KHO:2016:10

Hankkeessa oli kysymys ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitetun ydinvoimalaitoksen ja siihen liittyvien muiden rakennusten ja rakenteiden rakentamisesta Pyhäjoen Hanhikiven niemen alueelle. Valituksenalainen asia koski kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977, jäljempänä lunastuslaki) tarkoitetun lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä hankkeelle.

Lunastuslupaa koskeneesta valtioneuvoston päätöksestä valittaneen yhdistyksen tarkoituksena oli sääntöjen mukaan säilyttää Hanhikiven alue ydinvoimalaitoksesta vapaana alueena ja varmistaa sen käyttö edelleen kuntalaisten, kyläläisten ja mökkiläisten vapaa-ajanvietto- ja virkistysalueena. Yhdistyksen tarkoituksena oli myös edistää luonnon- ja ympäristön suojelua alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Valtioneuvoston päätöstä ei ollut kohdistettu yhdistykseen eikä päätöksen voitu hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi vaikuttavan yhdistyksen, joka ei omista lunastuksen kohteena olevalla alueella kiinteistöä tai jolla olisi valituksenalaisella päätöksellä lakkautettu erityinen oikeus, oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Koska yhdistyksen valitusoikeus oli Århusin yleissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä turvattu sopimuksen edellyttämällä tavoin ydinvoimalaitoksen rakentamiseen liittyvissä muissa kaava- ja lupamenettelyissä, lunastuslain mukaista lunastuslupaa koskevaa päätöstä, jolla ei päätetä lunastuksen kohteena olevan alueen käytöstä vaan omistusoikeuden lunastuksesta tai omistajan käyttövapauden rajoittamisesta, ei ollut tässä tapauksessa pidettävä Århusin yleissopimuksen 6 artiklassa ja 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna päätöksenä, johon yhdistyksellä olisi yleissopimuksen mukaan oikeus hakea muutosta. Valitus tuli yhdistyksen osalta jättää tutkimatta.

Valitus tutkittiin yhdistyksen asiakumppanina olleen erityisen oikeuden haltijan osalta. Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset lunastukselle olivat olemassa. Valitus hylättiin.

Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 momentti

Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 4 § 1 momentti

Vrt. KHO 2011:49

Päätös, josta valitetaan

Valtioneuvosto 11.12.2014 nro TEM/1223/08.04.01/2012

Valtioneuvoston päätös

Valtioneuvosto on yleisistunnossaan 11.12.2014 Fennovoima Oy:n hakemuksesta myöntänyt yhtiölle kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (jäljempänä lunastuslaki) 4 §:n nojalla luvan hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti lunastamalla hankkia omistusoikeus Hanhikiven ydinvoimalaitoshanketta varten tarvittaviin alueisiin Raahen kaupungissa ja Pyhäjoen kunnassa. Hankkeen toteuttaminen on tärkeää Suomen energiahuollon kannalta. Ydinvoimalaitoksen rakentaminen auttaisi kustannustehokkaassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä sekä edistäisi sähkömarkkinoiden toimivuutta, sähköntuotannon energiaomavaraisuutta ja tehoriittävyyttä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen perusteella sijaintipaikka soveltuu uuden ydinvoimalaitosyksikön rakennuspaikaksi.

Lunastuksen kohteina ovat Pyhäjoen kunnan Parhalahden kylässä sijaitsevat tilat Tyrnikallio 85:2 (noin 0,2 hehtaaria) ja Toivola 85:4 (noin 0,2 hehtaaria), hakemuksessa osoitetut määräalat Pyhäjoen kunnan Parhalahden kylässä sijaitsevasta tilasta, oikeastaan yhteisestä alueesta Parhalahden jakokunta 876:2 (noin 107 hehtaaria) sekä Raahen kaupungin Piehingin kylässä sijaitseva tila Vesijättömaa 8:88 (noin 0,66 hehtaaria). Lunastettavan alueen pinta-ala on yhteensä noin 108,6 hehtaaria. Lunastettaville alueille kohdistuvat erityiset oikeudet lakkautetaan.

Lunastuksen kohde jätetään lunastuslain 10 §:n nojalla lunastustoimituksessa tarkemmin määrättäväksi.

Ydinvoimalaitoksen on tarkoitus tuottaa sähköä vuonna 2024. Koska hankkeella on kiire, valtioneuvosto on lunastuslain 58 §:n nojalla myöntänyt hakijalle oikeuden ottaa haltuunsa lunastettavan omaisuuden ennen lunastuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa (ennakkohaltuunottolupa).

Valtioneuvoston päätöksessä on todettu lunastusta koskevasta hakemuksesta muun ohella seuraavaa:

Hakijan tarkoituksena on rakentaa Pyhäjoen Hanhikiven niemen alueelle ydinvoimalaitos ja siihen liittyvät muut rakennukset ja rakenteet, joita varten hakemuksen mukaisten alueiden lunastus on tarpeen. Hankkeessa on tapahtunut muutoksia lunastuslupahakemuksen jättämisen jälkeen. Hakija on täydentänyt hakemustaan muuttuneiden tietojen osalta 12.9.2014.

Fennovoima Oy on perustettu vuonna 2007. Yhtiön omistavat suomalainen Voimaosakeyhtiö SF ja Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima Oy. Monipuolista omistajakuntaa yhdistää kohtuuhintaisen sähkön tarve. Voimaosakeyhtiö SF omistaa yhtiöstä 66 prosenttia ja RAOS Voima Oy 34 prosenttia. Omistajien välisellä osakassopimuksella on varmistettu, että Voimaosakeyhtiö SF tulee jatkossakin olemaan yhtiön pääomistaja.

Voimaosakeyhtiö SF:ssä on mukana muun muassa teollisuuden yrityksiä sekä paikallisia, pääosin kuntaomisteisia energiayhtiöitä. RAOS Voima Oy on Rosatomin suomalainen tytäryhtiö, joka edustaa Rosatomia Suomessa Fennovoima Oy:n osakkeenomistajana. Voimaosakeyhtiö SF ja RAOS Voima Oy tekivät huhtikuussa 2014 sitovan päätöksen Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamisesta ja rahoittamisesta.

Fennovoima Oy ja Rosatomin tytäryhtiö Rosatom Overseas allekirjoittivat joulukuussa 2013 toimitussopimuksen Pyhäjoelle Hanhikiven niemelle rakennettavasta 1 200 megawatin AES-2006 ydinvoimalaitoksesta. Sovitun aikataulun mukaan ydinvoimala tuottaa sähköä vuonna 2024.

Fennovoima Oy on perustettu tuottamaan kohtuuhintaista sähköä suomalaisille teollisuuden ja kaupan yrityksille sekä kuntien ja kaupunkien omistamille sähköyhtiöille. Hanke tuo sähkömarkkinoille lisää kilpailua, josta hyötyvät kaikki sähkönkäyttäjät. Hankkeella parannetaan maan huoltovarmuutta hajauttamalla ydinvoiman tuotantoa ja vähentämällä Suomen riippuvuutta tuontisähköstä. Hanke tukee hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaa lisäämällä hiilidioksidipäästötöntä sähköntuotantoa. Hankkeen avulla voidaan kehittää Suomea tasapainoisesti tuomalla uuden ydinvoimalapaikan seutukunnalle työpaikkoja ja verotuloja.

Ydinvoimalaitoksen sijoituspaikan valinnassa on käytetty Säteilyturvakeskuksen ohjeessa YVL 1.10 esitettyä yleisperiaatetta, jonka mukaan ydinvoimalaitos on sijoitettava harvaan asutulle alueelle ja etäälle merkittävistä asutuskeskuksista. Valinnassa on otettu huomioon paikallisten olosuhteiden vaikutus laitoksen turvallisuuteen sekä turva- ja valmiusjärjestelyt. Sijoituspaikkapäätös perustuu monipuolisiin selvityksiin. Paikkaa valitessa on otettu huomioon erityisesti turvallisuus, ympäristöasiat, tekninen toteutettavuus, rakentamiskustannukset sekä seutukunnan halu ja kyky vastaanottaa ydinvoimala.

Valtioneuvosto teki 6.5.2010 ja eduskunta hyväksyi 1.7.2010 myönteisen periaatepäätöksensä ydinvoimalan rakentamiseksi. Hakija on pyytänyt maaliskuussa 2014 valtioneuvoston periaatepäätöksen täydennystä. Valtioneuvosto on 18.9.2014 tekemässään periaatepäätöksessä todennut hankkeen olevan edelleen yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Eduskunta hyväksyi 5.12.2014 myönteisen periaatepäätöksen.

Säteilyturvakeskus on 23.5.2014 antanut ydinenergialain 12 §:n tarkoittaman alustavan turvallisuusarvion hakijan ydinvoimalaitoshanketta koskevasta hakemuksesta valtioneuvoston 6.5.2010 antaman ydinenergialain 11 §:n mukaisen periaatepäätöksen täydentämiseksi. Alustavan turvallisuusarvion mukaan sijaintipaikan, Pyhäjoen Hanhikiven niemen, olosuhteissa ei ole sellaisia piirteitä, jotka olisivat esteenä uuden ydinvoimalaitoksen ja periaatepäätöshakemuksessa mainittujen siihen liittyvien muiden ydinlaitosten rakentamiselle turvallisuusvaatimusten mukaisesti.

Hanhikiven niemen alueella hankkeen toteuttamisen edellyttämä kaavoitus on valmistunut ja saanut lainvoiman kaikilla kolmella kaavatasolla. Ydinvoimamaakuntakaava on saanut lainvoiman 21.9.2011. Hanhikiven alueella ovat voimassa Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaavat Pyhäjoen ja Raahen alueella. Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaava on hyväksytty Pyhäjoen kunnanvaltuustossa 27.10.2010 ja Raahen kaupunginvaltuustossa 15.11.2010. Asema- ja osayleiskaavat ovat tulleet lainvoimaisiksi kuulutusten jälkeen kesällä 2013.

Säteilyturvakeskuksen ohjeen YVL 1.10 (Ydinvoimalaitoksen sijaintipaikkaa koskevat vaatimukset) mukaan: "Ydinvoimalaitoksen laitosalue ulottuu noin kilometrin etäisyydelle laitoksesta. Se määritellään alueeksi, jolla saa olla pääsääntöisesti vain voimalaitokseen liittyviä toimintoja. Kiinteä asutus on kielletty ja työntekijöiden majoitusta tai vapaa-ajan asutusta sallitaan vain erittäin rajoitetusti. Ydinvoimalaitoksen käytöstä vastaavan luvanhaltijan on voitava määrätä kaikesta tällä alueella tapahtuvasta toiminnasta ja voitava tarvittaessa poistaa asiaan kuulumattomat henkilöt alueelta tai estää näitä pääsemästä sille. Laitosalueella voi olla muuta laitoksen käyttöön liittymätöntä toimintaa edellyttäen, ettei siitä aiheudu uhkaa laitoksen turvallisuudelle. Alueen kautta voi kulkea liikenneväylä, jos liikenne on vähäistä ja se voidaan tarvittaessa pysäyttää. Vierailuja laitosalueelle voidaan tehdä edellyttäen, että laitoksen käyttäjän on mahdollista valvoa vierailijoiden liikkumista." Käytännössä laitosalueen turvajärjestelyt edellyttävät, että alue on aidattu ja alueella noudatetaan tarkkaa kulkukontrollia, mistä johtuen alueella ei voi olla sellaista toimintaa, joka ei olisi ydinvoimalaitoksen käytöstä vastaavan luvanhaltijan määräyksessä.

Ydinvoimalaitoksen valmiusjärjestelyistä annetun valtioneuvoston asetuksen (753/2008) mukaan voimalaitosalueella tarkoitetaan "ydinlaitoksen käytössä olevaa ja sitä ympäröivää aluetta, jolla liikkuminen ja oleskelu on rajoitettu poliisilain (493/1995) 52 §:n nojalla annetulla sisäasianministeriön asetuksella".

Maankäyttösuunnitelmat, viime kädessä asemakaava, osoittavat konkreettisesti ja tähän tapaukseen sovellettuna valtioneuvoston asetuksen ja Säteilyturvakeskuksen ohjeen mukaisen ydinvoimalaitoksen laitosalueen ulottuvuuden. Yksityiskohtaisesti laitosalue määritellään ydinvoimalaitoksen rakentamislupahakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Hakija on pyrkinyt saamaan ydinvoimalaitosta varten tarvittavat maa- ja vesialueet hallintaansa vapaaehtoisin kiinteistökaupoin. Pyhäjoella ja Raahessa hakijan hallinnassa on maa- ja vesialueita yhteensä noin 366 hehtaaria. Yhtä suoraa kiinteistön kauppaa ja kiinteistökaupan esisopimusta lukuun ottamatta kaikki maanomistajien kanssa tehdyt sopimukset ovat kaksiosaisia vuokrasopimuksia, jotka sisältävät sitovan esisopimuksen alueen kaupasta. Hakijan hallinnassa olevat alueet koostuvat 37 eri maanomistajan kanssa tehdyistä sopimuksista koskien 39 kiinteistörekisterin mukaista tilaa joko kokonaisuudessaan tai osaa tilan alueesta. Lunastuslupahakemuksen kohteena olevaa kiinteää omaisuutta ei kuitenkaan ole onnistuttu hankkimaan vapaaehtoisin kaupoin tai muin vastaavin järjestelyin. Hakijan viranomaismääräyksissä edellytetty tavoite on, että hankkeen laitosalue on ydinvoimalaitoksen omistajan hallinnassa riippumatta kaavassa esitetystä tarkemmasta käyttötarkoituksesta. Hankkeen pitkäaikaisesta kestosta (rakennusaika ja suunniteltu 60 vuoden käyttöaika) johtuen hallintaoikeuden turvaaminen omistusoikeuden nojalla on tarpeen mukaista.

Hankkeesta on laadittu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen arviointiselostus vuonna 2008 ja muuttuneiden tietojen osalta vuonna 2014. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyissä on todettu hankkeesta aiheutuvien paikallisten ympäristöhaittojen jäävän vähäisiksi. Hankkeen näkyvimmät vaikutukset olisivat jäähdytysvesistä johtuvasta sijoituspaikan ympäristön merialueen lämpenemisestä aiheutuvat muutokset.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pro Hanhikivi ry asiakumppaneineen on valituksessaan vaatinut, että valtioneuvoston valituksenalainen päätös kumotaan ja Fennovoima Oy:n lunastuslupahakemus hylätään. Muutosta valtioneuvoston päätökseen haetaan Parhalahden jakokunnan maa- ja vesialueeseen sekä tilaan Tyrnikallio kohdistuvilta osin. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee kieltää lunastusluvan täytäntöönpano myös ennakkohaltuunottoluvan osalta. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee pyytää ennen asian ratkaisemista Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu siitä, ovatko lunastuslain 4 §:n 1 ja 2 momentin edellytykset pakkolunastukselle olemassa. Lisäksi valittajat tulee vapauttaa oikeudenkäyntimaksusta.

Pro Hanhikivi ry asiakumppaneineen on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Peruskriteerinä lunastukselle on yleinen tarve. Ydinvoimalaitoksen rakentaminen edellyttää valtioneuvoston ydinenergialain 11 §:n nojalla tekemää ja eduskunnan vahvistamaa periaatepäätöstä siitä, että ydinlaitoksen rakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Valtioneuvoston tekemät periaatepäätökset sisältävät ehdot, joiden mukaan yhtiön tosiasiallisesta omistuksesta selkeän enemmistön, vähintään 60 prosenttia, tulee olla kotimaisilla toimijoilla ja yhtiöllä tulee olla esittää 30.6.2016 mennessä ydinjätehuollon osalta joko sopimus yhteistyöstä nykyisten jätehuoltovelvollisten kanssa tai Fennovoima Oy:n oman käytetyn polttoaineen sijoitusta koskeva ympäristövaikutusten arviointiohjelma.

Valtioneuvosto toteaa päätöksessään Fennovoima Oy:n hankkeen olevan yleisen tarpeen vaatima ja lunastuksen olevan tarpeellinen hankkeen toteuttamiseksi. Valtioneuvosto jättää ottamatta kantaa lunastusluvan oikeudellisten edellytysten täyttymiseen. Päätös perustetaan vain näkemykseen, että hanke olisi tärkeä Suomen energiahuollon kannalta, auttaisi kustannustehokkaasti kasvihuonekaasujen vähentämisessä, edistäisi sähkömarkkinoiden toimivuutta, sähköntuotannon omavaraisuutta ja tehoriittävyyttä.

Hanke ei ole yksiselitteisesti yleisen tarpeen vaatima. Hankkeen hyödyistä suuri osa menee ulkomaille, sillä Fennovoima Oy:n tarkoitus on tuottaa omakustannushintaista sähköä omistajilleen, joista vain vähintään 60 prosenttia tulee olla Suomesta tai EU/EFTA -alueen maista, ja suunnitellun ydinvoimalaitoksen tekniikka, polttoaine ja rakennusaikainen työvoima tulevat merkittäviltä osin Suomen ulkopuolelta. Fennovoima Oy:n hankkeen merkitys yleisen tarpeen vaatimana tai yleisen edun mukaisena on kyseenalainen siitäkin syystä, että arviot osoittavat sähkön kulutuksen huomattavaa laskua verrattuna hankkeen perusteluna käytettyyn lähtötilanteeseen vuonna 2008.

Lunastusluvan perusteena oleva valtioneuvoston tekemä myönteinen periaatepäätös on kiistanalainen, sillä ydinenergialaki ei tunne periaatepäätöksen täydennysmenettelyä, jota Fennovoima Oy:n tapauksessa on sovellettu. Valtioneuvoston tekemästä ja eduskunnan vahvistamasta päätöksestä ei ole valitusmahdollisuutta, joten päätöksen lainmukaisuus ja validius tulee arvioida lunastuslupapäätöksen perusteena. Valituksenalaisen lunastuslupapäätöksen hetkellä ja valituksen jättöhetkeen mennessä Fennovoima Oy ei ole toteennäyttänyt yhtiön omistuspohjasta tai ydinjätehuoltoratkaisusta periaatepäätöksessä vaadittujen ehtojen täyttymistä. Ydinenergialain mukainen arviointi yhteiskunnan kokonaisedusta ja arviointi yleisen tarpeen toteutumisesta ei siten ole vielä päättynyt eikä tullut toteen näytetyksi.

Lunastuslain 4 §:n mukaan lunastuslupaa hakevan on esitettävä luotettava selvitys siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen. Fennovoima Oy:lle myönnetty lunastuslupa ja ennakkohaltuunottolupa ajoittuu tilanteeseen, jossa ei ole varmuutta siitä, ovatko ydinvoimalahankkeen toteuttamiseen tarvittavien lupien myöntämisedellytykset kunnossa ja voiko aiottu lunastustarkoitus siten toteutua. Jotta aiottu lunastustarkoitus voi toteutua, Fennovoima Oy:n tulee eduskunnan vahvistaman myönteisen periaatepäätöksen lisäksi saada valtioneuvoston myöntämä rakentamislupa, jota yhtiön on periaatepäätösten mukaisesti haettava 30.6.2015 mennessä. Koska Fennovoima Oy ei ole toteennäyttänyt periaatepäätöksissä asetettujen ehtojen täyttymistä, Fennovoima Oy:n ei voida katsoa esittäneen luotettavaa selvitystä siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen.

Lunastuslain 4 §:n mukaan lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla. Fennovoima Oy ilmoitti jo alkuperäisessä periaatepäätöshakemuksessaan, että yhtiöllä on hallinnassaan hankkeen toteuttamisen edellyttämä yhtenäinen maa-alue kummallakin vaihtoehtoisella sijoituspaikalla (Pyhäjoki, Simo). Näin ollen hakija on epäsuorasti ilmoittanut, että lunastuksen tarkoitus on saavutettavissa myös ilman pakkolunastusta, jolloin lunastuslain 4 §:n mukaisesti lunastusta ei saa panna toimeen.

Yhtiö ei ole lunastuslupahakemuksen vireille saattamisen jälkeen lähestynyt osaa maanomistajista. Yhtiö ei ole myöskään pyrkinyt neuvotteluteitse minkäänlaisiin sopimuksiin mm. erityisten oikeuksien haltijoiden kanssa ennen lunastushakemuksen vireille saattamista tai vireilläolon aikana. Ensimmäinen tiedustelu vuokratonteilla sijaitsevien rakennusten omistussuhteista ja neuvotteluhalukkuudesta on päivätty 11.11.2014, vain kuukautta ennen lunastuspäätöstä. Yhtiö ei myöskään ole millään tavoin ilmaissut halukkuuttaan muuttaa Parhalahden jakokunnalle ja muille maanomistajille jättämiensä tarjousten ehtoja siten, että maanomistajan oikeusturva siinä tapauksessa, että hanke ei toteudu yhtiön toivomalla tavalla, tulisi turvattua.

Fennovoima Oy on käynyt neuvotteluja Parhalahden osakaskunnan kanssa lunastuslupahakemuksen jättämisen jälkeen kiinteistökaupan esisopimuksesta 157 hehtaarin maa- ja vesialueen hankkimiseksi. Parhalahden osakaskunta on 9.5.2009 päätöksellään hylännyt Fennovoima Oy:n kirjallisen vuokra/ostotarjouksen kyseisestä noin 157 hehtaarin maa- ja vesialueesta. Fennovoima Oy ei ole missään vaiheessa tehnyt tarjousta tai käynyt neuvotteluja lunastuslupapäätöksessä mainitusta 107 hehtaarin maa- ja vesialueesta. Hakija ei ole siten pyrkinyt Parhalahden osakaskunnan kanssa vapaaehtoiseen kauppaan eikä lunastuksen tarpeellisuus tule todistetuksi.

Osa Parhalahden osakaskunnan maa- ja vesialueiden vuokralaisista eli erityisten oikeuksien haltijoista on jäänyt ilman lunastuslain 9 §:n mukaista todisteellista tiedoksiantoa lunastuslupahakemuksesta. Fennovoima Oy ei ole selvittänyt Parhalahden osakaskunnalta lunastuslupahakemuksen kohteena olevan alueen erityisiä oikeuksia, vaan viittaa hakemuksella pelkästään tiedossaan oleviin erityisiin oikeuksiin ja niiden haltijoihin. Parhalahden osakaskunnan hoitokunnan kokousmuistion 26.8.2014 mukaan osakaskunta on luovuttanut Fennovoima Oy:n käyttöön kopiot osakaskunnan tiedossa olevista vuokrasopimuksista: 10 kpl mökkitonttien vuokrasopimuksia ja 4 kpl maa-alueen vuokrasopimuksia. Hoitokunnan Fennovoima Oy:lle toimittamat tiedot eivät tiettävästi ole sisältäneet asiakirjoja, joiden mukaan osakaskunnalla on edellisten vuokrasopimusten ohella myös vanhoja 50–75 vuoden pituisia voimassaolevia rinnakkaisia vuokrasopimuksia, joiden oikeudellinen asema on selvitettävänä. Lunastusluvan hakija ei ole pyynnöstä huolimatta ollut halukas huomioimaan kyseisten erityisoikeuksien omistajien asemaa, eikä ole ollut halukas neuvottelemaan kyseisten erityisoikeuksien omistajien kanssa. Fennovoima Oy on lähettänyt osalle vuokralaisia kirjeet (päivätty 11.11.2014), joissa on tiedusteltu vuokratontilla olevien rakennusten omistusta ja kehotettu vahvistamaan, että vuokralaiset olisivat halukkaita neuvottelemaan vuokrasuhteen päättämisestä ja siihen liittyvistä korvauksista. Vastausta edellytettiin jo 19.11.2014 mennessä.

Lähtökohtaisesti lunastaa saadaan vain sen verran kuin tarve vaatii ja vain silloin, kun muulla keinoin ei päästä tavoiteltuun tulokseen. Myös ennakkohaltuunottotoimet tulee minimoida siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Lunastuspäätöksessä ei kyetä osoittamaan riittävästi, miksi suoja-alueen tulisi olla haetun laajuinen. Vasteaika voidaan minimoida turvahenkilöstön järkevällä sijoittelulla ja hyvin suunnitellulla ja liikkeeseen perustuvalla aktiivisella partioinnilla. Tämän vuoksi mitään tarvetta muutoksenhakijoiden kiinteistöjen ennakkohaltuunotolle ei ole. Pakkolunastuspäätöksessä sallittu ennakkohaltuunotto on ylimitoitettu toimi, joka tulee kieltää.

Suomen oikeuskäytännössä ei ole aiemmin ratkaistu samankaltaista lunastustapausta, eikä yksityiselle yritykselle ole aiemmin myönnetty pakkolunastuslupaa ydinvoimalan rakentamiseksi. Huomioiden edellä mainitut seikat ja muut aiemmin mainitut Fennovoima Oy:n hankkeeseen liittyvät lunastustarkoituksen toteutumista ja yleistä tarvetta koskevat epävarmuudet, sekä erityisesti Hanhikivenniemen suojelulliset erityispiirteet, lunastuslupahakemuksen alaisten kiinteistöjen nykyinen käyttö ja hankealueelle suunniteltujen maansiirtotöiden laajuus, voidaan perustellusti todeta, että ennakkohaltuunottoluvasta voi seurata peruuttamattomia vaikutuksia. Mikäli koko ydinvoimalahanke raukeaa EU:n ja muiden tahojen voimalaitostoimittajalle, sen käyttämille rahoituslaitoksille, ydinvoima-alalle ja Venäjän valtiolle asetettavien pakotteiden johdosta, ei ole mitään varmuutta siitä, että muutoksenhakijat saisivat korvausta kärsimistään vahingoista. Sen vuoksi myös ennakkohaltuunottoluvalle ja -toimille ei ole perusteita, vaan ne tulee asettaa täytäntöönpanokieltoon jo ennen ratkaisua muutoksenhausta pakkolunastuspäätökseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden tulee tehdä Euroopan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö siitä, ovatko Fennovoima Oy:n ydinvoimahankkeen pakkolunastuspäätöksen edellytykset olemassa lunastuslain 4 §:n 1 ja 2 momentin edellyttämällä tavalla. EU-parlamentti on asettamassa uusia pakotteita ydinvoimayhteistyölle Venäjän ja sen hallinnassa olevien ydinvoimatoimijoiden kanssa. Lisäksi pakotetoimet kohdistuisivat venäläisyritysten kansainväliseen maksuliikenteeseen. Fennovoima Oy:n laitostoimittaja ja hankerahoitus tulee taholta, johon kohdistuvat pakotteet ovat pikemminkin tulevaisuudessa laajenemassa kuin supistumassa tai poistumassa. Hanke näyttäisi olevan EU:n tavoitteiden vastainen. On arvioitavissa, että hanke saattaisi jäädä kesken, ydinvoima-asiantuntemus jäädä puutteelliseksi ja hankkeen rahoitus pääosakkaan osalta jäädä vajaaksi.

Fennovoima Oy on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on vaatinut, että valitus jätetään tutkimatta Pro Hanhikivi ry:n osalta puuttuvan valitusoikeuden vuoksi ja ennakkohaltuunottolupaa koskevilta osin päätöksen valituskelpoisuuden puuttumisen vuoksi sekä hylätään muilta osin.

Yhtiö on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Pro Hanhikivi ry ei omista tai muutoinkaan hallitse kiinteistöä tai erityistä oikeutta lunastuskohteessa eikä lunastushanke muutoinkaan koske yhdistyksen kiinteistöliitännäistä etua tai oikeutta. Näin ollen Pro Hanhikivi ry:llä ei ole valitusoikeutta lunastuslupa-asiassa.

Lunastuslain 87 §:n mukaan valtioneuvoston ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea valittamalla muutosta. Päätöksen valituskelpoisuus on välttämätön prosessinedellytys, jonka puuttuessa valitus tulee jättää ennakkohaltuunottoluvan osalta tutkimatta.

Ennakkohaltuunottoon liittyvät toimenpiteet käsittävät raivaus-, maansiirto- ja muita vastaavia toimenpiteitä, joita ei voida pitää peruuttamattomina. Ennakkohaltuunotto-oikeuden keskeyttämistä ei voida perustella sillä, että yhtiö olisi ryhtynyt peruuttamattomiin, saati laittomiin toimenpiteisiin lunastuskohteessa. Peruuttamattomat työt, kuten ydinvoimalaitoksen rakentaminen, alkavat vasta kun lunastuslupa on saanut lainvoiman ja voimalaitokselle on myönnetty maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset rakennusluvat.

Yhtiö olisi kykenevä korvaamaan maanomistajille ennakkohaltuunoton aikana lunastettavalle omaisuudelle aiheutuneet vahingot, mikäli lunastus ei toteutuisikaan. On ilmeistä, että lunastusalueen maanomistajat eivät tosiasiallisesti epäile yhtiön kykyä kantaa vahingonkorvausvastuuta, koska lunastettavien alueiden ennakkohaltuunottoa koskevassa lunastustoimituksessa 25.3.2015 yksikään asianosaisista ei esittänyt ennakkokorvauksia koskevia vaatimuksia.

Valtioneuvosto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että ydinvoimalaitoshanke on valtioneuvoston periaatepäätösten 6.5.2010 ja 18.9.2014 mukaan yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Yleisen tarpeen käsilläolo on perusteltu päätöksessä monipuolisesti ja asianmukaisesti eikä valittajien väite lunastuksen edellytysten puuttumisesta ole perusteltu. Valitusoikeus valtioneuvoston periaatepäätöksestä määräytyy hallintolainkäyttölain mukaisesti. Muutoksenhakumahdollisuudet määräytyvät samoilla perusteilla molempien periaatepäätösten osalta. Sillä, että ydinenergialaissa ei ole mainittu periaatepäätöksen täydennysmenettelyä, ei ole merkitystä päätöksiä koskevan muutoksenhakumenettelyn kannalta. Kenenkään asianosaisen oikeusturvan ei voida katsoa vaarantuneen sillä perusteella, että valtioneuvosto teki asiassa uuden periaatepäätöksen 18.9.2014.

Valituksessa väitetään, että lunastushankkeen ydinenergialain 19 §:n mukaiset edellytykset jäävät täyttymättä ydinjätehuollon ja tarvittavan asiantuntemuksen osalta, joten lunastaja ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen. Väite on virheellinen, koska ydinenergialain mukaisilla edellytyksillä ei ole yhteyttä lunastusasian arviointiin eikä ydinenergialain lupaedellytyksiä voida arvioida lunastuslain mukaisessa lupa-asiassa. Lunastuslupaharkinnassa ei voida edellyttää, että ydinvoimahankkeen kaikkien lupien ja suunnitelmien tulisi olla valmiita, jota lunastuslupa voidaan myöntää. Ydinenergialain mukaista rakentamislupaa ei edes voida myöntää ennen kuin sen hakija on saanut rakennuspaikan hallinnan eli tässä tapauksessa lunastushankkeen on ajoituttava aikaan ennen ydinenergialain mukaisen luvan hakemista.

Valittajat esittävät, että lunastettavaan alueeseen kuuluvaa vesialuetta ei olisi tarpeen lunastaa, jos Fennovoima Oy toteuttaisi ydinvoimalahankkeen vaihtoehtoisella tekniikalla eli rakentamalla voimalan jäähdytystornit maa-alueille. Hankkeen alueelle on laadittu ympäristövaikutusten arviointimenettelyihin pohjautuen Pyhäjoen Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen asemakaava, joka sai lainvoiman 11.6.2013. Voimalan teknisten ratkaisujen muuttamiselle tässä vaiheessa ei ole perusteita, koska hankkeen eri toteutusvaihtoehdot on asianmukaisesti vertailtu eikä alueen asemakaava mahdollistaisi jäähdytystornien rakentamista. Laitostyypin vaihtaminen tässä vaiheessa olisi teknis-taloudellisesti hankkeen kannalta kestämätön vaihtoehto.

Lähes koko ydinvoimalaitoksen toimintaansa varten tarvitsema maa- ja vesialue on hankittu vapaaehtoisin toimenpitein. Kaikille tiedossa olleille kiinteän omaisuuden omistajille on toimitettu tarjous. Hankealueen maanomistajia ja erityisten oikeuksien haltijoita on selvitetty ensisijaisesti kiinteistötietojärjestelmästä saatavilla olevien tietojen perusteella. Parhalahden osakaskuntaan vuokra- tai muussa käyttöoikeussuhteessa oleville lomarakennusten omistajille ei kuitenkaan ole esitetty suoraa ostotarjousta. Fennovoima Oy on esittänyt osakaskunnalle, että lopullisen kiinteistön kaupan solmimisen jälkeen yhtiö maksaa erikseen sovittavan korvauksen vuokratonteilla sijaitsevista rakennuksista. Korvaus perustuu tällöin Fennovoima Oy:n yleisesti alueen muiden loma-asuntojen hinnoittelussa soveltamiin periaatteisiin. Mainittu ehto on sisällytetty myös osakaskunnalle tehtyyn sopimusehdotukseen. Osakaskunnan on edellytetty käyvän neuvottelut vuokra- tai muun käyttöoikeuden voimassaolon päättämisestä. Fennovoima Oy on kuitenkin lähestynyt tiedossaan olevia vuokralaisia 11.11.2014 päivätyllä kirjeellä ja tarjonnut mahdollisuutta neuvotteluiden käymiseen.

Valittajat perustelevat EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisun tarvetta EU:n ja Venäjän välisellä poliittisella tilanteella ja Venäjälle asetettavilla uusilla kappapakotteilla. Valittajat eivät mainitse mitään sellaista unionin oikeuteen liittyvää tulkintakysymystä, joka voisi olla ennakkoratkaisun kohteena. Lunastuslain 4 §:n mukaisen yleisen tarpeen vaatimuksen täyttyminen ja lunastettavan omaisuuden käyttöä koskevan luotettavan selvityksen olemassaolo ovat puhtaasti kansalliseen oikeuteen eli lunastuslakiin liittyviä kysymyksiä.

Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Pro Hanhikivi ry asiakumppaneineen on antanut selityksen ja lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa se on toistanut vaatimuksensa ja todennut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Pro Hanhikivi ry:n sääntöjen määrittelemällä tavalla Fennovoima Oy:n suunnittelema ydinvoimalaitoshanke kokonaisuudessaan on yhdistyksen edun vastainen. Ydinvoimalaitoshankkeen toteutumiseen ja alueen käyttötarkoituksen muuttamiseen tähtäävä lunastuslupamenettely on yksiselitteisesti yhdistyksen etuun välittömästi vaikuttava asia ja yhdistys on hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla asianosainen.

Yhdistyksen valitusoikeutta arvioitaessa on huomioitava yhdistyksen toiminnan tarkoitus, yhdistyksen valituksessa ja aiemmin lunastusluvasta lausuttaessa esittämät ympäristönäkökohtiin liittyvät perusteet, Århusin sopimuksen liitteen I mukaisesti määräytyvä sopimuksen soveltamisala ja 9 artiklan 2 kappale, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevä tulkintavaikutus arvioitaessa sopimuksen 9 artiklassa tarkoitettujen rekisteröityjen yhdistysten muutoksenhakuoikeutta kansallisten säännösten nojalla sekä se, että Fennovoima Oy:n hankkeeseen on tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Fennovoima Oy on toteuttanut jo nyt omistamillaan alueilla peruuttamattomiksi katsottavia toimenpiteitä avohakkaamalla yli sata hehtaaria Perämeren rannikon merkittävimpiä suojelualueiden ulkopuolisia primäärisukkessiovaiheen metsiä sekä rakentamalla alueelle rakenteiltaan pysyväksi katsottavaa tiestöä. Ilman asianmukaista lupaa asemakaava-alueella aloitetun Hanhikiven yhdystien jatko-osan rakentaminen tielinjan viereisen aitalinjan maanrakennustyöt sekä puuston kaataminen on aloitettu osittain myös lunastuspäätöksen mukaisilla ennakkohaltuunoton alaisilla Parhalahden osakaskunnan alueilla. Osakaskunta on kokouksessaan 31.1.2015 tehnyt päätöksen kyseisten alueiden myynnistä Fennovoima Oy:lle, mutta päätös ei ole lainvoimainen.

Korkein hallinto-oikeus jätti päätöksellään 1.12.2014 Pro Hanhikivi ry:n valtioneuvoston periaatepäätöstä koskevan valituksen tutkimatta sillä perusteella, että ydinenergialain 75 §:n 1 momentin mukaan periaatepäätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Koska Fennovoima Oy käyttää juuri periaatepäätöstä todistaessaan lunastuslain 4 §:n mukaista yleistä tarvetta, kuuluu periaatepäätöksen yhteydessä tapahtuva yleisen tarpeen arviointi tässä tapauksessa lunastuslain lailliseen arviointiin.

Pro Hanhikivi ry asiakumppaneineen on täydentänyt valitustaan sille toimitetun täydennyspyynnön johdosta ja todennut muun ohella seuraavaa:

Parhalahden osakaskunta teki 31.1.2015 vapaaehtoisen sopimuksen Fennovoima Oy:n kanssa maa- ja vesialueiden myymisestä yhtiölle, jolloin muutoksenhaku osakaskunnan osakkaiden osalta kävi hyödyttömäksi.

Korkein hallinto-oikeus ei antanut ratkaisua lunastusluvan täytäntöönpanokiellon vaatimuksen johdosta, jolloin Fennovoima Oy:lle myönnettiin maa- ja vesialueiden ennakkohaltuunottolupa ennen valtioneuvoston periaatepäätökseen sisällytetyn omistusta koskevan ehdon täyttymistä.

Fennovoima Oy on jättänyt 30.6.2015 työ- ja elinkeinoministeriöön puutteellisen rakentamislupahakemuksen ja saanut moninaisen täydennysmenettelyn jälkeen rakentamislupahakemuksensa käsittelyn vireille ministeriössä 5.8.2015.

Fennovoima Oy on myös syksyn 2015 kuluessa saanut tehtyä kaupat kaikista ydinvoimahankkeelleen tarvitsemistaan maa- ja vesialueista. Näin ollen muutoksenhaku on tullut sekä erityisten oikeuksien haltijoiden että yksityisten maanomistajien osalta hyödyttömäksi.

Pro Hanhikivi ry:n valtakirjalla edustamien asiakumppaneiden osalta valitus valtioneuvoston lunastuslupapäätöksestä ei ole enää ajankohtainen. Sen sijaan Pro Hanhikivi ry:n vaatimus valituksen tutkimisesta sen periaatteellisen merkityksen ja ennakkotapauksen luonteen vuoksi on edelleen relevantti.

Fennovoima Oy on sille toimitetun täydennyspyynnön johdosta todennut muun ohella seuraavaa:

Fennovoima Oy on saanut vapaaehtoisin kaupoin omistusoikeuden kaikkiin niihin kiinteistöihin, jotka sisältyvät valtioneuvoston myöntämään lunastuslupaan. Näin ollen lunastustoimitus käsittänee enää jäljellä olevien erityisten oikeuksien lakkauttamisen, kiinteistönmuodostukseen liittyviä toimenpiteitä sekä mahdollisesti joitain korvauskysymyksiä. Fennovoima Oy tekee lunastustoimikunnalle lunastuslain 73 §:n mukaisen ilmoituksen, jolla yhtiö ilmoittaa luopuvansa lunastuksesta niiden alueiden osalta, jotka on hankittu vapaaehtoisin kaupoin. Lunastustoimitusta pyydetään jatkettavaksi muilta osin.

Valittajat ovat valituksessaan vedonneet muun ohella siihen, että erityisten oikeuksien haltijoita ei olisi kohdeltu laillisesti lunastuslupa-asian hakemusvaiheessa. Koska lunastusasia on edelleen relevantti vähintäänkin osin erityisten oikeuksien lakkauttamisen osalta, lienee niin, että korkeimman hallinto-oikeuden tulisi tehdä pääasiaratkaisu valituksen johdosta.

Pro Hanhikivi ry on toimittanut lisäselvitystä, jossa se on viitannut asiakumppaniltaan Parhalahden kalastajainseura ry:ltä saamiinsa tietoihin kalastajainseuran ja Fennovoima Oy:n välisten neuvotteluiden tilanteesta.

Fennovoima Oy on täydentänyt valituksen johdosta antamaansa selitystä.

Parhalahden kalastajainseura ry on sille toimitetun selvityspyynnön johdosta todennut muun ohella seuraavaa:

Kalastajainseura on ollut mukana asiakumppanina Pro Hanhikivi ry:n valituksessa. Kalastajainseura on ollut Parhalahden kylävesialueen kalastusoikeuden haltija jo vuodesta 1942. Seuran jäsenmäärä vaihtelee sadan henkilön molemmin puolin. Vieraslupia ulkopaikkakuntalaisille myydään vuodesta riippuen 50–150.

Fennovoima Oy ei ole tehnyt tai edes pyrkinyt tekemään sopimusta erityisten oikeuksien lakkauttamisesta Parhalahden kalastajainseuran kanssa. Fennovoima Oy ei ole lupauksistaan huolimatta ottanut yhteyttä kalastajainseuraan erityisten oikeuksien lakkauttamisesta johtuvien korvausten sopimiseksi. Heinäkuussa Fennovoima Oy:n toimistolla luvattiin, että heiltä ollaan Parhalahden kalastajainseuraan yhteydessä, jolloin saataisiin myös tietoa, missä ja miten kalastus voi alueella jatkua.

Parhalahden osakaskunta on lähettänyt kalastajainseuralle 24.11.2015 päivätyn kirjelmän, jossa se on ilmoittanut vuokraoikeuden katkenneen osakaskunnan 17.9.2015 tekemän kaupan johdosta. Parhalahden osakaskunnalla ei ole enää oikeutta irtisanoa vuokrasopimusta, koska osakaskunta ei ole enää alueen omistaja. Tämä 24.11.2015 päivätty kirje osakaskunnalta oli ensimmäinen ilmoitus kalastusoikeuden irtisanomisesta Parhalahden kalastajainseura ry:lle. Kalastajainseuralle ei myöskään ole maksettu korvauksia minkään tahon toimesta taikka neuvoteltu erityisten oikeuksien lakkauttamisesta tai niistä maksettavista korvauksista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta Pro Hanhikivi ry:n osalta.

2. Lausuminen Pro Hanhikivi ry:lle valtakirjan antaneiden asiakumppaneiden valituksesta raukeaa lukuun ottamatta Parhalahden kalastajainseura ry:n valitusta.

3. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta hylätään.

4. Korkein hallinto-oikeus on muutoin eli Parhalahden kalastajainseura ry:n osalta tutkinut asian. Valitus hylätään.

5. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

1. Pro Hanhikivi ry:n valitusoikeus

Hankkeessa on kysymys ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitetun ydinvoimalaitoksen ja siihen liittyvien muiden rakennusten ja rakenteiden rakentamisesta Pyhäjoen Hanhikiven niemen alueelle. Valituksenalainen asia koskee kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977, jäljempänä lunastuslaki) tarkoitetun lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä hankkeelle.

Pro Hanhikivi ry:n kotipaikka on Pyhäjoki. Yhdistyksen tarkoituksena on sääntöjen mukaan säilyttää Hanhikiven alue ydinvoimalaitoksesta vapaana alueena ja varmistaa sen käyttö edelleen kuntalaisten, kyläläisten ja mökkiläisten vapaa-ajanvietto- ja virkistysalueena. Yhdistyksen tarkoituksena on myös edistää luonnon- ja ympäristön suojelua alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Lunastuslaissa ei ole lunastusta koskevan päätöksen osalta valitusoikeutta koskevia erityissäännöksiä. Valitusoikeus lunastusta koskevaan päätökseen määräytyy siten hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin perustella. Mainitun säännöksen mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Lunastuslupa-asiassa hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin tarkoittamia asianosaisia ovat ne, joiden omaisuuteen lunastuslupaa koskeva päätös kohdistuu. Valtioneuvoston päätöstä ei ole kohdistettu Pro Hanhikivi ry:een. Yhdistys ei omista lunastuksen kohteena olevalla alueella kiinteistöä eikä sillä ole erityistä oikeutta, joka olisi lakkautettu valituksenalaisella päätöksellä. Valtioneuvoston päätös ei tämän vuoksi vaikuta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Lunastuslain mukaisessa oikeuskäytännössä on kuitenkin eräissä tapauksissa katsottu, että yhdistyksillä on ollut valitusoikeus (KHO 2011:49), vaikka kohteen lunastus ei ole välittömästi vaikuttanut yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Valitusoikeus on tällöin perustunut siihen, että rekisteröidyllä yhdistyksellä on katsottava sääntöjensä mukaisesti olevan sellainen riittävä intressi kuin mitä tarkoitetaan tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevassa yleissopimuksessa (SopS 122/2004, jäljempänä Århusin yleissopimus). Lunastusasiassa valitusoikeus on katsottava olevan myös Århusin yleissopimuksessa tarkoitetulla yhdistyksellä, jos muutoksenhaussa on samalla kysymys Euroopan unionin lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon turvaamisesta eikä muutoksenhakua ole muutoin järjestetty Århusin yleissopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Suomessa muutettiin Århusin yleissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä ydinenergialakia siten, että valitusoikeutta lain 18 ja 19 §:n mukaisesta rakentamislupapäätöksestä laajennettiin koskemaan myös tiettyjä rekisteröityjä yhdistyksiä ja säätiöitä. Järjestöjen valitusoikeus on näin ollen turvattu laajasti ydinlaitoksen rakentamisen edellyttämissä maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisissa kaavoitusmenettelyissä sekä ydinenergialain, vesilain (587/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisissa lupamenettelyissä. Kun lunastuslain mukaisessa lunastuslupaa koskevassa päätöksessä ei päätetä lunastuksen kohteena olevan alueen käytöstä vaan omistusoikeuden lunastamisesta tai omistajan käyttövapauden rajoittamisesta, ei lunastuslain mukaista päätöstä ole tässä tapauksessa pidettävä Århusin yleissopimuksen 6 artiklassa ja 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna päätöksenä, johon yhdistyksellä olisi yleissopimuksen mukaan oikeus hakea muutosta. Valitus tulee näin ollen jättää Pro Hanhikivi ry:n osalta tutkimatta.

2. Pro Hanhikivi ry:n asiakumppaneiden valitus

Valtioneuvoston lunastuslupaa koskeva päätös on kohdistunut kiinteistöihin Tyrnikallio (625-403-85-2), Toivola (625-403-85-4) ja Vesijättömaa (678-411-8-88) sekä yhteiseen alueeseen Parhalahden jakokunta (625-403-876-2). Valtioneuvosto on antanut Fennovoima Oy:lle luvan hankkia lunastamalla omistusoikeus lunastuslupahakemuksen liitteenä olleen kartan mukaisiin alueisiin kyseisillä kiinteistöllä ja yhteisellä alueella, minkä lisäksi lunastettaville alueille kohdistuvat erityiset oikeuden lakkautetaan. Lakkautettavien erityisten oikeuksien osalta kysymys on ollut lunastuslupahakemuksen mukaan yhteiseen alueeseen Parhalahden jakokunta kohdistuvista vuokraoikeuksista.

Pro Hanhikivi ry:n valituksen liitteenä on valtakirjat yhteensä 40 yksityishenkilöltä, joiden yhdistys on ilmoittanut olevan lunastuksen kohteena olevan yhteisen alueen Parhalahden jakokunta osakaskiinteistöjen omistajia tai yhteiseen alueeseen kohdistuvien erityisten oikeuksien haltijoita. Lisäksi liitteenä on ollut myös valtakirja Parhalahden kalastajainseura ry:ltä. Kyseisiin valtakirjoihin on merkitty, onko valtakirjan antaja Parhalahden osakaskunnan osakas vai erityisen oikeuden haltija. Valitukseen tai sen liitteisiin ei ole sisältynyt tarkempia tietoja niistä vuokra- tai muista sopimuksista, joihin yhteiseen alueeseen kohdistuvat erityiset oikeudet perustuvat.

Kiinteistötietojärjestelmän tietojen mukaan Fennovoima Oy on 17.9.2015 mennessä ostanut lunastusluvan kohteena olleet kiinteistöt Tyrnikallio, Toivola ja Vesijättömaa sekä määräalan yhteisestä alueesta Parhalahden jakokunta. Toimittamassaan täydennyksessä 6.11.2015 Pro Hanhikivi ry on ilmoittanut, että valitus lunastuslupapäätöksestä ei yhdistyksen valtakirjalla edustamien asiakumppaneiden osalta ole enää ajankohtainen. Tämän jälkeen Pro Hanhikivi ry on kuitenkin 13.11.2015 toimittamassaan kirjelmässä viitannut Parhalahden kalastajainseura ry:ltä saamiinsa uusiin tietoihin. Parhalahden kalastajainseura ry on toimittamassaan selvityksessä ilmoittanut, että sen näkemyksen mukaan yhdistyksen vuokraoikeutta lunastuksen kohteena olevaan vesialueeseen ei ole irtisanottu ja yhdistystä on pidettävä alueeseen kohdistuvan erityisen oikeuden haltijana.

Korkein hallinto-oikeus katsoo saadun selvityksen perusteella, että valitus on peruutettu Pro Hanhikivi ry:n asiakumppaneiden osalta Parhalahden kalastajainseura ry:tä lukuun ottamatta. Tämän vuoksi lausuminen valituksessa heidän osaltaan esitetyistä vaatimuksista raukeaa.

3. Ennakkoratkaisun pyytämistä koskeva vaatimus

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

4. Pääasia

4.1 Lunastusta koskevia säännöksiä

Lunastuslain 1 §:n mukaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksessa on, jollei muussa laissa toisin ole säädetty, noudatettava tätä lakia.

Lunastuslain 2 §:n 1 momentin mukaan kiinteällä omaisuudella tarkoitetaan omistus- ja siihen verrattavaa oikeutta kiinteistöön taikka muuhun maa- tai vesialueeseen sekä näihin kuluvaan rakennukseen tai rakennelmaan. Pykälän 2 momentin mukaan erityisellä oikeudella tarkoitetaan käyttö-, rasite-, irrottamis- ja näihin verrattavaa oikeutta toisen omistamaan kiinteistöön taikka muuhun maa- tai vesialueeseen sekä rakennukseen ja rakennelmaan.

Lunastuslain 3 §:n mukaan lunastamalla voidaan: 1) hankkia kiinteää omaisuutta taikka pysyvä tai määräaikainen erityinen oikeus; 2) rajoittaa pysyvästi tai määräajaksi oikeutta käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta taikka erityistä oikeutta; sekä 3) lakkauttaa erityinen oikeus.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Pykälän 2 momentin mukaan lunastuksen hakija voi olla myös yksityisoikeudellinen yhteisö, joka osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta ja esittää luotettavan selvityksen siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen.

Lunastuslain 5 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Pykälän 4 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitettua hanketta koskevaan lunastuslupahakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy lunastuslain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan. Pykälän 5 momentin mukaan, jos lunastuslupahakemus koskee sellaista hanketta, jolla ilmeisesti on luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja vaikutuksia, on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Lunastuslain 7 §:n 1 momentin mukaan lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvostella lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo.

Lunastuslain 8 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle on, jollei hakija näytä heidän kirjallisesti suostuneen lunastukseen, ennen lunastusluvan antamista varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta. Määräaikaa ei saa asettaa 30 päivää lyhyemmäksi eikä 60 päivää pitemmäksi hakemuksen tiedoksiannosta lukien. Pykälän 2 momentin mukaan asianomaiselle kunnalle sekä, jos hankkeella on seudullista merkitystä, maakunnan liitolle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava 1 momentissa tarkoitettu tilaisuus. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava vastaava tilaisuus myös, jos hankkeella on ympäristönsuojelun kannalta huomattava merkitys.

Lunastuslain 9 §:n 1 momentin mukaan hakemuskirjat ja ilmoitus lausunnon antamista varten asetetusta määräajasta annetaan tiedoksi omistajalle ja haltijalle todisteellisena tiedoksiantona, sekä 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulle kuultavalle tavallisena tiedoksiantona siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Tiedoksianto muille kuin edellä mainituille toimitetaan julkisella kuulutuksella kunnan ilmoitustaululla siten kuin siitä erikseen säädetään. Mikäli hakemuskirjat ovat niin laajat taikka kuultavien suuren lukumäärän vuoksi tai muutoin sellaiset, että niiden kaikkien luovuttaminen kuultavalle tuottaa kohtuuttomia vaikeuksia, tiedoksiantoon on pykälän 2 momentin mukaan liitettävä ilmoitus puuttuvista asiakirjoista sekä siitä, missä ja milloin ne ovat asianomaisessa kunnassa nähtävinä.

Lunastuslain 10 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvassa on mainittava, mitä omaisuutta lunastus koskee. Lunastuksen kohde voidaan kuitenkin vähemmän tärkeiltä osiltaan jättää lunastustoimituksessa määrättäväksi, kun lunastamalla hankitaan oikeus 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten tarvittaviin alueisiin ja lunastuksen kohteen yleispiirteistä osoittamista voidaan pitää lunastuslupaa annettaessa riittävänä.

Lunastuslain 57 §:n 1 momentin mukaan hakija saa ottaa lunastettavan omaisuuden haltuunsa sen jälkeen, kun lunastuspäätös on julistettu ja hakija on suorittanut siinä määrätyn kertakaikkisen korvauksen sekä asettanut 45 §:n 2 momentissa tarkoitetun vakuuden. Lunastuslain 58 §:n mukaan hakija voi saada oikeuden ottaa haltuunsa lunastettavan omaisuuden tai sen osan ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa, kun töiden kiireellinen aloittaminen tai muut tärkeät syyt sitä vaativat. Lunastuslain 59 §:n 1 momentin mukaan luvan ennakkohaltuunottoon myöntää hakemuksesta lunastusluvan antava viranomainen.

Lunastuslain 87 §:n (908/2013) mukaan valtioneuvoston ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea valittamalla muutosta.

Hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

4.2 Ydinenergialain säännöksiä

Ydinenergialain 11 §:n 1 momentin mukaan yleiseltä merkitykseltään huomattavan ydinlaitoksen rakentaminen edellyttää valtioneuvoston periaatepäätöstä siitä, että ydinlaitoksen rakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Ydinenergialain 14 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin valtioneuvosto tekee 11 §:ssä tarkoitetun periaatepäätöksen, sen on todettava, että suunnitellun ydinlaitoksen sijaintikunta on 12 §:ssä tarkoitetussa lausunnossaan puoltanut ydinlaitoksen rakentamista ja että esiin ei ole tullut seikkoja, jotka osoittavat, ettei ole riittäviä edellytyksiä rakentaa ydinlaitosta siten kuin 6 §:ssä edellytetään. Pykälän 2 momentin mukaan, jos valtioneuvosto on todennut 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyneen, sen on harkittava periaatepäätöstä yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta ja otettava huomioon ydinlaitoksesta aiheutuvat hyödyt ja haitat, kiinnittäen erityisesti huomiota: 1) ydinlaitoshankkeen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta; 2) ydinlaitoksen suunnitellun sijaintipaikan sopivuuteen ja ydinlaitoksen ympäristövaikutuksiin; sekä 3) ydinpolttoaine ja ydinjätehuollon järjestämiseen.

Ydinenergialain 18 §:n mukaan lupa 11 §:ssä tarkoitetun ydinlaitoksen rakentamiseen voidaan myöntää, milloin: 1) ydinlaitoksen rakentaminen on 11 §:ssä tarkoitetussa periaatepäätöksessä katsottu yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi ja eduskunta on päättänyt, että periaatepäätös jää voimaan; ja 2) ydinlaitoksen rakentaminen täyttää myös 19 §:ssä ydinlaitoksen rakentamisluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset.

4.3 Asiassa saatu selvitys

Valtioneuvosto on tehnyt 6.5.2010 ja 18.9.2014 ydinenergialain 11 §:n mukaisen myönteisen periaatepäätöksen ydinvoimalan rakentamiseksi. Valtioneuvosto totesi 18.9.2014 tekemässään periaatepäätöksessään ydinvoimalaitoksen rakentamisen olevan edelleen yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Eduskunta on hyväksynyt myönteisen periaatepäätöksen 5.12.2014. Fennovoima Oy:n ydinenergialain 18 ja 19 §:n mukaisen rakentamislupahakemuksen käsittely on tullut vireille työ- ja elinkeinoministeriössä 5.8.2015.

Fennovoima Oy jätti lunastuslupahakemuksen työ- ja elinkeinoministeriölle 18.5.2012. Työ- ja elinkeinoministeriö kuulutti hakemuksen 22.1.2013 ja se oli nähtävillä 1.2.–15.3.2013. Hakemuksen johdosta annettiin yhteensä 27 lausuntoa viranomaisilta, maanomistajilta ja muilta tahoilta. Fennovoima Oy antoi vastineen hakemuksen johdosta annettuihin lausuntoihin.

Valtioneuvoston valituksenalaisen päätöksen kohteena oleva lunastettava alue muodostuu kolmen kiinteistön maa-alueesta, joiden yhteispinta-ala on noin yksi hehtaari, sekä yhteisestä alueesta, jonka lunastuksen kohteena olevien maa- ja vesialueiden yhteispinta-ala on noin 107 hehtaaria. Lisäksi valtioneuvoston päätöksellä lakkautetaan lunastettaville alueille kohdistuvat erityiset oikeudet, joista tiedossa olevien erityisten oikeuksien osalta on kysymys edellä mainittuun yhteiseen alueeseen kohdistuvista vuokraoikeuksista.

Valtioneuvoston päätöksellä on myönnetty lunastettavaan omaisuuteen ennakkohaltuunottolupa, koska ydinvoimalaitoksen on tarkoitus tuottaa sähköä vuonna 2024 ja hankkeella on kiire.

Fennovoima Oy on ilmoittanut toimittaneensa kaikille tiedossa olleille kiinteän omaisuuden omistajille ostotarjouksen. Osakaskuntaan vuokra- tai muussa käyttöoikeussuhteessa oleville erityisen oikeuden haltijoille ei ole kuitenkaan esitetty suoraa ostotarjousta. Fennovoima Oy on ilmoittanut esittäneensä osakaskunnalle, että se lopullisen kiinteistön kaupan jälkeen maksaa erikseen sovittavan korvauksen osakaskunnan vuokralaisille.

4.4 Ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä koskevan päätöksen valituskelpoisuus

Lunastuslain 87 §:n mukaan ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea valittamalla muutosta. Säännöstä on 1.1.2014 voimaan tulleella lunastuslain muutoksella tarkistettu siten, että ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä koskevaan päätökseen voidaan hakea muutosta pääasian eli lunastuslupaa koskevan valituksen yhteydessä. Valitus tulee siten tutkia myös siltä osin kuin siinä on vaadittu valtioneuvoston 11.12.2014 tekemän päätöksen kumoamista ennakkohaltuunottolupaa koskevilta osin.

4.5 Lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan myöntämisedellytykset

Valituksessa on vedottu siihen, että Fennovoima Oy:n ydinvoimahankkeen toteutumisesta ei ole lunastuslupaa myönnettäessä ollut varmuutta. Lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun yleisen tarpeen vaatimuksen täyttymisen ei voida katsoa edellyttävän, että hankkeen, jonka toteuttamista varten lunastuslupaa on haettu, toteutuminen on täysin varmaa. Tähän nähden asian arvioinnissa ratkaisevaa ei ole se, että lunastuslupa on myönnetty ennen kuin Fennovoima Oy:n ydinvoimahanketta koskeva ydinenergialain 18 ja 19 §:n mukainen rakentamislupahakemus on tullut vireille. Rakentamisluvan myöntämiselle säädettyjen edellytysten arviointi ei myöskään voi tulla tutkittavaksi lunastuslupa-asian yhteydessä.

Ydinlaitoksen rakentaminen Hanhikiven niemelle on 11 §:ssä tarkoitetussa valtioneuvoston periaatepäätöksessä katsottu yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi ja eduskunta on päättänyt, että periaatepäätös jää voimaan. Lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun yleisen tarpeen on katsottu rinnastuvan yleiseen etuun, ei niinkään yleiseen käyttöön. Myös yksityisen tahon toteuttamat hankkeet voivat 4 §:n 2 momentin mukaan olla yleisen tarpeen vaatimia. Ydinenergialaissa tarkoitettu yhteiskunnan kokonaisedun arviointi liittyy ydinenergian käyttöön, ja sen arviointi voi poiketa lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun yleisen tarpeen arvioinnista. Valtioneuvoston ydinenergialain nojalla tekemä periaatepäätös ja eduskunnan hyväksyntä voidaan kuitenkin ottaa huomioon lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaisen yleisen tarpeen arvioinnissa hanketta tukevana seikkana.

Edellä lausutun perusteella lunastuksen voidaan katsoa olevan lunastuslain 4 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla yleisen tarpeen vaatima.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla. Lunastajan on siis ensisijaisesti pyrittävä saamaan tarvittava alue haltuun vapaaehtoisin kaupoin. Tämä velvollisuus ennakolta käytäviin neuvotteluihin ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan siitä voidaan poiketa tilanteissa, joissa neuvottelut eivät olisi mahdollisia ilman huomattavia vaikeuksia kuten esimerkiksi yhteisen vesialueen osalta voi osakaskiinteistöjen suuren määrän vuoksi olla asianlaita (ks. KHO 2013:143). Lunastettavaan alueeseen kohdistuvien erityisten oikeuksien osalta voidaan myös pitää riittävänä, että neuvotteluja käydään ensin alueen omistajan kanssa.

Lunastuslain 58 §:n mukaan ennakkohaltuunottolupa voidaan myöntää, kun töiden kiireellinen aloittaminen tai muut tärkeät syyt sitä vaativat. Hankkeen laajuus huomioon ottaen valtioneuvosto on sille kuuluvan harkintavallan puitteissa voinut myöntää hakijalle ennakkohaltuunottoluvan sillä perusteella, että hankkeella on kiire.

Lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan myöntämisen lunastuslain 4 §:n 1 momentissa ja 58 §:ssä säädetyt edellytykset ovat olleet olemassa eikä valtioneuvoston päätös ole vali³tuksissa esitetyillä perusteilla hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Tämän vuoksi valitus on hylättävä.

5. Täytäntöönpanokieltoa koskevat vaatimukset

Koska asia on tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ratkaistu, lausuminen täytäntöönpanokieltoa koskevista vaatimuksista raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Tuire Taina.