KHO:2015:168

Yhtiölle myönnetyn ympäristöluvan perusteella lihasikalan sai laajentaa 3 000-paikkaisesta 5 000-paikkaiseksi. Asiassa oli luvan hakijan valituksesta arvioitava, voitiinko ympäristöluvan edellytysten katsoa täyttyvän, vaikka sikalan yhteydessä olleet ja läheisyyteen rakennettavat yhteensä viisi tai kuusi lietesäiliötä katettaisiin kiinteän katteen sijasta kelluvalla katteella. Yksi paikalla entuudestaan olleista lietesäiliöistä oli tilavuudeltaan 1 070 m^³3, yksi 1 357 m³³ ja yksi 1 592 m³³. Kahden tai kolmen uuden lietesäiliön tilavuudeksi tuli 1 592 m^3³. Lähin naapurin asuinrakennus sijaitsi noin 240 metrin päässä sikalasta. Noin 300 metrin päässä sikalasta oli kaksi vakituista asuntoa ja yksi vapaa-ajan asunto. Noin 400–600 metrin päässä sikalasta oli neljä vakituista asuntoa.

Saadun selvityksen perusteella kiinteä kate ei olisi lietesäiliöstä aiheutuvan hajuhaitan rajoittamisen kannalta merkittävästi tehokkaampi kuin sitä olennaisesti edullisempi kelluva kate. Tämän vuoksi kiinteätä katetta ei tässä tapauksessa voitu pitää parhaana käyttökelpoisena tekniikkana lietesäiliöiden kattamisessa.

Hakemuksesta aluehallintovirastolle tehdyn muistutuksen mukaan hajuhaitta oli aiheutunut nimenomaan itse sikalasta ja lietesäiliöistä aiheutunut hajuhaitta oli keskittynyt lietteen sekoituksen ja levityksen aikaan. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon sikalan sijainti maatalousvaltaisella alueella sekä lietesäiliöiden sijoittaminen poispäin lähimmästä häiriintyvästä kohteesta, toiminnan laajennuksesta ei annetut lupamääräykset huomioon ottaen aiheutunut myöskään ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 3 § 1 momentti 4 kohta ja 2 momentti, 4 § 1 momentti 3 kohta, 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti sekä 43 § 1 ja 3 momentti

Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 37 §

Ks. ympäristönsuojelulaki (527/2014) 5 § 1 momentti 7 kohta, 8 § 1 kohta, 48 § 2 momentti, 49 §, 52 § 1 ja 3 momentti ja 53 §

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 10.4.2014 nro 14/0210/3

Asian aikaisempi käsittely

A Oy on hakenut ympäristölupaa Luumäen kunnan Junttolan kylässä olevalla Toikanpellon tilalla RN:o 1:86 sijaitsevan lihasikalan laajentamiseen niin, että lihasikojen määrä lisääntyy 3 000:sta 5 000:een.

B ja C ovat muistutuksessaan esittäneet muun ohella, että lupahakemuksessa ei ole mainintaa itse sikalan aiheuttamista hajuhaitoista, joita voidaan pitää lietelannan aiheuttamia hajuhaittoja pahempina. Sikalasta aiheutuva hajuhaitta on jatkuvaa. Lietelantaloista tuleva haitta keskittyy lietteen sekoituksen, ajon ja levityksen aikoihin.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 3.6.2013 antamallaan päätöksellä nro 106/2013/1 myöntänyt A Oy:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan Luumäen kunnan Junttolan kylässä sijaitsevalla Toikanpellon tilalla RN:o 1:86 harjoitettavaan sikalatoimintaan sekä toiminnan laajentamiseen. Lupa on myönnetty enintään 5 000 lihasian pitämiseen. Päätöksen lupamääräys 1 kuuluu seuraavasti:

1. Eläinsuojatoimintaa voidaan laajentaa hakemuksen ja sen asemapiirroksen mukaisesti. Uuden sikalan ja lietesäiliöiden tarkat sijaintipaikat ja pohjapiirustukset on hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista toimitettava valvoville viranomaisille Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen sekä Luumäen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tiedoksi. Laajennuksen yhteydessä on hakemuksen mukaisesti pihasikalan toiminta lopetettava ja sen viereinen lietesäiliö poistettava käytöstä. Toimintaa laajennettaessa on toteutettava myös hakemuksessa esitetyt toimet hajuhaittojen vähentämiseksi.

Jos eläinsuojatoimintaa laajennetaan, rakennettavien uusien eläinsuojien lietekuiluihin on asennettava lämpöä keräävä jäähdytysputkisto, joilla kuilussa pysyvä liete pidetään viileänä. Jäähdytysputket on asennettava myös vanhojen eläinsuojien lietekuiluihin vuoden kuluttua uusien eläinsuojien käyttöönotosta, jos se on teknisesti mahdollista.

Jos eläinsuojatoimintaa laajennetaan, eläinsuojien yhteyteen rakennettavat uudet lietelantasäiliöt on varustettava kiinteällä katteella. Kiinteät katteet on rakennettava myös vanhojen eläinsuojarakennusten yhteydessä oleviin lietesäiliöihin vuoden kuluttua uusien eläinsuojien käyttöönotosta.

Luvan saajan on varattava edellä mainituille valvoville viranomaisille mahdollisuus tarkastaa uusien eläinsuojien ja lantavaraston rakenteet ennen niiden käyttöönottoa.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 42 §:ssä säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa, kun otetaan huomioon lupamääräykset, joilla ympäristöhaittoja ja niiden riskejä on vähennetty. Sikala laajenee merkittävästi ja tuleva kokonaiseläinmäärä on verrattain suuri. Sikalan läheisyydessä on joitakin asuntoja ja etäisyydet niistä sikalaan ja lietelantasäiliöihin jäävät alle tämän kokoisten uusien sikaloiden etäisyyssuositusten. Kokonaishajukuorma kasvaa liikaa, jos hajupäästöjä ei pyritä vähentämään tehokkaasti myös nykyisistä sikalarakennuksista ja lietelantasäiliöistä laajennuksen yhteydessä. Siksi lietekuilujen jäähdytysjärjestelmät ja kiinteät katteet on vaadittu myös olemassa olevalle toiminnalle. Ratkaisussa on katsottu tarpeelliseksi laajennuksen yhteydessä tilakeskuksen vieressä ja kaikkein lähimpänä asutusta olevan vanhimman sikalayksikön toiminnan lopettaminen, mitä myös hakija hakemuksessaan esittää. Lietelantasäiliöiden kiinteillä katteilla varmistetaan, että säiliöt ovat aina varjostetut ja ilmanvaihto säiliön pinnalla saadaan vähäiseksi ja lietteen lämpötila myös kesäisin voidaan pitää alhaisena ja hajukaasujen haihtuminen pienenä.

A Oy on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle vaatinut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 1 muuttamista siten, että lietesäiliöt varustetaan kelluvalla katteella. Vaatimuksensa perusteeksi yhtiö on esittänyt muun ohella, että jos yhtiön halkaisijaltaan 24–25 metriä leveissä lietesäiliöissä on kiinteä kate, lietteen sekoittaminen ei onnistu ilman merkittäviä erityisjärjestelyjä. Yhtiön tiedossa ei ole asianmukaista teknistä ratkaisua mainitun kokoisille säiliöille. Kiinteällä katteella ei myöskään saavuteta merkittävää ammoniakkipäästön vähenemistä eikä typpitappioiden pienenemistä. Kiinteä kate joudutaan avaamaan lietteen sekoittamisen ajaksi, jolloin aiheutuu suurempaa hajuhaittaa kuin kelluvan katteen kanssa toimittaessa. Kelluva kate ehkäisee haihtumista myös sekoittamisen aikana.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut hallinto-oikeudelle vastineen.

Lappeenrannan seudun ympäristötoimi on ilmoittanut hallinto-oikeudelle, ettei se anna vastinetta.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut viimeaikaisessa oikeuskäytännössä melko johdonmukaisesti edellytetyn, että asutuksen tuntumaan sijoitetuissa lietesäiliöissä on kiinteä kate. Hyvä hallintokäytäntö puolestaan edellyttää, että lupaviranomaisten ratkaisut ovat yhdenmukaisia, tasapuolisia ja ennakoitavissa. Tarvittaisiin riittävästi Suomen oloissa tehtyjä tutkimuksia lietesäiliöiden kattamisen vaikutuksista hajupäästöihin ja hajuhaittoihin. Jos kiinteästä katteesta hajupäästöjen vähenemisenä saatava hyöty on pieni kelluvilla katteilla saavutettavaan päästöjen vähenemiseen ja sikalan kokonaishajupäästöihin nähden, tulisi lietesäiliöiden sijasta keskittyä sikaloiden ilmanvaihtoa optimoimalla saavutettavaan päästöjen vähenemiseen. Kiinteät katteet hankaloittavat toimintaa ja ovat kalliita. Ellei kiinteää katetta edellytetä, kelluvan katteen on oltava riittävän paksu ja se olisi tehtävä lämpöä tehokkaasti eristävästä materiaalista.

A Oy on antanut vastineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Toiminnan laatu ja sijainti

A Oy:n hakemus tarkoittaa sikalatoiminnan laajentamista siten, että laajennuksen jälkeen tilalla olisi enintään 5 000 lihasikaa. Tilalla on tällä hetkellä kolme sikalarakennusta, joista yksi sijaitsee talouskeskuksen välittömässä läheisyydessä ja kaksi noin 200 metriä talouskeskuksesta lounaaseen. Sikalatoimintaa laajennetaan jatkamalla olemassa olevaa sikalarakennusta pohjoiseen. Laajennuksen yhteydessä talouskeskuksen yhteydessä olevan sikalarakennuksen toiminta lopetetaan.

Asiakirjojen mukaan noin 300 metrin etäisyydellä laajennettavista sikalarakennuksista sijaitsee kaksi vakituista asuntoa ja yksi vapaa-ajan asunto. Lähin asuinkäytössä oleva muu kuin toiminnanharjoittajan asuinrakennus sijaitsee noin 240 metrin etäisyydellä. Noin 400–600 metrin etäisyydellä sijaitsee neljä vakituista asuinrakennusta. Tila sijaitsee maatalousvaltaisella alueella, jolla ei ole maankäytölle rajoituksia. Alue ei sijaitse pohjavesialueella.

Eläinsuojien lannan poisto perustuu lietelantajärjestelmään. Laajennettavan sikalan yhteydessä on tilavuuksiltaan noin 1 592 m^³3:n, 1 357 m^3³:n ja 1 070 m³³:n suuruiset lietesäiliöt. Laajennuksen yhteydessä sikalan läheisyyteen on tarkoitus rakentaa 2–3 uutta tilavuudeltaan noin 1 592 m³³:n suuruista lietesäiliötä. Tilalla on lisäksi käytössä etälietesäiliöitä siten, että lietetilavuutta on lietekuiluineen yhteensä noin 12 063 m³³.

Lietesäiliöiden kattaminen

Lupamääräyksen 1 kolmannen kappaleen mukaan, jos eläinsuojatoimintaa laajennetaan, eläinsuojien yhteyteen rakennettavat uudet lietelantasäiliöt on varustettava kiinteällä katteella. Kiinteät katteet on rakennettava myös vanhojen eläinsuojarakennusten yhteydessä oleviin lietesäiliöihin vuoden kuluttua uusien eläinsuojien käyttöönotosta.

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut, suunnitellun toiminnan laatu ja laajuus sekä etäisyys lähimpiin häiriintyviin kohteisiin, määräys lietesäiliöiden kattamisesta kiinteällä katteella on ollut tarpeen hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvien hajuhaittojen vähentämiseksi. Lupamääräystä 1 ei ole siten syytä muuttaa muutoksenhakijan vaatimalla tavalla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 42 § 1 momentti sekä 43 § 1 ja 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Heikki Huhta, Riikka Mäki, joka on myös esitellyt asian ja Varpu Kujanpää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätösten muuttamista siltä osin kuin lietesäiliöt niiden mukaan on varustettava kiinteällä katteella. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut päätösten muuttamista siltä osin kuin jo olemassa olevat säiliöt on varustettava kiinteällä katteella.

Yhtiö on viitannut Insinööritoimisto Tuotantorakennus Oy:n lausuntoon ja esittänyt vaatimustensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Olemassa olevien lietesäiliöiden varustaminen kiinteällä katteella on rakennusteknisesti mahdotonta. Jos investointi kuitenkin toteutetaan, säiliöiden mahdollinen rikkoontuminen vaarantaa ympäristön.

VTT:n tiedotteesta 2323 ilmenee, ettei kiinteä kate vähennä hajupäästöä. Jotta räjähdyksen vaara vältetään, kate ei voi olla ilmatiivis. Kiinteä kate ei siis ole parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Kiinteän katteen edellyttämiselle ei ole myöskään lainsäädännöllistä perustetta.

Lietettä sekoitettaessa kiinteä kate olisi avattava. Katetta avattaessa haihdunta on voimakkaampaa kuin jos säiliössä on kelluva kate, koska kelluva kate on aina paikoillaan ja siten estää haihduntaa sekoituksen aikanakin.

Kiinteän katteen tulee tavanomaisenakin talvena kantaa noin 100 000 kilogramman lumikuorma, minkä vuoksi kiinteästä katteesta aiheutuvat kustannukset ovat korkeat. A Oy:n saaman tarjouksen mukaan kiinteällä katteella varustettu lietesäiliö maksaisi noin 95 000 euroa. Käytettäessä kelluvaa katetta säiliön hinnaksi tulee noin 30 000 euroa. Korkeiden kustannusten ja sikatalouden nykyisen tilan vuoksi säiliöiden varustaminen kiinteällä katteella on taloudellisesti mahdotonta.

A Oy:n nykyisestä toiminnasta ei ole valitettu. Sikalan laajennus ja uudet säiliöt sijoitetaan sikalan taakse, poispäin häiriintyvistä kohteista.

Kelluva kate tulisi määrätä kaikkiin säiliöihin, koska kiinteä kate on teknisesti ja taloudellisesti huonompi ratkaisu.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on lausunnossaan viitannut lupapäätöksen perusteluihin ja hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan katsonut, että kelluva ka³te on hyväksyttävä kattamistapa A Oy:n vanhoihin ja uusiin lietesäiliöihin. Vanhoihin säiliöihin ei ole rakennusvaiheessa suunniteltu kiinteää katetta, joten pressukate on ainoa niihin teknisesti soveltuva ratkaisu. Nitraattiasetustyöryhmän 29.4.2014 päivätyn muistioluonnoksen mukaan pressukate vähentää päästöjä noin 80 prosenttia ja kelluva kate noin 75 prosenttia, mikä ei ole erona merkittävä. Hakijan esittämät kustannuslaskelmat huomioon ottaen kiinteän katteen edellyttäminen ei tässä tapauksessa ole parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen mukaista.

Valvontaviranomaiseen ei ole oltu yhteydessä A Oy:n toiminnasta aiheutuvan hajun vuoksi. Kelluva kate on kiinteää parempi myös lietettä sekoitettaessa, sillä lietteen pinnalla pysyessään se estää hajun leviämistä tehokkaammin kuin kiinteä kate, jota sekoittamisen vuoksi joudutaan pitämään useasta kohdasta avoimena.

Lappeenrannan seudun ympäristötoimelle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

A Oy:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

B:lle ja C:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valituksen sekä aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntojen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja lupamääräyksen 1 kolmatta kappaletta muutetaan. Tällä päätöksellä muutettuna lupamääräys 1 kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (muutos kursiivilla):

1. Eläinsuojatoimintaa voidaan laajentaa hakemuksen ja sen asemapiirroksen mukaisesti. Uuden sikalan ja lietesäiliöiden tarkat sijaintipaikat ja pohjapiirustukset on hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista toimitettava valvoville viranomaisille Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen sekä Luumäen kunnan ympäristönsuo³jeluviranomaiselle tiedoksi. Laajennuksen yhteydessä on hakemuksen mukaisesti pihasikalan toiminta lopetettava ja sen viereinen lietesäiliö poistettava käytöstä. Toimintaa laajennettaessa on toteutettava myös hakemuksessa esitetyt toimet hajuhaittojen vähentämiseksi.

Jos eläinsuojatoimintaa laajennetaan, eläinsuojien yhteyteen rakennettavat uudet lietelantasäiliöt on varustettava kiinteällä tai kelluvalla katteella. Kelluvan katteen on oltava ominaisuuksiltaan sellainen, että se pysyy lietteen pinnalla, peittää lietteen tehokkaasti eikä hajoa kosteuden vaikutuksesta. Suunnitelma kattamisesta on esitettävä Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen hyväksyttäväksi ennen laajennetun toiminnan aloittamista.

Luvan saajan on varattava edellä mainituille valvoville viranomaisille mahdollisuus tarkastaa uusien eläinsuojien ja lantavaraston rakenteet ennen niiden käyttöönottoa.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Pykälän 2 momentin mukaan tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittelyssä huomioon otettavista seikoista säädetään tarkemmin asetuksella.

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 37 §:n mukaan ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannukset ja hyödyt (8 koh³ta).

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate).

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa momentin 1–5 kohdissa mainittua seurausta, kuten eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset momentin 1–5 kohdissa mainituista seikoista, kuten päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Saatu selvitys

Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (1/2010) mukaan uuden eläinsuojan tulisi sijaita 200–500 metrin etäisyydellä lähimmästä asuinrakennuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta. Suurempaa etäisyyttä edellyttävänä seikkana ohjeessa on mainittu muun muassa se, että kysymyksessä on sikala.

A Oy:lle myönnetyn ympäristöluvan perusteella lihasikalan saa laajentaa 3 000-paikkaisesta 5 000-paikkaiseksi. Sikalan yhteydessä on noin 1 592 m³³:n, 1 357 m³³:n ja 1 070 m³³:n lietesäiliöt. Toimintaa laajennettaessa sikalan läheisyyteen sijoitetaan lisäksi kaksi tai kolme lietesäiliötä, joista kunkin tilavuus on noin 1 592 m³³.

Lähin asuinkäytössä oleva muun kuin toiminnanharjoittajan asuinrakennus sijaitsee noin 240 metrin päässä sikalasta. Noin 300 metrin päässä sikalasta on kaksi vakituista asuntoa ja yksi vapaa-ajan asunto. Noin 400–600 metrin päässä sikalasta on neljä vakituista asuntoa. Hakemuksesta tehdyssä muistutuksessa on vedottu itse sikalasta aiheutuvaan jatkuvaan hajuhaittaan ja todettu, että lietesäiliöistä aiheutuu hajuhaittaa lähinnä lietettä sekoitettaessa ja lietteen levityksen aikaan.

Sikala sijaitsee maatalousvaltaisella alueella. Uudet lietesäiliöt sijoitetaan poispäin lähimmistä häiriintyvistä kohteista, niistä katsoen sikalan taakse.

A Oy:n saaman 12.5.2014 päivätyn tarjouksen mukaan yhden 1 800 m³³:n lietesäiliön kattaminen kelluvalla katteella maksaa 30 000 euroa ja kattaminen pressukatoksella 95 000 euroa.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle viitannut 29.4.2014 päivättyyn nitraattiasetustyöryhmän muistioluonnokseen, jonka mukaan pressukate vähentää päästöjä noin 85 prosenttia ja kelluva kate noin 75 prosenttia. Hakijan esittämät kustannukset huomioon ottaen kiinteän katteen edellyttäminen ei tässä tapauksessa ole parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen mukaista.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Asiassa on luvan hakijan valituksesta arvioitava, voidaanko ympäristöluvan edellytysten katsoa tässä tapauksessa täyttyvän, vaikka sikalan yhteydessä olevat ja läheisyyteen rakennettavat yhteensä viisi tai kuusi lietesäiliötä katettaisiin kiinteän katteen sijasta kelluvalla katteella. Tällöin on ensin arvioitava, edellyttääkö parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentti huomioon ottaen säiliöiden kattamista kiinteällä katteella. Jos mainittua määräystä ei voida perustaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukseen, on arvioitava, estyykö luvan myöntäminen ilman kiinteää katetta ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin, erityisesti sen 5 kohdan nojalla.

Yksi paikalla entuudestaan olevista lietesäiliöistä on tilavuudeltaan 1 070 m³³, yksi 1 357 m³³ ja yksi 1 592 m³³. Kahden tai kolmen uuden lietesäiliön tilavuudeksi tulee 1 592 m³³. Lähin naapurin asuinrakennus sijaitsee noin 240 metrin päässä sikalasta. Noin 300 metrin päässä sikalasta on kaksi vakituista asuntoa ja yksi vapaa-ajan asunto. Noin 400–600 metrin päässä sikalasta on neljä vakituista asuntoa.

Sikalan laajennus 3 000-paikkaisesta 5 000 eläinpaikkaa käsittäväksi on niin merkittävä, että ympäristöluvan edellytyksiä harkittaessa sitä on tarkasteltava kuin kysymys olisi täysin uuden sikalan sijoittamisesta paikalle. Tähän nähden sikalan ja mainittujen kaikkiaan viiden tai kuuden lietesäiliön etäisyydet lähimpiin häiriintyviin kohteisiin ovat toiminnan laajuuteen nähden vähäisiä ja jäävät alle Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeessa (1/2010) esitettyjen suositusten. Ohje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sen mukaiset suositukset muodostavat osan lupaharkinnassa huomioon otettavasta tosiasiaselvityksestä.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa lupamääräysten vaikutus. Lain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa taas on otettava huomioon muun ohella asianomaisen alueen ominaisuudet ja pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta.

Tässä tapauksessa sikalan ja lietesäiliöiden sijoituspaikka on maatalousvaltaista aluetta. Paikalla on entuudestaan sikala, jossa on vuonna 2004 myönnetyn ympäristöluvan perusteella saanut pitää enintään 3 000 lihasikaa, ja sikalan yhteydessä kolme lietesäiliötä. Ympäristöluvan mukaan lietesäiliöt on tullut kattaa kiinteällä tai kelluvalla katteella. Sikalasta lietesäiliöineen aiheutuva haju ei lisäänny samassa suhteessa kuin sikalassa pidettävien sikojen ja toiminnassa muodostuvan, tässä tapauksessa lietteenä käsiteltävän lannan määrä. Paikalla olevat kolme lietesäiliötä ja sinne rakennettavat kaksi tai kolme lietesäiliötä eivät myöskään muodosta yhtä yhtenäistä hajun lähdettä. Niistä kustakin aiheutuvat hajupäästöt saattavat eri syistä vaihdella, eivätkä päästöt välttämättä ole samanaikaisia ja aina yhtä voimakkaita.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Arvioitaessa, mikä kulloinkin on parasta käyttökelpoista tekniikkaa, on ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 37 §:n 8 kohdan mukaan otettava huomioon muun muassa päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannukset ja hyödyt.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa viittaaman 29.4.2014 päivätyn muistioluonnoksen mukaan pressukate vähentää lietesäiliöstä aiheutuvia päästöjä noin 80 prosenttia ja kelluva kate noin 75 prosenttia. Katteiden ero ei siten olisi tässä suhteessa merkittävä.

Ympäristöministeriön 18.12.2014 päivätyn muistion (Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta) mukaan tiivis, esimerkiksi betonista valmistettu, kansi vähentää lietesäiliön ammoniakkipäästöä 95 prosenttia, telttamaiset katteet ja kevyemmät kansirakenteet noin 80 prosenttia ja kelluvat katteet noin 60 prosenttia kattamattoman lietesäiliön ammoniakkipäästöön verrattuna. Tämän mukaan eri katteilla voisi olla hyvinkin merkittävä vaikutus hajupäästöjen rajoittamisessa.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen julkaisun Hajuhaitan vähentäminen maatalouden suurissa eläintuotantoyksiköissä (Mona Arnold ym., VTT tiedotteita 2323, Espoo 2006) mukaan kelluvia katteita käyttäen lietesäiliön ympäristössään aiheuttamaa hajuhaittaa voidaan pienentää mahdollisimman taloudellisesti. EPS-rouheen on mittauksilla todettu vähentävän lietteen pinnalta emittoituvaa hajua 89 prosenttia avoimeen lietepintaan verrattuna. Turpeen vaikutusta tutkittaessa on todettu, että lisättäessä lietteeseen turvetta ammoniakin haju vähenee seuraavasti: 40 tilavuusprosentin lisäys vähentää lietteen ammoniakkipäästöä 50 prosenttia ja 60 tilavuusprosentin lisäys 100 prosenttia. Metaanin tuotanto oli 10–70 prosenttia alempi turpeella seostetussa lietteessä kuin turpeettomassa lietteessä.

Kuten tässä mainituista tuloksista ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta ilmenee, kattamisen vaikutuksesta lietesäiliöiden hajupäästöihin Suomen oloissa ei ole yleisesti pätevää selvitystä, vaan saadut tulokset ovat toistaiseksi olleet selvityksittäin vaihtelevia. Joidenkin tulosten mukaan kiinteän katteen paremmuus hajupäästön rajoittajana on kelluvaan katteeseen nähden varsin vähäinen, toisten tulosten mukaan vähäistä merkittävämpi.

Hakemuksesta tehdyn muistutuksen mukaan hajuhaitta on aiheutunut nimenomaan itse sikalasta ja lietesäiliöistä aiheutunut hajuhaitta on keskittynyt lietteen sekoituksen ja levityksen aikaan. Näin ollen kiinteä kate ei olennaisesti vähentäisi hajuhaittaa, sillä lietteen sekoitus ja levitys edellyttävät myös kiinteän katteen avaamista. Kiinteä kate ei voi muutoinkaan olla täysin tiivis muun muassa lantakaasuista aiheutuvan räjähdysvaaran välttämiseksi.

Selvää sen sijaan on, että kiinteistä katteista aiheutuu enemmän kustannuksia kuin kelluvista katteista. A Oy:n saaman tarjouksen mukaan yhden 1 800 m^3³:n lietesäiliön kattaminen kelluvalla katteella maksaa 30 000 euroa ja kattaminen pressukatoksella 95 000 euroa. Sikäli kuin asiakirjoista ilmenee, yhtiön kolme olemassa olevaa lietesäiliötä eivät tosin yksikään ole tilavuudeltaan 1 800 m³³, kuten tarjouksessa on mainittu, vaan niiden tilavuudet ovat 1 070 m^3³, 1 357 m^3³ ja 1 592 m^3³. Uusien lietesäiliöiden tilavuus on 1 592 m³³. Tarjousta voidaan kuitenkin pitää suuntaa-antavana siltä osin kuin kysymys on erilaisista katteista aiheutuvien kustannusten keskinäisestä suuruusluokasta. Katettavia lietesäiliöitä on tässä tapauksessa viisi tai kuusi.

Koska ei ole voitu riittävällä varmuudella osoittaa, että kiinteä kate olisi lietesäiliöstä aiheutuvan hajuhaitan rajoittamisen kannalta merkittävästi tehokkaampi kuin sitä olennaisesti edullisempi kelluva kate, kiinteätä katetta ei tässä tapauksessa voida pitää parhaana käyttökelpoisena tekniikkana enempää tilalla jo olevien kuin uusienkaan lietesäiliöiden osalta. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon sikalan sijainti maatalousvaltaisella alueella sekä lietesäiliöiden sijoittaminen poispäin lähimmistä häiriintyvistä kohteista, toiminnan laajentamisesta ei annetut lupamääräykset huomioon ottaen aiheudu myöskään ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja lupamääräyksen 1 kolmatta kappaletta on muutettava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Harri Koivusalo. Asian esittelijä Petri Leinonen.