiölle.

Palkkionpalautukset ovat yhtiön kolmannelta saamaa vastiketta koskien yhtiön täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaalle suorittamaa, arvonlisäverolliseksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua täyden valtakirjan omaisuuden hoitoa. Muissakin sopimussuhteissa voidaan sopia menettelystä, jossa alihankkija laskuttaa asiakasta suoraan siten, että tästä suoraan asiakkaalta laskutetusta summasta tilitetään osa alihankkijan toimeksiantajalle, joka myös on suorittanut palvelun tai luovuttanut tavaran asiakkaalle. Tällöinkään arvonlisäveroa ei voida välttää. Näin sen vuoksi, että arvonlisäverollisen palvelun (tai tavaran) asiakkaalle myynyt toimeksiantaja on velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa myös siltä osin kun osa vastikkeesta saadaan kolmannelta.

A Oy on antamassaan vastineessa todennut muun ohella seuraavaa:

Ennakkoratkaisukysymyksessä 1 tarkoitetut palkkiot voidaan periä asiakkaalta seuraavasti:

a) Yhtiö siirtää rahoitusinstrumentin ostoon tarvittavat varat sekä rahaston tai arvopaperinvälittäjän palkkion osuuden näille rahoitusinstrumentin hankintaa varten. Rahasto tai arvopaperinvälittäjä perii oman palkkionsa sille siirretyistä varoista.

b) Rahasto tai arvopaperinvälittäjä perii oman palkkionsa rahoitusinstrumentin lunastuksesta saaduista varoista ja tilittää loppuosuuden yhtiön asiakasvarojen tilille

c) Yhtiö maksaa rahaston tai arvopaperinvälittäjän palkkion näille erikseen.

Ennakkoratkaisuhakemus ei koske sellaisia asiakkaalta perittyjä palkkioita, joita ennakkoratkaisukysymyksessä ei mainita.

Yhtiöllä on lakisääteinen velvollisuus pitää sen hallussa olevat asiakasvarat yhtiön omista varoista erillään. Yhtiön asiakasvaratili on niin sanottu pooling-tili, eli kaikkien asiakkaiden varat ovat samalla tilillä. Yhtiöllä on velvollisuus pitää kirjanpitoa kaikista asiakasvaratilin tapahtumista asiakkaittain. Asiakasvaratilillä olevat varat ovat asiakkaan omistuksessa ja mahdollisessa taseessa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen. Vastaselitys on lähetetty A Oy:lle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimus ennakkoratkaisun poistamisesta ennakkoratkaisukysymystä 1 koskevalta osalta hylätään.

A Oy:n valitus hyväksytään ennakkoratkaisukysymystä 1 koskevalta osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että A Oy:n ei ole suoritettava arvonlisäveroa omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetusta arvopaperin välityspalkkiosta ja rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastuspalkkiosta, kun palkkio peritään omaisuudenhoitoasiakkaalta konsernin ulkopuolisen arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön toimesta.

Merkitään, että A Oy:n ennakkoratkaisuhakemus ei ole koskenut tilannetta, jossa yhtiö maksaa merkintä-, lunastus- tai välityspalkkiot omista varoistaan.

2. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään ennakkoratkaisukysymystä 2 koskevalta osalta. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Perustelut

1. Ennakkoratkaisukysymys 1

Ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta asiassa on kysymys siitä, onko omaisuudenhoitoyhtiönä toimivan A Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) suoritettava arvonlisäveroa arvopaperien ostoon liittyvästä välityspalkkioista tai rahasto-osuuksien merkintäpalkkioista, kun yhtiö antaa arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle ostoa tai merkintää koskevan toimeksiannon ja siirtää talletuspankissa yhtiön nimissä olevalta asiakasvarojen tililtä arvopaperien ostoon tai rahasto-osuuksien merkintään tarvittavat varat arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle, joka suorittaa arvopaperien oston tai rahastomerkinnän omaisuudenhoitoasiakkaan nimissä ja pidättää itselleen palkkion asiakasvarojen tililtä sille siirretystä määrästä. Myyntitoimeksiantojen osalta asiassa on kysymys yhtiön velvollisuudesta suorittaa veroa siitä palkkiosta, jonka arvopaperinväittäjä tai rahastoyhtiö pidättää itselleen tilittäessään arvopaperien myynnistä tai rahasto-osuuksien lunastuksesta saadut varat mainitulle asiakasvarojen tilille.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO 2014:121 arvioinut täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelun asiakkailta arvopaperikauppojen sekä sijoitusrahastojen rahasto-osuuksia koskevien merkintä- ja lunastustoimeksiantojen toteuttamisesta perittävien palkkioiden verokohtelua. Korkein hallinto-oikeus on mainitussa päätöksessään katsonut, että silloin, kun arvopaperikauppojen toteuttamiseen liittyvät palkkiot kertyivät suoraan arvopaperinvälittäjälle, omaisuudenhoitoyhtiötä ei katsottu näiden palvelujen myyjäksi eikä näitä palkkioita ollut luettava omaisuudenhoitoyhtiön täyden valtakirjan omaisuudenhoidosta suoritettavan veron perusteeseen. Koska rahasto-osuuksien merkintäpalkkiot veloitti asiakkaan tililtä omaisuudenhoitoyhtiö eikä rahastoyhtiö, nämä palkkiot, kun otettiin huomioon myös se, että palkkioiden periminen oli omaisuudenhoitoyhtiön päätettävissä, oli luettava omaisuudenhoitoyhtiön täyden valtakirjan omaisuudenhoidosta suoritettavan veron perusteeseen.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö saa palkkion A Oy:n mainituille tahoille asiakasvarojen tililtä siirtämistä varoista tai pidättämällä palkkionsa asiakasvarojen tilille tallettamistaan varoista. Koska asiakirjojen mukaan asiakasvarojen tilillä olevat varat ovat omaisuudenhoitoasiakkaiden varoja eivätkä ne ole A Oy:n taseessa eikä tilitapahtumia kirjata A Oy:n kirjanpitoon vaan erilliseen asiakaskohtaiseen kirjanpitoon, arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön on katsottava saavan palkkionsa suoraan omaisuudenhoitoasiakkaalta. Näin ollen A Oy:n ei ole katsottava myyvän arvopaperien välityspalveluja tai rahasto-osuuksien merkintä- tai lunastuspalveluja omaisuudenhoitoasiakkaille eikä näitä palkkioita siten ole luettava yhtiön arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentissa tarkoitettuun verollisen myynnin veron perusteeseen.

2. Ennakkoratkaisukysymys 2

Ennakkoratkaisukysymyksessä 2 on kysymys siitä, onko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa palkkiosta, jonka arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö maksaa yhtiölle siten, että arvopaperinvälittäjä tai rahoitusyhtiö tilittää osan omaisuudenhoitoasiakkaalta edellä esitetyllä tavalla saamastaan palkkiosta yhtiölle, eli niin sanotun palkkionpalautuksen verokohtelusta.

Säännökset

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan, siinä mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta, verovelvollinen on tavaran tai palvelun myyjä.

Arvonlisäverolain 18 §:n 2 momentin mukaan palvelun myynnillä tarkoitetaan palvelun suorittamista tai muuta luovuttamista vastiketta vastaan.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentin mukaan myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa, joka sisältä kaikki hinnanlisät.

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin (2006/112/EY, arvonlisäverodirektiivi) 2 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaan arvonlisäveroa on suoritettava verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta palvelun suorituksesta.

Arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita.

Arvonlisäverodirektiivin 73 artiklan mukaan muiden kuin 74-77 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta veron peruste käsittää kaiken sen, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista hankkijalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.

Tosiseikat

A Oy myy asiakkailleen täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluja saaden asiakkailtaan neljännesvuosittain jälkikäteen sijoitetun omaisuuden arvoon perustuvan omaisuudenhoitopalkkion, josta yhtiö suorittaa arvonlisäveron. Asiakkaansa kanssa solmimansa omaisuudenhoitosopimuksen puitteissa yhtiö antaa valitsemalleen arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle asiakkaan nimissä toimeksiannon myydä tai ostaa asiakkaan varoilla arvopapereita tai merkitä tai lunastaa rahasto-osuuksia. Arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö saa välitys-, merkintä- tai lunastuspalkkion A Oy:n asiakasvarojen tililtä edellä kuvatulla tavalla. Arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö tilittää osan tai kaiken omaisuudenhoitoasiakkaalta saamastaan välitys-, merkintä- tai lunastuspalkkiosta arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön ja A Oy:n välisen sopimuksen perusteella A Oy:lle niin sanottuna palkkionpalautuksena.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ensin ratkaistava, onko A Oy:n arvopaperinvälittäjältä tai rahastoyhtiöltä saamassa palkkionpalautuksessa kysymys sellaisesta vastikkeesta, joka luetaan yhtiön omaisuudenhoitopalvelusta perimän arvonlisäverollisen vastikkeen veron perusteeseen. Vaikka arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentista ei suoraan ilmene, että myös kolmannelta saatava vastike on luettava myynnin veron perusteeseen, niin arvonlisäverodirektiivin 73 artiklan tulkintavaikutus huomioon ottaen on katsottava, että verollisen tavaran tai palvelun myyjän on suoritettava veroa sekä ostajalta että kolmannelta saatavasta vastikkeesta.

Jotta palkkionpalautuksessa olisi kysymys A Oy:n verollisen omaisuudenhoitopalvelun veron perusteeseen luettava kolmannelta eli arvopaperinvälittäjältä tai rahastoyhtiöltä saatava vastike, edellytyksenä olisi, että vastikkeen saajan eli A Oy:n ei katsottaisi myyvän palkkionpalautuksen maksajalle sellaista palvelua, josta palkkionpalautuksen voitaisiin katsoa olevan korvaus. Tämä ilmenee muun ohella unionin tuomioistuimen asiassa C-149/01, First Choice Holidays plc, antamasta tuomiosta, jonka mukaan kysymyksessä oli myyjän vero perusteeseen luettava kolmannelta saatu vastike, kun vastikkeen maksajan ei katsottu ostavan sen saajalta mitään erillistä palvelua.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A Oy antaa omaisuudenhoitoasiakkaansa kanssa tekemänsä sopimuksen valtuuttamana arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle arvopapereita tai rahasto-osuuksia koskevan toimeksiannon, jonka johdosta toimeksisaaja suorittaa saamansa toimeksiannon saaden siitä korvauksen omaisuudenhoitoasiakkaalta. Antaessaan toimeksiannon välittäjälle tai rahastoyhtiölle A Oy:n on katsottava suorittavan näille konkreettisen arvonlisäverolain 18 §:n 2 momentissa tarkoitetun palvelun. Mainittujen tahojen yhtiölle maksamalla palkkionpalautuksella on katsottava olevan suora ja välitön yhteys yhtiön suorittamaan palveluun. Näin ollen palkkionpalautuksen on katsottava olevan vastike A Oy:n arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle suorittamasta palvelusta eikä siten A Oy:n verollisesta omaisuudenhoitopalvelusta kolmannelta saama vastike.

Asiassa on seuraavaksi ratkaistava kysymys siitä, onko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle suorittamastaan palvelusta. Yhtiön ei voida katsoa toimivan arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön alihankkijana EUT:n tuomiossa C-235/00, CSC Financial Services Ltd, tarkoitetulla tavalla jo senkään vuoksi, että yhtiö antaa toimeksiannon välittäjälle tai rahastoyhtiölle eikä päinvastoin. Kun otetaan huomioon, että yhtiön antaman toimeksiannon sisältönä on ostaa tai myydä rahoitusinstrumentteja omaisuudenhoitoasiakkaan nimissä ja lukuun, kysymyksessä on katsottava olevan arvopapereita, joita myös sijoitusrahasto-osuudet ovat, koskevan toimeksiannon välittäminen. Palvelua on pidettävä arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitettuna arvopaperikauppana sekä arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna arvopapereita koskevana liiketoimena. Näin ollen yhtiön ei ole suoritettava arvonlisäveroa arvopaperinvälittäjältä tai rahastoyhtiöltä saamastaan palkkionpalautuksesta.

3. Johtopäätökset

Edellä esitetyillä perusteilla keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu on ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että A Oy:n ei ole suoritettava arvonlisäveroa omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetusta arvopaperin välityspalkkiosta ja rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastuspalkkiosta, kun palkkio peritään omaisuudenhoitoasiakkaalta konsernin ulkopuolisen arvopaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön toimesta.

Ennakkoratkaisukysymyksen 2 osalta keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Juhana Niemi.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Eila Rotherin äänestyslausunto:

"Ennakkoratkaisun poistamisesta ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö. Hylkään A Oy:n valituksen ennakkoratkaisukysymyksen 1 osalta. Hyväksyn Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen ennakkoratkaisukysymyksen 2 osalta ja tältä osalta kumoan keskusverolautakunnan päätöksen ja lausun uutena ennakkoratkaisuna, että A Oy:n on suoritettava arvonlisäveroa täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen perusteella saamistaan välitys-, merkintä- ja lunastuspalkkionpalautuksista.

Perustelut

A Oy antaa asiakkaan kanssa tekemänsä täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen valtuuttamana arvopaperinvälittäjälle tai rahastoyhtiölle toimeksiannon ostaa tai myydä arvopapereita taikka merkitä tai lunastaa rahasto-osuuksia. Yhtiö toteuttaa nämä toimet täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen mukaisesti asiakkaan lukuun alihankintana, jolloin alihankkijan tehtävänä on suorittaa osa yhtiön sopimukseen liittyvistä aineellisista toimista. Tällöin alihankkijana arvopaperinvälittäjä ja rahastoyhtiö on samassa asemassa kuin myyjä. Arvopaperinvälittäjällä ja rahastoyhtiöllä on oikeus saada palkkio palveluistaan toimeksiantajaltaan A Oy:ltä ja tällä puolestaan on oikeus saada palkkio täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaalta. Palkkionpalautus muodostuu osaksi yhtiön palkkiota silloin, kun arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö perii palkkion suoraan täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaalta ja arvopaperinvälittäjä tai rahastoyhtiö palauttaa palkkiosta osan tai kokonaan A Oy:lle kuuluvana palkkiona. Kysymys on sopimusjärjestelystä, joka liittyy yhtiön ja arvonpaperinvälittäjän tai rahastoyhtiön väliseen sopimukseen, mutta yhtiön kannalta myös yhtiön ja sen asiakkaan väliseen täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua koskevan sopimuksen toteuttamiseen. Näin ollen katson, että yhtiön on suoritettava arvonlisäveroa palkkionpalautuksista, jotka liittyvät läheisesti yhteen täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelun kokonaisuutta."