KHO:2016:103

Osakevaihdossa syntyneen sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakamiseen osakkaille voitiin soveltaa tuloverolain 45 a §:n säännöstä varojenjaon verottamisesta luovutuksena. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2016.

Tuloverolaki 33 b § 6 momentti ja 45 a §

Päätös, josta valitetaan

Keskusverolautakunta 20.3.2015 nro 8/2015

Asian aikaisempi käsittely

X on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua muun ohella seuraavasta asiasta:

Jos A Oy palauttaa vuonna 2016 tai sen jälkeen X:lle pääomanpalautuksena tämän osakevaihdossa vuonna 2009 yhtiöön apporttina sijoittamia varoja, jotka on merkitty sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP-rahasto), verotetaanko tämä luovutuksena eikä osinkona?

Keskusverolautakunnan ratkaisu

Keskusverolautakunta on, siltä osin kuin asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävänä, lausunut verovuodelle 2016 antamanaan ennakkoratkaisuna:

Jos A Oy jakaa hakemuksessa kerrotulla tavalla varoja X:lle sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta vuoden 2016 aikana, varojen jakoon sovelletaan tuloverolain 45 a §:n säännöksiä veronalaisesta luovutuksesta.

Keskusverolautakunta on perustellut ennakkoratkaisua kyseiseltä osin seuraavasti:

Hakemuksesta saadun selvityksen mukaan vuonna 2009 suoritetussa osakevaihdossa X luovutti A Oy:lle omistamansa B Oy:n, C Oy:n sekä D Oy:n osakkeet ja A Oy:n toinen osakas luovutti omistamansa D Oy:n osakkeet A Oy:lle. Osakkaat saivat vastikkeena A Oy:n uusia liikkeelle laskemia osakkeita luovutettujen osakkeiden käyvän arvon suhteessa. A Oy:n osakkeiden merkintähinta, joka oli apporttina luovutettujen osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä, merkittiin kokonaisuudessaan A Oy:n kirjanpidossa sijoitetun vapaan pääoman rahastoon. Verotoimiston 4.2.2009 antaman ennakkotiedon mukaan järjestelyyn sovelletaan tuloverolain 45 §:n 2 momentin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n säännöksiä osakevaihdosta.

Hakemuksen mukaan A Oy:n sijoitetun vapaan pääoman rahastossa ei ole muita kuin edellä mainitussa osakevaihdossa yhtiön kahden osakkaan sijoittamia varoja. Yhtiön tarkoituksena on jakaa osakkailleen sijoitetun vapaan pääoman rahaston varoja osakeomistuksen suhteessa osakeyhtiölain 13 luvun säännösten mukaisesti.

Tuloverolain 33 b §:n 6 momentissa, 45 a §:ssä ja 46 a §:ssä on lailla 1237/2013 säädetty muusta kuin julkisesti noteeratun yhtiön vapaan oman pääoman rahastosta jaettujen varojen verotuksesta. Lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen saatuun varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta. Siltä osin kuin varojenjako sisältää pääomansijoituksia, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa, 33 b §:n 6 momenttia sekä 45 a ja 46 a §:ää sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran varojenjakoon, joka on saatu 1 päivänä tammikuuta 2016.

Jos hakemuksessa tarkoitetut varat jaetaan vuoden 2016 aikana, varojen jakoon sovelletaan edellä mainitun siirtymäsäännöksen mukaisesti tuloverolain 33 b §:n 6 momentin, 45 a §:n ja 46 a §:n säännöksiä.

Tuloverolain 33 b §:n 6 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään osinkona, ja siihen sovelletaan, 45 a §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tässä pykälässä säädetään.

Tuloverolain 45 a §:n mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos:

1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja

2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Tuloverolain 46 a §:n 1 momentin mukaan luovutusvoittoa laskettaessa 45 a §:ssä tarkoitetusta varojenjaosta vähennetään osakkeen poistamaton hankintameno, kuitenkin enintään luovutuksena pidettävän varojenjaon määrä. Jos osakkeen poistamaton hankintameno on luovutuksena pidettävää varojenjakoa pienempi, vähennetään poistamattoman hankintamenon määrä. Pykälän 2 momentin mukaan luovutusvoiton laskennassa vähennetty hankintamenon määrä vähennetään osakkeen poistamattomasta hankintamenosta.

X on sijoittanut hänelle jaettavat varat yhtiöön edellä selostetun mukaisesti osakevaihdossa vuonna 2009. Kun X:lle palautetaan hänen itse yhtiöön sijoittamiaan varoja ja pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa vuonna 2016 kulunut alle kymmenen vuotta, voidaan hakemuksessa tarkoitettuun varojenjakoon soveltaa tuloverolain 33 b §:n 6 momentin, 45 a §:n ja 46 a §:n säännöksiä veronalaisesta luovutuksesta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valittanut keskusverolautakunnan ennakkoratkaisusta ja vaatinut, että ennakkoratkaisu muutetaan kuulumaan seuraavasti:

Jos A Oy jakaa hakemuksessa kerrotulla tavalla varoja X:lle sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta vuoden 2016 aikana, varojenjakoa pidetään tuloverolain 33 b §:n 6 momentin nojalla osinkona. Varojenjakoon ei sovelleta tuloverolain 45 a §:n säännöksiä veronalaisesta luovutuksesta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Hallituksen esityksessä HE 185/2013 vp todetaan yksiselitteisesti, että tuloverolain 45 a § ei sovellu yritysjärjestelyssä syntyneiden vapaan oman pääoman erien jakoon. Vastaava kanta on lausuttu myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä 32/2013 vp sekä Verohallinnon ohjeessa. Tässä asiassa SVOP-rahasto on syntynyt osakevaihdossa, joka on luonteeltaan yritysjärjestely. Näin ollen tuloverolain 45 a § ei tule sovellettavaksi, vaan varojenjako tulee verottaa tuloverolain 33 b §:n 6 momentin perusteella osinkona.

Jos korkein hallinto-oikeus vastoin oikeudenvalvontayksikön käsitystä katsoo, että varojenjakoon osakevaihdossa syntyneestä SVOP-rahastosta voidaan soveltaa tuloverolain 45 a §:n sääntelyä, asiassa tulee ottaa huomioon, että tuloverolain 45 a §:n mukaan varojen jakoa pidetään veronalaisena luovutuksena vain, jos verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus ja verovelvollinen esittää luotettavan selvityksen pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä. Asiaa ratkaistaessa tulee ottaa huomioon sekä varojenjakoa koskevan sääntelyn että osakevaihtoa koskevan sääntelyn tarkoitus. Osakevaihdossa SVOP-rahastoon voi tulla kirjatuksi myös muita kuin osakkeenomistajan yhtiöön tekemiä pääomansijoituksia. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että osakevaihdossa on noudatettu jatkuvuusperiaatetta ja että luovutusvoiton verotus on siten lykkääntynyt.

Tuloverolain 45 a §:ää sovellettaessa osakevaihto itsessään ei ole osakkaan yhtiöön tekemä säädöksessä tarkoitettu pääomansijoitus. Jaettavissa varoissa ei ole kysymys osakkaan A Oy:öön tekemän pääomansijoituksen palauttamisesta, koska mahdollinen pääomansijoitus olisi tehty osakevaihdossa annettuihin yrityksiin. Kun kysymys ei ole verovelvollisen yhtiöön tekemän pääomansijoituksen palauttamisesta, tuloverolain 45 §:n edellytykset eivät täyty.

Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoo, että oikeudenvalvontayksikön vaatimusta ei voida hyväksyä edellä esitetyillä ensisijaisilla tai toissijaisilla perusteilla, asiassa on otettava huomioon, että osakevaihto ei muuta jaettavien varojen luonnetta niiden alkuperäisestä luonteesta pääomansijoitukseksi. Ennakkoratkaisuhakemukseen liitetyn ennakkotiedon mukaan osakevaihdossa luovutettujen osakkeiden käypä arvo on laskettu yhtiöiden tuotto- ja substanssiarvojen keskiarvona. Siten SVOP-rahastoon kirjattu käypä arvo on sisältänyt myös muuta kuin osakkaiden pääomansijoituksia osakevaihdossa luovutettuihin yhtiöihin. Jotta varojen jakoa verovelvolliselle voitaisiin pitää veronalaisena luovutuksena, verovelvollisen olisi pitänyt antaa selvitys siitä, että nyt jaettavissa varoissa on alun perin ollut kysymys pääomansijoituksesta osakevaihdossa annettuihin yhtiöihin. Kun tällaista selvitystä ei ole esitetty, tulee varojen jakaminen verottaa osinkona.

X on antanut vastineen ja vaatinut, että valitus hylätään. X on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Hallituksen esityksen (HE 185/2013 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että puheena oleva säännös ei soveltuisi esimerkiksi yritysjärjestelyissä muodostuneiden oman pääoman erien jakoihin. Tätä toteamusta ei voida pitää tyhjentävänä eikä sitä siten tulisi soveltaa kategorisesti kaikkiin yritysjärjestelytilanteisiin, vaan asiaa tulisi tarkastella tapauskohtaisesti. Asiaa ei ole hallituksen esityksessä perusteltu yksityiskohtaisemmin.

Hallituksen esityksessä eikä myöskään valtiovarainvaliokunnan mietinnössä määritellä tarkemmin, mitä yritysjärjestelyillä tarkoitetaan. Kysymyksessä on laaja käsite, joka voidaan määritellä tarkoittamaan monia asioita. Lain tarkoitus ei voi olla, että yritysjärjestely estäisi aina SVOP-palautuksen verottamisen luovutuksena. Rahastoon merkittyjen varojen alkuperäinen luonne on ratkaisevaa sen suhteen, verotetaanko varojenjako luovutuksena vai osinkona.

Valtiovarainvaliokuntakaan ei perustele yksityiskohtaisemmin mietintöön kirjattua kantaa yritysjärjestelyjen osalta. Mietintö lähtee siitä, että jos varojen yhteys pääomansijoituksiin jää selvityksen jälkeen epäselväksi, varojenjako on perusteltua käsitellä verotuksessa osinkona.

Verohallinto ei ole ohjeissaan ottanut kantaa, että yritysjärjestelyissä (esimerkiksi osakevaihdossa) muodostuneen sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakamiseen verovuonna 2016 tulisi soveltaa osinkoverosäännöksiä. Sen sijaan Verohallinto toteaa, että siihen voidaan soveltaa tapauskohtaisen tarkastelun pohjalta luovutusvoittoverotusta.

Puheena olevassa tapauksessa SVOP-rahasto on muodostunut ainoastaan osakkeenomistajien yhtiöön tekemästä sijoituksesta. Tämä kyetään aukottomasti toteennäyttämään siten, että tuloverolain 45 a §:n edellytykset täyttyvät kaikilta osin.

Osakkeen merkintähinnan maksaminen apporttiomaisuudella on osakkeen merkitsijän yhtiöön tekemä pääomansijoitus samalla tavalla kuin osakkeen merkintähinnan maksaminen rahana. Hallituksen esityksessä ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä olleen yksilöimättömän maininnan perusteella osakevaihdossa syntynyttä vapaan oman pääoman rahastoa ei voida asettaa muista yhtiöön tehdyistä pääomansijoituksista poikkeavaan asemaan.

Osakevaihto on yhtiöoikeudellisesti apporttisijoitus yhtiön omaan pääomaan. Sijoitus voidaan tehdä osakepääomaan tai esimerkiksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Olisi käytännölle tuntematonta, jos osakevaihdossa anti merkittäisiin kokonaisuudessaan tai osin esimerkiksi osakepääomaan, mutta sitä ei pidettäisi pääomansijoituksena. Sijoituksen luonne ei muutu siitä, kirjataanko se osakepääomaan vai SVOP-rahastoon.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

X on antanut lisävastineen, joka on lähetetty Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja lain esityöt

Tuloverolain 33 b §:n 6 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään osinkona ja siihen sovelletaan, 45 a §:ssä säädetyin poikkeuksin, mitä tässä pykälässä säädetään.

1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja

2) verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä eräiden muiden verolakien muuttamisesta (HE 185/2013 vp) on 45 a §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että pykälän 1 momentin mukaan osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidettäisiin tietyin edellytyksin veronalaisena luovutuksena. Varojenjakoa käsiteltäisiin luovutuksena siltä osin kuin jaossa palautettava määrä vastaa yhtiöön tehdyn pääomansijoituksen määrää. Säännöstä voitaisiin soveltaa, jos asiassa esitetään luotettava selvitys siitä, että jaossa saadut varat ovat tällaisia pääomansijoituksia. Kyseeseen tulisivat lähinnä osakkaiden maksamat merkintähinnat osakkeista tai optioista taikka muista erityisistä oikeuksista sekä muut oman pääoman sijoitukset. Säännös ei soveltuisi esimerkiksi yritysjärjestelyissä tai rahastosiirroissa muodostuneiden oman pääoman erien jakoihin. Niissä tilanteissa, joissa jaettavien varojen yhteys pääomansijoituksiin jää epäselväksi, varojenjako käsiteltäisiin verotuksessa osinkona. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VaVM 32/2013 vp) mainittuja kannanottoja on pidetty perusteltuina.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, voidaanko A Oy:n vuonna 2016 SVOP-rahastosta jakamiin varoihin soveltaa tuloverolain 45 a §:n säännöstä varojenjaon verottamisesta veronalaisen luovutuksena. SVOP-rahasto on syntynyt vuonna 2009 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisessa osakevaihdossa, jossa X ja yhtiön toinen osakas ovat luovuttaneet A Oy:lle omistamiensa yhtiöiden osakkeita ja saaneet vastikkeena A Oy:n uusia liikkeelle laskemia osakkeita luovutettujen osakkeiden käyvän arvon suhteessa. A Oy:n osakkeiden merkintähinta on ollut apporttina luovutettujen osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä.

Tuloverolain 45 a §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on lausuttu, että säännös ei soveltuisi yritysjärjestelyissä muodostuneisiin oman pääoman erien jakoon. Hallituksen esityksessä tai sen johdosta annetussa valtiovarainvaliokunnan mietinnössä ei ole tarkemmin määritelty, mitä yritysjärjestelyillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Koska tuloverolain 45 a §:ssä ei sen sanamuodon mukaan ole rajattu yritysjärjestelyissä syntyneitä rahastoja pykälän soveltamisalan ulkopuolelle, korkein hallinto-oikeus katsoo, että varojenjaon luovutuksena verottamisen esteenä ei voi olla yksinomaan se, että rahasto on syntynyt yritysjärjestelyn yhteydessä.

Yhtiöoikeudellisesti osakevaihto on osakeanti, jossa osakkeen merkintähinta maksetaan apporttiomaisuudella. Osakkeenomistaja sijoittaa vastaanottavaan yhtiöön omistamiaan kohdeyhtiön osakkeita saaden vastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Toisin kuin jakautuminen ja sulautuminen, osakevaihto ei ole yleisseuraanto. Kun osakkeiden merkintähintana on apporttina luovutettavien osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä, sijoituksen määrä voi ylittää osakkeiden luovuttajan luovutuksen kohteena oleviin yhtiöihin tekemien pääomansijoitusten määrän. Osakkeiden luovuttajan näkökulmasta kysymyksessä on kuitenkin tällöinkin kokonaisuudessaan hänen tekemänsä pääomansijoitus vastaanottavaan yhtiöön. Kun lisäksi otetaan huomioon, että osakevaihtoa pidetään nykyään verotuksessakin luovutuksena, korkein hallinto-oikeus katsoo, että osakevaihdossa vastaanottavaan yhtiöön tehtävä sijoitus on tuloverolain 45 a §:ssä tarkoitettu pääomansijoitus. Sillä seikalla, että osakkeita luovuttavan osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi, ei ole merkitystä asiassa.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Paula Makkonen.