KHO:2016:44

Kuolinpesän osakkaat A, B ja C oli pilaantuneen alueen haltijoina voitu velvoittaa ympäristönsuojelulain 77 §:n nojalla selvittämään maaperän pilaantuneisuutta.

Pilaantuneen alueen haltijan selvitys- ja puhdistamisvastuu perustui ympäristölainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaisesti jätehuoltolain 21 §:ään. Tätä vastuuperustetta sovellettaessa voitiin ottaa huomioon myös mitä alueen haltijan vastuun rajoittamisesta on säädetty ympäristönsuojelulain 75 §:n 2 momentissa. A:n, B:n ja C:n vastuuta pilaantuneisuuden selvittämisestä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut tullut rajoittaa haltijan suostumuksen tai tietoisuuden taikka asetettavan velvoitteen ilmeisen kohtuuttomuuden perusteella.

Kuolinpesän osakkaisiin voitiin kohdistaa maaperän pilaantuneisuuden selvittämistä koskeva velvoite myös sellaisen määräalan osalta, jonka kuolinpesän osakkaat olivat luovuttaneet kiinteistöstä kuolinpesän ja yhtiön D:n välillä vuonna 1997 tehdyn sopimuksen perusteella. Määräalan luovutusta koskeva sopimus oli tehty sen jälkeen, kun kuolinpesän osakkaita oli ensimmäisen kerran kehotettu esittämään jätehuoltosuunnitelma pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi, ja sopimuksen oli yhtiön D puolesta tehnyt kuolinpesän osakas B.

Jätehuoltolaki (673/1978) 21 § 1 mom. (739/1991), 21 § 2 mom., 21 § 3 mom. (739/1991)

Jätelaki (1072/1993) 22 § 1 ja 2 mom., 23 § 1 mom., 24 § (63/1995), 77 § 2 mom., 78 § 3 mom.

Laki ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta (113/2000) 22 § 1 mom.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 75 § 2 mom., 77 §

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 133 § 2 mom., 237 §

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 18.8.2014 nro 14/0260/2

Asian taustaa

Uudenmaan ympäristökeskus on 21.6.2007 velvoittanut Hyvinkään kaupungissa sijaitsevan kiinteistön 106-403-21-108 osalta E:n kuolinpesän osakkaat A:n, B:n ja C:n ja kiinteistöstä luovutetun määräalan 106-403-21-108-M601 osalta yhtiö D:n tekemään maaperä- ja pohjavesitutkimuksia pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen selvittämiseksi kiinteistöillä.

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään19.3.2009 nro 09/0105/1 pysyttänyt kiinteistön 106-403-21-108 osalta velvoitteet voimassa, mutta määräalan osalta yhtiö D -yhtiötä ei ole pidetty jätehuoltolain 6 §:n tarkoittamana kiinteistön haltijana eikä puhdistusvastuussa olevana tahona, vaan puhdistusvastuun on katsottu kuuluvan E:n ja F:n kuolinpesien osakkaille. Hallinto-oikeus on velvoittanut kuolinpesän osakkaat puhdistamaan myös määräalan.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.10.2010 taltio 2760 kumonnut Vaasan hallinto-oikeuden kuolinpesälle asettaman määräalaa koskevan velvoitteen, koska kuolinpesän osakkaille ei ollut varattu tilaisuutta tulla kuulluiksi ennen velvoitteen siirtämistä heille.

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus) on päätöksellään 21.2.2013 nro UUDELY/1476/07.00/2010 ympäristönsuojelulain 77 ja 79 §:n nojalla antanut E:n ja F:n kuolinpesien osakkaille A:lle, B:lle ja C:lle seuraavat määräykset, jotka koskevat kiinteistöä 106-403-21-108 ja sillä olevaa määräalaa 106-403-21-108-M601:

1. Pilaantuneen alueen laajuus tulee selvittää ajantasaisin maaperä- ja pohjavesitutkimuksin. Tutkimuksia varten on tehtävä tutkimussuunnitelma, joka on toimitettava Uudenmaan ELY-keskukselle tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi viimeistään 15.3.2013.

2. Raportti tutkimuksista ja tutkimustulosten perusteella tehtävä valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukainen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi sekä maaperän ja pohjaveden puhdistamissuunnitelma on toimitettava Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi viimeistään 31.5.2013 mennessä.

Tutkimukset sekä puhdistamissuunnitelma on teetettävä asiantuntijoilla, joilla on riittävä asiantuntemus pilaantuneen maaperän ja pohjaveden tutkimiseen ja puhdistamissuunnitelmien laatimiseen.

Uhkasakon asettaminen

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on asettanut kiinteän uhkasakon edellä päävelvoitteessa mainittujen määräyksien 1 ja 2 tehosteeksi seuraavasti:

1. A:lle, B:lle ja C:lle 2 000 euroa kullekin.

2. A:lle, B:lle ja C:lle 2 000 euroa kullekin.

Jos päävelvoitteen määräyksiä ei noudateta, Uudenmaan ELY-keskus voi uhkasakkolain 10 §:n nojalla tuomita uhkasakon maksettavaksi.

ELY-keskus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Pilaantuneisuus ja selvitystarve

Jo tehtyjen tutkimuksien (Hyvinkään kaupungin ympäristöasiainkeskus, Nopon pesulan maaperän puhdistuskokeilu, Raportti liuotintutkimuksista Maa ja Vesi, 9912991U, 10.12.1999 ja Hyvinkään kaupunki, Ympäristöasiainkeskus, Nopon pesulan maaperän kunnostussuunnitelma Maa ja Vesi, 99129991U, 13.1.2000) perusteella voidaan Nopon pesulan alueella katsoa olevan selvä tarve maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen. Koska tehdyistä tutkimuksista on kulunut jo yli kymmenen vuotta ja koska aiemmissa tutkimuksissa ei ole kattavasti selvitetty pesulakiinteistön maaperän pilaantuneisuutta muun muassa pesulakiinteistön länsiosaan tulipalossa siirrettyjä pihatäyttöjä eikä jätevesien johtamisen kautta maaperään päässeitä liuottimia, ovat lisätutkimukset tarpeellisia. Siten saadaan käsitys koko alueen pilaantuneisuuden nykytilasta ja laajuudesta. Lisätutkimusten perusteella voidaan laatia puhdistamissuunnitelma. Puhdistussuunnitelman nojalla Uudenmaan ELY-keskus tulee määräämään varsinaisesta puhdistamisesta erikseen.

Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 on säädetty, että jos yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus maaperässä ylittää asetuksen liitteessä säädetyn kynnysarvon, on maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioitava. Asetuksessa on tarkemmin lueteltu seikat, jotka on arvioinnissa otettava huomioon.

Kunnostusvastuu

Kysymyksessä on niin sanottu vanha pilaantuminen eli pilaantuminen on tapahtunut ennen 1.1.1994. Tapaukseen sovelletaan ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 22 §:n ja jätelain 77 §:n nojalla jätehuoltolakia (673/1978).

Jätehuoltolain 33 §:n 1 momentin mukaan pilaantumisen aiheuttaja on vastuussa pilaantuneen alueen kunnostamisesta. Toissijaisessa vastuussa on pilaantuneen alueen haltija jätehuoltolain 21 §:n nojalla. Tässä tapauksessa pilaantumisen aiheuttaja, Nopon Pesula Oy, on mennyt konkurssiin ja asiassa on annettu konkurssituomio 6.9.1994. Koska pilaantumisen aiheuttajaa ei enää ole, on toissijaisesti kunnostamisesta vastuussa pilaantuneen alueen omistajat tai haltijat.

Pilaantuneen alueen puhdistamisesta määrätään soveltaen ympäristösuojelulain 12 luvun menettelysäännöksiä.

Kunnostusvastuun osalta ELY-keskus on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen (20.10.2010; taltio 2760) ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen (19.3.2009; 09/0105/1). Niiden perusteella kuolinpesän osakkailla on puhdistusvastuu kiinteistön 106-403-21-108 ja sillä olevan määräalan 106-403-21-108-M601 pilaantumisesta.

ELY-keskuksen soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 75 §, 77 §, 79 §, 88 §, 91 §, 96 §, 97 § ja 105 §

Laki ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta (113/2000) 22 §

Jätelaki (1072/1993) 77 §

Jätehuoltolaki (673/1978) 20 §, 21 §, 32 §, 33 §

Uhkasakkolaki (1113/1990) 6 §, 7 §, 8 §, 18 §, 19 §, 22 § ja 23 §

Hallintolaki (434/2003) 34 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on osittain hyväksynyt A:n, B:n ja C:n valituksen selvittämisvastuun kohdistumisen osalta. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen. Valituksen vireilläolosta johtuneen ajan kulumisen vuoksi hallinto-oikeus on pidentänyt velvoitteiden täyttämiselle asetettuja määräaikoja.

Päätöksen määräykset kuuluvat muutettuina seuraavasti (muutokset kursiivilla):

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut ympäristönsuojelulain 77 ja 79 §:n nojalla E:n (poistettu tekstiä) kuolinpesän osakkaille A:lle, B:lle ja C:lle seuraavat määräykset, jotka koskevat kiinteistöä 106-403-21-108 ja sillä olevaa määräalaa 106-403-21-108-M601 :

1. Pilaantuneen alueen laajuus tulee selvittää ajantasaisin maaperä ja pohjavesitutkimuksin. Tutkimuksia varten on tehtävä tutkimussuunnitelma, joka on toimitettava Uudenmaan ELY-keskukselle tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi viimeistään 15.10.2014.

Tutkimukset sekä puhdistamissuunnitelma on teetettävä asiantuntijoilla, joilla on riittävä asiantuntemus pilaantuneen maaperän ja pohjaveden tutkimiseen ja puhdistamissuunnitelmien laatimiseen.

Uhkasakon asettaminen

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on asettanut kiinteän uhkasakon edellä päävelvoitteessa mainittujen määräyksien 1 ja 2 tehosteeksi seuraavasti:

1. A:lle, B:lle ja C:lle E:n kuolinpesän osakkaina 2 000 euroa kullekin.

2. A:lle, B:lle ja C:lle E:n kuolinpesän osakkaina 2 000 euroa kullekin.

Jos päävelvoitteen määräyksiä ei noudateta, Uudenmaan ELY-keskus voi uhkasakkolain 10 §:n nojalla tuomita uhkasakon maksettavaksi.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka tätä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan ja jos pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan, on alueen haltijan puhdistettava alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, jos pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Pykälän 3 momentin mukaan siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä.

Ympäristönsuojelulain 77 §:n 1 momentin mukaan, jos maaperä tai pohjavesi on ilmeisesti pilaantunut, alueellinen ympäristökeskus voi määrätä puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Määräys annetaan noudattaen soveltuvin osin mitä 13 luvussa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistustarpeen arvioinnissa on otettava huomioon pilaantuneen alueen, sen ympäristön tai pohjaveden nykyinen tai tuleva käyttö sekä pilaantumisesta terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheutuva vaara tai haitta.

Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 22 §:n mukaan ennen (1.3.2000 voimaan tulleen) ympäristönsuojelulain voimaantuloa tapahtuneeseen maaperän pilaantumiseen sovelletaan ympäristönsuojelulain 12 luvun säännöksiä, jos pilaantuminen on aiheutettu jätelain voimaantulon jälkeen. Muuhun maaperän pilaantumiseen sovelletaan aiemmin voimassa olleita säännöksiä ottaen huomioon, mitä jätelain 77 §:ssä säädetään. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan kuitenkin ympäristönsuojelulakia.

Jätelain (1072/1993) 77 §:n 2 momentin mukaan roskaantumiseen ja maaperän saastumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain voimaantuloa (1.1.1994), sovelletaan jätelain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Saastuneen alueen puhdistamisesta määrää kuitenkin alueellinen ympäristökeskus (nykyisin ELY-keskus), ja velvollisuuksien noudattamiseksi annettavista määräyksistä on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä jätelain 57, 58 ja 66 §:ssä säädetään. Mainitut säännökset koskevat hallintopakon päävelvoitetta, tehostetta sekä muutoksenhakua jätelain nojalla annettuun päätökseen.

Jätelain 77 §:n 2 momentin perustelujen (HE 77/1993 vp, hallituksen esityksessä 76 §:n 2 momentti) mukaan lainkohdassa tarkoitettuun roskaantumiseen ja maaperän saastumiseen sovellettaisiin jätehuoltolain säännöksiä ja niiden soveltamisessa muodostunutta oikeuskäytäntöä. Määräys saastuneen maaperän puhdistamiseksi voitaisiin hallituksen esityksen perustelujen mukaan antaa, jos se olisi ollut annettavissa jätehuoltolain 21 tai 33 §:n nojalla. Tällöin viitataan puhdistamismääräyksen antamisen aineellisiin edellytyksiin, vaikka mainituissa jätehuoltolain lainkohdissa säädettiin aineellisten velvoitteiden ohella myös toimivaltaisista hallintoviranomaisista. Ympäristövaliokunnan mietinnön (YmVM 11/1993 vp) perusteella sanottuihin lainkohtiin nimenomaisesti viittaava virke tosin jätettiin pois 77 §:n 2 momentista, mutta muutoksen tarkoituksena oli osoittaa toimivalta määräämisasiassa lääninhallitukselle (nyttemmin alueellinen ELY-keskus) jätelain säännösten mukaisesti. Valiokunnan mielestä oli perusteltua, että lääninhallitus määräisi lainkohdassa tarkoitetusta saastuneen alueen puhdistamisesta jätelain mukaisesti. Tästä riippumatta jätelain 77 §:n 2 momentti sisältää joka tapauksessa hallituksen esitystä vastaavan aineellisen säännöksen aiemmin voimassa olleiden jätehuoltolain säännösten soveltamisesta maaperän saastumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain voimaantuloa.

Jätehuoltolain (673/1978) 6 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön haltijalla tarkoitetaan jätehuoltolaissa kiinteistön omistajaa tai omistajan vertaista haltijaa taikka tontinvuokra- tai maanvuokrasopimuksen nojalla kiinteistöä hallitsevaa vuokramiestä.

Jätehuoltolain 21 §:n 1 momentin (739/1991) mukaan, milloin kiinteistön haltijan on 20 §:n mukaisesti järjestettävä jätteiden käsittely ja kiinteistöllä syntyy tai siellä käsitellään ominaisuuksiltaan tai laadultaan sellaista jätettä kuin 16 §:n 2 momentissa tarkoitetaan taikka poikkeuksellisen paljon muuta jätettä, kiinteistön haltijan on esitettävä ympäristölupamenettelylaissa (735/1991) tarkoitetun lupaviranomaisen hyväksyttäväksi suunnitelma kiinteistön jätehuollon järjestämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan kiinteistön haltijan on muissakin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa esitettävä suunnitelma tai tarkistettu suunnitelma, jos ympäristönsuojelulautakunta tai lääninhallitus niin määrää. Saman pykälän 3 momentin (739/1991) mukaan 1 ja 2 momentissa tarkoitettu asia käsitellään ympäristölupamenettelylaissa säädetyssä järjestyksessä. Ympäristölupamenettelylaki on kumottu 1 päivästä maaliskuuta ympäristönsuojelulain voimaanpanosta annetun lain 2 §:n 3 kohdan nojalla. Sen tilalle on tullut ympäristönsuojelulaki.

Jätehuoltolain 32 §:n (203/1987, tullut voimaan 1.5.1987) roskaantumiskieltosäännöksen mukaan ympäristöön ei saa jättää lasia, peltiä, muovia, paperia eikä muutakaan roskaa tai likaa taikka käytöstä poistettua esinettä tai ainetta niin, että siitä aiheutuu haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä ja niihin rinnastettavaa muuta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle.

Jätehuoltolain 33 §:n 1 momentin mukaan se, jonka toiminnasta tai menettelystä aiheutuu roskaantumista, on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Tosiseikat

Kiinteistön 106-403-21-108 omistajaksi on kiinteistötietojärjestelmästä saatavan tiedon mukaan merkitty E ja määräalan 106-403-21-108-M601 omistajaksi yhtiö D.

Kiinteistön maaperää entisen Nopon Pesula Oy:n alueella Hyvinkään kaupungissa on todettu liuottimilla pilaantuneeksi. Maaperästä on suotautunut pohjaveteen liuottimia, jotka ovat pilanneet alueen pohjaveden. Pohjavesialue on yhdyskuntien vedenhankintaa varten tärkeä Noppo -niminen I luokan pohjavesialue, jossa sijaitsee Altia Oyj:n Rajamäen tehtaiden Nopon vedenottamo. Pesulakiinteistö sijaitsee noin 700 metrin etäisyydellä Nopon ottamosta. Pohjaveden virtaussuunta on pesulakiinteistöltä ottamolle päin.

Pohjaveden pilaantuminen on todettu tammikuussa 1994 Altia Oyj:n (silloisen Primalcon) Nopon vedenottamon vedenlaadun tarkkailussa. Hyvinkään kaupunki ja Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri (nykyisin Uudenmaan ELY-keskus) ovat ryhtyneet selvittämään pohjaveden ja maaperän pilaantumisen laajuutta (Hyvinkään kaupungin ympäristövahinkotutkimus 5.4.1995 ja Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin väliraportti 31.10.1994). Uudenmaan ympäristökeskus on teettänyt jatkotutkimuksia (raportit 18.5.1995 ja 16.5.1997). Hyvinkään kaupunki on teettänyt Nopon pesulan maaperän kunnostussuunnitelman 13.1.2000.

Selvitykset ovat osoittaneet, että maaperään on joutunut tetrakloorieteeniä. Nopon Pesula Oy:ssä vuonna 1975 tapahtuneen tulipalon yhteydessä on arvioitu ympäristöön päässeen 1 500–2 000 kg tetrakloorieteeniä. Osa maaperässä todetusta tetrakloorieteenistä voi arvioidun mukaan olla peräisin myös pesulatoiminnassa aiheutuneista muista päästöistä. Tähänastisten tutkimusten mukaan pilaantuneen pohjavesialueen laajuus on 4–7 hehtaaria ja pilaantuneimman maa-alueen laajuus pesulakiinteistöllä on noin 600 m².

Nopon Pesula Oy oli harjoittanut toimintaa Päivärinnan kiinteistön RN:o 21:14, sittemmin RN:o 21:108, silloisilta omistajilta E:ltä ja F:ltä vuokratuilla noin 2 500 m²:n ja noin 320 m²:n suuruisilla alueilla. Nopon Pesula Oy on asetettu konkurssiin 12.4.1994 ja konkurssituomio on annettu 6.9.1994. Tällä hetkellä kiinteistöllä ei ole toimintaa.

Oikeudellinen arviointi

Selvittämisvastuu 106-403-21-108 kiinteistön osalta on Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksessä 21.6.2007 numero YS 830 asetettu E:n kuolinpesän osakkaille A:lle, B:lle ja C:lle. Vaasan hallinto-oikeus ei ole päätöksellään 19.3.2009 nro 09/0105/1 tältä osin muuttanut selvitysvastuuta, vaan on hylännyt valituksen. Asianosaiset ovat valittaneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain määräalan 106-403-21-108-M601 selvitysvastuun osalta ja korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 20.10.2010 taltionumero 2760 kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin sillä on asetettu E:n kuolinpesän osakkaille A:lle, B:lle ja C:lle velvoite selvittää määräalan 106-403-21-108-M601 pilaantuminen ja asetettu päävelvoitteen tehosteeksi uhkasakko.

Näin ollen edellä mainitulla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä on lainvoimaisesti ratkaistu selvittämisvastuun 106-403-21-108 kiinteistön osalta kuuluvan E:n kuolinpesän osakkaille A:lle, B:lle ja C:lle.

Näin ollen selvittämisvastuu tulee arvioida vain määräalan 106-403-21-108-M601 osalta.

Maaperän ja pohjaveden pilaantuminen on tapahtunut ennen jätelain voimaantuloa 1.1.1994 eli kyse on niin sanotusta vanhasta pilaantumisasiasta. Pohjaveden pilaantuminen on aiheutunut maaperän pilaantumisen kautta. Tämän vuoksi kysymyksessä on ensisijaisesti maaperän pilaantuminen, joten pohjaveden pilaantuminen on tähän nähden liitännäinen ilmiö. Näin ollen asiassa tulevat sovellettavaksi maaperän pilaantumisen selvittämisvelvollisuutta koskevat säännökset. Edellä todetun jätelain 77 §:n 2 momentin siirtymäsäännöksen mukaan vastuu ennen jätelain voimaantuloa 1.1.1994 aiheutuneesta alueen pilaantumisesta voi perustua jätehuoltolain säännöksiin eli jätehuoltolain 21 §:n jätehuoltosuunnitelmaa koskeviin säännöksiin tai jätehuoltolain 32 ja 33 §:n roskaamiskieltoa koskeviin säännöksiin.

Jätehuoltolain 33 §:n 1 momentin ja ympäristöoikeudellisen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti puhdistamisvastuu olisi ensisijaisesti aiheuttajalla. Tässä tapauksessa pilaantumisen aiheuttaja Nopon Pesula Oy on asetettu konkurssiin eikä puhdistamisvastuuta voida kohdistaa tahoon, jota ei ole olemassa.

Jätehuoltolain 21 §:ssä on säädetty kiinteistön haltijan velvollisuudesta esittää hyväksyttäväksi suunnitelma kiinteistön jätehuollon järjestämisestä. Mainitun säännöksen alkuperäisenä tavoitteena oli tavanomaisen jätehuollon järjestäminen. Oikeuskäytännössä (esimerkiksi KHO 1986 II 94 ja KHO 10.6.1992 taltio 2255) säännöksen soveltamisala on laajentunut siten, että jätehuoltosuunnitelman esittämisvelvollisuuden on katsottu määrätyin edellytyksin kattavan myös velvollisuuden pilaantuneen maaperän puhdistamiseen sekä puhdistamistarpeen arvioinnin edellyttämien tutkimusten suorittamiseen. Puhdistamisvelvollisuuden on oikeuskäytännössä katsottu koskevan sekä jätehuoltolain voimassaolon aikana että sitä ennen aiheutunutta pilaantumista, jos alue on lain voimaantulon jälkeen ollut puhdistamatta.

Jätehuoltosuunnitelman esittämisvelvollisuus ja siten samalla velvollisuus pilaantuneen maaperän puhdistamiseen koskee kiinteistön haltijaa jätehuoltolain 6 §:n mukaisesti. Jätehuoltolain 21 §:stä johdettavat velvollisuudet ovat kiinteistösidonnaisia, ne eivät liity kiinteistöllä harjoitettuun toimintaan. Jätehuoltosuunnitelma on esitettävä, kun kiinteistöllä ilmenee jätehuollon järjestämistarve.

Oikeuskäytännössä (esimerkiksi KHO 12.10.1992 taltio 3600 ja KHO 13.12.2005 taltio 3312) pilaantumistapauksessa vastuu kuuluu ensisijaisesti sille kiinteistönhaltijalle, jonka hallinta-aikana pilaantuminen ja puhdistustarve ilmenee. Jos pilaantuneen alueen haltija on vaihtunut, pääsääntöisesti vastuussa on kiinteistön nykyinen haltija.

Kysymyksessä olevan alueen pilaantuminen ja sen puhdistamisen tarve on tullut ilmi vuonna 1994. Ympäristökeskus on kirjeellään 23.4.1996 kehottanut Päivärinnan kiinteistön RN:o 21:108 omistajia E:n kuolinpesän osakkaita A:ta, B:tä ja C:tä esittämään jätehuoltolain 21 §:n mukaisen jätehuoltosuunnitelman pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi. Ympäristökeskus on kirjeellään 4.10.1996 ilmoittanut ryhtyvänsä pakkotoimenpiteisiin pilaantuneen maanperän puhdistamisasiassa, kun kiinteistön omistajat eivät olleet esittäneet annetussa määräajassa pyydettyä jätehuoltosuunnitelmaa. ELY-keskus on nyt valituksenalaisella päätöksellään asettanut selvittämisvelvoitteen E:n ja F:n kuolinpesille.

Edellä selostettujen säännösten, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 20.10.2010 taltionumero 2760 ja oikeuskäytännön perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että Päivärinnan kiinteistön RN:o 21:108 omistajille on voitu asettaa ELY-keskuksen päätöksen mukainen selvittämisvelvoite jätehuoltolain jätehuoltosuunnitelman esittämisvelvollisuutta koskevien säännösten, jätelain maaperän saastuttamiskieltosäännösten sekä ympäristönsuojelulain 75 ja 77 §:n perusteella. Päätöksessä määrättyjen lisätutkimusten suorittaminen Päivärinnan kiinteistöllä on tarpeen, kun otetaan huomioon aikaisemmin tehdyt selvitykset maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuudesta sekä se, että maaperään päässeet haitta-aineet sisältävät maaperässä ja pohjavedessä kulkeutuvia yhdisteitä ja kiinteistön läheisyys pilaantuneeseen määräalaan nähden. Lisätutkimusten tarkoituksena on täydentää aikaisemmin tehtyjä pilaantuneisuustutkimuksia ja saattaa ne ajan tasalle.

Selvitysvelvollisuus on osoitettu kuolinpesän osakkaille, koska kyseinen kuolinpesä on jakamaton ja perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti kuolinpesä on osakkaiden yhteishallinnossa. Valituksenalainen selvitysvastuu koskee siinä mainittuja henkilöitä kuolinpesän osakkaina eikä tarkoita lähtökohtaisesti henkilökohtaista vastuuta kuolinpesälle kuuluvista velvollisuuksista. Koska kiinteistön 106-403-21-108 omistajaksi on kiinteistötietojärjestelmässä saatavan tiedon mukaan merkitty E on hallinto-oikeus tarkentanut selvitysvelvollisuuden koskevan kyseistä kuolinpesää. Lisäksi alkuperäinen selvitysvastuu on koskenut kyseistä kuolinpesää.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tietojen mukaan E:n ja F:n kuolinpesien osakkaat ovat 3.3.1997 myyneet kymmenellä markalla entisestä pesulakiinteistöstä RN:o 21:108 määräalan (M601) yhtiö D -nimiselle yhtiölle, jolle ELY-keskus ei kuitenkaan ole asettanut selvittämisvelvoitetta määräalan nykyisenä omistajana. Kaupparekisterin tietojen mukaan kyseinen yhtiö on rekisteröity 4.12.1996 ja yhtiön hallituksen ainoa varsinainen jäsen on B. Kun ympäristökeskus oli 29.5.2000 kehottanut yhtiö D -yhtiötä kiinteistön haltijana saattamaan vireille maaperän kunnostusta koskevan ympäristölupahakemuksen, yhtiö on ilmoittanut, ettei se ole jätehuoltolain tarkoittama koko kiinteistön haltija eikä yhtiöllä ole mitään toimintaa, vaan se omistaa vain kiinteistön, jonka maaperä on saastunut.

Edellä todetun oikeuskäytännön mukaisesti puhdistamis- (tai sen selvittämis-) vastuu määräytyy lähtökohtaisesti siitä ajankohdasta, jolloin pilaantuminen ilmenee ja puhdistamista ensimmäisen kerran vaaditaan. Jos kuitenkin kiinteistön haltija on vaihtunut, pääsääntöisesti vastuu määräytyy sen mukaan, kuka on kiinteistön haltija sillä hetkellä, kun puhdistamisvelvoite asetetaan eli tässä tapauksessa määräalan nykyinen haltija yhtiö D. Kyseisen kiinteistöosakeyhtiön kaupparekisterimerkinnän mukaan ainoa varsinainen hallituksen jäsen on myös tässä asiassa valittajana oleva B, joten yhtiötä ei ole tarpeen erikseen tässä asiassa kuulla.

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että Päivärinnan kiinteistön omistajiin on vuonna 1996 kohdistettu puhdistamisvastuu, ei tämän ajankohdan jälkeisillä edellä todetuilla muutoksenhakijoiden ja kiinteistöosakeyhtiön keskinäisillä kiinteistön luovutusjärjestelyillä voida katsoa olevan oikeudellista merkitystä puhdistamisvastuun määräytymisessä. Päivärinnan kiinteistöllä olevan määräalan haltijaa, yhtiö D -yhtiötä, ei voida pitää jätehuoltolain 6 §:n tarkoittamana kiinteistön haltijana eikä puhdistamisvastuuta ole siten voitu asiaa myöhemmässä vaiheessa ELY-keskuksessa ratkaistaessa asettaa yhtiölle.

Selvittämisvelvoite Päivärinnan kiinteistöllä olevan määräalan osalta on voitu kohdistaa sen ajankohdan mukaisesti, kun puhdistamistarve on tullut ilmi ja puhdistamista on vaadittu eli selvittämisvelvoite uhkasakkoineen tulee asettaa E:n kuolinpesälle.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Janne Marttila, joka on myös esitellyt asian, ja Pirjo-Liisa Saloranta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A asiakumppaneineen on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset kumotaan, valittajat vapautetaan pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista sekä maaperän ja pohjavedenpuhdistussuunnitelman toimittamisvelvollisuudesta ja että asetetut uhkasakot poistetaan.

Kiinteistössä 106-403-21-108 ei ole missään vaiheessa todettu minkäänlaista saastumista. Asia ilmenee alueella tehdyistä tutkimuksista ja selvityksistä. Vesihydro Oy:n tekemästä tutkimuksesta ja jatkotutkimuksesta on laadittu 17.4.1997 päivätty raportti josta ilmenee, että tetrakloorieteenin pilaama alue näyttää pysyneen likimain samankokoisena koko tutkimustyön ajan vuodesta 1994 lähtien.

Maaperän pilaantuminen on tapahtunut vuonna 1975 tulopalon seurauksena. Vuonna 1994 alkaneissa tutkimuksissa tehdyt havainnot pilaantuneen alueen laajuudesta osoittavat, ettei pilaantuminen ulotu kiinteistön 106-403-21-108 alueelle. Maa ja Vesi Oy on tehnyt Hyvinkään kaupungin toimeksiannosta 13.1.2000 päivätyn kunnostussuunnitelman, josta ilmenee, ettei edellä mainitun tilan maaperä ole saastunut. Asiassa ei ole aihetta olettaa, että näiden tutkimusten jälkeen olisi tapahtunut jotakin sellaista, minkä vuoksi tämän tilan alueella pitäisi tehdä uusia selvityksiä ja tutkimuksia taikka maaperän puhdistustoimenpiteitä.

Kiinteistön 106-403-21-108-M601 omistaa yhtiö D. Selvitys- ja puhdistusvastuut tulee kohdistaa tähän yhtiöön. Valittajana olevalla kuolinpesällä ei ole vastuuta vuonna 1975 tapahtuneesta maaperän pilaantumisesta. Pilaantuminen on tapahtunut ennen jätehuoltolain voimaantuloa. Pilaantuminen ei ole tapahtunut kuolinpesän syystä tai sen harjoittaman toiminnan seurauksena. Toiminnanharjoittaja on ollut Nopon Pesula Oy.

Maaperän pilaantuminen ei ole tapahtunut kuolinpesän suostumuksessa eikä kuolinpesällä tai sen osakkailla ole ollut tietoa maaperän pilaantumisesta silloin, kun kuolinpesä on muodostunut. Selvitys- ja puhdistusvastuun kohdistaminen kuolinpesään on kohtuutonta. Kuolinpesällä ei ole edellytyksiä vastata tämän pilaantuneen maaperän puhdistamiskuluista.

Hyvinkään ympäristölautakunta on ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa valituksen johdosta.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa.

Hyvinkään ympäristölautakunnan vastine ja ELY-keskuksen lausunto on lähetetty A:lle ja hänen asiakumppaneilleen tiedoksi.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat heille osoitetun selvityspyynnön johdosta toimittaneet 3.3.1997 päivätyn määräalan kauppakirjan jäljennöksen ja kiinteistörekisteriotteen. Kauppakirjalla 3.3.1997 yhtiö D:lle myyty määräala on edelleen erottamaton määräala.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Päävelvoitteen 1 täyttämiselle asetettu määräaika pidennetään päättymään 31.8.2016 ja päävelvoitteen 2 täyttämiselle asetettu määräaika pidennetään päättymään 31.12.2016.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Kysymyksessä oleva Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös on annettu 21.3.2013. Tuolloin voimassa olleen ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 22 §:n mukaan ennen 1.3.2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain (86/2000) voimaantuloa tapahtuneeseen maaperän pilaantumiseen sovelletaan ympäristönsuojelulain säännöksiä, jos pilaantuminen on aiheutettu jätelain (1072/1993, vuoden 1993 jätelaki) voimaantulon jälkeen. Muuhun maaperän pilaantumiseen sovelletaan aiemmin voimassa olleita säännöksiä ottaen huomioon, mitä jätelain 77 §:ssä säädetään. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan kuitenkin ympäristönsuojelulakia. Vastaava säännös sisältyy myös uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 237 §:än.

Jätelain 77 §:n 2 momentin mukaan maaperän saastumiseen, joka oli tapahtunut ennen jätelain voimaantuloa, sovellettiin jätelain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Jätelain 77 §:n 2 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 77/1993 vp, hallituksen esityksessä 76 §:n 2 momentti) mukaan momentissa tarkoitettuun maaperän saastumiseen sovellettaisiin jätehuoltolain säännöksiä ja niiden soveltamisessa muodostunutta oikeuskäytäntöä. Määräys saastuneen maaperän puhdistamiseksi voitaisiin hallituksen esityksen perustelujen mukaan antaa, jos se olisi ollut annettavissa jätehuoltolain 21 tai 33 §:n nojalla. Tällöin viitataan puhdistamismääräyksen antamisen aineellisiin edellytyksiin, vaikka mainituissa jätehuoltolain lainkohdissa säädettiin aineellisten velvoitteiden ohella myös toimivaltaisista hallintoviranomaisista. Ympäristövaliokunnan mietinnön (YmVM 11/1993 vp) perusteella sanottuihin lainkohtiin nimenomaisesti viittaava virke tosin jätettiin pois 77 §:n 2 momentista, mutta muutoksen tarkoituksena oli osoittaa toimivalta määräämisasiassa lääninhallitukselle (nyttemmin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) jätelain säännösten mukaisesti. Valiokunnan mielestä oli perusteltua, että lääninhallitus määräisi momentissa tarkoitetusta saastuneen alueen puhdistamisesta jätelain mukaisesti. Tästä riippumatta jätelain 77 §:n 2 momentti sisältää joka tapauksessa hallituksen esitystä vastaavan aineellisen säännöksen aiemmin voimassa olleiden jätehuoltolain säännösten soveltamisesta maaperän saastumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain voimaantuloa.

Ennen vuoden 1993 jätelain voimaantuloa voimassa olleen jätehuoltolain (673/1978) 6 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön haltijalla tarkoitetaan kiinteistön omistajaa tai omistajan vertaista haltijaa taikka tontinvuokra- tai maanvuokrasopimuksen nojalla kiinteistöä hallitsevaa vuokramiestä.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:n 2 momentin mukaan, jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka tätä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan ja jos pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan, on alueen haltijan puhdistettava alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, jos pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Vastaava säännös pilaantuneen alueen haltijan maaperän puhdistamisvelvollisuudesta sisältyy uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 133 §:n 2 momenttiin.

Ympäristönsuojelulain esitöissä (HE 84/1999 vp) on 75 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että alueen haltijalta edellytettäisiin tietoisuutta pilaamisesta. Jos haltija tulisi alueen haltijaksi vasta myöhemmin pilaantumisen jo tapahduttua, kiinnitettäisiin huomiota siihen, mitä hänen olisi tullut tietää. Esimerkiksi kyllästämöalueen tai huoltoaseman ostaja ei voisi väittää, ettei hänen olisi tullut epäillä maaperän pilaantumista. Huomiota tulisi myös kiinnittää siihen, millaisia tietoja alueen luovuttaja on antanut ja olisiko näitä tietoja tullut epäillä. Alueen haltija voisi lisäksi vapautua vastuustaan, jos puhdistamisvelvollisuus olisi ilmeisesti kohtuuton. Kohtuuttomuutta arvioitaisiin ottaen huomioon pilaantumisen laajuus ja puhdistustoimien taloudellinen rasittavuus.

Saatu selvitys

Kiinteistön Päivärinta 106-403-21-108 omistajaksi on kiinteistötietojärjestelmästä saatavan tiedon mukaan merkitty E ja kiinteistöstä 3.3.1997 luovutetun määräalan 106-403-21-108-M601 omistajaksi yhtiö D. Yhtiö D on kaupparekisterin tietojen mukaan reksiteröity 4.12.1996 ja yhtiön hallituksen varsinainen jäsen on B.

Määräalaan 106-403-21-108-M601 on myönnetty lainhuuto 21.5.1997. Määräalan lohkomistoimitus on kiinteistötietojärjestelmän tietojen mukaan jätetty sikseen 13.5.1998. Kauppakirjan mukaan määräalan pinta-ala on ollut noin 5 000 m² ja kauppahinta kymmenen markkaa. Kauppakirjan mukaan ostaja on tietoinen tilaa koskevista vuokrasopimuksista, joilla tilasta on vuokrattu alueita Nopon Pesula Oy:lle ja että tilalla olevat rakennukset yhtä lukuun ottamatta eivät ole myyjien omistuksessa.

Määräalasta on 12.9.2003 päivätyn, E:n ja F:n jakamattomien kuolinpesien osakkaiden ja yhtiö D:n välisen kiinteistöjen vaihtokirjan perusteella lohottu määräala, josta on muodostettu kiinteistö Päivärinta I 106-403-21-141. Kiinteistö Päivärinta I muodostuu kahdesta palstasta, jotka sijaitsevat entisen pesularakennuksen itä- ja länsipuolella, ja sen pinta-ala on yhteensä 1 903 m².

Kiinteistön Päivärinta maaperä entisen Nopon Pesula Oy:n pesulatoimintaan käyttämällä alueella on todettu liuottimilla pilaantuneeksi. Maaperästä on suotautunut pohjaveteen liuottimia, jotka ovat pilanneet alueen pohjaveden. Pohjaveden pilaantuminen on todettu tammikuussa 1994 Altia Oyj:n (silloisen Primalcon) Nopon vedenottamon vedenlaadun tarkkailussa. Hyvinkään kaupunki ja Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri (nykyisin Uudenmaan ELY-keskus) ovat ryhtyneet selvittämään pohjaveden ja maaperän pilaantumisen laajuutta.

Selvitykset ovat osoittaneet, että maaperään on joutunut tetrakloorieteeniä. Nopon Pesula Oy:ssä vuonna 1975 tapahtuneen tulipalon yhteydessä on arvioitu ympäristöön päässeen 1 500–2 000 kg tetrakloorieteeniä. Osa maaperässä todetusta tetrakloorieteenistä voi arvioiden mukaan olla peräisin myös pesulatoiminnassa aiheutuneista muista päästöistä. Tähänastisten tutkimusten mukaan pilaantuneen pohjavesialueen laajuus on 4–7 hehtaaria ja pilaantuneimman maa-alueen laajuus pesulakiinteistöllä on noin 600 m².

Nopon Pesula Oy oli harjoittanut toimintaa kiinteistöllä Päivärinta vuokrasopimuksen perusteella hallitsemillaan noin 2 500 m²:n ja noin 320 m²:n suuruisilla alueilla. Kiinteistön Päivärinta omistajaksi kiinteistötietojärjestelmään merkitty E on kuollut 2.3.1985, minkä jälkeen hänen kuolinpesänsä osakkaat ovat yhteisesti hallinneet hänen omaisuuttaan. Nopon Pesula Oy on asetettu konkurssiin 12.4.1994 ja konkurssituomio on annettu 6.9.1994.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Edellä jätelain 77 §:n 2 momentista lausutuin perustein jätehuoltolain aineellisia vastuuperustesäännöksiä on myös 1.3.2000 alkaen sovellettava jätelain 77 §:n 2 momentin mukaisesti, mutta asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia. Jätehuoltolain 21 §:n soveltamisala on oikeuskäytännössä laajentunut siten, että jätehuoltosuunnitelman esittämisvelvollisuuden on katsottu määrätyin edellytyksin kattavan myös velvollisuuden pilaantuneen maaperän puhdistamiseen sekä puhdistamistarpeen arvioinnin edellyttämien tutkimusten suorittamiseen. Vastuu voi jätehuoltolain 6 ja 21 §:n perusteella kohdistua myös kiinteistön nykyiseen haltijaan.

Tässä tapauksessa maaperän pilaantumisen aiheuttanut Nopon Pesula Oy on asetettu konkurssiin eikä selvitys- tai puhdistamisvastuuta voida enää kohdistaa siihen. E:n kuolinpesän osakkaina A ja hänen asiakumppaninsa ovat olleet jätehuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kiinteistön Päivärinta haltijoita vuodesta 1985 lähtien. Ympäristökeskus onkin ensimmäisen kerran jo kirjeellään 23.4.1996 kehottanut kiinteistön Päivärinta omistajina kuolinpesän osakkaita esittämään jätehuoltolain 21 §:n mukaisen jätehuoltosuunnitelman pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi. Jätehuoltolain 6 ja 21 §:n perusteella vastuu pilaantuneen maaperän puhdistamisesta kiinteistöllä Päivärinta on voitu kohdistaa kuolinpesän osakkaisiin.

Kuolinpesän osakkaat ovat valituksessaan katsoneet, että selvitys- ja puhdistusvastuut tulee kohdistaa yhtiö D:hen, joka omistaa kiinteistöstä Päivärinta 3.3.1997 luovutetun määräalan. Määräala on luovutettu kuolinpesän osakkaan päätösvallassa olevalle yhtiö D:lle sen jälkeen, kun kuolinpesän osakkaita oli ensimmäisen kerran kehotettu esittämään jätehuoltolain mukainen jätehuoltosuunnitelma pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi. Määräalaa ei ole lohottu omaksi kiinteistökseen eikä sen rajoja suhteessa kiinteistöön Päivärinta ole siten käyty. Määräalasta on sittemmin vuonna 2004 lohottu yhtiö D:n ja kuolinpesien osakkaiden välisen sopimuksen perusteella kiinteistö Päivärinta I.

Maaperän pilaantuneisuutta koskeva selvitysvelvoite on voitu kohdistaa kuolinpesän osakkaisiin myös kiinteistöstä Päivärinta 3.3.1997 luovutetun määräalan osalta, vaikka määräalan omistaakin yhtiö D. Kuolinpesän osakkaat eivät ole voineet keskinäisillä kiinteistön kauppaa ja vaihtoa koskevilla sopimuksilla rajata heille jätehuoltolain 6 ja 21 §:n nojalla kuuluvaa ja heihin jo tuolloin kohdistettua vastuuta.

Kuolinpesän osakkaat ovat valituksessaan lisäksi vedonneet siihen, ettei maaperän pilaantuminen ole tapahtunut heidän suostumuksellaan eikä heillä ole ollut tietoa maaperän pilaantumisesta silloin, kun kuolinpesä on muodostunut. Selvitys- ja puhdistamisvastuun kohdistaminen kuolinpesään on heidän mukaansa lisäksi kohtuutonta.

Jätehuoltolain, jätelain ja ympäristönsuojelulain säännösten tai esitöiden perusteella ei voida katsoa lainsäätäjän tarkoituksena olleen asettaa pilaantuneen alueen haltijalle vanhojen pilaantumisten osalta laajempaa selvitys- tai puhdistamisvelvollisuutta kuin lakien voimaantulon jälkeen pilaantuneiden alueiden osalta. Jätehuoltolain pilaantuneen alueen haltijan selvitys- ja puhdistusvelvollisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa ja selvitys- ja puhdistusvelvoitteen laajuutta arvioitaessa voidaan siten ottaa huomioon myös 1.3.2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:n 2 momentissa alueen haltijan puhdistamisvelvollisuudelle asetetut edellytykset.

Edellytyksenä pilaantuneen alueen haltijan puhdistamisvelvollisuudelle on pykälän 2 momentin mukaan ensinnäkin, että pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan. Laissa tai sen esitöissä ei ole mainintaa perhe- tai perintöoikeudellisista saannoista. Yleisistä periaatteista kuitenkin seuraa, että suostumukseen ja vilpittömään mieleen perustuva vastuun rajoittaminen voi koskea vain vapaaehtoisia vaihdantatilanteita. Selvitysvelvollisuutta ei ole syytä ympäristönsuojelulain 75 §:n 2 momentin alueen haltijan suostumusta tai tietoisuutta koskevan säännöksen perusteella tässä tilanteessa rajata.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:n 2 momentin mukaan alueen haltijan on puhdistettava alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Kohtuuttomuutta arvioitaisiin lain esitöiden mukaan ottaen huomioon pilaantumisen laajuus ja puhdistustoimien taloudellinen rasittavuus. Esitöissä ei ole otettu kantaa kohtuuttomuuden arviointiin siltä osin kuin kysymys on vasta maaperän pilaantuneisuutta koskevasta selvitysvelvollisuudesta, mutta myös tältä osin pilaantumisen arvioidulle laajuudelle ja selvitysten taloudelliselle rasittavuudelle voidaan antaa merkitystä. Nyt kyseessä olevien maaperän pilaantuneisuutta koskevien lisätutkimusten tarkoituksena on täydentää aikaisemmin jo tehtyjä tutkimuksia ja saattaa ne ajan tasalle.

Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu kuolinpesän osakkaiden vastuusta itse puhdistamisen osalta, maaperän pilaantuneisuutta koskeva selvitysvelvoite on tässä tilanteessa asetettavissa jätehuoltolain 21 §:n mukaisen vastuun perusteella, jos selvittäminen on tarpeen varsinaista puhdistusmääräystä koskevan myöhemmän päätöksenteon kannalta. Selvitysvelvollisuutta ei saadun selvityksen perusteella voida myöskään pitää ympäristönsuojelulain 75 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavoin ilmeisen kohtuuttomana.

Selvitysvelvollisuus on hallinto-oikeuden päätöksellä osoitettu kuolinpesän osakkaille, koska kyseinen kuolinpesä on jakamaton ja perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti kuolinpesään kuuluva kiinteistö on osakkaiden yhteishallinnossa. Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetaan, koskee selvitysvelvollisuus muutoksenhakijoita kuolinpesän osakkaina eikä tarkoita lähtökohtaisesti henkilökohtaista vastuuta kuolinpesälle kuuluvista velvollisuuksista.

Ajan kulumisen vuoksi päävelvoitteiden 1 ja 2 täyttämiselle asetettuja määräaikoja on kuitenkin pidennettävä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Riku Vahala. Asian esittelijä Tuire Taina.