KHO:2017:87
Aluehallintovirasto oli myöntänyt vanhan vesilain mukaisen luvan voimalaitoshankkeelle. Päätöstä tehtäessä oli voimassa Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2010–2015. Uusi vesienhoitosuunnitelma vuosille 2016–2021 oli tullut voimaan, kun lupapäätöstä koskeva valitusasia oli vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Uuden vesienhoitosuunnitelman sisältö oli otettava huomioon arvioitaessa edellytyksiä sallia hankkeen toteuttaminen, kun otettiin huomioon, että hankkeen vaikutukset toteutuisivat kyseisellä suunnittelukaudella. Voimalaitoshankkeen vaikutusalue kuului Keski-Kemijoen vesimuodostumaan, joka molemmissa vesienhoitosuunnitelmissa oli nimetty voimakkaasti muutetuksi jokivesistöksi. Molemmissa suunnitelmissa kyseisen vesimuodostuman ekologinen nykytila oli "hyvä saavutettavissa oleva tila" ja kemiallinen nykytila "hyvä".
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli tehtyjen valitusten johdosta muun ohella ratkaistava, miten vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot vaikuttivat voimalaitoshankkeen hyötyjen, vahinkojen ja haittojen arviointiin vesilaissa tarkoitetussa intressivertailussa. Asiaa arvioitaessa oli erityisesti otettava huomioon aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten jälkeen unionin tuomioistuimen 1.7.2015 asiassa C-461/13 antama ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta (Weser-tuomio). Mainittu ennakkoratkaisu huomioon ottaen oli arvioitava, vaaransiko voimalaitoshankkeen toteuttaminen kyseisen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai aiheuttaisiko hanke ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V mainitun jokivesistön ekologisen tilan luokittelua koskevan osatekijän alenemisen.
Valituksissa oli korostettu voimalaitoksen vaikutuksia Kemijoen kalatalouteen. Kemijoki oli laajalti padottu ja säännöstelty vesivoiman tuotantoon. Joessa alempana olevan Ala-Kemijoen vesimuodostuman tilaan vaikuttavat merkittävästi siellä olevat vaelluskalan nousuesteet. Jos nämä Ala-Kemijoen nousuesteet toimivin kalatiejärjestelyin tai muin keinoin tulevaisuudessa poistetaan, Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tila saattaa edellyttää kalateitä ja voimalaitosten ohi juoksutettavan virtaaman lisäämistä. Kun nyt käsillä olevassa tilanteessa otettiin huomioon aluehallintoviraston päätökseen sisältyneet lupamääräykset juoksutuksista ja määräys luonnonmukaisen ohitusuoman tekemisestä sekä hallinto-oikeuden muuttamat lupamääräykset, erityisesti päätökseen lisätty määräys velvollisuudesta varautua rakenteiden suunnittelussa kalateiden rakentamiseen, asiassa ei ollut tullut ilmi, että voimalaitoksen rakentaminen vaarantaisi kyseisen voimakkaasti muutetun Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai hyvän kemiallisen tilan. Asiassa ei liioin ollut perusteita katsoa, että hanke heikentäisi kyseisen jokivesistön ekologisen tilan osatekijöitä niin, että vesienhoitolainsäädäntö tulkittuna unionioikeuden mukaisesti johtaisi vesilain mukaisessa intressivertailussa lupahakemuksen hylkäämiseen tällä perusteella. Intressivertailussa tuli kuitenkin muutoin ottaa huomioon hankkeesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset vesien tilaan muun ohella vesienhoitosuunnitelmassa Keski-Kemijoen tilasta esitetyn ympäristötavoitteen ja ekologisen tilan osatekijöiden kannalta.
Vesilaki (264/1961) 2 luku 11 a § ja 6 § 2 momentti
Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 21 § 1 momentti 2 kohta ja 22 §
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi)
Ks. unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-461/13, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland vastaan Saksan valtio
Ks. myös KHO 2013:173
Päätös, jota valitus koskee
Vaasan hallinto-oikeus 3.3.2015 n:o 15/0041/2
1. Aluehallintoviraston päätös
1.1. Luparatkaisu
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 31.5.2011 n:o 32/11/2 myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan Rovaniemen kaupungissa Sierilän voimalaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen sekä vesistön säännöstelyyn hakemukseen liitetyn suunnitelman ja siihen myöhemmin tehtyjen täydennysten ja muutosten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee.
Luvan saajalle on myönnetty poikkeus vesilain (264/1961) 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettujen luonnontilaisten lähteiden muuttamiskiellosta. Poikkeus koskee tilan Sieriharjula (698-409-7-50) alueella olevaa luonnontilaista lähdettä.
Luvan saajalle on päätöksestä ilmenevällä tavalla myönnetty pysyvä käyttöoikeus hankkeen toteuttamista varten tarvittavaan vesivoimaan siltä osin kuin vesivoiman omistusoikeus ei kuulu luvan saajalle ja muiden kuin luvan saajan omistuksessa oleviin veden alle jääviin maa-alueisiin sekä pysyvä tai työnaikainen käyttöoikeus hanketta varten tarvittaviin, muiden kuin luvan saajan omistuksessa oleviin maa- ja vesialueisiin. Aluehallintovirasto on muun ohella myöntänyt luvan saajalle pysyvän käyttöoikeuden voimalaitoksen rantapatoalueita varten tarvittaviin muiden kuin luvansaajan omistamiin alueisiin siltä osin kuin patoalueisiin ei ole myönnetty lunastusoikeutta. Hakemus on hylätty siltä osin kuin siinä on haettu muiden kuin päätöksen kohdassa Lunastamista koskeva ratkaisu mainittuihin alueisiin kuuluvien maa- ja vesialueiden lunastamista. Näihin alueisiin on myönnetty pysyvä käyttöoikeus.
Luvan saajalle on myönnetty oikeus lunastaa päätöksessä mainitut maa- ja vesialueet, rakennukset ja rakenteet sekä koneet ja laitteet.
Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen siltä osin kuin luvan saaja oli hakenut oikeutta lunastaa veden alle jäävällä ja vettyvällä alueella olevat rakennukset, joiden osalta maanomistaja ei ollut esittänyt korvausvaatimusta.
Aluehallintovirasto on hylännyt töiden aloittamislupaa koskevan hakemuksen.
Luvan saajan on maksettava aluehallintoviraston päätöksen liitteen korvausluettelosta ilmenevät korvaukset eräille asianosaisille aiheutuneista kuluista. Muilta osin kulukorvausvaatimukset on hylätty.
Ennakoimattomien vahinkojen varalle on annettu ohjaus.
1.2. Lupamääräykset
Päätökseen sisältyvät lupamääräykset 1–12:
1. Rakentamista koskevat lupamääräykset
a) Rakenteita koskevat määräykset
Sierilän voimalaitos on rakennettava hakemussuunnitelman liitteenä 2 olevan kartan nro R1-SRI-1001 M1 "Voimalaitosrakenteiden sijainti. Yleiskartta." MK 1:5 000 osoittamaan paikkaan.
Voimalaitos- ja säännöstelyrakenteet, joihin kuuluvat koneasema, tulva-aukot ja -kanava, maapadot 1–3, rantapadot 1–4 sekä voimalaitoksen ylä- ja alakanava, on tehtävä seuraavien piirustusten osoittamalla tavalla lukuun ottamatta piirustuksissa näkyvää, välittömästi alakanavan ylävirranpuolella olevaa ohjaussuistetta, joka on 24.6.2010 hakemuksen täydennyksessä poistettu suunnitelmasta:
= = =
Luvan saajalla on oikeus työpatojen 1 ja 4 väliaikaiseen sijoittamiseen vesialueelle 24.6.2010 päivätyn hakemuksen täydennyksen liitteenä 2 olevasta piirustuksesta nro R2 SRI 15049 "Työpatojen 1–4 sijainti ja pinta-alat. Kartta." MK 1:4 000 ilmenevällä tavalla sekä käyttöoikeusratkaisusta muutoin ilmenevästi. Työpadot on poistettava uoman luontaisen pohjan mukaisesti.
Luvan saajalla on oikeus tulvakanavan sekä yläkanavan ja alakanavan jatkeiden ruoppaamiseen vesialueella 24.6.2010 päivätyn hakemuksen täydennyksen liitteenä 5 olevasta piirustuksesta nro R2 SRI 15052 "Tulvakanava keskilinja. Ruopattava alue. Lunastettavaksi esitetty alue. Kartta." MK 1:2 000, liitteenä 6 olevasta piirustuksesta nro R2 SRI 15053 "Koneaseman keskilinja. Ruopattava alue. Vesialueella tehtävät kaivutyöt. Kartta." MK 1:2 000 ja liitteenä 7 olevasta piirustuksesta nro R2 SRI 15054 "Koneaseman keskilinja. Ruopattava alue. Vesialueella tehtävät kaivutyöt. Kartta." MK 1:2 000 ilmenevällä tavalla sekä käyttöoikeusratkaisusta muutoin ilmenevästi.
Voimalaitoksen vesitien yläpäähän on rakennettava välppärakenne.
Maa- ja rantapatojen harjalle on rakennettava huoltoajoneuvoilla kulkukelpoinen harja, jonka leveys on vähintään 4,0 m.
Rantapatoihin rajoittuvien asuttujen tilojen kohdalla padon maanpuoleinen luiska ja padon tausta-alue on viimeisteltävä ja maisemoitava pihapiiriin ja maisemaan soveltuvalla materiaalilla ja istutuksin. Yksityis-kohtaisia maisemointisuunnitelmia laadittaessa luvan saajan tulee kuulla Lapin ELY-keskusta ja asianomaisten tilojen omistajia.
Rantapadon 2 taustalle on rakennettava Mukkaojan luonnonmukainen ohitusuoma rantapatoon 1 sijoitetun rummun kautta. Mukkaojan ohitusuoma on rakennettava hakemusasiakirjojen lisäselvityksen liitteen L4 "Mukkaojan luonnonmukainen ohitusuoma. Yleissuunnitelma. 24.4.2007" osoittamalla tavalla.
b) Ruoppaus- ja kaivumaiden läjittämistä koskevat määräykset
Ruoppaus- ja kaivumaat saadaan läjittää hakemussuunnitelman liitteenä 9 olevan piirustuksen nro R1-SRI-1008 M0 "Maa- ja rantapadot. Tyyppipoikkileikkausten paikat. Yleiskartta" MK 1:5 000 osoittamille paikoille:
–Sieriniemen pääläjitysalueelle siten, että läjitysalue on korkeimmillaan enintään tasolla N43 +89,0 m,
–kahdelle alakanavan varren läjitysalueelle siten, että virran suuntaan alakanavan vasemman puoleinen täyttö on korkeimmillaan enintään tasolla N43 +81,50 m ja oikean puoleinen täyttö enintään tasolla N43 +84,50 m ja
–Kemijoen katkaisevan padon maisemointitäytön yhteyteen siten, että täyttö on korkeimmillaan noin tasolla N43 +87,0 m.
Ruoppaus- ja kaivumaita on mahdollisuuksien mukaan käytettävä maa- ja rantapatojen rakenteisiin.
Sieriniemen läjitysalueiden yksityiskohtaisia maisemointisuunnitelmia laadittaessa luvan saajan tulee kuulla Lapin ELY-keskusta ja lähiympäristössä olevien tilojen omistajia. Suunnitelmat tulee laatia siten, että niissä otetaan huomioon hakemussuunnitelman liitteessä 29 "Sierilän voimalaitoshankkeen maisemasuunnitelma" esitetyt periaatteet. Läjitysalueita muotoiltaessa ja viimeisteltäessä tulee käyttää vaihtelevia pinnanmuotoja ja hyödyntää kasvukerroksena läjitysalueiden alle jäävien alueiden alkuperäistä tai vastaavaa pintamaata noin 10–20 cm:n kerroksena. Aluskasvillisuus ja puusto on palautettava kylvämällä ja istuttamalla. Läjitysalueiden täyttö, viimeistely ja maisemointi tulee toteuttaa vaiheittain ja siten ajoitettuna, että lähinnä asutusta ja tiestöä olevat alueet tehdään ensin.
c) Alueiden kuivatusta koskevat määräykset
Rantapadon 2 suotovedet ja taustan kuivatusvedet on johdettava Mukkaojan luonnonmukaiseen ohitusuomaan.
Huhdan tilan (698-401-56-37) pihapiirin alueella rantapadon 2 taustan kuivatusvedet on johdettava pois pintavaluntana tai salaojalla kaivamatta alueelle avo-ojaa.
Rantapadon 3 taustan salaoja saadaan sijoittaa 26.4.2010 päivätyn hakemuksen täydennyksen liitteenä olevan piirustuksen nro R43 SRI 15043 "Rantapato 3. Taustan salaojitus. Salaojalinjat tiloilla 30:7, 67:2, 67:3, 67:13, 67:12, 67:10, 67:9 ja 67:8. Sijaintikartta." MK 1: 2 000 osoittamalla tavalla kuitenkin siten, että salaoja on pyrittävä sijoittamaan mahdollisimman lähelle tilojen rajalinjoja.
Salaojan rakentamistöissä on käytettävä tarkoitukseen soveltuvaa ja kooltaan mahdollisimman kevyttä työkonetta. Töiden aloittamisesta on hyvissä ajoin etukäteen ilmoitettava kirjallisesti tilojen omistajille ja työt on tehtävä mahdollisimman vähän häiriötä aiheuttaen. Muutoin töiden suorittamisessa on noudatettava, mitä jäljempänä määrätään työn suorittamisesta ja työnaikaisten haittojen minimoimisesta.
Muilta osin rantapatojen 3 ja 4 suotovedet sekä taustan kuivatusvedet on johdettava asianmukaisesti maa- ja vesialueiden omistajien hyväksymällä tavalla kuivatusojien kautta Majavaojaan.
d) Rakentamisaika
Rakennustyöhön on ryhdyttävä viimeistään neljän vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi. Lupapäätöksessä tarkoitetut työt on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Vahinkoja ja haittoja estävät ja vähentävät toimenpiteet on tehtävä ennen vedenkorkeuden nostamista, ellei jäljempänä ole toisin määrätty.
e) Työn suorittaminen ja työnaikaisten haittojen minimointi
Lupapäätöksessä tarkoitetut työt on tehtävä niin, ettei niistä aiheudu sellaista vahingollista seurausta, joka kohtuullisin kustannuksin on vältettävissä. Työn suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva välittömästi ilmenevä vahinko on luvan saajan viipymättä korvattava vahingonkärsijälle.
Työpatojen rakentaminen ja poistaminen, ala- ja yläkanavan sekä tulvakanavan ruoppaus, maa- ja rantapatojen rakentamiset, Mukkaojan ohitusuoman rakentaminen, maisemointityöt ja rannansuojaukset on suoritettava sellaisena ajankohtana ja siten, että veden samentumisesta talousveden saannille, rannan ja vesialueen käytölle, kalastolle ja kalastukselle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Tulvakanavan, yläkanavan ja alakanavan ruoppaus sekä työpatojen rakentaminen ja poistaminen on kukin tehtävä vesitilanteen salliessa mahdollisimman yhtä-jaksoisesti ja olennaisilta osin 24.6.2010 päivätyssä hakemuksen täydennyksessä esitetyn mukaisesti. Luvan saajan on töitä suoritettaessa huolehdittava siitä, ettei työalueella olevia toisten omistamia rakenteita ja laitteita vahingoiteta eikä niiden käyttöä vaikeuteta.
Ennen vedenkorkeuden nostoa on veden alle jääviltä, rantapatojen ja teiden rakentamista, ojien kaivamista ja kaivumaiden läjittämistä ja rannan vahvistamista tai suojaamista varten tarvittavilta maa-alueilta puusto ja pensaat raivattava siten, että puusto katkaistaan juuren niskasta. Veden alle jäävät alueet on puhdistettava huolellisesti rakennuksista, rakennelmista, puista, risuista sekä muista esineistä, jotka ovat vaarassa liikkua veden mukana tai olla haitaksi vesi- ja jääliikenteelle, kalastukselle tai muulle vesialueen käytölle.
Luvan saajan on purettava toisen omistamalla maa-alueella olevat lunastettavaksi määrätyt rakennukset ja siirrettävä niiden purkuosat luvan saajan hallinnassa olevalle maa-alueelle, ellei maanomistajan kanssa toisin sovita. Purkutyön aloittamisesta on hyvissä ajoin ennen työn aloittamista ilmoitettava kirjallisesti maa-alueen tai rakennuksen omistajalle.
Rakennuspaikan tai talouskeskuksen piha- ja puutarha-alueella sekä lähivirkistysalueella tulevaa ranta-aluetta muotoiltaessa, suojattaessa tai vahvistettaessa pensaat saadaan poistaa ja puustoa harventaa maanomistajan hyväksymällä tavalla siten, että maisemaa elävöittävät puut ja pensaat säilytetään. Hyötypuut on karsittava, katkottava kaupallisiin pituuksiin ja vietävä maanomistajan osoittamaan paikkaan ja risut on poltettava tai vietävä pois, ellei asiasta maanomistajan kanssa toisin sovita.
Työskentelyalueella olevien teiden työnaikaiseen käyttämiseen on saatava tien omistajien suostumus. Mikäli asiasta ei päästä yksimielisyyteen, luvan saajan on meneteltävä yksityistielaissa säädetyllä tavalla.
= = =
Luvan saajan on sovittava rakennusaikaisista haitoista ja vahingoista viivyttelemättä. Mikäli asiasta ei päästä yksimielisyyteen, tulee luvan saajan saattaa asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
f) Viimeistelytyöt
Töiden päätyttyä on rakennuspaikoilta ja niiden ympäristöstä rakennusjätteet poistettava, maansiirroista syntyneet maa- ja kivikasat, rannan muotoilu- ja täyttöalueet sekä erilaiset kaivannot ja niiden luiskat tarpeen mukaan loivennettava ja tasoitettava sekä rakennuspaikat ympäristöineen on muutoinkin siistittävä työn jäljiltä ja maisemoitava esimerkiksi nurmettamalla tai istuttamalla puita ja pensaita tai muutoin sopeuttamalla ympäristöön, mikäli asiasta ei maanomistajan kanssa toisin sovita.
g) Kunnossapitomääräykset
Lupapäätöksessä tehtäväksi määrätyt voimalaitosrakenteet, maa- ja rantapatorakenteet ja niihin liittyvät salaojarakenteet, pumppaamot, huoltotiet, Mukkaojan luonnonmukainen uoma, avo- ja putkiojat, rannansuojaukset, maisemoinnit vesialueella, venevalkamat sekä muut luvan saajan rakennettavaksi määrätyt rakennelmat ja laitteet on luvan saajan pidettävä asianmukaisessa kunnossa lukuun ottamatta niitä rakenteita ja laitteita, joiden kunnossapidosta on jäljempänä lupamääräyksissä erikseen määrätty.
h) Aloittamis- ja valmistumisilmoitus
Luvan saajan on hyvissä ajoin ennakolta ilmoitettava rakennustöiden aloittamisesta Lapin ELY-keskukselle, Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ja vesialueisiin vaikuttavien rakennustöiden aloittamisesta lisäksi hankkeen vaikutusalueella toimiville osakaskunnille sekä Metsähallitukselle.
Padotusalueen raivaus- ja puhdistustöiden valmistumisesta on hyvissä ajoin ennen vedenkorkeuden noston aloittamista ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle.
Vedenkorkeuden noston aloittamisesta ja aikataulusta on hyvissä ajoin ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle, Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, hankkeen vaikutusalueella toimiville osakaskunnille ja Metsähallitukselle sekä julkaistava kuulutus Rovaniemen kaupungin alueen laajalevikkisimmässä sanomalehdessä.
Kaikkien töiden ja toimenpiteiden valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle, Lapin ELY-keskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 60 päivän kuluessa töiden päättymisestä lukien.
2. Padotus- ja juoksutusmääräykset
Vedenkorkeus voimalaitospadolla saadaan nostaa niin, ettei se tuulista tai muista tilapäisistä, luvan saajasta riippumattomista tekijöistä johtuvia, lyhytaikaisia poikkeamia lukuun ottamatta ylitä korkeutta N43 +82,00 m. Vedenkorkeuden alarajana voimalaitospadolla on N43 +81,40 m lukuun ottamatta 1.11.–20.4., jolloin alarajana on N43 +81,20 m. Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa se voimalaitoksen kiireellistä korjaus- ja huoltotyötä varten on välttämätöntä, saadaan vedenkorkeus laskea lyhytaikaisesti alarajan alapuolelle.
Luvan saajan on tehtävä ilmoitus padotusrajojen ylityksestä ja alituksesta viivytyksettä Lapin ELY-keskukselle sekä tehtävä kussakin tapauksessa erikseen selvitys ylärajan ylityksen ja alarajan alituksen syistä, suuruudesta ja kestosta.
Voimalaitoksen rakennusvirtaama on 650 m3/s.
Voimalaitoksen juoksutusta voidaan tehon tarpeen vaihtelujen mukaan muuttaa kuitenkin niin, että vuorokautinen vedenkorkeusvaihtelu Kemijoessa Raudanjokisuun asteikolla saa olla enintään 0,8 m. Juoksutusten muutokset on tehtävä niin, ettei muutoksista aiheudu kenellekään vältettävissä olevaa vahinkoa ja haittaa.
Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen on oltava 1.6.–30.9. vähintään 40 m3/s ja muuna aikana vähintään 20 m3/s lukuun ottamatta juoksutukseen vaikuttavien häiriöiden aiheuttamia lyhytaikaisia poikkeamia. Viikonloppuisin, kun Kemijärven edellisen vuorokauden tulovirtaama alittaa arvon 300 m3/s, ei voimalaitoksen juoksutuksen kolmen tunnin keskiarvo saa ylittää arvoa 500 m3/s.
Jäätymisvaiheessa voimalaitoksen juoksutusta on säädettävä jokijäämallia hyväksi käyttäen mahdollisuuksien mukaan niin, että olosuhteet jääkannen muodostumiselle syntyvät. Jäätymisvaiheen jälkeen virtaamaa on pyrittävä muuttamaan tasaisesti ja hitaasti siten, että muodostunut jääkansi ei rikkoontuisi.
3. Maisemointityöt
Maisemointityöt on tehtävä hakemuksen liitteenä 29 olevan Sierilän voimalaitoksen maisemasuunnitelman osoittamien periaatteiden mukaisesti sekä katselmustoimituksen toimitusmiehille 16.11.2007 täydennyksenä toimitettujen piirustusten nrot R34 SRI 1041/1-2 M1 "Rannansuojaus- ja maisemointikohdesuunnitelma. Kartat 1 ja 2." MK 1:20 000 esittämien maisemointikohteiden M1–12 ja 17–20 mukaisesti lukuun ottamatta tilan Uusikörkkö (698-401-56-35) aluetta ja R1 SRI 15037 M1 "Toimenpidesuunnitelma. Kartta" MK 1:20 000 esittämien maisemointikohteiden M13–16 mukaisesti sekä jäljempänä esitetysti tarkennettuna tai muutettuna:
= = =
–Luvan saaja velvoitetaan tekemään maisemointitöitä kohteessa M15 myös tilojen Tuominiemi (698-401-53-125) = = = edustan vesialueella.
= = =
Rannan ja vesialueen maisemointia tai siihen liittyvää toimenpidettä koskevaa yksityiskohtaista suunnitelmaa laadittaessa ja hanketta toteutettaessa luvan saajan tulee kuulla tilan omistajaa tai haltijaa. Tilan omistaja voi kieltää maisemoinnin toteuttamisen.
Maisemoinnin yhteyteen luvan saajan tulee rakentaa kullekin rakentamalla erityiseen käyttöön otetulle rantatilalle omistajan osoittamaan paikkaan asianmukainen, kiviaineksella tai vastaavalla, ei kuitenkaan louheella, suojattu talouskeskuskohtainen venevalkama sekä ruopata tarvittaessa sinne johtava veneväylä. Venevalkaman tulee olla toimiva veneiden pitoon kaikilla vedenkorkeuksilla.
Luvan saajan on siirrettävä rakennettu laituri tai rakennettava entisen veroinen laituri omistajan osoittamaan paikkaan.
Vettyvien alueiden puuston ja pensaiden raivaukset on toteutettava ennen vedenkorkeuden nostoa. Muut maisemointityöt, joita ovat muun muassa matalien veden alle jäävien alueiden selkeyttäminen kaivamalla sekä vettyvien alueiden pintamaiden kuorinta, rannan korotus ja maastonmuotoilu sekä istutukset, on toteutettava viimeistään yhden vuoden kuluessa vedenkorkeuden nostamisesta lukien.
Vesialueelle määrätyn maisemoinnin, venevalkaman ja venevalkamasta joelle johtavan veneväylän kunnossapito kuuluu luvan saajalle.
Mikäli maisemointitarpeesta tai -tavasta taikka maisemoinnin toteutuksesta tai venevalkaman ja sinne johtavan veneväylän rakentamisesta, rakennetun laiturin siirtämisestä tai entisen veroisen rakentamisesta ei päästä luvan saajan ja maanomistajien kesken yksimielisyyteen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
4. Vedenhankinnalle ja jätevesien käsittelylle aiheutuvan vahingon korvaaminen tai estäminen toimenpitein
Luvan saajan on vastattava siitä, että padotusaltaan alle jäävien vesijohtolinjojen siirrot toteutetaan Rovaniemen kaupungin, Napapiirin Vesi Oy:n ja Kemijoki Oy:n 25.4.2005 tekemän sopimuksen mukaisesti, kuitenkin ennen vedenkorkeuden nostamista. Sopimuksessa mainituille toimenpiteille on tarvittaessa haettava vesilain mukaiset luvat.
= = =
Mikäli jäljempänä tarkkailumääräyksen g) mukaisessa tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että Sierilän voimalaitoksen vedenkorkeuden noston seurauksena veden saanti kaivosta, lähteestä tai muusta vedenottopaikasta estyy tai huomattavasti vaikeutuu tai veden laatu käy talousvedeksi soveltumattomaksi, luvan saajan on, ellei asiasta toisin sovita, viipymättä ryhdyttävä vesilain (264/1961) 11 luvun 12 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin. Mikäli toimenpiteistä tai korvauksista ei päästä sopimukseen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
Ennen vedenkorkeuden nostoa on luvan saajan asianomaisen tilan omistajan tai haltijan ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla huolehdittava siitä, ettei vedenkorkeuden noston seurauksena viemärin, jäteveden puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta huonone seuraavilla tiloilla:
–Törmälä (698-401-30-7)
= = =
–Koivula (698-401-58-8) asumisjätevesien, maitohuoneen pesuvesien käsittely ja lietesäiliön toiminta
= = =
–Kuusenlahti (698-401-67-10)
= = =
–Kumpukörkkö (698-409-38-42) maitohuoneen viemäröinti ja imeytyskenttä.
= = =
Mikäli tarkkailumääräyksen g) mukaisessa tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että vedenkorkeuden noston seurauksena viemärin, puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta estyy tai vaikeutuu, luvan saajan on, ellei asiasta toisin sovita, korjattava viipymättä epäkuntoiseksi tulevat viemäröintijärjestelmät rakentamalla Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla tiloille uudet vähintään samantasoiset järjestelmät kuin tiloilla on lupapäätöksen antoajankohtana.
Jätevesijärjestelmiä uusittaessa tulee pyrkiä järjestelmiin, joiden puhdistusteho ja toimivuus ovat asianmukaiset ja joiden käyttö- ja kunnossapitokustannukset eivät huomattavasti nouse aiemmista.
Uusittujen jätevesijärjestelmien käyttö- ja kunnossapitokustannuksista vastaa tilan omistaja tai haltija.
Mikäli edellä tässä lupamääräyksessä mainituista toimenpiteistä ei päästä yksimielisyyteen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
5. Rantojen suojaaminen
Luvan saajan tulee hakemuksen liitteenä 29 olevan suunnitelman "Sierilän voimalaitoksen maisemasuunnitelma" periaatteita noudattaen ja hakemussuunnitelmasta muutoin ilmenevällä tavalla toteuttaa
a. rannansuojaukset ja rannansuojausten kunnostukset, jotka on esitetty hakijan toimitusinsinöörille 16.11.2007 toimittamissa seuraavissa suunnitelma-asiakirjoissa:
– R34 SRI 1041/1-2 M1. "Voimalaitoksen yläpuolinen alue. Rannansuojaus- ja maisemointikohdesuunnitelma. Kartta 1 ja 2." MK 1:20 000. Rannansuojauskohteet 1–24, 42–50, 53–54 ja
– R1 SRI 15037 M1 "Voimalaitoksen alapuolinen alue. Toimenpidesuunnitelma. Kartta." MK 1:20 000. Rannansuojauskohteet 25–41 ja 51–52 sekä rannansuojauksen kunnostukset Rk1–3.
= = =
Tilan Tervakari (698-402-1-50) rannansuojaukseen R44 on käytettävä mahdollisuuksien mukaan lähialueelta saatavia kiviä kuitenkin ottaen huomioon joen pohjan syöpymisvaara.
= = =
Rannat on muuallakin Sierilän voimalaitoksen padotusalueella ja voimalaitoksen alapuolisella vaikutusalueella suojattava niiden tilojen kohdalla, jotka on ennen tämän lupapäätöksen antamista otettu rakentamalla erityiseen käyttöön tai jotka on päätöksenantohetkellä voimassa olevassa yleiskaavassa varattu edellä sanottuun tarkoitukseen. Myös sellaisten jo rakennettujen tilojen, joiden nykyiset asuinrakennukset puretaan niiden jäädessä veden alle, mutta joiden kuivaksi jäävä alue on mahdollista ottaa rakentamalla uudelleen erityiseen käyttöön, ranta on suojattava. Edellä sanottu rannansuojausvelvoite koskee myös toimenpidesuunnitelmissa esitettyjen maisemointikohteiden alueella rakentamalla erityiseen käyttöön otettuja tiloja.
Lisäksi kaikkien aiemmin tehtyjen rannansuojausten kunto on tarkastettava ja ne on tarvittaessa kunnostettava myös niissä kohteissa, jotka eivät kuulu edellä toimenpidesuunnitelmissa esitettyihin rannansuojauksen kunnostuskohteisiin.
Kaikki edellä tässä lupamääräyksessä määrätyt rannansuojaukset on tehtävä ennen vedenkorkeuden nostamista. Kuitenkin myöhemmin uudelleen rakentamalla erityiseen käyttöön otettavien tai yleiskaavassa edellä sanottuun tarkoitukseen varattujen tilojen rannansuojausvelvoite alkaa sen jälkeen, kun alue on rakentamalla otettu erityiseen käyttöön. Mikäli maanomistaja ei halua rantaa suojattavan ennen vedenkorkeuden nostamista, on mahdollista rannanvyörymistä tarkkailtava ja tarkkailun perusteella ranta on tarvittaessa myöhemmin suojattava tai maanomistajan vaatimuksesta vahinko on korvattava rahalla. Vaihtoehtoisesti maanomistaja ja luvan saaja voivat ennen vedenkorkeuden nostamista tai sen jälkeen rannan suojaamisen sijasta sopia asiasta kertakaikkisella rahakorvauksella.
Tilakohtainen rannansuojaus on tehtävä yhteensä vähintään 100 metrin matkalta tai koko pituudeltaan, jos rantaviiva on tätä lyhyempi, ellei edellä ole muutoin määrätty.
Jyrkkien ja korkeiden rantatörmien kohdalla rannansuojaus on tehtävä tilakohtaisesti siten, että muodostuu riittävä rannan virkistyskäyttöön soveltuva rantatasanne.
Rannansuojauksen yhteyteen luvan saajan tulee rakentaa asianmukainen oma venevalkama jokaisen talouskeskuksen käyttöön omistajan tai vuokramiehen osoittamaan paikkaan. Venevalkaman tulee olla toimiva veneiden pitoon kaikilla vedenkorkeuksilla. Venevalkamasta tulee tarvittaessa tehdä riittävän syvä veneväylä joelle.
Luvan saajan on siirrettävä rakennettu laituri tai rakennettava entisen veroinen laituri omistajan osoittamaan paikkaan.
Rannansuojaus on tehtävä riittävän lujaksi, tarkoitustaan vastaavaksi ja sellaiseksi, ettei sen seurauksena aiheudu vahinkoa tai haittaa rannan omistajalle eikä rantojen ulkonäköä turmella enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Suojaukseen on käytettävä tarkoitukseen soveltuvaa kiviainesta, ei kuitenkaan louhetta.
Rannan suojaamista, venevalkamaa, veneväylää ja laituria koskevaa suunnitelmaa laadittaessa ja hanketta toteutettaessa luvan saajan tulee kuulla tilan omistajaa tai haltijaa.
Rannansuojauksen, venevalkaman ja venevalkamasta joelle johtavan veneväylän kunnossapito kuuluu luvan saajalle.
Mikäli luvan saajalla ei ole edellä tarkoitettua rannan suojaamisvelvollisuutta, saadaan ranta jättää suojaamatta. Tällöin luvan saajan on rahalla korvattava tarkkailumääräyksen kohdan h) mukaisessa tarkkailussa tai muutoin muuallakin havaittu Sierilän voimalaitoksen käytöstä aiheutunut vahinko asianomaiselle maanomistajalle. Vaihtoehtoisesti maanomistaja ja luvan saaja voivat ennen vedenkorkeuden nostamista tai sen jälkeen rannan suojaamisen sijasta sopia asiasta kertakaikkisella rahakorvauksella.
Mikäli rannansuojauksen tarpeesta, tavasta tai paikasta, venevalkaman ja sinne johtavan veneväylän rakentamisesta, rakennetun laiturin siirtämisestä tai entisenveroisen rakentamisesta tai rannan käytölle mahdollisesti aiheutuvan vahingon tai haitan toimenpitein estämisestä tai korvaamisesta taikka rannan vyörymisestä aiheutuvan vahingon korvaamisesta ei päästä yksimielisyyteen, luvan saajan on saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
6. Kulkuyhteyksien järjestäminen
a) Maakulkuyhteydet
Luvan saajan on vastattava siitä, että luvan saajan ja Lapin tiepiirin (nykyisin Lapin ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuurivastuualue) kanssa 5.12.2005 päivätyssä sopimuksessa mainitut toimenpiteet ja maksuvelvoitteet toteutetaan ennen vedenkorkeuden nostamista. Sopimuksessa mainituille toimenpiteille on tarvittaessa haettava vesilain mukaiset luvat.
Luvan saajan on hyvissä ajoin ennen vedenkorkeuden nostamista tehtävä seuraavat toimenpiteet:
= = =
–Huhdan tilan (698-401-56-37) tien korotus
= = =
Luvan saajan on järjestettävä vähintään entisen veroinen tie seuraaville tiloille:
= = =
–Kuusiharju (698-401-56-30)
–Jokikumpu (698-401-56-32)
–Huhta (698-401-56-37) kulkuyhteys rantaan
–Koivula (698-401-58-8) saaressa sijaitsevaan lomarakennukseen ja tiehen vähintään halkaisijaltaan 1,0 m oleva rumpu
–Koivula (698-401-58-8) karjan ylikulkusilta tai tieyhteys notkelman yli
= = =
–Kumpukörkkö (698-409-28-42) = = = sekä tilan Kumpukörkkö Suvannon tilaan rajoittuvalle metsäkuviolle
= = =
Luvan saajan tulee järjestää kohtuulliset vaatimukset täyttävä kulkuyhteys myös muille Mustajängän taakse jääville palstoille ja muualle, missä aiheutuu yleisen tai yksityisen kulkuyhteyden katkeaminen tai huomattava vaikeutuminen.
Edellä tämän lupamääräyksen kappaleissa 2–4 mainittujen teiden, siltojen, rumpujen ja muiden rakennelmien kunnossapito kuuluu niiden käyttäjille.
b) Veneenlaskupaikat ja venevalkamat
Luvan saajan on rakennettava katselmustoimituksen toimitusmiehille täydennyksenä 16.11.2007 toimitetuissa piirustuksissa nrot R34 SRI 1041/1-2 M1 "Rannansuojaus- ja maisemointikohdesuunnitelma. Kartta 1 ja 2." MK 1:20 000 esitetyt veneenlaskupaikat V1-V11, lukuun ottamatta veneenlaskupaikkaa V9, noudattaen hakemuksen liitteessä 29 "Sierilän voimalaitoshankkeen maisemasuunnitelma" Viirinkylän veneenlaskupaikan osalta esitettyjä periaatteita.
Veneenlaskupaikoille on rakennettava betonirakenteinen veneenlaskuluiska, venevalkama riittävän monelle veneelle ja yhteinen uimaranta asianmukaisine varusteineen. Viirinkylän veneenlaskupaikalla on laajennettava venevalkamaa. Veneenlaskuluiskan ja venevalkaman tulee olla toimiva veneiden laskuun ja pitoon kaikilla vedenkorkeuksilla. Venevalkamasta tulee tarvittaessa tehdä riittävän syvä veneväylä joelle. Opastus veneenlaskupaikoille joelta ja maalta on toteutettava yleisesti käytettävillä opasteilla.
Luvan saajan on rakennettava seuraavat venevalkamat:
= = =
Luvan saajan on rakennettava patojen yhteyteen venevalkama ja maakulkuyhteys sinne seuraaville tiloille:
= = =
–Petäjäniemi (698-401-26-410) venevalkama maapadon 1 yhteyteen ja venevalkama säännöstelypadon alapuolelle
–Törmälä (698-401-30-7)
–Huhta (698-401-56-37)
= = =
–Kuusenlahti (698-401-67-10)
–muillekin rakentamalla erityiseen käyttöön otetuille tiloille, jotka rajoittuvat rantapatoihin.
Venevalkaman suojaukseen on käytettävä tarkoitukseen soveltuvaa kiviainesta, ei kuitenkaan louhetta. Venevalkamaan on ruopattava tarvittaessa sinne johtava veneväylä. Venevalkaman tulee olla toimiva veneiden pitoon kaikilla vedenkorkeuksilla.
Veneenlaskupaikkojen ja venevalkamien sekä niiltä joelle johtavien veneväylien kunnossapito kuuluu luvan saajalle.
Luvan saajan tulee hakea tarvittaessa venevalkamia ja niille johtavaa tieoikeutta koskevien rasitteiden perustamista maanmittaustoimistolta ja maksettava niistä aiheutuvat kulut.
Mikäli venevalkaman ja sinne johtavan veneväylän rakentamisesta ei päästä luvan saajan ja maanomistajien kesken yksimielisyyteen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
c) Syvyyskartta ja venereitti
Luvan saajan on laadittava patoallasalueesta syvyyskartta.
Luvan saajan on suunniteltava ja rakennettava välille Petäjäniemi–Raudanjokisuu turvallinen venereitti merkintöineen ja tarvittaessa haettava sille vesilain mukainen lupa.
Luvan saajan on pidettävä edellä mainitun venereitin merkinnät kunnossa sekä osallistuttava 50 %:lla Raudanjokisuun ja Olkkakosken välisen venereitin merkintöjen kunnossapitoon.
Mikäli Petäjäniemi–Olkkakoski välisen venereitin merkintöihin joudutaan jäljempänä määrätyn kiintoaineen kulkeutumista koskevan tarkkailun perusteella tekemään muutoksia, vastaa aiheutuneista kustannuksista luvan saaja.
7. Muut vahinkoja estävät toimenpiteet
Mikäli vesistössä havaitaan patoallasalueella tai siitä alavirtaan vedenkorkeuden vaihtelun tai juoksutusten seurauksena vesistöön joutuneita, vesi- ja ranta-alueen käyttöä haittaavia esineitä, puita tai muuta roskaa, tulee luvan saajan ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin asian korjaamiseksi.
= = =
Luvan saajan on korotettava tilan Törmälä (698-402-3-35) noin 200 m2:n suuruinen viljelypalsta niin, että maanpinta on vähintään tasolla N43 +83,20 m ja järjestettävä palstalle kulkuyhteys ja haettava kulkuyhteyttä koskevan rasitteen perustamista maanmittaustoimistolta ja maksettava siitä aiheutuvat kulut.
Luvan saajan on siirrettävä tilan Kuusenlahti (698-401-67-10) hyötypuutarha maanomistajan osoittamaan paikkaan.
= = =
Luvan saajan tulee suunnitella ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tilan Koivula (698-401-58-8) lietelantalan toimivuuden varmistamiseksi. Lisäksi luvan saajan tulee tarvittaessa huolehtia sadevesikaivon purkuputken toimivuudesta.
Mikäli Sierilän voimalaitoshankkeen aiheuttama vedenkorkeuden nousu lähelle tilan Kumpukörkkö (698-409-28-42) talouskeskusalueella olevaa vanhaa navettarakennusta ja siihen liittyviä rakennelmia, kuten kuivalantalaa, virtsakaivoa ja maitohuoneen jätevesien imeytyskenttää, aiheuttaa ympäristönsuojelulainsäädännön säännösten myötä rakenteiden tai rakennelmien siirto- tai muutostarpeita tai voimassa olevan eläinsuojalle myönnetyn ympäristöluvan 4.12.2008 nro 18/2008 muutostarpeen, luvan saajan on korvattava aiheutuvat kustannukset tilan omistajille.
Luvan saajan on suunniteltava ja toteutettava tilan Törmälä (698-401-30-7) maalämpöputkiston sijainnin ja toimivuuden kannalta tarvittavat muutokset.
= = =
Mikäli tarkkailumääräyksen kohdan c) mukainen rakennusten tarkkailu osoittaa, että Sierilän voimalaitoksen vedenkorkeuden nosto voi aiheuttaa tai aiheuttaa rakennuksille haittaa ja vahinkoa, tulee luvan saajan ennakoida tilanne ja ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin haitan tai vahingon estämiseksi, poistamiseksi tai korvaamiseksi.
Mikäli tarkkailumääräyksen kohdan d) mukainen pohjavedenkorkeuden tarkkailu tai Majavalammen vedenkorkeuden tarkkailu osoittaa, että Sierilän voimalaitoksen vedenkorkeuden noston aiheuttama pohjavedenkorkeuden nousu tai Majavalammen vedenkorkeuden nousu aiheuttaa haittaa tai vahinkoa, tulee luvan saajan ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin haitan tai vahingon poistamiseksi tai korvaamiseksi.
Mikäli ilmenee, että Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta aiheutuu vahinkoa muillekin rakennuksille, rakennelmille, laitteille tai niiden käytölle, tulee luvan saajan ryhtyä toimenpiteisiin haitan tai vahingon poistamiseksi tai korvaamiseksi.
Mikäli tarkkailumääräyksen kohdan h) mukainen kiintoaineen kulkeutumisen tarkkailu osoittaa, että voimalaitokselta alavirtaan syntyy haitallisia matalikkoja, tulee luvan saajan ryhtyä toimenpiteisiin haitan poistamiseksi.
Mikäli tässä lupamääräyksessä esitetyistä toimenpiteestä tai sen toteuttamisesta ei päästä luvan saajan ja maanomistajien kesken yksimielisyyteen, luvan saajan on saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
8. Luonnon monimuotoisuuden sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyttäminen
a) Arvokkaat elinympäristöt sekä uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit
Luvan saajan on vähennettävä vaikutusalueen rantaekosysteemeille aiheutuvia haittoja minimoimalla luonnontilan muuttaminen ja maansiirtotyöt hakemuksen liitteenä 38 olevassa piirustuksessa "Arvokkaat habitaatit ja törmäpääskykolonioiden sijainti, kartta" MK 1:25 000 esitetyissä arvokkaiksi todetuissa kohteissa. Haittoja on lievennettävä säilyttämällä tulevan keskivedenkorkeuden yläpuolelle jäävät arvokkaat kasvillisuuskohteet luonnontilaisina tai käsittelemällä alueita kasvillisuus huomioon ottaen. Jokivarrelle luontaisen niittylajiston säilymistä tulee edesauttaa siirtämällä padotuksen alle jäävää maa-ainesta, kasvustoja ja siemeniä uusille sopiville kasvupaikoille.
Luvan saajan on ennen töiden aloittamista merkittävä selkeästi maastoon kasvistollisesti merkittävät kohteet ja valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymät. Laaksoarhon säilyvät populaatiot on suojattava rakennustöiden aikana.
Luvan saajan on tehtävä törmäpääskyjen pesätörmien läheisyydessä raivaukset, rannansuojaukset ja muut häiriötä aiheuttavat työt 15.8.–30.4. Luvan saajan on rakennettava sopivaa elinympäristöä ja tekopesiä törmäpääskyjen pesinnän helpottamiseksi. Suunnitelma rakentamisesta on esitettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi ennen rakentamistöihin ryhtymistä.
Luvan saajan on mahdollisuuksien mukaan jätettävä vesilintujen ja kahlaajien populaatioiden säilyttämiseksi matalikot, kosteikot ja kausikosteat uomat ravinto- ja levähdyskohteiksi lukuun ottamatta rakentamalla erityiseen käyttöön otettujen rantojen ympäristöä.
Luvan saajan on ennen töiden aloittamista toimitettava Lapin ELY-keskukselle hyväksyttäväksi yksityiskohtainen perinnemaisemien säilyttämisen toimenpidesuunnitelma sekä suunnitelma hankkeen vaikutusalueella olevien luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisten elinympäristöjen hävittämisestä ja uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien kantojen taantumisesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Suunnitelmissa on esitettävä toimenpide-ehdotukset aikatauluineen, niiden kustannukset sekä toimenpiteiden avulla saatava hyöty.
Mikäli tarkkailumääräyksen kohdan i) mukainen linnuston ja uhanalaisten lajien tarkkailu osoittaa, että Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta aiheutuu niille tai niiden elinympäristöille haitallisia vaikutuksia, tulee luvan saajan ryhtyä lisätoimenpiteisiin haitan poistamiseksi.
b) Poikkeusluvan hakeminen
Luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa veden tai rakenteiden alle jäävien laaksoarhopopulaatioiden hävittämiselle.
Luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 48 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän ja Lapin ympäristökeskuksen päätöksellä jo rajatun esiintymispaikan hävittämiselle tai heikentämiselle.
Poikkeuslupaviranomainen on Lapin ELY-keskus.
9. Kalataloudellisia vahinkoja estävä toimenpidevelvoite ja kalatalousmaksu
a) Kalojen istutukset
Luvan saajan on istutettava rakentamistöistä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi hankkeen vaikutusalueelle vuosittain 1 200 kg kirjolohta rakentamistöiden keston ajan kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan rakentamistöiden aloittamisesta.
b) Kalatalousmaksu
Luvan saajan on maksettava voimalaitoksen käyttöönottovuodesta alkaen vuosittain tammikuun loppuun mennessä ELY-keskukselle kalatalousmaksua 18 000 euroa. Kalatalousmaksu tulee käyttää Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella Kemijoessa, Kuohunki-, Kampsa-, Vuosku- ja Juomujoessa sekä Hyypiöojassa kala- ja rapukantojen hoitoon, kalojen elinympäristöjen kunnostuksiin, kalastusmahdollisuuksien parantamiseen tai muihin alueen kalastoa ja kalastusta sekä rapukantaa ja ravustusta parantaviin toimenpiteisiin. Ensimmäinen maksu on maksettava voimalaitoksen käyttöönottovuodelta.
Luvan saajan on toimitettava ehdotus kalatalousmaksun käyttösuunnitelmaksi ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 6 kuukautta ennen ensimmäisen kalatalousmaksun maksamista. Käyttösuunnitelman muuttamiseksi on luvan saajan toimitettava ehdotus ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 6 kuukautta ennen seuraavan kalatalousmaksun maksamista. Käyttösuunnitelmaehdotuksesta ja sen muutosehdotuksesta on kuultava Rovaniemen, Korkalon ja Viirin osakaskuntia sekä Metsähallitusta.
10. Tarkkailu- ja raportointimääräykset
Toimintapäiväkirja
Luvan saajan on pidettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla päiväkirjaa, johon on merkittävä tiedot käytettävästä konekalustosta, rakennuskohteen rakennus-, kaivu- tai ruoppaustöiden aloittamisesta ja lopettamisesta, veden samentumisesta, samentumisen leviämisestä, kaivu-, pengerrys- tai läjitysmääristä, vedenkorkeuden nostamisesta ja kaikesta muusta, millä saattaa olla vaikutusta vesistöön tai sen käyttöön, talousvedenottamoiden antoisuuteen tai niistä otettavan veden laatuun sekä rakennusten ja rakennelmien kuntoon ja käyttöön. Päiväkirja on pyydettäessä esitettävä ELY-keskukselle ja myös niille asianosaisille, joiden etuun tai oikeuteen toimenpiteet saattavat vaikuttaa. Päiväkirja on säilytettävä vähintään kymmenen vuoden ajan valmistumisilmoituksesta.
Luvan saajan on nimettävä rakennustyön toteuttamisesta, tarkkailusta ja päiväkirjan pitämisestä vastaavat henkilöt, joiden yhteystiedot ja pätevyys on ilmoitettava ELY-keskukselle.
Tarkkailut
a) Vesistötarkkailu
Luvan saajan on tarkkailtava kaivu-, ruoppaus- ja muiden rakennustöiden vaikutuksia vesistössä ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Rakennustöiden valmistuttua luvan saajan on tarkkailtava voimalaitoksen käytön vaikutuksia vedenlaatuun Sierilän voimalaitoksen yläaltaalla ja voimalaitokselta alavirtaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.
Luvan saajan on tarkkailtava säännöstelypadon ja voimalaitoksen alakanavan suun välisen alueen veden vaihtuvuutta sekä vedenlaatua, levätuotantoa ja pintojen limoittumista ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Mikäli tarkkailujen perusteella havaitaan kyseisellä alueella vesistön tilassa haittavaikutuksia, tulee luvan saajan esittää suunnitelma toimenpiteistä vesistön tilan parantamiseksi ja saattaa asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
Tarkkailu on aloitettava hyvissä ajoin ennen vesistöön vaikuttavien rakennustöiden aloittamista.
b) Vedenkorkeuksien, virtaamien ja jääolosuhteiden tarkkailu
Luvan saajan on rakennettava voimalaitoksen yläaltaan ja alaveden vedenkorkeuden havainnointia varten piirtävät tai muulla tavoin jatkuvasti rekisteröivät vedenkorkeusmittarit ja kiinteät vedenkorkeusasteikot, joille on esteetön pääsy. Yläaltaan asteikkoon on erikseen selvästi merkittävä korkeudet N43 +82,00 m, N43 +81,40 m ja N43 +81,20 m. Lisäksi luvan saajan on rakennettava Viirinkylän veneenlaskupaikan kohdalle N43-korkeusjärjestelmään sidottu vedenkorkeusasteikko. Asteikot on rakennettava ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.
Luvan saajan on havaittava Kemijoen vedenkorkeuksia Raudanjokisuussa piirtävän tai muulla tavoin jatkuvasti rekisteröivän vedenkorkeusmittarin avulla.
Koneistojen ja tulva-aukkojen kautta purkautuva virtaama on määritettävä ELY-keskuksen hyväksymää menetelmää käyttäen. Kaikki virtaamien määrittämisessä käytettävät tiedot ja menetelmät on pyydettäessä annettava ELY-keskuksen tarkastettavaksi.
Luvan saajan on pidettävä voimalaitoksen ja säännöstelypadon juoksutuksista erikseen ja niiden juoksutusten muutoksista kellonaikoineen sekä yläaltaan, alaveden ja Raudanjokisuun vedenkorkeuksista kirjaa, johon merkitään kunkin vuorokauden ylin ja alin vedenkorkeus kellonaikoineen, vuorokauden suurin ja pienin juoksutus sekä vuorokausikeskiarvo. Tarkkailutulokset on lähetettävä kuukausittain ELY-keskukselle sen hyväksymässä muodossa ja hyväksymällä tavalla. Tarkkailuaineisto on säilytettävä ja esitettävä pyydettäessä niille asianosaisille, joiden etuun tai oikeuteen toimenpiteet saattavat vaikuttaa.
Luvan saajan on tarkkailtava jokijäämallia hyväksi käyttäen Sierilän vaikutusalueella välillä Vanttauskosken voimalaitos–Ounaskosken alapuoli jääolosuhteita ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.
c) Rakennusten tarkkailu
Luvan saajan on tarkkailtava seuraavien tilojen alueella olevien rakennusten ja rakenteiden kuntoa ja liikkumista:
Tila RN:o Rakennus
= = =
Uusikörkkö 698-401-56-35 Asuinrakennukset, navetta- ja varastorakennukset
= = =
Koivula 698-401-58-8 Rakennukset
= = =
Petäjäniemi 698-401-26-410 Rakennukset
Törmälä 698-409-30-7 Asuinrakennus
Kuusenlahti 698-401-67-10 Asuinrakennus
Kumpukörkkö 698-409-28-42 Asuinrakennus, vanha navetta
rakennus, siilot, kuivalantala, virt- sakaivo, lämpökeskus, traktoritalli ja rehutorni
= = =
Huhta 698-401-56-37 Rakennukset
Tarkkailuun on sisällytettävä muutkin tilat, joiden rakennuksille tai rakennelmille tai niiden käytölle saattaa hankkeen seurauksena aiheutua haitallisia vaikutuksia, joiden poistamisesta tai korvaamisesta ei ole sovittu.
Rakennuksia ja rakenteita on tarkkailtava vähintään kaksi vuotta ennen vedenkorkeuden nostoa ja 1, 2, 3, 5 ja 10 vuoden kuluttua vedenkorkeuden noston jälkeen. Tarkkailuohjelma on esitettävä hyvissä ajoin ennen rakennustöiden aloittamista ELY-keskuksen hyväksyttäväksi.
d) Pohjavesitarkkailu
Luvan saajan on tarkkailtava Tahtamavaaran pohjavesialuetta ennen Sierilän altaan vedenkorkeuden nostoa ja sen jälkeen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.
Pohjaveden korkeutta on tarkkailtava ennen Sierilän padotusaltaan vedenkorkeuden nostoa ja sen jälkeen hakemuksen liitteenä 30 olevan karttapiirustuksen RN35KE 222-134 osoittamista havaintoputkista 1-33.
Edellä määrätyn lisäksi tilan Kumpukörkkö (698-409-28-42) talouskeskusalueelle on lisättävä yksi pohjavedentarkkailuputki ja Majavalammen läheisyydessä olevalle pellolle kaksi pohjavedentarkkailuputkea maanomistajan ja ELY-keskuksen hyväksymiin paikkoihin. Lisäksi on tarkkailtava Majavalammen vedenkorkeutta ja Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvan vedenkorkeuden nousun vaikutusta Majavalammen viereisten, tilalla Kumpukörkkö olevien peltojen salaojituksen toimivuuteen ja peltojen käytettävyyteen maatalouselinkeinotoiminnassa.
e) Kala- ja raputaloustarkkailu
Luvan saajan on tarkkailtava vuosittain Sierilän voimalaitoksen rakentamisvaiheen ajan rakentamisen aikaisia vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen sekä rapukantaan ja ravustukseen ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti.
Luvan saajan on tarkkailtava Sierilän voimalaitoksen käytön vaikutuksia kalastoon, rapuun sekä kalastus- ja ravustusoloihin ja kalatalousmaksulla tehtävien toimenpiteiden vaikutuksia sekä kalojen ja rapujen elinympäristömuutoksia ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelmaan on sisällyttävä Sierilän patoaltaaseen laskevat Kuohunkijoki, Kampsajoki, Juomujoki, Vuoskujoki ja Hyypiöoja.
Käytön aikaista tarkkailua on tehtävä viisi vuotta, jonka jälkeen tarkkailu on tehtävä osana Kemijoen kalataloudellista yhteistarkkailua.
f) Kalojen elohopeapitoisuuden tarkkailu
Luvan saajan on tarkkailtava Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueen kalojen elohopeapitoisuutta ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Vertailuaineiston saamiseksi elohopeatarkkailu on aloitettava ennen veden nostamista Sierilän altaaseen.
Mikäli tarkkailu osoittaa, että Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella kalojen elohopeapitoisuudet ovat nousseet voimalaitoksen rakentamisen ja käytön vuoksi siinä määrin, että vastuullisen viranomaisen on asetettava kaloille myynti- ja käyttörajoituksia, on luvan saajan viipymättä selvitettävä aiheutuneet kalasto- ja kalastusmenetykset, pyrittävä ne sopimaan asianosaisten kanssa tai saattamaan asia hakemuksella aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
g) Talousvesikaivojen ja jätevesien käsittelyjärjestelmien tarkkailu
Luvan saajan on tarkkailtava seuraavien tilojen talousvesikaivojen vedenkorkeutta ja -laatua ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla:
–Uusikörkkö 698-401-56-35 (TVK 1282)
= = =
–Männikkö 698-409-4-24
= = =
Luvan saajan on tarkkailtava seuraavien tilojen jätevesien käsittelyjärjestelmien toimivuutta ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla:
= = =
h) Rantojen vyörymisen ja kiintoaineen kulkeutumisen tarkkailu
Luvan saajan on laadittava niistä kohdista, joissa rantojen vyörymistä on odotettavissa, maastossa oleviin kiintopisteisiin sidotut tarkat, vähintään mittakaavassa 1:2 000 olevat kartat. Niihin on merkittävä tilakohtaisesti Sierilän voimalaitokselta alavirtaan keskivedenkorkeuden mukainen ja Sierilän yläaltaalla padotuskorkeuden mukainen tilanne. Vyörymät on mitattava ja arvioitava ensimmäisen kerran viiden vuoden kuluttua vedenkorkeuden nostosta lukien ja sen jälkeen kymmenen vuoden välein niin kauan kuin vyörymiä tapahtuu. Vyörymien mittaamisen ja arvioimisen ajankohdasta on etukäteen ilmoitettava alueen omistajille.
Luvan saajan on tarkkailtava mallisovellusta hyödyntäen kiintoaineen kulkeutumista ja sedimentoitumista voimalaitoksen tulvaluukkujen ja Olkkakosken niskan välisellä alueella ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.
i) Linnuston sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien tarkkailu
Luvan saajan on tarkkailtava Sierilän patoallasalueen törmäpääskyjä ja niiden elinympäristöä ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.
Luvan saajan on tarkkailtava rakentamisen ja säännöstelyn vaikutuksia hankkeen vaikutusalueen ympäristön uhanalaisiin kasvi- ja eläinlajeihin sekä niiden elinympäristöihin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.
Tarkkailut on aloitettava ennen rakennustöiden aloittamista.
j) Tarkkailua ja raportointia koskevat yhteiset määräykset
Luvan saajan on toimitettava ehdotukset kohdissa a)–i) tarkoitetuista tarkkailuista ja niiden raportoinneista ELY-keskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluttua lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Kohtien a) ja e) tarkkailuehdotuksissa tulee ottaa huomioon mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tilaa koskevassa seurantaohjelmassa pidetään tarpeellisena seurannan järjestämiseksi.
Tarkkailutulokset on toimitettava ELY-keskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kohdissa a), b), e) ja f) määrättyjen tarkkailujen yhteenvetoraportit on toimitettava lisäksi Korkalon, Rovaniemen ja Viirin osakaskunnille sekä Metsähallitukselle ja Keski-Kemijoen kalastusalueelle.
Mikäli tarkkailuohjelmista tai niiden muuttamisesta taikka muista tässä lupamääräyksessä määrätyistä toimenpiteistä ei päästä yksimielisyyteen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
11. Muut määräykset
a) Korkeustaso
Tässä päätöksessä tarkoitetut korkeudet on sidottava valtakunnalliseen N43-tasoon.
b) Purettavien rakennusten ja rakennelmien dokumentointi
Luvan saajan on Lapin maakuntamuseon ohjeiden mukaisesti valokuvaamalla ja muulla asianmukaisella tavalla dokumentoitava purettavat ja veden alle jäävät rakennukset ja rakennelmat ja toimitettava tämä aineisto maakuntamuseolle.
c) Rasitteiden perustaminen ja rajamerkkien siirto
Luvan saajan on haettava hankkeen toteutuksen vuoksi tarpeellisia yksityisiä tieyhteyksiä ja muita rasitteita sekä rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten suorittamista ja maksettava niistä aiheutuvat kulut.
d) Säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistaminen
Luvan saajan on kuudennen vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöön ottamisesta jätettävä aluehallintovirastolle hakemus, joka koskee vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävien säännöstelyluvan lupamääräysten tarkistamista. Hakemukseen on liitettävä lupapäätöksessä määrättyjen tarkkailuvelvoitteiden tulokset ja niiden perusteella tehty vaikutusarviointi, selvitys kalatalousmaksulla tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksellisuudesta sekä lisäksi havaintoaineistoon ja laskelmiin perustuva selvitys Sierilän voimalaitoksen käytöstä, käytön vaikutuksista padotusaltaan vedenkorkeuksiin ja voimalaitoksen alavirran puoleisiin vedenkorkeuksiin, vesivoimalaitosten yhteiskäytöstä ja sitä varten tarvittavasta Sierilän padotusaltaan tilavuudesta. Hakemukseen on liitettävä ehdotus mahdollisesti tarvittavista lupamääräysten muutoksista sekä selvitys mahdollisista edellyttämättömistä vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä ja esitys niiden korvaamisesta.
e) Asiakirjojen toimittaminen valvontaviranomaisille
Luvan saajan on toimitettava ELY-keskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle valvontaa varten aluehallintovirastoon toimitettu 12.5.2010 päivätty lisäselvitys ja sen liitteinä 1–6 olevat piirustukset ja liitteinä 7–8 olevat kartat sekä Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 24.6.2010 päivätty hakemuksen täydennys liitteineen 1–24.
12. Korvattavat vahingot, lunastuskorvaukset ja käyttöoikeuskorvaukset
Katselmuskirjan korvausmääräystä osin muuttaen ja täydentäen aluehallintovirasto on määrännyt luvan saajan maksamaan lupapäätöksen liitteen 2 mukaiset kertakaikkiset korvaukset myönnetyistä oikeuksista sekä voimalaitoksen rakentamisesta ja käyttämisestä sekä muista vesistöön ja maa-alueisiin kohdistuvista toimista aiheutuvista vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä.
Aluehallintovirasto on poistanut katselmuskirjassa esitetyt tilakohtaiset virkistyskäyttöhaittakorvaukset patoallasalueelta ja määrännyt lupapäätöksen liitteen 2 mukaiset kertakaikkiset virkistyskäyttöhaittakorvaukset voimalaitokselta alavirtaan katselmuskirjan liitteen 7 liitekarttojen 7/2–7/4 alueilla viideksi haitta-alueeksi muutetun jaon mukaisesti. Virkistyskäyttöhaittakorvaukset on maksettava aluehallintoviraston määräämän edellä mainitun haitta-aluejaon mukaisesti myös päätöksenantohetkellä voimassa olevassa yleiskaavassa rakentamiseen varatuille tiloille sen jälkeen, kun tilat on rakentamalla otettu erityiseen käyttöön. Mikäli puuston määrä on metsänhakkuun tai muun syyn vuoksi vähentynyt korvauslaskelman perusteena olevasta määrästä, korvausta saadaan vähentää puuston määrän vähennystä vastaavasti.
Jos tila, jonka omistajille lunastushinta tai korvaus on määrätty maksettavaksi, on saamisen tai toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina, on lunastushinta tai korvaus viipymättä tämän päätöksen tultua lainvoimaiseksi talletettava Lapin aluehallintovirastolle ja jaettava niin kuin ulosmitatun omaisuuden myyntihinnasta on säädetty. Tallettamista ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos panttioikeuden haltija antaa suostumuksensa korvauksen tallettamatta jättämiseen taikka korvaus on 3 000 euroa pienempi.
1.3. Ratkaisun perustelut
Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:
1.3.1. Lupaharkinnan perusteet
Vesivoiman hyväksikäytöstä ja voimalaitoksen rakentamisesta säädetään vesilain (264/1961) 3 luvussa sekä vesistön säännöstelystä 8 luvussa. Rakentamista ja sen edellytyksiä sekä säännöstelyä koskevat lisäksi ne vesilain 2 luvun säännökset, joita on 3 ja 8 luvuissa määrätty sovellettavaksi.
Vesistöön rakentamista koskevan hakemuksen osalta on ensimmäiseksi tutkittava, muodostavatko vesilain 2 luvun 5 §:n säännökset ehdottoman esteen luvan myöntämiselle. Mikäli tällaisia esteitä ei havaita, lupaharkinnassa on tutkittava vesilain 2 luvun 6 §:n mukaiset edellytykset luvan myöntämiseen. Rakentamisesta aiheutuvia vahinkoja ja haittoja on lisäksi vesilain 2 luvun 3 §:n perusteella ehkäistävä aina, kun se on kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Lupa-asiaa ratkaistaessa on vesilain 1 luvun 23 c §:n perusteella lisäksi noudatettava, mitä muinaismuistolaissa (295/1963) ja luonnonsuojelulaissa (1096/1996) säädetään.
Vesilain 1 luvun 17 a §:n perusteella vesilain 1 luvun 17 §:ssä tarkoitettua, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevaa luonnontilaista uomaa, jota ei ole pidettävä vesilain mukaisena vesistönä, ei saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä. Aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Suoritetulla maastotarkastuksella voitiin havaita, että hankealueella sijaitsevalla tilalla Harjusierilä (689-409-7-50) on vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettu luonnontilainen lähde.
Vedenkorkeuden noston seurauksena kyseinen lähde jää veden alle, jolloin sen luonnontilaisuus menetetään. Koska kyseinen seuraamus aiheutuu hankkeesta, johon on haettu vesilain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä vesilain 1 luvun 17 a §:n kiellosta. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.
1.3.2. Ehdottomat luvanmyöntämisesteet
1.3.2.1. Vesilain 2 luvun 5 §
Vesilain 2 luvun 5 §:ssä säädetään ehdottomasta luvanmyöntämisesteestä. Säännöksessä on lueteltu ne seikat, jotka muodostavat ehdottoman luvanmyöntämisesteen.
Alkuperäisen vesilain 2 luvun 5 §:n (264/1961) mukaan rakentamiseen ei saanut myöntää lupaa, jos rakentaminen vaaransi yleistä terveydentilaa, aiheutti huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa taikka suuresti huononsi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Hallituksen esityksessä 64/1959 vp alkuperäistä 2 luvun 5 §:ää perusteltiin siten, että säännöksen tarkoittamissa tapauksissa "on loukkauksen kohteeksi joutuva yleinen etu siksi huomattava, ettei tärkeänkään hankkeen toteutuminen, mikäli siitä aiheutuisi niin pitkälle menevä yleisvahingollinen seuraus, olisi asianmukaista".
Vuoden 1987 vesilain muutoksella (467/1987) 2 luvun 5 §:ään lisättiin maininta "vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollisesta muuttumisesta". Säännöksen sanamuoto kuului lisäyksen jälkeen seuraavasti:
"Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus ja elinkeino-oloja".
Lakia 467/1987 koskevassa hallituksen esityksessä 266/1984 vp säännökseen tehtyä lisäystä on perusteltu sillä, että ekologiset näkökohdat tulisivat huomioon otetuiksi lupaharkinnassa. Lain esitöiden mukaan lainmuutoksella ei tarkoitettu laajentaa olennaisesti luvanmyöntämiskiellon alaa, vaan kiinnittää harkinnassa huomiota luonnon toimintamekanismeihin. Esimerkkinä ekologisen kriteerin soveltuvuudesta tuotiin esille tilanne, jossa vesikasvillisuus ja -eläimistö tuhoutuisi niin, ettei kalakantoja pystyttäisi erityisin toimenpiteinkään elvyttämään.
Lainmuutoksella 553/1994 säännöksestä poistettiin sanat "ja laajalle ulottuvia". Lakia koskevassa hallituksen esityksessä 17/1994 vp todettiin, että lainkohdassa nykyistä selvemmin kiinnitetään huomiota hankkeen vaikutusten laatuun eikä niinkään niiden laaja-alaisuuteen. Säännöksen muutoksella ei sinänsä pyritä laventamaan säännöksen nykyistä, pidättyvää tulkintaa. Säännöksen sanamuoto kuuluu nykymuodossaan seuraavasti:
"Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja".
1.3.2.2. Aikaisempi oikeuskäytäntö
Vesilain 2 luvun 5 §:n soveltamisesta on annettu merkittävä ennakkopäätös Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentamista ja säännöstelyä koskevassa asiassa. Säännöstä sovellettiin Vuotos-hankkeeseen sellaisena kuin se oli laissa 467/1987.
Pohjois-Suomen vesioikeuden 29.2.2000 antamassa Vuotos-hanketta koskevan päätöksen nro 12/00/1 perusteluissa on tarkasteltu vesilain 2 luvun 5 §:n säännöksen kehitystä ja tulkintaa sekä sen suhdetta vuonna 1968 kumottuun Kemijoen säännöstelylakiin. Vesioikeus katsoi päätöksessään, ettei Vuotos-hankkeen toteuttamiselle ollut olemassa vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettua ehdotonta luvanmyöntämisestettä ja myönsi luvan vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisesti suoritetun intressivertailun jälkeen.
Vaasan hallinto-oikeus kumosi 14.6.2001 antamallaan päätöksellä vesioikeuden päätöksen ja hylkäsi hakemuksen vesilain 2 luvun 5 §:n nojalla. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa muun muassa, että vesilain 2 luvun 5 § on joustava oikeusnormi ja sen tulkinta on riippuvainen yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevista arvoista. Hallinto-oikeus lausui, että vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoitus on suojata yleistä etua ja katsoi, että harkittaessa luvan myöntämisen edellytyksiä vesilain 2 luvun 5 §:n nojalla säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon ympäristö-arvojen korostunut merkitys yhteiskunnassa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi lupaedellytysharkinnan ja lupaehtojen kesken vallitsevan yhteyden siten, että lupaedellytyksiä harkittaessa on arvioitava, voidaanko hankkeesta aiheutuvia vahingollisia ja haitallisia muutoksia lupamääräyksissä asetettavilla velvoitteilla vähentää niin, että vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettu luvan epäämiskynnys ei ylity. Hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että kokonaisuutena arvioiden Vuotos-hankkeen vaikutukset merkitsivät vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa ja että lupaa ei siten voitu myöntää.
Korkein hallinto-oikeus pysytti 18.12.2002 antamallaan päätöksellä hallinto-oikeuden päätöksen.
Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että vesilain 2 luvun 5 § kieltää luvan myöntämisen, jos yhdenkin ehdottoman luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistö toteutuu. Tunnusmerkistö on kuitenkin ilmaistu laissa siten, että ratkaistaessa tunnusmerkkien olemassaoloa päätöksentekijälle jää tietynasteinen harkintamarginaali. Tällaisia joustavasti ilmaistuja tunnusmerkkejä ovat muun muassa "vahingollinen muutos", "laajalle ulottuva" ja erityisesti kriteeri "huomattava".
Edelleen korkein hallinto-oikeus totesi, että ympäristöä koskeva perusoikeussäännös on otettu valtiosääntöön täydennettäessä Suomen hallitusmuodon perusoikeuslukua 1.8.1995 voimaan tulleella 14 a §:llä. Sanotun pykälän 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Samasanainen säännös on otettu 1.3.2000 voimaan tulleen Suomen perustuslain (731/1999) 20 §:n 1 momentiksi. Säännös sisältää perustuslain tasoisen kannanoton luontoarvojen merkityksestä ja ohjaa osaltaan lain soveltamista ja -tulkintaa. Arvioitaessa säännöksen merkitystä yksittäisessä lainsoveltamistilanteessa on otettava huomioon myös muiden perusoikeussäännöksien, kuten omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden vaikutukset. Tulkinnalliseen liikkumavaraan vaikuttaa myös lainkäytön ennakoitavuus.
Korkein hallinto-oikeus on vesilain 2 luvun 5 §:n tulkintaan liittyvän aikaisemman oikeuskäytännön osalta todennut, että vesilain voimassaoloaikana ei ole ratkaistu yhtään sellaista vesirakennushanketta, joka laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan olisi Vuotos-hankkeeseen rinnastettava. Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamista koskevat asiat on ratkaistu valtion oikeudesta säännöstellä Kemijoen vesistön vedenjuoksua annetun erityislain (62/1960) nojalla (ns. Kemijoen säännöstelylaki, joka on kumottu 9.8.1968 annetulla lailla 495/1968). Laintulkinnallista ohjetta ei ole saatavissa myöskään 23.1.1987 annetusta koskiensuojelulaista (35/1987), jolla kiellettiin vesilaissa tarkoitetun luvan myöntäminen uuden voimalaitoksen rakentamiseen muun muassa Kemijoen ja Tenniöjoen yhtymäkohdan yläpuolisissa vesistöissä Savukosken ja Sallan kunnissa, mutta ei Vuotos-hankkeessa kysymyksessä olevalla Kemijoen ja siihen liittyvien jokien alueella. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka selkeästi sallisi vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavan hankkeen toteuttamisen vesilain 2 luvun 5 §:n (467/1987) estämättä, ei ole ja että vuoden 1961 vesilain tai muidenkaan siihen liittyvien lakien esitöistä ei ole saatavissa yksiselitteistä ohjetta laintulkintaan tältä osin.
Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan harkittaessa, mikä konkreettinen sisältö vesilain 2 luvun 5 §:n (467/1987) ilmaisulle "huomattava ja laajalle ulottuva vahingollinen muutos ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa" on annettava puheena olevassa yksittäistapauksessa, ratkaisu on tehtävä lainkohdassa säädetyn tunnusmerkistön mukaan ottaen huomioon tuon lainmuutoksen perustelut sekä muun muassa sen, minkälainen merkitys luontoarvoille yhteiskunnassa on tarkoitettu antaa lakia vuonna 1987 säädettäessä. Korkein hallinto-oikeus katsoi hallituksen esityksen (HE 166/1984 vp) sekä laki- ja talousvaliokunnan mietinnön (20/1986 vp) ja eduskunnan vastauksen eräistä lausumista käyvän ilmi, että luontoarvojen merkitys on vesilakia vuonna 1987 muutettaessa ollut korostuneempi kuin vesilakia sen alkuperäisessä muodossa säädettäessä.
Korkein hallinto-oikeus totesi vielä, että vesilain 2 luvun 5 §:n sisältämien tunnusmerkkien erittelemiseksi voidaan lisäksi yleisellä tasolla esittää näkökohtia. Päätösvaltaa säännöksen salliman harkintamarginaalin puitteissa käytettäessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, kuinka syvällekäyviä ja pysyviä taikka ohimeneviä hankkeen vaikutukset ovat. Merkitystä on myös vaikutusten kohteeksi joutuvien luontoarvojen ainutlaatuisuudella. Mitä arvokkaampia alueen luontoarvot ovat, sitä suuremmalla syyllä hankkeen luontoarvoihin vaikuttavia muutoksia voidaan pitää laissa tarkoitetulla tavalla huomattavina vahingollisina muutoksina. Huomattavuuteen vaikuttaa myös muun muassa muutoksen laaja-alaisuus.
Johtopäätöksessään korkein hallinto-oikeus päätyi samoin kuin hallinto-oikeus siihen, että Vuotos-hanke ei ennalta arvioiden aiheuta niin huomattavia haitallisia vaikutuksia yleiselle terveydentilalle tai paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloille, että niitä voitaisiin pitää vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuina luvanmyöntämisesteinä. Sen sijaan hankkeen vaikutuksia, kun otetaan huomioon niiden laaja-alaisuus sekä erityisesti niiden syvällekäyvyys ja pysyvyys allasalueella ja allasalueella olevat luontoarvot, korkein hallinto-oikeus piti lainkohdassa tarkoitettuina huomattavina ja laajalle ulottuvina vahingollisina muutoksina ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa.
1.3.2.3. Vesilain 2 luvun 5 §:n soveltaminen Sierilän voimalaitoshankkeessa
Laki 553/1994 tuli voimaan 1.8.1994. Sierilän voimalaitoksen rakentamista koskeva lupahakemus on tullut vireille 28.12.2005. Hakemukseen sovelletaan näin ollen vesilain 2 luvun 5 §:ää sellaisena kuin se on laissa 553/1994.
Sovellettava säännös sisältää kolme luvanmyöntämisestettä, joiden kunkin osalta on erikseen arvioitava, täyttyykö luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistö laissa tarkoitetulla tavalla. Säännöksen mukaiset luvanmyöntämisesteet ovat:
1) yleisen terveydentilan vaarantaminen,
2) huomattavien vahingollisten muutosten aiheuttaminen ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa, ja
3) paikkakunnan asutus- ja elinkeino-olojen huonontaminen suuresti.
Mainituista luvanmyöntämisesteistä ensimmäinen ja viimeinen ovat edelleen sanamuodoiltaan voimassa sellaisina kuin ne olivat alkuperäisessä laissa 264/1961. Sen sijaan toisen luvanmyöntämisesteen sanamuotoa on muutettu kaksi kertaa; ensin lailla 467/1987 ja toisen kerran lailla 553/1994.
Oikeuskäytännössä vesilain 2 luvun 5 §:n soveltamisessa on noudatettu erittäin pidättyväistä linjaa. Säännöksessä tarkoitetun ehdottoman luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistön on katsottu täyttyneen Vuotos-hanketta koskevassa lupa-asiassa, jossa luvanmyöntämiseste oli olemassa säännöksessä sanotun toisen luvanmyöntämisesteen osalta sellaisena kuin se oli laissa 467/1987. Oikeuskäytännössä ei liene minkään vesirakentamishankkeen katsottu olevan vaikutuksiltaan sellainen, että säännöksessä tarkoitettujen ensimmäisen ja kolmannen luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistön olisi katsottu täyttyneen.
Sierilän voimalaitoshanke on hanketyypiltään sekä laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan erilainen kuin Vuotos-hanke. Tästä huolimatta harkittaessa luvanmyöntämisen edellytyksiä nyt kysymyksessä olevassa Sierilän voimalaitoshankkeessa, voidaan Vuotos-hankkeessa annetun ennakkoratkaisun perusteluista tehdä johtopäätöksiä siitä, miten vesilain 2 luvun 5 §:ää on tulkittava ja mitkä seikat vaikuttavat säännöksen tulkintaan. Huomioon on kuitenkin otettava, että Vuotos-hankkeessa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana ainoastaan kysymys säännöksen toisen luvanmyöntämisesteen tulkinnasta ja sellaisena kuin se oli laissa 467/1987 kirjoitettuna. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ei siten ole suoraan saatavissa tulkintalinjaa puheena olevan säännöksen ensimmäisen ja kolmannen luvanmyöntämisesteen soveltamiseen. Lisäksi on todettava, että ennakkoratkaisut koskevat aina kulloinkin kyseessä olevaa yksittäistapausta ja sen olosuhteita.
Vuotos-hankkeessa korkein hallinto-oikeus on todennut, että vesilain voimassaoloaikana ei ole ratkaistu laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavaa vesirakentamishanketta ja ettei vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka selkeästi sallisi vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavan hankkeen toteuttamisen vesilain 2 luvun 5 §:n (467/1987) estämättä ole. Sierilän voimalaitoshankkeen osalta voidaan todeta, että vesilain voimassaoloaikana on ratkaistu useita voimalaitosten rakentamislupa-asioita, joista osaa voidaan pitää laajuudeltaan ja tietyiltä osin myös vaikutuksiltaan rinnastettavina Sierilän voimalaitoshankkeeseen. Esimerkkeinä voidaan mainita Kemijoen ja Kitisen voimalaitoshankkeet. Uusin Sierilän voimalaitoshankkeeseen rinnastettavissa oleva pohjoisen Suomen alueen voimalaitoshanke on Kitisen voimalaitoksiin kuuluva Kelukosken voimalaitos, jolle Pohjois-Suomen vesi³oikeus myönsi 28.5.1999 rakentamisluvan.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vesivoimalaitosten rakentaminen on ollut laajasti sallittua vesitalousrakentamista eikä ehdottomien luvanmyöntämisesteiden ole katsottu täyttyneen kertaakaan. Lainkäytön ennakoitavuus huomioon ottaen voidaan todeta, että luvan epääminen vesilain 2 luvun 5 §:n nojalla voisi tulla siten kysymykseen vain erittäin poikkeuksellisessa tapauksessa.
Aluehallintovirasto on katsonut, että vesilain 2 luvun 5 §:n tulkinnassa on Sierilän voimalaitoshankkeessa otettava huomioon seuraavat seikat:
–Vesilain 2 luvun 5 §:ää on muutettu sen voimassaoloaikana kaksi kertaa. Muutos on molemmilla kerroilla koskenut säännöksen toista luvanmyöntämisestettä. Lainsäätäjä ei ole katsonut tarpeelliseksi muuttaa säännöksen kahta muuta luvanmyöntämisestettä, joten niitä on tulkittava lainsäätäjän alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vesivoimalaitosten rakentaminen on ollut sallittua vesilain 2 luvun 5 §:n (264/1961) estämättä.
–Sierilän voimalaitosta kooltaan vastaavissa uusien voimalaitosten rakentamishankkeissa ei ole sovellettu aiemmin vesilain 2 luvun 5 §:ää sellaisena kuin se on laissa 553/1994. Kelukosken voimalaitoshankkeessa sovellettiin puheena olevaa säännöstä sellaisena kuin se oli alkuperäisessä laissa 264/1961. Korkein hallinto-oikeus on Vuotos-päätöksessään tehnyt linjauksen siitä, että luontoarvojen merkitys on vesilakia vuonna 1987 muutettaessa ollut korostuneempi kuin vesilakia sen alkuperäisessä muodossa säädettäessä, mikä on otettava huomioon verrattaessa luvanmyöntämisen edellytyksiä nyt ja ennen lainmuutosta. Tämän lisäksi on harkittava, mikä on ollut luontoarvojen merkitys lakia edelleen vuonna 1994 muutettaessa.
–Yhteiskunnassa ympäristöarvojen merkitys on korostunut. Sitä kuvaavia tekijöitä ovat muun muassa ympäristölainsäädännön merkittävä uudistuminen, ympäristön Suomessa saama perustuslain suoja, ympäristönsuojelun merkityksen lisääntyminen Euroopan yhteisössä ja ympäristöarvojen merkityksen korostuminen lupakäytännössä. Myös vesilain soveltamiskäytännössä on nähtävissä ympäristöarvojen merkityksen korostuminen. Oikeuskäytännössä lupaharkinnan intressipunninnassa keskeiseen asemaan ovat nousseet esimerkiksi maisemaan, luontoon, kalatalouteen ja kulttuurihistoriaan liittyvät arvotekijät.
–Luonnonsuojelulain säätämisellä on pantu tarvittavin osin täytäntöön Euroopan yhteisöjen direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 92/43/ETY (luontodirektiivi) sekä direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta 79/409/ETY (lintudirektiivi). Lintudirektiivin tavoitteena on muun ohessa kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelu. Luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa. Luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan. Vesilain 2 luvun 5 §:ää on sovellettava Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sisältyvän lojaliteettiperiaatteen mukaisesti, mikä tarkoittaa muun ohessa edellä mainituissa direktiiveissä ilmaistujen suojelutavoitteiden huomioon ottamista. Yhteisöoikeudellisesti merkityksellistä kansallista lainsäädäntöä on tulkittava direktiivien sanamuodon ja päämäärän mukaisesti.
–Lupaedellytyksiä harkittaessa on erityisesti otettava huomioon hankkeen vaikutusten syvällekäyvyys ja pysyvyys hankealueella ja siellä olevat luontoarvot.
–Lupaedellytyksiä harkittaessa on arvioitava, voidaanko hankkeesta aiheutuvia vahingollisia ja haitallisia muutoksia lupamääräyksin vähentää niin, että vesilain 2 luvun 5 §:ssä (468/1994) tarkoitettu luvan epäämiskynnys ei ylity.
1.3.2.4. Luontoarvojen merkitys vesilain 2 luvun 5 §:n (553/1994) tulkinnassa
Aluehallintovirasto on katsonut samalla tavoin kuin korkein hallinto-oikeus Vuotos-päätöksessään vesilain 2 luvun 5 §:n (467/1987) tulkinnassa, että harkittaessa, mikä konkreettinen sisältö vesilain 2 luvun 5 §:n (533/1994) ilmaisulle "huomattava vahingollinen muutos ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa" on annettava puheena olevassa yksittäistapauksessa, ratkaisu on tehtävä lainkohdassa säädetyn tunnusmerkistön mukaan ottaen huomioon tuon lainmuutoksen perustelut sekä muun muassa se, minkälainen merkitys luontoarvoille yhteiskunnassa on tarkoitettu antaa lakia vuonna 1994 säädettäessä.
Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen kohdassa "5.3 Ympäristövaikutukset" on lausuttu seuraavaa:
"Koska vesiasioissa on usein kysymys ympäristönsuojelusta, voidaan asioiden tehokkaammalla käsittelyllä välillisesti myös odottaa olevan myönteinen vaikutus ympäristön tilaan. Välittömiä myönteisiä ympäristövaikutuksia olisi erityisesti ehdotetulla mahdollisuudella tarkistaa voimassa olevia säännöstelylupia. Myös eräiden lupaharkintaa koskevien muutosten tarkoituksena on, että ympäristövaikutukset otetaan huomioon aiempaa paremmin".
Vesilain 2 luvun 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on hallituksen esityksessä lausuttu seuraavaa:
"Pykälän nykyinen sanamuoto kieltää aiheuttamasta huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Sananmukaisesti tulkittuna lainkohta edellyttää, että vahingolliset muutokset ovat sekä huomattavia että laajalle ulottuvia.
Ehdotetulla säännöksellä, jonka mukaan kiellettyjä olisivat huomattavat vahingolliset muutokset ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa, tavoitellaan ensinnäkin sanonnan yksinkertaistamista. Toisaalta muutoksella pyritään ilmentämään sitä, että vesilaille on pikemminkin ominaista ympäristömuutoksen laadullinen harkinta kuin huomion kiinnittäminen laaja-alaisuuteen sinänsä. Säännös, jossa vaikutusten laaja-alaisuudelle annetaan entistä vähäisempi merkitys, on sopusoinnussa myös ehdotetun 16 luvun 5 §:n kanssa. Laaja-alaisuus tietenkin voi olla yksi huomattavuuden arvioimisen kriteeri. Säännöksen muutoksella ei sinänsä pyritä merkittävästi laventamaan 2 luvun 5 §:n nykyistä, pidättyvää tulkintaa".
Ympäristövaliokunta on antanut mietinnön 5/1994 hallituksen esityksestä laiksi vesilain muuttamisesta. Valiokunta on kannanotossaan todennut, että hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää vesilain muuttamista koskevaa lakiehdotusta tarpeellisena ja periaatteiltaan oikeana. Eräitä yksityiskohtia valiokunta on kuitenkin ehdottanut lakiehdotuksessa täsmennettäväksi. Vesilain 2 luvun 5 § ei ole sisältynyt täsmennettäviin ehdotuksiin.
Aluehallintovirasto on katsonut hallituksen esityksessä, erityisesti kohdassa "5.3 Ympäristövaikutukset", lausutun perusteella, että ympäristöarvoja on ollut edelleen tarkoitus korostaa vesilakia vuonna 1994 muutettaessa.
1.3.2.5. Hankkeen vaikutukset yleiseen terveydentilaan
Sierilän voimalaitoksen rakentamisen seurauksena kalojen elohopeapitoisuudet nousevat allasalueella ja voimalaitokselta alavirtaan. Katselmuskirjan mukaan Kemijoen veden metyylielohopeapitoisuuden lisäys välittömästi altaan käyttöönoton jälkeen on 16–110 %. Metyylielohopean lisäys pienenee ja noin kymmenen vuoden kuluessa se on lähempänä alempaa lukua. Tämä aiheuttaa sen, että petokalojen (hauki, made) elohopeapitoisuus nousee yleisesti tasoon yli 0,5 mg/kg noin 10 vuoden ajanjaksolla voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen. Kilon painoisten petokalojen elohopeapitoisuus on todennäköisesti useampana vuonna 0,7–0,8 mg/kg. Suurien ja vanhojen yksilöiden elohopeapitoisuus nousisi yli arvon 1 mg/kg. Alueen luonnontilaisiin järviin verrattuna kohonnutta elohopeatasoa on todennäköisesti mitattavissa vielä 10–15 vuotta rakentamisen jälkeen. Ahvenen pitoisuustaso todennäköisesti tulee ylittämään raja-arvon 0,5 mg/kg rakentamisen jälkeen.
Ihmisen elimistöön kertyvä elohopea on pääosin peräisin ravinnoksi käytettävästä kalasta. Kalojen elohopeapitoisuuden nousu saattaisi ainakin osassa kaloja ravintonaan käyttäviä ihmisiä lisätä terveysriskejä. Kaloja tulisi syödä kuitenkin huomattavissa määrin, jotta terveydellisiä haittavaikutuksia ilmenisi. Lupamääräyksiin sisältyy velvoite kalojen elohopeapitoisuuden tarkkailusta ja tarkkailutietojen toimittamisesta asianomaiselle terveydensuojeluviranomaiselle. Terveydensuojeluviranomaisella on velvollisuus tarvittaessa tiedottaa kalojen käyttörajoituksista. Vahingollisten terveysvaikutusten aiheutumista voidaan ehkäistä tehokkaalla tiedottamisella. Näin toimittaessa kalojen elohopeapitoisuuden nousu ei vaaranna yleistä terveydentilaa.
Sierilän voimalaitoksen rakentamistyöt aiheuttavat vesistön kiintoainepitoisuuden lisääntymistä ja vesistön samentumista. Veden ravinnepitoisuudet eivät kuitenkaan nouse korkeiksi eikä rakentaminen rehevöitä vesistöä. Vedenkorkeuden nosto vaikuttaa pohjavesien purkautumiseen. Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat Tahtamavaaran ja Jokkavaaran pohjavesialueet. Vaikutukset pohjavesialueisiin ovat ennalta arvioiden vähäiset. Rakentaminen ei vaaranna yleistä terveydentilaa pinta- tai pohjaveden laadun muuttumisen seurauksena. Pinta- ja pohjaveden laadun tarkkailu sisältyy lupamääräyksiin.
Padotusaltaan alueella on noin 13 kilometriä vesijohdon runkolinjaa, joka siirretään ennen vedenkorkeuden nostoa. Veden noston seurauksena pilaantuu tai mahdollisesti pilaantuu eräitä talousvesikaivoja. Lupa-määräyksiin sisältyy velvoite liittää eräät tilat vesijohtoverkostoon ja tarkkailla talousvesikaivoja ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin. Veden käytöstä ei aiheudu terveyshaittaa, eikä hanke tältä osin vaaranna yleistä terveydentilaa.
Toimitusmiehet ovat katsoneet, että voimalaitoksen useita kymmeniä vuosia kestänyt suunnitteluvaihe on aiheuttanut ja mahdollinen rakentamisvaihe aiheuttaa paikalliselle väestölle henkisiä kärsimyksiä, joilla voi olla vaikutuksia muun muassa ihmisten henkiseen terveydentilaan. Aluehallintovirasto on todennut, että Sierilän voimalaitoshankkeen vireilläolo on mitä ilmeisimmin vaikuttanut alueen joidenkin asukkaiden mielialaan negatiivisesti. Asiassa ei ole kuitenkaan tullut esille, että hanke olisi henkisten kärsimysten kautta konkreettisesti vaarantanut ihmisten terveyttä, esimerkiksi vakavien sairastumisien vuoksi. On myös hyvin epätodennäköistä, että Sierilän voimalaitoshankkeen toteutuessa alueella esiintyisi yleisesti terveydentilaan vaarallisesti vaikuttavaa henkisistä kärsimyksistä johtuvaa sairastumista. Tältä osin aluehallintovirasto on katsonut, että hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa.
Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on katsonut samoin kuin katselmustoimituksen toimitusmiehet, että hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla.
1.3.2.6. Hankkeen vaikutukset ympäristön luonnonsuhteisiin sekä vesiluontoon ja sen toimintaan
1.3.2.6.1. Luontoarvot ja hankkeen vaikutukset niihin
Maisema
Hankkeen vaikutusalue kuuluu Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun. Oman leimansa maisemakuvalle antavat hienojakoiset jokisedimentit ja kerrostumat jyrkkine eroosiotörmineen. Luonnontilaista rantaa on Sierilän ja Vanttauskosken välillä noin 24 km, josta vyörytörmiä on noin kolmannes. Merkittäviä maisema-alueita ovat joen mutkat Oikaraisella ja Sieriniemessä sekä kapenevat, karikkoiset jokiosuudet Körkönkarin, Tikkasenkarin ja Tervakarin alueilla. Vaikutusalueella sijaitsee Körkön valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö.
Nykytilanteessa maisemakuva on talviaikana avara, valoisa ja rauhallinen, sillä ihmistoiminnan vaikutukset ja maisemavauriot peittyvät lumen alle. Kemijoen jääpeite sekä alueen sulapaikat erottuvat talvisessa maisemassa. Vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi jääpeite on Vanttauskoskelta alavirtaan paikoin murtunutta, aaltoilevaa ja epätasaista.
Kemijoen pääuoman sulkeva voimalaitospato, rantapadot, maapadot, koneasema, kytkinkenttä, ala- ja yläkanava sekä läjitysalueet muuttavat maisemaa Sieriniemen ja Petäjäniemen lähialueilla. Ranta- ja maapatojen yhteispituus on noin 5 km ja ne sijoittuvat usean tilan alueelle vaikuttaen asukkaiden jokinäkymään.
Noin 32 kilometrin pituisella patoallasalueella vedenkorkeus nousee 2–6 metriä. Uoman sulkevaan patoon rajoittuu noin neljän kilometrin pituinen järvimäinen osuus Savimukkaan saakka. Patoallas on leveimmillään noin 900 metriä Heinisuvannon kohdalla. Alavia rantatasanteita jää veden alle ja ranta-alueista tulee osittain jyrkkätörmäisiä. Virta- ja koskialueet muuttuvat suvanto- ja allasalueiksi. Patoallasalueella vedenkorkeuden vuorokautinen vaihtelu tasaantuu huomattavasti ja sen rantoja kuluttava vaikutus heikkenee. Voimalaitokselta alavirtaan voimistuva vedenkorkeuden vuorokausivaihtelu aiheuttaa ranta-alueiden syöpymisiä. Padotusaltaalla rannoista on noin 13 km sortuvia rantatörmiä, 40 km epävakaita törmiä ja 12 km vakaita törmiä. Eroosio kiihtyy arviolta 5–10 vuoden ajan, kunnes törmiin muodostuu uusi tasapainotila.
Talvinen jokimaisema muuttuu, kun jääkansi patoallasalueella tulee pääasiassa vahvistumaan. Allasalueen koski- ja virtapaikkojen sula-alueet pienenevät. Voimalaitokselta alavirtaan jääkannen muodostuminen vaikeutuu Olkkakoskelle saakka ja sula-alueet lisääntyvät. Voimistuvan vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi on odotettavissa, että ranta-alueilla jääkansi paksuuntuu ja tarttuu rantatörmiin aiheuttaen törmien syöpymistä.
Maisemaan kohdistuvia vaikutuksia voidaan lupamääräyksissä annettavin toimenpidemääräyksin lieventää. Syöpyvät ranta-alueet määrätään suojattavaksi ja eräät ranta-alueet maisemoitavaksi. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Körkönniemen maisemointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Läjitysalueille sekä ranta- ja maapadoille asetetaan enimmäiskorkeudet ja läjitysalueiden maisemoinneista annetaan määräykset. Maisemallisesti arvokkaat eroosiotörmät jätetään luonnontilaisiksi.
Maisemakuva muuttuu voimalaitoksen rakentamisen seurauksena, mutta maisemalliset vaikutukset eivät ole sellaisia, että ne vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla aiheuttaisivat huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa.
Alueen luontokohteet, arvokkaat elinympäristöt ja kasvillisuus
Alueelle on tyypillistä korkeat eroosiotörmät, joiden kasvillisuuden peittävyys on alhainen. Neljännes padotusalueen pinta-alasta on kuusi- ja lehtipuuvaltaisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita sekä lehtoja. Jokivartta ylävirtaan metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia, kuivahkoja tai kuivia kankaita. Soita on vähän ja ne ovat pääasiassa karuja tai keskiravinteisia nevoja, rämeitä ja korpia. Rehevämpiä soita, kuten ruoho-, heinä- ja lehtokorpia on muodostunut muun muassa vanhoihin jokiuomiin. Tiheän jokivarsiasutuksen vuoksi kolmannes padotusalueesta on kulttuurikasvillisuutta.
Arvokkaimpia elinympäristöjä ovat vanhojen jokiuomien edustalle syntyneet tulvalehdot ja jokivarren kulttuurivaikutteiset niityt. Kasvistollisesti arvokkaimpia alueita ovat Pappilanniityt, Heinisuvannon niittyranta, Kamsaniemi, Lapinsaari, Kuohunkisaaren ympäristö, Ryytäkinmukka, Veitsikankaan rantaniityt ja Viirin alue.
Hakemusasiakirjojen mukaan alueella tavataan yhtätoista Etelä-Lapin alueella uhanalaiseksi luokiteltua putkilokasvilajia sekä kolmea alueellisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää sammallajia. Putkilokasvilajeista pitkäpääsara ja suikeanoidanlukko kuuluvat varsinaisiin alueellisesti uhanalaisiin lajeihin kuuluessaan luokkaan vaarantunut (V) ja loput yhdeksän ovat silmälläpidettäviä (St, Sh tai Sp) lajeja. Sammalista korpihohtosammal on alueellisesti erittäin uhanalainen (E) ja viitasammal ja tulvasammal silmällä pidettäviä (Sh). Putkilokasveista suikeanoidanlukko, laaksoarho ja suomentähtimö ja sammalista tulvasammal ovat samalla valtakunnallisesti silmälläpidettäviä lajeja. Sammalista korpihohtosammal kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteessä II lueteltuihin yhteisön tärkeinä pitämiin lajeihin.
Vuonna 2000 uusitun uhanalaisuusluokituksen mukaan edellä mainituista sammallajeista tulvasammal on luokiteltu valtakunnallisesti silmällä pidettäviin (NT) lajeihin ja korpihohtosammal valtakunnallisesti vaarantuneisiin (VU) lajeihin. Hankkeen vaikutusalueella (4b = pohjoisboreaalinen vyöhyke, Perä-Pohjola) viitasammal kuuluu luokkaan LC eli elinvoimaisiin lajeihin, joiden säilyminen arvioidaan tulevaisuudessa turvatuksi. Tulvasammalta esiintyy alueella, mutta sitä ei ole luokiteltu siellä uhanalaiseksi lajiksi. Putkilokasvilajeista suikeanoidanlukko, laaksoarho, pohjannoidanlukko ja siperianvehnä ovat valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ja ne on luokiteltu uhanalaisuusluokituksessa luokkaan vaarantuneet (VU) kasvilajit. Suomentähtimö ja ahonoidanlukko ovat valtakunnallisesti silmällä pidettäviä (NT) lajeja. Perä-Pohjolan alueella pitkäpääsara kuuluu elinvoimaisiin (LC) lajeihin. Suomentähtimöä, ahonoidanlukkoa ja lettotähtimöä esiintyy Perä-Pohjolan alueella, mutta ne eivät ole siellä uhanalaisia lajeja. Mutayrtti ja oikovesirikko kuuluvat luokkaan LC eli elinvoimaisiin lajeihin, joiden säilyminen arvioidaan tulevaisuudessa turvatuksi.
Uhanalaisuusluokitus on uusittu vuonna 2010 ("Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja 2010"). Sen mukaan laaksoarhon luokitus on muuttunut valtakunnallisesti vaarantuneesta (VU) silmällä pidettäviin (NT) lajeihin. Muiden edellä sanottujen lajien luokituksiin ei ole tehty muutoksia.
Edellä mainituista uhanalaisista lajeista laaksoarho on luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 (a) mukainen koko maassa rauhoitettu kasvilaji. Tämän lisäksi se on EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV b) mukainen yhteisön tärkeänä pitämä kasvilaji, joka edellyttää tiukkaa suojelua.
Sierilän voimalaitoshanke vaikuttaa alueen luonnonympäristöön. Hankkeen toteuttamisen seurauksena jää veden alle noin 5 km2 maaekosysteemejä. Niiden toimivuudelle ovat tärkeitä eroosio ja tulva. Eroosio yhdessä virtaavan veden kanssa ylläpitää jatkuvaa loivien ja jyrkkien rantojen vaihtelua sekä matalikoiden ja syvänteiden vuorottelua. Ekosysteemien toimivuudelle ja elinympäristöjen uudistumiselle on eroosion jatkuminen ensiarvoisen tärkeää. Eroosio voidaan turvata välttämällä rantojen tarpeetonta suojaamista ja suojausmenetelmien valinnalla. Tältä osin on annettu lupamääräys.
Toinen hankealueen ekosysteemeille tärkeä prosessi on tulva ja sen mukana kulkeutuvan aineksen laskeutuminen jokiuomaan ja tulvatasanteille. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen uoman pohja syöpyy aiempaa voimakkaammin jokiosuuden yläosalta ja aines laskeutuu alaosalle. Sedimentin kulkeutuminen altaan yläosassa pienenee tulva-aikana noin puoleen ja kokonaismäärä neljäsosaan. Altaan alaosassa sedimenttiä kulkeutuu vain suurten tulvavirtaamien aikana. Sedimentaation pieneneminen tulee hidastamaan tulvaelinympäristöjen uusiutumista ja vähentämään etenkin näiden lajien pioneerilajien kasvupaikkoja. Voimalaitosaltaan alaosassa tulvavaikutus pienenee selvästi, eikä siellä ole edellytyksiä laajojen tulvahabitaattien syntymiselle. Niiden säilyttäminen Kuohunkijokisuistossa ja alueen lukuisten purojen varrella edesauttaa tulvanalaisten rantametsien, pensaikkojen ja kosteikkojen sekä niiden lajiston säilymistä. Myös kosteikkoihin luokiteltavat matalikot jätetään pääosin luonnontilaan lukuun ottamatta erityiseen käyttöön otettujen rantojen välitöntä ympäristöä. Uusia arvokkaita kosteikkoja syntyy veden noston myötä muun muassa Majavaojan varrelle ja Mustajängälle. Tulvahabitaattien turvaamiseksi on annettu lupamääräys.
Voimalaitoshanke heikentää alueella esiintyvien uhanalaisten putkilokasvien kantoja. Etelä-Lapin alueella esiintyvistä kasveista hanke vaikuttaa eniten pitkäpääsaran ja siperianvehnän alueelliseen kantaan ja myös suikeanoidanlukon paikalliset kannat saattavat heikentyä. Sammalista korpihohtosammal kärsii rakentamisesta eniten ja myös tulvasammalen Etelä-Lapin kanta saattaa heikentyä hankkeen toteuttamisen seurauksena.
Pitkäpääsara on Perä-Pohjolan alueella elinvoimainen (LC) laji, joten hankkeen vaikutuksista huolimatta lajin suotuisa suojelutaso säilyy. Tulvasammal ei puolestaan ole alueella uhanalainen laji ja myös sen suojelutaso säilyy hankkeen vaikutusalueella suotuisana. Siperianvehnä, suikeanoidanlukko ja korpihohtosammal ovat uhanalaisia, luokkaan vaarantuneet (VU) kuuluvia lajeja. Uhanalaisuusluokitus VU tarkoittaa sitä, että laji ei täytä äärimmäisen uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten lajien kriteerejä, mutta siihen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta minkä tahansa kriteerin perusteella määriteltynä. Lähtökohtaisesti uhanalaisten lajien suojelutaso ei ole suotuisa, koska niiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Laissa ei ole säädetty uhanalaisten lajien hävittämiskieltoa eikä niihin liity välittömiä suoraan laissa ilmaistuja oikeusvaikutuksia. Mainittujen, hankkeen vaikutusalueella olevien valtakunnallisesti uhanalaisten lajien nykyinen suojelutaso alueella voidaan säilyttää määräämällä toimenpiteitä suojelutason turvaamiseksi. Lupamääräyksissä on annettu tällainen toimenpidemääräys.
Rauhoitetuista lajeista esiintyy Sierilän alueella laaksoarhoa parissakymmenessä kohteessa pääasiassa tulvametsissä ja perinnebiotoopeilla. Näistä padotuksen tai patorakennelmien alle jää noin 80 %. Luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin kasvin siemeniä. Koska kysymyksessä on myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV b) mukainen tiukkaa suojelua vaativa laji, voi ELY-keskus luonnonsuojelulain 49 §:ssä säädetyin edellytyksin myöntää poikkeuksen luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin kiellosta. Lajin hävittäminen tai siirtäminenkin on kiellettyä ilman poikkeuslupaa.
Voimalaitoshankkeen toteuttamisen edellytyksenä on, että padotuksen tai patorakenteiden alle jäävien laaksoarhojen hävittämiselle on ELY-keskuksen myöntämä poikkeuslupa. Tältä osin ELY-keskus asiantuntijaviranomaisena suorittaa poikkeusluvan myöntämisen edellytysten harkinnan, muun muassa sen säilyykö laaksoarhojen suojelutaso suotuisana hankkeen toteuttamisesta huolimatta. Voimalaitoksen rakentamistöitä ei saa aloittaa ennen kuin luvan saajalla on lainvoimainen poikkeuslupa laaksoarhojen hävittämiseen. Tältä osin on annettu lupamääräys. Lisäksi on annettu lupamääräys laaksoarhon muiden kuin tuhoutuvien, hankealueella olevien populaatioiden säilymisen turvaamiseksi.
Linnusto
Sierilän ja Vanttauskosken välisellä alueella on tyypillistä Keski-Lapin jokivarsilajistoa. Alueella tavataan joitakin levinneisyydeltään eteläisiä lajeja. Linnuston tiheydeksi arvioidaan noin 110 paria/km2. Elinympäristöistä tärkeimpiä ovat lehtomaiset puronvarsimetsät, rantakoivikot, kosteikot, matalat ravinteiset lahdet ja eroosiotörmät. Sierilän alueen uhanalaisiksi luokitellut lintulajit ovat tyypillisiä metsälajeja, joiden paikallisia kantoja hanke ei vaaranna. Alueen tärkein ja tyypillisin lintulaji on törmäpääsky. Koko Suomen törmäpääskykannasta arvioidaan Sierilän alueella elävän noin 4 %. Lajin esiintyminen ei keskity Eurooppaan, mutta sen arvellaan taantuneen Euroopassa huomattavasti. Tämän vuoksi laji on listattu ns. SPEC3-lajiksi.
Voimalaitoksen rakentamisen aikana melu, pöly ja myös muut tekijät voivat häiritä alueen lintujen pesintää. Törmäpääskyt saattavat helposti pesiä läjityskasoihin, jolloin poikueita voi maansiirtotöiden yhteydessä tuhoutua. Nykyisten rantatörmien muuttuessa rakentamisen tai törmien umpeen kasvamisen seurauksena törmäpääskyjen pesintä heikentyy tai osalla alueesta estyy kokonaan. Kahlaajien ja vesilintujen levähdys-, pesimä- ja ravintokohteita jää padotuksen alle patoaltaan keski- ja alaosissa. Vesi- ja rantalintujen ja törmäpääskyjen pesiä voi tuhoutua vedenkorkeuden nousun ja vaihtelun seurauksena lähinnä voimalaitokselta alavirtaan muutamien kilometrien matkalla.
Linnustolle aiheutuvia haittoja voidaan välttää keskittämällä rakentamistyöt, raivaukset, rannansuojaukset ja muut häiriötä aiheuttavat työt lintujen pesimäkauden ulkopuolelle eli elo–huhtikuun väliselle ajalle. Törmäpääskypopulaatioiden säilyttämiseksi vältetään tarpeetonta rannansuojausta ja valitaan sopivat suojausmenetelmät. Lisäksi säilytetään riittävä määrä matalikkoja ja kosteikkoalueita ruokailu- ja kerääntymisalueina ja rakennetaan tekopesiä pesimätilanteen helpottamiseksi. Näillä toimenpiteillä voidaan estää linnustolle, ja etenkin törmäpääskyille aiheutuvat haittavaikutukset. Haittojen estämiseksi on annettu lupamääräys.
Apilakirjokääriäinen
Hankkeen vaikutusalueella esiintyy äärimmäisen uhanalaisen (CR) ja erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen ainoa tunnettu esiintymisalue Suomessa. Hankkeen toteuttamisen seurauksena esiintymisalue tuhoutuu ja apilakirjokääriäinen todennäköisesti häviää Suomesta ilman suunnitelmallisia ja oikein kohdennettuja toimenpiteitä. Hakemuksen täydennyksen liitteenä L17 olevan selvityksen mukaan populaation säilyttämiseksi voivat teoriassa tulla kyseeseen siirtoistutus, elinympäristön siirto ja nykyisen esiintymisniityn pengerrys. Näistä niityn pengerrys on ainoa toimenpide, jonka avulla nykyinen esiintymispaikka voidaan säilyttää.
Luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.
Lapin ympäristökeskus (nykyisin Lapin ELY-keskus) on 19.12.2008 antamallaan päätöksellä määritellyt päätöksen liitekartasta ilmenevästi erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän esiintymispaikan rajat. Päätös on annettu julkipanon jälkeen ja se on annettu erikseen saantitodistuksella tiedoksi alueen omistajille. Näin ollen luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin kielto on tullut voimaan kyseisen alueen osalta.
Edellä sanotun mukaisesti lainvoimaisella päätöksellä rajatun apilakirjokääriäisen esiintymispaikan hävittäminen on kielletty. Hävittämiskielto on voimassa niin kauan, kunnes erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan suojelun lakkauttamisesta tehdään päätös tai ELY-keskus myöntää luonnonsuojelulain 48 §:n 2 momentin nojalla luvan poiketa 47 §:ssä säädetystä rauhoitussäännöksestä. Hävittämiskiellon voimassaoloon ei vaikuta se, että apilakirjokääriäinen mahdollisesti saadaan onnistuneesti siirtoistutettua muualle tai se, että apilakirjokääriäisen nykyinen elinympäristö siirretään esimerkiksi kauemmas jokivarresta rajausalueen ulkopuolelle.
Hakemuksen mukaisen suunnitelman toteuttamisen seurauksena jäisi apilakirjokääriäisen rajatusta esiintymisalueesta suurin osa veden alle. Se tarkoittaisi esiintymisalueen lainvastaista hävittämistä. Näin ollen ennen rakentamistöiden aloittamista luvan saajalla on oltava lainvoimainen poikkeuslupa esiintymispaikan hävittämiselle. ELY-keskus poikkeuslupaviranomaisena ja asiantuntijaviranomaisena arvioi, onko poikkeusluvan myöntämiselle lainmukaisia edellytyksiä. Lupamääräyksissä asetetuin velvoittein turvataan, ettei voimalaitoksen rakentamista aloiteta ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu apilakirjokääriäisen osalta.
Aluehallintovirasto on todennut lisäksi, että luvan saaja on 19.5.2010 aluehallintovirastossa pidetyssä neuvottelussa ilmoittanut hakevansa laaksoarhon ja apilakirjokääriäisen osalta hankkeen toteuttamiseksi tarvittavat poikkeusluvat vasta sen jälkeen, kun vesilain mukainen lupa-asia on ratkaistu ja mahdollinen voimalaitoksen rakentamislupa on saatu. Aluehallintovirasto on katsonut, että vesilain mukainen lupaharkinta voidaan suorittaa, vaikkei luvan saaja ole etukäteen esittänyt poikkeuslupia ottaen huomioon lupapäätöksessä annetut poikkeusluvan hakemista koskevat määräykset.
1.3.2.6.2. Hankkeen vaikutukset vesiluontoon ja sen toimintaan
Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin
Voimalaitokselta ylävirtaan muodostuu patoallas. Vedenkorkeus nousee voimalaitospadolla noin 6 metriä, Tikkasenkarilla noin 4,5 metriä ja Vanttauskoskella noin 2 metriä. Voimalaitospadolla vedenkorkeus nousee tasoon N43 +82,00 m. Vanttauskosken voimalaitoksen alavesi nousee tasoon N43 +82,60 m.
Hakemussuunnitelman mukaan patoaltaalla vuorokautiset vedenkorkeudet vaihtelevat vain vähän. Vanttauskosken alavesi vaihtelee noin 40 cm (nykyinen vaihtelu noin 150 cm) ja Sierilän voimalaitoksen ylävesi noin 30 cm (nykyinen vaihtelu noin 50 cm). Voimalaitokselta alavirtaan vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu kaksinkertaistuu nykyisestä alakanavan suulla, Sieriniemen mutkan alueella ja Oikaraisen kylän alueella. Nykyisin normaalissa käyttötilanteessa kesällä vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu Raudanjokisuussa on noin 40–50 cm. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu Raudanjokisuussa saa olla enintään 0,8 m. Vedenkorkeuden vuorokausivaihtelun lisääntyminen ulottuu Olkkakosken alapuolelle, jonka jälkeen vaikutukset ovat vähäiset.
Tulvavedenkorkeudet muuttuvat patoaltaalla seuraavasti:
Tulvakorkeudet (N43 +m) virtaamilla HQ1/100 ja HQ1/250 nykytilassa ja Sierilä rakennettuna
Hankkeen vaikutuksesta allasalueen virtaamat tasoittuvat. Muutoin hankkeella ei ole vaikutuksia Kemijoen virtaamiin.
Tulvaluukkujen ja alakanavan väliin jäävä vesialue säilyy vesialueena. Vedenkorkeutta voimalaitoksen rakentamisen jälkeen on arvioitu laskelmin ja se käy alimmillaan simuloidun tarkastelujakson 30.8.–12.9.2005 aikana tasolla N43 +74,20 m–N43 +74,30 m. Tulvavedenkorkeudet tulvaluukkujen ja voimalaitoksen alakanavan välisellä alueella laskevat hieman nykyisestä.
Lupamääräyksissä on annettu määräykset sallituista juoksutuksista ja vedenkorkeuksista ja niiden tarkkailusta.
Vaikutukset jääolosuhteisiin
Hankkeen vaikutuksesta Sierilän allasalueen jääkansi pääosin vahvistuu. Allas-alueen koski- ja virtapaikkojen sula-alueet pienenevät. Voimalaitokselta alavirtaan jääkannen muodostuminen vaikeutuu Olkkakoskelle saakka ja sula-alueet lisääntyvät. Vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi on odotettavissa, että ranta-alueilla jää paksuuntuu ja tarttuu rantatörmiin aiheuttaen törmien syöpymisiä.
Voimalaitokselta alavirtaan aiheutuvia haitallisia vaikutuksia jääolosuhteisiin voidaan lieventää säätelemällä juoksutuksia erityisesti jääkannen muodostumisen aikana luvan saajan esittämällä tavalla. Haittojen ehkäisemiseksi on annettu lupamääräys.
Vaikutukset vedenlaatuun
Vesirakennustyöt, erityisesti märkätyönä tehtävät työt lisäävät veden kiintoainepitoisuutta ja sameutta. Pitoisuudet vastaavat kevättulvan aikaisia huippupitoisuuksia, mutta lyhytaikaisia korkeampiakin pitoisuuksia saattaa esiintyä. Veden ravinnepitoisuudet eivät nouse korkeiksi, joten rakentaminen ei vaikuta juurikaan vesistöä rehevöittävästi. Sierilän rakennustöiden on arvioitu kestävän noin kolme vuotta. Muutoksia vedenlaadussa arvioidaan havaittavan vielä 1–2 vuotta voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen lähinnä liettymisenä, joten rakennusvaiheen vaikutus vedenlaatuun kestää noin 4–5 vuotta.
Rakentamisen jälkeen pysyvämpiä vedenlaatumuutoksia voi ilmetä Petäjäniemen padon ja alakanavan välisellä jokijaksolla. Sierimutkan alaosan vesi vastaa laadultaan Kemijoen pääuoman vettä. Voimalaitoksen juoksutuksista riippuen voi veden vaihtuminen alueen yläosassa olla ajoittain heikkoa, mikä voi pitkien hellejaksojen aikana aiheuttaa levätuotantoa ja pintojen limoittumista. Tulva-aikaiset ohijuoksutukset vaikuttavat sen, ettei alueella aiheudu liettymisongelmia. Hankkeella ei ole merkittävää pysyvää vaikutusta vedenlaatuun. Vedenlaadun tarkkailusta on annettu lupamääräys. Tarkkailun tulosten perusteella on tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin vedenlaadun parantamiseksi.
Kiintoaineen kulkeutuminen
Voimalaitospaikalta ylävirtaan nykyisin herkästi liikkuvat pohjan hiekkakerrostumat asettuvat aloilleen. Voimalaitokselta alavirtaan olevista hiekkasärkistä sekä Nuottisaaren ylä- ja alavirtaan olevilta alueilta irtoaa joen pohjasta ainesta. Se kulkeutuu alavirtaan laskeutuen suvantoalueille.
Luvan saaja on määrätty tarkkailemaan kiintoaineen kulkeutumista ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin aiheutuvien haittojen poistamiseksi.
1.3.2.6.3. Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen sekä rapuun ja ravustukseen
Hankkeella on sekä väliaikaisia että pysyviä vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Väliaikaiset vaikutukset johtuvat lähinnä märkätyönä tehtävistä veden samentumista aiheuttavista töistä. Merkittävimmät pysyvät muutokset aiheutuvat patoamisesta johtuvasta vesisyvyyden kasvusta ja virtausnopeuden hidastumisesta. Vesisyvyyden kasvun myötä nivat ja virta-alueet häviävät. Voimalaitospato muodostaa myös fyysisen esteen vesieliöstön liikkumiselle, joten kalasto ja pohjaeläimistö muuttuvat virtavesilajistosta järvimäisempiä olosuhteita suosivan lajiston suuntaan. Pysyvät muutokset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: muutokset padotusalueella, muutokset voimalaitokselta alavirtaan ja muutokset voimalaitosaltaaseen laskevien sivujokien kalastossa.
Hankealueen saalislajeista tärkeimmät ovat olleet kirjolohi, harjus ja hauki. Myös taimen, siika ja ahven ovat yleisiä ja tärkeitä saaliskaloja. Kalakantoja on hoidettu mittavin istutuksin. Kirjolohisaalis on kokonaan ja taimensaaliista valtaosa istutuksista peräisin. Harjus- ja siikasaaliista on istutettua alle 50 %.
Hankkeella on todennäköisesti suurin negatiivinen vaikutus voimalaitosaltaaksi muodostuvan nykyisen Kemijoen harjuskantaan, joka tulee selvästi heikentymään. Olkkakoskessa harjuskanta ei kärsi yhtä voimakkaasti. Harjuksen istutuksista saatujen kokemusten perusteella on epätodennäköistä, että harjussaaliin aleneminen voimalaitokselta ylävirtaan voidaan ehkäistä istutuksin. Harjuskanta kuitenkin säilynee altaan virtaavassa yläosassa. Voimalaitosaltaaseen laskevissa Kuohunkijoessa ja Kampsajoessa on molemmissa harjuksen poikastuotantoa ja voi olla, että pääuoman harjuskannan taantuminen heikentää myös sivujokien harjuskantaa. Muilta Kemijoen voimalaitosaltailta saadut kokemukset eivät kuitenkaan tue tätä olettamaa.
Myös voimalaitosaltaan taimen- ja siikakannat heikentyvät, mutta niiden säilyminen voidaan turvata istutuksin. Hauki- ja ahvensaaliit kasvavat selvästi ja kompensoivat osaltaan muiden lajien alenevia saaliita. Negatiivisena ilmiönä särkikalojen kannat kasvavat.
Suunnitellun Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella ei ole tällä hetkellä pyyntivahvuista rapukantaa. Vesipinta-alan kasvun seurauksena ravun elinalueet todennäköisesti lisääntyvät. Rapukanta voidaan palauttaa istutuksilla. Sierilästä alavirtaan olevilta Kemijoen patoaltailta saatujen kokemusten perusteella Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueelle voi muodostua vähintään ennen raputuhoa olleen kannan vahvuinen rapukanta.
Hankkeella on vaikutuksia myös kalastustapoihin. Voimalaitosaltaalla perho- ja heittokalastus vähenee ja olosuhteet vetouistelulle ja seisovilla pyydyksillä kalastamiseen parantuvat. Voimalaitokselta alavirtaan ei kalastustavoissa tapahdu merkittäviä muutoksia. Lisääntyvä vedenkorkeuden vaihtelu tosin vaikeuttaa seisovilla pyydyksillä kalastamista ja rapumertojen pitämistä. Erityisesti voimalaitospadon ja alakanavan välisellä Sieriniemen alueella seisovilla pyydyksillä kalastaminen heikkenee olennaisesti vedenkorkeuden vaihtelun ja virtaussuunnan muutosten vuoksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että hankkeella on huomattavia vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Harkittavaksi tulee ovatko nämä vaikutukset sellaisia, jotka vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla muodostavat ehdottoman luvanmyöntämisesteen.
Lakia 467/1987 koskevassa hallituksen esityksessä 266/1984 vp säännökseen tehtyä lisäystä "vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollisesta muuttumisesta" on perusteltu sillä, että ekologiset näkökohdat tulisivat huomioon otetuiksi lupaharkinnassa. Lain esitöiden mukaan lainmuutoksella ei tarkoitettu laajentaa olennaisesti luvanmyöntämiskiellon alaa, vaan kiinnittää harkinnassa huomiota luonnon toimintamekanismeihin. Esimerkkinä ekologisen kriteerin soveltuvuudesta tuotiin esille tilanne, jossa vesikasvillisuus ja -eläimistö tuhoutuisi niin, ettei kalakantoja pystyttäisi erityisin toimenpiteinkään elvyttämään.
Sierilän voimalaitoksen rakentamisen seurauksena vesiluonto ei muutu pysyvästi eikä edes väliaikaisesti sellaiseksi, että alueen kalakannat menetettäisiin. Kalakantoihin tulee muutoksia, mutta niitä voidaan lieventää toimenpiteillä. Aluehallintovirasto on katsonut, että suoritettavien toimenpiteiden jälkeen kalasto- ja kalastusvaikutukset ja ympäristömuutokset eivät ole sellaisia, jotka muodostaisivat vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla ehdottoman luvanmyöntämisesteen. Määrätyillä velvoitteilla ei voida kaikkia vahinkoja ja haittoja ehkäistä. Ne on määrätty korvattavaksi.
Aluehallintovirasto on tehnyt toimitusmiesten esityksestä poikkeavan, jäljempää kalataloudellisten vahinkojen perusteluista ilmenevän arvion ja määrännyt lupamääräyksistä ilmenevät velvoitteet ja korvaukset.
1.3.2.6.4. Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista luonnonarvoihin
Hankkeella on edellä kuvatun mukaisesti vaikutuksia alueen luonnonarvoihin. Niihin kohdistuvia haittoja ei ole kaikilta osin mahdollista estää toimenpitein. Hankealue ei kuulu Natura 2000 -päätöksellä suojeltuihin alueisiin. Voimalaitoksen rakentaminen ja käyttäminen eivät ratkaisevalla tavalla heikennä allasalueella esiintyvien tärkeiden elinympäristöjen ja niistä riippuvaisten uhanalaisten eliölajien suojelun tasoa. Hankkeen vaikutukset ovat huomattavia ja ne ulottuvat varsin laajalle alueelle. Vaikutukset voimalaitokselta alavirtaan ovat vaimenevia. Aluehallintovirasto on katsonut, että Sierilän voimalaitoksen rakentaminen ja käyttäminen eivät aiheuta kuitenkaan niin syvällekäyviä ja pysyviä vaikutuksia alueen luontoarvoille, että niitä olisi pidettävä vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuina huomattavina ja vahingollisina muutoksina ympäristön luonnonsuhteissa sekä vesiluonnossa ja sen toiminnassa.
1.3.2.7. Muinaismuistot ja hankkeen vaikutukset niihin
Sierilän voimalaitoshankkeen vaikutusalueella tunnetaan viimeisimpien kaivauksien ja inventointien jälkeen 19 muinaismuistokohdetta. Kohteista asuinpaikkoja on seitsemän, yksittäisten esineiden löytöpaikkoja yhdeksän ja ajoittamattomia kuoppakohteita yksi. Voimalaitoksen rakentamisen vaikutuspiirissä on tehty koekaivauksia ja kaivaustutkimuksia sekä kattava muinaisjäännösten inventointi. Museoviraston 30.5.2003 antaman lausunnon mukaan alueen muinaisjäännösten tutkimukset on saatu päätökseen ja ne ovat riittävät. Näin ollen muinaismuistolaki (295/1963) ei aseta esteitä rakentamiselle.
1.3.2.8. Hankkeen vaikutukset paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin
1.3.2.8.1. Asutus ja hanketta varten tarvittavat alueet
Hankkeen vaikutusalueella on kuusi kyläaluetta: Saarenkylä–Vaarala, Koskenkylä, Oikarainen, Tennilä, Viiri ja Vanttauskoski. Näistä Viirin, Tennilän ja Oikaraisen kylät sijaitsevat hankkeen lähivaikutusalueella ja niissä on asukkaita yhteensä 700–750. Vakituisten asukkaiden lisäksi alueella on vapaa-ajan asutusta. Alueella on kuusi maatilaa.
Padotusalueella on 164 tilaa, joiden omistajien kanssa luvan saaja ei ole sopinut hankkeen aiheuttamista vahingoista ja haitoista. Näistä 155 tilan alueita tarvitaan hanketta varten ja lisäksi yhdeksälle tilalle aiheutuu vettymishaittaa. Lisäksi kahden vesialueen (Korkalonvirta 698-401-186-0 ja Rovavirta 698-409-76-0) alueita tarvitaan voimalaitospadon rakenteita varten. Hakija omistaa koskitilasta Korkalonvirta 97,14 % ja koskitilasta Rovavirta 99,73 %. Hanketta varten tarvittavia muiden kuin luvan saajan omistamia maa-alueita on yhteensä noin 210 ha. Alueet ovat maa- ja metsätalouskäytössä sekä loma- ja asuinkiinteistöihin kuuluvia alueita. Luvan saaja omistaa hanketta varten tarvittavista maa-alueista noin 61 % ja vesialueista noin 98 %.
Hankkeen vaikutusalueella on 81 muiden kuin hakijan omistuksessa olevaa rakennusta, joista 48 jää veden alle, 29 on vettyvällä alueella ja neljä maatilan talouskeskusalueella. Näistä rakennuksista kolme on vakituista asuinrakennusta, yhdeksän lomarakennusta ja 69 muuta (varasto, sauna, lato jne.) rakennusta. Vakituisista asuinrakennuksista yksi jää veden alle, yksi on vettyvällä alueella ja yksi on maatilan talouskeskusalueella. Lomarakennuksista kolme jää veden alle ja kuusi on vettyvällä alueella. Veden alle jäävän asuinrakennuksen asukkaat joutuvat hankkeen vuoksi muuttamaan muualle. Myös maatilan talouskeskusalueen asuinrakennuksen asukkaat joutuvat muuttamaan muualle, koska asuinrakennus on perustettu siten, että se muuttuisi todennäköisesti vettymisen seurauksena asuinkelvottomaksi. Vettyvällä alueella oleva asuinrakennus jää nykyisten omistajien omistukseen ja käyttöön ja rakennukselle aiheutuvat vahingot määrätään korvattavaksi.
Koska vain kahden vakituisessa asuinkäytössä olevan tilan asukkaat joutuvat muuttamaan muualle, ei hanke suuresti huononna paikkakunnan asutusoloja.
1.3.2.8.2. Vesistön virkistyskäyttö
Hankkeella on myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia alueen virkistyskäyttöön.
Alueen vesiliikenne on pääasiassa paikallista kotitarve- ja virkistyskalastukseen liittyvää veneliikennettä, mutta alueella on myös jonkin verran muuta virkistysluontoista veneilyä. Patoallasalueella veneilyolosuhteet paranevat vedenkorkeuden nousun ja vuorokautisen vedenkorkeuden vaihtelun pienenemisen myötä. Säännöstelypato katkaisee venekulkuyhteyden. Padosta alavirtaan Olkkakoskelle saakka vuorokautisen vedenkorkeuden vaihtelun kaksinkertaistuminen vaikeuttaa veneen- ja laiturinpitoa sekä rannankäyttöä. Nykyisinkin vedenkorkeuden vaihtelut ja Olkkakoski ovat vaikeuttaneet veneilyä ja rannankäyttöä suunnitellusta padosta alavirtaan olevalla jokiosuudella. Patoallasalueella ja padosta alavirtaan vaikutusalueella olevien erityiseen käyttöön otettujen kiinteistöjen rannat on määrätty suojattavaksi sekä venevalkamat ja sinne johtavat veneväylät tarvittaessa rakennettavaksi. Luvan saaja on määrätty suorittamaan maisemointeja ja rakentamaan tai kunnostamaan 10 yleistä veneenlaskupaikkaa. Voimalaitoshankkeen toteutumisesta huolimatta veneilyä sekä rannan ja vesialueen virkistyskäyttöä voidaan edelleen harjoittaa koko hankkeen vaikutusalueella.
Patoallasalueella voidaan nykyistä paremmin harjoittaa talvikalastusta, moottorikelkkailua ja hiihtoa, koska vedenkorkeuden vaihtelun vähenemisen ja virtaaman hidastumisen ansiosta jääpeite vahvistuu, mikä mahdollistaa kelkkailu- ja hiihtoreittien tekemisen sekä kalastamisen jäältä. Padosta alavirtaan nykyiset moottorikelkkailu- ja hiihtomahdollisuudet huononevat, koska jääpeite heikentyy vedenkorkeuden vaihtelun ja virtaamien kasvaessa. Tosin nykyisissäkin jääolosuhteissa kelkkailu ja hiihto voi olla vaikeaa. Sierilän moninaiskäyttöselvityksen (päivitys 21.5.2007) liitteessä 1 on esitetty nykyiset viralliset moottorikelkkailureitit. Kemijoen jäällä ei ole kelkkailu- tai hiihtoreittejä Olkkakosken ja Vanttauskosken välillä, joten niitä ei menetetä hankkeen myötä.
Hankkeella olisi alkuvaiheessa kielteisiä vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon allasalueella ja voimalaitokselta alavirtaan. Haitat aiheutuisivat elohopeasta, rakentamisvaiheen veden samentumisesta ja mahdollisesti kalaston muutoksista. Padosta alavirtaan virkistyskalastusta vaikeuttaisi rakentamisaikana jossain määrin myös pyydysten lisääntynyt likaantuminen ja limoittuminen. Kalastukselle ja kalastolle aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää toimenpiteillä.
Virkistyskalastusta voidaan edelleen harjoittaa koko hankkeen vaikutusalueella. Padotusalueella menetetään virtavesialueet, jolloin perho- ja heittokalastus taantuu tai loppuu kokonaan ja kalastusmuodoiksi tulevat vetouistelu ja seisovien pyydysten käyttö. Voimalaitokselta alavirtaan, erityisesti Sieriniemen mutkan alueella, virkistyskalastusmahdollisuudet huononevat voimalaitoksen rakennusaikana, jolloin vesistössä aiheutuu samentumishaittoja. Myös vedenkorkeuden vuorokautinen vaihtelu vaikeuttaa kalastusta etenkin matalalla Sieriniemen mutkan alueella. Virkistyskalastukselle aiheutuvat haitat säännöstelypadolta alavirtaan sisältyvät tilakohtaisiin virkistyskäyttöhaittakorvauksiin.
Vedenlaadun muutokset ovat väliaikaisia ja vähäisiä, lukuun ottamatta säännöstelypadon ja alakanavan välistä aluetta, eikä niillä ole vaikutusta vesistön muuhun virkistyskäyttöön. Hankkeen myötä nykyiset uimapaikat muuttuvat osittain, mutta yleisten veneenlaskupaikkojen yhteyteen rakennetaan uusia uimapaikkoja.
Hankkeella ei ole haitallisia vaikutuksia alueen nykyisiin vesilintujen metsästysolosuhteisiin. Moninaiskäyttöselvityksen mukaan vedennostolla voi olla jopa positiivisia vaikutuksia metsästysmahdollisuuksiin, koska vedennoston seurauksena syntyy yleensä matalia kosteikoiksi ennen pitkää muodostuvia vesialueita.
Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on todennut, että hankkeella on vaikutuksia vesistön virkistyskäyttöön. Alueen virkistyskäyttöarvoa ei menetetä eivätkä virkistyskäyttöhaitat ole sellaisia, että ne vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla suuresti huonontaisivat paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Virkistyskäyttöhaitat voidaan lupamääräyksissä asetetuin toimenpidevelvoittein ja korvausmääräyksin hyvittää.
1.3.2.8.3. Elinkeinon harjoittaminen
Hankkeen vaikutusalueella sijaitsee Vanttauksen, Poikajärven, Narkauksen ja Niemelän paliskuntien alueita. Paliskuntien alueiden kokonaispinta-ala on yhteensä 6 678 km2. Poronhoidon kannalta tärkeimmät alueet ovat kangasmaita, joille porojen talvilaitumet sijoittuvat. Porojen talvilaitumia jää veden alle Vanttauksen paliskunnassa 101 ha ja Narkauksen paliskunnassa 5 ha. Lisäksi poronhoidolle aiheutuu haittaa suoja-aitojen menetyksestä. Vanttauksen paliskunnan talvilaitumiksi soveltuvien kangasmaiden kokonaispinta-ala on 23 630 ha ja Narkauksen paliskunnan 64 960 ha. Veden alle jäävien talvilaidunten osuus on hyvin vähäinen osa talvilaidunten kokonaismäärästä eivätkä paliskunnat joudu alueiden menettämisen seurauksena vähentämään porolukuaan. Hankkeella ei siten ole vaikutusta paliskuntien elinkeinonharjoittamiseen. Aiheutuvat menetykset määrätään korvattavaksi paliskunnille.
Hankkeen vaikutusalueella on kuusi maatilaa, joille hankkeella on vaikutuksia. Yhden maatilan elinkeinonharjoittajan kanssa luvan saaja on tehnyt sopimuksen aiheutuvista vahingoista. Hankkeella on vaikutuksia neljän maatilan elinkeinotoimintaan siten, että yhdellä maatilalla joudutaan lopettamaan maatalouselinkeinon harjoittaminen ja kolmella maatilalla aiheutuu elinkeinotoiminnan supistumishaittaa. Elinkeinotoiminnan menetys määrätään korvattavaksi kyseiselle elinkeinonharjoittajalle. Kolmen muun maatilan maatalouselinkeinonharjoittaminen on edelleen mahdollista Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta huolimatta. Elinkeinotoiminnan harjoittamiselle aiheutuvat haitat määrätään korvattavaksi ja yhden maatilan osalta erillisellä hakemuksella selvitettäviksi.
Vuonna 1999 tehdyn Sierilän moninaiskäyttöselvityksen mukaan tunnetuimpia hankkeen vaikutusalueella olevia matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikkoja ovat Onnellisten saari, Sieripirtti, Viirin tukikohta ja Raanupirtti. Selvityksen mukaan Sierilän voimalaitoshankkeella ei ole sanottavia vaikutuksia matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikoille. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeenkin ranta-alueiden käyttö Sieripirtin kohdalla on vaikeaa hienojakoisen maa-aineksen kasautumisen vuoksi. Viirin tukikohdan kohdalla jokialue muuttuu järvimäiseksi altaaksi, mikä on virkistyskäytön kannalta myönteistä. Onnellisten saaren toiminnalle ja saaresta alavirtaan sijaitseville matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikoille ei hankkeella ole vaikutuksia.
Sierilän moninaiskäyttöselvitystä on päivitetty 21.5.2007. Päivityksen tarkoituksena oli selvittää erityisesti hankkeen vaikutukset ohjelmapalveluyritysten toimintaan ja Rovaniemen matkailustrategiaan. Selvityksen mukaan voimalaitoshanke ei vaaranna ohjelmapalveluyrittäjien yritystoimintaa, koska toiminta on siirtynyt pääosin Ounasjoen suuntaan ja Kemijoen merkitys on pienentynyt. Pääosan muiden alueella toimivien yrittäjien näkemyksen mukaan hankkeella ei ole suurta vaikutusta heidän yritystoimintaansa. Rovaniemen kaupungin matkailustrategian kehittämisessä on painopistealueeksi valittu Ounasjoen alue. Tällöin hankkeen vaikutukset matkailustrategiaan ja matkailuun ovat vähäiset.
Aluehallintovirasto on pitänyt tehtyä selvitystä matkailuelinkeinon harjoittamiseen riittävänä ja oikeana. Selvityksen perusteella on katsottu, että hankkeella ei ole juurikaan vaikutuksia alueella toimiville matkailuyrittäjille.
Sierilän voimalaitoshankkeen työllisyysvaikutukset ovat rakentamisvaiheessa 810 välitöntä henkilötyövuotta ja 920 välillistä henkilötyövuotta. Hankkeen myötä yhden maatilan elinkeinotoiminta päättyy, minkä vuoksi menetetään kaksi välitöntä työpaikkaa ja yksi välillinen työpaikka. Muutoin vaikutukset maa- ja metsätalouteen sekä porotalouteen ovat vähäiset ja työpaikkoja on arvioitu menetettävän välilliset työllisyysvaikutukset huomioon ottaen kaksi työpaikkaa. Toisaalta uusia työpaikkoja saattaa syntyä tilalle, mikäli esimerkiksi korvausrahoilla ostetaan uusi maatila entisen tilalle.
Edellä lausutun perusteella on todettu, että hankkeella on haitallisia vaikutuksia lähinnä neljän maatilan elinkeinotoimintaan. Nämä vaikutukset eivät ole kuitenkaan sellaisia, että ne vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla suuresti huonontaisivat paikkakunnan elinkeino-oloja.
Elinkeinotoiminnalle aiheutuvat haitat voidaan lupamääräyksissä asetetuin toimenpidevelvoittein ja korvauksin hyvittää.
1.3.2.8.4. Muut vaikutukset asutus- ja elinkeino-oloihin
Hanke vaikuttaa vedenhankinnan ja jätevesien käsittelyn järjestämiseen. Lupamääräyksissä asetetuilla toimenpidevelvoitteilla nämä haittavaikutukset voidaan estää. Hanke ei tältä osin huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.
Hanke vaikuttaa yleisillä ja yksityisillä teillä tapahtuvaan liikennöintiin. Oikaraisen lossin kohdalla talviaikaisen jäätien pitäminen ei ole enää mahdollista rakentamisen jälkeen. Oikaraisen sillan rakentamiselle on 3.3.2010 myönnetty vesilain mukainen rakentamislupa. Päätös on lainvoimainen. Näin ollen liikennöinti nykyisen lossin kohdalla ei esty voimalaitoksen rakentamisen seurauksena, kun silta on rakennettu. Hanke vaikuttaa Kuohunkijoen sillan tulvan aikaiseen käyttöön. Rovaniemi–Kuusamo kantatien nro 81 tasausviiva jää tulevan vedenkorkeuden alapuolelle. Hanke vaikuttaa myös eräisiin yksityisteihin. Lisäksi veden³korkeuden noston seurauksena kulku eräille tiloille tai palstoille estyy tai vaikeutuu tai kulkumatka pidentyy. Lupamääräyksissä asetetuilla toimenpidevelvoitteilla ja korvauksin edellä mainitut haittavaikutukset voidaan estää tai hyvittää. Hanke ei tältä osin huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.
Hanke vaikuttaa alueella oleviin tietoliikenneyhteyksiin ja sähkölinjoihin. Lupamääräyksiin sisältyy määräykset tietoliikenneyhteyksien ja sähkölinjojen muutostöistä. Tältä osin hanke ei huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.
1.3.2.9. Aluehallintoviraston johtopäätös Sierilän voimalaitoshankkeen vesilain 2 luvun 5 §:n mukaisista vaikutuksista
Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa. Kun hankkeesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia vähennetään määrättävillä toimenpiteillä, ei hanke aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä huononna paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Toimittaessa lupapäätöksessä annettujen lupamääräysten mukaisesti hankkeesta ei aiheudu sellaisia vesilain 2 luvun 5 §:ssä mainittuja seurauksia, että lupa olisi evättävä.
1.3.3. Intressivertailu
1.3.3.1. Sovellettavat säännökset
Luvan myöntäminen edellyttää vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan, että hankkeesta saatava hyöty on huomattava siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna. Hyöty on määrättävä siten kuin vesilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään. Milloin hakijalle samalla myönnetään vesilain 2 luvun 7–9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.
Intressivertailu on suoritettava vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisesti. Pykälän 2 momenttia on muutettu lailla 750/1996, joka on tullut voimaan 1.1.1997. Koska Sierilän voimalaitoksen rakentamista koskeva hakemus on tullut vireille 28.12.2005 eli lain tultua voimaan, asiassa sovelletaan kyseistä säännöstä.
Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.
Pykälän 2 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle ilman asianomaisen suostumusta aiheutetut sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen.
Milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, pykälän 3 momentin perusteella luvan edellytyksiä harkittaessa on verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.
Vesilain 2 luvun 11 a §:n (1301/2004) mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa tämän luvun 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Vesilain 3 luvun 3 §:n 2 momentin (750/1996) mukaan voimalaitoksen rakentamisen edellytyksiä harkittaessa otetaan vesivoiman käyttöönottamisen osalta hyötynä huomioon käyttöön otettavalla vesivoimalla keskimäärin vuosittain tuotettavan sähkön hinta kaksikymmenkertaisena. Muutoin rakentamisesta saatava hyöty sekä siitä johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on, ottamalla huomioon myös tämän luvun 4 §:n mukaan lunastettavien alueiden arvo, määrättävä 2 luvun 11 §:ssä säädetyllä tavalla.
Vesilain 8 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan säännöstelystä saatavana hyötynä on otettava lukuun kaikki sen toteuttamisesta johtuvat edut, niihin luettuna käyttökelpoisen vesivoiman määrän ja arvon lisäys, maan tuottokyvyn tai käyttöarvon lisääntyminen sekä parempi mahdollisuus kuivattaa maata tai käyttää maa- tai vesialuetta virkistystarkoituksiin tai kalanviljelyyn taikka muutoin tällaisella tavalla käyttää omaisuutta entistä hyödyllisemmin sekä uittokustannusten vähentyminen, liikenteen hyväksi käytettävien varojen säästö, vedensaantietu sekä vesistön puhdistautumiskyvyn paraneminen.
Lisäksi lupaharkinnassa on otettava huomioon vesilain 2 luvun 3 §:n säännökset, jotka koskevat vesistöön rakentamista tarkoittavan hankkeen toteuttamista mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttaen.
1.3.3.2. Intressivertailua koskevien säännösten tulkinta
Intressivertailussa punnittavat hyödyt, vahingot, haitat ja muut edunmenetykset määritellään vesilain 2 luvun 11 §:n säännöksissä.
Vesilain intressivertailun lähtökohtana on bruttohyötyperiaate, jonka mukaan hankkeen kannattavuudella ei ole lupaharkinnassa merkitystä. Hankkeen kustannukset otetaan etuvertailussa huomioon ainoastaan vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa ja 11 §:n 2 momentissa säädetyiltä osin. Rakentamiskustannukset on siten jätettävä huomioon ottamatta.
Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin säännöstä muutettiin 1.8.1994 voimaan tulleella lailla 553/1994 siten, että yleinen tarve ei ole enää rakentamisluvan vaihtoehtoinen edellytys. Lakiehdotusta koskevassa hallituksen esityksessä HE 17/1994 korostettiin hyötyjen ja haittojen tasapuolisen vertailun tärkeyttä ja sitä, että erilaisten hyötyjen ja haittojen kattava huomioon ottaminen voidaan kaikissa tapauksissa varmistaa soveltamalla intressivertailua.
Alkuperäisen vesilain mukaan ns. sovitut vahingot eli korvaukset sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, jotka hankkeen luvan saaja on sopinut asianomaisten kanssa, kuuluivat hankkeen kustannuksiin ja jäivät intressivertailun ulkopuolelle. Vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin säännöstä muutettiin tältä osin 1.1.1997 voimaan tulleella lailla 750/1996 siten, että edunmenetyksinä pidetään myös kustannuksia sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on erikseen sopinut asianomaisen kanssa samoin kuin vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannuksia. Huomioon ei kuitenkaan oteta sitä sovitun korvauksen tai hankkimishinnan osuutta, joka mahdollisesti vastaa vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaista korvauksen korotusta puolitoistakertaiseksi. Hallituksen esityksen HE 54/1996 mukaan sovittujen käyttöoikeuksien ja alueiden hankintakustannusten arvona käytetään todellisia vastikkeita, joiden voidaan katsoa riittävällä tarkkuudella kuvastavan vastaavien ympäristöhaittojen yksityistaloudellista arvoa. Intressivertailua koskevan lainsäädännön valmistelussa esillä ollutta näkemystä, jonka mukaan intressivertailussa määriteltävä hyöty pitäisi muuttaa bruttoperiaatteesta nettoperiaatteen mukaan laskettavaksi, ei kuitenkaan otettu lakitekstiin.
Vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin säännös määrittelee hyödyn ja haitan arvioinnin perusteet tilanteissa, joissa raha-arvo on vaikeasti määritettävissä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä. Säännöksestä poistettiin lailla 467/1987 loppuvirke, joka korosti toimenpiteen välttämättömyyttä etujen saamiseksi hyödylliseen käyttöön. Hallituksen esityksessä (HE 266/1994 vp) viitattiin vesilain 2 luvun 3 §:ään, jonka mukaan arvioitaessa hanketta yleiseltä kannalta painoa on pantava myös yrityksen vaihtoehtoisten ja vähemmän haitallisten toteuttamistapojen selvittämiselle. Hallituksen esityksen perusteluissa kiinnitettiin huomiota lisäksi vesistön eri käyttömuotojen keskinäisessä painotuksessa tapahtuneisiin muutoksiin.
Vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin säännös on saanut merkitystä yleiseltä kannalta tarkasteltujen hyötyjen ja haittojen punninnassa. Jo korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 10.5.1978/2210 voimalaitoksen rakentamislupa evättiin paitsi vähäisen hyödyn, ennen muuta koskialueen maisemallisten, kulttuurihistoriallisten ja kalataloudellisten arvojen vuoksi. Myöhemmässä oikeuskäytännössä intressipunninnassa huomiota on kiinnitetty mm. hankeympäristön ekologiseen kokonaisuuteen, alueen luonnonsuojelu- ja virkistysarvojen merkitykseen sekä käytettävissä oleviin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin (vesiylioikeus 17/1996, korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt valituslupaa). Myös maisema-arvojen merkitys on korostunut ratkaisuissa, joissa hankkeen hyödyt ovat osoittautuneet vähäisiksi. Vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin säännös mahdollistaa rahassa arvioimattomien tekijöiden ja erityisesti yleistä etua kohtaavien haittojen huomioon ottamisen intressivertailussa. Säännöksen yleistä etua koskevaan tulkintaan vaikuttavia tekijöitä ovat ympäristön laadun säilyttämisen osalta edellä mainittu luontodirektiivi ja lintujen suojelun osalta lintudirektiivi. Myös yhteisön vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteisiin kuuluu mm. vesiluonnon monimuotoisuuden edistäminen ja kosteikkoalueiden tilan huonontumisen ehkäiseminen. Puitedirektiivi sallii kuitenkin edelleen vesistöjen vesitaloudellisen hyödyntämisen. Puitedirektiivi on toimeenpantu Suomessa lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004).
1.3.3.3. Hankkeen hyödyt
Hankkeesta saadaan hyötyä energian tuoton lisääntymisenä sekä tehon lisäyksenä. Hankkeesta saatavan vuotuisen energiantuotannon nettolisäys on 120 GWh ja kokonaistehon nettolisäys 28 MW. Vesilain 3 luvun 3 §:ssä määriteltävällä tavalla laskettuna pääomitettu hyöty on luvan saajan esittämän laskelman mukaan noin 112 miljoonaa euroa.
Hanke tuo alapuolisille voimalaitoksille lisähyötyä lyhentäessään viipymän Valajaskoskelle muutamaan tuntiin. Hankkeella on vaikutusta myös kulloinkin käytettävissä oleviin taajuudensäätö- ja häiriöreserveihin.
Sierilän voimalaitoksen rakentamisen välitön työllisyysvaikutus on noin 800 henkilötyövuotta ja välillinen työllisyysvaikutus noin 900 henkilötyövuotta. Kunnallisveron määrä lisääntyy rakentamisvaiheessa noin 1 miljoona euroa. Voimalaitoksen kiinteistöveroksi on arvioitu noin 400 000 euroa/v. Luvan saaja on 16.5.2008 päivätyssä katselmuskirjasta antamassaan muistutuksessa ilmoittanut kiinteistöveron arvioiduksi vuotuiseksi määräksi noin 700 000 euroa.
Hanke vähentää välillisesti kasvihuonekaasupäästöjä ja on valtioneuvoston ilmastostrategian mukainen.
Aluehallintovirasto on pitänyt luvan saajan esitystä hankkeen rahassa mitattavasta voimataloushyödystä oikeana. Luvan saajan esitys perustuu vuosien 1981–2002 virtaamatietoihin ja vuoden 2010 tilannetta kuvaavaan SPOT-hintaennusteeseen. Nordpoolin Suomen keskimääräinen aluehinta on ollut vuosina 2005–2011 noin 30–60 €/MWh. Sähkön hinta oli 60 €/MWh helmikuussa 2011. Luvan saajan laskelmassa sähkön hintana on käytetty arvoa noin 46 €/MWh, jonka aluehallintovirasto on katsonut sähkön hintakehitys huomioon ottaen oikeaksi.
Alapuolisille voimalaitoksille tulevaa ja taajuudensäätö- ja häiriöreserveihin saatavaa hyötyä ei voida laskea suoraan rahassa mitattavien hyötyjen summaan. Ne on otettu huomioon vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentissa tarkoitettuna yleiseltä kannalta tarkasteltavana hyötynä.
Oikeuskirjallisuudessa (Erkki J. Hollo: Maankäyttö- ja vesioikeus 2006, s. 488) on katsottu, että intressivertailuun ei ole mahdollista sisällyttää kaikenlaisia yhteiskunnallisia haittavaikutuksia. Vertailtavien tekijöiden tulee yleensä liittyä vesien käyttöön, joten kovin etäisiä yhteiskunnallisia (työllisyys, verotuotot ym.) tai liiketaloudellisia tekijöitä, kuten toiminnan kannattavuutta, ei tule ottaa huomioon. Aluehallintovirasto on todennut, että hankkeen työpalkat ja luvan saajan maksettavaksi tuleva kiinteistövero ovat hankkeesta aiheutuvia kustannuksia, joita lain mukaan ei oteta etuvertailussa huomioon hankkeesta johtuvana vahinkona. Näin ollen tällaisista kustannuksista yhteiskunnalle tai yksityisille aiheutuvaa hyötyä ei voida ottaa huomioon hankkeen hyötyinä.
Kasvihuonekaasujen välillistä vähentymistä ei voida myöskään ottaa huomioon intressivertailussa, koska se ei ole vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittamalla tavalla hankkeesta välittömästi koituvaa hyötyä. Ilmastovaikutukset on otettu sen sijaan huomioon jäljempänä sanotusti yleiselle edulle koituvana, rahassa arvioimattomana hyötynä.
1.3.3.4. Vahingot, haitat ja edunmenetykset
1.3.3.4.1. Vapaaehtoisin luovutussopimuksin hankittujen tilojen hankintakustannukset sekä sovitut vahingonkorvaukset ja käyttöoikeuskorvaukset
Luvan saaja on ilmoittanut tilojen hankintakustannusten sekä sovittujen vahingonkorvausten ja käyttöoikeuskorvausten olevan 31.12.2007 tilanteessa yhteensä 3 104 500 euroa.
Aluehallintovirasto on todennut, että sovittujen alueiden hankintakustannusten ja käyttöoikeuksien edunmenetyksen arvona pidetään lähtökohtaisesti todellisia vastikkeita. Vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaista korotusta vastaavaa osuutta ei kuitenkaan oteta huomioon edunmenetyksenä, vaikka hakijan laskelmissa edunmenetys olisikin laskettu maapohjan puolitoistakertaiseen korvaukseen perustuen. Luvan saajan esityksessä intressivertailussa huomioon otettavien sovittujen etujen menetyksistä ei ole tarkemmin eritelty korvausperusteita. Asiakirjoihin liitetyissä luovutuskirjoissa tai korvaussopimuksissa ei ole myöskään tarkemmin eritelty maapohjan korvausperusteita. Edunmenetykset on siten otettava huomioon sopimusten mukaisina. Näin ollen intressivertailussa on otettu huomioon luvan saajan esittämä 3 104 500 euroa.
Luvan saaja on tehnyt tilojen hankintoja ja korvaussopimuksia 31.12.2007 jälkeen. Sopimukset sekä kauppakirjat ja vaihtokirjat on liitetty asiakirjoihin. Asiakirjoista ilmenevät uudet kustannukset ovat yhteensä noin 124 000 euroa.
Rahassa mitattavat tilojen hankintakustannukset ja sovitut korvaukset ovat yhteensä 3 228 500 euroa.
1.3.3.4.2. Tiloille aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset
Hankkeesta aiheutuu vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä muun muassa tilojen maa- ja vesialueille, puustolle, rakenteille ja rakennuksille sekä virkistyskäytölle. Eräiden maatilojen maataloustoiminnalle aiheutuu elinkeinon supistumishaittaa ja yhden maatilan maatalouselinkeino menetetään.
Aluehallintovirasto on korvausratkaisun perusteluista ilmenevin perustein arvioinut kiinteistökohtaiset vahingot, haitat ja muut edunmenetykset. Intressivertailussa huomioon otettavat edunmenetykset ovat seuraavat:
Korvauksen kohteet Korvauksen määrä
- maa- ja vesialueet 599 931 €
- salaojalinja (rantapato 3) 5 375 €
- puusto 242 095 €
- rakenteet ja rakennukset 1 300 639 €
- muu haittakorvaus 20 000 €
- virkistyskäyttöhaitta 1 021 000 €
- muut korvaukset (sisältää
maatalouselinkeinot) 519 830 €
Yhteensä 3 708 870 €
1.3.3.4.3. Vesivoiman käyttöönottaminen
Korvausratkaisun perusteluista ilmenevästi aluehallintovirasto on määrännyt vesivoiman korvaushinnaksi 44 012 euroa, mikä otetaan huomioon intressivertailussa.
1.3.3.4.4. Kalatalousmaksu ja korvaukset
Aluehallintovirasto on korvausratkaisun perusteluista ilmenevästi
arvioinut kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien edunmenetysten määrän ja on määrännyt ne hyvitettäväksi ja korvattavaksi seuraavasti:
kalatalousmaksu pääomitettuna 360 000 €
taimen-, harjus-, siika- ja kirjolohisaaliin
pienentyminen 668 171 €
viehekalastuslupatulojen menetys 319 273 €
Yhteensä 1 347 444 €
1.3.3.4.5. Porotaloudelle aiheutuvat vahingot
Porotaloudelle aiheutuvat vahingot määrätään korvattavaksi yhteensä 7 056 eurolla, mikä on otettu huomioon intressivertailussa.
1.3.3.4.6. Vahinkoja estävät ja vähentävät toimenpiteet
Hakemuksen mukaan intressivertailussa huomioon otettavia, vahinkoja estävien toimenpiteiden kustannuksia ovat Mukkaojan luonnonuoman toteuttamiskustannukset, Oikaraisen sillan rakennuskustannukset (Kemijoki Oy:n osuus), Kuohunkijoen sillan korotuskustannukset, telekaapeliverkoston ja sähkölinjojen sekä vesi- ja viemärilinjojen muutoskustannukset, maisemointi- ja rannansuojauskustannukset, ranta-alueiden selkeyttämiskustannukset, venekulkuväylät sekä yleisten veneenlaskupaikkojen rakennuskustannukset. Kustannukset ovat yhteensä noin 2 845 000 euroa.
Katselmuskirjassa on intressivertailuun lisätty seuraavat, haittoja vähentävät toimenpidekustannukset: kulkuyhteyksien järjestämisestä ja pidentymisestä aiheutuvat kustannukset, venereittimerkinnöistä, allas-alueen syvyyskartoituksesta ja alapuolisen venereitin muutostöistä aiheutuvat kustannukset, kalatien rakentamisesta aiheutuvat kustannukset, allasalueen raivauskustannukset, tarkkailukustannukset sekä uhanalaisten eliöstön säilyttämiskustannukset. Lisätyt kustannukset ovat yhteensä noin 1 850 000–2 050 000 euroa. Katselmuskirjassa on lisäksi korotettu eräiden toimenpiteiden kustannuksia. Korotukset ovat yhteensä 665 000 euroa. Katselmuskirjassa intressivertailussa huomioon otetut toimenpidekustannukset ovat yhteensä noin 5 365 000–5 565 000 euroa.
Aluehallintovirasto on poistanut tarkkailukustannukset intressivertailusta vesilain 2 luvun 11 §:ään kuulumattomina kustannuksina. Niin ikään katselmuskirjassa esitetty kulkuyhteyksien pidentymiskustannus 4 818 euroa on poistettu toimenpidekustannuksista, koska se on katselmuskirjassakin esitetty maksettavaksi kertakaikkisena korvauksena eikä se siten kuulu toimenpidekustannuksiin.
Vesilain 2 luvun 3 §:n mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava muun muassa siten, ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä ja ettei kalakantaa vahingoiteta. Tämän päätöksen lupamääräyksistä ilmenevästi luvan saajalle on asetettu toimenpidevelvoitteita, muun muassa rannansuojaus- ja maisemointivelvoitteita, joilla estetään tai vähennetään vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettujen yleiselle tai yksityiselle omaisuudelle aiheutuvien vahinkojen, haittojen ja edunmenetysten syntymistä. Toimenpidevelvoitteiden kustannuksia ei voida pitää kohtuuttomina verrattuna hankkeen kokonaiskustannuksiin ja ilman suoritettavia toimenpiteitä aiheutuviin vahinkoihin nähden.
Toimenpidevelvoitteiden kustannusten huomioon ottamisen osalta voidaan oikeuskäytännöstä mainita Pohjois-Suomen vesioikeuden Vuotos-päätös, jossa vesioikeus katsoi katselmustoimituksen toimitusmiesten esityksestä poiketen, ettei korkeimman hallinto-oikeuden 22.12.1997 antaman päätöksen, taltionumero 3272, mukaan vahinkoja estävien tai vähentävien töiden kustannuksia voida ottaa huomioon intressivertailussa. Vesioikeus muutti katselmuskirjan intressivertailua poistamalla hankkeen markkamääräisistä vahingoista vahinkojen torjuntatoimenpiteistä aiheutuvat ja niitä vastaavat kustannukset. Vesioikeus sovelsi ratkaisussaan aiemmin voimassa ollutta vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momenttia. Myös oikeuskirjallisuudessa (Erkki J. Hollo: Maankäyttö- ja vesioikeus 2006, s. 488) on todettu, että velvoitteiden kustannuksia ei yleensä lueta intressivertailussa haittoihin, mutta kylläkin toisen omaisuuteen vastentahtoisesti perustetut oikeudet tai siihen kohdennetut toimenpiteet.
Lakia 750/1996 koskevassa hallituksen esityksen 54/1996 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun muassa, että vesilain 2 luvun 6 §:ää on muutettu 1 päivästä elokuuta 1994 alkaen yleisperustelujen 1 jaksossa selostetulla tavalla. Tätä koskevasta hallituksen esityksestä (HE 17/1994 vp) antamassaan mietinnössä (YmVM 5/1994 vp) eduskunnan ympäristövaliokunta lausui, että lakiehdotuksen valmistelussa oli kiinnitetty huomiota tarpeeseen muuttaa 2 luvun 6 ja 11 §:n mukaisen etuvertailun rakennetta siten, että myös hakijalle koituvat kustannukset otettaisiin etuvertailussa huomioon. On kuitenkin ilmennyt, ettei nettohyödyn omaksuminen yleiseksi lähtökohdaksi ole vesilain järjestelmässä täysin ongelmatonta, ja asiasta vallitsee voimakkaasti eriäviä näkemyksiä. Monien vesitaloudellisten toimenpiteiden kustannukset voidaan arvioida hankekohtaisesti, ilman suoraa yhteyttä varsinaiseen yritys- ja liiketalouteen, mutta esimerkiksi voimatalousrakentamisessa yksittäisen rakentamishankkeen talouden pitäminen erillään hakijayhteisön liiketaloudesta voi osoittautua käytännössä vaikeaksi. Edelleen hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että lupaharkinnan rakenteessa nyt esiin tullut epäsuhde on ilmeisin niiden kustannusten osalta, jotka johtuvat niin sanotuista sovituista vahingoista, koska voimassa oleva laki jättää myös nämä intressivertailun ulkopuolelle. Näistä syistä ehdotetaan intressivertailua täydennettäväksi vain sellaisten kustannusten osalta, jotka aiheutuvat edellä sanotuista sovituista vahingoista ja käyttöoikeuksista.
Aluehallintovirasto on todennut, että lailla 750/1996 11 §:n 2 momenttiin lisättiin intressivertailussa huomioon otettaviksi kustannuksiksi siis ainoastaan sovitut vahingot ja käyttöoikeudet eikä vahinkoja estävien tai vähentävien toimenpiteiden kustannusten osalta lakiin tehty muutosta vaikkakin kustannusten huomioon ottamisen tarpeesta oli käyty keskustelua.
Edellä sanotun perusteella aluehallintovirasto on katsonut, etteivät toimenpidevelvoitteiden kustannukset ole sellaisia vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettuja vahinkoja, haittoja tai muita edunmenetyksiä, jotka tulisi ottaa huomioon intressivertailussa. Näin ollen edellä sanotut ja katselmuskirjassa huomioon otetut toimenpidevelvoitteista aiheutuvat kustannukset on poistettu intressivertailusta.
Lisäksi aluehallintovirasto on todennut, että luvan saaja on tehnyt 5.12.2005 päivätyn sopimuksen Tiehallinnon Lapin tiepiirin kanssa Oikaraisen sillan kustannusten ja Kuohunkijoen sillan korotuskustannusten korvaamisesta, 23.11.2005 päivätyn sopimuksen Rovakaira Oy:n kanssa sähkölinjojen muutostöiden kustannusten korvaamisesta ja 24.11.2005 päivätyn sopimuksen Sonera Carrier Networks Oy:n kanssa telekaapeliverkoston muutostöiden kustannusten korvaamisesta. Myös nämä korvaukset on otettu huomioon sekä luvan saajan esittämässä että katselmuskirjan intressivertailussa haittoja vähentävien toimenpiteiden kustannuksina. Aluehallintovirasto on katsonut samoin kuin luvan saaja ja toimitusmiehet, ettei sovittuja rahalla maksettavia korvauksia voida pitää sellaisina vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuina sovittujen ja aiheutuvien vahinkojen kustannuksina, koska maksettavilla korvauksilla osallistutaan toimenpiteiden kustannuksiin, joilla vahinkojen aiheutuminen estetään. Koska näitä sovittuja kustannuksia on pidettävä hankkeen toimenpidekustannuksina, on ne edellä sanottu huomioon ottaen jätettävä pois intressivertailusta.
1.3.3.4.7. Potentiaaliset menetykset
Katselmuskirjan intressivertailussa on annettu rahallinen arvo potentiaalisten kalataloushyötyjen menetykselle (yhteensä 21 421 600 €) ja potentiaaliselle luontomatkailulle aiheutuvalle menetykselle (yhteensä 76 000 000–376 000 000 €). Kalataloushyötyjen menetykset on jaoteltu kalastusmatkailun menetyksiin, virkistysarvojen menetyksiin ja lohen smolttituotannon menetyksiin. Etukäteen hyvin vaikeasti arvioitavissa oleville potentiaalisille menetyksille on katselmuskirjassa annettu ratkaiseva painoarvo intressivertailussa.
Aluehallintovirasto on katsonut, että yllä mainittujen potentiaalisten menetysten huomioon ottaminen katselmuskirjassa perustuu odotukseen hankkeen vaikutusalueen matkailukäytön ja sitä kautta myös virkistyskäytön tulevaisuuden arvonnoususta. Oletuksena on ollut, että alueen nykyinen käyttö kasvaa merkittävästi uusien matkailijoiden myötä. Aluehallintovirasto on todennut, että tällaisille hypoteettisille odotusarvoille, joiden mahdolliseen toteutumiseen vaikuttavat monet eri tekijät, ei voida etukäteen antaa rahallista arvoa, kun ei tiedetä aiheutuuko kyseisiä edunmenetyksiä, minkälaisia edunmenetyksiä aiheutuu tai mihin tahoon edunmenetykset kohdistuvat. Aluehallintovirasto on todennut, että rahassa mitattavien edunmenetysten arvioinnissa on olennaista, että vahinkoa kärsivä taho on tiedossa, jotta kyseiselle taholle aiheutuvat vahingot voidaan asianmukaisesti arvioida.
Hakemusasiakirjoissa on selostettu alueella nykyisin toimivien matkailuyritysten ja ohjelmapalveluyritysten toimintaa ja niihin kohdistuvia hankkeen vaikutuksia sekä vaikutuksia Rovaniemen kaupungin matkailustrategiaan. Edellä ehdottomien luvanmyöntämisesteiden perusteluista ilmenevästi hankkeella ei katsota olevan vaikutusta olemassa olevien matkailuyritysten toimintaan tai Rovaniemen kaupungin matkailutuloihin. Näin ollen rahassa mitattavissa olevia menetyksiä nykyiselle matkailulle ei etukäteen arvioiden aiheudu.
Aluehallintovirasto on arvioinut hankkeesta aiheutuvat kalataloudelliset vahingot ja määrännyt ne toimenpitein hyvitettäviksi tai korvattavaksi. Lohen smolttituotannon menetyksiä ei arvioida aiheutuvan.
Edellä sanotun perusteella aluehallintovirasto on poistanut katselmuskirjan intressivertailusta potentiaalisten kalataloushyötyjen menetysten ja potentiaalisten luontomatkailulle aiheutuvien menetysten rahalliset arvot vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin vastaisina.
1.3.3.4.8. Yleiseltä kannalta huomioon otettavat edunmenetykset
Sierilän voimalaitoshankkeesta aiheutuu vaikeasti rahassa arvioitavissa olevia vahinkoja, haittoja ja muita edunmenetyksiä vesiluonnolle, luonnonympäristölle ja alueen virkistyskäytölle. Arvioitaessa menetyksiä yleiseltä kannalta on otettava huomioon, että hankealueeseen tai sen vaikutusalueeseen ei kuulu Natura- tai suojelualueita. Jokialue ei kuulu myöskään koskiensuojelulain piiriin.
Hankkeen vaikutusalue on suosittua virkistyskalastusaluetta ja alueella on myös muuta virkistyskäyttöä. Patoallasalueella koskikalastuspaikkojen menetyksen ja kalaston rakenteen muuttumisen myötä virkistyskalastusmuodot muuttuvat, mutta niitä ei kuitenkaan menetetä kokonaan. Kalaston osalta hankkeella on eniten merkitystä harjuksen ja taimenen elinolosuhteisiin, joiden kannat taantuvat kalatalousmaksulla tehtävistä toimenpiteistä huolimatta. Padolta alavirtaan joen virkistyskäyttö vaikeutuu vedenkorkeuden vaihtelun lisääntyessä. Rantatilojen omistajien virkistyskäyttöhaitta korvataan rahalla, mutta menetettävillä eduilla on raha-arvon lisäksi alueen asukkaille muutakin merkitystä, jota ei voida rahassa mitata. Rantatilallisten lisäksi virkistyskäyttöhaittaa aiheutuu myös yleiselle edulle (vesistön yleiskäyttö).
Patoallasalueella on arvokkaita elinympäristöjä ja uhanalaisia lajeja, joiden menettämisestä tai kantojen taantumisesta aiheutuu vahinkoa yleiselle edulle. Luonnonarvoille kohdistuvia yleiselle edulle aiheutuvia vahinkoja voidaan estää ja vähentää luvassa annettavin toimenpidemääräyksin. Toimenpiteistä huolimatta aiheutuvat vahingot on otettava huomioon yleiselle edulle aiheutuvina menetyksinä.
Toisaalta hankkeesta saadaan rahassa vaikeasti arvioitavaa hyötyä, kuten energian taajuudensäätö- ja häiriöreservitehoa. Hankkeella on myös myönteisiä vaikutuksia ilmasto-olosuhteisiin, koska kyseessä on ilmastoa saastuttamaton energiantuotantomuoto. Valtakunnallisen energiahuollon kannalta hankkeella ei ole merkittävää hyötyvaikutusta, eikä sitä voida ottaa huomioon yleiseltä kannalta arvioitavana hyötynä. Paikallisesti hankkeella on kuitenkin energiataloudellista merkitystä.
Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on katsonut, että yleiseltä kannalta arvioitavina haittoina luvan myöntämistä koskevassa intressivertailussa on otettava huomioon luonto-, ympäristö- ja maisema-arvoihin kohdistuvat menetykset sekä kalakantoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset, joita ei voida mitata rahassa. Vastaavasti yleiseltä kannalta arvioitavina hyötyinä on otettava huomioon edellä sanotut energiataloudelliset ja ilmastolliset hyödyt, joita ei voida rahassa mitata. Arvioinnissa aluehallintovirasto on ottanut huomioon alueella tällä hetkellä vallitsevat olosuhteet ja on katsonut, ettei tulevaisuuden odotuksia, kuten virkistyskäytön mahdollista kasvua, voida lain mukaan ottaa huomioon yleisen edun kannalta tehtävässä arvioinnissa.
1.3.3.5. Vesienhoitosuunnitelman huomioon ottaminen intressivertailussa
Valtioneuvosto on 10.12.2009 hyväksynyt vesien hyvän tilan saavuttamiseksi laaditut vesienhoitosuunnitelmat. Sierilän voimalaitoshankkeen vaikutusalue kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen, tarkemmin Kemijoen keskiosan alueeseen. Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa Keski-Kemijoki on nimetty voimakkaasti muutetuksi jokivesistöksi, jonka ekologinen nykytila on luokassa "hyvä saavutettavissa oleva tila" ja kemiallinen nykytila luokassa "hyvä".
Vesienhoitolain (1299/2004) 21 §:ssä on säädetty ympäristötavoitteista vesienhoidon suunnittelussa. Pykälän mukaan vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien osalta se, ettei kyseessä olevien vesimuodostumien tila heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila. Pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan siten, että tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015.
Vesienhoitolain 23 §:ssä säädetään ympäristötavoitteista poikkeamisesta uuden merkittävän hankkeen vuoksi. Pykälän 3 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys 1 momentin mukaisten edellytysten (ympäristötavoitteista poikkeamisedellytysten) toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa.
Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa on laadittu selvitykset hankkeista, jotka voivat aiheuttaa poikkeamia tilatavoitteeseen. Sierilän voimalaitoshankkeesta laadittu selvitys on Kemijoen vesienhoitosuunnitelman liitteenä 1/1. Selvityksessä on todettu muun muassa, että "on todennäköistä, että hanke vaarantaa vesimuodostuman nykyisen tilan perusteella asetetun hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteen. Mikäli hanke toteutetaan, vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tila tulee määritellä suhteessa muuttuneisiin hydrologis-morfologisiin oloihin". Vesienhoitosuunnitelman sivulla 84 on edelleen todettu, että "laaditun selvityksen perusteella Sierilän voimalaitoshankkeen toteutuminen edellyttää todennäköisesti poikkeamista Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteesta".
Vesilain 2 luvun 11 a §:n (1301/2004) mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa tämän luvun 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Lakia 1301/2004 koskevan hallituksen esityksen 120/2004 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että vesilakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 luvun 11 a §, jonka mukaan lupaharkinnassa tulisi ottaa huomioon vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat. Säännös tarkoittaisi, että vesienhoitosuunnitelman tiedot hankkeen kohteena olevasta vesistöstä vaikuttaisivat hankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin. Säännös ei siten merkitsisi, että vesienhoitosuunnitelma vaikuttaisi suoraan luvan myöntämisen edellytyksiin tai että suunnitelma syrjäyttäisi vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisen intressivertailun.
Edellä olevan perusteella aluehallintovirasto on todennut, että intressivertailussa on harkittava, miten Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot vaikuttavat Sierilän voimalaitoshankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin.
Keski-Kemijoen vesistön tila on jo vesienhoitolain ja Kemijoen vesienhoitosuunnitelman mukaisessa tavoitetilassa. Toimenpideohjelmassa ei ole esitetty nykytilan ylläpitämiseksi tai parantamiseksi lisätoimenpiteitä, vaan nykykäytännön mukaiset toimenpiteet on katsottu riittäviksi. Suunnitelmassa on todettu, että säännöstellyissä ja rakennetuissa vesissä nykykäytännön mukaiset toimet ovat pääosin riittäviä, mutta säännöstelyjen kehittäminen muuttuviin hydrologisiin olosuhteisiin lähivuosikymmeninä voi edellyttää lisätoimenpiteitä tulevilla suunnittelukausilla. Jokijatkumon aikaansaaminen Kemijoen alaosalle liittyy Kemijoen kalatiehankkeeseen ja siltä osin nykykäytännön mukaiset toimenpiteet voidaan katsoa riittäviksi. Kemijoen alaosan, jonka nykytila on arvioitu hyvää saavutettavissa olevaa tilaa huonommaksi, osalta on katsottu, että hyvä saavutettavissa oleva tila on mahdollista saavuttaa toteuttamalla Kemijoen kalatiehanke.
Vesienhoitosuunnitelmassa on voimakkaasti muutettujen vesistöjen arviointi tehty hydrologis-morfologisten olosuhteiden perusteella ja arvioinnissa on otettu huomioon vesistön rakenteellinen tila, virtaamaolosuhteet ja ekologinen jatkumo. Voimatalouskäyttöön rakennetun Kemijoen tilan parantamiseksi siltä osin, kuin se on luokiteltu hyvää saavutettavissa olevaa tilaa huonommaksi, on painoarvo annettu kalankulun edistämiselle ja näin ollen ekologiselle jatkumolle.
Sierilän voimalaitoshanke vaikuttaa hankkeen vaikutusalueen vesistön hydrologiaan ja morfologiaan Keski-Kemijoella. Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot huomioon ottaen aluehallintovirasto on todennut, että hankkeella on ilman toimenpiteitä haitallisia vaikutuksia erityisesti vesienhoitosuunnitelmassa esiin tuodulle ekologiselle jatkumolle. Tämän vuoksi lupamääräyksissä on annettu määräys Mukkaojan luonnonmukaisen ohitusuoman rakentamisesta, minkä avulla voidaan vähentää kalankulun ja muun vesieliöstön kulun vaikeutumista. Lisäksi annetuilla juoksutusmääräyksillä voidaan vähentää hankkeen haitallisia vaikutuksia virtaamaolosuhteisiin ja vedenkorkeuden vaihteluihin. Muutoin voimalaitoksen rakentamisesta ei aiheudu sellaisia haitallisia vaikutuksia vesien tilaan ja käyttöön, jotka tulisi ottaa huomioon intressivertailussa.
Edellä oleva huomioon ottaen aluehallintovirasto on katsonut, ettei voimalaitoshanke vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa asetettuja ympäristötavoitteita.
1.3.3.6. Hyötyjen ja edunmenetysten vertailu
Aluehallintoviraston arvion mukaan rahassa arvioidut hankkeen hyödyt ovat yhteensä 112 miljoonaa euroa ja vahingot, haitat ja muut edunmenetykset yhteensä 8 335 882 euroa. Hyödyt ovat siten huomattavat verrattuna edunmenetyksiin.
Kun rahassa arvioituja ja yleiseltä kannalta arvioituja hyötyjä ja vahinkoja verrataan, hankkeesta saatavaa hyötyä voidaan pitää siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattavana, joten vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin edellytys luvan myöntämiseksi täyttyy.
1.3.4. Hankkeen muut edellytykset
Sierilän voimalaitoshanketta koskevan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus valmistui vuonna 1999. Yhteysviranomaisena toiminut Lapin ympäristökeskus antoi lausuntonsa selostuksesta 9.2.2000. Ympäristökeskus katsoi lausunnossaan, että arviointiselostus täyttää YVA-asetuksen vaatimukset edellytyksin, että ympäristökeskuksen lausunnossa esitetyt vaatimukset otetaan huomioon tulevissa suunnittelu- ja lupakäsittelyissä.
Luvan saaja on tehnyt eräitä lisäselvityksiä, jotka on esitetty lupahakemuksen liitteinä. Lisäselvityksiä on edelleen tehty toimitusinsinöörin kehotuksesta katselmustoimituksen aikana sekä aluehallintoviraston kehotuksesta katselmustoimituksen jälkeen.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto sekä asiassa esitetyt lisäselvitykset ovat olleet aluehallintoviraston käytössä asiaa ratkaistaessa.
Aluehallintovirasto on ottanut ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tulokset ja yhteysviranomaisen lausunnon perusteella pyydetyt lisäselvitykset huomioon arvioidessaan luvan myöntämisedellytyksiä ja lupamääräyksiä asettaessaan.
Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan luvan saaja tarvitsee luvan myös vesistön säännöstelyyn. Lupa säännöstelyyn on voitu myöntää edellä kohdista 2 ja 3 ilmenevästi. Merkittävät säännöstelyluvan ehdot on määrätty tarkistettaviksi lupamääräyksestä 11 d ja sen perusteluista ilmenevästi.
Aluehallintovirasto on ottanut vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen Kemijoen vesienhoitosuunnitelman huomioon arvioidessaan rakentamisesta johtuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisesti sekä lupamääräyksiä ja tarkkailumääräyksiä asettaessaan. Lupamääräysten mukaisesti toteutettavasta hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu sellaisia haitallisia vaikutuksia Keski-Kemijoen hydrologiaan ja morfologiaan, jotka vaarantaisivat vesienhoitosuunnitelmassa asetetun tavoitetilan saavuttamisen.
Hakija omistaa suurimman osan hankkeeseen tarvittavista maa- ja vesialueista sekä vesivoimasta. Hakijan on tarpeen saada oikeus lunastaa ja ottaa pysyvään käyttöön maa- ja vesialueita sekä saada käyttöoikeus loppuosaan tarvittavasta vesivoimasta.
Vesilain 2 luvun 7 §:n ja 3 luvun 4 §:n mukaan, milloin 2 luvun 6 §:n mukaiset edellytykset ovat olemassa ja hakijalla on hallinnassaan joko omistusoikeuden tai pysyvän käyttöoikeuden perusteella suurin osa tarvittavista alueista, aluehallintovirasto voi myöntää hakijalle oikeuden toiselle kuuluvaan alueeseen sekä sillä mahdollisesti oleviin rakennuksiin tai muihin rakennelmiin. Vesilain 3 luvun 9 §:n mukaan hakijalle voidaan myöntää pysyvä oikeus käyttää muiden vesivoiman osakkaiden vesivoimaosuuksia.
Vesilain 2 luvun 4 §:n mukaan rakentamisen edellytyksiä harkittaessa on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Lupaa harkittaessa on myös katsottava, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista. Maankäytön ja kaavoituksen osalta suurimmat vaikutukset kohdistuvat patoallasalueelle, missä joudutaan määrittämään uudet rakentamiskorkeudet. Maankäyttöä ja rakentamista nykyisinkin rajoittava tulva tullee voimalaitoksen rakentamisen jälkeenkin rajoittamaan alueen maankäyttöä ja kaavoitusta. Rakentaminen alueelle ei ole voimassa olevien kaavamääräysten vastaista.
Voimalaitoksen rakentamishankkeeseen liittyy vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitettua vesistön ruoppaamista. Lupamääräysten mukaisesti toteutettuna hankkeesta ei aiheudu ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua ympäristön pilaantumista.
Lupamääräysten mukaisesti toimittaessa rakentaminen toteutetaan vesilain 2 luvun 3 §:n mukaisesti siten, että pykälässä sanottujen vahingollisten tai haitallisten vaikutusten syntyminen estetään toimenpitein siltä osin kuin kustannukset eivät kohtuuttomasti lisäänny hankkeen kokonaiskustannuksiin nähden. Lupamääräyksissä on annettu tarpeelliset velvoitteet vahinkoja estävistä toimenpiteistä. Ottaen huomioon vesilain 11 luvun 13 § aluehallintovirasto on arvioinut, että toimenpiteiden kustannukset eivät suhteettomasti ylitä vahingosta suoritettavan rahakorvauksen määrää ja on kohtuullista, että luvan saaja velvoitetaan rahakorvauksen sijaan suorittamaan vahinkoja estävät toimenpiteet.
Hankkeen vaikutusalueella sijaitsee kaksi lähdettä. Tilalla Jokiranta RN:o 132:21 sijaitsevassa lähteessä on betonirengas, joten lähde ei ole luonnontilainen. Näin ollen hankkeesta ei tämän lähteen osalta aiheudu vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettua luonnontilaisen lähteen luonnontilan vaarantumista eikä poikkeuslupa ole tarpeen. Tilalla Sieriharjula RN:o 7:50 sijaitseva lähde on maastotarkastuksella havaitun perusteella luonnontilainen. Voimalaitoshankkeen myötä lähde jää veden alle, joten sen luonnontilaisuus muuttuu pysyvästi. Yhden luonnontilaisen lähteen tuhoutuminen ei kokonaisuutena tarkastellen huomattavasti vaaranna kyseisen luontotyypin suojelutavoitteita, kun otetaan huomioon, että luvan saajan selvitysten mukaan vastaavia lähteitä on 20 kilometrin säteellä Sierilän voimalaitoksesta 66. Näin ollen aluehallintovirasto on katsonut, että poikkeus vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luonnontilaisen lähteen muuttamiskiellosta voidaan myöntää.
Ottaen huomioon luonnon monimuotoisuuden ja uhanalaisten eliölajien säilyttämiseksi annetut lupamääräykset lupa ei ole luonnonsuojelulain vastainen. Näin ollen luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.
1.3.5. Käyttöoikeuksia koskevan ratkaisun perustelut
Hankkeessa käyttöön otettava vesivoima on 12 013 kW. Luvan saaja omistaa käyttöön otettavasta vesivoimasta 97,6 %. Vesilain 3 luvun 9 §:n mukaisesti luvan saajalle voidaan myöntää pysyvä käyttöoikeus käyttää muiden vesivoiman osakkaiden vesivoimaosuuksia.
Hanketta varten tarvitaan maa- ja vesialueita yhteensä 1 475,4 ha. Luvan saaja omistaa hanketta varten tarvittavista maa-alueista noin 61 % ja vesialueista noin 98 %. Käyttöoikeus vielä tarvittaviin patoalueisiin, muuhun tarvittavaan alueeseen sekä veden alle jääviin alueisiin voidaan myöntää vesilain 2 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla.
Luvan saaja on sopinut eräiden tilojen veden alle jäävien ja vettyvien alueiden korvaamisesta. Sopimuksissa ei ole kuitenkaan erikseen mainittu käyttöoikeuden myöntämisestä veden alle jääviin alueisiin. Aluehallintovirasto on katsonut, että maanomistajat ovat sopimuksilla hyväksyneet veden nostamisen sopimuksissa yksilöidyille alueille. Tilanteen vakiinnuttamiseksi on tarpeen määrätä pysyvä käyttöoikeus myös näihin veden alle jääviin alueisiin.
Rantapadon 3 taustan salaojan rakentaminen on tarpeen suotovesien johtamiseksi asianmukaisesti ja vettymishaittojen estämiseksi. Salaojalinjan rakentamisesta aiheutuvien vahinkojen suuruus on 5 375 euroa. Näin ollen salaojalinjan rakentamisesta aiheutuva haitta tai vahinko on vähäinen toimenpiteestä saatavaan hyötyyn verrattuna. Vesilain 2 luvun 7 §:n 1 momentin edellytykset käyttöoikeuden myöntämiselle ovat olemassa.
Hankkeeseen kuuluu matalia padotusalueita, joiden muotoileminen kaivamalla on tarpeen alueiden käytettävyyden kannalta. Kaivualueista tulee veden noston jälkeen vesialueita. Koska pysyvä käyttöoikeus koskee vain veden nostoa alueille eikä kaivutöiden suorittamista, työnaikaisen käyttöoikeuden saaminen alueisiin on tarpeen.
Hankkeeseen kuuluu myös alavia alueita, joiden korottaminen täyttämällä on tarpeen muun muassa maisemallisten syiden vuoksi. Täyttöalueista muodostuu suurimmaksi osaksi vettyviä maa-alueita, jotka jäävät nykyisen maanomistajan käyttöön. Täyttötöiden suorittamiseksi luvan saajan on tarpeen saada työnaikainen käyttöoikeus. Aluehallintovirasto on katsonut, ettei pysyvän käyttöoikeuden myöntäminen täyttöalueisiin ole tarpeen, koska kysymys on varsin vähäisestä täytöstä, jonka tarkoituksena on parantaa kyseisten alueiden käytettävyyttä ja maanomistajalla on edelleen mahdollisuus käyttää niitä. Lisäksi maisemointi tehdään maanomistajan luvalla.
Hankkeeseen kuuluu maisemointitöihin liittyvää kaivua maisemointikohteissa M14, M15 ja M16, tulvakanavan, yläkanavan ja alakanavan jatkeen ruoppaamista sekä työpatojen 1 ja 4 rakentamista koskitilojen Korkalonvirta (698-401-186-0) ja Rovavirta (698-409-76-0) vesialueilla. Lisäksi maisemointikohteessa M14 on vesialueen täyttöä 450 m2:n suuruisella alueella koskitilalla Rovavirta. Luvan saaja omistaa koskitilasta Korkalonvirta 97,14 % ja koskitilasta Rovavirta 99,73 %. Luvan saajan on tarpeen saada työnaikainen käyttöoikeus ja vesialueen täytön osalta pysyvä käyttöoikeus muiden omistamiin osuuksiin kyseisistä vesialueista.
Vesilain 2 luvun 7 §:n 1 ja 3 momentin edellytykset edellä sanottujen työnaikaisten ja pysyvien käyttöoikeuksien myöntämiselle ovat olemassa. Työnaikaiset käyttöoikeudet koskevat myös työnaikaista kulkua.
Pysyvästä käyttöoikeudesta ilmoitetaan vesilain 21 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla asianomaiselle kiinteistörekisterin pitäjälle. Ilmoitusvelvollisuus koskee tapauksia, joissa jatkuvasti käytetään hyväksi toisen kiinteää omaisuutta. Näin ollen ilmoitusvelvollisuus ei koske työnaikaista käyttöoikeutta.
1.3.6. Lunastamista koskevan ratkaisun perustelut
Luvan saajalle voidaan vesilain 3 luvun 4 §:n nojalla myöntää oikeus lunastaa toiselle kuuluva alue laitoksen tonttia tai rakennuspaikkaa, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten, koska vesilain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetut luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät ja hanketta varten tarvittavat alueet suurelta osin kuuluvat luvan saajalle.
Luvan saaja on pyytänyt oikeutta lunastaa voimalaitosalueeseen kuuluvat koneaseman, ala- ja yläkanavan ja niihin liittyvien maapatojen alueet sekä Sieriniemen läjitysalueet siltä osin kuin ne eivät ole luvan saajan omistuksessa. Lisäksi lunastusoikeutta on pyydetty koskitilojen Rovavirta (698-409-76-0) ja Korkalonvirta (698-401-186-0) vesialueille rakennettavien Kemijoen uoman sulkevan, tulvaluukut sisältävän padon ja siihen välittömästi liittyvien vesialueiden lunastamiseen sekä koskitilojen vesialueille sijoitettavien tulvakanavan louheverhouksen ja rantapatojen alueiden lunastamiseen. Edelleen lunastusoikeutta on pyydetty rantapatojen alle jääviin maa- ja vesialueisiin sekä Mukkaojan ohitusuomaa varten tarvittavaan yhteisen alueen (698-401-878-22) alueeseen siltä osin kuin ne kuuluvat muille kuin luvan saajalle.
Aluehallintovirasto on hyväksynyt lunastushakemuksen siltä osin kuin alueet on Oikaraisen kylän ja Jyrhämäjärven yleiskaavassa varattu merkinnällä E voimalaitostonttia varten lukuun ottamatta tilojen Törmälä (698-409-30-7) ja Kuusenlahti (698-401-67-10) maa-alueita, joiden osalta lausutaan jäljempänä. Tämän lisäksi aluehallintovirasto on hyväksynyt lunastushakemuksen siltä osin kuin alueet sijoittuvat koskitilojen Rovavirta ja Korkalonvirta muille kuin kaavassa voimalaitosalueeksi varatuille vesialueille (louheverhouksen alue ja rantapatoalueet). Aluehallintovirasto on katsonut, että lunastushakemus voidaan koskitilojen osalta hyväksyä kokonaisuudessaan, koska luvan saaja omistaa koskitilat lähes kokonaan eikä lunastuksen hyväksymisellä loukata sanottavasti muiden oikeutta.
Tilojen Törmälä ja Kuusenlahti maa-alueiden sekä muiden rantapatojen alle jäävien maa- ja vesialueiden osalta lunastushakemusta ei hyväksytä, koska nämä alueet eivät sijoitu välittömästi ja kiinteästi varsinaisen voimalaitosalueen yhteyteen vesilain 3 luvun 4 §:n tarkoittamalla tavalla ja koska alueita ei ole, lukuun ottamatta tilojen Törmälä ja Kuusenlahti alueita, kaavassa varattu voimalaitostonttia varten. Tilat Törmälä ja Kuusenlahti ovat vakituisessa asuinkäytössä olevia tiloja, joiden nykyinen käyttö jatkuu voimalaitoshankkeen toteuttamisesta huolimatta. Varovaisuusperiaatetta noudattaen ja maanomistajien etujen turvaamiseksi aluehallintovirasto on lunastamisen sijaan katsonut pysyvän käyttöoikeuden olevan riittävä toimenpide voimalaitoshankkeen toteuttamista varten.
= = =
Luvan saaja on esittänyt padotusalueella olevien kaikkien veden alle jäävien ja vettyvällä alueella olevien rakennusten lunastamista. Vesilain säännösten nojalla luvan saajan vaatimuksesta voidaan määrätä lunastettavaksi ainoastaan vesilain 3 luvun 4 §:n mukaisesti toiselle kuuluva alue laitoksen tonttia tai rakennuspaikkaa, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten. Muulla kuin edellä mainitulla lunastettavalla alueella olevien rakennusten lunastamiseen tulee olla maanomistajan lunastusvaatimus. Tässä tapauksessa maanomistajien lunastusvaatimuksia ei ole eikä rakennuksia siten voida määrätä lunastettavaksi.
Aluehallintovirasto on todennut lisäksi, että luvan saajalle on myönnetty pysyvä käyttöoikeus veden alle jääviin alueisiin niillä olevine rakennuksineen ja muine rakennelmineen. Näiden rakennusten menettämisestä määrätään niiden omistajille maksettaviksi puolitoistakertaista arvoa vastaavat korvaukset ja rakennukset määrätään lupamääräyksistä ilmenevästi luvan saajan kustannuksella poistettavaksi padotusalueelta. Veden alle jäävien rakennusten osalta erillinen lunastusmääräys ei siten ole tarpeen.
Vettyvällä alueella olevat rakennukset sen sijaan jäävät nykyisten omistajien omistukseen ja käyttöön ja niille aiheutuvat vahingot määrätään korvattavaksi täyttä arvoa vastaavalla korvauksella. Korvauksen maksamisen jälkeen luvan saaja ei vastaa rakennuksille aiheutuvista vahingoista.
= = =
1.3.7. Kuluratkaisun perustelut
Vanhan vesilain 16 luvun 27 §:n mukaan pääsääntönä on, että asianosaiset vastaavat omista kuluistaan aluehallintovirastossa. Asianosaisella on oikeus saada korvaus kuluistaan, milloin hänen on ollut tarpeen ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin osoittaakseen, että hänelle aiheutuu yrityksestä vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, taikka milloin kulujen korvaamiseen on muutoin erityistä syytä.
Vesilain mukaisessa hakemusasiassa hankkeesta aiheutuvat edunmenetykset on tutkittava viran puolesta. Sierilän voimalaitosta koskevassa asiassa edunmenetykset on selvitetty katselmustoimituksessa. Asianosaisten ei ole näin ollen ollut tarpeen ryhtyä katselmustoimituksen aikana erityisiin toimenpiteisiin edunmenetysten osoittamiseksi lukuun ottamatta eräitä asianosaisia, joiden osalta lausutaan erikseen jäljempänä. Katselmustoimituksen jälkeen ympäristölupavirastossa ja sittemmin aluehallintovirastossa muistuttaneille aiheutuvat vahingot ja haitat on lupakäsittelyssä riittävästi selvitetty eikä muistuttajien vaatimuksesta katselmuskirjassa esitettyä ole ollut tarpeen sanottavasti muuttaa, minkä vuoksi kuluvaatimukset on hylätty aiheettomina lukuun ottamatta alla sanottua.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen maatalouselinkeinonharjoittajien ja tilan Törmälä (698-409-30-7) kulut on määrätty korvattavaksi liitteen 2 kohdasta G ilmenevästi kohtuullisiksi katsottavilla korvauksilla.
1.3.8. Aluehallintoviraston soveltamat säännökset
Vanha vesilaki (264/1961) 1 luku 15 §, 17 a § ja 19 §, 2 luku 3 §, 4 §, 6 § 2 momentti, 7 § 1 momentti, 11 §, 11 a §, 12 §, 14 §, 14 a § 1 ja 2 momentti, 15 §, 16 §, 17 §, 22 § 1 ja 3 momentti, 22 a § 1 momentti, 24 § 1 momentti ja 31 § 1 momentti, 3 luku 2 §, 3 §, 4 §, 5 § ja 8 §, 8 luku 6 §, 9 § 1 momentti, 10 § ja 10 a § 1 momentti, 11 luku 3 § 1 momentti, 5 § 1 momentti, 6 §, 7 §, 8 § 1 momentti, 9 § 1 momentti, 10 §, 12 §, 13 §, 14 §, 14 a § 2 momentti ja 15 §, 12 luku 2 §, 16 luku 21 §, 23 a §, 24 § 2 ja 3 momentti ja 27 § 1 ja 2 momentti sekä 21 luku 8 § 1 momentti
Vesiasetus (282/1962) 85 § 1 momentti
Korkolaki 4 § 1 momentti
Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 30 §, 37 § 1 momentti ja 42 § 1 momentti
Luonnonsuojelulaki 48 § ja 49 §.
2. Hallinto-oikeuden ratkaisu
2.1. Ratkaisu valituksiin
Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 2013:173 ilmenevien vaiheiden jälkeen hylännyt Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n vaatimuksen ennakkoratkaisupyynnöstä unionin tuomioistuimelta.
Hallinto-oikeus on ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin, vesilain 17 luvun 1 §:n (1391/2009) 2 momentin ja hallinto-oikeuslain 3 §:n hylännyt Viirin Kyläyhdistys ry:n valituksessa esitetyt ja aluehallintoviraston päätöksen käsittelyratkaisun kohdassa 1 tutkimatta jätetyt muun ohella Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset.
Hallinto-oikeus on ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin ja vesilain 17 luvun 1 §:n (1391/2009) 2 momentin jättänyt tutkimatta valituksen n:o 17 aluehallintoviraston päätöksestä NN:n, OO:n, Å:n, = = = ja JJ:n osalta.
Hallinto-oikeus, toimitettuaan asiassa tarkastuksen 25.-28.8.2014, on hylännyt aluehallintoviraston päätöksestä tehtyjen muun ohella korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajina olevien muutoksenhakijoiden, lukuun ottamatta H:ta, vaatimukset aluehallintoviraston päätöksen kumoamisesta ja hakemuksen hylkäämisestä. Hallinto-oikeus on pysyttänyt aluehallintoviraston päätöksen hallinto-oikeuden osittain muuttamin lupamääräyksin ja ehdollisena siten, että luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa veden tai rakenteiden alle jäävien laaksoarhopopulaatioiden hävittämiselle ja luonnonsuojelulain 48 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän ja Lapin ympäristökeskuksen (nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) päätöksellä jo rajatun esiintymispaikan hävittämiselle tai heikentämiselle tai Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös siitä, ettei lupa poikkeamiseen ole tarpeen.
Hallinto-oikeus on aluehallintoviraston päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta osittain muuttanut ja lisännyt uudet lupamääräykset seuraavasti, siltä osin kuin nyt on kysymys (muutokset ja lisäykset kursiivilla):
Lupamääräys 1. Rakentamista koskevat lupamääräykset
Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräyksen 1 a kohdan rakenteita koskevien määräysten toisen kappaleen loppuun määräyksen:
Rakenteiden suunnittelussa tulee varautua kalatien rakentamiseen.
Lupamääräys 2. Padotus- ja juoksutusmääräykset
Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 2 neljännen ja viidennen kappaleen kuulumaan:
Voimalaitoksen juoksutusta voidaan tehon tarpeen vaihtelujen mukaan muuttaa kuitenkin niin, että vuorokautinen vedenkorkeusvaihtelu Kemijoessa Sierilän voimalaitoksen alakanavan suussa saa olla enintään 1,0 m. Juoksutusten muutokset on tehtävä niin, ettei muutoksista aiheudu kenellekään vältettävissä olevaa vahinkoa ja haittaa.
Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen on oltava 1.6.–30.9. vähintään 40 m3/s ja muuna aikana vähintään 20 m3/s lukuun ottamatta juoksutukseen vaikuttavien häiriöiden aiheuttamia lyhytaikaisia poikkeamia. Viikonloppuisin, kun Kemijärven edellisen vuorokauden tulovirtaama alittaa arvon 300 m3/s, ei Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen kolmen tunnin keskiarvo saa ylittää arvoa 500 m3/s.
Lupamääräys 8. Luonnon monimuotoisuuden sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyttäminen
Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 8 b kohdan kaksi ensimmäistä kappaletta kuulumaan:
Luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa veden tai rakenteiden alle jäävien laaksoarhopopulaatioiden hävittämiselle tai poikkeuslupaviranomaisen päätös siitä, ettei poikkeuslupaa tarvita.
Luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 48 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän ja Lapin ympäristökeskuksen päätöksellä jo rajatun esiintymispaikan hävittämiselle tai heikentämiselle tai poikkeuslupaviranomaisen päätös siitä, ettei poikkeuslupaa tarvita.
Lupamääräys 9. Kalataloudellisia vahinkoja estävät toimenpiteet ja kalatalousmaksu
Hallinto-oikeus on poistanut lupamääräyksen 9 b viimeisen kappaleen, jolla aluehallintovirasto on velvoittanut luvan saajan laatimaan kalatalousvelvoitteeseen liittyvän kalatalousmaksun käyttösuunnitelman.
Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen uuden c kohdan:
Luvan saajan on ennen Sierilän voimalaitoksen rakentamisen aloittamista selvitettävä kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla rapukannan tila ja ravustuksen tuotto Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella. Tutkimusohjelma on jätettävä kalatalousviranomaisen hyväksyttäväksi kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen saatua lainvoiman.
Selvityksen valmistumisen jälkeen luvan saajan on jätettävä aluehallintovirastolle hakemus ja suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet voimalaitoksen rakentamisesta ja käyttämisestä sekä vesistön säännöstelystä mahdollisesti rapukannalle ja ravustukselle aiheutuvien haittojen estämiseksi tai kompensoimiseksi.
Lupamääräys 11 d. Säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistaminen
Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 11 d kuulumaan:
Luvan saajan on kymmenen vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöön ottamisesta jätettävä aluehallintovirastolle hakemus, joka koskee vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävien säännöstelyluvan lupamääräysten tarkistamista. Hakemukseen on liitettävä tässä lupapäätöksessä määrättyjen tarkkailuvelvoitteiden tulokset ja niiden perusteella tehty vaikutusarviointi, selvitys kalatalousmaksulla tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksellisuudesta sekä lisäksi havaintoaineistoon ja laskelmiin perustuva selvitys Sierilän voimalaitoksen käytöstä, käytön vaikutuksista padotusaltaan vedenkorkeuksiin ja voimalaitoksen alavirran puoleisiin vedenkorkeuksiin, vesivoimalaitosten yhteiskäytöstä ja sitä varten tarvittavasta Sierilän padotusaltaan tilavuudesta. Hakemukseen on liitettävä ehdotus mahdollisesti tarvittavista lupamääräysten muutoksista sekä selvitys mahdollisista edellyttämättömistä vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä ja esitys niiden korvaamisesta. Hakemukseen on liitettävä arvio kalatien rakentamisen tarpeesta, aikataulusta ja kalatien vaikutuksista luvan saajalle asetettuihin kalatalousvelvoitteisiin.
Lupamääräyksessä 12 määrätyt liitteestä 2.B ilmenevät korvaukset
Hallinto-oikeus on korottanut liitteestä 2.B ilmeneviä korvauksia maa-alueista tilojen Kuusenlahti 698-401-67-14 (aikaisemmin 698-401-67-10), = = =, Hiekkala II 698-409-4-101, Jokiväylä 698-409-9-162 ja
= = = osalta. Lisäksi hallinto-oikeus on oikaissut korvausluettelossa 2.B tilan Törmälä 698-409-30-7 kohdalla olevan korvauksen rantapatoalueesta vastaamaan aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa lausuttua korvausperustetta.
Hallinto-oikeus on korottanut liitteestä 2.B ilmenevää erikoisarvon korvausta tilojen Alasierilä 698-409-29-23 ja Hannila 698-409-30-10 osalta.
Hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksen siltä osin kuin siinä on määrätty Hiekkarannan tilan 698-401-188-2 omistajalle korvausta elinkeinon menetyksestä ja poistaa tätä koskevan kohdan liitteen 2.B korvausluettelosta.
Muutosten jälkeen liite 2.B kuuluu kyseisten tilojen osalta seuraavasti: kysymys:
Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan vahingon korvaaminen (liite 2.D)
Hallinto-oikeus on = = = korjannut aluehallintoviraston päätöksessä Korkalon osakaskunnalle Tikkasenkarin yläpuolelta määrätyn korvauksen euromäärän vastaamaan korvausperusteissa lausuttua. Muutosten jälkeen liite 2.D. kuuluu seuraavasti:
Luvan saajan on maksettava Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella Kemijoen sekä Kuohunkijoen alaosan koski- ja virta-alueiden taimen- ja harjussaaliin pienentymisestä, Kampsajoen alaosan koski- ja virta-alueiden harjussaaliin pienentymisestä sekä Sieriniemen mutkan alueen taimen-, harjus-, siika- ja kirjolohisaaliin pienentymisestä aiheutuvasta kalastuksen tuoton menetyksestä seuraavat kertakaikkiset korvaukset, ellei korvauksista toisin sovita tai ole sovittu.
Luvan saajan on maksettava Sierilän patoaltaan koskialueiden viehekalastuslupatulojen menetyksestä seuraavat kertakaikkiset korvaukset, ellei korvauksista toisin sovita tai ole sovittu.
Korvauksen saaja Kertakaikkinen korvaus, euroa
= = = = = =
Rovaniemen osakaskunta 126.539
Korkalon osakaskunta 189.808
Lupamääräykseen 12 lisätty liitteen 2 uusi kohta H
Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräyksen 12 liitteeseen 2 patoallasalueella sijaitsevien tilojen virkistyskäyttöhaitan korvaamista koskevan uuden kohdan H seuraavasti:
H) Virkistyskäyttöhaitan korvaaminen patoallasalueella
Korvaukset on maksettava 30 päivän kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Eräpäivän jälkeen maksetuille korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä
korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.
Hallinto-oikeus on todennut, että korvausluetteloon liite 2 hallinto-oikeudelle on ilmoitettu tilojen nykyiset omistajat seuraavasti:
Veikkola 698-409-27-26 KKK
Siirtola 1 698-401-64-37 HHH:n kp ja III
Siirtola 2 698-401-64-38 LLL
Juhan Siirtola 698-401-64-40 HHH:n kp
Kultasärkkä 698-401-50-69 MMM
Ala-Vilmilä 698-402-181-6 NNN:n kp
Ollonen 698-409-4-203 OOO
Muilta osin hallinto-oikeus ei ole muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä.
Hallinto-oikeus on hylännyt luvan saajan vaatimukset, jotka koskevat:
- voimalaitoksen juoksutusta koskevan lupamääräyksen 2 muuttamisesta siten, että vedenkorkeuden vaihtelu voimalaitoksen alapuolella lisääntyy ja että määräys alivirtaamajuoksutuksesta ajalla 1.10.-31.5. poistetaan
- vaatimusta vettyvillä alueilla poistaa lupapäätöksessä rakennuksille määrätty puolitoistakertainen korvaus ja määrätä yksinkertainen korvaus
- vaatimusta määrätä rantapatoon 2 liittyvien tilojen Leppälä ja Huhta, rantapatoon 3 liittyvien tilojen Kuusenlahti, Törmälä ja Saaritila ja rantapatoon 4 liittyvän tilan Viirilä-Alamommo alueet luvan saajan lunastettaviksi.
Hallinto-oikeus on hylännyt muiden valittajien vaatimukset, jotka koskevat vaatimuksia:
- velvoittaa luvan saaja tällä lupapäätöksellä rakentamaan voimalaitoksen yhteyteen kalatie
- muuttaa lupamääräystä 2 siten, että 1.7.–31.8. välisenä aikana lauantaisin ja sunnuntaisin tulisi juoksuttaa kiinteää virtaamaa enintään 200 m3/s vesijohtoja, jäteveden käsittelylaitteita ja imeytyskenttiä koskevista vaatimuksista
- velvoittaa luvan saaja maksamaan kokonaan Raudanjokisuun ja Olkkakosken välisen venereitin merkintöjen kunnossapito
- istutusvelvoitteen muuttamisesta
- kalatalousmaksun korottamisesta
- lupamääräyksen 10e muuttamisesta siten, että kala- ja raputaloustarkkailu jatkuu koko voimalaitoksen toiminnan ajan
- vesivoimasta Korkalon osakaskunnalle maksettavan korvauksen korottamisesta
- kalataloudellisten vahinkojen korvauksen korottamisesta
- viehekalastuslupatulojen menettämisestä maksettavin korvauksien korottamisesta
- kalastukselle aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamisesta kotitarve- ja virkistyskalastajille
- koskiperinteen menettämisen korvaamisesta
- ravustuksen tuoton menetyksen korvaamisesta tässä vaiheessa
Hallinto-oikeuden ratkaisut valittajakohtaisiin ja kiinteistökohtaisiin vaatimuksiin on esitetty jäljempänä päätöksen kohdassa Valittajakohtaiset ja kiinteistökohtaiset perustelut vaatimusten hyväksymiselle ja hylkäämiselle.
Hallinto-oikeus on hylännyt valittajien kuluvaatimukset aluehallintoviraston osalta. Hallinto-oikeus on tältä osin pysyttänyt aluehallintoviraston päätöksen.
Hallinto-oikeus on velvoittanut Kemijoki Oy:n korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudesta seuraavasti:
F ja G 600,00 euroa
= = =
= = =
P 1 500,00 euroa
AA ja BB 600,00 euroa
Ä ja Ö 1 500,00 euroa
= = =
VV, WW, XX
YY, ZZ
ja ÄÄ 600,00 euroa
Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimukset enemmälti. Oikeudenkäyntikulukorvaukset on suoritettava 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä. = = = P:n sekä Ä:n ja Ö:n oikeudenkäyntikulukorvaukselle määrätään maksettavaksi vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.
b) Hallinto-oikeus on hylännyt = = = Rovaniemen osakaskunnan oikeudenkäyntikuluvaatimukset hallinto-oikeudesta.
Hallinto-oikeus on hylännyt F:n ja G:n, = = = sekä Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnan oikeudenkäyntikuluvaatimukset korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
2.2. Perustelut
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
2.2.1. Ennakkoratkaisupyyntöä koskeva vaatimus
Lapin luonnonsuojelupiiri ry on vaatinut hallinto-oikeutta pyytämään unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, onko luvan myöntävä ratkaisu hyväksyttävissä vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti.
Vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) tavoitteena on luoda sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko- ja pohjavesien suojelua varten puitteet, parantaa yleistä vedenlaatua ja saavuttaa asetetut ympäristötavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Direktiivi on kansallisesti pantu täytäntöön vesienhoidon järjestämisestä annetulla lailla (1299/2004), ja siihen liittyen on vesilakiin lisätty 2 luvun 11 a §. Vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa säädetään direktiivin mukaisesti muun muassa vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laatimisesta vesienhoitoalueille. Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa pintavesille vuoteen 2015 Keski-Kemijoki on ekologisessa luokittelussa määritelty "keinotekoisesti tai voimakkaasti muutetuksi", ja arvio saavutettavissa olevasta tilasta ja tavoitetilasta on "hyvä".
Direktiivissä ja laissa vesienhoidon järjestämisestä ei anneta lupamenettelyssä noudatettavaksi yksityiskohtaisia määräyksiä, mutta vesienhoitosuunnitelman sisältö on vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaisesti otettava rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa arvioitaessa huomioon. Direktiivi ei lähtökohtaisesti estä vesimuodostuman fyysistä muuttamista. Asiassa ei siten ole sellaista yhteisöoikeuden ja kansallisen lainsäädännön ristiriitaa, josta olisi tarpeen pyytää Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua.
Kemijoen pääuoma on vuosikymmeniä jatkuneen voimalaitosrakentamisen seurauksena jo muuttunut luonnontilaisesta, mikä on otettu huomioon edellä selostetussa direktiivin mukaisessa ekologisen tilan luokittelussa. Suunniteltu Sierilän voimalaitos sijoittuu jokiosuudelle Valajaskosken ja Vanttauskosken voimalaitosten väliin. Näissä oloissa hanketta ei voida pitää myöskään sillä tavoin direktiivin tavoitteiden vastaisena, että se antaisi aiheen ennakkoratkaisun pyytämiseen. Asiassa on selvää, miten Euroopan unionin oikeutta on tapauksessa asianmukaisesti sovellettava. Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole siten tarpeen.
2.2.2. Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset
Aluehallintovirasto on jättänyt tutkimatta Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset sekä vaatimuksen velvoitteesta sopimusneuvottelujen käymisestä yhdistyksen kanssa ja yhdistyksen yksityisten maanomistajien puolesta esittämät korvausvaatimukset ja yksityisiä maa-alueita koskevat vaatimukset.
Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston on tullut mainitsemillaan perusteilla jättää edellä mainitut vaatimukset tutkimatta.
2.2.3. Valituksen n:o 17 tutkimatta jättäminen eräiden valittajien osalta
NN on myynyt 1.12.2009 kiinteistönsä Myllyniemi 698-401-53-210, joten aluehallintoviraston päätöstä annettaessa ja valitusta tehtäessä 27.6.2011 hän ei ole ollut enää asianosainen lupa-asiassa, eikä hänellä näin ollen ole valitusoikeutta. Kiinteistötietojärjestelmästä saatavissa olevan tiedon perusteella muut edellä käsittelyratkaisun kohdassa 4 mainitut valittajat eivät omista kiinteistöä hankkeen vaikutusalueella. Hallinto-oikeuden varaamasta tilaisuudesta huolimatta heidän puolestaan ei ole esitetty muutakaan perustetta heidän oikeudestaan valittaa asiassa, joten heillä ei ole valitusoikeutta asiassa.
2.2.4. Pääasiaratkaisua koskevat perustelut
Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Lain 19 luvun
3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä. Kemijoki Oy:n hakemus Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta on tullut vireille ympäristölupavirastossa 28.12.2005, joten asiaan sovelletaan vanhaa vesilakia (264/1961).
2.2.4.1. Vaatimuksia päätöksen kumoamisesta ja hakemuksen hylkäämisestä koskevat perustelut
Luvan myöntämisen edellytykset
Ehdottomat luvanmyöntämisesteet
Vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaan, jos saman lain 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva, uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.
Vesilain 2 luvun 5 §:n mukaan rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.
Aluehallintovirasto on myöntänyt poikkeuksen vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luonnontilaisen lähteen muuttamiskiellosta kiinteistöllä Sieriharjula (698-409-7-50). Siltä osin päätöksestä ei ole valitettu.
Hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston esittämiin perusteluihin viitaten, ettei hanke vaaranna yleistä terveydentilaa tai aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Näin ollen ei ole vesilain mukaisia ehdottomia esteitä, joiden perusteella hankkeelle ei tulisi myöntää lupaa.
Intressivertailu
Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa selvittänyt luvan myöntämisen edellytyksiä. Siinä on tarkasteltu yksityiskohtaisesti intressivertailuun sovellettavia säännöksiä, niiden tulkintaa, hankkeen hyötyjä, vahinkoja, haittoja ja edunmenetyksiä sekä sitä, kuinka ne on otettu intressivertailussa huomioon. Edelleen on tarkasteltu vesienhoitosuunnitelman vaikutusta intressivertailuun.
Aluehallintoviraston arvion mukaan rahassa arvioidut hankkeen hyödyt ovat yhteensä 112 miljoonaa euroa ja vahingot, haitat ja muut edunmenetykset yhteensä 8,3 miljoonaa euroa. Hyödyt ovat siten huomattavat verrattuna edunmenetyksiin. Kun rahassa arvioituja ja yleiseltä kannalta arvioituja hyötyjä ja vahinkoja verrataan, hankkeesta saatavaa hyötyä voidaan pitää siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattavana, joten vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin edellytys luvan myöntämiseksi täyttyy.
Korkalon osakaskunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatinut, että hyöty lasketaan Kemijoki Oy:n tilinpäätöstiedoista vuodelta 2010 johdetun sähkönhinnan eli 8,6 euroa/MWh:n mukaan, jolloin hyödyksi saadaan 20 640 000 euroa. Osakaskunnat ovat katsoneet lisäksi, että niiden esittämien vaatimusten perusteella intressivertailun edunmenetykset kasvavat noin miljoonalla eurolla.
X ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksissaan vaatineet intressivertailussa otettavaksi huomioon hankkeen aiheuttamat matkailutulojen, maisema-arvojen ja joen moninaiskäyttöisyyden menetykset. Hankkeen vaikutukset työllisyyteen voivat olla jopa negatiiviset.
Valittajat ovat arvostelleet myöskin sitä, ettei hankkeen toteutuskustannuksia ja hyödyn valumista alueen ulkopuolelle ole otettu mukaan intressivertailuun.
Hallinto-oikeus on katsonut kuten aluehallintovirastokin, että hankkeen hyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin siitä aiheutuvat vahingot, haitat ja edunmenetykset. Aluehallintovirasto on laskelmassaan päätynyt siihen, että rahassa arvioidut hankkeen hyödyt ovat yhteensä 112 miljoonaa euroa ja vahingot, haitat ja muut edunmenetykset yhteensä 8,3 miljoonaa euroa. Hallinto-oikeuden muuttamien korvausten ja yhtiön valitusprosessin aikana tekemien maakauppojen ja käyttöoikeussopimuksen johdosta intressivertailussa huomioon otettavat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset eivät muutu sanottavasti.
Hankkeesta aiheutuu myöskin vaikeasti rahassa arvioitavissa olevia vahinkoja, haittoja ja muita edunmenetyksiä vesiluonnolle, luonnonympäristölle ja alueen virkistyskäytölle. Hankkeen vaikutusalue on suosittua virkistyskalastusaluetta ja alueella on myös muuta virkistyskäyttöä. Patoallasalueella koskikalastuspaikkojen menetyksen ja kalaston rakenteen muuttumisen myötä virkistyskalastusmuodot muuttuvat, mutta niitä ei kuitenkaan menetetä kokonaan. Kalaston osalta hankkeella on eniten merkitystä harjuksen ja taimenen elinolosuhteisiin, joiden kannat taantuvat kalatalousmaksulla tehtävistä toimenpiteistä huolimatta.
Hanke vaikuttaa luonnonsuojelulailla rauhoitettujen apilakirjokääriäisen ja laaksoarhon elinympäristöön. Aluehallintovirasto on myöntänyt vesitalousluvan voimalaitoksen rakentamiseen ehdollisena siten, että luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa veden tai rakenteiden alle jäävien laaksoarhopopulaatioiden hävittämiselle ja luonnonsuojelulain 48 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän ja Lapin ympäristökeskuksen päätöksellä jo rajatun esiintymispaikan hävittämiselle tai heikentämiselle.
Rahassa mitattavan hyödyn arvio perustuu julkiseen Nordpoolin Suomen keskimääräiseen aluehintaan vuosina 2005–2011. Laskelmassa käytetty sähkön hinta noin 46 euroa/MWh ottaen huomioon, että kysymyksessä on nopeasti säädettävissä oleva energiamuoto, on hyväksyttävissä intressivertailun pohjaksi riippumatta siitä, mitä hintaa sähköyhtiöt käyttävät keskinäisessä kaupanteossaan. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan vahingoiksi tai hyödyiksi intressivertailussa ei lasketa potentiaalisia tai kerrannaisia vahinkoja ja hyötyjä. Vesilaki ei edellytä, että hyödyn tulisi jäädä hankealueelle. Intressivertailun lopputulosta ei muuta hallinto-oikeuden tekemä vähäinen velvoitteiden tarkistaminen.
Muilta osin hallinto-oikeus on viitannut aluehallintoviraston päätökseen.
2.2.4.2. Perustelut lupamääräysten muuttamiselle
Rakentamista koskevat määräykset (lupamääräys 1)
Vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.
Saman pykälän 2 momentin mukaan jos kysymyksessä olevaa vesistöä varten on laadittu kalatalousviranomaisen hyväksymä suunnitelma kalaston suojelemiseksi, aluehallintoviraston on otettava se tarpeen mukaan huomioon kalatalousvelvoitteesta määrättäessä.
Valtioneuvoston 8.3.2012 hyväksymän kalatiestrategian tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Kalatiestrategian toiminta-ajatuksena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Rakennetuissa joissa parannetaan kalojen kulkumahdollisuuksia ja edistetään potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa esimerkiksi kalateiden, uomien vesittämisen ja perattujen koskien kunnostamisen avulla. Strategian valmistelussa on lähdetty siitä tosiseikasta, että Suomen vesistöjen rakennusaste voimatalouden tarpeisiin on huomattavan korkea. Kotimaisella vesivoimalla on suuri merkitys valtakunnan energiahuollossa, lyhytaikaisten sähkönkulutuksen vaihteluiden tasaajana ja päästöttömänä uusiutuvan energian lähteenä. Kalatiestrategialla pyritään ohjaamaan kehitystä, jolla edellä mainittuja, osin vastakkaisia intressejä voidaan entistä paremmin sovittaa yhteen siten, että vesivoiman tuottamisesta huolimatta monimuotoiset, luonnossa lisääntyvät vaelluskalakannat säilyvät ja elpyvät.
Kalatiestrategiassa kalatierakentamisen kärkikohteina on mainittu muun muassa kalojen vaellusyhteyden palauttaminen Kemijärven yläpuolella oleville luonnontilaisille virtavesille. Ylä-Kemijoki otetaan arvioitavaksi, kun Kemijoen alaosan kalateiden toimivuudesta on riittävää näyttöä.
Luvan saaja on hallinto-oikeuden tarkastuksella ilmoittanut, että se on valmis rakentamaan kalatien voimalaitoksen yhteyteen Ala-Kemijoen kalateiden valmistuttua. Tätä silmällä pitäen hallinto-oikeus lisää lupamääräyksiin velvoitteen rakenteiden suunnittelussa varautua kalatien rakentamiseen myöhemmin.
Padotus- ja juoksutusmääräykset (lupamääräys 2)
Hallinto-oikeus hyväksyy luvan saajan vaatimukset juoksutusmääräysten muuttamisesta siltä osin kuin ne koskevat Sierilän voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeusvaihtelun määrityspaikan muuttamista Raudanjoen suulta voimalaitoksen alapuolelle ja viikonloppua koskevan Kemijärven tulovirtaamaan sidotun juoksutusrajoituksen täsmentämistä koskemaan Sierilän voimalaitosta. Vedenkorkeuden vaihtelun rajoittaminen yhteen metriin voimalaitoksen alapuolella vastaa suurin piirtein 80 cm:n vaihtelua Raudanjoen suussa.
= = =
Luonnon monimuotoisuuden sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyttäminen (lupamääräys 8)
Hallinto-oikeus hyväksyy luvan saajan vaatimuksen lupamääräyksen muuttamisesta ja on täsmentänyt määräystä siten, että luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista tarvittaessa lainvoimainen poikkeuslupa.
Kalatalousmaksun käyttösuunnitelman laatiminen (lupamääräys 9b)
Luvan saaja on valituksessaan vaatinut kalatalousmaksuun liittyvän käyttösuunnitelman laatimisvelvoitteen poistamista. Vesilaki ei edellytä, että kalatalousmaksun käyttösuunnitelman laatiminen olisi luvan saajan velvoite. Vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan aluehallintovirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä.
Rapuja ja ravustusta koskeva selvitysvelvoite (lupamääräys 9c)
Maa- ja metsätalousministeriön 15.7.2014 hyväksymän kansallisen rapustrategian vuoteen 2022 tavoitteena on muun muassa, että maamme alkuperäinen jokirapu säilytetään hyödynnettävänä lajina, ja sen elinympäristöjä ja kantoja suojellaan, hoidetaan ja elvytetään koko sen levinneisyysalueella ja rapuruton leviämistä ehkäistään uusin diagnoosi-, torjunta-, seuranta- ja viestintäkeinoin. Strategiassa mainitaan myös, että usein vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupahakemuksissa todetaan, että rapukanta on hävinnyt ruton seurauksena ennen toimenpiteitä, ja siksi ravuntuotanto jätetään huomioimatta, vaikka se voitaisiin palauttaa. Oulujoen vesistöalue ja sen pohjoispuoliset vesistöalueet on määrätty jokiravun suoja-alueiksi.
Neuvoston direktiivin (92/43/ETY, ns. "luontodirektiivi") luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta liitteessä V on luetteloitu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden
ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen säätelyä. Liitteessä on mainittu jokirapu, ja jäsenmaiden tulee raportoida direktiivin artiklan 17 mukaisesti kuuden vuoden välein näiden lajien suotuisasta suojelutasosta.
Katselmustoimituksen kalatalousasiantuntija on esittänyt korvausta ravustuksen tuoton menetyksestä Sieriniemen kaarteen alueella. Aluehallintovirasto on päätöksessään todennut, että Sierilän vaikutusalueella ennen voimalaitoksen vesistöön vaikuttavan rakentamisen aloittamista tavattu rapurutto hävittää alueen rapukannan kokonaan tai heikentää kannan ravustuskelvottomaksi. Tämän perusteella aluehallintovirasto on katsonut, että hankkeesta ei aiheudu korvattavaa vahinkoa. Hallinto-oikeus ei pidä selvitettynä, että rapurutto tuhoaa täysin alueen rapukannan.
Valittajat ovat toimittaneet valituksensa liitteinä selvitystä alueen rapukannoista ja ravustuksesta ja vaatineet asiassa korvauksia. Luvan saaja on hakemusvaiheessa velvoitettu toimittamaan lisäselvitystä vaikutusalueen rapukantojen tilasta. Luvan saaja on tehnyt alueella koeravustuksia neljän päivän ajan. Kalatalousasiantuntija on pitänyt luvan saajan lisäselvitystä minimivaatimukset täyttävänä. Hallinto-oikeus katsoo, että luvan saaja ei ole esittänyt hakemuksessaan riittävää tietoa ravuista ja ravustuksesta, ja että katselmustoimituksessa ja asiakirjoista saatua tarkempaa ja varmempaa selvitystä Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueen ravustuksesta ja rapukannasta on mahdollista saada vielä ennen laitoksen rakentamisen aloittamista. Hallinto-oikeus velvoittaa luvan saajan selvittämään ennen laitoksen rakentamisen aloittamista alueen rapukannan tilan ja ravustuksen tuoton sekä laatimaan ehdotuksen mahdollisesti tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä.
= = =
Lupamääräysten tarkistamisen määräaika (lupamääräys 11d)
Luvan saaja on vaatinut säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistamista koskevan lupamääräyksen 11d muutettavaksi siten, että lupamääräykset tulee tarkistaa viidentoista vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöön ottamisesta. Korkalon, Rovaniemen ja Viirin osakaskunnat ovat vastineessaan vastustaneet määräajan pidennystä, mutta yhtyneet luvan saajan käsitykseen siitä, että hankkeen kaikkia vaikutuksia ei voida havaita viidessä vuodessa. Hallinto-oikeus on katsonut, että lupamääräykset on tarkoituksenmukaista tarkistaa kymmenen vuoden kuluessa laitoksen valmistumisesta. Määräaika ei estä panemasta vireille hakemusta mahdollisten ennalta arvaamattomien vahinkojen selvittämisestä ja ratkaisemisesta ennen määräajan umpeutumista.
Valtioneuvoston hyväksymän kalatiestrategian mukaan kalakantojen erityyppisten hoitomuotojen vaikutuksista saatujen uusien tietojen perusteella kalatalousvelvoitteita tulisi ohjata osaksi monitavoitteista vesistöjen ja kestävän kalakantojen hoidon ja kalastuksen järjestämistä sekä vesistöjen ekologisten tilatavoitteiden saavuttamista. Avainasemaan ovat nousseet erityisesti kalojen luonnonlisääntymistä tukevat toimenpiteet. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että kalatien rakentamista ja vaikutuksia on tarpeen arvioida voimalaitoksen lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä.
Korvaukset tonttialueista (lupamääräys 12)
Padotusalueelle jäävät tai vettyvät ranta-alueet on aluehallintoviraston päätöksessä määrätty korvattavaksi pääosin metsämaan luokituksen mukaisena,yksikköhinnat 90-440 euroa/ha, peltomaan luokituksen mukaisena, yksikköhinnat 600-3 400 euroa/ha tai luokituksella E (osittain veden alle jäävällä rakennetulla alueella oleva käyttörannan alue), yksikköhinta 2 400 euroa/ha. Tonttikuvioina on määrätty korvattavaksi vain alueita rakennusten kohdalta ja läheisyydestä, yksikköhintoina 2–5 euroa/m2. Näitä korvausperusteita soveltaen eräät ranta-alueet, jotka käyttötavaltaan ja kooltaan yleisesti ymmärretään tonteiksi, on määrätty korvattavaksi huomattavasti tonttikuvioita alemman yksikköhinnan mukaan. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2003:22 ilmenevän periaatteen mukaan rakennuspaikan arvoon sisältyvä rakennusoikeuden arvo jakaantuu tasaisesti koko tontin alueelle eikä tonttikokoa olevaa käyttöyksikköä ole syytä jakaa eriarvoisiin osiin. Hallinto-oikeus katsoo, että vahinkoalueiden arvo tonttimaana perustuu vesistön läheisyyteen, eikä se seikka, että korkeustasoltaan muuten rakennuskelpoisen tontin alimmat rantakaistaleet saattavat olla ajoittain tulvanuhanalaisia, vähennä niiden arvoa tontin keskeisenä virkistysalueena.
Hallinto-oikeus katsoo, että eräissä kohteissa sovellettu käytäntö ei johda vesilain 11 luvun 5 ja 6 §:ssä säädetyn täyden korvauksen periaatteen toteutumiseen. Suoritettavat maisemointi- tai rannansuojaustyöt eivät kata vahinkoa. Jäljempänä valittajakohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeus korottaa aluehallintoviraston päätöksen liitteen 2.B korvausluettelon korvauksia tilojen Kuusenlahti 698-401-67-14, = = =, Hiekkala II 698-409-4-101, Jokiväylä 698-409-9-162 = = = osalta.
Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan vahingon korvaaminen (lupamääräys 12)
= = =
Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella (lupamääräys 12)
Aluehallintoviraston päätöksessä on määrätty korvausta virkistyskäyttöhaitasta vain voimalaitoksesta alavirtaan välillä Petäjäniemi-Olkkakoski sijaitseville tiloille ja toimitusmiesten esittämät virkistyshaittakorvaukset patoallasalueelle on luvan saajan vaatimuksesta poistettu.
Vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuna vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä on korvattava:
1) edunmenetys, joka johtuu tämän lain nojalla toiselle myönnetystä käyttöoikeudesta taikka oikeudesta lunastaa kiinteätä tai irtainta omaisuutta;
2) kiinteän tai irtaimen omaisuuden tai sen osan muusta kuin 1 kohdassa mainitusta syystä aiheutuva menettäminen, vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen, sen tuoton vähentyminen, myyntiarvon aleneminen sekä omistusoikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen sellaiseksi luettuna myös omaisuuden siirtämisestä ja toisenlaiseksi muuttamisesta johtuvat kustannukset;
3) ---
Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2006:59 katsonut, että yksinomaan maisemallinen haitta, joka johtuu ainoastaan kiinteistön alueen ulkopuolella tapahtuvasta muutoksesta, edellyttää korvauksen määräämistä vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vain siinä poikkeustapauksessa, että kiinteistön omistajalla olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella on suojattu oikeusasema maisemassa tapahtuvia muutoksia vastaan. Asian arvioinnissa oli otettava huomioon kiinteistön etäisyys maiseman muutoksesta, asianomaisen maa-alueen käyttö sekä muut olosuhteet alueella, maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kaavan sisältö, mikäli sellainen on voimassa kiinteistöllä tai lähialueella, sekä maankäytön muutoksen muut edellytykset. Lisäksi huomiota oli kiinnitettävä muutoksen voimakkuuteen, välittömyyteen ja odottamattomuuteen.
Hallinto-oikeus toteaa, että toisin kuin viitatussa oikeustapauksessa nyt ei ole arvioitavana vain yksittäisen rakennelman aiheuttama maiseman muutos, vaan koko vesistöympäristön ja sen käyttömuotojen muutos Vanttauskoskelta Sieriniemeen ulottuvalla noin 30 kilometrin pituisella jokiosuudella. Hankkeen seurauksena vuolasvirtainen jokimaisema muuttuu järvimäisemmäksi. Erityisesti koski- ja karikkopaikkojen muuttuminen suvantomaisiksi koetaan merkittävänä muutoksena paitsi maiseman muuttumisen myös koskikalastusmahdollisuuden menettämisen johdosta. Myös äänimaisema on osa asukkaiden tärkeäksi kokemaa luontokokonaisuutta. Alkuperäinen jokiluonto ja maisema muuttuvat muuallakin, kun ranta-alueita joudutaan suojaamaan ja rakentamaan ja uimiseen ja virkistäytymiseen käytetyt hiekkasärkät katoavat. Venekulkuyhteys Rovaniemen suuntaan katkeaa. Korvattavuuden arvioinnissa on otettava huomioon, että vesistön virkistyskäyttömahdollisuudet eivät hankkeen seurauksena lopu vaan muuttavat muotoaan. Kun vedenkorkeuden ja veden virtausnopeuden vuorokautinen vaihtelu pienenee, edellytykset talvikauden virkistyskäytölle paranevat. Kun vedenkorkeus nousee ja vedenkorkeusvaihtelu vähenee, veneily ja veneenpito helpottuvat. Rantojen suojauksella ja maisemoinnilla voidaan vähentää aiheutuvia haittoja.
Näihin seikkoihin perustuen hallinto-oikeus katsoo, että ei ole perusteita määrätä korvausta virkistyskäyttöhaitasta yleisesti kaikille patoaltaan rakennetuille kiinteistöille. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin asiakirjoista saatavan tiedon ja hallinto-oikeuden tarkastuksella tehtyjen havaintojen perusteella, että eräillä Tervakarin, Tennilänkarin ja Tikkasenkarin läheisyydessä sijaitsevilla kiinteistöillä muutos luonnontilaisesta koskesta kivikkoineen ja koskikalastusmahdollisuuksineen on niin merkittävä, että edellä selostetun lainkohdan mukaiset korvattavuuden edellytykset täyttyvät. Sen johdosta hallinto-oikeus määrää kertakaikkisen korvauksen virkistyskäyttöhaitasta tiloille Tervakari 698-402-1-50, Saari 698-402-74-5 (nykyisin Peurakorva 698-402-74-8), = = =, Hiekkala II 698-409-4-101, = = = ja arvioi korvauksen määräksi 6 000 euroa tilaa kohti.
Näiden lisäksi hallinto-oikeus toteaa tilan Törmälä 698-409-30-7 osalta seuraavaa: Tila sijaitsee patoaltaan alaosassa voimalaitostarkoituksiin lunastetun alueen vieressä. Jokiuoman sulkeva maapato rakenteineen sijoittuu tilalla olevasta omakotitalosta aukeavan jokimaiseman keskeiseen kohtaan noin 400–450 metrin etäisyydelle talosta. Se on niin hallitseva keinotekoinen elementti maisemassa, että vaikka se sijoittuukin kokonaan Törmälän tilan ulkopuolelle ja yleiskaavassa erityisalueeksi osoitetulle alueelle, hallinto-oikeus määrää tilalle kertakaikkisena korvauksena aiheutuvasta maisemahaitasta ja muusta virkistyshaitasta 6 000 euroa.
Muilta osin hallinto-oikeus hylkää esitetyt korvausvaatimukset, jotka liittyvät patoaltaan kiinteistöjen virkistyskäyttöön, maisemaan ja myyntiarvoon tai kalastusmahdollisuuksien menetykseen.
Nyt määrätyistä korvauksista tehdään lisäys lupamääräykseen 12 (liite 2.H).
Muut kiinteistökohtaiset muutokset
Hallinto-oikeuden perustelut ilmenevät jäljempää kohdasta Kiinteistökohtaiset perustelut.
2.2.4.3. Hallinto-oikeuden perustelut vaatimusten hylkäämiselle
Luvan saajan lunastusvaatimukset
Vesilain 3 luvun 4 §:n mukaan voimalaitoksen rakentamisen osalta noudatetaan, mitä lain 2 luvun 7–10 §:ssä on säädetty (muun muassa käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksistä). Lisäksi voidaan hakijalle samoin edellytyksin myöntää oikeus lunastaa toiselle kuuluva alue laitoksen tonttia tai rakennuspaikkaa, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten.
Luvan saaja vaatinut, että voimalaitostonttiin toisesta päästään liittyvät rantapatojen alueet tiloista Leppälä 698-401-26-286 ja Huhta 698-401-56-37 (rantapato 2), Kuusenlahti 698-401-67-10, Törmälä 698-409-30-7 ja Saaritila 698-409-16-30 (rantapato 3) sekä Viirilä-Alamommo 698-409-16-68 (rantapato 4) määrätään luvan saajan lunastettavaksi. Ne ovat luvan saajan mukaan käyttötarpeeltaan sellaisia alueita, joihin luvan saajalle tulee myöntää vesilain säännösten mukaisesti lunastusoikeus. Hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirasto, että luvan saajan vaatimuksessa mainittujen rantapatojen alueiden käyttötarkoitusta ei ole pidettävä vesilain 3 luvun 4 §:n tarkoittamana käyttönä. Rantapadon sijoittaminen alueelle ei edellytä voimalaitoksen rakentajan omistusoikeutta alueeseen. Alueen omistajalla voi olla tarvetta käyttää aluetta edelleen niin, ettei se ole ristiriidassa rakentajan käyttötarkoituksen kanssa. Kun alueiden omistajat ovat joko vastustaneet lunastusta tai eivät ole ainakaan nimenomaisesti suostuneet siihen, edellytyksiä lunastukselle luvan saajan vaatimuksesta ei ole.
= = =
Mikäli lunastuslupaa vettyvällä alueella oleville rakennuksille ei myönnetä, luvan saaja vaatii korvausten sisältämän puolitoistakertaisuuden poistamista ja korvausten määräämistä yksinkertaisena käyvän hinnan mukaisesti.
= = =
Aluehallintoviraston määräämät korvaukset vettyvällä alueella olevista rakennuksista perustuvat hakemuksessa ja katselmuskirjassa käytettyyn laskutapaan, jossa rakennuksille määritelty käypä arvo (tekninen nykyarvo, jossa on otettu huomioon rakennuksen ikä ja kunto) on kerrottu luvulla 1,5. Vaikka luvan saajan lunastusvaatimusta ei ole hyväksytty, aluehallintovirasto ei ole alentanut korvaussummia tilojen omistajien vahingoksi. Korvaukset on määrätty katselmuskirjan esityksen mukaisiksi, ellei korvauksista ole muistutettu. Aluehallintovirasto on viitannut siihen seikkaan, että luvan saajalle nyt ei koidu purku- tai siirtokustannuksia,
joita olisi tullut, jos rakennusten lunastus olisi määrätty. Aluehallintovirasto on myös todennut, että korvauksen maksamisen jälkeen luvan saaja ei vastaa rakennuksille aiheutuvista vahingoista.
Vettyvällä alueella olevat rakennukset jäävät nykyisten omistajien omistukseen ja käyttöön ja niiden purkaminen tai mahdollinen tuleva käyttötapa jää omistajan harkintaan. Koska ne sijaitsevat vettyvällä alueella, niiden nykyistä vastaava käytettävyys menetetään osaksi tai kokonaan, riippuen korkeusasemasta ja käyttötavasta. Syntynyt vahinko on täysimääräisesti hyvitettävä. Hallinto-oikeus katsoo, että määrätyt korvaukset vettyvälle alueelle jäävistä rakennuksista eivät ole määrältään ristiriidassa täyttä arvoa vastaavan korvauksen periaatteen kanssa ja aluehallintoviraston perusteluihin viitaten pysyttää korvaukset.
Vahinkojen ja haittojen estämiseen sovellettava säännös
Vesilain 2 luvun 3 §:n mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten: 1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle; 2) ettei kalakantaa vahingoiteta; 3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä: a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista; b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa; c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä 4) että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.
Kalatien rakentaminen
Kemijoki Oy on hallinto-oikeuden tarkastuksella ilmoittanut olevansa valmis rakentamaan Sierilän voimalaitoksen yhteyteen kalatien erillisenä hankkeena osana laajempaa Ala- ja Keski-Kemijoen kalatiehanketta. Nyt käsiteltävänä olevaa hakemusta Sierilän voimalaitoksen rakentamiseksi ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa.
Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken ja Valajaskosken voimalaitospadot estävät virtakutuisten kalojen nousemisen merestä Sierilän alapuolelle. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen Sierilän ja Vanttaus-
kosken voimalaitosten välillä ei ole kalastollisesti ja kalastuksellisesti tärkeitä koskialueita. Hallinto-oikeus katsoo, että tämän vuoksi kalatien rakentamista nyt Sierilän voimalaitokseen ei ennen alapuolisten kalateiden rakentamista voida pitää tarkoituksenmukaisena Kemijoessa elävien virtakutuisten vaelluskalojen tai merestä mahdollisesti nousevien vaelluskalojen lisääntymisen turvaamiseksi. Sierilän voimalaitokselta ala- ja ylävirtaan olevilla vesialueilla elävien muiden kalojen ja vesieliöiden elämänkiertoa palvelee Mukkaojan ohitusuoma. Kalakannan hoitoa varten aluehallintovirasto on määrännyt kalatalousmaksun ja kalanpoikasten istutusvelvoitteen. Hallinto-oikeus hylkää vaatimukset kalatien rakentamisesta nyt.
Luvan saajan vaatimukset juoksutusmääräysten muuttamisesta
Hallinto-oikeus hylkää luvan saajan vaatimukset voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeusvaihtelun lisäämisestä ja määräyksen 1.10.–31.5. vähintään 20 m3/s juoksutuksen poistamisesta.
Olkkakosken ja Sierilän voimalaitoksen välillä on runsaasti jokivarsiasutusta. Lisääntyvä vedenkorkeuden vaihtelu voimalaitoksen alapuolella aiheuttaisi haittaa asuinkiinteistöjen rannankäytölle, Rovaniemeltä Raudanjoelle johtavan venereitin käytölle ja kalastukselle Olkkakosken ja Sierilän välillä.
= = = Vähimmäisjuoksutus 20 m3/s kesäajan ulkopuolella on tarpeen joen vedenlaadun turvaamiseksi.
Vaatimus tasaisesta juoksutuksesta viikonloppuisin 1.7.–31.8. (lupamääräys 2)
Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnat ovat vaatineet lupamääräyksen 2 muuttamista siten, että lauantaisin ja sunnuntaisin 1.7.–31.8. välisenä aikana edellytetään kiinteää juoksutusmäärää, joka on enintään 200 m3³/s. Luvan saaja on vastineessaan ilmoittanut, että Kemijärven säännöstelyluvan mukaiset säännöstelyrajat ovat kyseisenä aikana +148,35–+149,00 m. Kemijärven säännöstelysuositus edellyttää, että vesipintaa lasketaan kohti alarajaa kesän edetessä elokuun loppua kohti. Hallinto-oikeus katsoo, että vaatimus tasaisesta juoksutuksesta Sierilän voimalaitoksella voi johtaa ristiriitaan Kemijärven säännöstelyluvan kanssa, joten vaatimus kiinteästä juoksutuksesta vaaditulla tavalla on hylättävä.
= = =
Vesijohdot ja jätevesien käsittely (lupamääräys 4)
Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 4 velvoittanut luvan saajan vastaamaan siitä, että padotusaltaan alle jäävien vesijohtolinjojen siirrot toteutetaan Rovaniemen kaupungin, Napapiirin Vesi Oy:n ja Kemijoki Oy:n 25.4.2005 tekemän sopimuksen mukaisesti, kuitenkin ennen vedenkorkeuden nostamista.
Mikäli tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että vedenkorkeuden noston seurauksena viemärin, puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta estyy tai vaikeutuu, luvan saajan on, ellei asiasta toisin sovita, korjattava viipymättä epäkuntoiseksi tulevat viemäröintijärjestelmät rakentamalla Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla tiloille uudet vähintään samantasoiset järjestelmät kuin tiloilla on ollut aluehallintoviraston päätöksen antohetkellä.
= = =
Maisema, koskiperinne ja perinnemaisema (lupamääräys 7)
Lupahakemukseen liitetyn selityksen mukaan Sierilän vaikutusalue kuuluu maisemaltaan Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun. Oman leimansa maisemakuvalle antavat mittavat, hienojakoiset jokisedimentit ja kerrostumat jyrkkine eroosiotörmineen. Merkittäviä maisema-alueita ovat joen voimakkaat mutkat Oikaraisessa ja Sieriniemessä sekä kapenevat, karikkoiset jokiosuudet Körkönkarin, Tikkasenkarin ja Tervakarin alueilla. Vaikutusalueella sijaitsee Körkön kulttuuriympäristö, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde.
Aluehallintovirasto on määrännyt luvan saajan tekemään maisemointityöt hakemuksen liitteenä 29 olevan Sierilän voimalaitoksen maisemasuunnitelman osoittamien periaatteiden sekä katselmustoimituksen toimitusmiehille 16.11.2007 täydennyksenä toimitettujen piirustusten mukaisesti. Valtakunnallisesti arvokkaalla PP:n kulttuurimaisema-alueella sijaitsevan Uusikörkön tilan peltojen viljeltävyyden ja arvokkaan maiseman turvaamiseksi aluehallintovirasto on määrännyt luvan saajalle velvoitteen suunnitella toimenpiteet alueelle asianosaisia kuullen ja jättää erillinen hakemus aluehallintovirastolle kulttuurimaiseman säilyttämiseksi.
Määrätyt maisemointityöt kohdistuvat vedenkorkeuden nostosta aiheutuvan maiseman muutoksen hallintaan. Karikkoisten virtapaikkojen maisemaelementin muutoksen hallitsemiseksi ei ole esitetty toimenpiteitä eivätkä ne olisi hankkeen tarkoitus, vesivoiman (koskivoiman) käyttöönotto, huomioon ottaen mahdollisiakaan. Hallinto-oikeus on katsonut, että aluehallintoviraston määräämät maisemointityöt ovat hankkeesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi riittävät. Maisemointityötä lisäämällä ei saavutettaisi merkittävää maisemahyötyä ilman, että työn kustannukset lisääntyisivät kohtuuttomiksi hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna. Koskiperinteisiin liittyvästä virkistyskäyttömahdollisuuden menetyksestä on edellä määrätty maksettavaksi korvausta koskenrantakiinteistöjen omistajille.
= = =
Istutusvelvoite (lupamääräys 9)
Rakentamisen aikaisen samentumisen aiheuttaman haitan korvaaminen
Hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirastokin, että katselmuskirjassa kalatalousasiantuntijan esittämä arvio ennalta arvioitujen vahinkojen määrästä sekä toimenpiteistä on riittävä. Näin ollen osakaskuntien vaatimus rakentamisaikaisen vuotuisen kirjolohen istutusvelvoitteen muuttamisesta hylätään.
Muut istutukset
Harjuksen ja taimenen istutusten osalta hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirastokin, että Kemijoen pääuoman sekä Sierilän altaaseen laskevien jokien yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvat muut kuin korvausmääräyksessä ja aluehallintoviraston päätöksessä liitteessä 2 korvattavaksi määrätyt vahingot ehkäistään Kemijoen pääuoman ja sivujokien olosuhteissa tarkoituksenmukaisimmin kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä. Vaatimus harjuksen ja taimenen istutuksista Kemijoen pääuomaan sekä sivujokiin hylätään.
Kalatalousmaksu (lupamääräys 9)
Aluehallintovirasto on päätöksessään kalatalousmaksua määrättäessä ottanut huomioon luvan saajan esityksen maksun suuruudesta, rahanarvon muutoksen sekä katselmuskirjassa kalatalousasiantuntijan esittämän kalatalousmaksun sekä esitettyjen kalanistutusten määrän ja niiden rahallisen arvon. Kalataloudellisten vahinkojen korvausesityksen hallinto-oikeus katsoo perusteiltaan oikeaksi. Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnan sekä ELY-keskuksen vaatimukset kalatalousmaksun korottamisesta ja luvan saajan vaatimus kalatalousmaksun alentamisesta hylätään.
= = =
Kala- ja raputaloustarkkailu (lupamääräys 10e)
Aluehallintovirasto on tarkkailua koskevassa lupamääräyksessä 10e kala- ja raputaloustarkkailu määrännyt, että "Käytön aikaista tarkkailua on tehtävä viisi vuotta, jonka jälkeen tarkkailu on tehtävä osana Kemijoen kalataloudellista yhteistarkkailua". Hallinto-oikeus katsoo, että tämä määräys on riittävä ja hylkää osakaskuntien vaatimuksen tarkkailumääräyksen muuttamisesta.
Käyttöoikeus-, lunastus- ja vahingonkorvaukset (lupamääräys 12)
Hallinto-oikeus on osittain muuttanut ja enemmälti hylännyt käyttöoikeus-, lunastus- ja vahingonkorvauksiin kohdistuvat vaatimukset. Muutokset on perusteltu edellä kohdassa Perustelut lupamääräysten muuttamiselle ja jäljempänä Valittajakohtaiset ja kiinteistökohtaiset perustelut vaatimusten hyväksymiselle ja hylkäämiselle.
Vesivoimakorvaus Korkalon osakaskunnalle (lupamääräys 12, liite 2A)
Korkalon osakaskunta on vaatinut sille määrätyn yhteensä 22 575 euron vesivoimakorvauksen korottamista siten, että sen omistamasta vesivoimasta tulee maksaa korvaus sen hyödyn perusteella, joka vesivoiman käyttöönotosta saadaan. Vaadittu määrä 172 000 euroa (nettonykyarvo) kuvastaa sitä pääomitettua nettotuottoa, joka saataisiin valjastamalla vesivoima.
Vesilain 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan käyttöoikeuskorvausta määrättäessä sovelletaan lunastuslain (laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastamisesta) säännöksiä korvauksen määräämisen perusteista, ellei vesilaissa ole toisin säädetty. Lunastuslain 30 ja 31 § huomioon ottaen lunastuskorvaus on määrättävä sen mukaan, mitä luovuttaja menettää eikä sen mukaan, mitä lunastaja saa, eikä korvausta määrättäessä oteta huomioon suunnitellun yrityksen korvausta lisäävää vaikutusta. Osakaskunnalle määrättävä korvaus ei näin ollen voi perustua siihen hyötyyn, jonka luvan saaja saa valjastamalla vesivoiman. Vesilain 11 luvun 6 §:n nojalla korvaus on kuitenkin puolitoistakertainen. Hal³linto-oikeus hylkää vaatimuksen ja viittaa aluehallintoviraston korvausperusteisiin.
Korvaukset kalastosta ja kalastuksesta (lupamääräys 12, liite 2D)
Saalismenetysten ja poikastuotantoalueiden menetysten korvaukset
Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnat ovat vaatineet saalismenetyskorvausten korjaamista elinkustannusindeksillä kertoimella 1,07 ja korvauksiin lisättäväksi erikseen korvaukset poikastuotantoalueiden menetyksestä katselmustoimituksen kalatalousasiantuntijan lausunnossa esitetyllä tavalla ja korjattuna elinkustannusindeksillä. Luvan saaja on vaatinut saalismenetysten korvausten perusteena käytettäväksi kalan vähittäismyyntihinnan sijasta tuottajahintaa ja vähennettäväksi korvattavan saaliin määrästä perkaustappiona 20 %.
Hallinto-oikeus toteaa, että oikeuskäytännössä kalan saalismenetysten korvausperusteet vaihtelevat vesistöjen ja hankkeiden mukaan tapauskohtaisesti. Nyt on kysymys virkistys- ja kotitarvekalastukselle aiheutuvan vahingon korvaamisesta kalastusoikeuden haltijoille. Vapaa-ajan kalastajat arvostavat luonnosta saatavia elämyksiä ja virkistäytymistä enemmän kuin saaliin määrää. Kalaveden arvoon ja suosioon vaikuttaa oleellisesti, kuinka paljon ja mitä kalalajia vesistöstä on pyydystettävissä. Osakaskunnat kalastusoikeuden haltijoina ovat kalastuslain mukaan ensi kädessä velvollisia järjestämään kalastuksen ja kalakannan hoidon niin, että kalastusta harjoitettaessa pyritään vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut käyttää korvausperusteena kalan vähittäismyyntihintaa, kun kysymyksessä on virkistyskäyttökalastus ja korvaus kattaa koko kalan tuotantoketjun kalavedestä kuluttajalle. Aluehallintoviraston päätöksestä ei ilmene, onko korvausperusteena peratun vai perkaamattoman kalan vähittäismyyntihinta. Käytettäessä korvausperusteena kalan vähittäismyyntihintaa sen voidaan katsoa kattavan myöskin poikastuotannon. Näillä perusteilla hallinto-oikeus hylkää osakaskuntien vaatimuksen korvauksen korottamisesta = = =.
= = =
Viehekalastuslupatulot
= = = Osakaskunnat ovat katsoneet, ettei allasalueelle tule vetouistelijoita ja esittävät, että kalatalousasiantuntijan arvio lupatulojen menetyksestä on oikea.
Sierilän hankkeen takia vaikutusalueen koski- ja virtapaikoista häviävät Körkönkari, Tikkasenkari, Tervakari-Tennilänkari ja Viirinkylän alue. Lisäksi Kampsa- ja Kuohunkijokien alaosalla, Sieriniemen kaarteen alueella ja Vuoskuojansuulla virtaukset heikentyvät. Pääuoman virtapaikoista jää jäljelle Olkkakoski. Pinta-alallisesti koski- ja virtapaikoista häviää (71,5 ha–27,73 ha = 43,77 ha) noin 70 %. Kalatalousasiantuntija on lausunnossaan esittänyt lupatulojen menetykseksi 70 %. Aluehallintovirasto on katsonut, että kalatalousasiantuntijan arvio viehekalastuslupatulojen vähenemisestä on oikea. Aluehallintovirasto on kuitenkin samalla arvioinut, että hankkeen seurauksena vaikutusalueen vetouistelulupatulot ovat noin 10 % nykyisistä viehetuloista ja ottanut tämän huomioon korvauksia määrättäessä.
Viehelupatulojen pohjana olevien selvitysten epävarmuus huomioiden hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston määräämä viehelupatulojen menetys on oikeansuuntainen. = = = osakaskuntien valitukset on siten hylättävä.
= = =
Korvaukset rapuvahingoista
Hallinto-oikeus hylkää rapujen korvaamista koskevat luvan saajaa kohtaan tehdyt vaatimukset tässä vaiheessa, mutta velvoittaa luvan saajan selvittämään ennen laitoksen rakentamisen aloittamista alueen rapukannan tilan ja ravustuksen tuoton sekä laatimaan ehdotuksen mahdollisesti tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä sekä mahdollisista korvauksista edellä lisätyn lupamääräyksen 9c mukaisesti.
2.2.4.4. Valittajakohtaiset ja kiinteistökohtaiset perustelut vaatimusten hyväksymiselle ja hylkäämiselle (hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten numerojärjestys, siltä osin kuin nyt on kysymys)
Lapin ELY-keskus/kalatalous (valitus 2) (KHO 25)
Hallinto-oikeus viittaa edellä lupamääräykseen 1 tekemäänsä lisäykseen varautumisesta kalatien rakentamiseen myöhemmin ja lupamääräykseen 9 lisäämäänsä rapuja ja ravustusta koskevaan selvitysvelvoitteeseen ja hylkää vaatimukset enemmälti. Kalatalousmaksun korottamista koskeva vaatimus on hylätty edellä perustelujen kohdasta Kalatalousmaksu ilmenevin perustein.
= = =
F ja G, tila Tervakari 698-402-1-50 (valitus 6) (KHO 2)
Tervakarin tila sijaitsee Kemijoen rannalla Tervakarin kohdalla siten, että rannan avautumissuunta on itään ja etelään. Vakinaisessa asuinkäytössä oleva asuinrakennus sijaitsee törmän päällä ja tila jatkuu alas rantakivikkoon. Kapeneva jokiuoma kivikkoineen ja voimakkaine virtauksineen muodostaa tilan kohdalla monimuotoisen koskimaiseman siihen liittyvine äänielementteineen. Koska koskiluonto ja siihen liittyvät kalastus- ja muut virkistyskäyttötavat muodostavat niin keskeisen osan koko tilan ominaispiirteistä, hallinto-oikeus on määrännyt tilalle korvauksen virkistyskäyttöhaitasta siten kuin edellä perustelujen kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella ilmenee. Muuten hallinto-oikeus hylkää vaatimukset enemmälti ja viittaa aluehallintoviraston perusteluihin.
Valittajat ovat tehneet hallinto-oikeuteen 31.10.2014 saapuneessa vastinekirjelmässä vielä vaatimuksen tilansa lunastamisesta liittyen luvan saajan kannanottoihin rannansuojauksen toteuttamisesta. Vaatimusta ei ole tehty valitukselle säädetyn määräajan kuluessa eivätkä olosuhteet ole muuttuneet hallintolainkäyttölain 27 §:n tarkoittamalla tavalla, joten vaatimus on jätettävä tutkimatta. Hallinto-oikeus selvyyden vuoksi toteaa, että aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 5 luvan saaja on Tervakarin tilan kohdalla velvoitettu tekemään rannansuojaus (kohde R44). Erityisesti on vielä määrätty, että Tervakarin tilan rannansuojaukseen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan lähialueelta saatavia kiviä ottaen kuitenkin huomioon joen pohjan syöpymisvaara. Rannansuojaukset on määrätty tehtäväksi ennen vedenkorkeuden nostoa. Näitä määräyksiä ei ole hallinto-oikeudessa muutettu. Hallinto-oikeus pitää määräyksiä rannansuojauksesta riittävinä.
= = =
M ja N, tila Jokiväylä 698-409-9-162 (valitus 8) (KHO 6)
Jokiväylän tila on pinta-alaltaan 0,4350 hehtaaria ja muodoltaan kapea, rantaviivan pituus on alle 40 metriä. Tilalla sijaitsee vapaa-ajan asunto ja muita rakennuksia. Maastotarkastuksella havaittiin, että tilan keskeisin käyttöalue on päärakennuksen ja rannan välinen alue, joka on yhtenäistä hoidettua pihaa vapaa-ajankäyttöön tarkoitettuine laitteineen ja rakennuksineen. Sauna, varasto ja grillikatos joutuvat veden noston myötä vahinkoalueelle, ja luvan saaja on velvoitettu lupamääräyksessä 7 siirtämään ne omistajan osoittamaan paikkaan. Hallinto-oikeus katsoo, että vahinkoalue on korvattava tonttialueen yksikköhinnalla. Tila sijaitsee Kemijoen pohjoisrannalla noin 30 kilometrin etäisyydellä Rovaniemen keskustasta, avautumissuunta on etelään ja tilalle on tieyhteys. Vahinkoalueelle jää yli neljäsosa tontin maapinta-alasta. Tämä sekä tontin muoto ja muut kiinteistökohtaiset tekijät huomioon ottaen hallinto-oikeus pitää tonttikorvauksen yksikköhintana 5 euroa/m2. Padotusalueelle jäävän 0,107 hehtaarin osalta korvaus on 1,5-kertainen eli 8 025 euroa ja 0,013 hehtaarin suuruisen vettyvän alueen osalta 0,5-kertainen eli 325 euroa. Vaadittujen toimenpiteiden osalta hallinto-oikeus viittaa lupamääräykseen 3, jonka perusteella luvan saaja on velvollinen suorittamaan rannan maisemointitoimenpiteitä (maisemointikohde M10), ja lupamääräykseen 4, jonka mukaan luvan saajan on ennen vedenkorkeuden nostoa tilan omistajan tai haltijan ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla huolehdittava siitä, ettei vedenkorkeuden noston seurauksena viemärin, jäteveden puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta huonone Jokiväylän tilalla.
Muilta osin hallinto-oikeus hylkää vaatimukset viitaten perusteluihinsa edellä sekä aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin.
= = =
Z:n kuolinpesän osakkaat, tila Männikkö 698-409-4-24 (valitus 16) (KHO 13)
Männikön tilan rakennukset sijaitsevat korkealla jokitörmällä. Tilan pinta-ala on 1,05 hehtaaria. Jyrkkäreunaisen jokitörmän alaosasta jää padotusalueelle 0,132 hehtaaria ja vettyy 0,020 hehtaaria. Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 5 määrännyt tehtäväksi rannansuojauksen (kohde R14). Valittajan korvausvaatimukset myyntiarvon alenemisesta sekä kalastus- ja virkistyskäytön menettämisestä hylätään perusteilla, jotka ilmenevät edellä hallinto-oikeuden perustelujen kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella.
EE, tila Jokikumpu 698-401-56-32 (valitus 17) (KHO 15)
Jokikummun tilalla on vahinkoalueella kaksi palstaa. Joen pohjoisrannalla on vapaa-ajanrakennus ja kolme muuta rakennusta alueella, joka osaksi jää padotusalueelle, osaksi vettyvälle alueelle. Rakennettu osa maapohjasta, yhteensä 0,347 hehtaaria, on määrätty korvattavaksi tonttimaana, muu alue pohjoispuolella sekä joen eteläpuolen palstan vahinkoalue tilustyyppinsä mukaisesti metsä-, pelto- tai joutomaana, maapohjakorvauksia yhteensä 19 727,13 euroa. Rakennuksista on määrätty korvausta 64 947,72 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus viittaa perusteluihinsa edellä kohdassa Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella ja hylkää Korvan vaatimukset.
= = =
PP, tila Huhta 698-401-56-37 (valitus 17) (KHO 15)
Kiinteistö sijaitsee noin kaksi kilometriä voimalaitoksen yläpuolella Mukkaojan ohitusuoman lähtökohdassa. Rantapato 2 ja padon taustan kuivatusoja rakennetaan kiinteistön pihapiiriin. Aluehallintovirasto on määrännyt käyttöoikeudesta maksettavaksi korvausta yhteensä 25 837,60 euroa ja maisemahaitasta ja käyttöarvon alentumisesta 5 000 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
DD, tila Kampsanniemi 698-401-53-249 (valitus 17) (KHO 15)
Kiinteistö on Kampsajoen varrella olevaa metsätalousmaata, josta vähäinen osa jää veden alle tai vettyy. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston määräämä korvaus 82,94 euroa on riittävä ja näin ollen aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
LL, tila Päläkekoski 698-401-56-33 (valitus 17) (KHO 15)
Kiinteistö sijaitsee noin seitsemän kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Kiinteistöllä on palstat joen molemmin puolin. Vahinkoalue on pääasiassa metsää. Veden alle jää 1,823 ha ja vettyy 0,468 ha. Korvaussumma kokonaisuudessaan on 3 589,87 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
EE, tila Kuusiharju 698-401-56-30 (valitus 17) (KHO 15)
Kiinteistö sijaitsee noin seitsemän kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Kiinteistöllä on vapaa-ajanasunto pinta-alaltaan 23 m2, lato ja puucee sekä rakennuksen sokkeliperustus. Kiinteistön maa-alueesta huomattava osa jää veden alle. Loma-asunto jää vettyvälle alueelle. Maa-alue ja rakennukset on määrätty korvattavaksi. Korvaussumma kokonaisuudessaan on 51 461,84 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. = = = Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
GG, tilat Uusikörkkö 698-401-56-35 ja Hiekkaranta 698-401-56-41 (valitus 17) (KHO 15)
Kiinteistö Uusikörkkö sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla PP:n maisema-alueella. Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 7 alueelle on määrätty tehtäväksi maisemointisuunnitelma, joka käsitellään eri hakemuksesta. Hallinto-oikeus katsoo, että kiinteistölle aiheutuvat vahingot tulee arvioida tämän hakemuksen yhteydessä. Kiinteistön Hiekkaranta osalta Korva on hallinto-oikeuden tarkastuksella vaatinut vettyvien peltoalueiden täyttämistä. Luvan saaja on lisäselvityksessään suostunut täyttämään pellon kuviot 5 ja 6 ja ilmoittanut, ettei se vähennä vettymisestä määrättyä korvausta. Edellä olevan johdosta ja muuten aluehallintoviraston perusteluihin viitaten hallinto-oikeus hylkää valituksen.
KK, tila Keskitalo 698-401-56-36 (valitus 17) (KHO 15)
Kiinteistö sijaitsee noin seitsemän kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Vahinkoalue on pääasiassa maatalousmaata. Veden ja kaivuun alle jää 2,856 ha, vettyy 0,509 ha ja täyttöaluetta on 0,274 ha. Korvaussumma kokonaisuudessaan on 5 236,84 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
X ja Y, tila Petäjäniemi 698-401-26-410 (valitukset 17 ja 18) (KHO 12 ja 15)
Petäjäniemen tila sijaitsee Kemijoen varrella välittömästi suunnitellun voimalaitospadon alapuolella. Kiinteistöllä sijaitsee päärakennuksena loma-asuntokäyttöön tarkoitettu hirsirunkoinen lautaverhoiltu rakennus. Rakennus soveltuu ympärivuotiseen asumiseen. Rakennuksen runko on siirretty vuosisadan alussa rakennetusta peräpohjalaisesta talonpoikaistalosta Tervolan Ylipaakkolasta. Rakennuksen kerrosala on noin 301 m² ja huoneistoala 281 m². Lisäksi kiinteistöllä sijaitsee saunarakennus, varasto-/autotallirakennus, aitta, liiteri ja venevaja. Kiinteistön pihapiiri on nurmetettu, ympäröivä metsä on pääosin mäntypuustoa ja ranta hiekkapohjainen.
Valittajat ovat vaatineet kiinteistölleen aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä maksettavan korvauksen korottamista 190 000 euroon, mikä on 1/3 kiinteistönvälittäjän arvioimasta käyvästä arvosta 570 000 eurosta.
Aluehallintovirasto on määrännyt maksettavaksi korvausta virkistyskäyttöhaitasta 10 000 euroa ja maisemahaitasta 7 000 euroa. = = = Loma-asunnon ranta avautuu pääasiassa jokiosalle, jossa ei tapahdu sellaista muutosta, joka alentaisi merkittävästi kiinteistön arvoa.= = = . Aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
V ja W, tila Ahola 698-401-241-11 (valitus 19) (KHO 11)
Aholan tila sijaitsee voimalaitoksesta noin 2,5 kilometriä alavirtaan. Kiinteistöllä on lomarakennus, jonka lisäksi yleiskaavassa kiinteistölle on merkitty asuinrakennuspaikka. V ja W ovat vaatineet rannan kunnostamista ja suojausta sekä venelaiturin ja uimapaikan rakentamista, virkistyskäyttökorvausta 10 000 euroa ja korvausta myyntiarvon alentumisesta 30 000 euroa. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan kiinteistön rannat eivät kuulu rannansuojaussuunnitelmaan, mutta lupamää³räyksen 5 mukaisesti rannat on suojattava suunnitelmassa esitettyjen kohteiden lisäksi myös muualla hankkeen vaikutusalueella olevilla rakentamalla erityiseen käyttöön otetuilla tiloilla. Aluehallintovirasto on määrännyt kiinteistölle 698-401-241-11 korvausta virkistyskäyttöhaitasta 5 000 euroa. = = = Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa valittajien = = = vaatimuksesta. Määrätty korvaus kattaa kaikki vahingot.
S ja T, nyt Q ja R, tila Koivula 698-401-58-8 (valitus 21) (KHO 9)
Koivulan tilan 12,3 peltohehtaarista jää veden alle 3,581 hehtaaria ja 20,9 hehtaarin vuokrapelloista jää veden alle 6,2 hehtaaria eli elinkeinotoiminnassa käytettävästä pinta-alasta yhteensä noin 30 %. Tilalla on lypsykarjaa ja sen ohella hiehoja, vasikoita ja lihasonneja. Aluehallintovirasto on määrännyt Koivulan tilalle supistumishaittakorvausta 101 016 euroa. = = =
Yhtiön velvoittamiselle luovuttamaan vastikemaata ei ole perusteita ilman yhtiön suostumusta.
Hallinto-oikeus ei = = = tutki S:n hallinto-oikeuden tarkastuksella esittämää ja Koivuloiden 24.9.2014 hallinto-oikeudelle kirjallisesti toimittamaa vaatimusta Komotta- ja Kampsajoen vesivoiman korvaamisesta. Muutosta aluehallintoviraston päätökseen on tullut hakea 30.6.2011 päättyneen valitusajan kuluessa. Koivulan tilan osalta muutosta ovat hakeneet tilan silloiset omistajat S ja T. Q:n ja R:n tultua nyt tilan omistajiksi he voivat jatkaa tilan osalta tehtyä valitusta. Vaatimusten sisältö ei voi olla laajempi kuin määräaikana tehdyssä valituksessa. Sen johdosta uudet valitusajan jälkeen esitetyt vaatimukset on jätettävä tutkimatta.
= = =
K ja L, tila Alasierilä 698-409-29-23 (valitus 23) (KHO 5)
K:n ja L:n vakinainen asunto on Alasierilän tilan pohjoisosassa Kemijoen rannassa. Tilasta on lunastettu 0,052 hehtaaria alakanava-alueeksi ja 4,838 hehtaaria voimalaitosalueeksi. Lunastetut alueet on Oikaraisen kylän ja Jyrhämäjärven yleiskaavassa merkitty erityisalueeksi (E). Samassa yleiskaavassa Alasierilän tilalle on merkitty K:n ja L:n omakotitalon lisäksi kaksi rakennuspaikkaa Sieriniementien varteen asuintarkoituksiin ja lännemmäs Sieriniemeen kaksi lomarakennuspaikkaa. Ne eivät ole lunastettavalla alueella. Asuntotontit eivät rajoitu rantaan. Lomarakennuspaikkojen edessä rannassa on 15-20 metrin levyinen maakaistale Kemijoki Oy:n omistamaa tilaa 698-409-29-22.
Hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston ratkaisun perusteluihin ja toteaa, että rakennuspaikkavaraukset on tehty kaavaan samanaikaisesti kuin voimalaitosaluevaraus. Rakennuspaikkojen kaavan mukainen käyttötarkoitus ei siten muutu alkuperäisestä ja niille on mahdollista rakentaa kaavan mukaisesti, niiden ulkoisten tekijöiden vallitessa, mitkä olivat tiedossa jo kaavaa vahvistettaessa. Voimalaitoshankkeen toteuttaminen ei alenna sitä alueiden arvoa, joka niille on yleiskaavatontiksi merkitsemisen kautta tullut.
Lunastettu, oikeastaan lunastettava, maa-alue on korvausluettelossa hinnoiteltu metsämaana, tilustyyppi pääosin tuore kangasmetsä, osaksi kitumaa. Puustosta on määrätty erikseen korvaus. Sen lisäksi aluehallintovirasto on määrännyt erikoisarvon korvauksena 10 000 euroa. Erikoisarvon korvauksen määrää arvioidessaan hallinto-oikeus ottaa huomioon, että Alasierilän tilasta on lunastettu keskeiseltä paikalta lähes viiden hehtaarin alue yleiskaavan E-alueelta voimalaitos- ja alakanava-alueeksi ja että K:n ja L:n omakotitalo sijaitsee samalla tilalla lähellä tulevia rakentamis- ja läjitysalueita. Sen johdosta hallinto-oikeus harkitsee oikeaksi korottaa tilan erikoisarvon korvauksen 15 000 euroksi.
Työn suorittamisesta ja työnaikaisten haittojen minimoinnista on annettu määräykset lupamääräyksessä 1e). Työn suorittamisesta mahdollisesti aiheutuvista haitoista ja vahingoista on sovittava ja ne on viipymättä korvattava. Ellei asiasta päästä yksimielisyyteen, luvan saajan tulee saattaa asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Korvauksena matkan pidentymisestä on määrätty 1 927,20 euroa.
Läjitysalue tulee sijaitsemaan näköetäisyydellä K:n ja L:n talosta. Läjitysalueen sijainnista ja korkeudesta on lupamääräyksessä 1b määräykset. Saman lupamääräyksen mukaan läjitysalueiden yksityiskohtaisia maisemointisuunnitelmia laadittaessa luvan saajan tulee kuulla Lapin ELY-keskusta ja lähiympäristössä olevien tilojen omistajia. Suunnitelmissa tulee ottaa huomioon hakemussuunnitelman liitteessä 29 "Sierilän voimalaitoshankkeen maisemasuunnitelma" esitetyt periaatteet. Läjitysaluetta muotoiltaessa ja viimeisteltäessä tulee käyttää vaihtelevia pinnanmuotoja ja hyödyntää kasvukerroksena läjitysalueiden alle jäävien alueiden alkuperäistä tai vastaavaa pintamaata noin 10-20 cm:n kerroksena. Aluskasvillisuus ja puusto on palautettava kylvämällä ja istuttamalla. Läjitysalueiden täyttö, viimeistely ja maisemointi tulee toteuttaa vaiheittain ja siten ajoitettuna, että lähinnä asutusta ja tiestöä olevat alueet tehdään ensin. Hallinto-oikeus pitää annettuja määräyksiä riittävinä ja hylkää vaatimuksen läjitysalueen siirtämisestä. K:lle ja L:lle on aluehallintoviraston päätöksellä määrätty 7 000 euron korvaus virkistyskäyttöhaitasta. Enemmät korvausvaatimukset hylätään. = = =.
= = =
P, tila Törmälä 698-409-30-7 (valitus 25) (KHO 8)
P on valituksessaan vaatinut omakotitalonsa lunastamista käyvästä arvosta puolitoistakertaisena, jotta hän voi rakentaa uuden talon tontilleen kauemmas maapadosta. Luvan saaja on kiistänyt vaatimuksen katsoen, että vesilain mukaiset lunastamisen edellytykset eivät täyty.
Törmälän tila on maapinta-alaltaan 1,84 hehtaaria. Se sijaitsee Oikaraisen kylän ja Jyrhämäjärven yleiskaavassa asuntoalueeksi kaavoitetulla alueella välittömästi erityisalueeksi kaavoitetun alueen vieressä. Tila sijaitsee Kemijoen pohjoisrannalla ja rantaviivaa on 115 metriä. Lähellä rantatörmää sijaitsee omakotitalo, jonka edessä ennen jyrkästi laskevaa jokitörmää on 16 metrin levyinen tasainen nurmetettu piha-alue. Rantaan rakennettava maapato sijoittuu tälle piha-alueelle hakemukseen sisältyvän mallipoikkileikkauksen perusteella arvioituna noin 7 metrin etäisyydelle omakotitalosta. Padon harjakorkeus on noin 0,1 m hallinto-oikeuden tarkastuksella mitatun pihan pisteen yläpuolella. Padon harjalle tulee tie, joka on vain padon huoltoa palvelevassa käytössä. Rantapatoalueelle jää tilasta yhteensä 0,35 hehtaaria, johon on myönnetty pysyvä käyttö³oikeus.
Vesilain 11 luvun 7 §:n mukaan lunastaminen omistajan vaatimuksesta on mahdollinen seuraavasti:
Milloin tähän lakiin perustuvalla toimenpiteellä saatetaan toiselle kuuluva maa-alue pysyvästi veden alle taikka muutoin välittömästi aiheutetaan huomattavaa pysyväistä haittaa toisen kiinteistön tai siihen kuuluvan alueen käyttämiselle, voidaan käyttöoikeuden myöntämisen asemesta omistajan vaatimuksesta kysymyksessä oleva kiinteistö tai alue määrätä lunastettavaksi (1 mom.).
Jos osa kiinteistöstä lunastetaan omistajalta tai hän menettää mahdollisuuden sen käyttämiseen ja jäljelle jäävän osan käyttämiselle aiheutuu tästä huomattavaa pysyväistä haittaa, on koko kiinteistö omistajan niin vaatiessa määrättävä lunastettavaksi (2 mom.).
Niin ikään voidaan määrätä lunastettavaksi sellainen hyödyttömäksi käyvä kiinteä tai irtain omaisuus, josta sen omistajalla on oikeus vaatia korvausta tämän luvun 3 §:n 3 tai 5 kohdan perusteella, mikäli omistaja vaatii omaisuutta lunastettavaksi eikä ole katsottava, että hänen kohtuuden mukaan on tyydyttävä korvauksen saamiseen käyttöoikeuden menettämisestä (3 mom.).
Tämän pykälän nojalla suoritettava korvaus on puolitoistakertainen sellaisen alueen osalta, jota 6 §:n 1 momentissa tarkoitetaan (4 mom.).
Hallinto-oikeus toteaa, että omakotitalo on korkeusasemaltaan sellaisella tasolla, että veden nosto ja patorakenteiden rakentaminen eivät ennalta arvioiden vaikuta sen käytettävyyteen rakenteellisesti, ja tontti on pinta-alaltaan niin laaja, että se ei hankkeen johdosta muutu käyttökelvottomaksi. Lupamääräyksissä 4 ja 7 luvan saajalle on määrätty toimenpiteitä ja tarkkailuvelvoitteita asumisen turvaamiseksi, muun muassa maalämpöputkiston muutosten, viemärien, vesihuollon, jäteveden puhdistuslaitteiden ja imeytyskentän toiminnan sekä asuinrakennuksen ja pohjavedenkorkeuden tarkkailun suhteen. Lunastuksen edellytykset eivät siten täyty ja sitä koskeva vaatimus hylätään.
Rantapadon sijoittuminen välittömästi rakennuksen viereen aiheuttaa omistajalle haittaa, koska oleskeluun käytetty talon ja rantatörmän välinen piha-alue pienenee huomattavasti ja pihan laitaan tulee luonnontilasta poikkeava keinotekoinen rakenne. Hallinto-oikeus katsoo, että ilman luvan saajan suostumusta patoa ei voida patoturvallisuussyistä määrätä siirrettäväksi eikä madallettavaksi, ja hylkää tätä koskevan vaatimuksen. Padon sijainti ei ole sellainen seikka, joka edellä mainittujen lainkohtien nojalla oikeuttaisi omistajan saamaan lunastuksen talostaan, vaan haitat ovat korvattavissa rahakorvauksin. Aluehallintovirasto onkin määrännyt 10 000 euron haittakorvauksen piha-alueen poikki rakennettavasta maapadosta tilan käytettävyydelle aiheutuvasta haitasta, mitä määrää hallinto-oikeus pitää riittävänä.
P on korostanut joen poikki rakennettavasta padosta aiheutuvaa maisemahaittaa ja vaatinut sen korvaamista. Hallinto-oikeus on edellä kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella ilmenevästi määrännyt Törmälän tilalle 6 000 euron korvauksen. Vaatimus hylätään enemmälti. Hallinto-oikeus on edellä kohdasta Luvan saajan lunastusvaatimukset ilmenevästi hylännyt luvan saajan lunastusvaatimuksen rantapadon alle jäävään alueeseen.
Aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa on Törmälän tilan korvausten osalta lausuttu seuraavaa: "Katselmuskirjan esityksestä poiketen aluehallintovirasto määrää padon alle jäävää aluetta korvattavaksi tarkastuksella 18.8.2009 havaitun ja karttatarkastelun perustella 0,150 ha (katselmuskirjassa tonttialue on 0,056 ha) tonttialueena. Lisäksi aluehallintovirasto korottaa tilakohtaiset tekijät huomioon ottaen katselmuskirjan yksikköhintaa 5 euroon/m2 (katselmuskirjan yksikköhinta 4,78 euroa/m2). Loput patoalueesta eli 0,200 ha korvataan E-alueena, jonka yksikköhintaan ei ole korvausratkaisun perusteluista ilmenevästi ollut tarpeen tehdä muutoksia." Liitteen 2.B korvausluettelossa tilan korvaukset ovat kuitenkin jääneet katselmuskirjan mukaisiksi. Hallinto-oikeus oikaisee tämän virheen ja korottaa korvausluettelon käyttöoikeuskorvaukset perusteluissa tarkoitetun mukaisiksi.
Muilta osin hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston perusteluihin ja hylkää vaatimukset enemmälti.
AA ja BB, tila Kumpukörkkö 698-409-28-42 (valitus 26) (KHO 21)
Luvan saaja on vastineessa ilmoittanut suojaavansa Kumpukörkön tilan rannan. Määräys tästä lisätään lupamääräykseen 5. Muodostuvan saaren rannan suojaamisesta on määräys kohdassa 5b.
Hankkeella ei ennalta arvioiden ole vaikutusta tien yläpuolisille peltoalueille, mutta lupamääräyksessä 10d on määräys, jonka mukaan luvan saajan on tarkkailtava Majavalammen vedenkorkeutta ja Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvan vedenkorkeuden nousun vaikutusta Majavalammen viereisten, tilalla Kumpukörkkö olevien peltojen salaojituksen toimivuuteen ja peltojen käytettävyyteen maatalouselinkeinotoiminnassa.
Menetettyjä rakennuspaikkoja koskevan vaatimuksen osalta hallinto-oikeus toteaa, että tilan ranta-alueita ei ole kaavoitettu rakentamiseen eikä alueelle ole rakennuslupia, ja korkeusaseman johdosta alueiden käyttökelpoisuus rakentamiseen ei ole kiistatonta ainakaan ilman täyttötoimia. Perusteita korvauksen määräämiseen menetetyistä rakennuspaikoista ei ole.
Tilalla aiheutuu elinkeinon supistumishaittaa, kun veden alle jää peltoa 12,719 hehtaaria. Hankkeen alkuvaiheessa omaa peltoa oli 38,76 hehtaaria ja vuokrapeltoa 7,5 hehtaaria. Katselmustoimituksen valmistumisen jälkeen on raivattu peltoa yli 50 hehtaaria. Tilalla on lypsylehmiä ja nuorta karjaa. Aluehallintovirasto on määrännyt Kumpukörkön tilalle elinkeinon supistumishaittakorvausta 111 132,00 euroa. Luvan saaja on vaatinut korvauksen alentamista 46 730,00 euroon ja viitannut aluehallintovirastolle toimittamaansa tekniikan tohtori Arvo Vitikaisen asiantuntijalausuntoon. AA ja BB puolestaan ovat vaatineet korvauksen korottamista vähintään 350 000 euroon ja viitanneet aluehallintovirastolle esittämäänsä agronomi Matti Ylimommon arviolausuntoon.
Aluehallintoviraston päätöksessä on yksityiskohtaisesti selostettu Vitikaisen arviossa käytetty laskentakaava, jonka keskeisenä tekijänä on Heinäkierto I -viljelyjärjestelmän keskimääräinen katetuotto tukialueella C3 (716 euroa/ha) ja sen lisäksi pellon hyvyystekijä, maankorko, lunastettavan pellon pinta-ala ja pääomitustekijä. Aluehallintovirasto ei ole kuitenkaan kaikilta osin hyväksynyt tätä laskutapaa, vaan on ottanut lähtökohdaksi tuotantoeläinkohtaisen laskennallisen tulonmenetyksen (2 005 euroa/tuotantoeläin) ja sen lisäksi huomioinut lypsylehmien määrän, lihantuotannon vuotuisen menetyksen, 7 vuoden sopeutumisajan,
4 %:n korkokannan ja supistuvan peltoalan prosentteina. AA:n ja BB:n esittämä laskutapa puolestaan eroaa näistä muun muassa tukien vaikutuksen huomioon ottamistavassa, 10 vuoden pääomitusajassa ja 5 %:n korkokannassa.
Aluehallintovirasto on pitänyt huomioon otettavana kokonaispeltopinta-alana hankkeen alkuvaiheessa omistettua 38,76 hehtaaria ja vuokrattua 7,5 hehtaaria. Menetettävä pinta-ala on siten noin 28 % kokonaispeltoalasta, Vitikaisen mukaan 27 %, Ylimommon mukaan 33%. Ero aiheutuu muun muassa eri tavasta käsitellä saareksi muodostuvaa 1 hehtaarin aluetta. Aluehallintoviraston laskelmassa sitä ei ole otettu mukaan, koska elinkeinonharjoittajat ovat ilmoittaneet siellä jatkettavan viljelyä.
Hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston laskutavassa esiintyvä tuotantoeläinkohtainen laskennallinen tulonmenetys vastaa ProAgrian vuosittain julkaisemaa mallilaskelmaa, joka ottaa huomioon kaikki maatalouteen liittyvät erityistekijät (tuotot, kustannukset, tuet jne.), joiden perusteella voidaan karjan tuottaman maitomäärän mukaan määrittää tilan tuotto. Hallinto-oikeus katsoo, että Karvon kaltaisella pääosin lypsykarjan pidosta tulonsa saavalla maatilalla aluehallintoviraston soveltama laskutapa kuvastaa todellista tulonmuodostusta paremmin kuin Vitikaisen laskentamalli. Laskelmassa käytetty pääomitusaika 7 vuotta ja korkokanta 4 % ovat hallinto-oikeuden ja maaoikeuden aikaisemman oikeuskäytännön mukaisia. Hallinto-oikeus katsoo, että myös mahdollinen eläketulojen menetys sisältyy aluehallintoviraston päätöksen mukaiseen laskentamalliin. Hallinto-oikeus hylkää = = = AA:n ja BB:n vaatimuksen supistumishaittakorvauksen korottamisesta.
Luvan saaja on pitänyt supistumishaitan korvausta ja uusien peltojen raivauskustannusten korvausta päällekkäisinä korvauksina. Asiassa on selvitetty, että myönnetyn ympäristöluvan sallima eläinmäärä edellyttää peltopinta-alaa, joka veden alle jäävä peltoala huomioon ottaen jää vajaaksi. Hallinto-oikeus katsoo, että syntyneen vahingon täysimääräinen hyvittäminen edellyttää vastaavan alan hankkimisen korvaamista. Päätöstä ei siten muuteta tältäkään osin.
AA ja BB ovat vaatineet, että peltojen arvona korvausta laskettaessa on pidettävä 6 000 euroa hehtaarilta. Aluehallintovirasto on määrännyt asiassa sovelletun käytännön mukaisesti yksikköhinnaksi AA:n ja BB:n pelloilla valtaosin 3 200 euroa hehtaarilta (luokitus Pelto PI, kivennäismaan hyväkuntoinen pelto) ja yhden kuvion osalta 2 300 euroa hehtaarilta (luokitus Pelto PII, kivennäismaan viljelykuntoinen pelto), veden alle jäävän pellon osalta 1,5-kertaisena ja vettyvällä alueella 0,5-kertaisena. Yksikkökorvausten määrät perustuvat Maanomistajien Arviointikeskus Oy:n vuonna 2006 toimitusmiehille antamaan arvioon, jota aluehallintovirasto on korottanut elinkustannusindeksillä päätöksen antamisen tasoon. Perusteita korvauksen korottamiseen ei ole.
Hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen virkistyskäyttöhaitan korvaamisesta viitaten perusteluihinsa edellä kohdassa Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella.
SS, tila Hiekkaranta 698-401-188-2 (valitus 27) (KHO 20)
SS:lle on aluehallintoviraston päätöksellä määrätty korvausta elinkeinon menetyksestä kolmen vuoden sopeutumisajalta sekä korvaus karjan arvon alenemisesta. = ==
SS on puolestaan valituksessaan vaatinut, että korvausta tulon menetyksestä määrättäessä lähtökohtana ei voi olla tilan pidon loppuminen, koska tilan pitoa jatkaisi hänen poikansa SSS, ellei voimalaitosta tule. Hallinto-oikeuden tarkastuksella SSS, joka harjoitti marjanviljelyä tällä hetkellä Tennilässä, kertoi suunnitelmistaan vuokrata tilan pellot marjan- ja heinänviljelyyn ja muuttaa ulkorakennukset mehustamoksi.
Asiassa on selvitetty, että SS:n oikeus tuettuun maatalouden harjoittamiseen tilalla on päättynyt iän johdosta vuonna 2014. Hallinto-oikeuden tarkastuksella saadun tiedon mukaan karjanpito tilalla oli jo päättynyt. Näin ollen SS:n puolisot ovat voineet voimalaitoshankkeen estämättä harjoittaa elinkeinoaan kunnes ovat sen muusta syystä lopettaneet. Samasta syystä voimalaitoshanke ei vaikuta heidän eläkekertymiinsä. Se seikka, että SS olisi ilman voimalaitoshanketta voinut jatkossakin hyödyntää omistamiaan peltoja ja rakennuksia vuokraamalla ne toiselle, ei voi olla peruste jatkuvalle tulon menetyksen korvaamiselle, koska pelloista on määrätty käyttöoikeuskorvaus ja rakennuksista lunastuskorvaus. Käyttöoikeus- ja lunastuskorvaus yhdessä saamatta jääneestä tulosta maksetun korvauksen kanssa johtaisi korvausten päällekkäisyyteen.
Sen johdosta aluehallintoviraston määräämä korvaus elinkeinon menetyksestä, joka päätöksen antoajankohtana (2011) oli oikea, on nyt ajan kulumisen ja olosuhteiden muuttumisen johdosta perusteettomana kumottava ja luvan saajan vaatimuksen mukaisesti poistettava liitteen 2.B korvausluettelosta.
= = =
SS on vaatinut rakennuksista määrättävät lunastuskorvaukset korotettavaksi määriin, jotka vastaavat Maanomistajien Arviointikeskus Oy:n 13.4.2010 tekemässä arviossa esittämiä puolitoistakertaisia korvauksia. Valituksessa tarkoitetut rakennukset on määrätty omistajan vaatimuksesta lunastettavaksi. Ne sijaitsevat SS:n omistukseen jäävällä alueella, joka ei ole vahinkoaluetta. Rakennukset on määrätty alue-hallintoviraston päätöksessä lunastettavaksi perustuen vesilain 11 luvun 7 §:n 3 momentin säännökseen, jonka mukaan hankkeen johdosta hyödyttömäksi käyvä kiinteä tai irtain omaisuus voidaan määrätä lunastettavaksi. Korvausten puolitoistakertaisuus koskee 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan maa-aluetta, johon myönnetään lunastusoikeus tai pysyvä käyttöoikeus tai joka muutetaan vesialueeksi sekä sillä olevia rakennuksia, rakennelmia ja laitteita. Lunastuskorvaus rakennuksista, jotka eivät sijaitse tällaisella alueella, on vesilain 11 luvun 7 §:n 4 momentin säännös huomioon ottaen täyttä arvoa vastaava mutta ei puolitoistakertainen. Hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin ja hallinto-oikeuden tarkastuksella tehtyihin havaintoihin ja toteaa, että perusteita lunastuskorvausten korottamiseen ei ole.
SS on vaatinut, että peltojen arvona on korvausta laskettaessa pidettävä 6 000 euroa hehtaarilta. Aluehallintovirasto on määrännyt asiassa sovelletun käytännön mukaisesti yksikköhinnaksi 3 200 euroa hehtaarilta (luokitus Pelto PI, kivennäismaan hyväkuntoinen pelto), veden alle jäävän pellon osalta 1,5-kertaisena, vettyvällä alueella 0,5-kertaisena. Yksikkökorvausten määrät perustuvat Maanomistajien Arviointikeskus Oy:n vuonna 2006 toimitusmiehille antamaan arvioon, jota aluehallintovirasto on korottanut elinkustannusindeksillä päätöksen antamisajankohdan tasoon. Perusteita korvauksen korottamiseen eikä vaaditulle 3 000 euron yleiselle haittakorvaukselle ole.
SS:n vaatimukset hylätään kaikilta osin.
Ä ja Ö, tila Hiekkala II 698-409-4-101 (valitus 28) (KHO 14)
Ä:n ja Ö:n omistama vapaa-ajankäytössä oleva kiinteistökokonaisuus koostuu kahdesta tilasta: korkean rantatörmän päällä tilalla Hiekkala 698-409-4-41 sijaitsee vapaa-ajanasunto ja törmän alaosassa tilalla Hiekkala II 698-409-4-101 saunarakennus. Tilan Hiekkala II pinta-ala on 0,17 ha, josta vahinkoalueelle jää yhteensä 0,089 ha eli yli puolet. Tila muodostuu jyrkästä rantatörmästä, johon on rakennettu puuportaat alas rantaan ja kapeasta rantakaistaleesta vesirajassa. Rinteen alaosassa padotuskorkeuden yläpuolella on saunarakennus. Hallinto-oikeus katsoo, että tilan Hiekkala II käyttötapa (saunarakennus) huomioon ottaen vahinkoalue on korvattava tonttialueena. Tila sijaitsee Kemijoen pohjoisrannalla noin 35 kilometrin etäisyydellä Rovaniemen keskustasta, avautumissuunta on etelään ja tilalle on tieyhteys. Tila on suurimmalta osaltaan jyrkkää rantatörmää, joten se on vaikeasti tonttina hyödynnettävissä. Nämä kiinteistökohtaiset tekijät huomioon ottaen hallinto-oikeus pitää tonttikorvauksen yksikköhintana 3 euroa/m2. Padotusalueelle jäävän 0,079 hehtaarin osalta korvaus on 1,5-kertainen eli 3 555 euroa ja 0,010 hehtaarin suuruisen vettyvän alueen osalta 0,5-kertainen eli 150 euroa.
Koska tila sijaitsee Tikkasenkarin tuntumassa luonnonkauniissa koskimaisemassa ja virkistyskäyttö kohdistuu merkittävästi myös rantatörmän alaosaan, hallinto-oikeus määrää tilalle korvauksen virkistyskäyttöhaitasta siten kuin edellä perustelujen kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella ilmenee.
Hallinto-oikeus lisää lupamääräykseen 10c Rakennusten tarkkailu luvan saajan velvollisuuden tarkkailla Hiekkala II tilan saunarakennuksen kuntoa ja liikkumista. Yhtiö on suostunut tarkkailuun. Tila kuuluu rannansuojauskohteeseen R14.
Muilta osin hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin ja hylkää vaatimukset enemmälti.
= = =
O, tilat Kuusenlahti 698-401-67-14 (aik. 698-401-67-10) ja Ainola 698-401-67-12 (valitus 30) (KHO 7)
Tilalla Kuusenlahti on vakinainen asunto. Tilan maapinta-ala on 0,581 hehtaaria, josta rantapadon alle ja padotusalueelle jää 0,275 hehtaaria. Rakennukset jäävät vaikutusalueen yläpuolelle, mutta rantapadon alle jäävällä 0,145 hehtaarin suuruisella alueella (kuvio 1) on tilan hyötypuutarha. Sen alapuolelle jää E-alueena ja joutomaana korvatut kuviot 2 ja 3. Oikaraisen kylän ja Jyrhämäjärven yleiskaavassa tilan alueet on merkitty osittain asuntoalueeksi, osittain erityisalueeksi. Rannan korkeussuhteet, käyttötapa ja suhde ylempänä sijaitsevaan pihaan huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että rantapadon alle jäävä alue on korvattava tonttialueena, mutta kuvioiden 2 ja 3 osalta aluehallintoviraston korvausperustetta on pidettävä oikeana. Kiinteistön sijainti Oikaraisen kylässä länteen avautuvalla ranta-alueella huomioon ottaen hallinto-oikeus pitää tonttikorvauksen yksikköhintana 5 euroa/m2. Rantapatoalueen alle jäävän 0,145 hehtaarin osalta korvaus on 1,5-kertainen eli 10 875 euroa.
= = =
Jätevesien käsittelyä koskevien vaatimusten osalta hallinto-oikeus viittaa lupamääräykseen 4, jossa luvan saajalle on asetettu velvoite huolehtia siitä, ettei muun muassa Kuusenlahden tilalla viemärin, jäteveden puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta huonone vedenkorkeuden noston seurauksena, ja velvoitteet sen varalta, että niiden toiminta tästä syystä estyisi tai vaikeutuisi. Käyttö- ja kunnossapitokustannuksista vastaa tilan omistaja tai haltija. Rakennusten salaojitus ei ennalta arvioiden ole tarpeen, mutta rakennuksille on määrätty tarkkailuvelvoite. Vesijohtolinjan siirron yksityiskohtaisemmasta toteuttamisesta ei anneta tässä luvassa määräyksiä.
O:n omistamalla Kuusenlahden tilan vieressä sijaitsevalla Ainolan tilalla ei ole rakennuksia eikä se rajoitu nykyiseen eikä tulevaan rantaan. = = = veneenlaskupaikkaa koskevat vaatimukset hylätään perusteettomina. Käyttöoikeuskorvaus salaojalinjan osalta on riittävä siihen nähden, että käyttöoikeus merkitsee vain salaojan sijoittamista maan alle muun käyttöoikeuden jäädessä maanomistajalle.
Vaatimukset virkistyskäyttöhaitan korvaamisesta hallinto-oikeus hylkää perusteilla, jotka ilmenevät edellä perustelujen kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella. Muuten kuten vaaditut korvaukset käyttöveden runkoputken osalta hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston perusteluihin ja hylkää vaatimukset enemmälti.
U, tila Keloniemi 698-402-3-37 (valitus 31) (KHO 10)
U on vaatinut hallinto-oikeudessa toissijaisesti luvan saajan velvoittamista lunastamaan kiinteistö 258 000 eurolla. Luvansaaja on vastineessaan hyväksynyt maanomistajan vaatimuksen tilan Keloniemi loppuosuuden lunastamisesta lupapäätöksen mukaista hintatasoa noudattaen. Kiinteistön kokonaispinta-ala on 0,235 hehtaaria. Tilasta jää yli puolet veden alle. Luvansaajan hyväksymän hintatason mukaisesti lunastuskorvaus tulisi olemaan 80 823,24 euroa. Hallinto-oikeus ottaen huomioon kiinteistön omistajan ja luvan saajan lunastushinnasta vallitsevan suuren erimielisyyden katsoo, ettei U ole tarkoittanut vaatia lunastusta aluehallintoviraston päätöksen mukaisella hintatasolla. Hallinto-oikeus hylkää yhtiön lunastusvaatimuksen ja U:n vaatimuksen määrätä kiinteistö lunastettavaksi hänen esittämällään lunastuskorvauksella.
= = =
HH ja II, tila Lapinniemi 698-401-56-28 (valitus 34) (KHO 15)
Kiinteistö sijaitsee noin seitsemän kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Kiinteistöllä on vuonna 2004 valmistunut vapaa-ajanasunto ja 2000 valmistunut saunarakennus. Kiinteistön maa-alue jää melkein kokonaan veden alle. Rakennukset on määrätty korvattavaksi. Korvaussumma kokonaisuudessaan on 136 239,83 euroa. Valittajat ovat vaatineet tilan osalta rakennuksineen korvausta 500 000 euroa sekä korvausta kalastus-, metsästys- ja muun virkistyskäytön menettämisestä 10 000 euroa. Luvan saaja on vaatinut valituksessaan rakennusten lunastusoikeutta. Hakemuksen kiinteistökortissa mainittu loma-asuntorakennus on palanut. Hallinto-oikeus totesi tarkastuksella, että palaneen rakennuksen tilalle oltiin rakentamassa uutta rakennusta. Luvan saaja on katsonut, että HH lisää rakentamalla tietoisesti vahingon määrää. Rakennustöihin ei olisi tullut ryhtyä ennen kuin lupa-asia on lainvoimaisesti ratkaistu. HH on vastannut luvan saajan väitteeseen sillä, että hänelle on myönnetty rakentamiseen tarvittavat poikkeuslupa ja rakennuslupa 14.3.2014, jonka jälkeen hän on aloittanut loma-asunnon uudelleen rakentamisen.
Muutoksenhakutuomioistuin tutkii ensisijaisesti, onko hallintoviranomainen tehnyt päätöksen silloisten tietojen ja olosuhteiden mukaisesti. Hallinto-oikeus katsoo esitettyjen asiakirjojen perusteella, että aluehallintovirasto on arvioinut sittemmin palaneen loma-asunnon ja muun kiinteistön korvauksen oikein eikä päätöstä ole syytä muuttaa. Palaneen rakennuksen tilalle rakennettavan loma-asunnon arvoa ei ole hallinto-oikeudelle esitetty. Elleivät osapuolet pääse myöhemmin yksimielisyyteen korvauksesta, asia voidaan vesilain säännösten mukaisesti saattaa aluehallintoviraston ratkaistavaksi.
Eri korvausta virkistyskäyttöhaitasta ei ole perusteita määrätä, koska koko kiinteistön käytettävyys menetetään.
= = =
Keski-Kemijoen kalastusalue (valitus 37) (KHO 16)
Hallinto-oikeus viittaa edellä ratkaisunsa kohtaan Vaatimukset päätöksen kumoamisesta, jossa vaatimukset lupapäätöksen kumoamisesta ja lupahakemuksen hylkäämisestä on hylätty, ja perustelujensa kohtaan Ehdottomat luvanmyöntämisesteet, jossa on katsottu, ettei asiassa ole vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamia esteitä luvan myöntämiselle. Hallinto-oikeus yhtyy aluehallintoviraston perusteluihin näiltä osin ja hylkää kalastusalueen vaatimukset hakemuksen hylkäämisestä ja lupapäätöksen kumoamisesta.
= = =
Lapin luonnonsuojelupiiri ry (valitus 39) (KHO 23)
Hallinto-oikeus viittaa edellä käsittelyratkaisunsa kohtaan 1 ja pääasiaratkaisunsa kohtaan Vaatimukset päätöksen kumoamisesta, jossa vaatimukset lupapäätöksen kumoamisesta ja lupahakemuksen hylkäämisestä on hylätty ja niihin liittyviin perusteluihin, joissa on katsottu luvan myöntämisen edellytysten täyttyvän. Hallinto-oikeus yhtyy näiltä osin aluehallintoviraston perusteluihin. Hallinto-oikeus pitää riittävinä lupamääräyksessä 8 a ja 8 b annettuja määräyksiä luonnon monimuotoisuuden sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyttämiseksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja vesienhoitosuunnitelman merkityksen sekä ilmastovaikutusten huomioon ottamisen suhteen hallinto-oikeus yhtyy aluehallintoviraston perusteluihin. Kalatievaatimuksen osalta hallinto-oikeus viittaa lupamääräykseen 1 tekemäänsä lisäykseen varautumisesta kalatien rakentamiseen myöhemmin. Vaatimukset hylätään enemmälti.
= = =
J ja I, tila Tuominiemi 698-401-53-125 (valitus 41) (KHO 4)
J ja I ovat vaatineet, että tilan arvon väheneminen on korvattava 200 000 eurolla sekä luvan saajan velvoittamista laiturin ja venepaikan rakentamiseen. Kiinteistöllä on vuonna 1981 valmistunut päärakennus, vanha asuinrakennus, navetta, kaksi lomarakennusta sekä vuokramiehen omistama hirsirakennus. Yleiskaavassa kiinteistölle on merkitty neljä asuinrakennuspaikkaa. Kiinteistö sijaitsee alakanavan suulla Kemijoen vastarannalla. Aluehallintovirasto on määrännyt maksettavaksi korvausta virkistyskäyttöhaitasta 10 000 euroa kolmen rakennuksen osalta. Luvan saaja on vaatinut korvauksen alentamista 4 000 euroon. Aluehallintovirasto on katsonut, ettei kiinteistölle aiheudu arvonalennusta. I on tarkentanut lisäselvityksessään, joka on saapunut hallinto-oikeuteen 14.10.2014, korvausvaatimukseksi kiinteistön arvonalentumisesta ja käytölle aiheutuvasta haitasta 262 500 euroa. Lupamääräyksen 3 mukaan luvan saaja on velvoitettu tekemään maisemointitöitä kohteessa M15 myös tilojen Tuominiemi (698-401-53-125) vesialueella. Suunnitelmakartan mukaan maisemointiin sisältyy rantautumisen parantaminen ja veneenpitopaikkojen muotoilu. Valittajat ovat lisäselvityksessään esittäneet korotetun korvausvaatimuksen. Valitusajan päättymisen jälkeen tehtynä lisävaatimus jätetään tutkimatta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa valittajien = = = vaatimuksesta. Voimalaitoksen rakentamisesta ei ole odotettavissa kiinteistön arvonalentumista.
= = =
QQ, tila Häätylä 698-401-59-112 (valitus 42) (KHO 19)
QQ:n ja RR:n asuinkiinteistö sijaitsee voimalaitoksesta noin 10 kilometriä alavirtaan Olkkakosken rannalla. Sierilän voimalaitos aiheuttaa alajuoksulle vedenkorkeuden vaihtelun lisääntymistä, joka vaimenee vähäiseksi juuri Olkkakosken vaikutuksesta koskesta alaspäin. Ranta on suojattu jo aikaisemmin kestämään vedenkorkeuden vaihtelut. Aluehallintovirasto on määrännyt kiinteistölle virkistyshaittakorvausta 3 000 euroa. = = =
Hallinto-oikeus katsoo, ettei korvausta kiinteistön osalta ole syytä muuttaa. Korvaus vedenkorkeuden vaihtelusta aiheutuvasta veneen nostamisesta ja laskemisesta aiheutuvasta ylimääräisestä työstä sisältyy virkistyshaittakorvaukseen. Näin ollen aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa valittajien = = = vaatimuksesta. Hallinto-oikeus on edellä lupamääräykseen 9 lisätyn mukaisesti määrännyt Sierilän voimalaitoksen raputaloutta luvan saajan selvitettäväksi. Korvausvaatimus ravun pyynnin vaikeutumisesta ja saaliin menetyksestä tässä vaiheessa hylätään.
Korkalon osakaskunta ja Rovaniemen osakaskunta (valitus 43) (KHO 18)
Hallinto-oikeus viittaa edellä ratkaisunsa kohtaan Vaatimukset päätöksen kumoamisesta, jossa vaatimukset lupapäätöksen kumoamisesta ja lupahakemuksen hylkäämisestä on hylätty. Osakaskuntien toissijaisten vaatimusten suhteen hallinto-oikeus viittaa tekemiinsä muutoksiin lupamääräykseen 1 (varautuminen kalatien rakentamiseen) ja lupamääräykseen 9 (rapukannan tilan ja ravustuksen tuoton selvittäminen ja hakemuksen vireillepano mahdollisten haittojen estämiseksi tai kompensoimiseksi) ja niiden perusteluihin. Vaatimukset hylätään enemmälti. Perustelujen osalta hallinto-oikeus viittaa edellä oleviin perusteluihinsa koskien juoksutusmääräyksiä, venereitin kunnossapitoa, istutusvelvoitetta, kalatalousmaksua, tarkkailu- ja raportointimääräyksiä, kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan menetyksen korvaamista sekä vesivoimakorvausten määrää.
= = =
Liedakkalan osakaskunta/TT ja UU (valitus 47) (KHO 22)
Hallinto-oikeus viittaa edellä ratkaisunsa kohtaan Vaatimukset päätöksen kumoamisesta, jossa vaatimukset lupapäätöksen kumoamisesta ja lupahakemuksen hylkäämisestä on hylätty ja perustelujensa kohtaan Ehdottomat luvanmyöntämisesteet, jossa on katsottu, ettei asiassa ole vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamia esteitä luvan myöntämiselle. Hallinto-oikeus yhtyy näiltä osin aluehallintoviraston perusteluihin ja hylkää osakaskunnan vaatimukset. Kalatievaatimuksen osalta hallinto-oikeus viittaa lupamääräykseen 1 tekemäänsä lisäykseen varautumisesta kalatien rakentamiseen myöhemmin ja hylkää vaatimuksen enemmälti.
CC, tila Niemitupa 698-401-56-27 (valitus 48) (KHO 15)
Kiinteistö sijaitsee noin seitsemän kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Kiinteistöllä on vuonna 2005 valmistunut vapaa-ajanasunto ja kaksi varastorakennusta. Kiinteistön maa-alue jää melkein kokonaan veden alle. Kiinteistö rakennuksineen on määrätty lunastettavaksi. Korvaussumma kokonaisuudessaan on 129 836,00 euroa, mikä sisältää muuttokustannusten korvausta 3 000 euroa. Valittaja on kiinnittänyt huomiota tilakortin virheisiin. Loma-asunnon lämpimän osan alueella on harkko-perustus. Pilariperustus on ainoastaan terassin osalla. Varasto- ja nukkumarakennuksessa on lämmintä tilaa ja tehty käsin veistetystä hirrestä, joka on arvokkaampaa kuin pyörö- tai höylähirsi. Valittaja on vaatinut rakennukset korvattavaksi 186 300 euron arvoisina.
Aluehallintovirasto on katsonut hakemuksessa esitetyt vapaa-ajan rakennuksen (675) ja sähköistetyn varastorakennuksen (676) neliöhinta-arviot oikeiksi ja muuttanut katselmuskirjan neliöhinnat hakemuksessa esitetyn mukaisiksi. Käsin veistetyillä hirsillä ei ole lisäarvoa. Aluehallintovirasto on asiassa saadun selvityksen perusteella alentanut varastorakennuksen (676) kerrosalan 26 m2:iin (katselmuskirjassa 30 m2), koska 4 m2:n suuruista parvea ei oteta huomioon kerrosalassa. Varastorakennuksen (749) yksikköhinnan katsotaan vastaavan käypää arvoa eikä sitä ole tarpeen muuttaa hakemuksessa esitetyn mukaiseksi.
Kun kiinteistö on määrätty lunastettavaksi, ei ole perusteita määrätä eri korvausta virkistyskäyttöhaitasta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston määräämät korvaukset ovat riittävät eikä päätöstä ole syytä muuttaa.
VV, WW, XX, ÄÄ, ZZ ja YY, tila Hannila 698-409-30-10 (valitus 49) (KHO 24)
Suunnitellun voimalaitoksen koneasema, kytkinkenttä ja yläkanava sekä osia alakanavasta ja läjitysalueista sijoittuu Hannilan tilalle. Luvan saajalle on myönnetty oikeus lunastaa 21,652 hehtaaria tilasta voimalaitosalueeksi. Alue on vuonna 2001 vahvistetussa Oikaraisen kylän ja Jyrhämäjärven yleiskaavassa varustettu merkinnällä E eli erityisalue. Alue sijaitsee Oikaraisen kylän tuntumassa hyvien tieyhteyksien päässä. Maasto on lähinnä kangasmetsää. Lunastetulla alueella on Kemijoen rantaviivaa noin 380 metriä etelään aukeavaa korkeaa rantatörmää. Luvan saajan vuonna 2008 hankkiman kiinteistönarvion mukaan alueen käypä arvo, joka koostuu lähinnä menetetyistä rantarakennusoikeuksista (noin 2,9 rantarakennusoikeutta 380 metrin rantaviivalla), puuston arvosta ja maapohjasta, oli 80 000 euroa. Alueen omistavan perikunnan mukaan suunniteltu voimalaitoshanke on estänyt alueen käytön ja kaavoituksen rakentamistarkoituksiin ja lisäksi vaikeuttanut ja viivyttänyt kuolinpesän jakoa. Aluehallintoviraston päätöksessä maapohjan käypä arvo on määritetty nykyisen käyttötavan perusteella metsämaan arvona.
Hallinto-oikeus toteaa, että korvaus lunastettavaksi määrätystä alueesta on määritelty nykyisen käyttömuodon perusteella niiden perusteiden mukaisesti, joita tässä lupa-asiassa on yleisesti sovellettu ja joita hallinto-oikeus pitää lähtökohtaisesti oikeina. Hannilan tilasta lunastettavaksi määrätyn alueen käyttöönotto on kuitenkin olennainen edellytys voimalaitosrakentamisen toteuttamiselle suunnitellulla tavalla. Alueen merkitys on otettu huomioon yleiskaavaa vahvistettaessa, kun alue on merkitty erityisalueeksi. Kaavoitusratkaisu on samalla johtanut siihen, että alueen omistajalta on estynyt mahdollisuus käyttää aluetta esimerkiksi rakentamistarkoituksiin, johon alue olisi sijaintinsa, hyvien kulkuyhteyksien, rantaviivan pituuden, maaston laadun ja maisemien johdosta hyvin soveltunut. Korvaus alueista pelkästään metsämaana olisi johtanut omistajan kannalta riittämättömään korvaustasoon, joten aluehallintovirasto on päätöksessään määrännyt Hannilan tilan omistajille maapohjakorvauksiin perustuvan lunastushinnan ja puuston arvon lisäksi erikoisarvon korvauksena 55 000 euroa. Edellä selostetuilla perusteilla hallinto-oikeus pitää määrää riittämättömänä ja harkitsee oikeaksi korottaa Hannilan tilan erikoisarvon korvauksen 100 000 euroksi ja hylätä valittajien vaatimuksen enemmälti. = = =
A:n kuolinpesä, tila Saari 698-402-74-5 (valitus 50) (KHO 1)
Kiinteistö sijaitsee noin 20 kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Kiinteistöllä on vakituinen asunto. Veden alle jää 0,169 ha ja vettyy 0,036 ha metsämaata ja joen luiskaa. Aluehallintoviraston määräämä korvaus³summa kokonaisuudessaan on 484,95 euroa. Valittajat ovat vaatineet, että veden alle jäävästä maa-alueesta tulee maksaa vuokraa 0,05 euroa/m2/vuosi indeksiin sidottuna niin kauan kuin voimalaitos on käytössä, koskimaiseman katoamisesta tulee korvata 10 000 euroa, rannat tulee suojata asiallisesti, rakentaa venepaikka ja oleskelutasanne sekä kunnostaa jätevesijärjestelmä, jos sille aiheutuu haittaa. Luvan saajan tulee korvata perhokalastuksen lisääntyneet kustannukset esimerkiksi maksamalla kalastusmatkat Ounasjoelle.
Koska tila sijaitsee Tennilänkarin tuntumassa luonnonkauniissa koskimaisemassa ja virkistyskäyttö kohdistuu merkittävästi myös rantatörmän alaosaan ja koskikalastukseen, hallinto-oikeus määrää tilalle korvauksen virkistyskäyttöhaitasta siten kuin edellä perustelujen kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella ilmenee. Korvaukset kalastuksen vaikeutumisesta on määrätty kalastusoikeuden haltijoille edellä kohdassa Korvaukset kalastosta ja kalastuksesta (lupamääräys 12, liite 2.D) lausutun mukaisesti. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa enemmälti. Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 5 määrännyt kiinteistön rannan suojattavaksi (kohde R5). Jätevesijärjestelmien kunnostuksesta on yleismääräys aluehallintoviraston päätöksessä lupamääräyksessä 4. Muuten hallinto-oikeus hylkää vaatimukset enemmälti ja viittaa aluehallintoviraston perusteluihin.
= = =
2.2.5. Perustelut oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta
Kulut aluehallintovirastosta
Vesilain 16 luvun 27 §:n mukaan asianosaiset pääsääntöisesti vastaavat omista kuluistaan aluehallintovirastossa. Asianosaisella on kuitenkin oikeus saada korvaus kuluistaan, milloin hänen on ollut tarpeen ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin osoittaakseen, että hänelle aiheutuu yrityksestä vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, taikka milloin kulujen korvaamiseen on muutoin erityistä syytä.
= = = F ja G, = = = , HH ja II, QQ ja RR sekä Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnat ovat vaatineet korvausta kuluistaan aluehallintovirastossa. Asiassa on pidetty katselmustoimitus, jossa hankkeen vaikutukset ja aiheutuvat vahingot on selvitetty viran puolesta. Sen johdosta valittajien ei ole tarvinnut ryhtyä sellaisiin lainkohdan tarkoittamiin erityisiin toimenpiteisiin aluehallintovirastossa, että kulujen korvaamisen määräämiseen olisi ollut perusteita.
Perustelut oikeudenkäyntikulujen osalta hallinto-oikeudesta
Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Kohdassa 2a luetellut asianosaiset ovat ainakin osaksi menestyneet valituksessaan hallinto-oikeudessa. Annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että he joutuisivat kokonaan pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Korkolain mukainen viivästyskorko on määrätty sitä vaatineille. Kohdassa 2b lueteltujen asianosaisten valituksesta aluehallintoviraston päätöstä ei ole muutettu ollenkaan tai ainakaan merkittävästi. Sen johdosta ei ole perusteita määrätä heille oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudesta.
Hallinto-oikeus on tulkinnut kaikkien kulukorvausvaatimusten kohdistuneen luvan saajaan, Ä:n ja Ö:n vaatimuksen tämän ohella aluehallintovirastoon. Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä, joten ei ole perusteita määrätä kuluja aluehallintoviraston korvattavaksi.
Perustelut oikeudenkäyntikuluista korkeimmasta hallinto-oikeudessa
Korkein hallinto-oikeus oli palauttaessaan asian Vaasan hallinto-oikeudelle päätöksessään 7.11.2013 taltionumero 3507 lausunut, että hallinto-oikeuden on asiaa ratkaistessaan lausuttava myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyistä F:n ja G:n = = = ry:n sekä Korkalon ja Rovaniemen osakaskuntien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista. = = =
Korkein hallinto-oikeus oli kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut sen hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi Kemijoki Oy:n ja Rovaniemen kaupunginhallituksen valituksesta. F:n ja G:n valitus oli jätetty pääasian osalta tutkimatta ja hylätty oikeudenkäyntikuluratkaisun osalta, = = = ja osakaskunnat olivat korkeimmassa hallinto-oikeudessa vain selityksen antajan ominaisuudessa. Ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että nämä asianosaiset saavat pitää kulunsa korkeimmasta hallinto-oikeudesta vahinkonaan.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Marjatta Korsbäck, Unto Huttu, joka on myös esitellyt asian, ja Juha Väisänen.
3. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
3.1. Valitukset
1. A:n kuolinpesän osakkaat ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet päätösten muuttamista siten, että veden alle jäävästä maa-alueesta tulee maksaa vuokraa 0,35 euroa/m2 vuodessa indeksiin sidottuna niin kauan kuin voimalaitos on käytössä. Vuokrauksen vaihtoehtona voidaan käyttää sähkön kuluttajahintaan sidottua voimalaitoksen tuottaman sähkön arvoa suhteutettuna valittajan kiinteistön rantaviivan (200 metriä) pituuteen, jolloin tilan Peurakorva 698-402-74-8 (aikaisemmin tila Saari 698-402-74-5) rannan käyttökorvausvaatimus (20 % vuotuisesta sähkön tuotosta rannan käyttökorvauksena) on 5 310,80 euroa/vuosi niin kauan kuin voimalaitos on käytössä. Korvauksen määrä vaihtelee vuosittain voimalaitoksen tuottaman sähkön määrän mukaisesti. Lisäksi he ovat vaatineet, että koskimaiseman menettäminen tulee korvata 10 000 eurolla, rannat tulee suojata asiallisesti sekä rakentaa venepaikka ja oleskelutasanne sekä jätevesijärjestelmän kunnostus- ja huoltokustannukset tulee korvata, jos sille aiheutuu haittaa.
Vaatimustensa tueksi kuolinpesän osakkaat tilan Peurakorva omistajina ovat esittäneet, että voimalaitoksen rakennuslupaa ei tulisi myöntää taloudellisten ja luonto- ja kokemusarvoihin liittyvien rahassa mittaamattomien haittavaikutusten vuoksi. Tila sijaitsee noin 10 kilometriä Vanttauskosken voimalaitoksesta alavirtaan ja noin 20 kilometriä Sierilästä ylävirtaan. Tilan kohdalla on Peurakorva-niminen koski, joka katoaa voimalaitoksen myötä kokonaan, minkä johdosta jokimaisema muuttuu
allasalueeksi. Voimalaitos tuhoaisi virtaavissa vesissä elävien kalojen, kuten harjuksen, elinalueen. Myös joella kulkeminen estyisi padon rakentamisen seurauksena.
2. F ja G ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Hallinto-oikeuden päätös on kumottava myös siltä osin kuin se on pysyttänyt aluehallintoviraston päätöksen jättää tutkimatta Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset sekä siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt valitusajan jälkeen tehtynä tutkimatta valittajien 31.10.2014 saapuneessa vastineessaan hallinto-oikeuden tekemänsä tilan Tervakari (698-402-1-50) lunastusvaatimuksen. Toissijaisesti he ovat vaatineet päätösten muuttamista ja korvausta tilan myyntiarvon alenemisesta 156 000 euroa korotettuna rakennuskustannusindeksillä 170 000 euroon pysyvästä virkistyskäyttö- ja maisema-arvon alenemisesta 30 %:lla. Myös tilan todennäköisen tulevan virkistyskäyttöarvon kohoamisen menettäminen on korvattava. Lisäksi valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on korvattava.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat tilan Tervakari omistajina uudistaneet aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittäneet muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeuden päätös on virheellinen, koska intressivertailu on puutteellinen. Voimalaitoksen rakentamislupa tulee evätä alueen koski- ja virta-alueiden maisema-, virkistys- ja kulttuurihistoriallisten sekä kala³taloudellisten arvojen vuoksi. Huomioon on otettava myös vaikeasti rahassa määriteltävät ja arvostuksenvaraiset seikat. Etenkään patoallasalueelle aiheutuvia haittoja ei voida riittävästi vähentää lupamääräyksissä asetettavilla velvoitteilla eikä vesitalouslupa ole myönnettävissä poikkeusluvinkaan.
Hallinto-oikeus ei ole antanut maisema-arvoille intressivertailussa riittävästi merkitystä. Patoallasalueen maisema-arvot on jätetty ratkaisussa huomioon ottamatta lähes täysin, vaikka rahassa arvioimattomien arvojen ja haittojen huomioon ottamisen intressivertailussa. Intressivertailussa tulee ottaa maisema-arvot ja edunmenetykset huomioon täysimääräisesti. Samoin tulee toimenpidevelvoitteet ottaa huomioon rahassa arvioimattomina haittoina.
Toimitusmiesten lausunnon mukaan voimalaitoksen rakentamisen seurauksena tuhoutuu pysyvästi viimeinen Kemijoen pääuoman virtavesijakso, joka on maisemaltaan erittäin arvokas ja ainutlaatuinen. Vastaavanlaista jokimaisemaa ei löydy muualta Lapista eikä koko Suomesta. Vuosisatojen aikana luonnon muovaama tyypillinen ja ainutlaatuinen suuren joen jokimaisema muuttuu allasmaiseksi.
Alue on myös geologisesti arvokas kokonaisuus. Esimerkiksi Tennilän kylän takana olevan Karhuvaaran rinteillä ovat näkyvissä jääkauden aikana syntyneet muinaisen Ancylusjärven rannan synnyttämät avokalliot ja rantavallit. Kylän joenpuoleisella rinteellä on suppia sekä Tervakari, joka on toinen voimalaitoksen vaikutusalueen suurimmista ja tunnetuimmista koski- ja karikkopaikoista. Alue sijaitsee Rovaniemen välittömässä läheisyydessä, jossa ei ole vastaavaa virtavesialuetta. Ounasjoki on alaosaltaan suvantoinen ja sen alimmat koskialueet sijaitsevat huomattavasti kauempana kuin Sierilän alue. Myös maaperältään Ounasjoen alue poikkeaa hyvin paljon Kemijoesta.
Hallinto-oikeus on kiistänyt virheellisesti Ala-Kemijoen kalateiden rakentamisesta syntyvät edunmenetykset. Hallinto-oikeuden ratkaisu on ristiriidassa valtioneuvoston hyväksymän kalatiestrategian ja vesienhoitosuunnitelman kanssa. Ala-Kemijoen kalatiet on otettu valtakunnallisen kalatiestrategian yhdeksi kärkikohteeksi. Hankkeen tavoitteena on palauttaa vaelluskalakanta Ounasjoelle, joka on Natura-aluetta, ja kasvattaa yritysten kilpailukykyä. Vaelluskalan on katsottu edistävän virkistys- ja kalastusmatkailutoimintaa. Samalla kuitenkin vaelluskala palautuisi Sierilän voimalaitoksen alueelle ja sen koski- ja karikkopaikoille tuoden alueelle samat edut, joita nyt odotetaan Ounasjokivarressa.
Suunniteltu patoallasalue poikkeaa muusta rakennetusta Kemijoesta siten, että se on luonnontilaisen kaltainen, vaikka alue onkin luokiteltu Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa vuoteen 2015 pintavesien osalta samaan luokkaan kuin koko muu Keski-Kemijoki. Toimitusmiesten lausunnon mukaan kyseinen Kemijoen alue on lähes luonnonmukainen ja se sisältää ainutlaatuisia suurjoen viimeisiä koski- ja karikko- sekä virtavesialueita ja on viimeinen suuren Kemijoen vapaa virtavesijakso, joka on luonnon olosuhteiltaan ainutlaatuinen ja luonnontilaisena säilyttämisen arvoinen.
Voimalaitoksen rakentaminen vaikeuttaisi vaelluskalan kulkua Yliselle Kemijoelle, vaikka kalatie rakennettaisiinkin, ja huonontaisi veden laatua ja joen ekologista tilaa.
Hallinto-oikeus on pysyttänyt aluehallintoviraston päätöksen, jolla on jätetty tutkimatta Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset tähän asiaan kuulumattomana. Aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa on kuitenkin viitattu Vanttauskosken voimalaitoksen säännöstelyn vaikutuksiin alueelle. Lapin ELY-keskus on sallinut Kemijoki Oy:n toteuttaa Vanttauskosken voimalaitoksen tehonnoston niin, ettei sille edellytetty haettavaksi lupaa, kuten muille Kemijoen voimalaitosten tehonnostoille. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee tutkia asia.
Hallinto-oikeus on määrännyt tilalle Tervakari 698-402-0001-0050 korvauksena virkistyskäyttöhaitasta 6 000 euroa siten kuin päätöksen perustelujen kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella ilmenee. Hallinto-oikeuden päätös on virheellinen.
Hallinto-oikeus on virheellisesti jättänyt tutkimatta valittajien hallinto-oikeudelle 31.10.2014 saapuneessa vastineessa esittämän tilansa lunastamista koskeneen vaatimuksen, joka on liittynyt luvan saajan kannanottoihin tilan rannansuojauksen toteuttamisesta. Hallinto-oikeus on pitänyt määräyksiä rannansuojauksesta riittävinä. Ei ole selvitetty, pitääkö Kemijoki Oy:n vastaselityksessään 27.2.2014 hallinto-oikeudelle esittämä uusi arvio Tervakarin tilan suojausten tekemisestä paikkaansa ja onnistuisiko suojausten tekeminen, vaikka suojauksen suunnittelu, rakentaminen ja valvonta suoritettaisiin ammattilaisten toimesta kuhunkin maaperään soveltuvilla ja laatuvaatimukset täyttävillä tuenta- ja pohjamateriaaleilla.
Hallinto-oikeus varasi valittajille tilaisuuden antaa vastauksensa Kemijoki Oy:n lausuman johdosta vasta 16.10.2014 tilalla Tervakari elokuun lopulla 2014 tekemänsä tarkastuksen jälkeen. Hallinto-oikeus ei myöskään ottanut asiaa esille tarkastuksessaan, joten asiaa ei selvitetty siinäkään yhteydessä. Valittajien vastine on saapunut hallinto-oikeuteen 31.10.2014. He ovat mainitussa vastineessaan muun ohella esittäneet, että Kemijoki Oy on edellä mainitussa vastaselityksessään pitänyt Tervakarin tilan rannansuojausta tarpeettomana muun muassa sillä perusteella, että kallioiselle rannalle tai rannalle, jossa syöpymiä ei ole, ei suojaustöitä tarvitse tehdä, koska sillä ei voida välttää vedennostosta aiheutuvia vahinkoja, haittoja, vyörymiä, sortumia ja puiden kaatumisia. Valittajien tiedossa ei ole ollut, että törmässä on kalliota, mikä on tuotu esiin vasta Kemijoki Oy:n mainitussa vastaselityksessä. Rannan suojausta on turha tehdä, jos suojauksilla ei ole todellista vaikutusta.
Tilan Tervakari rannansuojauksen mahdollisuus on selvitettävä ja tilalla tehtävä hakijan lukuun ja kustannuksella puolueettoman asiantuntijan tekemä maaperäselvitys ja riskikartoitus. Muussa tapauksessa valittajat pitäytyvät vaatimuksessaan, että Kemijoki Oy lunastaa tilan maan ja rakennukset. Korvaukseksi tulee määrätä käyvän hinnan mukainen täysi korvaus vesilain mukaisesti korotettuna puolitoistakertaiseksi.
On kohtuutonta edellyttää, että valittajien olisi tullut esittää lunastusvaatimuksensa jo aiemmin, kun otetaan huomioon Kemijoki Oy:n mainitussa vastaselityksessä lausuttu. Asiaa ei tule jättää aluehallintoviraston ratkaistavaksi tulevaisuudessa, koska asia vaikuttaa turvallisuuteen sekä tilan ja rakennuksen arvon alentumiseen. Asia voidaan selvittää ja ratkaista jo tässä vaiheessa aiheuttamatta enää olennaista viivästymistä.
Mikäli rannansuojausmahdollisuus ja aiemmin mainitut eroosioriskit kartoitetaan ja voidaan osoittaa, että vaatimusten mukaisella suojauksella voidaan ehkäistä tilan Tervakari uuden vesirajan yläpuolisen hiekkatörmän eroosiohaitat, kuten vyörymät ja syöpymiset ja estää maiseman edelleen pilaantuminen, tulee korvaus tilan ja rakennuksen arvon alenemisesta olla 156 000 euroa korotettuna rakennuskustannusindeksillä 170 000 euroon.
Hallinto-oikeus on päätöksessään harkinnut, ylittyykö korvauskynnys yleisesti ja määrännyt siihen perustuen korvausta tilalle Tervakari. Hallinto-oikeus on viitannut päätöksessään muilta osin aluehallintoviraston perusteluihin. Aluehallintovirasto on katsonut, ettei patoallasalueen tilojen omistajille aiheudu virkistyskäyttöhaittaa eikä tilojen omistajilla olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella sellaista suojattua oikeusasemaa maisemassa tapahtuvia muutoksia vastaan, että maisemahaitta tulisi korvattavaksi. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon tilalle Tervakari ja sen rakennukselle aiheutuvia haittoja ja edunmenetyksiä tilakohtaisesti eikä tilan ja rakennuksen myyntiarvon alentumista korvausta määrätessään. Hallinto-oikeus on määrännyt tilalle vain näennäisen yleisen korvauksen virkistyskäyttöhaitasta. Hallinto-oikeuden ratkaisu loukkaa valittajien etua ja omaisuudensuojaa.
Tervakarin tilaan kohdistuvat haitat ja edunmenetykset eivät ole verrattavissa muihin Sierilän vaikutusalueen tiloihin eivätkä muihin koski- ja karikkoalueiden tai edes Tervakarin ranta-alueiden tiloihin, vaan ne ovat poikkeuksellisen syvällekäyviä ja kohtuuttomia. Virkistys-, maisema- ja luonto- ja kulttuuriarvot muodostavat osan kiinteistön arvosta ja ovat siten rahassa mitattavissa.
Tervakarin tilan ranta-alue jää veden alle pysyvästi. Vettyvä alue sijaitsee pysyvästi jyrkässä rantatörmässä ja sen käyttäminen tulee olemaan mahdotonta. Tilan ranta-alue on noin puolet koko Tervakarin alueen pohjoispuolen ranta-alueesta. Tilan veden alle jäävä ranta-alue on noin puolet koko tilan pinta-alasta, joten tilan pinta-alasta häviää lähes puolet.
Tilan ranta-alue toimii tällä hetkellä tärkeänä piha-alueena, etupihana, etenkin kesäaikaan. Veden alle jäävän maan pinta-ala on 40 % ja vettyvän maan pinta-ala 8 %. Rakennus on pidetty hyvässä kunnossa ja sitä on maalattu ja remontoitu vuonna 2013. Tervakarin tilan kohdalla jääolosuhteet tulevat muuttumaan siten, että avoimen kosken talviaikainen ilmeikkyys häviää ja jää tulee olemaan ohutta. Siten ei voida puhua parantuvista jääolosuhteista.
Hallinto-oikeus on hylännyt valittajien vaatimukset enemmälti eli myös vaatimuksen Tervakarin tilan todennäköisen tulevan virkistyskäyttöarvon kohoamisen menettämisestä. Päätös on virheellinen. Valittajat olivat valituksessa perusteluissa hallinto-oikeudelle viitanneet käynnissä olevaan kalaportaiden rakentamiseen Kemijoen Rovaniemen alapuolisiin voimalaitospatoihin. Jos Ala-Kemijoen kalatiehanke toteutetaan, vaelluskalakanta palautuu Ounasjoelle. Kyseessä olevien arvojen on todettu kohottavan rakennusten virkistysarvoja. Samalla palautuu vaelluskala myös Tervakarille kohottaen Tervakarin tilan ja sen rakennuksen arvoa. Jos Sierilän voimalaitos rakennetaan, tämä estyy. Kemijoki Oy on velvoitettava korvaamaan todennäköisen tulevan virkistyskäyttöarvon kohoamisen menettämisestä 13 000 euroa.
3. H on valituksessaan hakenut muutosta Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen. Valituksensa perusteeksi valittaja on ilmoittanut hankkeesta johtuvan vedenpinnan nousun vaikutuksen tilojen Alasierilä 698-409-29-23 ja Hannila 698-409-30-10 metsäpalstoihin, joiden arvoon vahingot vaikuttavat.
4. I ja J ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti tilan Tuominiemi (698-401-53-125) arvon alentuminen ja kiinteistön käytölle aiheutuvat haitat on korvattava yhteensä 262 500 eurolla. Kemijoki Oy on velvoitettava rakentamaan veden vaihteluiden mukaan säätyvä laituri ja venepaikka. Lisäksi yhtiö on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäynti³kulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat tilan Tuominiemi omistajina esittäneet muun ohella seuraavaa:
Hankkeen luontoarvoille aiheuttamat haitat ovat niin syvällekäyviä ja pysyviä ulottuen laajalle alueelle, että ne muodostavat vesilain 2 luvun
5 §:n mukaisen ehdottoman esteen luvan myöntämiselle. Mainittua pykälää on sovellettu Vuotoksen tekoallasta koskeneessa ratkaisussa KHO 2002:86. Tapauksessa säännöstä sovellettiin sellaisena kuin se oli ennen lainmuutosta 553/1994, jolloin lainkohdasta poistettiin sanat "ja laajalle ulottuvia". Perustelujen (HE 17/1994 vp) mukaan huomiota kiinnitetään aiempaa selvemmin hankkeen vaikutusten laatuun eikä niinkään niiden laaja-alaisuuteen.
Sierilän voimalaitoksen vaikutusalue Vanttauskoskelta Rovaniemen edustalle on luontoarvoiltaan monipuolinen ja arvokas erityisesti virtavesikalojen elinympäristöksi soveltuvine niva- ja koskialueineen, leimaa-antavine eroosiotörmineen, vanhojen jokiuomien edustalle syntyneine tulvalehtoineen ja jokivarren kulttuurivaikutteisine niittyineen. Alueella esiintyy lukuisia uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja, joista tärkeimmät ovat apilakirjokääriäinen, kirjojokikorento (luontodirektiivin liitteen IV (a) laji), korpihohtosammal (luontodirektiivin liitteen II laji) ja laaksoarho (luontodirektiivin liitteen IV (b) laji).
Voimalaitoksen rakentaminen muuttaisi ja suurelta osin tuhoaisi patoaltaan veden alle jäävät luontokohteet eliöstöineen, eikä näitä haittoja ole mahdollista merkittävästi estää toimenpitein. Haitalliset vaikutukset ulottuisivat myös padon alapuolelle aina Rovaniemen edustalle, jossa muun muassa jääolosuhteet ja mahdollisuudet virkistyskäyttöön todennäköisesti heikkenisivät. Sierilän voimalaitoksen haitalliset vaikutukset luonnonarvoihin ovat laadultaan rinnastettavissa Vuotoksen altaaseen. Molemmissa tapauksissa on kyse maaekosysteemin muutoksesta vesiekosysteemiksi ja tästä aiheutuvasta vahingollisesta muutoksesta luontoon, kasvillisuuteen ja eläimistöön.
Ratkaisussa KHO 2002:86 Kemijoen suurjokiuoma monimuotoisine ranta-alueineen mainittiin luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti erityisen arvokkaaksi kohteeksi. Sierilän tapauksessa luonnontilainen jokiuoma muuttuu patoaltaaksi 32 kilometrin pituudelta. Vuotoksen kohdalla vastaavasti altaan alle olisi jäänyt 53 kilometriä pääosin luonnontilaista Kemijokea rantoineen ja 71 kilometrin pituudelta Kemijokeen laskevaa Vuotosjokea sivujokineen. Patoaltaan alle jäävä pinta-ala (Sierilä 5 neliökilometriä, Vuotos 220 neliökilometriä) ei ole lainmuutoksen 553/1994 jälkeen ratkaiseva kriteeri vesilain 2 luvun 5 §:n soveltuvuutta harkittaessa, koska kyseessä on vaikutusten laaja-alaisuuteen eikä laatuun vaikuttava seikka.
Aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa ei ole otettu riittävästi huomioon, että suunniteltu voimalaitos sijaitsee Rovaniemen 60 000 asukkaan talousalueen välittömässä läheisyydessä, jossa pääelinkeinona on matkailu ja jonka imagoon kuuluu puhdas ja koskematon luonto.
Hankkeen vaikutuksia matkailuelinkeinon kannalta ei ole riittävästi selvitetty. Rovaniemen seudun matkailun kannalta Kemijoella on keskeinen sija ja vesistön talvikäytön, kuten moottorikelkkailun, säilymisen ja kehittämisen kannalta on tärkeää, että jääolosuhteiden turvallisuus voidaan taata. Sesonkivaihtelun tasaamisen kannalta oleellista on kesämatkailun kehittäminen, jossa keskeistä ovat luonto, keskiyön aurinko ja Rovaniemeä ympäröivät vesistöt. Perhokalastus ja jokiveneily Vanttauskosken ja Rovaniemen välisellä alueella ovat tulevaisuuden kesäaktiviteetteja, joiden hyödyntämisen Sierilän voimalaitos tekisi mahdottomaksi. Hankkeen haitat paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin ovat niin huomattavia ja pysyväisluonteisia ja laajalle alueelle ulottuvia, että ne muodostavat vesilain 2 luvun 5 §:n mukaisen ehdottoman esteen luvan myöntämiselle.
Hakemus tulee hylätä luonnonsuojelulain 42 §:n perusteella, koska hankkeen toteuttaminen hävittäisi laaksoarhon, joka on luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 (a) mukainen koko maassa rauhoitettu kasvilaji sekä luontodirektiivin liitteen IV (b) mukainen yhteisön tärkeänä pitämä kasvilaji, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Hakija ei ole esittänyt luonnon-
suojelulain 49 §:n mukaista poikkeuslupaa. Koska poikkeuslupa on välttämätön rakennustöiden aloittamiselle ja tarvittava selvitys sekä rakennustöiden toteutuksesta että laaksoarhopopulaatiolle kiistattomasti aiheutuvasta vahingosta on jo olemassa, tulee hakijan esittää lainvoimainen poikkeuslupa ennen vesilain mukaisen rakentamisluvan myöntämistä.
Sierilän voimalaitoksessa tuotettava vuotuinen energiamäärä 120 GWh vastaa alle prosenttia koko maassa tällä hetkellä vesivoimalla tuotetusta sähköenergiasta (noin 13 TWh/vuosi). Kaikki energian tuotantomuodot huomioon ottaen kokonaisenergiatuotantoon 81,3 TWh (vuonna 2009) Sierilän voimalaitoksen tuottama energia merkitsee vain 0,1 % lisäystä. Hankkeen energiataloudelliseksi vuosituotoksi hakija on arvioinut 4,4 miljoonaa euroa perustuen vuosien 1981–2002 hydrologiaan ja vuoden 2010 tilannetta kuvaavaan sähkön SPOT-hintaennusteeseen. Sierilän voimalaitoksen rakentamisella ei ole merkittävää vaikutusta Suomen energiahuollon kannalta.
Hankkeesta hakijalle aiheutuvia kustannuksia ei ole otettu mukaan intressivertailussa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsin vesilainsäädännössä. Tätä on pidetty epäkohtana vesilain esitöissä (HE 17/1994 vp), jossa todetaan, että "sitä, että myös kannattamattomille hankkeille voidaan joutua myöntämään lupa, vieläpä niin, että samalla sallitaan aiheuttaa ympäristöhaittoja ja puuttua toisten suojattuihin oikeuksiin, on jo aiemminkin saatettu pitää epäkohtana. Myös tässä suhteessa lain edelleen kehittämistä on tarkoitus jatkaa." Sierilän voimalaitoksen kannattavuus rakennus- ynnä muut kustannukset huomioon ottaen on kyseenalaista.
Rovaniemen seudun energiayhtiöiden, Rovaniemen Energia Oy:n ja Rovakaira Oy:n, osuudet ovat 1,04 prosenttia ja 1,64 prosenttia eli 46 000 euroa ja 72 000 euroa, joten vaikutusalueelle tuotoista jää vain marginaalinen osuus. Kiinteistöveroksi on arvioitu 700 000 euroa/vuosi, mutta summa voi laskea veropoliittisten päätösten seurauksena, jos vesivoimalla päästökaupan seurauksena saavutettavien windfall-voittojen verotus päätetään toteuttaa muilla keinoin.
Aluehallintovirasto on intressivertailussa ottanut virheellisesti huomioon ainoastaan korvauksista aiheutuvat rahassa mitattavat haitat, yhteensä 8,3 miljoonaa euroa. Summa ei sisällä arvioita matkailuelinkeinolle aiheutuvista vahingoista heikentyneen jäätilanteen, perhokalastus- ja jokiveneilyaktiviteettien menetyksen, maisema-arvojen pilaantumisen ja muun joen moninaiskäytön vaikeutumisen myötä. Pelkästään kolmen prosentin matkailutulon menetys merkitsisi vuositasolla 4,2–5,5 miljoonan euron tappiota eli 5 prosentin korkokannalla pääomitettuna 84–110 miljoonan euron tappiota, joka on enemmän kuin hankkeesta odotettu tuotto.
Sierilän voimalaitoshankkeesta koituvat hyödyt tulevat pääosin muille kuin vaikutusalueen asukkaille. Haitat sen sijaan kohdistuvat yksinomaan vaikutusalueelle. Tämä on otettava huomioon hankkeen haitallisuutta ja haitoista aiheutuvia korvauksia määritettäessä. Hankkeesta aiheutuvien haittojen arvioiminen pelkästään taloudellisin perustein ei ole riittävää, koska luonto-, maisema- ja muut ympäristöhaitat ovat rahassa mittaamattomia. Hankkeen aiheuttamat haitat Rovaniemen seudun elinkeinoille, erityisesti matkailulle, tulee selvittää nykyistä tarkemmin ja arvio näistä haitoista sisällyttää vertailulaskelmiin.
Rakentamisesta johtuva vahinko ja haitta luontoympäristölle, vesiluonnolle, kulttuurimaisemalle, elinkeinoille ja asutusoloille verrattuna hankkeesta saataviin hyötyihin on niin suuri, etteivät vesilain 2 luvun 6 §:n edellytykset luvan myöntämiselle täyty.
Mikäli lupa myönnettäisiin, haitan kärsijöille on määrättävä korvattavaksi todelliset vahingot täysimääräisesti. Kemijoki Oy:n vastineen mukaan vedenvaihtuvuus sekä virtaus eivät olennaisesti muuttuisi Tuominiemen tilan kohdalla voimalaitoksen rakentamisen jälkeen.
Kuitenkin toimitusmiesten lausunnon mukaan Tuominiemen asuttu rantatila sijaitsee voimalaitoksen alapuolisella alueella näköetäisyydellä alakanavaan ja vedenkorkeuden vaihtelut ovat alueella erittäin suuret. Toimitusmiehet ovat todenneet myös, että voimalaitoksen vuorokautiset juoksutukset aiheuttavat vedenkorkeuden vaihtelua sekä virtauksia välillä ylävirtaan ja välillä alavirtaan. Käytännössä liikkuminen vesillä tulee siten olemaan vaarallista tai mahdotonta.
Kiinteistön käypä arvo laskee voimalaitoksen rakentamisen seurauksena. Voimalaitoksen rakentamisesta ja käytöstä aiheutuu merkittävää haittaa kiinteistön käytölle muun muassa veden laadun heikkenemisen, hiekoittumisen, luonnontilaisen jokimaiseman menetyksen ja rakentamisen aikaisen melun ja joen yläjuoksulle johtavan kulkuyhteyden katkeamisen vuoksi.
Tuominiemen tilalla on maa-aluetta on yhteensä 8 hehtaaria. Kiinteistönvälittäjän arvion mukaan kiinteistön käypä arvo on 130 000 euroa. Arviossa ei ole otettu huomioon I:n vapaa-ajan asuntoa ja siihen liittyviä rakennuksia sekä JJJ:n omistamia rakennuksia (AM/RM-alueella). Tilan alkuperäiset rakennukset huomioon ottaen päätilaan lasketaan kuuluvaksi 4,8 hehtaaria. JJJ:n sekä I:n osuudet on vähennetty maapohjasta. Tuolloin kiinteistön kokonaishinnaksi tulee 100 000 euroa.
Tällä alueella on päärakennusten lisäksi vielä A-merkinnällä kolme rakennuspaikkaa. Voimalaitoksen läheisyys ja jokimaiseman menetys alentavat merkittävästi kiinteistön arvoa. Korvausvaatimus kiinteistön
käyvän arvon alenemisesta sekä kiinteistön käytölle aiheutuvasta haitasta on 35 prosenttia kokonaisarvosta eli 35 000 euroa. I:n maa-alueosuus on 1,6 hehtaaria, jolla on vapaa-ajan asunto. Voimalaitoksen alakanavan läheisyys huomioon ottaen korvausvaatimus tältä osin on kiinteistöosuuden koko arvo 140 000 euroa. JJJ:n rakennusten ja maa-alueosuuden käypä arvo on 250 000 euroa ja korvausvaatimus niiden arvosta on 35 prosenttia eli 87 500 euroa. Tuominiemen tilan osalta korvausvaatimukset ovat siten yhteensä 262 500 euroa.
5. K ja L ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että hallinto-oikeuden päätöksessä korotettu liitteestä 2.B ilmenevä erikoisarvon korvaus tilan Alasierilä 698-409-29-23 osalta on korotettava, tilalle kaavoitettujen neljän rakennuspaikan arvon menetys on korvattava, maisemahaitta ja asumiselle aiheutuva rakennusaikainen haitta on korvattava. Valittajien talon viereen suunniteltu läjitysalue on siirrettävä toiseen paikkaan.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat tilaa Alasierilä koskien esittäneet muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan Alasierilän tilasta on lunastettu 0,052 hehtaaria alakanava-alueeksi ja 4,838 hehtaaria voimalaitosalueeksi, vaikka tila on edelleen yksityisomistuksessa. Hallinto-oikeuden päätöksessä erityisarvon korvaukseksi on määritelty 15 000 euroa. Edellä tarkoitettu maa-alue on päätöksessä hinnoiteltu metsämaana, osaksi kitumaana. Suunnitellun voimalaitoksen koneasema rakennetaan osaksi puheena olevalle maalle. Korvaus ei ole riittävä. Asia on käsiteltävä uudelleen.
Alasierilän tilalle on kaavoitettu neljä rakennuspaikkaa. Kaksi niistä sijoittuu voimalaitoksen läheisyyteen Sieriniementien varteen ja kaksi lomarakennuspaikkaa Sieriniemeen. Rakennuspaikkoja ei ole voitu hyödyntää voimalaitoksen rakentamisuhan takia. Rakennuspaikkojen arvon menetys on korvattava täysimääräisesti. Lomarakennuspaikkojen arvo laskee, koska Sieriniemeen tuleva pato muuttaa maisemaa olennaisesti. Tontit menettävät merkityksensä myös, koska veden pinta laskee ja virtaus häviää, kun pato rakennetaan. Koneaseman viereen kaavoitettu tontti (A1) menettää merkityksensä. Tontille ei voi rakentaa ja sille tuskin saa rakennuslupaa. Turpiiniin tulevasta vedestä aiheutuu runkoääniä ja lisäksi maisema menetetään. Luvansaajan on korvattava kyseisen tontin arvo.
Sieriniemeen rakennetaan yksityistie kesällä 2015 ja lomarakennustonteilla on rasite rakennettavaan tiehen Kemijoki Oy:n omistaman alueen läpi. Tien rakentaminen on saanut lainvoiman. Mikäli voimalaitos rakennetaan, luvansaajan on rakennettava Sieriniemen tonteille korvaava tieyhteys.
Asuinrakennuksen viereiselle pellolle suunniteltu läjitysalue on siirrettävä muualle. Talon arvo laskee ja maisema muuttuu oleellisesti nykyisestä. Talo jää kuoppaan, kun peltoa korotetaan, ja tulvavedet valuvat tontille. Melu, pöly ja muut häiriöt vaikuttavat sekä asumiseen että yksityisyyteen. Rakennusaikainen asuminen talossa vaikuttaa mahdottomalta. Asuinrakennus sijaitsee nykyisen Kemijoen törmällä. Vanhan uoman vedenkorkeus laskee rakentamisen seurauksena ja virtaama vähenee, jolloin myös liettymisen ja veden samentumisen vaara kasvaa. Kaikki vahingot, mukaan lukien maiseman menetys, on arvioitava ja korvattava.
6. M ja N ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että hakija on määrättävä korvaamaan maiseman ja kosken äänen menetyksestä sekä virkistyskäyttöhaitasta 6 000 euroa.
Vaatimuksensa tueksi M ja N ovat tilan Jokiväylä (698-409-9-162) omistajina esittäneet, että tila sijaitsee Tikkasenkarinkosken alajuoksun rannalla ja on vakituisessa asuinkäytössä. Tämän vuoksi myös virkistyskäyttöhaitasta on määrättävä korvaus.
7. O on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että tilan Kuusenlahti 698-401-67-14 osalta rantapadon alle jäävän alueen maapohjakorvaukseksi on määrättävä 20 euroa/m2 x 1,5 = 30 euroa/m2 sekä lisäksi korvaukset tilan virkistyskäytön vaikeutumisesta 10 000 euroa ja kiinteistön arvon laskemisesta 28 000 euroa. Jäteveden imeytyksen toiminnasta lisäkustannuksineen tulee luvanhakijan vastata. Muilta osin valittaja on tilan osalta pitäytynyt aikaisemmissa vaatimuksissaan eli käyttöveden runkoputken osalta tulee korvata kustannukset sekä työstä aiheutuva haitta 1 000 eurolla ja piha saattaa entiseen kuntoon. Kiinteistön Ainola 698-401-67-12 käyttöoikeuskorvaukseksi on määrättävä 10 euroa/m² x 1,5 ja tilan arvon laskemisesta on määrättävä korvaus 5 000 euroa. Tilan salaojitus on siirrettävä niin, ettei se jää tien alle. Kiinteistön Ainola alueelle tulee rakentaa kaksi veneenlasku- ja -pitopaikkaa.
Vaatimustensa tueksi valittaja on uudistanut aiemmin lausumansa ja lisäksi muun ohella esittänyt, että omakotitalotontin hinta-arvio ei vastaa Rovaniemen kaupungissa olevia omakotitalotonttien reaalihintoja. Tila Kuusenlahti sijaitsee ainoastaan 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Alueella myynnissä olleet tontit ovat menneet nopeasti kaupaksi. Maapohjakorvauksen yksikköhinta tulee määrittää Rovaniemen keskustan läheisyydessä myytyjen Kemijoen rantatonttien perusteella. Tilan koon puolittuminen pienentää olennaisesti käyttöön jäävää aluetta ja vaikeuttaa sen hyödyntämistä harrastustoimintaan, virkistykseen ja hyöty-käyttöön, kuten kotitarvekasvien kasvattamiseen ja kotieläinten pitoon. Veneily kaupunkiin estyy, koti- ja virkistyskalastus vaikeutuu. Luonnon moninaisuus katoaa ja virkistysmahdollisuudet heikkenevät. Jääolosuhteet vaikeutuvat. Tulevaan rantapatoon on talon nurkalta alle 20 metriä. Voimalaitoksen rakentaminen laskee kiinteistön arvoa, mikä on korvattava. Tilan koon puolittumisen myötä jätevesien imetyskenttä ei tule toimimaan, koska imetyskenttä on alemmalla tasolla kuin ylimääräisten vesien poistamiseksi suunniteltu salaojitus. Jätevesien uudelleen järjestelyt tulee olla valmiina ennen kuin vedenpinnan tasoa nostetaan. Hakijan tulee jatkossa kustantaa voimalaitoksen rakentamisesta johtuvat jätevesien kohonneet käsittelymaksut.
Ainolan tila sijaitsee oikeusvaikutteisen kaavan vakituiseen asumiseen varatulla alueella. Käyttöoikeuskorvauksen tulisi edellä esitetyillä perusteilla olla 15 euroa/m². Tilalla on kaksi mahdollista veneen lasku- ja pitopaikkaa, jotka luvan hakijan tulisi rakentaa mahdollisen voimalaitoshankkeen toteutuessa.
Voimalaitoksen rakentaminen johtaa muun muassa Ainolan tilan rakentamiskustannusten nousuun, jolloin tilan arvo laskee. Omakotitalotontiksi (5 000 m²) kaavoitetun tilan viemäröinnin perustamisen kustannukset nousevat. Korvausta vaaditaan 5 000 euroa tilan arvon alentumisesta ja haittakorvauksena salaojituksen siirtämisestä niin, että se ei jää tien alle, jotta salaojituksen toiminta ei vaarannu.
8. P ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti hakijan on lunastettava tila Törmälä (698-409-30-7) omakotitaloineen käyvästä arvostaan puolitoistakertaisena tai tilan arvon alentuminen on korvattava 200 000 eurolla. Vahinkoa voidaan vähentää sillä, että maapatoa siirretään 10 metriä jokeen päin ja patoa lasketaan 50 cm. Maisemahaitasta vaaditaan joka tapauksessa korvausta 50 000 euroa. Rantapadon alle jäävän alueen maapohjakorvauksen perusteeksi on määrättävä vähintään 17 euroa/m2. Maapadon alle jäävät aita ja lipputangon perustus on korvattava 1 500 eurolla. Lisäksi luvansaaja on velvoitettava korvaamaan 3 000 eurolla muut haitat koskien kalastuspaikkojen ja luonnonmukaisen jokiuoman menetyksestä. Luvansaaja on myös velvoitettava tekemään korvaavat toimenpiteet tilan hyötypuutarhan ja kaivojen osalta. Luvansaajalle on määrättävä myös tilalla sijaitsevan lämmittämättömän varasto/autotallirakennuksen tarkkailu samoin kuin asuinrakennuksen osalta on määrätty. Lisäksi Kemijoki Oy on velvoitettava korvaamaan valittajien edunvalvontakustannukset ja oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat tilaa Törmälä koskien esittäneet muun ohella seuraavaa:
Hankkeesta johtuvat, osin myös rahassa mittaamattomat haitat ovat saavutettavia hyötyjä huomattavasti suuremmat. Perusteiden osalta valittajat ovat viitanneet X:n Vaasan hallinto-oikeudessa asiasta esittämään.
Tila sijaitsee Kemijoen rannalla, komean rantatörmän päällä. Tila aukeaa törmällä etelään siten, että joki aukeaa sekä ylä- että alajuoksun suuntaan. Omakotitalon joen puoleinen piha on leveydeltään joen suuntaisesti noin 115 metriä. Omakotitalon seinästä tasaista hoidettua piha-aluetta on noin 16 metriä ennen kuin maasto putoaa jyrkästi jokiuomaan. Hakemuksen mukaan vesi tulisi noin 20 metrin päähän seinästä ja vain noin kaksi metriä alemmas kuin omakotitalon lattia.
Pihalle tulisi maapato siten, että se olisi vain 5–7 metrin päässä talon seinästä ja enintään noin puoli metriä ylempänä kuin piha-alue. Padon päällä kulkisi autolla ajettava tie. Jokiuomaan heti tilasta loivasti alavirtaan katsottuna tulisi voimalan varsinainen joen sulkeva pato, joka näkyisi suoraan tilalle ja sisälle olohuoneeseen. Voimalaitoksen yläkanava alkaisi noin sata metriä tilan alajuoksun puolelta ja itse voimalaitos tulisi suurin piirtein samalle etäisyydelle. Rakennuspaikan arvo katoaisi kokonaan ja sen myötä valtaosa omakotitalon arvosta. Sen lisäksi talon rakenteet saattaisivat kärsiä pohjaveden ja siitä seuraavan veden kapillaarisen nousun seurauksena. Talo on aikanaan rakennettu korkean hiekkatörmän päälle eikä silloin ole varauduttu eikä voitu varautua pohjaveden noin kymmenen metrin nousuun.
Voimalaitos ja sen vaatimat kanavat rakennettaisiin ja räjäytettäisiin kallioon noin 100–300 metrin päässä P:n perheen omakotitalosta. On todennäköistä, että tästä aiheutuisi rakennukselle vahinkoa. Tila on määrättävä lunastettavaksi, mikäli maapadon laskeminen 50 senttimetrillä ei ole mahdollista tai hakija haluaa säästää padon siirtämiseen kuluvan kustannuksen.
Maisemahaittaa tulee myös maa-alueilla. Kaunis Sieriniemi muuttuu noin 30 metrin päähän P:n talosta todennäköisesti korkealla aidalla rajatuksi alueeksi sisältäen kanavat, voimalaitoksen ja sähkökentät. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksellä tilalle myönnetty 6 000 euron maisema- ja virkistyshaittakorvaus on riittämätön.
Padon alle jäävän pihamaan arvoksi aluehallintoviraston päätöksessä ilmoitettu 5 euroa/m2 oli liian alhainen. Maapohjakorvauksen tulisi olla vähintään 17 euroa/m2 huippurantatonttimaasta. Perusteluna tältä osin valituksessa on viitattu erääseen maanmittauslaitoksen lunastuspäätökseen 29.11.2012 koskien Oikaraisen silta- ja tiejärjestelyjen maapohjahintaa samalla alueella kuin tuleva voimalaitosalue. Oikarainen sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa ja on haluttua asuinaluetta.
Tilalla sijaitsee neljän aarin peruna- ja kasvimaa, vadelmapensaat sekä mansikkapenkit likakaivojen vieressä olevassa notkelmassa, joka rantapadon vuoksi joudutaan tasoittamaan. Näistä ei ole aikaisemmissa valituksissa mainittu, koska ne eivät sijaitse maapatoalueella, mutta ne ovat aivan maapatoalueen vieressä sijaitsevassa notkelmassa. Maapadon ulkopuolelle jäävä notkelma on noin viisi aaria. Notkelma jouduttaneen tasoittamaan, koska pohjavesi tulee sieltä läpi. Tämän vuoksi luvansaaja on velvoitettava tekemään korvaavat toimenpiteet hyötypuutarhan ja kaivojen osalta.
Veden noston seurauksena menetetään kosket kalastuspaikkoina ja luonnonmukainen jokiuoma muuttuu rakennetuksi. Se vaikuttaa joen käyttämiseen. Hakija on määrättävä korvaamaan tästä haitasta 3 000 euroa.
9. Q ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että padotusmääräykset tulee asettaa toimitusmiesten alkuperäisen esityksen mukaisesti siten, että ylin vedenpinta on 82.00 m ja alin vedenpinta 81.60 m, lyhytaikaisia luvansaajasta riippumattomista tekijöistä johtuvia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tilan Koivula (698-401-58-8) ympäristöluvan sallima tuotantoeläinmäärä edellyttää peltopinta-alaa, joka veden alle jäävä peltoala huomioon ottaen jää vajaaksi. Näin syntyvän vahingon täysimääräiseksi hyvittämiseksi vastaavan peltoalan hankkiminen on korvattava. Suunnitellulla patoallasalueella oleva Tapionrannan hyvä viljelysmaa on siirrettävä korkeammalla oleville lähipelloille. Suunnitellun Mukkaojan ohitusuoman turvemaat tulee uomaa rakennettaessa siirtää kivennäismaapeltojen pinnalle maanparannusaineeksi ja muut kelvolliset kaivumaat peltonotkojen tasoitukseen vettyvien alueiden syntymisen ehkäisemiseksi. Padotusalueen tiloille 1900-luvun vaihteessa valmisteilla olleen Komottajoen vesivoiman hyödyntämiseksi kaivetun kanavan ja siitä padotuskorkeuden myötä menetettävän vesivoiman arvo on hyvitettävä.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat tilan Koivula omistajina uudistaneet aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella, että he edelleen vaativat ensisijaisesti hakemuksen hylkäämistä. Voimalaitoshankkeeseen liittyvä ympäristövaikutusten arviointi on tehty jo lähes 20 vuotta sitten, minkä vuoksi se on tehtävä uudelleen.
Komottajoen vesivoiman hyödyntämiseksi kaivetun kanavan ja siitä padotuskorkeuden myötä menetettävän vesivoiman arvon hyvittämistä koskeva vaatimus tulee ottaa asiassa vielä käsiteltäväksi, koska vaatimusta ei ole voitu aiemmin esittää puuttuvien asiakirjojen vuoksi. Valituksessa on ilmoitettu, että valmistunut Kaivosojan nimellä kartassa näkyvä kanava ja vedenohjaukseen rakennettu pato näkyvät vuonna 1915 tehdyn lohkomistoimituksen kartassa.
Koivulan tilalle RN:o 58:8 on myönnetty ympäristölupa 70 nautayksikön suuruiselle karjamäärälle käytössä olevan 44,37 hehtaarin suuruisen peltoviljelyalan mukaan. Käytössä oleva peltoala supistuu mahdollisen vedennoston seurauksena 12,83 hehtaaria, mistä johtuen nautayksikkömäärän vaatima peltoala jää 7,21 hehtaaria vajaaksi.
Siirtämällä suunnitellulla patoallasalueella oleva Tapionrannan hyvä viljelysmaa korkeammalla oleville köyhemmille lähipelloille estetään samalla tällä viljelysmaalla olevan turpeen ja ravinteiden nousu pintaan ja veden laadun huononeminen.
10. U on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti hän on vaatinut, että luvan saaja velvoitetaan lunastamaan kiinteistö Keloniemi (698-402-3-37) 258 000 eurolla.
Vaatimustensa tueksi valittaja on tilan Keloniemi omistajana esittänyt luvan myöntämisen osalta saman sisältöiset perustelut kuin I ja J edellä valituksessaan vesilain 2 luvun 5 §:ää ja hankkeen vaikutuksia paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin koskevilta osin.
Toissijaisen vaatimuksensa tueksi U on esittänyt, että hakijan toimittamasta tilakortista karttakuvineen käy ilmi, että kokonaispinta-alaltaan 0,270 hehtaarin tilasta padotus- ja vettyvälle alueelle jää yhteensä 0,190 hehtaaria eli 70 %. Jäljelle jäävä osa on kooltaan rakennuspaikaksi kelpaamaton ja tämän vuoksi hyödytön. Tämän vuoksi kiinteistö tulisi lunastaa vanhan vesilain 11 luvun 7 §:n perusteella kokonaisuudessaan puolitoistakertaista korvausta vastaan. Tilakortissa on valituksessa yksilöityjä virheitä, jotka tulisi ottaa huomioon kiinteistön arvoa määritettäessä.
Kiinteistön arvoa määritettäessä tulee ottaa huomioon luonnonkaunis sijainti 38 kilometriä Rovaniemen kaupungista niemen kärjessä, jossa on molemmin puolin rantaviivaa yhteensä noin 150 metriä.
Kiinteistön nykyarvo on U:n mukaan 172 000 euroa, koostuen maapohjasta 35 000 euroa, päärakennuksesta (kelohonka) 90 000 euroa, saunarakennuksesta (kelohonka) 25 000 euroa, kolmesta varastorakennuksesta yhteensä 22 000 euroa.
Kiinteistön nykyarvon kannalta yksittäisten rakennusten arvoa merkittävämpää on kuitenkin kokonaisuus eli kelohonkainen sähkölämmitteinen vapaa-ajan rakennuskokonaisuus jokirantamaisemineen ja pitkä oma hiekkaranta.
11. V ja W ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siten, että kiinteistön Ahola (698-401-241-1) ranta-alue, noin 220 metriä, kunnostetaan ja puhdistetaan veden vaihteluväliin kuuluvalta alueelta sekä kivetään eroosiota vastaan, että riittävä venelaituri, uimapaikka sekä veneen laskusyvennys rakennetaan kummallekin kaavoitetulle rakennuspaikalle ja korvausta myyntiarvon alenemisesta määrätään rakennetun asuinpaikan osalta 25 000 euroa ja rakentamattoman tontin osalta 15 000 euroa sekä korvauksena virkistyskäytölle aiheutuvasta haitasta 10 000 euroa.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet luvan myöntämisen osalta saman sisältöiset perustelut kuin I ja J edellä valituksessaan vesilain 2 luvun 5 §:ää ja hankkeen vaikutuksia paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin koskevilta osin. Veden vaihtelusta tilan Ahola virkistyskäytölle aiheutuva pysyvä haitta huomioon ottaen virkistyskäyttöhaitta on korvattava.
12. X ja Y ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siten, että kiinteistölle Petäjäniemi (698-401-0026-410) aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä maksettava korvaus korotetaan 200 000 euroon.
Ensisijaisen vaatimuksensa tueksi valittajat ovat esittäneet saman sisältöiset perustelut kuin edellä I:n ja J:n valituksessa. Siinä esitettyjen perustelujen lisäksi he ovat viitanneet jäljempänä X:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa esitettyihin perusteluihin.
Perusteluina toissijaiselle korvausvaatimukselle X ja Y ovat esittäneet seuraavaa:
Petäjäniemen tila sijaitsee Kemijoen varrella välittömästi suunnitellun voimalaitospadon alapuolella. Kiinteistöllä sijaitsee päärakennuksena loma-asuntokäyttöön tarkoitettu hirsirunkoinen lautaverhoiltu rakennus. Rakennus soveltuu ympärivuotiseen asumiseen. Rakennuksen runko on siirretty vuosisadan alussa rakennetusta peräpohjalaisesta talonpoikaistalosta Tervolan Ylipaakkolasta. Rakennuksen kerrosala on noin 301 m² ja huoneistoala 281 m². Lisäksi kiinteistöllä sijaitsee saunarakennus, varasto-/autotallirakennus, aitta, liiteri ja venevaja. Kiinteistön pihapiiri on nurmetettu, ympäröivä metsä on pääosin mäntypuustoa ja ranta hiekkapohjainen.
Vaikka lupaehdoissa edellytetyt, rakennusten ja kiinteistön arvon säilymisen kannalta keskeiset suojelumääräykset otetaan huomioon, kiinteistön virkistyskäyttö vaikeutuu ja myyntiarvo laskee voimalaitoksen rakentamisen ja käyttämisen seurauksena. Kiinteistön käytölle aiheutuu merkittävää haittaa muun muassa veden laadun heikkenemisen, luonnontilaisen jokimaiseman menetyksen ja rakentamisen aikaisen melun ja veden samentumisen vuoksi. Vesillä liikkuminen vaikeutuu joen yläjuoksulle johtavan kulkuyhteyden katkeamisen vuoksi.
Vesilain 2 luvun 13 §:n ja 11 luvun 3 §:n perusteella kiinteistölle aiheutuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä on korvattava myös myyntiarvon aleneminen. Aluehallintovirasto ei ole ottanut tätä huomioon korvausta määrätessään.
Kiinteistönvälittäjän arvion mukaan kiinteistön käypä arvo 21.6.2006 oli 500 000 euroa. Rakennuskustannusindeksillä korotettuna (kerroin 1,17 aikajaksolla 5/2006–5/2011) nykyinen käypä arvo olisi 600 000 euroa. Potentiaalisia ostajia olisivat matkailu- ja muut yritykset, yhteisöt ja maksukykyiset yksityishenkilöt. Näille ostajille ratkaiseva merkitys on sijainti Rovaniemen talousalueen välittömässä läheisyydessä mutta kuitenkin rauhassa luonnon keskellä Kemijoen rannalla.
Korkein oikeus on ottanut kantaa kiinteistön arvon alenemiseen päätöksessään KKO 1999:61, jossa oli kyse johtoaukealla tai sen läheisyydessä sijaitsevien kiinteistöjen arvon alenemisen johdosta suoritettavista korvauksista, kun 110 kV:n sähkönsiirtolinja oli korvattu 400 kV:n sähkönsiirtolinjalla.
Korkein oikeus arvioi kiinteistön käyvän arvon laskun olevan keskimäärin 6 % tilanteessa, jossa 25 metrin etäisyydellä asuinrakennuksesta jo valmiiksi sijaitsevat voimalinjapylväs ja -johdin muutettiin kookkaammiksi. Haitan arvio ja korvauksen määrä perustuivat katselmustoimitukseen, koska aiempia vertailukohtia ei ollut.
Voimalaitospadon sijainti kiinteistön välittömässä läheisyydessä, luonnontilaisen jokimaiseman menetys ja patorakenteiden aiheuttama maisemallinen haitta vaikuttavat myyntiarvoon merkittävästi enemmän kuin edellä mainittu johdinpylväisiin ja -linjoihin tehty muutos. Aiempien vertailukohtien puuttuessa korvausvaatimus kiinteistön myyntiarvon laskusta, joka sisältää virkistyskäytölle ja maisemalle aiheutuvan haitan, on 1/3 nykyisestä käyvästä arvosta eli 200 000 euroa.
13. Z:n kuolinpesän osakkaat ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siten, että kiinteistölle Männikkö (698-409-0004-0024) määrätään korvausta myyntiarvon alenemisesta sekä kalastus- ja muun virkistyskäyttöarvon menettämisestä yhteensä 45 000 euroa. Valittajat ovat myös pyytäneet, että haitat käydään arvioimassa paikan päällä.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet luvan myöntämisen osalta saman sisältöiset perustelut kuin I ja J edellä valituksessaan vesilain 2 luvun 5 §:ää ja hankkeen vaikutuksia paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin koskevilta osin.
Toissijaisen vaatimuksensa tueksi valittajat ovat esittäneet, että tilan pinta-ala on 13 000 m². Tontilla on huvilarakennuksen lisäksi erillinen saunarakennus ja kaksikerroksinen aitta. Huvilarakennuksen pinta-ala on noin 60 m², saunarakennuksen noin 30 m² ja aittarakennuksen yhden kerroksen pinta-ala noin 25 m². Vertailukelpoisten kauppojen puuttuessa kiinteistön arvonmääritys on vaikeaa. Omistajien arvion mukaan myyntihinta on suuruusluokkaa 150 000 euroa. Tilan hankkiminen on aikanaan suurelta osin perustunut ja edelleenkin perustuu alueen hyviin kalastusmahdollisuuksiin. Jos voimalaitos rakennetaan ja koskikalastuspaikat menetetään, ei vapaa-ajan asunnolla ole omistajille läheskään nykyistä arvoa.
14. Ä ja Ö ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siten, että hallinto-oikeuden tilalle Hiekkala II 698-409-4-101 määräämä korvaus korotetaan 7,50 euroon neliömetriltä eli 6 675 euroon ja hakija velvoitetaan korvaamaan virkistysarvojen menettämisestä, maisemallisten arvojen menettämisestä, kiinteistön arvon alenemisesta ja muuna vesilain tai muun säännöksen nojalla korvattavana vahinkona, haittana tai muuna edunmenetyksenä 60 000 euroa. Lisäksi he ovat vaatineet, että hakija ja Vaasan hallinto-oikeus velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut asiassa.
Ensisijaisen vaatimuksensa tueksi valittajat ovat esittäneet luvan myöntämisen osalta saman sisältöiset perustelut kuin I ja J edellä valituksessaan vesilain 2 luvun 5 §:ää ja hankkeen vaikutuksia paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin koskevilta osin.
Toissijaisen vaatimuksensa tueksi valittajat ovat uudistaneet hallinto-oikeudelle esittämänä perustelut ja lisäksi esittäneet, että hallinto-oikeuden määräämä korvaus ei edelleenkään ole täyden korvauksen ja käyvän hinnan mukainen. Käyttöoikeuden myöntäminen alueeseen merkitsee alueen arvon menettämistä kesämökkitonttimaana kokonaan. Siksi korvauksen tulee olla käyvän hinnan mukainen. Menetetyn tonttimaan arvo on vähintään 5 euroa neliömetriltä, mikä puolitoistakertaisena olisi 7,50 euroa neliömetriltä eli yhteensä 6 675 euroa. Kesämökillä ei ole veden korkeuden nousun jälkeen omaa rantaa entisessä merkityksessään. Tiloista Hiekkala 698-409-4-41 ja Hiekkala II 698-409-4-101 muodostuvan kesämökkikokonaisuuden arvo alenee myös menetettävien koskikalastusmahdollisuuksien ja heikkenevien maisemallisten arvojen vuoksi. Omaisuuden arvostuskysymyksellä voi olla päätöksen kannalta laajempiakin vaikutuksia. Jos kaikki omaisuus on arvostettu yllä kerrotuin tavoin, päätöksen perusteena olevan intressivertailun paikkaansa pitävyys tulee kyseenalaiseksi.
15. X ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti valituksessa on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siten, että valittajien kiinteistöille määrätään täysimääräiset korvaukset sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta siten kuin tilakohtaisissa valituksissa on esitetty.
Ensisijaisen vaatimuksensa osalta valittajat ovat esittäneet saman sisältöiset perustelut kuin edellä I:n ja J:n valituksessa. Siinä esitettyjen perusteluiden lisäksi he ovat esittäneet muun ohella, että aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä hankkeen vaikutusten arviointi perustuu vuosina 1997–2000 tehtyyn ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ja selostukseen vuodelta 1997. Luontoselvityksiä on tehty riittämättömästi ja ne on kohdennettu 1990-luvun tietämyksen perusteella. Tiedot ovat jo vanhentuneita ja ympäristövaikutusten arviointi on tältä osin oleellisesti puutteellinen.
Vuoden 1999 jälkeen on julkaistu jo kaksi uhanalaismietintöä, joista uu-sin vuonna 2010. Uhanalaisiksi luokiteltujen lajien luettelo on muuttunut huomattavasti. Myös luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltujen lajien lista on muuttunut. Jotkut 1999 elinvoimaiseksi (LC) arvioidut lajit ovat nykyisin erityisesti suojeltuja. Arviointi tulisi suorittaa uudelleen kokonaisuudessaan tai ainakin apilakirjokääriäisen, kirjojokikorennon, törmäpääskyn ja saukon osalta.
Nykytietämyksen mukaan apilakirjokääriäinen on häviämässä sukupuuttoon Euroopasta ja mahdollista on, että Sierilän alue on viimeinen esiintymä koko EU:n alueella. Tehdyt selvitykset ovat selvästi puutteellisia ja lajin etsinnät ja suojelusuunnitelmat (siirtoistutukset) on tehty aivan liian yksipuolisesti, koska ei ole huomioitu, että laji on esiintynyt ja voi edelleen esiintyä myös Sierilän tunnetusta esiintymästä selvästi poikkeavissa ympäristöissä, kuten turvepohjaisilla mailla olevilla niityillä. Näin ollen ei voida sanoa, että lajin säilymisen hyväksi olisi tehty kaikki kohtuudella vaadittava.
Nykyisin uhanalaiseksi (VU) arvioitu törmäpääsky on yksi erityistä huomiota edellyttävä laji, jonka pesäpaikat tulisi kartoittaa uudelleen ja tehdä arviointi nykytietämyksen perusteella. Kun Kemijoki Oy teki linnustoselvityksen vuonna 1997 alueelta Sierilä-Vanttauskoski, alueelta laskettiin 3 298 törmäpääskyn koloa. Kanta muodosti silloin noin 4 prosenttia Suomen törmäpääskykannasta. Sen jälkeen laji on taantunut voimakkaasti muualta Suomesta, linnustoseurannan perusteella noin kolmanneksen vuosikymmenessä.
Lisäksi tulee laatia selvitys alueen merkityksestä päämuuttoreittinä. Viime vuosien havaintojen sekä lisääntyneen tiedon myötä on vahvaa näyttöä, että alueen läpi kulkee päämuuttoreitti välillä Perämeri-Vienan meri. Tämä muuttoreitti on jäänyt kokonaan ottamatta huomioon vuonna 1997 tehdyssä linnustoselvityksessä. Linnustoselvityksessä on jätetty selvittämättä myös lintujen paluumuuton merkittävyys alueella kesällä matalan veden aikana, jolloin alueelle muodostuu matalikkoja tärkeine ruokailualueineen. Havaintojen perusteella alueen läpi muuttaa ja alueella ruokailee myös suuri osa Suomen voimakkaasti taantuneesta metsähanhikannasta.
Hankkeen vaikutusta kalastoon on päätöksessä tarkasteltu ainoastaan kalataloudellisesta näkökulmasta, jolloin intressivertailussa lasketaan, mikä on alueen kalatalouden arvo. Tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea luonnon monimuotoisuus, sillä alueella esiintyvistä kalalajeista vaellussiika ja sisävesien taimen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaisiksi lajeiksi. Sierilän alue on Kemijoen pääuoman viimeinen luonnonjoenkaltainen osuus ja käytännössä viimeinen virtavesikalojen lisääntymis- ja elinalue Kemijoen pääuomassa Kemijärven ja Perämeren välisellä osuudella. Lisäksi alueen sivujoissa esiintyy luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja jotka käyttävät pääuoman virta-alueita syönnös- ja kasvualueinaan.
Käytännössä voimalaitos tuhoasi padon yläpuolella olevat virta-alueet ja kosket täysin. Körkönkari, Tikkasenkari, Tervakari ja sen yläpuoliset virta-alueet, jotka ovat lisääntymis- ja poikastuotantoalueita, häviävät. Patoamisen myötä Sierilän ja Vanttauskosken väliseltä jokialueelta päättyy harjuksen, siian ja taimenen luontainen lisääntyminen. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että myös sivujokien taimenkannat menetetään, sillä sivujokien taimenen lisääntyminen arvioidaan perustuvan pääuoman virta-alueilta kudulle nouseviin kaloihin. Padon alapuolelle jäisi ainoastaan yksi koskijakso, mutta siinäkin säännöstely heikentäisi harjuksen ja siian lisääntymistä tuntuvasti. Tällä hetkellä voimalaitoksen vaikutusalueen harjussaaliista suurin osa on peräisin luonnonlisääntymisestä ja siikasaaliista 2/3 on luonnossa lisääntyvää vaellussiikaa. Taimensaalis on Kemijoki Oy:n mukaan peräisin istutuksista, mutta kalatalousviranomainen on lausunut, että mukana on todennäköisesti myös luonnon kalaa sivujoista. Sierilän vaikutusalueen virtapaikat ovat myös lohikantojen palauttamisen kannalta tärkeitä, sillä Vanttauskosken ja Rovaniemen välisellä rakentamattomalla Kemijoen osuudella on noin 84 hehtaaria arvokasta, potentiaalista lohen lisääntymis- ja poikastuotantoaluetta. Voimalaitosrakentamisen haittavaikutuksia virtavesikalakannoille ei voida kompensoida istutuksin tai elinympäristökunnostuksilla, sillä patoaminen tuhoaa laajalti edellytykset virtavesikalojen luontaiselle elinkierrolle, eikä vastaavia kunnostettavaksi kelpaavia elinalueita ole enää jäljellä Kemijoen pääuomassa.
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä ekologinen tila ja keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien osalta vähintään hyvä, saavutettavissa oleva ekologinen tila sekä hyvä kemiallinen tila. Mainittuun lakiin perustuvissa vesienhoitosuunnitelmissa hyvän saavutettavissa olevan ekologisen tilan katsotaan edellyttävän rakennetuilla joilla monin paikoin kalateiden rakentamista ja muita kunnostustoimenpiteitä. Vesienhoitosuunnitelma on uuden vesilain (587/2011) 3 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon arvioitaessa rakentamisesta aiheutuvia hyötyjä ja vahinkoa. Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 Kemijoen vesistö on arvioitu merkittäväksi vaelluskalavesistöksi, jossa voidaan aikaan saada vaelluskalojen kestävä, luontaisesti lisääntyvä kanta aiheuttamatta merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle. Kemijoen alaosan tila on arvioitu hyvää saavutettavissa olevaa tilaa huonommaksi. Hyvä saavutettavissa oleva tila on katsottu mahdolliseksi saavuttaa toteuttamalla Kemijoen kalatiehanke ja siten tarvittavina toimenpiteinä hydromorfologisen tilan parantamiseksi on esitetty esteellisyyden vähentäminen/vaellusesteiden poisto.
Merenhoidon tavoite Suomessa on Itämeren hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Merenhoitosuunnitelman ensimmäisessä osassa on otettu huomioon meritaimenkantojen heikko tilanne Itämereen laskevissa joissa ja meriympäristön biologisen monimuotoisuuden osalta yhtenä tavoitteena hyvän tilan saavuttamiseksi on, että meritaimenen luonnonkannat elpyvät ja virtavesien kunnostustoimien tuloksena muodostuville uusille poikastuotantoalueille nousee merestä riittävästi kutukaloja ja meritaimenkantojen geneettinen monimuotoisuus ei vähene. Lisäksi Suomi on sitoutunut toteuttamaan Itämeren tilaa parantavia toimia.
Valituksessa on lisäksi viitattu lisäksi muun ohella valtioneuvoston hyväksymään kansalliseen kalatiestrategiaan, lohistrategiatyöryhmän vuonna 2012 laatimaan lohi- ja meritaimenstrategiaan sekä ympäristöhallinnon laatimaan vesien kunnostusstrategiaan vesien- ja merenhoidon toteuttamista tukevina strategioina. Kemijoki on yksi kansallisen kalatiestrategian kärkihankkeista ja strategian toimeenpano edellyttää jokialueella kalatierakentamista, kalojen alasvaelluksen mahdollistavia ratkaisuja sekä muita luonnon lisääntymiskiertoa edistäviä toimenpiteitä. Strategian tavoitteet ja sen alueellinen toimeenpano ovat olleet perusteina myös kalatalousvelvoitteita ja säännöstelykäytäntöjä koskevissa viimeaikaisissa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä Hiitolanjoella ja Pielisjoella ja Ala-Koitajoella.
16. Keski-Kemijoen kalastusalue on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.
Vaatimuksensa tueksi kalastusalue on esittänyt, että Sierilän voimalaitoksen rakentaminen aiheuttaisi nykytilanteeseen nähden suuria ja peruuttamattomia muutoksia vaikutusalueen vesiympäristölle ja -eliöstölle, kalastolle, kala- ja raputaloudelle, kalastukselle ja vesistön virkistyskäytölle. Voimalaitoksen rakentamisen seurauksena menetettäisiin lähes kokonaan virtakutuisten kalojen elinolosuhteet, mikä vaikuttaisi alueen virkistyskalastukseen ja mahdolliseen kalastusmatkailuun sekä näiden kehittämiseen. Menetykset olisivat lopullisia, eivätkä menetystä korvaavat kompensaatiot parhaimmillaankaan toisi tilalle uutta vastaavaa lisäarvoa nykytilanteeseen nähden. Edellä mainitut näkökohdat huomioon ottaen kalastusalue on vaatinut, että Sierilän voimalaitoksen rakentamiselle ei vesilain 2 luvun 5 § huomioon ottaen tule myöntää lupaa, koska hanke aiheuttaa kalastusmahdollisuuksien menetyksiä sekä huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa, vesiluonnossa ja sen toiminnassa.
17. Kemijoki Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siten, että lupamääräyksen 2 neljäs ja viides kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti:
"Voimalaitoksen juoksutusta voidaan tehon tarpeen vaihtelujen mukaan muuttaa kuitenkin niin, että voimalaitoksen alaveden vuorokautinen vedenkorkeusvaihtelu voimalaitoksen alakanavan suulla saa olla enintään 1.2 m. Juoksutusten muutokset on tehtävä niin, ettei muutoksista aiheudu kenellekään vältettävissä olevaa vahinkoa ja haittaa."
"Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen on oltava 1.6.–30.9. vähintään 40 m3/s ja muuna aikana vähintään 20 m3 lukuun ottamatta juoksutukseen vaikuttavien häiriöiden aiheuttamia lyhytaikaisia poikkeamia. Viikonloppuisin 1.6.–30.9., kun Kemijärven edellisen vuorokauden tulovirtaama alittaa arvon 300 m3/s, ei Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen kolmen tunnin keskiarvo saa ylittää arvoa 500 m3/s."
Lisäksi yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan lupamääräyksen 12 osalta siten, että rantapatojen 2, 3 ja 4 alle jäävät alueet määrätään luvan saajan lunastettaviksi.
Vielä yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä muutetaan siten, että vettyvillä alueilla sijaitseville rakennuksille määrätään täyttä arvoa vastaava korvaus puolitoistakertaisten korvausten sijasta.
Vaatimustensa tueksi Kemijoki Oy on uudistanut aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:
Yhtiö ei ole lupahakemuksessaan esittänyt rajoituksia voimalaitoksen alaveden vaihtelulle, eikä niitä ole määrätty muidenkaan Kemijoen voimalaitosten lupaehdoissa. Hallinto-oikeuden päätöksessä rajataan pinnankorkeuden vaihtelu alakanavan suussa yhteen metriin.
Voimalaitoksen tulee kyetä sähköntuotantojärjestelmän äkillisissä häiriötilanteissa nopeaan tehomuutokseen. Tehomuutokset voivat olla seurausta esimerkiksi jostakin vakavasta koko Suomen sähköjärjestelmän toimintaa uhkaavasta häiriöstä. Alaveden pinnankorkeuden vaihtelut alakanavan suussa seuraavat nopeasti Sierilän koneiston tehonmuutoksia. Vaikka merkittäviä häiriöitä tapahtuu varsin harvoin, häiriöihin on kuitenkin jatkuvasti varauduttava pitämällä alaveden vaihtelussa turvamarginaalia.
Suomeen kaavaillut uudet vaihtelevatuotantoiset uusiutuvat energialähteet, kuten tuuli- ja aurinkovoima, lisäävät joustavaan tuotantoon kykenevän voimantuotannon tarvetta. Esimerkiksi tuulivoiman suunnitellun lisäyksen, noin 2 500 MW vuoteen 2020 mennessä, arvioidaan vaativan lisää joustavaan tuotantoon kykenevää vesivoimaa useita satoja megawatteja. Sierilän osalta joustava tuotanto edellyttää, että tarve suunnittelemattomille tehonmuutoksille on otettava jatkuvasti huomioon ja pidettävä turvamarginaalia alaveden vaihtelussa tästäkin syystä.
Näistä syistä todellinen pinnanvaihtelu alakanavan suussa olisi pääsääntöisesti noin 15–20 cm luvan sallimaa maksimiarvoa pienempi. Vain harvemmin tapahtuvissa säätö- tai häiriötilanteissa pinnanvaihtelu olisi luvan sallima enimmäismäärä. Mikäli suurimmaksi vuorokautiseksi vaihteluväliksi sallitaan 1,2 metriä, se tarkoittaa pääsääntöisesti enimmillään noin yhden metrin vaihtelua alakanavan suun mittapisteessä. Raudanjokisuuhun mennessä vaihtelu pienenee vielä noin 20 cm, jolloin vuorokautinen vaihtelu olisi pääsääntöisesti noin 0,8 metriä. Tämä vastaa aluehallintoviraston päätöksen mukaista vedenkorkeuden vaihtelun enimmäismäärää Raudanjokisuussa.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaisella lupamääräyksellä 1,0 metrin vaihteluväli alentaisi vuorokausisäätötehoa noin 15 MW verrattuna siihen, että vaihtelua ei olisi rajattu lainkaan. Yhtiön esittämä 1,2 metrin vaihteluväli puolittaisi mainitun vuorokausisäätötehon menetyksen. Lisäksi yöajan juoksutuksista ja altaiden pinnanvaihteluista aiheutuvat menetykset pienentyisivät kolmanneksella.
Yhtiö on suunnitellut yhdessä voimalaitoksen alapuolisen jokialueen rannanomistajien kanssa erilaisia toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää vedenvaihtelun lisääntymisen vaikutuksia alueen moninaiskäytölle. Lupamääräysten mukainen toimenpidesuunnitelma sisältää esimerkiksi rannansuojauksia, veneenlaskupaikkoja, venevalkamia sekä veneväylien tekemistä. Lisäksi lupamääräysten mukaan maksetaan määrällisesti merkittävät virkistyskäyttöhaittakorvaukset kaikille kyseisen alueen rakennetuille kiinteistöille.
Lupamääräyksen 2 viidettä kappaletta tulisi selkeyttää siten, että viikonloppuja koskeva virtaamarajoitus koskee kesäaikaa.
Yhtiön vaatimat muutokset padotus- ja juoksutusmääräyksiin eivät lisää hankkeen haitallisia vaikutuksia vesiympäristöön tai sen käyttöön. Mikäli voimalaitoksen käytöstä saatu kokemus ja tarkkailuvelvoitteiden tulokset kuitenkin osoittaisivat toista, lupamääräyksiä on mahdollista myöhemmin tarkistaa. Lupamääräysten tarkistamismahdollisuudesta on annettu oma lupamääräys 11 d.
Rantapatojen alle jääneiden alueiden lunastusvaatimuksen hylkäämisperusteluissa hallinto-oikeus on katsonut, että kysymyksessä olevien alueiden käyttötarkoitusta ei ole pidettävä vesilain (264/1961) 3 luvun 4 §:n tarkoittamana käyttönä ja että rantapadon sijoittaminen alueelle ei edellytä voimalaitoksen rakentajan omistusoikeutta alueeseen. Lisäksi perusteluissa todetaan, että alueen omistajalla voi olla tarvetta käyttää aluetta edelleen niin, ettei se ole ristiriidassa rakentajan käyttötarkoituksen kanssa. Lopuksi päätöksessä vielä todetaan, että kun alueiden omistajat ovat joko vastustaneet lunastusta tai eivät ole ainakaan nimenomaisesti suostuneet siihen, edellytyksiä lunastukselle luvan saajan vaatimuksesta ei ole.
Vesilaista ei saa tukea hallinto-oikeuden perusteluille. Lain 3 luvun 4 §:n mukaan voimalaitoksen rakentamiseen voidaan nimenomaan myöntää, ei ainoastaan käyttöoikeus, vaan myös oikeus lunastamiseen, kun on kysymys voimalaitostontista tai rakennuspaikasta tai laitokselle johtavasta tiestä tai muusta niihin verrattavasta tarpeesta.
Säännöksen soveltamisala kattaa myös voimalaitokselle johtavat tiet. Verrattaessa keskenään rantapatojen ja laitokselle johtavien teiden tarpeellisuutta voimalaitoksen toiminnan kannalta, laitokselle johtavat rantapadot ovat vähintään yhtä tarpeellisia kuin laitokselle johtavat tiet.
Useissa vesivoimalaitoshankkeissa rantapatoja on rakennettu myös padotusaltaan yläosalle siten, etteivät padot ole rakenteellisesti yhteydessä varsinaiseen koneasemaan. Sierilän hankkeessa rantapadot 2, 3 ja 4 sekä maapadot 1, 2 ja 3 muodostavat patorakennelmakokonaisuuden, jonka avulla vedet johdetaan voimalaitokseen.
Rakennettavat rantapadot ovat tässä hankkeessa välttämättömiä voimalaitoksen toiminnan kannalta. Tarvittava padotuskorkeus saadaan aikaan edellä kerrottujen patojen avulla ja samalla rantapadoilla estetään vesien leviäminen haitallisesti ympäröiville aluille. Teräsponteilla ja tiiviste³sydämien avulla padoista saadaan vesitiiviitä.
Kyseisiin rantapatoihin sovelletaan myös patoturvallisuuslainsäädäntöä, esimerkiksi korjaus- ja muutostöitä ohjaavia säännöksiä. Paloturvallisuutta uhkaavissa tilanteissa vastuutaholta edellytetään nopeita toimenpiteitä ja sen vuoksi myös patorakenteiden alle jäävän alueen tulisi olla sen omistuksessa, joka vastaa padon suunnittelusta, rakentamisesta, käytöstä ja kunnossapidosta. Hajanainen omistusoikeus hidastuttaa toimenpiteiden toteuttamista.
Yhtiö vaati valituksessaan hallinto-oikeudelle, että lunastuslupa myönnettäisiin kaikille vettyvillä alueilla sijaitseville rakennuksille. Toissijaisesti vaadittiin lupapäätösten sisältämän korvausten puolitoistakertaisuuden poistamista ja korvausten määräämistä yksinkertaisina käyvän hinnan mukaisesti.
Tältä osin hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen. Hallinto-oikeuden perustelut yhtiön vaatimuksen hylkäämiselle eivät perustu vesilakiin, koska yhtiölle ei myönnetä pysyvää käyttöoikeutta eikä lunastus³oikeutta vettyviin alueisiin ja niillä sijaitseviin rakennuksiin.
18. Rovaniemen osakaskunta ja Korkalon osakaskunta ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti ne ovat vaatineet seuraavaa:
a) Lupamääräys 2 on muutettava siten, että lauantaisin ja sunnuntaisin 1.7.–31.8. välisenä aikana edellytetään kiinteää juoksutusmäärää, joka on enintään 200 m3³/s.
b) Lupamääräys 6 c on muutettava siten, että hakija velvoitetaan maksamaan Raudanjokisuun ja Olkkakosken välisen venereitin merkintöjen kunnossapito kokonaisuudessaan.
c) Lupamääräys 9 on muutettava siten, että
i. hakija velvoitetaan rakentamaan voimalaitokseen kalatie, joka mahdollista kalojen nousun voimalaitoksen yläpuolisille alueille
ii. rakentamisen aikainen vuosittainen kirjolohen istutusvelvoite on muutettava 2 400 kg:aan ja lisäksi hakija on velvoitettava vuosittain istuttamaan patoaltaaseen 400 yksilöä 35 cm:n pituisia Kemijoen kantaa olevia taimenia, Kuohunkijoen koski- ja niva-alueille 4 900 yksilöä vähintään
8 cm:n pituisia Kemijoen kantaa olevia harjuksen poikasia ja 1 550 vuoden vanhaa vähintään 5 cm:n pituisia Kemijoen kantaa olevia taimenen poikasia, Kampsanjoen koski- ja niva-alueille 4 600 yksilöä vähintään
8 cm:n pituisia Kemijoen kantaa olevia harjuksen poikasia ja 230 yksilöä vuoden vanhaa vähintään 5 cm:n pituisia Kemijoen kantaa olevia taimenen poikasia sekä voimalaitoksen alapuolisen jokialueen koski- ja niva-alueille Olkkakosken alaosaan asti 30 240 yksilöä vähintään 8 cm:n pituista Kemijoen kantaa olevia harjuksen poikasia
iii. kalatalousmaksua koskevaa määräystä on muutettava niin, että hakija on velvoitettava maksamaan ELY-keskukselle 8 000 euroa voimalaitoksen alapuolisten ja 20 000 euroa voimalaitoksen yläpuolisten vahinkojen kompensoimiseksi.
d) Lupamääräys 10 e on muutettava siten, että kala- ja raputaloustarkkailu jatkuu koko voimalaitoksen toiminnan ajan.
e) Lupamääräys 12 on muutettava siten, että
i. hakija on velvoitettava maksamaan muutoksenhakijoille korvausta rapukannalle aiheutuvista vahingoista todellisten menetysten mukaan
ii. viehekalastuslupatulojen menettämisestä maksettavia korvauksia on korotettava siten, että hakija velvoitetaan maksamaan Rovaniemen osakaskunnalle 132 640 euroa ja Korkalon osakaskunnalle 198 960 euroa
iii. korvausta kalataloudellisista vahingoista on muutettava siten, että hakija velvoitetaan maksamaan korvauksena koski- ja virta-alueiden menetetystä harjuksen lisääntymisalueista Korkalon osakaskunnalle 316 316 euroa ja Rovaniemen osakaskunnalle 332 484,10 euroa ja tämän lisäksi korvauksena suvantoalueen arvokalasaaliin menetyksistä Korkalon osakaskunnalle 47 987,77 euroa ja Rovaniemen osakaskunnalle 35 248,53 euroa
iv. vesivoimasta Korkalon osakaskunnalle maksettava korvaus on korotettava 172 000 euroon.
Osakaskunnat ovat lisäksi vaatineet, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt niiden vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta aluehallintovirastossa ja hallinto-oikeudessa. Kemijoki Oy on velvoitettava korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet valituksessaan hallinto-oikeudessa lausumansa ja lisäksi ensisijaisen vaatimuksensa osalta esittäneet seuraavaa:
Lupa rakentamiseen olisi tullut evätä, koska hankkeesta aiheutuu vesilain (264/1961) 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettua haittaa terveydelle, huomattavia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteille ja vesiluonnolle ja se huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Viimeistään intressivertailu osoittaa, että luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä. Hankkeen haittavaikutuksia on vähätelty ja katselmuskirjan esitys ja siinä esitetyt perusteet lupahakemuksen hylkäämisestä jätetty huomiotta.
Vesilain mukainen intressivertailu on tehtävä ottaen huomioon hankkeen kaikki haittavaikutukset, joista vaikutukset uhanalaisiin lajeihin muiden joukossa on tärkeä tekijä. Maisemavaikutukset on jätetty täysin huomiotta. Tarkastelussa tulisi ottaa huomioon Sierilän alueen ainutlaatuisuus Kemijoen viimeisenä vapaana virtavesijaksona. Hankkeen kalataloudelliset vaikutukset on vakavasti aliarvioitu.
Katselmuskirjassa on todettu seuraavaa: "Toimitusmiesten arvion mukaan Sierilän voimalaitoksen rakentaminen aiheuttaa erittäin suuria haitallisia vaikutuksia ennen kaikkea vaikutusalueen luonnon olosuhteille, kulttuurimaisemalle, vesiympäristölle, kasvillisuudelle, eliöstölle, linnustolle, kalastolle, maataloudelle, kalastukselle, matkailuelinkeinolle ja vesistön virkistyskäytölle sekä vakituiselle että vapaa-ajan asutukselle. Erityisesti nämä edellä mainitut näkökohdat ovat toimitusmiesten arvion mukaan niin merkittäviä, että Sierilän voimalaitoksen rakentamiselle ei tule myöntää lupaa."
Toimitusmiehet ovat tutustuneet kohteeseen ja paneutuneet kaikkien hankkeen vaikutusten selvittämiseen. Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoo aiheelliseksi poiketa katselmuskirjassa hankkeesta tehdystä johtopäätöksestä, korkeimman hallinto-oikeuden tulisi suorittaa uusi katselmus, jossa on mahdollista todeta toimitusmiesten johtopäätökset virheellisiksi.
Lupamääräysten muuttamista koskevien vaatimusten osalta osakaskunnat ovat viitanneet valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämiinsä perusteluihin.
Lupamääräyksen 9 muuttamisen osalta osakaskunnat ovat lisäksi viitanneet siihen, mitä Lapin ELY-keskus on kalatalousviranomaisena esittänyt hallinto-oikeudessa koskien kalatievelvoitteen muotoilua ja perusteluja sille.
Luvansaaja tulee velvoittaa kalatien rakentamiseen. Ainoastaan varautuminen sen mahdolliseen rakentamiseen ei ole riittävä lupamääräys. Samoin raputaloudellinen vahinko, joka on osakaskunnille omaisuudensuojaa nauttiva varallisuusarvoinen etu, tulee määrätä korvattavaksi. Pelkkä selvittämisvelvoite ja luvansaajan omaan harkintaan jäävä kompensointi eivät turvaa osakaskuntien oikeuksia.
Aluehallintovirasto ja hallintotuomioistuimet ovat jättäneet huomiotta katselmustoimituksen johtopäätöksen, jonka mukaan lupahakemus olisi hylättävä. Asianosaiset ovat siten joutuneet aktiivisesti itse valvomaan etujaan tässä prosessissa. Asianosaiset ovat muun muassa omalla kustannuksellaan tilanneet raputaloudellisen selvityksen, kun näistä vahingoista on jätetty määräämättä korvauksia. Kun katselmuskirjan esityksiä ei ole noudatettu ja jätetty määräämättä korvauksia asianosaisille aiheutuvista vahingoista, on edunvalvonnasta aiheutuneet kulut kohtuutonta jättää osakaskuntien vahingoksi.
Asian poikkeuksellinen laajuus ja osakaskuntien edellä mainittu erityinen tarve turvautua asiantuntija-apuun huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos osakaskunnat joutuisivat korkeimmassa hallinto-oikeudessa pitämään kulunsa vahinkonaan.
19. QQ on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään kokonaisuudessaan. Toissijaisesti hallinto-oikeuden päätöstä on muutettava siten, että hänelle tilan Häätylä 698-401-59-112 omistajana määrätään aiemmin vaaditut korvaukset ravunpyynnin vaikeutumisesta ja saaliin menetyksestä, vedenkorkeuden vaihtelusta aiheutuvasta veneen nostamisesta ja laskemisesta aiheutuvasta työstä sekä virkistyskäyttöhaitasta. Vaihtoehtoisesti Kemijoki Oy on velvoitettava rakentamaan laituri, jossa voidaan pitää venettä vedenpinnan vaihtelusta huolimatta, velvoitettava merkitsemään sekä ylläpitämään veneväylä Olkkakosken ja Sieriniemen välillä. Hän on myös vaatinut korvausta kalastuksen vaikeutumisesta ja pyydyshaitoista valituksessaan hallinto-oikeudelle esitetyn vaatimuksen mukaisesti.
Lisäksi lupamääräystä 2 on muutettava siten, että lauantaisin ja sunnuntaisin kesäaikana maksimijuoksutusmäärä on 200 kuutiometriä sekunnissa ja lupamääräystä 6 c siten, että luvansaaja velvoitetaan maksamaan Olkkakosken ja Raudanjokisuun venereitin kunnossapito kokonaan. Kemijoki Oy on velvoitettava korvaamaan QQ:lle ja RR:lle aluehallintoviraston osalta kulukorvausta katselmuskirjan mukaisesti sekä oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Valittaja on ensisijaisen vaatimuksensa tueksi uudistanut valituksessaan hallinto-oikeudessa lausumansa, että voimalaitos muun muassa hävittää vesilain 2 luvun 5 §:n vastaisesti apilakirjokääriäisen ainoan Suomessa tunnetun esiintymän, mikä sinällään on luvan myöntämisen este. Keski-Kemijoen viimeisten luonnontilaisten koskialueiden historiallinen maisema ja virkistysarvot menetetään ja alueen muutkin luontoarvot menetetään. Lisäksi hallinto-oikeus on intressivertailua tehdessään muun muassa käyttänyt sähkön hintana Nord Poolin Suomen keskimääräistä aluehintaa vuosina 2005–2011. Sen jälkeen sähkön hinta on laskenut huomattavasti, jolloin hyöty on paljon vähäisempi kuin yhtiön esittämissä laskelmissa. Sähkön hinta tulee laskea Kemijoki Oy:n osakashinnan mukaan, joka on huomattavasti Nord Poolin hintaa halvempi.
Toissijaisten vaatimuksiensa tueksi valittaja on esittänyt, että hänen nykyisin yksin omistamansa Häätylän tila sijaitsee Olkkakosken niskalla, jossa vuorokausisäännöstelyn vaikutukset ovat suuremmat kuin esimerkiksi Olkkakosken alapuolella. Vedenpinnan nousu tapahtuu Olkkakosken padottavasta vaikutuksesta johtuen varsin nopeasti. Jatkuva virtaamien seuraaminen ja veneen siirtäminen on mahdotonta. Sen vuoksi virkistyshaittakorvaus on korotettava 9 000 euroon tai yhtiö velvoitettava rakentamaan sellainen laituri, jossa venettä voidaan pitää vedenpinnan vaihteluista riippumatta.
Mikäli voimalaitos rakennetaan, ravunpyynti vaikeutuu. Se vähentää osaltaan saalista ja aiheuttaa pyydyshävikkiä sekä vaikeuttaa ja pitkittää pyyntiä. Lisäksi rapukanta heikkenee säännöstelyn vaikutuksesta. Alueella esiintynyt rapurutto ei ole peruste sille, etteikö korvattavia vahinkoja syntyisi. Vahingot voidaan laskea ilman hallinto-oikeuden lisäämässä lupaehdossa 9 c määrättyjä rapukannan tilaa koskevia lisäselvityksiä. Rapukannan tilasta on jo tehty selvitys ja arvio tuoton menetyksistä sekä muista haitoista. Uusi lupaehto on turha, koska tällä hetkellä rapurutto on jo tuhonnut koko alueen rapukannan ja sen tila on siten tällä hetkellä tiedossa. Vesialueen omistajilla on suunnitelma rapukannan palauttamiseksi alueille. Kun on saatu varmistettua, ettei alueella enää esiinny rapuruttoa, rapukannan palauttaminen alkaa. Tämän hetkisen arvion mukaan palauttamisen aloitukseen menee noin kahdesta viiteen vuotta ja alueelle voitaisiin saada rapukanta takaisin noin 15 vuoden kuluessa. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon valittajan kalastushaitoista ja pyydysvahingoista esittämää korvausvaatimusta.
20. SS on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti SS on tilan Hiekkaranta 698-401-188-2 omistajana vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siten, että korvaus veden alle jäävistä ja vettyvistä pelloista määrätään tason 6 000 euroa/hehtaari mukaan laskettuna. Kemijoki Oy on velvoitettava lunastamaan maa-alue, jolla tilan talouskeskuksen rakennukset sijaitsevat, ja maa-alueesta on määrättävä puolitoistakertainen korvaus. Koska maa-alue tulee lunastettavaksi, asuinrakennuksen korvaus on korotettava puolitoistakertaiseksi. Omakotitalon lunastuskorvaus on korotettava 259 483 euroon. Lisäksi yhtiö on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Ensisijaisen vaatimuksensa tueksi valittaja on esittänyt, että hankkeesta johtuvat, osin myös rahassa mittaamattomat haitat ovat saavutettavia hyötyjä huomattavasti suuremmat. Muutoin valittaja on viitannut edellä X:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa esitettyihin perusteluihin.
Toissijaisten vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt, että peltojen arvo kysymyksessä olevan kaltaisella paikalla on noussut ja on vähintään 6 000 euroa hehtaarilta. Maapohjan lunastaminen on tarpeen, koska rakennusten käyttö estyisi veden nousun myötä. Rakennukset ja sen myötä myös maa-alue käyvät hyödyttömiksi. Maa-alue on vahinko³aluetta.
21. AA ja BB ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti valituksessa on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen ja lupamääräysten muuttamista siten, että Majavalammen pinta ei nouse nykyisestä korkeudestaan. Korvaukseksi veden alle jäävistä ja vettyvistä pelloista on määrättävä 6 000 euroa/hehtaari. Luvansaaja on velvoitettava korvaamaan tilalla Kumpukörkkö (698-409-28-42) veden nousun myötä menetettävät rakennuspaikat 60 000 eurolla. Luvansaaja on velvoitettava korvaamaan valittajille tulon menetyksestä vähintään 350 000 euroa. Menetetyn tulon lisäksi on korvattava eläkekertymiä BB:lle 20 vuodelta (258,01 euroa/vuosi) ja AA:lle 14 vuodelta (203,69 euroa/vuosi). Lupamääräys 11 d on muutettava siten, että luvansaajan on kuudennen vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöönotosta jätettävä hakemus säännöstelyluvan lupamääräysten tarkistamisesta hallinto-oikeuden määräämän 10 vuoden sijasta. Lisäksi Kemijoki Oy on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Ensisijaisen vaatimuksensa tueksi valittajat ovat esittäneet, että hankkeesta johtuvat, osin myös rahassa mittaamattomat haitat ovat saavutettavia hyötyjä huomattavasti suuremmat. Muutoin valittajat ovat viitanneet edellä X:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa esitettyihin perusteluihin.
Toissijaisten vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet, että arvio siitä, että hankkeella ei ole vaikutuksia tien yläpuolisille peltoalueille, ei ole sellaisenaan riittävä. Majavalammen pinnan nousu nostaa sen lampareen vedenpintaa, johon salaojat laskevat. Salaojien purkuputki laskee lampareeseen ja on vain 5–10 cm lampareen nykyistä pintaa korkeammalla. Lupaehdot on sen vuoksi määriteltävä siten, että Majavalammen pinta ei saa nousta nykyisestä korkeudestaan.
Peltojen käyttökelpoisuuden menettäminen aiheuttaisi huomattavan suuren vahingon. Vahingon sattuessa siihen reagoiminen ja tarvittavien toimenpiteiden tai päätösten saaminen kestää niin kauan, että vahingot nousisivat suuriksi. On tarkoituksenmukaisempaa määrätä etukäteen toimenpiteistä, joilla vahingot estetään.
Majavalampi purkaa vetensä kahteen suuntaan, Hanniojan ja Majavaojan suuntaan. Hanniojassa on vedenjakaja lammen päässä. Majavalammen pinta saadaan helposti pysymään nykyisellä korkeudella säätämällä vedenjakajan korkeutta alaspäin kaivamalla. Vaihtoehtoisesti Majavaoja voidaan ruopata siten, että Majavalammen pinta ei pääse nousemaan.
Kumpukörkön tilan alueella jää veden alle 700 metriä rantaa. Rannalla on kaksi rakennuskelpoista paikkaa. Alue voidaan tulevaisuudessa kaavoittaa tai hakea rakennuslupa poikkeamisluvalla. Korvauksen perustetta harkittaessa ratkaisevaa ei ole se, onko aluetta vielä kaavoitettu tai rakennuslupaa haettu vaan se, ovatko rakennuskelpoiset rakennuspaikat olemassa. Tilalla on ainakin kaksi paikkaa, joissa rakennuspaikan korkeusasema on riittävä ilman täyttöäkin tai vähäisellä täytöllä. Yhtiö on velvoitettava korvaamaan tilalla veden nousun myötä menetettävät kaksi rakennuspaikkaa 60 000 eurolla.
Lupamääräyksen 11 d muuttaminen on tarpeellista, koska on tärkeää selvittää säännöstelyn vaikutukset ensimmäisen kerran suhteellisen pian käyttöönoton jälkeen.
22. Liedakkalan osakaskunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti osakaskunta on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siten, että luvansaaja velvoitetaan rakentamaan kalatie.
Ensisijaisen vaatimuksensa tueksi osakaskunta on muun ohella esittänyt, että Sierilän voimalaitoksen rakentamiselle ei tule myöntää lupaa vesilain 2 luvun 5 §:n perusteella. Osakaskunta on lisäksi viitannut vesipuitedirektiiviin sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisiin veden laatutavoitteisiin Kemijoen alueilla. Sierilän voimalaitoksen padotuksesta seuraisi huomattava elohopeapitoisuuden nousu pitkäksi ajaksi, mikä näkyisi petokaloissa koko alapuolisessa vesistössä ja suistoalueella. Hallinto-oikeus, joka on yhtynyt näiltä osin aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin elohopean vaarattomuudesta, ei ole ottanut huomioon Matti Verran 26.8.2006 antamaa asiantuntijalausuntoa. Kalojen elohopeapitoisuus uhkaa vaarantaa yleistä terveydentilaa laajalla jokivesistöalueella.
Voimalaitoksen rakentaminen aiheuttaisi huomattavat vahingolliset muutokset alueen luonnonoloissa maastossa ja Kemijoessa sivuvesistöineen Ounasjoen liittymän ja Vanttauskosken padon välisellä alueella. Vesiluonto muuttuisi virtaavasta ja koskisesta vesistöstä allasvedeksi, jolloin arvokas ekologinen kokonaisuus menetetään. Hakemuksen kohteena oleva Keski-Kemijoki on vesienhoidon luokituksen mukaan hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa ilman erityisiä lisätoimenpiteitä. Luokituksen tasoa ei saa heikentää.
Kemijoen vesistössä lohikalojen elinympäristöt ovat tarpeellisia ja potentiaalisia lohen, meritaimenen ja siian sisävesialueita, jotka on tarkoitus lohi- ja meritaimenstrategian mukaan ottaa myös vesienhoidon piiriin. Perämeren jokien lohikanta on vähimmäiskoossa, joka mahdollistaa pitempiaikaisen elpymisen ja suojelun. Kalastolliset edellytykset Sierilän virtavesien suojelulle ollaan saavuttamassa. Keski-Kemijoki on merkittävä kalan kulkuväylä, jossa myös pohjasoraikkojen läpi purkautuva pohjavesi parantaa kalankudun ja -poikasten menestymistä. Virtavesien suojelua, säilyttämistä ja kunnostamista ei voida kestävästi turvata menettelemättä jokien neliulotteisuusperiaatteen mukaisesti.
Toissijaisen vaatimuksensa tueksi osakaskunta on esittänyt, että vesienhoidossa hyvän ekologisen luokitustason saavuttamiseksi Ala-Kemijoella tulisi toteuttaa kalankulku, joka parhaiten toteutuisi pystyrakokalatiellä. Sen toteuttamisesta tulisi antaa lupamääräys. Hallinto-oikeuden tekemää viivästyttävää lisäystä lupamääräykseen 1 varautumisesta kalatien rakentamiseen myöhemmin ei tarvita.
23. Lapin luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään kokonaisuudessaan. Yhdistys on vaatinut lisäksi, että korkein hallinto-oikeus pyytäisi unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun siitä, onko Suomen suurimman joen patoaminen ja kalojen kulun katkaiseminen sekä veden laadun heikentäminen heikkoon tilaan vuoden 2015 jälkeen voimalaitoksen rakentamisen johdosta sellainen toimi, joka voidaan vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti hyväksyä. Huomioon on otettava, että rakentaminen tapahtuisi ilman 10 prosentin ekologista ohivirtaamaa sekä toimivia kalateitä ja ohitusuomia, jotka mahdollistaisivat kaikkien virtavesissä ja niiden läheisyydessä elävien vesi- ja maaeläinten vapaan vesistössä liikkumisen.
Vaatimuksensa tueksi yhdistys on uudistanut aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi lausunut seuraavaa:
Päätöstä tehtäessä on otettava huomioon vesipolitiikan puitedirektiivin päätöksentekoa ohjaava vaikutus siten, että vesien hyvä tila valuma-alueilla ja jokien pääuomassa saavutetaan vuoteen 2015 mennessä ja siitä eteenpäin vielä tiukemmin vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi päätöksenteossa on otettava huomioon luonto- ja lintudirektiivin elinympäristöjen ja biotooppien suojeluun, ennallistamiseen ja aikaansaamiseen velvoittavat kohdat siten, ettei lupaa hankkeelle tule myöntää.
Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään käsitellyt lainkaan yhdistyksen valituksessa mainittuja alueella tehtyjä havaintoja kirjojokikorennosta, raakuista ja saukosta. Hallinto-oikeuden päätöksestä ei ilmene myöskään tarkkoja paikanmääräyksiä siitä, missä ja miten törmäpääsky-yhdyskuntia suojellaan, eikä päätöksessä ole perusteltu, minkä vuoksi luontotyyppitarkastelua ei ole tehty tai vaadittu. Uhanalaisten luontotyyppien osuus on ylivoimaisesti suurin perinnebiotoopeissa, joista 93 % on uhanalaisia. Hallinto-oikeuden päätöksestä on luettavissa, että veden alle jäisi juuri tätä uhanalaisinta luontotyyppiä. Päätöksessä ei ole myöskään arvioitu, täyttääkö voimalaitoshanke luontodirektiivin 16 artiklassa mainitut perusteet. Hallinto-oikeus ei ole myöskään perustellut, miksi Natura-arviointia Ounasjoen osalta ei ole pidetty tarpeellisena.
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 23 §:n edellytykset eivät täyty Sierilän voimalaitoshankkeessa. Alle yhden prosentin osuus olemassa olevaan sähköntuotantoon verrattuna ei ole yleisen edun kannalta erityisen tärkeä hanke etenkin, kun sillä on merkittäviä vaikutuksia alueen asukkaiden terveyteen ja turvallisuuteen sekä kulttuurimaiseman menetykseen. Sierilästä saatavaa sähköntuotantoa vastaavan määrän tuottamiseksi on olemassa muita teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisia ja ympäristön kannalta merkittävämpiä tuotantomuotoja, kuten tuuli- ja aurinkovoima.
Outi Autin tutkimuksessa Valtavirta muutoksessa - vesivoima ja paikalliset asukkaat Kemijoella (2013) on käsitelty vesivoimarakentamisen aiheuttamia muutoksia Kemijoen vesistöalueella. Rakentamisella on huomattavia terveydellisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia alueen ihmisiin. Voimalaitoksen rakentamiseen ei tule myöntää lupaa. Rakentamisesta aiheutuu vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettua haittaa terveydelle, huomattavia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteille ja vesiluonnolle sekä paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloille.
Sierilää ei voida myöskään verrata Kelukosken voimalaitokseen. Kelukosken haitta-alueella ei ollut pysyvää asutusta, päinvastoin kuin Sierilän haitta-alueella. Kelukosken vaikutukset eivät koskettaneet läheskään niin monia ihmisiä kuin Sierilä. Hankkeella ei ole vaikutuksia vain Sierilän alueeseen, vaan laajemminkin maakunnan pääkaupunkiin saakka.
Yhteysviranomainen on todennut lausunnossaan ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta, että ympäristövaikutusten arvioinnissa ei ole tarkasteltu tarpeeksi laajasti joen jääolosuhteiden muuttumista. Selostuksessa on arvioitu riskin sulapaikkojen muodostumiseen hieman kasvavan Rovaniemen kaupungin kohdalla Sierilän juoksutusten takia, mutta vaikutus ei olisi kovin merkittävä. Yhteysviranomainen on lausunnossaan todennut jääneen epäselväksi, mitä vaikutuksen merkittävyydellä tarkoitetaan. Vaikutuksen merkittävyyttä tulisi arvioida jäällä liikkumisen turvallisuuden näkökulmasta. Aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus eivät ole sitä arvioineet päätöksissään. Siten ei ole riittävästi tietoa, miten jääolosuhteiden muutos vaikuttaa jäällä liikkumiseen ja mahdollisesti arvaamattoman vaaran aiheutumiseen esimerkiksi Rovaniemellä.
Sierilän voimalaitoshanke sijaitsee vain 20 kilometrin päässä Rovaniemeltä. Sierilän alueen kosket ovat myös rovaniemeläisten virkistyskalastajien tärkeä lähikohde. Kuten yhteysviranomaisen lausunnossa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta on todettu, voimalaitoshanke tuhoaisi lähes täysin alkuperäisen harjus- ja taimenkannan. Yhteysviranomainen on myös epäillyt, että siikakaan ei tule menestymään allasalueilla. Muun ohella luontomatkailun kannalta Sierilän aluetta tulisi voida kehittää teemalla jokiosuus, joka on säästynyt vesivoimarakentamiselta.
24. VV ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet kiinteistönsä Hannila (698-409-30-10) lunastuskorvauksen korottamista vähintään 1 000 000 euroon. Tilalle määrätty virkistyskäyttöhaittakorvaus on korotettava 20 000 euroon. Luvansaaja on velvoitettava rakentamaan Hannilan kiinteistön yhteyteen venevalkama. Lisäksi Kemijoki Oy on velvoitettava korvaamaan valittajien edunvalvontakustannukset viivästyskorkoineen sekä oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.
Ensisijaisen vaatimuksensa tueksi valittajat ovat esittäneet, että hankkeesta johtuvat, osin myös rahassa mittaamattomat haitat ovat saavutettavia hyötyjä huomattavasti suuremmat. Muutoin valittaja on viitannut edellä X:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa esitettyihin perusteluihin.
Toissijaisten vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet, että tila Hannila sijaitsee Kemijoen rannalla, komean rantatörmän päällä. Maasto on mäntypuustoista kangasmaastoa. Tila aukeaa törmällä yläjuoksulle etelään ja alajuoksulle länteen. Tilan välittömässä läheisyydessä on kehittyvä ja laajeneva Oikaraisen kylä. Tilan lunastettava osa on ihanteellista aluetta rakentamiselle. Lunastettava alue on noin 21 hehtaaria ja siinä on rantaviivaa noin 400 metriä. Omistajat menettäisivät sen varallisuusedun, mitä tila heille edustaa. Edun arvoa ei voida arvioida sen mukaan, mikä voimassa oleva kaava tai tilanne tällä hetkellä on, kun aluetta ei ole voitu hyödyntää eikä suunnitella voimassa olevan yleiskaavan vuoksi. Tilan lunastettava osa on käytännössä ollut rakennuskiellossa yleiskaavan vahvistamisen jälkeen. Menetettävän edun arvo puolitoistakertaisena on vähintään miljoona euroa.
Hannilan tilalla voimalaitoksen alapuolisella alueella virkistyskäyttöhaittakorvaus on korotettava 20 000 euroon, koska virkistyskäyttö- ja maisemahaittavaikutukset näin lähellä alakanavaa ovat suuret.
Hannilan tilalle tarvitaan venevalkama suurien vedenvaihteluiden vuoksi.
25. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) kalatalousviranomainen on valituksessaan vaatinut, mikäli lupapäätös pysytetään, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan lupamääräyksen 9 osalta siten, että luvansaaja velvoitetaan rakentamaan voimalaitoksen yhteyteen kalatie seuraavasti:
"Kemijoki Oy velvoitetaan rakentamaan voimalaitoksen yhteyteen toimiva kalatie, jonka toimivuudesta ja ylläpidosta hakija vastaa. Hakijan tulee kehittää kalatien toimintaa sekä tarkkailla sen läpi kulkevien kalojen määrää ja laatua sekä raportoida tarkkailun tuloksista kalatalousviranomaiselle. Hakijan tulee ryhtyä toimenpiteisiin toimivuuden parantamiseksi, jos kalatien toiminnassa havaitaan puutteita."
Kalatalousmaksua on korotettava voimalaitoksen käyttöönottovuodesta alkaen 22 000 euroon vuodessa. Lisäksi luvansaaja on velvoitettava laatimaan kalatalousmaksun käyttösuunnitelma. Kemijoessa vuonna 2007 todettua rapuruttoa ei pidä ottaa huomioon arvioitaessa yleisen kalatalousedun ja ravustuksen tuoton menetyksiä.
Vaatimustensa tueksi ELY-keskus on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:
Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 on arvioitu, että hanke vaarantaa vesimuodostuman nykyisen tilan perusteella asetetun hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteen. Kalatalousviranomaisen arvion mukaan Mukkaojan ohitusuomalla ei ole merkitystä kalojen kulkuväylänä. Parhaimmillaan uoma soveltuisi paikalliskalojen elinympäristöksi ja lisääntymisalueeksi. Tämäkin edellyttää, että uomalla asetetaan minimijuoksutus ja uoma vesitetään myös talviaikana. Uoma on joka tapauksessa tarpeellinen veden vaihtumisen parantamiseksi Sierilän mutkan alueella. Lisäksi valituksessa on viitattu maa- ja metsätalousministeriön valmistelemaan valtakunnallisen kalatiestrategiaan, joka on hyväksytty valtioneuvoston periaatepäätökseksi 8.3.2012.
Lukuisista kalatiehankkeista saatujen kokemusten perusteella vanhasta uomasta tulevalla vähäisellä virtauksella ei ole riittävää houkutusvaikutusta, joka ohjaisi kalat vanhaan uomaan ja edelleen Mukkaojaan. Ylävirtaan pyrkivät kalat hakeutuvat päävirran mukaisesti voimalaitoksen alakanavaan.
Hallinto-oikeuden päätöksessä on määrätty kalatalousmaksu, joka tulee käyttää Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella Kemijoessa, Kuohunki-, Kampsa-, Vuosku- ja Juomujoessa sekä Hyypiöojassa kala- ja rapukantojen hoitoon, kalojen elinympäristöjen kunnostuksiin, kalastusmahdollisuuksien parantamiseen tai muihin alueen kalastoa ja kalastusta sekä rapukantaa ja ravustusta parantaviin toimenpiteisiin.
Kalatiestrategian, vesilain ja uuden kalastuslain tavoitteiden mukaisesti kalataloushaittojen ehkäisy tulisi ensisijaisesti suunnata kalojen luontaista elinkiertoa ja lisääntymistä tukeviin toimenpiteisiin. Kalojen kulun järjestäminen Sierilän voimalaitoksen ohi on keskeisin toimenpide kalojen luontaisen elinkierron ja lisääntymisen säilyttämiseksi. Kalatalousmaksulla voidaan tukea tätä tavoitetta.
Luvansaajan velvoittaminen laatimaan kalatalousmaksun käyttösuunnitelma on tarpeellista, koska muussa tapauksessa rakentamisesta aiheutuneita kustannuksia siirretään perusteettomasti haitan aiheuttajalta viranomaisen korvattaviksi. Viranomaisella ei myöskään ole käytettävissään riittäviä resursseja kalatalousmaksun käytön suunnitteluun ja toimeenpanoon.
Rapuruttoa ei voida pitää pysyvänä tekijänä, joka vaikuttaisi alueen raputalouteen pitkällä tähtäimellä eikä sitä voida siksi pitää perusteena Sierilän voimalaitoksen raputalouteen aiheuttamien yleisen edun ja ympäristövahinkojen korvausten epäämiselle. Sen vuoksi Kemijoessa vuonna 2007 todetun rapuruttoa ei pidä ottaa huomioon arvioitaessa yleisen kalatalousedun ja ravustuksen tuoton menetyksiä. Ravun, kuten muidenkin eliölajien, kannat vaihtelevat säännöllisesti erilaisten ympäristötekijöiden seurauksena. Luonnolliseen kannanvaihteluun vaikuttavat muun muassa ravinnon saatavuus, lajien sisäinen ja välinen kilpailu, lisääntymisen onnistuminen, peto-saalissuhteet, taudit ja loiset. Vaihtelut ovat usein syklisiä ja aallonpohjan jälkeen kannat säännönmukaisesti elpyvät. Voimalaitospato on erittäin pitkävaikutteinen hanke, jolloin hetkellinen ja todennäköisesti ohimenevä rapuruton aiheuttama aallonpohjatilanne rapukannassa ei voi olla lähtökohtana raputaloushaittojen arvioimiseksi.
Rapurutto todettiin Kemijoella ensimmäisen kerran vuonna 2007 Kemijoen alaosassa Taivalkosken altaassa. Sieltä rutto on levinnyt jokea vähitellen ylöspäin. Tieteellistä näyttöä rapuruton muuttumisesta krooniseksi Kemijoella ei ole olemassa. Pikemminkin on merkkejä siitä, että rapukannat ovat alimmilta patoaltailta hävinneet rutolle tyypillisellä tavalla. Lukuisista vesitöistä saatujen kokemusten mukaan hävinneen kannan tilalle voidaan rutottomien rapujen istutuksilla kotiuttaa uudet kannat. Tähän tähtäävät käytännön toimenpiteet on jo Kemijoella käynnistetty muun muassa laatimalla rapustrategia sekä aloittamalla ravunviljelyhanke Ketolan kalanviljelylaitoksessa rutottomien istukasrapujen tuottamiseksi.
Voimalaitoksen rakentamisen raputaloushaittoja arvioitaessa on otettava huomioon, että hankkeen vaikutusalueella on jyrkkiä hiekkatörmiä, joissa eroosio vaikuttaa voimakkaasti. Ravut tarvitsevat suojapaikoikseen kiven koloja tai vastaavia, jotka hiekka helposti täyttää. Hiekkapohjalla rapu ei menesty. Ravuille soveliaiden elinalueiden löytymistä voimalaitoksen rakentamisen jälkeen on muista patoaltaista saatujen kokemusten perusteella ennenaikaista arvioida.
Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta johtuva virta- ja nivaympäristöjen katoaminen heikentää virrassa elävien kalojen, kuten harjuksen, taimenen ja vaellussiian elinolosuhteita. Muutokset ovat suurimmat voimalaitosaltaan padotusalueella, jonka kalastossa vähemmän arvostetut kalalajit runsastuvat. Padon alapuolisen alueen kala- ja rapukannat ja kalastusolosuhteet kärsivät äärevöityvästä lyhytaikaissäännöstelystä.
Sierilän alue on Rovaniemen taajaman läheisyydessä oleva suosittu virkistyskalastuskohde, jonka arvokkaimmat osat menetetään. Kalakantojen ohella ympäristöön ja maisemaan liittyvät aineettomat arvot tekevät alueesta suositun kalapaikan. Alueen kalastusmatkailun mahdollisuudet jäävät käyttämättä, mikäli voimalaitos rakennetaan. Vesialueen omistajille aiheutuu vahinkoa saaliiden alenemisesta, lupatulojen menetyksistä ja pyydysten käytön estymisestä. Patoallasalueella jossakin määrin lisääntyvät mahdollisuudet seisovien pyydysten käyttöön ja vetouisteluun eivät mainittavasti korvaa nykyiselle virkistyskalastukselle aiheutettuja menetyksiä.
Virkistys- ja ympäristöarvojen rahallinen arvottaminen on vaikeaa. Kalastus- ja luontomatkailun kehittämisen odotusarvoja ei vesilain perusteella voida ottaa lainkaan tarkasteluun punnittaessa hankkeen hyötyjä ja haittoja. Yleisen kalatalousedun näkökulmasta aineettomille arvoille tulisi kuitenkin kalatalousviranomaisen mielestä antaa suurempi paino intressivertailussa.
3.2. Lausunnot, selitykset ja vastaselitykset
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei se anna valitusten johdosta lausuntoa.
Rovaniemen ympäristölautakunta on ilmoittanut, ettei se anna valitusten johdosta lausuntoa.
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomainen on ilmoittanut, ettei sillä ole yleisen kalatalousedun kannalta valitusten johdosta lausuttavaa.
Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa se on ilmoittanut, että luonnonsuojelulain mukaiset poikkeuslupahakemukset (apilakirjokääriäinen ja laaksoarho) ovat tulleet Lapin ELY-keskukseen ja hakemusten käsittely on vireillä. Muutoin ELY-keskus on viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa.
F ja G ovat antaneet Kemijoki Oy:n valituksen ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta selityksen. Hallinto-oikeuden muuttama lupamääräys 2 on pidettävä voimassa.
Q ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Kemijoki Oy:n valituksen ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta selityksen. Hallinto-oikeuden muuttamat lupamääräykset 2 ja 12 on pidettävä voimassa. Yhtiölle on myönnetty pysyvä käyttöoikeus vettyville mailla ja rantapatojen alle jääviin alueisiin. Vastaava käytäntöä on noudatettu myös Kitisen voimalaitoksen lupia myönnettäessä. Hallinto-oikeuden päätös on pidettävä voimassa korvausten ja vettyvien alueiden osalta.
P ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Kemijoki Oy:n valituksen ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta selityksen. Yhtiölle ei tule myöntää patoalueen lunastusoikeutta tilan Törmälä RN:o 30:7 alueeseen. Suunnitellun huoltotien käyttöoikeus hakijalle riittää, mutta maanomistusoikeuden on jäätävä tilalle.
O on antanut Kemijoki Oy:n valituksen ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta selityksen. Yhtiölle ei tule myöntää patoalueen lunastusoikeutta tilan Kuusenlahti RN:o 67:10 alueeseen.
CCC on antanut Kemijoki Oy:n valituksen ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta selityksen. Mikäli Kemijoki Oy:n valitus vastoin CCC:n käsitystä koskisi voimalaitoksen ylävirran puolista aluetta, jolla CCC:n tila sijaitsee, hallinto-oikeuden päätös on pysytettävä voimassa. Jos hallinto-oikeuden päätöstä yhtiön valituksesta muutetaan siten, että tilasta jää nykyistä suurempi osa padotus- ja/tai vettyvälle alueelle, tulee siitä määrätä korvaus hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevien korvausperiaatteiden mukaisesti.
Rovaniemen osakaskunta ja Korkalon osakaskunta ovat antaneet Kemijoki Oy:n valituksen ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta selityksen.
Liedakkalan osakaskunta on antanut Kemijoki Oy:n valituksen ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta selityksen.
Hallinto-oikeuteen valittaneille on varattu tilaisuus selityksen antamiseen Kemijoki Oy:n valituksen ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta. Selityksiä ei ole annettu.
Kemijoki Oy on antanut F:n ja G:n, S:n ja hänen asiakumppaniensa, P:n ja hänen asiakumppaniensa, O:n, CCC:n, Rovaniemen osakaskunnan ja Korkalon osakaskunnan sekä Liedakkalan osakaskunnan selitysten johdosta vastaselityksen.
Kemijoki Oy on antanut tehtyjen valitusten ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon johdosta selityksen. Valituksissa esitetyt väitteet ja vaatimukset on hylättävä aiheettomina ja lakiin perustumattomina.
Eräissä valituksissa on vaadittu, että hakijan tulee esittää lainvoimainen poikkeamislupa ennen vesilain mukaisen rakentamisluvan myöntämistä. Korkein hallinto-oikeus on jo päätöksessään 7.11.2013 tässä tapauksessa ratkaissut, että luonnonsuojelulain 48 ja 49 §:n mukaiset poikkeamisluvat eivät ole prosessinedellytys vesilain mukaiselle ratkaisulle.
Lapin luonnonsuojelupiiri ry on valituksessaan vaatinut ennakkoratkaisupyynnön tekemistä siitä, onko luvan myöntäminen hyväksyttävissä vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti. Hallinto-oikeus on hylännyt valittajan saman vaatimuksen. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden johdosta hallinto-oikeuden päätöstä tulisi tältä osin muuttaa.
Eräissä valituksissa vaadittu YVA-menettelyn uusiminen on tarpeetonta. Hankkeen ympäristövaikutusten selvittelyä on YVA-menettelyn päätyttyä monin tavoin jatkettu lupakäsittelyssä. Katselmustoimituksen ja suoritettujen tarkastusten yhteydessä on arvioitu hankkeen välittömiä ja välillisiä vaikutuksia. Hankkeen vaikutukset on perusteellisesti selvitetty. Lupamääräyksillä varmistetaan, että hankkeen vaikutuksia ympäristöön myös rakennustöiden jälkeen minimoidaan muun muassa kasvien siirto- ja suojelutoimenpiteiden avulla. Toimenpidesuunnitelmien viranomaishyväksyttämisellä sekä tarkkailuvelvoitteilla varmistetaan myös jälkikäteisvalvonta. Apilakirjokääriäisen osalta on koko lupaprosessin ajan tehtyjä tehdään edelleen selvityksiä lajin levinneisyydestä. Siirtoistutuksia on myös toteutettu. Kirjojokikorennon esiintymisestä Sierilän vaikutusalueella tehtiin selvitys vuonna 2010 eikä lajia havaittu. Törmäpääskyn osalta lupamääräyksiin sisältyy yksityiskohtaisia toimenpiteitä lajin elinympäristön turvaamiseksi sekä tilan selvittämiseksi ja seuraamiseksi vaikutusalueella.
Luvan myöntämisen edellytysten osalta yhtiö on viitannut aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten perusteluihin. Eräiden valitusten vaatimus hakijalle aiheutuvien rakentamiskustannusten huomioon ottamisesta intressivertailussa ei perustu vesilakiin.
Eräissä valituksissa on vaadittu kesäviikonlopuille kiinteää juoksutusmäärää tai enintään 200 m3/s maksimijuoksutusta. Olemassa olevat muiden voimataloushankkeiden lupamääräykset asettavat rajoituksia myös uusien hankkeiden lupamääräyksille. Kemijärven lupaehto edellyttää, että Kemijärven pinta on kyseessä olevana aikana välillä +148,35–+149,00 m (N43). Lisäksi säännöstelysuositus edellyttää, että Kemijärven pintaa lasketaan kohti yllä mainittua alarajaa kesän edetessä elokuun loppua kohden. Voimassa olevien lupaehtojen puitteissa ei siten ole mahdollista toteuttaa valittajien vaatimaa rajoitusta Sierilän juoksutukseen.
Perusteita kalatalousmaksun korottamisvaatimuksille ei ole esitetty. Vakiintuneen käytännön mukaan kalatalousmaksun käyttösuunnitelman laatiminen on ollut viranomaisen vastuulla. Siten hallinto-oikeuden päätöstä ei ole poistetun lupamääräyksen 9 b viimeisen kappaleen osalta perusteita muuttaa.
Eräissä valituksissa vaadittu lupaehtojen tarkistaminen jo kuuden vuoden kuluttua voimalaitoksen käyttöön ottamisesta on luvanhaltijan kannalta aivan liian lyhyt aika. Vaatimus on myös ristiriitainen, koska eräät päätöksessä määrätyt tarkkailuvelvoitteet päättyvät vasta 10 vuoden kuluttua vedenkorkeuden nostosta. Yhtiö on esittänyt, että lupamääräykset tulee tarkistaa 15 vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöön ottamisesta.
H ei ole valittanut hallinto-oikeudelle. Valittajan omistamiin tiloihin Uusi-Luoma-Karvo RN:o 53:221 ja Luoma-Karvo RN:o 53:288 kuuluvat pienet osuudet yhteiseen alueeseen 698-401-878-43, josta osa on Sierilän hankkeen johdosta veden alle jäävää ja vettyvää aluetta. Valittajan omistamien tilojen tilukset eivät sijaitse hankkeen vaikutusalueella.
Q ja R ovat uutena vaatimuksena vaatineet korvausta pellon raivauskustannuksista. Tilalle on määrätty muun muassa maapohjakorvaukset peltoalasta. Lisäksi elinkeinotoiminnalle aiheutuva supistumishaitta on määrätty korvattavaksi täysimääräisesti. Pellonraivauskustannusten korvaus edellä mainittujen lisäksi on päällekkäinen korvaus, joten vaatimus on perusteeton.
Muutoin valittajien kiinteistökohtaiset korvausvaatimukset ovat lähes kaikilta osin samoja kuin asian aikaisemmassa oikeuskäsittelyssä. Valituksissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella korvausratkaisua tulisi muuttaa.
Tilakohtaisissa tarkastuksissa on selvitetty myös kunnallisteknisiin asioihin liittyviä muutostarpeita. Tässä vaiheessa suunnitelmissa on esitetty muun muassa talousvesi- ja jätevesiverkostoon tehtävät tarvittavat muutokset. Koska osa suunnitelmista on tehty jo useita vuosia sitten, tarkemmat yksityiskohtaiset suunnitelmat kaikkiin kiinteistökohteisiin laaditaan
voimalaitoksen toteutuspäätöksen jälkeen. Tämä menettely varmistaa sen, että muutostyöt tehdään uusinta tekniikkaa hyödyntäen ja huomioiden sillä hetkellä voimassa olevat viranomaismääräykset. Muutostyöt toteutetaan ennen voimalaitoksen valmistumista.
Perusteita hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen kuluvaatimusten osalta ei ole esitetty. Vesilain 16 luvun 27 §:n mukaan asianosaiset pääsääntöisesti vastaavat omista kuluistaan aluehallintovirastossa.
A:n kuolinpesän osakkaat ovat antaneet Kemijoki Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen.
F ja G ovat antaneet Kemijoki Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella esittäneet, että ennen päätöksen antamista tulee selvittää myös voimalaitoksen todelliset kustannukset ja sen kannattavuus. Suunnitelmat ja laskelmat on tehty jo useita vuosia sitten. Kiinteistökohtaisista rakennus-, suojaus- ja muutostöistä sekä kiinteistökohtaisista ylläpitokustannuksista aiheutuvat kustannukset on myös otettava huomioon intressivertailussa kuluina.
Kemijoki Oy:n vaatimusta kiinteistökohtaisten selvitysten tekemisestä vasta lupapäätöksen jälkeen ei tule hyväksyä. Hyväksyttävää ei ole, että Tervakarin tilaa koskeva rannansuojausmahdollisuus, maaperäselvitys ja riskikartoitus tehdään vasta voimalaitoksen lupapäätöksen jälkeen. Mikäli näin menetellään, Kemijoki Oy:n tulee lunastaa Tervakarin tila rakennuksineen.
O on antanut vastaselityksen Kemijoki Oy:n selityksen johdosta. O on muun ohella esittänyt, että Ruotsissa tehdyn vesivoimaa koskevan selvityksen perusteella ympäristön negatiivisia vaikutuksia voidaan merkittävästi vähentää pienin muutoksin, muun muassa juoksutushuippuja leikkaamalla. Selvityksen mukaan vaikutukset tuottoon olisivat vain kaksi prosenttia, mikä tulevaisuudessa korvautuu lisääntyvällä sademäärällä. Sen vuoksi O on esittänyt, että juoksutusmääräyksiä tiukennetaan.
P ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Kemijoki Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen. He ovat vielä esittäneet, että tilan Törmälä 698-409-30-7 jätevesijärjestelmä sijaitsee notkelmassa, joka joudutaan nostamaan laajalta alueelta rantapatokorkeuteen. Siitä aiheutuu mittavat maansiirtotyöt ja kulut. Jätevesijärjestelmä ja maalämpöputkistot rikkoutuvat täysin rantapadon/-tien tekemisen vuoksi.
Q ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Kemijoki Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa he ovat esittäneet, että mikäli luvansaaja ei pysty luvanmukaisilla säännöstely- ja juoksutusmääräyksillä muodostamaan kannattavaa liiketoimintaa, se ei ole peruste muuttaa lupamääräyksiä.
U, V ja W, X sekä Y, X ja hänen asiakumppaninsa, Z:n kuolinpesän osakkaat, Ä ja Ö ovat yhdessä antaneet Kemijoki Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen.
Keski-Kemijoen kalastusalue on antanut Kemijoki Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen.
AA ja BB ovat antaneet selityksen Kemijoki Oy:n selityksen johdosta. He ovat esittäneet, että tilan kone-, rakennus- ja yleiskustannuksia ei tule ottaa laskelmissa huomioon elinkeinotulon supistumishaittakorvausta määriteltäessä vastaselitykseen liitetyssä agronomi Matti Ylimommon lausunnossa 31.3.2015 esitetyillä perusteilla. Tätä tukee myös se, että muussa tapauksessa koneiden ja laitteiden osalta olisi korvattava niiden ylikapasiteetti erikseen, kuten on korvattu muun muassa Kelukosken voimalaitosta koskeneessa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä elinkeinotulon menettämisen ohella. Korvaus elinkeinotulon menetyksestä ei myöskään tosiasiallisesti kata eläketulonmenetystä. Asia on ratkaistava nyt päätöstä tehtäessä käsillä olevan tiedon varassa, eikä aikaisempaan oikeuskäytäntöön nojautuen.
Lapin luonnonsuojelupiiri ry on antanut Kemijoki Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen.
Yhdistys on lisäkirjoituksessaan ennakkoratkaisupyyntöä koskevan vaatimuksensa tueksi viitannut unionin tuomioistuimen 1.7.2015 antamaan ennakkoratkaisuun asiassa C-461/13. Yhdistys on esittänyt, että Sierilän voimalaitoshanke aiheuttaisi pintavesimuodostuman tilan huononemisen vuosiksi ja vaarantaisi pintavesien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttamisen mainitun ratkaisun vastaisesti.
Lisäksi yhdistys on lisäkirjoituksessaan esittänyt, että aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä on vain todettu, ettei voimalaitoksen vaikutusalueella ole Natura-alueita. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä Ounasjoen Natura-alue sijaitsee hankkeen vaikutusalueella ja se olisi tullut ottaa huomioon. Ounasjoen Natura-alueen suojeluarvot ovat Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit, pohjoiset, boreaaliset tulvaniityt sekä Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior -tulvametsät. Näistä viimeksi mainittu on myös priorisoitu luontotyyppi. Voimalaitos ja siihen liittyen vesistön säännöstely aiheuttaa vaikutuksia Ounasjoen Natura 2000 -alueen luonnontilaiseen jokireittiin ja sen tulvasaariin.
Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä on todennäköisesti kirjojokikorennon esiintymä, mitä ei ole aiemmissa päätöksissä otettu huomioon. Kirjojokikorento on luontodirektiivin liitteen IV (a) laji ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan kielletty. Tämä olisi tullut ottaa hallinto-oikeuden päätöksessä huomioon apilakirjokääriäistä ja laaksoarhoa koskevien lupamääräysten yhteydessä.
Vaelluskalojen kulkua ei ole mahdollistettu ja myös kalatiet puuttuvat. Lisäksi läheiset sivujoet ovat potentiaalisia jokihelmisimpukan (luontodirektiivin liitteen II laji) esiintymisalueita, mutta niitä ei ole miltään osin selvitetty. Esimerkiksi Kemijoen sivujoista on löytynyt useita esiintymiä. Myös Ounasjoen vesistöalue on Länsi-Lapin jokihelmisimpukkakannan osalta merkittävä, koska sen sivujoista on löytynyt merkittäviä lisääntyviä jokihelmisimpukkapopulaatioita. Yhdistyksen mainitsemat puutteet Sierilän voimalaitoshankkeen luontoselvityksissä ovat erittäin merkittäviä, koska kyse on luontodirektiivissä asetuista velvoitteista. Siten voimalaitoksen rakentamista koskeva päätös perustuu puutteellisiin selvityksiin.
VV ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Kemijoki Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen. He ovat korvausvaatimustensa osalta korostaneet, että heidän tilansa Hannilan 698-409-30-10 Sieriniemen alue on ollut rakennuskiellossa 1970-luvulta lähtien. Koko 21 hehtaarin suuruiselta alueelta ei ole voitu myydä tontteja, koska alue on kaavoitettu voimalaitosalueeksi. Tästä on aiheutunut kohtuutonta haittaa.
Kemijoki Oy:lle on toimitettu yhtiön selityksen johdosta annetut vastaselitykset tiedoksi. Kemijoki Oy on antanut niiden johdosta vastineen. Yhtiö on muun ohella Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n vastaselityksen ja sen täydennyksen johdosta esittänyt, että Sierilän voimalaitoshankkeen lupahakemuksen täydennyksessä on Suomen ympäristökeskuksen johtavan tutkijan Matti Verran arvio elohopean vapautumisesta maaperästä sekä vaikutuksesta kalojen elohopeapitoisuuksiin. Lausunnon mukaan voimalaitoksen rakentaminen aiheuttaa petokaloissa noin kymmenessä vuodessa ohimenevän lievän elohopeapitoisuuden kasvun, joka ei aiheuttaisi esimerkiksi kalojen käyttörajoituksia.
Ounasjoen Natura 2000 -alueen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin puuttumista koskevan valitusperusteen osalta yhtiö on viitannut ympäristöministeriön lausuntoon 6.6.2005, jossa on todettu, että hankkeella ei ole vaikutuksia Natura 2000 -alueisiin, eikä luontodirektiivin 6 artiklan kohdan 3 edellyttämää arviota tarvita. Yhtiö on lisäksi todennut, että alueelta ei ole tehdyistä kartoituksista huolimatta tiedossa kirjojokikorennon esiintymiä, joihin voimalaitoshankkeella olisi vaikutuksia.
Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n vastaselityksessään viittaamassa Euroopan unionin tuomioistuimen antamassa ennakkoratkaisussa asiassa C-461/13 on kyse väyläliikenteeseen liittyvästä jokiväylän syventämishankkeesta. Päätös oli toiminnanharjoittajan kannalta negatiivinen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ennakkoratkaisupyynnössään tiedustellut puitedirektiivin 4 artiklassa säädettyjen poikkeusedellytysten mahdollisesta soveltuvuudesta tapaukseen.
Yhtiö on P:n vastaselityksen johdosta lausunut, että Törmälän tilan jätevesijärjestelmän ja maalämpöputkiston toimivuus turvataan asianmukaisesti hankkeen toteuttamisen yhteydessä. Lupapäätöksessä on annettu asianmukaiset määräykset tehtävistä toimenpiteistä.
H:lle, I:lle ja J:lle, K:lle ja L:lle, M:lle ja N:lle, Rovaniemen osakaskunnalle ja Korkalon osakaskunnalle, QQ:lle, SS:lle, Liedakkalan osakaskunnalle ja Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselle on varattu tilaisuus antaa vastaselityksensä Kemijoki Oy:n selityksen johdosta. Vastaselityksiä ei ole annettu.
3.3. Merkinnät
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 18.6.2015 varannut H:lle tilaisuuden 31.7.2015 mennessä täydentää valitustaan esittämällä selvitystä oikeudestaan hänen valituksessaan ilmoittamiinsa tiloihin Alasierilä 698-409-29-23 ja Hannila 698-409-30-10, jotka kiinteistörekisteristä saatavan tiedon mukaan ovat muiden henkilöiden omistuksessa. Selvitystä ei ole esitetty.
Merkitään, että Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle tiedoksi 22.9.2016 antamansa päätöksen n:o 53/2016/2. Aluehallintovirasto on mainitulla päätöksellään myöntänyt Kemijoki Oy:lle vesilain säännösten nojalla toistaiseksi voimassa olevan luvan suojapenkereen ja siihen liittyvien kuivatusojien ja pumppaamon rakentamiseen Kemijoen vesistöalueelle Rovaniemen kaupungissa päätöksestä ilmenevin lupamääräyksin sekä pysyvän käyttöoikeuden hanketta varten tarvittaviin 0,146 hehtaarin ja 0,035 hehtaarin kokoisiin osiin tilasta Keskitalo (698-401-56-36) sekä 0,121 hehtaarin kokoiseen osaan koskitilasta Rovavirta (698-401-76-0) siltä osin kuin koskitila ei ole luvan saajan omistuksessa. Päätöksen mukaan hankkeen toteuttamisen edellytyksenä on, että luvan saajalla on lainvoimainen myönteinen poikkeamislupa erityisesti suojellun apilakirjokääriäisen osalta. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.
4. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
4.1. Ratkaisuosa
4.1.1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki H:n valitusta, eikä X:n ja hänen asiakumppaneidensa valitusta MM:n osalta. Korkein hallinto-oikeus ei tutki myöskään Q:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimusta uusien peltojen raivauskustannusten korvaamisesta, eikä SS:n vaatimusta luvansaajan velvoittamisesta lunastamaan tilan Hiekkaranta 698-401-188-2 maa-alue, jolla talouskeskuksen rakennukset sijaitsevat, eikä vaatimusta määrätä mainitusta maa-alueesta puolitoistakertaista korvausta eikä vaatimusta korottamaan asuinrakennuksen osalta lunastuskorvaus puolitoistakertaiseksi.
Muutoin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
4.1.2. Korkein hallinto-oikeus hylkää Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta.
4.1.3. Z:n kuolinpesän osakkaiden sekä Rovaniemen ja Korkalon osakaskuntien vaatimukset katselmuksen toimittamisesta hylätään.
4.1.4. Muutetaan Rovaniemen ja Korkalon osakaskuntien, Liedakkalan osakaskunnan ja Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen valituksista lupamääräys 11 d, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksessä osittain muutettuna, kuulumaan seuraavasti (muutos kursiivilla):
"Lupamääräys 11 d. Säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistaminen
Luvan saajan on kymmenen vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöön ottamisesta jätettävä aluehallintovirastolle hakemus, joka koskee vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävien säännöstelyluvan lupamääräysten tarkistamista. Hakemukseen on liitettävä tässä lupapäätöksessä määrättyjen tarkkailuvelvoitteiden tulokset ja niiden perusteella tehty vaikutusarviointi, selvitys kalatalousmaksulla tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksellisuudesta sekä lisäksi havaintoaineistoon ja laskelmiin perustuva selvitys Sierilän voimalaitoksen käytöstä, käytön vaikutuksista padotusaltaan vedenkorkeuksiin ja voimalaitoksen alavirran puoleisiin vedenkorkeuksiin, vesivoimalaitosten yhteiskäytöstä ja sitä varten tarvittavasta Sierilän padotusaltaan tilavuudesta. Hakemukseen on liitettävä ehdotus mahdollisesti tarvittavista lupamääräysten muutoksista sekä selvitys mahdollisista edellyttämättömistä vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä ja esitys niiden korvaamisesta. Hakemukseenon liitettävä arvio kalatien rakentamisen tarpeesta, aikataulusta ja kalatien vaikutuksista luvan saajalle asetettuihin kalatalousvelvoitteisiin. Hakemukseen on liitettävä myös selvitys Mukkaojan luonnonmukaisen uoman toimivuudesta sekä arvio tarpeesta tarkistaa Mukkaojan rakentamista koskevaa lupamääräystä 1 a."
4.1.5. Valitukset hylätään enemmälti. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muilta osin muuteta.
4.1.6. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.
4.2. Perustelut
4.2.1. Tutkimatta jätetyt valitukset ja vaatimukset
H:n valituksessa viitatut tilat Alasierilä 698-409-29-23 ja Hannila 698-409-30-10 ovat kiinteistörekisteristä saatavan tiedon mukaan muiden henkilöiden kuin H:n omistuksessa. H ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta esittänyt selvitystä oikeudestaan valituksessaan mainittuihin tiloihin. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon H:n valituksessa esitetyt vaatimukset ja se, että hän ei ole valittanut aluehallintoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen, H:n valitus on jätettävä tutkimatta.
MM:n asiamies ei ole määräajassa toimittanut MM:n valtakirjaa valituksen tekemiseksi hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle hänelle siihen varatusta tilaisuudesta huolimatta. Sen vuoksi valitus on jätettävä MM:n osalta tutkimatta.
Q ja R eivät ole valituksessaan hallinto-oikeudelle esittäneet vaatimusta uusien peltojen raivauskustannusten korvaamisesta. Tämän vuoksi mainittu vaatimus on jätettävä vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtynä tutkimatta.
SS on vasta valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut luvansaajan velvoittamista lunastamaan tilan maa-alueen, jolla tilan talouskeskuksen rakennukset sijaitsevat, ja maa-alueesta määrättäväksi puolitoistakertaista korvausta sekä lunastusvaatimukseen perustuen asuinrakennuksen (omakotitalon) korvauksen korottamista puolitoistakertaiseksi 259 483 euroon. Kun SS on ensi kerran vasta valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut mainitun maa-alueen lunastamista, vaatimus liitännäisvaatimuksineen on hallintolainkäyttölain 27 §:n 1 momentti huomioon ottaen jätettävä vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehtynä tutkimatta.
4.2.2. Ennakkoratkaisupyyntöä koskeva vaatimus
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.
Unionin tuomioistuin on 1.7.2015 antanut ennakkoratkaisun vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (jäljempänä vesipuitedirektiivi) tulkinnasta asiassa C-461/13 (Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland vastaan Saksan valtio, jäljempänä myös Weser-tuomio). Asia koskee Pohjois-Saksassa sijaitsevan Weser-joen eri osien syventämishanketta, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa suurempien konttialusten pääsy Bremer³havenin, Braken ja Bremenin satamiin.
Ennakkoratkaisupyynnössä oli kysymys kolmesta Saksan hallintoviranomaisen päätöksestä, joilla oli hyväksytty hankkeita, jotka koskivat vesiväyläksi katsotulla Weser-joella tapahtuvia rakennustöitä. Viranomainen oli katsonut, että hankkeen vaikutukset eivät aiheuta vesipuitedirektiivissä tarkoitettua pintavesimuodostuman tilan huonontumista. Se arvioi, että Weser-joen vesimuodostumien nykytila saattaisi muuttua huonommaksi kyseisten rakennushankkeitten vaikutuksesta, mutta tästä ei aiheutuisi mainitun direktiivin liitteen V mukaisen tilaluokituksen muutosta, ja että tällaista tilaluokan sisällä tapahtuvaa huononemista ei ole pidettävä kyseisen vesimuodostuman ekologisen potentiaalin tai tilan huononemisena. Saksalainen ympäristönsuojelujärjestö riitautti hyväksymispäätökset ja vetosi Saksan kansallisen lainsäädännön ohella vesipuitedirektiivin säännöksiin.
Saksan liittovaltion hallintotuomioistuin esitti seuraavat ennakkoratkaisukysymykset Euroopan unionin tuomioistuimelle:
"1) Onko [direktiivin 2000/60] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä hanke, jos se voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen, vai onko tässä säännöksessä kyse pelkästä hoitosuunnitelmaan liittyvästä tavoitteesta?
2) Onko [direktiivin 2000/60] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa olevaa käsitettä ’tilan huononeminen’ tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan vain haitallisia muutoksia, jotka johtavat alempaan luokkaan luokitteluun [kyseisen] direktiivin liitteen V mukaisessa luokituksessa?
3) Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: minkä edellytysten täyttyessä kyseessä on [direktiivin 2000/60] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettu ’tilan huononeminen’?
4) Onko [direktiivin 2000/60] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa sekä iii alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä hanke, jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen [kyseisessä] direktiivissä säädettynä ajankohtana, vai onko tässä säännöksessä kyse pelkästä hoitosuunnitelmaan liittyvästä tavoitteesta?"
Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa tietyltä hankkeelta, jos se voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen kyseisessä direktiivissä säädettynä ajankohtana.
2) Direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa olevaa käsitettä pintavesimuodostuman "tilan huononeminen" on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. Jos tämä kyseisessä liitteessä tarkoitettu laadullinen tekijä kuuluu jo alimpaan luokkaan, kaikenlainen kyseisen tekijän huononeminen merkitsee kuitenkin mainitun 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua pintavesimuodostuman "tilan huononemista".
Nyt ratkaistavana olevassa Sierilän vesivoimalaitoksen lupa-asiassa ei yhdistyksen valituksessa esitetyn johdosta tai muutoinkaan, kun otetaan huomioon erityisesti unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-461/13, ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että unionin tuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu kansallisen lainsäädännön soveltaminen eikä asian tapauskohtainen ratkaiseminen unionin lainsäädäntöä soveltaen.
4.2.3. Katselmuspyyntö
Hallintolainkäyttölain 41 §:n (799/2015) mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi valittajat ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
4.2.4. Lupamääräyksen muuttaminen
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään lisännyt lupamääräykseen 1 a luvan saajalle velvoitteen voimalaitoksen rakenteiden suunnittelussa varautua kalatien rakentamiseen myöhemmin sekä lupamääräykseen 11 d velvoitteen säännöstelyluvan tarkistamishakemuksen yhteydessä liittää hakemukseen selvitys kalatien rakentamisen tarpeesta, aikataulusta ja kalatien vaikutuksista luvan saajalle asetettuihin kalatalousvelvoitteisiin.
Kun otetaan huomioon valituksissa korkeimmalle hallinto-oikeudelle esitetyt vaatimukset koskien luvansaajan velvoittamista kalatien rakentamiseen sekä Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen valituksessaan tältä osin esittämät perustelut koskien Mukkaojan ohitusuoman merkitystä kalojen kulkuväylänä, lupamääräykseen 11 d on kuitenkin tarpeen tällä päätöksellä vielä lisätä luvan saajalle velvoite liittää säännöstelyluvan tarkistamista koskevaan hakemukseensa myös selvitys Mukkaojan luonnonmukaisen uoman toimivuudesta sekä arvio tarpeesta tarkistaa Mukkaojan rakentamista koskevaa lupamääräystä 1 a.
Kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden valituksenalaisella päätöksellään lupamääräyksiin 1 a ja 11 d tekemät edellä mainitut lisäykset, valitusten johdosta ei ole perusteita tässä vaiheessa enempää muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä kalatien rakentamista koskevien vaatimusten johdosta. Korkein hallinto-oikeus on tästä päätöksestä jäljempää ilmenevillä perusteilla muutoin hylännyt kalatien rakentamista koskevat valitukset.
4.2.5. Valitusten hylkääminen
4.2.5.1. Luonnonsuojelulaissa tarkoitetun poikkeusluvan tarve
Luonnonsuojelulain nojalla suojeltavat lajit on otettu luvan myöntämisedellytyksiä harkittaessa huomioon sekä aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa että lupamääräyksen 8 kohdasta b (poikkeusluvan hakeminen), sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden valituksenalaisella päätöksellä osittain muutettuna, ilmenevällä tavalla. Korkein hallinto-oikeus on asian aikaisemmassa vaiheessa antamassaan päätöksessä KHO 2013:173 lausutuilla perusteilla katsonut, että luonnonsuojelulain 48 §:n 2 momentissa ja 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa ei ole ollut perusteltua pitää vesilain mukaisen hakemuksen edellytyksenä. Asiaa ei ole tältä osin perusteita arvioida toisin valituksissa nyt esitetyn johdosta. Lupamääräyksen 8 b mukaan luvansaaja ei voi ryhtyä hankkeen toteuttamiseen ennen kuin luvan saajalle on myönnetty määräyksessä tarkoitetut lainvoimaiset poikkeusluvat tai päätökset siitä, ettei poikkeuslupaa tarvita.
Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen kohdassa Vaatimukset päätöksen kumoamisesta ja hakemuksen hylkäämisestä lausutut perustelut ja niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole perusteita kumota valituksissa muun ohella poikkeusluvan tarvetta koskevien näkökohtien johdosta.
4.2.5.2 Natura-arvioinnin tarve Ounasjoen Natura-alueen osalta
Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen mukaan Ounasjoen Natura-alue sijaitsee hankkeen vaikutusalueella ja se olisi tullut ottaa huomioon, koska Sierilän voimalaitoksesta johtuva vesistön säännöstely aiheuttaa vaikutuksia edellä mainitun Natura-alueen luonnontilaiseen jokireittiin ja sen tulvasaariin. Hallinto-oikeus ei ole perustellut, miksi Natura-arviointia Ounasjoen osalta ei ole pidetty tarpeellisena.
Vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n lupa-asiaa ratkaistaessa on sen lisäksi, mitä mainitussa laissa säädetään, noudatettava, mitä muun ohella luonnonsuojelulaissa säädetään.
Luonnonsuojelulain 65 §:n (Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi) 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on valvottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään.
Kohde FI1301318, Ounasjoki, on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI (Sites of Community Importance) -alueena. Kohteen pinta-ala on 4 730 hehtaaria ja tietolomakkeen mukaan se on sisällytetty verkostoon edustamaan luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja luontotyyppejä Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (95 %), pohjoiset, boreaaliset tulvaniityt (4 %) sekä priorisoitua luontotyyppiä Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior -tulvametsät (Alno-Padion, Alnion incanae, Salicion albae) (1 %). Sittemmin muun ohella mainittu kohde on määritelty erityisten suojelutoimien alueeksi (SAC) 17.4.2015 voimaan tulleella ympäristöministeriön asetuksella (354/2015).
Kohde sijaitsee Kittilän, Enontekiön ja Rovaniemen alueilla.
Kohdetta koskevassa aluekuvauksessa todetaan:
Alue muodostuu Ounasjoesta (vesialue) Ounasjärven Luusuan alapuolella sekä Ounasjoen suiston tulvasaarista.
Ounasjoen pituus välillä Ounasjärven Luusua-Kemijoki on noin 300 km, ja joen keskileveys noin 150 m (vaihtelu 60–300 m). Ensimmäisen 100 km matkalla joki on melko koskinen ja vuolas ja pudotusta on 115 m. Alakylän kohdalta alkaa jälleen koski- ja nivajakso, jota jatkuu lähes 100 km. Viimeiset 30 km joki virtaa preglasiaalisessa laaksossa rauhallisena suvantona.
Ounasjoki on yläosaltaan luonnontilainen ja Kittilän ja Rovaniemen välillä lievästi kuormitettu. Joen yläosassa vesi on lievästi humuspitoista ja niukkaravinteista. Joen alajuoksulla veden humus- ja ravinnepitoisuudet hieman kasvavat, mutta ravinnepitoisuudet ovat edelleen karulle vedelle ominaisia. Ounasjoessa on hyvä luontainen harjuskanta, mutta taimenkannat ovat melko heikot joen yläosaa lukuun ottamatta. Ounasjoessa on luontainen siikakanta, mutta siihen on istutettu myös vaellus-, pohja- ja planktonsiikaa.
Ounasjoen suistossa sijaitsevat laajat tulvaniittysaaret ovat suuremmat kuin missään muualla Ounasjokivarressa. Runsaimpana esiintyviä niittytyyppejä ovat suursara- ja heinätulvaniityt sekä tuoreet suurruohotulvaniityt. Isommissa saarissa on myös pajupensaikkoa ja Koivusaaressa koivuvaltaista tulvametsää.
Ounasjoki on suurin kokonaan maamme rajojen sisällä virtaavista rakentamattomista joista. Ounasjokivarsi on maisemaltaan vaihteleva, ja Könkään ja Kaukosen kylät sekä Ounasjokivarsi Molkokönkään ja Sinetän välillä on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaiksi maisemakokonaisuuksiksi. Ounasjoen varrella on edustavia tulvaniittyjä ja tulvametsiä, joista Ounasjoen suiston saaret muodostavat laajimman tulvaniittyalueen. Ounasjokisuisto on myös linnustollisesti arvokas alue.
Ounasjoki sijaitsee Rovaniemen pohjoispuolella. Etäisyyttä hankkeen vaikutusalueen ja Ounasjoen Natura-alueen välillä on noin 20 kilometriä. Hakemuksen mukaan hankkeen ilmoitettu vaikutusalue huomioon ottaen hankkeen vaikutusalue ei ulotu Ounasjoen Natura-alueelle. Kun otetaan huomioon hakemuksesta hankkeen vaikutuksista saatava selvitys ja hankkeen arvioitu vaikutusalue, ei jää jäljelle tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että hankkeesta etukäteen arvioiden aiheutuisi luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja merkittäviä Ounasjoen Natura-alueelle ulottuvia haitallisia vaikutuksia. Hakemuksen hyväksymiselle ei siten ole mainitun Natura-alueen perusteella ollut luonnonsuojelulaista johtuvaa estettä.
4.2.5.3. YVA-menettely sekä ympäristövaikutus- ja luontoselvitykset
Eräissä valituksissa on todettu, että hanketta koskeva ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on tehty jo yli 20 vuotta sitten, minkä vuoksi se on tehtävä uudelleen. Lisäksi valituksissa on vaadittu, että hakijan tulee selvittää hankkeen ympäristövaikutukset kokonaisuudessaan uudestaan tai ainakin eräiden lajien, kuten apilakirjokääriäisen, kirjojokikorennon ja törmäpääskyn osalta, sekä vaadittu, että alueen merkitys päämuuttoreittinä selvitetään. Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen mukaan hallinto-oikeus ei ole päätöksessään käsitellyt yhdistyksen valituksessa mainittuja alueella tehtyjä havaintoja kirjojokikorennosta, raakuista ja saukosta.
Sierilän voimalaitoksen suunnittelualueella on toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettely vuosina 1997–2000. Voimalaitoshanketta koskeva arviointiselostus valmistui vuonna 1999. Yhteysviranomaisena toiminut Lapin ympäristökeskus antoi lausuntonsa selostuksesta 9.2.2000. Ympäristökeskus on katsonut lausunnossaan, että arviointiselostus täyttää YVA-asetuksen vaatimukset edellytyksin, että ympäristökeskuksen lausunnossa esitetyt vaatimukset otetaan huomioon tulevissa suunnittelu- ja lupakäsittelyissä. Hakija on sen jälkeen esittänyt lisäselvitystä asiassa yhteysviranomaisen lausunnon ja muiden asiassa esiin tulleiden täydennystarpeiden johdosta. Valituksissa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden johdosta voitaisiin katsoa, ettei suoritettu YVA-menettely edelleen tarjoaisi riittävää perustaa hankkeen vaikutusten arvioinnille.
Hakija on selvittänyt muun ohella alueen linnustoa. Kysymyksessä olevaa aluetta ei ole ilmoitettu Euroopan yhteisöjen komissiolle lintudirektiivissä tarkoitettuna erityisenä suojelualueena eli SPA (Special Protection Area) -alueena. Lupapäätöksen lupamääräyksessä 8 a on annettu törmäpääskyn osalta yksityiskohtaiset määräykset lajin elinympäristön turvaamiseksi ja tältä osin annettu muun ohella suunnitelman esittämistä ELY-keskukselle koskeva velvoite. Samaan lupamääräykseen sisältyy myös vesilintujen ja kahlaajien elinympäristön turvaamiseksi annettu määräys. Kun lisäksi otetaan huomioon linnuston sekä uhanalaisten kasvien ja eläinlajien tarkkailua koskeva tarkkailumääräysten kohta i sekä lupamääräyksen 8 a viimeisen kappaleen lisätoimenpiteisiin ryhtymistä tarvittaessa koskeva määräys, päätöstä ei ole muutoinkaan pidettävä puutteellisena valituksissa esitetyillä selvitysten riittävyyteen liittyvillä perusteilla.
Asiakirjoissa olevan selvityksen (Sierilän voimalaitosalueen esiselvitys kirjojokikorennon kannalta, raportti Kemijoki Oy:lle 2010, Reima Lehtonen) mukaan voimalaitosalueella on kirjojokikorennon potentiaalisia elinympäristöjä. Selvityksessä ei kuitenkaan havaittu kirjojokikorentoja.
Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tällaisia eläinlajeja ovat muun ohella saukko ja kirjojokikorento. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ei ole ilmennyt, että kysymyksessä olevan vesitaloushankkeen vaikutusalueella olisi saukon tai kirjojokikorennon lisääntymis- ja levähdyspaikka, joka olisi vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n mukaan otettava huomioon kysymyksessä olevan vesitalousluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa. Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielto on voimassa mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla alueella riippumatta siitä, onko tuolla alueella suoritettavaksi suunniteltuun hankkeeseen myönnetty lupa. Mainitusta kiellosta voidaan poiketa vain, jos ELY-keskus myöntää luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeuksen.
Jokihelmisimpukka on luonnonsuojelulain 38 §:n 2 momentin, luonnonsuojeluasetuksen 18 § sekä asetuksen liitteen II mukaan rauhoitettu laji. Lisäksi se on luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentissa ja luonnonsuojelulain 22 §:ssä tarkoitettu erityisesti suojeltava laji. Luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto tulee pykälän 3 momentin mukaan voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille tai haltijoille. Asiassa ei ole ilmennyt, että ELY-keskus olisi päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat vesitaloushankkeen vaikutusalueella.
4.2.5.4. Ehdoton luvanmyöntämiseste
Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa yksityiskohtaisesti tarkastellut luvan myöntämisen edellytyksiä vesilain (264/1961) 2 luvun 5 §:n ehdottomien luvan myöntämisen esteiden kannalta ja katsonut, että toimittaessa lupapäätöksessä annettujen lupamääräysten mukaisesti hankkeesta ei aiheudu sellaisia vesilain 2 luvun 5 §:ssä mainittuja seurauksia, että lupa olisi evättävä. Hallinto-oikeus on valitukset hylätessään tältä osin viitannut aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin. Kun otetaan huomioon tältä osin hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut, asiaa ei ole perusteita mainitun pykälän osalta arvioida toisin myöskään muun ohella valituksissa hankkeen vaikutuksista paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin esitettyjen perusteiden johdosta.
4.2.5.5. Vesienhoitosuunnitelman huomioon ottaminen ja merkitys intressivertailussa
4.2.5.5.1. Kysymyksenasettelu
Asiassa on tehtyjen valitusten johdosta ratkaistava, miten Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 esitetyt tiedot vaikuttavat Sierilän voimalaitoshankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa intressivertailussa. Asiaa arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten jälkeen annettu unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-461/13 (Weser-tuomio), jota on siteerattu edellä kohdassa 4.2.2.
Pantaessa kansallisesti täytäntöön vesipuitedirektiiviä (2000/60/EY) myös vesilakiin lisättiin säännös vesienhoitosuunnitelman vaikutuksista vesitaloushankkeiden lupaharkintaan. Vesilain (264/1961) 2 luvun 11 a §:n (274/2011) mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004, jäljempänä vesienhoitolaki) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tai meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Vesilain 2 lukuun lisättyä 11 a §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 120/2004 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että ehdotettu säännös tarkoittaisi, että vesienhoitosuunnitelman tiedot hankkeen kohteena olevasta vesistöstä vaikuttaisivat hankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin. Säännös ei siten merkitsisi, että vesienhoitosuunnitelma vaikuttaisi suoraan luvan myöntämisen edellytyksiin tai että suunnitelma syrjäyttäisi vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisen intressivertailun.
Vesienhoitolaista ja sen esitöistä ilmenee, että vesienhoitosuunnitelman ei ollut tarkoitettu sitovasti ratkaisevan vesienhoitoalueella toteuttavan hankkeen luvan myöntämisen edellytyksiä. Edellä mainitussa Weser- tuomiossa asiassa C-461/13 unionin tuomioistuin tulkitsi vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan merkitystä. Kun otetaan huomioon unionioikeudellinen lojaliteettivelvoite, vesien tilatavoitteen merkityksen tulkinnan tulee perustua unionioikeuden sisältöön sellaisena kuin se ilmenee vesipuitedirektiivistä ja unionin tuomioistuimen sitä koskevista tulkintaratkaisuista, erityisesti edellä mainitusta tuomiosta. Valituksenalaisessa asiassa kysymys on vanhan vesilain intressivertailusäännöksen soveltamisesta. Vesilakiin tehdyn muutoksen mukaisesti intressivertailussa on otettava huomioon vesienhoitosuunnitelman sisältö. Direktiivin tulkintavaikutus edellyttää tällaisessa tapauksessa, että joustavaa säännöstä tulkitaan mahdollisimman pitkälle niin, että direktiivin tehokas vaikutus kansalliseen oikeusjärjestykseen voi toteutua.
4.2.5.5.2. Vesienhoitosuunnitelman sisältöä ja siitä poikkeamista koskevat säännökset
Vesienhoitolain 21 §:n 1 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että
1) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä;
2) jäljempänä 22 §:ssä tarkoitettujen keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila;
3) pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan siten, että 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015.
= = =
Mainitun lain 22 §:n 1 momentin mukaan rakentamalla tai muutoin fyysisesti muutettu vesimuodostuma voidaan vesienhoitosuunnitelmassa nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi, jos hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisista hydrologis-morfologisten ominaisuuksien muutoksista aiheutuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai seuraaville toiminnoille:
1) vesiliikenne tai satamatoiminta;
2) vesien virkistyskäyttö;
3) veden hankinta tai vesivoiman tuotanto;
4) vesistön säännöstely, tulvariskien hallinta tai maankuivatus; tai
5) muut vastaavat, kestävän kehityksen mukaiset ihmisen toiminnot.
Pykälän 2 momentin mukaan edellytyksenä on lisäksi, ettei vesimuodostuman keinotekoisista tai muutetuista ominaispiirteistä johtuvaa hyötyä voida teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuudella saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla.
Pykälän 3 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä mainitussa pykälässä tarkoitetulle vesimuodostumalle erikseen ympäristötavoitteet.
Vesienhoitolain 23 §:n 1 momentin mukaan, jos uusi merkittävä hanke muuttaa fyysisesti vesimuodostumaa siten, ettei pintaveden hyvää ekologista tilaa tai pohjaveden hyvää tilaa voida saavuttaa, edellä 21 §:ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista voidaan poiketa edellyttäen, että:
1) hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta;
2) haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin;
3) tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella.
Pykälän 2 momentin mukaan pintavesimuodostuman tilan heikkenemistä erinomaisesta hyvään ei pidetä ympäristötavoitteiden vastaisena, jos tilan heikkenemisen aiheuttaa uusi merkittävä, kestävän kehityksen mukainen hanke ja jos 1 momentin 1–3 kohtaa vastaavat edellytykset täyttyvät.
Pykälän 3 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys 1 momentin mukaisten edellytysten toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa.
4.2.5.5.3. Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmien sisältö kyseessä olevalta osin
Valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymä Kemijoen vesienhoitoalueen ensimmäisen suunnitelmakauden (vuodet 2010–2015) vesienhoitosuunnitelma on ollut voimassa aluehallintoviraston ratkaistessa nyt kysymyksessä olevaa Sierilän voimalaitoksen lupa-asiaa. Samoin hallinto-oikeus on antanut päätöksensä asiassa ensimmäisellä suunnitelmakaudella.
Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt vesienhoitosuunnitelman Kemijoen vesistöalueelle vuosiksi 2016–2021 ja määrännyt päätöksen noudatettavaksi mahdollisista valituksista huolimatta. Korkein hallinto-oikeus on 31.3.2017 antamallaan päätöksellä taltionumero 1484 hylännyt valitukset valtioneuvoston päätöksestä. Vaikka suunnitelma vuosille 2016–2021 on tullut voimaan vasta nyt ratkaistavana olevan lupa-asian ollessa vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, uuden suunnitelman sisältö on otettava huomioon arvioitaessa edellytyksiä sallia nyt kysymyksessä olevan hankkeen toteuttaminen, jonka vaikutukset nimenomaan toteutuisivat kyseisellä suunnitelmakaudella.
Vesienhoitosuunnitelman 2010–2015 yhteydessä on laadittu selvitys hankkeista, jotka voivat aiheuttaa poikkeamia tilatavoitteeseen. Tällaisena hankkeena on mainittu muun ohella Sierilän voimalaitos. Selvityksen mukaan on todennäköistä, että hanke vaarantaa vesimuodostuman nykyisen tilan perusteella asetetun hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteen. Mikäli hanke toteutetaan, vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tila tulee määritellä suhteessa muuttuneisiin hydrologis-morfologisiin oloihin. Edelleen vesienhoitosuunnitelman mukaan hankkeen toteuttaminen edellyttää todennäköisesti poikkeamista Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteesta.
Suunnitelmakauden 2016–2021 vesienhoitosuunnitelmassa ei mainita Sierilän voimalaitoshanketta. Tämä saattaa johtua siitä, että aluehallintovirasto myönsi hankkeen toteuttamiseen luvan, josta nyt on kysymys, jo vuonna 2011.
Molemmissa vesienhoitosuunnitelmissa Sierilän voimalaitoshankkeen vaikutusalue kuuluu Keski-Kemijoen vesimuodostumaan, joka on nimetty voimakkaasti muutetuksi jokivesistöksi suorien nimeämiskriteerien täytyttyä (hydrologiset vaikutuspisteet 4, morfologiset eli allastuminen ja rakennettu osuus 8 pistettä ja esteettömyys 4 pistettä eli yhteensä 16 pistettä). Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvä ja fysikaalis-kemiallinen tila erinomainen. Sen ekologinen nykytila on "hyvä saavutettavissa oleva tila" suhteessa vertailutilana olevaan parhaaseen saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan ja kemiallinen nykytila "hyvä".
Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa tarkastellut tuolloin voimassa olleen vesienhoitosuunnitelman 2010–2015 vaikutusta intressivertailuun sekä soveltanut vesilain säännösten ohella vesienhoitolakia. Aluehallintovirasto on todennut, että Keski-Kemijoen vesistön tila on jo vesienhoitolain ja vesienhoitosuunnitelman mukaisessa tavoitetilassa. Toimenpideohjelmassa ei ole edellytetty lisätoimenpiteitä. Suunnitelmassa on todettu, että säännöstellyissä ja rakennetuissa vesissä nykykäytännön mukaiset toimet ovat pääosin riittäviä, mutta säännöstelyjen kehittäminen muuttuviin hydrologisiin olosuhteisiin lähivuosikymmeninä voi edellyttää lisätoimenpiteitä tulevilla suunnittelukausilla. Jokijatkumon aikaansaaminen Kemijoen alaosalle liittyy Kemijoen kalatiehankkeeseen; siltä osin nykykäytännön mukaiset toimet voidaan katsoa riittäviksi. Kemijoen alaosan, jonka nykytila on arvioitu hyvää saavutettavissa tilaa huonommaksi, osalta on katsottu hyvän saavutettavissa olevan tilan aikaansaaminen mahdolliseksi toteuttamalla Kemijoen kalatiehanke.
Vesienhoitosuunnitelmassa voimakkaasti muutettujen vesistöjen arviointi on tehty hydrologis-morfologisten tekijöiden perusteella. Arvioinnissa on otettu huomioon vesistön rakenteellinen tila, virtaamaolosuhteet ja ekologinen jatkumo. Voimatalouskäyttöön rakennetun Kemijoen tilan arvioinnissa painoa on annettu kalankulun edistämiselle ja ekologiselle jatkumolle. Sierilän voimalaitoshanke vaikuttaa Keski-Kemijoen hydrologiaan ja morfologiaan. Ilman toimenpiteitä hankkeella olisi vaikutuksia ekologiselle jatkumolle. Tämän vuoksi aluehallintovirasto on antanut lupamääräykset Mukkaojan luonnonmukaisen ohitusuoman rakentamisesta sekä juoksutusmääräyksiä.
Edellä lausutuilla perusteilla aluehallintovirasto on päätynyt katsomaan, ettei hanke annetut lupamääräykset huomioon ottaen vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa asetettuja ympäristötavoitteita. Hallinto-oikeus on valitukset hylätessään tältä osin viitannut aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin.
4.2.5.5.4. Asian arviointi Sierilän voimalaitoshankkeen kannalta
Keski-Kemijoki on vesienhoitosuunnitelmissa nimetty vesienhoitolain 21 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 22 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, joten sen tavoitetilana on hyvä saavutettavissa oleva tila (vesipuitedirektiivissä ilmaistu termillä hyvä ekologinen potentiaali). Mikäli hanke vaarantaa saavutettavissa olevan hyvän tilan ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen, lupaa ei vesipuitedirektiivin ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voida myöntää. Vesilain mukaisessa intressivertailussa tämä tarkoittaa, että hankkeen haitallisia vaikutuksia vesiympäristölle on painotettava siten, että hyödyt eivät ole huomattavia haittoihin verrattuna. Toisaalta, vaikka hankkeesta ei aiheutuisi ympäristön tilatavoitteiden kannalta vesipuitedirektiivissä tarkoitetulla tavalla haitallisia seurauksia, on mahdollista, että vesilain mukaisessa intressivertailussa katsotaan haitallisten vaikutusten olevan niin merkittäviä, ettei lupaa voida myöntää.
Unionin tuomioistuimen Weser-tuomiosta ilmenee, että pintavesimuodostuman tilan huononeminen on kysymyksessä heti, jos ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikkei luokka kokonaisuudessaan alenisikaan. Myös tällaisessa tapauksessa jäsenvaltiolla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa hankkeelta. Tällöin hankkeen toteuttaminen siis edellyttäisi vesienhoitolain 23 §:ssä tarkoitettua poikkeusta, minkä edellytykset mainitun pykälän 3 momentin mukaan tulee esittää vesienhoitosuunnitelmassa. Poikkeamista vesienhoitosuunnitelman vaatimuksista Sierilän voimalaitoshankkeen toteuttamiseksi ei ole arvioitu sen enempää vuosille 2010–2015 kuin vuosille 2016–2021 hyväksytyissä suunnitelmissa.
Asiassa on näin ollen arvioitava, vaarantaisiko Sierilän voimalaitoshankkeen toteuttaminen Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai aiheuttaisiko hanke ainakin yhden vesipuite-³direktiivin liitteessä V mainitun jokivesistön ekologisen tilan luokittelua koskevan osatekijän alenemisen. Näitä osatekijöitä ovat muun muassa biologiset tekijät, vesikasvillisuuden koostumus ja runsaussuhteet, pohjaeläimistön koostumus ja runsaussuhteet, kalaston koostumus, runsaussuhteet ja ikärakenne, biologisia tekijöitä tukevat hydrologis-morfologiset tekijät, hydrologinen järjestelmä (virtauksen määrä ja dynamiikka, yhteys pohjavesimuodostumiin), joen esteettömyys, morfologiset tekijät (joen syvyyden ja leveyden vaihtelu, pohjan rakenne ja laatu sekä rantavyöhykkeen rakenne) ja biologisia tekijöitä tukevat kemialliset ja fysikaalis-kemialliset tekijät. Vaarantumista arvioitaessa on otettava huomioon myös lupapäätökseen sisältyvien lupamääräysten ja toimenpidevelvoitteiden haittoja vähentävät vaikutukset.
Valituksenalaisessa asiassa tilatavoitteen vaarantumista on hankkeen vaikutusalue huomioon ottaen tarkasteltava vain Keski-Kemijoen vesimuodostuman osalta. X:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa viitattu Kemijoen alaosa ei kuulu nyt kysymyksessä olevaan Keski-Kemijoen vesimuodostumaan eikä hankkeen vaikutusalueeseen. Vesienhoitosuunnitelmissa Kemijoen alaosan ekologisen tilan osalta tai muun ohella merenhoidon tavoitteista kalakantojen kannalta esitetyllä ei siten ole välitöntä merkitystä valituksenalaisessa asiassa.
Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa 2010–2015 (s. 70) on todettu, että pintavesien tila arvioidaan voimakkaasti muutetuissa vesissä yksilöllisesti. Vertailuolot määritellään vesistökohtaisesti arvioimalla toimenpiteiden avulla saavutettavissa oleva paras tila. Laatutekijän poikkeama luonnontilaisista arvioista ilmaistaan ekologisena laatusuhteena, joka ilmentää vesimuodostuman tilaa. Biologisen tiedon vähyyden vuoksi ensimmäisellä suunnittelukaudella on tukeuduttu pääosin veden fysikaalis-kemiallisiin laatutekijöihin ja hydrologis-morfologisiin tekijöihin (esimerkiksi vaellusesteet) vesieliöiden tilan arviointia tukevina tekijöinä.
Saman vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta (s. 42) ilmenee, että voimakkaasti muutettujen vesistöjen ympäristötavoite "hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila" on määritelty määrityshetken mukaisesta vesistön tilasta käsin. Prosessissa on arvioitu, kuinka paljon ekologista tilaa eli veden biologisten laatutekijöiden arvoa ja fysikaalis-kemiallista laatua voidaan parantaa sellaisilla hydrologis-morfologisilla parannustoimilla, joista ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistön tärkeälle käytölle. Voimatalouden tarpeisiin padottujen ja allastettujen jokien tilan arviointiin ei toimenpideohjelman mukaan ole ollut luotettavia ja standardoituja biologisia mittareita. Toimenpideohjelman (s. 37) mukaan toimenpiteistä on tällöin rajattu pois ne, jotka aiheuttavat merkittävää haittaa vesien käytölle, kuten vesivoimatuotannolle. Toimenpiteiden ekologisten vaikutusten arviointi on tehty suuruusluokkatasolla asian-tuntija-arviona. Toimenpideohjelman liitteestä 2.5 (s. 111) ilmenee, että biologisten tekijöiden (kalasto, pohjaeläimet ja pohjalevät) perusteella kyseisen vesimuodostuman tilan määrittelyä ei ole tehty.
Ympäristöhallinnon avoimesta HERTTA-tietokannan Vesimuodostumat-osajärjestelmästä saatavan selvityksen perusteella kysymyksessä olevan voimakkaasti muutetun vesimuodostuman tila-arvio "hyvä saavutettavissa oleva tila" on suunnittelukaudella 2010–2015 perustunut asiantuntija-arvioon, eikä kysymyksessä olevan vesimuodostuman ekologisen tilan määrittelyyn vaikuttaneista vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetuista laadullisista osatekijöistä ole saatavissa yksityiskohtaista selvitystä vesienhoito- tai toimenpidesuunnitelmasta tai niiden taustaselvityksistä.
Keski-Kemijoen vesimuodostuman ekologisen tilan määrittäminen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2016–2021 (s. 68) on tehty saman periaatteen mukaisesti kuin ensimmäisellä kaudella arvioimalla toimenpiteiden avulla saavutettavissa oleva paras tila, jolloin on arvioitu, kuinka paljon vesimuodostuman tilaa on mahdollista parantaa hydrologis-morfologisilla toimenpiteillä. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan laatutekijät (veden laatu) ja hydrologis-morfologiset tekijät otetaan huomioon ekologisen tilan arviointia tukevina tekijöinä. Suunnitelman (s. 68) mukaan ensin on arvioitu mahdollisuuksien mukaan vedenlaatu yleisten olosuhteiden mukaan sekä piilevien (joet) tilaluokka ekologisen luokitteluohjeen mukaisesti. Seuraavaksi on arvioitu hydrologis-morfologisten parantamistoimenpiteiden vaikutus kasvillisuuteen, pohjaeläimistöön ja kalastoon. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien lopullinen ekologinen tilaluokka on määräytynyt veden laadusta tai hydrologis-morfologisesta tilasta huonomman mukaan. Suunnitelmassa 2016–2021 (s. 67) on todettu, että veden tilasta on tehty vedenlaatuluokitus tai asiantuntija-arvio niissä vesimuodostumissa, joissa biologisten laatutekijöiden tiedot ovat puutteelliset.
Avoimesta HERTTA-tietokannan Vesimuodostumat-osajärjestelmästä ilmenee toisen suunnittelukauden 2016-2021 osalta muun ohella, että kyseisen vesimuodostuman ekologisen tilan luokituksen taso on perustunut suppeaan aineistoon. Lisäperusteluna on todettu, että vedenlaatu ja suppea biologinen aineisto eivät kuvaa luotettavasti vesimuodostuman voimakkaasti muuttuneiden elinympäristöjen tilaa ja vaellusreittien katkeamisen aiheuttamia muutoksia elinyhteisöissä. Myöskään toisen suunnittelukauden 2016–2021 osalta HERTTA-tietokannan Vesimuodostumat-osajärjestelmästä tai vesienhoito- tai toimenpidesuunnitelmasta ei kysymyksessä olevan vesimuodostuman osalta ole saatavissa yksityiskohtaista selvitystä ekologisen tilan määrittelyyn vaikuttaneista vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetuista laadullisista osatekijöistä.
Hanketta koskeva lupahakemus tuli lupaviranomaisessa vireille 28.12.2005 ja lupa hankkeelle myönnettiin aluehallintoviraston päätöksellä 13.5.2011. Vesienhoitosuunnitelmassa vuosille 2016–2021 ei mainita Sierilän voimalaitoshanketta, eikä suunnitelmassa ole myöskään arvioitu vesienhoitolain 23 §:ssä tarkoitettua poikkeamisen tarvetta vesienhoitosuunnitelman vaatimuksista Sierilän voimalaitoshankkeen toteuttamiseksi.
Asiassa tehdyissä valituksissa on erityisesti korostettu Sierilän voimalaitoksen vaikutuksia Kemijoen kalatalouteen. Kemijoki on laajalti padottu ja säännöstelty vesivoiman tuotantoa silmällä pitäen, ja Ala-Kemijoen vesimuodostuman tilaan vaikuttavat merkittävästi siellä olevat vaelluskalan nousuesteet. Jokijatkumon aikaansaaminen liittyy erityisesti nyt kysymyksessä olevan vesimuodostuman alapuolista vesimuodostumaa, Kemijoen alaosaa koskevaan Kemijoen kalatiehankkeeseen (toimenpideohjelma 2010–2015 s. 82). Jos Kemijoen alaosan nousuesteet toimivin kalatiejärjestelyin tai muin keinoin saadaan poistettua, myös Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tavoitetila voi edellyttää kalateitä ja voimalaitosten ohi juoksutettavan virtaaman lisäämistä.
Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätökseen sisältyvät lupamääräykset juoksutuksista ja Mukkaojan luonnonmukaisesta ohitusuomasta sekä hallinto-oikeuden muuttamat lupamääräykset, erityisesti lupamääräyksen 1 a kohdan toisen kappaleen loppuun lisäämä määräys velvollisuudesta varautua rakenteiden suunnittelussa kalateiden rakentamiseen, asiassa ei ole tullut ilmi, että Sierilän voimalaitoksen rakentaminen vaarantaisi Keski-Kemijoen voimakkaasti muutetun vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai hyvän kemiallisen tilan.
Asiassa ei liioin ole perusteita katsoa, että hanke heikentäisi kyseisen jokivesistön ekologisen tilan osatekijöitä niin, että vesienhoitolainsäädäntö tulkittuna unionioikeuden mukaisesti olisi esteenä luvan myöntämiselle intressivertailun perusteella. Korkein hallinto-oikeus on lisäksi lisännyt lupamääräykseen 11 d edellä kohdasta 4.1.4. ilmenevän määräyksen, jonka mukaan luvansaajan tulee säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen yhteydessä esittää selvitys myös Mukkaojan luonnonmukaisen uoman toimivuudesta sekä arvio tarpeesta tarkistaa Mukkaojan rakentamista koskevaa lupamääräystä 1 a.
4.2.5.6. Intressivertailu
Vesivoiman käyttöön ottamisen osalta saatava hyöty määräytyy vesilain (264/1961) 3 luvun 3 §:n mukaisesti. Mainitussa pykälässä määriteltävällä tavalla laskettu pääomitettu hyöty on luvan saajan esittämän laskelman mukaan noin 112 miljoonaa euroa. Rahassa mitattavan hyödyn arvio on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan perustunut julkiseen Nord Poolin Suomen keskimääräiseen sähkön aluehintaan, joka on vuosina 2005–2011 ollut noin 46 euroa/MWh. Hallinto-oikeus on päätöksessään pitänyt hintaa hyväksyttävänä intressivertailun pohjaksi riippumatta siitä, mitä hintaa sähköyhtiöt käyttävät keskinäisessä kaupanteossaan. Asiaa ei ole tältä osin perusteita arvioida toisin sillä valituksissa esitetyllä perusteella, että mainittujen vuosien jälkeen hinta on laskenut huomattavasti.
Aluehallintoviraston päätöksessä lausutuilla perusteilla potentiaalisia odotusarvoja ei voida ottaa huomioon vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisessa intressivertailussa. Hankkeesta ei aiheudu matkailulle sellaisia välittömiä edunmenetyksiä, jotka olisi ollut otettava huomioon. Koska hankkeen kustannukset otetaan etuvertailussa huomioon ainoastaan vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa ja 11 §:n 2 momentissa säädetyiltä osin, hankkeen kannattavuudella ei ole intressivertailussa merkitystä. Siten myöskään rakentamiskustannuksia ei ole ollut otettava lupaharkinnassa huomioon.
Aluehallintovirasto on päätöksessään (edellä kohdassa 1.3.3. Intressivertailu) yleiseltä kannalta arvioitavina haittoina ottanut huomioon luonto-, ympäristö- ja maisema-arvoihin kohdistuvat menetykset sekä kalakantoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset, joita ei voida mitata rahassa. Yleiseltä kannalta arvioitavina hyötyinä päätöksessä on otettu huomioon hankkeesta saatava alueellinen energiataloudellinen hyöty ja ilmastolliset hyödyt, joita ei voida rahassa mitata. Arvioinnissaan aluehallintoviraston on tullut ottaa huomioon alueella päätöksen tekohetkellä vallinneet olosuhteet.
Hakemuksen mukaan Sierilän vaikutusalue kuuluu maisemaltaan Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun. Merkittävimpiä maisema-alueita ovat sen mukaan joen mutkat Oikaraisessa ja Sieriniemessä sekä kapenevat, karikkoiset jokiosuudet Körkönkarin, Tikkarisenkarin ja Tervakarin alueilla. Vaikutusalueella sijaitsee Körkön kulttuuriympäristö, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde. Päätöksessä on annettu muun ohella hankkeesta maisemaan kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi tarpeellisilta osin lupamääräykset. Syöpyvät ranta-alueet on määrätty suojattaviksi ja eräät ranta-alueet maisemoitaviksi. Hakemuksesta tai asiakirjoista muutoinkaan ei ole ilmennyt sellaista selvitystä, että hankkeella olisi luvan myöntämisen esteenä pidettäviä vaikutuksia F:n ja hänen asiakumppaninsa valituksessa mainittuihin Tennilän kylän läheisyydessä oleviin rinteisiin tai ranta-alueisiin.
Intressivertailussa on tullut lisäksi ottaa huomioon hankkeesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset vesiympäristöön edellä kohdassa 4.2.5.5.4 todetulla tavalla ympäristötavoitteiden ja ekologisen tilan luokittelua koskevien osatekijöiden alenemisen kannalta.
Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessä mainitut yritykseen osallistumattomien henkilöiden omaisuudelle aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset sekä yleistä etua koskevat edunmenetykset, muun ohella yleiseltä kannalta arvioitavat luonto-, ympäristö- ja maisema-arvoihin sekä kalakantoihin kohdistuvat vaikutukset lupamääräysten ja toimenpidevelvoitteiden mukaiset haittoja vähentävät määräykset huomioon ottaen, korkein hallinto-oikeus katsoo, samoin kuin hallinto-oikeus, että hankkeesta saatava hyöty on vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentti huomioon ottaen huomattava siitä johtuviin vahinkoihin, haittoihin ja muihin edunmenetyksiin verrattuna. Edellytykset luvan myöntämiseen ovat siten olleet olemassa. Kun lisäksi tältä osin muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja sovelletut oikeusohjeet, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
4.2.5.7. Kemijoki Oy:n vaatimus lupamääräyksen 12 rantapatojen 2, 3 ja 4 alle jäävien eräiden tilojen alueiden määräämisestä luvan saajan lunastettaviksi
Vesilain (264/1961) 3 luvun 4 §:n mukaan voimalaitoksen rakentamisen osalta noudatetaan, mitä lain 2 luvun 7–10 §:ssä on säädetty muun muassa käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksistä. Lisäksi voidaan hakijalle samoin edellytyksin myöntää oikeus lunastaa toiselle kuuluva alue laitoksen tonttia tai rakennuspaikkaa, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten.
Hallituksen esityksessä (HE 65/1959 vp) on vesilain 3 luvun 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että niiden käyttö- ja lunastusoikeuksien lisäksi, jotka rakentajalle yleensä saatetaan myöntää, voidaan vastaavin edellytyksin voimalaitoksen rakentajalle antaa oikeus myös laitoksen, tonttia, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten lunastaa toiselle kuuluva alue omistusoikeuksin. Perustelujen mukaan säännöksen tarkoituksena on helpottaa voimalaitosrakennuksien sijoituskysymyksen tarkoituksenmukaista ratkaisemista ottamalla myös huomioon kiinnitysluoton tarve.
Kun otetaan huomioon mainitun pykälän sanamuoto ja sen edellä ilmenevät perustelut, säännöksessä tarkoitettu lunastusoikeus on tarkoitettu kohdistettavaksi lähinnä rajattua laitosaluetta tai siihen verrattavaa tarvetta varten tarvittavaa aluetta ja laitokselle johtavaa tietä varten.
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja sovellettu säännös, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla on hylätty yhtiön valitus määrätä rantapatoon 2 liittyvien tilojen Leppälä ja Huhta, rantapatoon 3 liittyvien tilojen Kuusenlahti, Törmälä ja Saaritila ja rantapatoon 4 liittyvän tilan Viirilä-Alamommo alueet luvan saajan lunastettaviksi, ei ole perusteita yhtiön valituksesta muuttaa.
4.2.5.8. Kemijoki Oy:n valitus koskien korvauksia vettyvillä alueilla olevista rakennuksista
Kysymyksessä on tältä osin vettyvällä alueella olevien rakennusten vesilain (264/1961) 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun vahingon korvaaminen. Koska mainitussa lainkohdassa tarkoitetut rakennukset eivät sijaitse vesilain 11 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla lunastettavalla tai luvan saajan pysyvään käyttöön alueella tarkoitetulla alueella, vahinko on korvattava vesilain 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan.
Vesilain 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan vahingosta, jota tarkoitetaan saman luvun 3 §:n 1–5 kohdissa, on, mikäli saman luvun 6 tai 7 §:stä ei muuta johdu, suoritettava täyttä arvoa koskeva korvaus.
Hallinto-oikeus on päätöksessään arvioinut, että aluehallintoviraston päätöksessä näiltä osin määrätyt korvaukset eivät ole ristiriidassa täyttä arvoa vastaavan korvauksen periaatteen kanssa. Vaikka aluehallintoviraston päätöksessä on virheellisesti sovellettu puolitoistakertaiseen korvaukseen johtavaa vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momenttia, kysymyksessä olevien aluehallintoviraston päätöksen mukaisten korvausten on arvioitava määriltään vastaavan vesilain 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaista täyttä korvausta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei näiltä osin ole perusteita muuttaa.
4.2.5.9. Kemijoki Oy:n vaatimus lupamääräyksen 2 neljännen ja viidennen kappaleen muuttamisesta
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään yhtiön valituksesta sen enemmälti hyläten muuttanut lupamääräyksen 2 neljättä kappaletta siten, että vuorokautinen vedenkorkeusvaihtelu Kemijoessa Sierilän voimalaitoksen alakanavan suussa saa olla enintään 1,0 m. Lupamääräyksen viidennen kappaleen viimeisen virkkeen hallinto-oikeus on valituksen enemmälti hyläten muuttanut kuulumaan siten, että viikonloppuisin, kun Kemijärven edellisen vuorokauden virtaama alittaa arvon 300 m3/s, ei Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen kolmen tunnin keskiarvo saa ylittää arvoa 500 m3/s.
Hallinto-oikeus on hyväksynyt luvan saajan vaatimukset juoksutusmääräysten muuttamisesta siltä osin kuin ne koskevat Sierilän voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeusvaihtelun määrityspaikan muuttamista Raudanjoen suulta voimalaitoksen alapuolelle ja viikonloppua koskevan Kemijärven tulovirtaamaan sidotun juoksutusrajoituksen täsmentämistä koskemaan Sierilän voimalaitosta. Päätöksen perustelun mukaan vedenkorkeuden vaihtelun rajoittaminen yhteen metriin voimalaitoksen alapuolella vastaa suurin piirtein 80 cm:n vaihtelua Raudanjoen suussa.
Hallinto-oikeuden päätöksellään pysyttämä lupamääräyksen 2 viidennen kappaleen viimeisen virkkeen mukainen viikonloppuja koskeva virtaamarajoitus koskee koko vuotta. Yhtiö on valituksessaan uudistanut vaatimuksensa mainitun kohdan muuttamisesta siten, että mainittu viikonloppuja koskeva virtaamarajoitus olisi voimassa vain 1.6.–30.9.
Hallinto-oikeus on hylännyt enemmälti yhtiön vaatimukset voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeusvaihtelun lisäämisestä ja perusteluinaan näiltä osin esittänyt, että Olkkakosken ja Sierilän voimalaitoksen välillä on runsaasti jokivarsiasutusta. Lisääntyvä vedenkorkeuden vaihtelu voimalaitoksen alapuolella aiheuttaisi haittaa asuinkiinteistöjen rannankäytölle, Rovaniemeltä Raudanjoelle johtavan venereitin käytölle ja kalastukselle Olkkakosken ja Sierilän välillä.
Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä lausutut perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole perusteita muuttaa lupamääräyksen 2 neljännen ja viidennen kappaleen osalta.
4.2.5.10. Muut vaatimukset padotus- ja juoksutussäännön muuttamisesta (lupamääräys 2)
Eräissä valituksissa on vaadittu juoksutusmääräysten tiukentamista. Rovaniemen osakaskunta ja Korkalon osakaskunta ovat vaatineet lupamääräyksen 2 muuttamista siten, että lauantaisin ja sunnuntaisin 1.7.–31.8. välisenä aikana edellytetään kiinteää juoksutusmäärää, joka on enintään 200 m3³/s. QQ on vaatinut lupamääräyksen 2 muuttamista siten, että lauantaisin ja sunnuntaisin kesäaikana enimmäisjuoksutusmäärä on 200 m3/s. Q ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet, että padotusmääräykset tulee määrätä alkuperäisen, toimitusmiesten esittämän vedenpinnan mukaisesti siten, että ylin vesipinta on N43 +82 m ja alin N43 +81.60 m.
Hallinto-oikeus on hylännyt Rovaniemen osakaskunnan ja Korkalon osakaskunnan edellä mainitun vaatimuksen. Päätöksen perustelujen mukaan vaatimus tasaisesta juoksutuksesta Sierilän voimalaitoksella voi perusteluista tarkemmin ilmenevillä perusteilla johtaa ristiriitaan Kemijärven säännöstelyluvan kanssa, joten vaatimus kiinteästä juoksutuksesta vaaditulla tavalla on hylättävä. Yhtiön valituksista antaman selityksen mukaan Kemijärven säännöstelyä koskevien voimassa olevien lupaehtojen puitteissa ei ole mahdollista toteuttaa valittajien vaatimaa rajoitusta Sierilän voimalaitoksen juoksutukseen.
Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 2 ensimmäisen kappaleen mukaan vedenkorkeus voimalaitospadolla saadaan nostaa niin, ettei se tuulista tai muista tilapäisistä, luvan saajasta riippumattomista tekijöistä johtuvia, lyhytaikaisia poikkeamia lukuun ottamatta ylitä korkeutta N43 +82,00 m. Vedenkorkeuden alarajana voimalaitospadolla on N43 +81,40 m lukuun ottamatta 1.11.–20.4., jolloin alarajana on N43 +81,20 m. Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa se voimalaitoksen kiireellistä korjaus- ja huoltotyötä varten on välttämätöntä, saadaan vedenkorkeus laskea lyhytaikaisesti alarajan alapuolelle.
Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 2 perustelujen mukaan Sierilän padotusaltaalle määrätty lupamääräyksen mukainen alaraja turvaa rantojen ja padotusaltaan virkistyskäytön sekä rantojen vakauden. Tähän nähden ei ole perusteita Q:n ja hänen asiakumppaniensa valituksesta muuttaa padotusmääräystä heidän vaatimuksensa mukaisesti.
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, ei ole perusteita myöskään osakaskuntien ja QQ:n ja RR:n valituksista muuttaa lupamääräyksen 2 osalta hallinto-oikeuden päätöstä, jolla vaatimus kiinteästä juoksutusmäärästä, enintään 200 m³3/s viikonloppuisin 1.7.–31.8., on hylätty.
4.2.5.11. Kalatalousmaksun määrä ja käyttösuunnitelma (lupa³-määräys 9)
Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomainen on valituksessaan vaatinut kalatalousmaksun korottamista voimalaitoksen käyttöönottovuodesta alkaen 22 000 euroon vuodessa ja lisäksi luvansaajan velvoittamista laatimaan kalatalousmaksun käyttösuunnitelma. Rovaniemen osakaskunta ja Korkalon osakaskunta ovat vaatineet kalatalousmaksun korottamista 28 000 euroon.
Aluehallintovirasto on lupamääräysten 9 kohdan (Kalataloudellisia vahinkoja estävä toimenpidevelvoite ja kalatalousmaksu) a alakohdassa (kalojen istutukset) määrännyt rakentamistöistä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi rakentamistöiden keston ajaksi vuosittaisen 1 200 kg:n kirjolohien istutusvelvoitteen. Lisäksi saman määräyksen b alakohdassa on määrätty luvan saajan maksettavaksi voimalaitoksen käyttövuodesta alkaen vuosittain ELY-keskukselle 18 000 euron kalatalousmaksu muun ohella kala- ja rapukantojen hoitoon ja muihin määräyksestä ilmeneviin tarkoituksiin.
Aluehallintovirasto on päätöksessään kalatalousmaksua määrättäessä ottanut huomioon luvan saajan esityksen maksun suuruudesta, rahanarvon muutoksen sekä katselmuskirjassa kalatalousasiantuntijan esittämän kalatalousmaksun sekä esitettyjen kalanistutusten määrän ja niiden rahallisen arvon. Hallinto-oikeus on katsonut kalataloudellisten vahinkojen korvausesityksen perusteiltaan oikeaksi. Asiassa ei ole esitetty tai muutoin ilmennyt sellaista selvitystä, että asiaa olisi tältä osin arvioitava toisin. Hallinto-oikeus on voinut päätöksessään lausutuilla perusteilla hylätä Rovaniemen ja Korkalon osakaskuntien sekä ELY-keskuksen vaatimukset kalatalousmaksun korottamisesta.
Vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan aluehallintovirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä. Siihen nähden hallinto-oikeuden päätös, jossa on luvansaajan valituksesta kumottu aluehallintoviraston päätöksessä luvansaajalle asetettu velvoite kalatalousmaksun käyttösuunnitelman laatimisesta, ei ole lainvastainen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei ole perusteita muuttaa kalatalousmaksun korottamista ja käyttösuunnitelman laatimista koskevien valitusten johdosta.
4.2.5.12. Istutusvelvoitteet (lupamääräys 9)
Rovaniemen ja Korkalon osakaskunnat ovat valituksessaan vaatineet kalanistutusvelvoitteiden muuttamista valituksesta tarkemmin ilmenevällä tavalla.
Hallinto-oikeus on päätöksen kohdasta Rakentamisen aikaisen samentumisen aiheuttaman haitan korvaaminen ilmenevillä perusteilla hylännyt osakaskuntien vaatimuksen rakentamisaikaisen vuotuisen kirjolohen istutusvelvoitteen muuttamisesta. Hallinto-oikeus on päätöksen kohdassa Muut istutukset harjuksen ja taimenen istutusten osalta ilmenevillä perusteilla niin ikään hylännyt vaatimuksen harjuksen ja taimenen istutuksista Kemijoen pääuomaan sekä sivujokiin.
Asiassa ei ole näiltä osin ilmennyt sellaista selvitystä, että istutusvelvoitteita vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentti huomioon ottaen olisi arvioitava toisin. Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen istutusvelvoitteiden osalta ei ole perusteita.
4.2.5.13. Kalatien rakentamisvelvoite (lupamääräys 9)
Rovaniemen ja Korkalon osakaskunnat, Liedakkalan osakaskunta ja Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomainen ovat valituksissaan vaatineet lupamääräyksen 9 muuttamista ja luvansaajan velvoittamista rakentamaan voimalaitoksen yhteyteen kalatie valituksista ilmenevällä tavalla. Liedakkalan osakaskunta on muun ohella esittänyt, että vesienhoidossa hyvän ekologisen luokitustason saavuttamiseksi tulisi Ala-Kemijoella toteuttaa kalatie. Sen toteuttamisesta tulisi antaa lupamääräys.
Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 1 a (rakenteita koskevat määräykset) mukaan rantapadon 2 taustalle on määräyksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla rakennettava luonnonmukainen ohitusuoma, minkä tarkoituksena on vähentää kalankulun ja muun vesieliöstön kulun vaikeutumista.
Aluehallintovirasto on päätöksessään lupamääräysten 9 perusteluissa kohdassa Kalatien rakentaminen ja lohen vaelluspoikastuotanto muun ohella lausunut, että katselmuskirjan esityksestä poiketen aluehallintovirasto ei ole määrännyt ehdollisesti Ala-Kemijoen voimalaitosten kalateiden mahdolliseen rakentamiseen sidottua tai muutoinkaan antanut kalatien rakentamista Sierilän voimalaitokseen koskevaa velvoitetta. Aluehallintovirasto on päätöksessään määrännyt luvansaajan rakentamaan ainoastaan hakemussuunnitelman mukaisen Mukkaojan luonnonmukaisen ohitusuoman. Perusteluna tältä osin päätöksessä on todettu, että kalastollisesti ja kalastuksellisesti tärkeät koskialueet Sierilästä Vanttauskosken voimalaitokselle häviävät Sierilän voimalaitoksen rakentamisen seurauksena. Tämän vuoksi aluehallintovirasto ei ole pitänyt kalatien rakentamista Sierilän voimalaitokseen tarkoituksenmukaisena Kemijoessa elävien virtakutuisten vaelluskalojen tai merestä mahdollisesti nousevien vaelluskalojen lisääntymisen turvaamiseksi, eikä ole määrännyt kalatietä rakennettavaksi. Kalatie ei päätöksen mukaan ole tarpeen Sierilän voimalaitokselta ala- ja ylävirtaan olevilla vesialueilla elävien muidenkaan kalojen elämänkiertoa varten.
Hallinto-oikeus on puolestaan päätöksellään lisännyt lupamääräysten kohtaan 1 a (rakenteita koskevat määräykset) toisen kappaleen loppuun määräyksen: Rakenteiden suunnittelussa tulee varautua kalatien rakentamiseen, koska luvan saaja on hallinto-oikeuden tarkastuksella ilmoittanut olevansa valmis rakentamaan kalatien Sierilän voimalaitoksen yhteyteen Ala-Kemijoen kalateiden valmistuttua. Lisäksi hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 11 d (säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistaminen) velvoitteet, joiden mukaan hakemukseen on liitettävä arvio kalatien rakentamisen tarpeesta, aikataulusta ja kalatien vaikutuksista luvan saajalle asetettuihin kalatalousvelvoitteisiin.
Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimukset velvoittaa luvan saaja rakentamaan voimalaitoksen yhteyteen kalatie. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa kohdassa Kalatien rakentaminen on tältä osin lausuttu, että Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken ja Valajaskosken voimalaitospadot estävät virtakutuisten kalojen nousemisen merestä Sierilän alapuolelle. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen Sierilän ja Vanttauskosken voimalaitosten välillä ei ole kalastollisesti ja kalastuksellisesti tärkeitä koskialueita. Sierilän voimalaitokselta ala- ja ylävirtaan olevilla vesialueilla elävien muiden kalojen ja vesieliöiden elämänkiertoa palvelee lupamääräyksessä 1 a rakennettavaksi määrätty Mukkaojan ohitusuoma.
Kemijoen vesienhoitoalueen uudessa vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 2016–2021 (s. 74) todetaan, että edellisen vesienhoitokauden aikana on uusi kalatie rakennettu Kemijoen alimpaan Isohaaran voimalaitokseen. Kalateiden toteutus on sittemmin jatkunut ylempien voimalaitosten kalateiden osalta suunnitteluvaiheeseen. Toteutus edellyttää asiaankuuluvien sidosryhmien (valtio, kunnat, voimayhtiö) sitoutumista tavoitteeseen. Vesienhoitosuunnitelmassa on arvioitu, että tavoitteen toteuttaminen kestää todennäköisesti usean suunnittelukauden ajan. Edelleen mainitussa vesienhoitosuunnitelmassa (s. 125) todetaan muun ohella, että kalatiestrategian toteutumista edistetään muun muassa Askel Ounasjoelle -hankkeilla. Toimenpiteisiin kuuluu muun muassa neljän kalatien suunnittelu ja toteutus Taival-, Ossaus-, Petäjäs- ja Valajaskosken voimalaitosten yhteyteen. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on vesienhoitosuunnitelman mukaan vaelluskalojen palauttaminen myös Kemijoen yläosille, kun kalateiden toimivuudesta on näyttöä.
Edellä lausuttu huomioon ottaen kalatien rakentamista Sierilän voimalaitokseen ei ennen alapuolisten kalateiden rakentamista voida pitää tarkoituksenmukaisena Kemijoessa elävien virtakutuisten vaelluskalojen tai merestä mahdollisesti nousevien vaelluskalojen lisääntymisen turvaamiseksi. Vesienhoitosuunnitelman edellä mainitut Ala-Kemijoen ja Ounasjoen vesistöalueet eivät kuulu nyt kysymyksessä olevaan Keski-Kemijoen vesimuodostumaan, eivätkä tämän hankkeen vaikutusalueeseen. Kuten edellä tässä päätöksessä kohdassa 4.2.5.5 Vesienhoitosuunnitelman huomioon ottaminen intressivertailussa on lausuttu, Mukkaojan ohitusuoman voidaan edellä esitettyyn nähden osaltaan yhdessä muiden aluehallintoviraston päätöksessä mainittujen lupamääräysten kanssa katsoa tässä vaiheessa turvaavan riittävästi muun ohella myös sen, ettei kysymyksessä olevan vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tila hankkeen johdosta vaarannu. Hallinto-oikeus on voinut vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentti huomioon ottaen hylätä kalatien rakentamista Sierilän voimalaitokseen koskevat vaatimukset.
Korkein hallinto-oikeus Liedakkalan osakaskunnan sekä F:n ja hänen asiakumppaninsa valitusten johdosta lisäksi toteaa, että valituksenalaisessa asiassa ei ole kysymys Sierilän voimalaitoksen rakentamishankkeeseen kuulumattomasta Ala-Kemijoen kalatiehankkeesta. Valituksenalaisessa asiassa ei voida antaa muiden voimalaitosten lupia koskevia määräyksiä kalateiden toteuttamiseksi.
4.2.5.14. Ravustuksen tuoton menetysten korvaamista koskeva vaatimus
Rovaniemen ja Korkalon osakaskunnat ovat valituksessaan vaatineet, että luvansaaja on velvoitettava maksamaan osakaskunnille korvausta rapukannalle aiheutuvista vahingoista todellisten menetysten mukaan.
ELY-keskuksen kalatalousviranomainen on valituksessaan katsonut, että Kemijoessa vuonna 2007 todettua rapuruttoa ei pidä ottaa huomioon arvioitaessa yleisen kalatalousedun ja ravustuksen tuoton menetyksiä ja katsonut, että sitä ei voida pitää perusteena Sierilän voimalaitoksen raputalouteen aiheuttamien yleisen edun ja ympäristövahinkojen korvausten epäämiselle.
Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 12 perustelujen (kohta Rapu ja ravustus) mukaan aluehallintovirasto on arvioinut Sierilän voimalaitoksen tulevalla vaikutusalueella havaittuun rapuruttoon viitaten, että rapurutto hävittää ennen Sierilän voimalaitoksen vesistöön vaikuttavan rakentamisen aloittamista rapukannan voimalaitoksen tulevalta vaikutusalueelta joko kokonaan tai heikentää kannan ravustuskelvottomaksi. Sen vuoksi aluehallintovirasto on katsonut, ettei Sierilän hankkeesta aiheudu korvattavaa vahinkoa osakaskunnille ravustusoikeuden menettämisestä, sen käyttämisen estymisenä tai vaikeutumisena eikä ravustajille tulon menetystä muun ohella saamatta jäävästä saalista.
Hallinto-oikeus on kuitenkin lupamääräykseen 9 tekemässään lisäyksessä velvoittanut luvansaajan ennen Sierilän voimalaitoksen rakentamisen aloittamista selvittämään kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla rapukannan tilan ja ravustuksen tuoton Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella sekä panemaan vireille hakemuksen mahdollisesti rapukannalle ja ravustukselle aiheutuvien haittojen estämiseksi tai kompensoimiseksi. Hallinto-oikeus on perustellut tätä sillä, että asiakirjoissa ei ole tarkkaa ja varmaa selvitystä ravustuksesta ja rapukannasta, eikä voida siten pitää myöskään selvitettynä, että rapurutto tuhoaisi täysin alueen rapukannan. Hallinto-oikeus on voinut päätöksessään lausutuilla perusteilla hylätä vaatimukset ravustuksen tuoton menetyksen korvaamisesta tässä vaiheessa. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osin ole osakaskuntien valituksesta perusteita muuttaa.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ELY-keskuksen kalatalousviranomaisella ei yleisenä valvontaviranomaisena ole puhevaltaa siltä osin kuin valituksenalaisessa asiassa ei ole määrätty vesilain nojalla korvauksia osakaskunnille ravustusoikeuden menettämisestä, sen käyttämisen estymisestä tai vaikeutumisesta tai ravustajille tulon menetystä muun ohella saamatta jäävästä saalista. Kun kuitenkin myös yleisen kalatalousedun kannalta otetaan huomioon hallinto-oikeuden lupamääräykseen 9 tekemä lisäys koskien rapuja ja ravustusta koskevaa selvitysvelvoitetta, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole myöskään ELY-keskuksen valituksesta perusteita tältä osin muuttaa.
4.2.5.15. Veneväylän merkitsemistä ja ylläpitämistä välillä Olkkakoski-Sieriniemi sekä Raudanjokisuu-Olkkakosken välisen venereitin kunnossapitokustannuksia koskevat vaatimukset
QQ on valituksessaan vaatinut, että Kemijoki Oy on määrättävä merkitsemään ja ylläpitämään veneväylä Olkkakosken ja Sieriniemen välillä. Lisäksi QQ on vaatinut lupamääräyksen 6 c muuttamista siten, että hakija velvoitetaan maksamaan Raudanjokisuun ja Olkkakosken välisen venereitin merkintöjen kunnossapito kokonaisuudessaan.
Lupamääräyksen 6 c mukaan luvansaajan on suunniteltava ja rakennettava välille Petäjäniemi-Raudanjokisuu venereitti merkintöineen ja muun ohella osallistuttava 50 %:lla Raudanjokisuun ja Olkkakosken välisen venereitin merkintöjen kunnossapitoon.
Aluehallintovirasto on mainitussa lupamääräyksessä velvoittanut luvan saajan muun ohella laajentamaan venereitin merkintää välille Raudanjokisuu-Petäjäniemi ja osallistumaan olemassa olevan venereitin merkintöjen ylläpitoon Olkkakoskelta Raudanjokisuulle.
Aluehallintovirasto on mainitun lupamääräyksen perusteluissa muun ohella todennut, että Rovaniemen suunnasta merkitty venereitti ulottuu Raudanjokisuuhun. Sierilän voimalaitokselta alavirtaan Olkkakoskelle vuorokautinen vedenkorkeusvaihtelu kaksinkertaistuu nykyisestä, minkä vuoksi liikkuminen alueella ja venereitin pitäminen vaikeutuvat. Olkkakoskelta alavirtaan vedenkorkeusvaihtelu lisääntyy vain vähäisesti. Aluehallintovirasto on vastauksessaan QQ:n muistutukseen todennut, että lupamääräyksen 6 c lisäksi muita määräyksiä venereittien osalta ei päätöksessä ole katsottu tarpeelliseksi antaa hankkeen vaikutusalue huomioon ottaen.
Edellä lausuttu huomioon ottaen veneilymahdollisuuden turvaaminen on luvassa riittävällä tavalla otettu huomioon. QQ:n valituksesta ei ole perusteita muuttaa aluehallintoviraston päätöstä Olkkakoski–Sieriniemi välistä veneväylää koskevan vaatimuksen johdosta.
Hallinto-oikeuden päätöstä ei ole perusteita myöskään muuttaa QQ:n valituksesta siltä osin kuin hallinto-oikeus on jo hylännyt Rovaniemen ja Korkalon osakaskuntien valituksen Raudanjokisuun–Olkkakosken välisen venereitin kunnossapitokustannuksia koskevan samansisältöisen vaatimuksen.
4.2.5.16. Muut vaatimukset
Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen valitusten johdosta ei ole perusteita.
4.2.5.17. Kiinteistökohtaiset korvaus- ja toimenpidevaatimukset
F:n ja hänen asiakumppaninsa (tila Tervakari 698-401-1-50)
Hallinto-oikeus on päätöksessään Viirin Kyläyhdistys ry:n valituksesta katsonut, että aluehallintoviraston on tullut jättää tutkimatta muun muassa Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset. Valituksenalaisessa Sierilän voimalaitoksen rakentamista koskevassa asiassa ei ole kysymys Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvistä kysymyksistä.
Hallinto-oikeuden on päätöksessään lausutuilla perusteilla ja hallintolainkäyttölain 27 § huomioon ottaen tullut jättää tutkimatta F:n ja hänen asiakumppaninsa hallinto-oikeudelle vasta valitusajan jälkeen 31.10.2014 saapuneessa vastinekirjelmässä tehty tilan lunastamista koskeva vaatimus.
Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole perusteita muuttaa.
M ja N (tila Jokiväylä 698-409-9-162)
Jokiväylän tilalle on aluehallintoviraston päätöksessä määrätty padotus-alueelle jäävästä ja vettyvästä alueesta korvaukset, joita on hallinto-oikeuden päätöksessä osittain korotettu. Päätöksessä on määrätty korvausta virkistyskäyttöhaitasta vain voimalaitoksesta alavirtaan välillä Petäjäniemi-Olkkakoski sijaitseville tiloille. Toimitusmiesten esittämät virkistyshaittakorvaukset patoallasalueelle on luvan saajan vaatimuksesta poistettu, koska hanke ei vaikuta patoallasalueelle rakennettujen rantatilojen vesistösidonnaiseen virkistyskäyttöön siten, että virkistyshaitta tulisi korvattavaksi.
Hallinto-oikeus on päätöksensä kohdassa Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella (lupamääräys 12) mainituilla perusteilla katsonut, että ei ole perusteita määrätä korvausta virkistyskäyttöhaitasta yleisesti kaikille patoaltaan rakennetuille kiinteistöille. Hallinto-oikeus on, muilta osin kuin eräiden mainitussa kohdassa erikseen lueteltujen tilojen osalta, mainitussa kohdassa ilmenevillä perusteilla hylännyt korvausvaatimukset, jotka liittyvät patoaltaan kiinteistöjen virkistyskäyttöön, maisemaan ja myyntiarvoon tai kalastusmahdollisuuksien menetykseen.
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei vaaditun virkistyskäyttöhaittakorvauksen johdosta ole perusteita.
O (tilat Kuusenlahti 698-401-67-14 ja Ainola 698-401-67-12)
Aluehallintovirasto on hyväksynyt luvansaajan esityksen salaojan sijoittamisesta muun ohella tilojen Kuusenlahti ja Ainola alueille siten, ettei se haittaa niiden nykyistä ja tulevaa käyttöä. Luvan saajalle on päätöksellä myönnetty käyttöoikeus rantapadon 3 taustan salaojalinjan rakentamista varten tarvittaviin muun ohella mainittuihin tiloihin kuuluviin maa-alueisiin. Luvan saaja saa sijoittaa salaojan maan alle suunnitelman mukaisesti, mutta alueen muun käyttöoikeus jää edelleen maanomistajalle. Mahdollista tulevaa tielinjaa Ainolan tilalle koskevat kysymykset eivät kuulu valituksenalaisen vesitalousasian käsittelyyn. Perusteita päätöksen muuttamiseen tällä perusteella salaojalinjan siirtämistä koskevan vaatimuksen johdosta ei ole.
Aluehallintovirasto on päätöksellään hylännyt vaatimuksen Ainolan ja Kuusenlahden tilojen arvon alenemisen korvaamisesta. Hallinto-oikeus on päätöksensä kohdassa Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella (lupamääräys 12) mainituilla perusteilla, muilta osin kuin eräiden mainitussa kohdassa erikseen lueteltujen tilojen osalta, hylännyt patoaltaan kiinteistöjen muun ohella virkistyskäyttöä ja myyntiarvon alenemista koskevat korvausvaatimukset. Asiaa ei näiltä osin ei ole perusteita arvioida toisin.
Lupamääräyksessä 4 on annettu luvan saajalle määräykset vedenhankinnalle sekä jätevesien käsittelylle aiheutuvan vahingon korvaamisesta tai estämisestä toimenpitein. Luvansaajan on muun ohella vastattava siitä, että padotusaltaan alle jäävien vesijohtolinjojen siirrot toteutetaan lupamääräyksestä ilmenevän sopimuksen mukaisesti. Aluehallintoviraston päätöksellä ei ole ratkaistu vesijohdon siirtämisen yksityiskohtaista toteuttamista, eikä siten siirrettävän vesijohtolinjan sijoittamista toisten maa-alueille.
Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
P ja hänen asiakumppaninsa (tila Törmälä 698-409-30-7)
Aluehallintovirasto on päätöksellään määrännyt Törmälän tilan käyttöarvon alenemisesta korvauksen muun ohella tilan käytettävyydelle aiheutuvasta haitasta hankkeesta aiheutuvan piha-alueen ja rannan käytettävyyden rajoittamisen vuoksi. Kun tilalle on jo tältä osin määrätty rahakorvaus, ei ole perusteita vesilain 11 luvun 13 § huomioon ottaen ennalta arvioiden sen lisäksi määrätä valituksessa vaadittuja korvaavia toimenpiteitä tilan hyötypuutarhan ja kaivojen osalta. Tilalle on myös määrätty rantapadon alle jäävästä alueesta käyttöoikeuskorvaus, jonka hallinto-oikeus on päätöksellään oikaissut vastaamaan aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa lausuttua korvausperustetta.
Lupamääräyksen 4 mukaan luvan saajan tulee huolehtia siitä, ettei muun muassa Törmälän tilalla viemärin, jäteveden puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta huonone vedenkorkeuden noston seurauksena. Vesihuolto on turvattava lupamääräyksen 4 mukaisesti. Lupamääräyksessä 7 on annettu Törmälän tilan maalämpöputkiston sijainnin ja toimivuuden kannalta tarvittavien muutosten suunnittelua ja toteuttamista koskeva määräys.
Aluehallintovirasto, joka on tarkastuksellaan käynyt tilalla, on valittajien vaatimuksesta lisännyt päätökseen tarkkailumääräyksen 10 c) kohtaan velvoitteen Törmälän tilan asuinrakennuksen tarkkailusta. Luvansaajalle on päätöksessä asetettu tarpeelliseksi katsotut tarkkailuvelvoitteet lupamääräyksessä 10. P ei ole valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että luvansaaja on velvoitettava myös tilalla sijaitsevan lämmittämättömän varasto-autotallirakennuksen tarkkailuun. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita tältä osin määrätä tässä vaiheessa vaadittua erillistä velvoitetta. Mikäli Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta aiheutuu vahinkoa muillekin kuin lupamääräyksessä 7 mainituille rakennuksille ja rakennelmille, tulee luvansaajan lupamääräyksen 7 mukaan ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin haitan tai vahingon poistamiseksi tai korvaamiseksi.
Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Q ja hänen asiakumppaninsa (tila Koivula 698-401-58-8)
Hallinto-oikeuden on tullut päätöksessään lausutuilla perusteilla jättää Q:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus Komottajoen vesivoiman korvaamisesta valitusajan jälkeen tehtynä tutkimatta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että aluehallintovirasto on päätöksessään vastauksessa Koivulan tilan omistajien muistutukseen todennut, että Sierilän voimalaitoksen rakentamishankkeessa ei oteta käyttöön Komottajoen vesivoimaa, ei ole perusteita muuttaa tältä osin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla mainittu vaatimus on jätetty tutkimatta. Lupapäätöksessä on annettu ohjaus ennakoimattomien vahinkojen varalle.
Lupamääräyksessä 1 b on annettu ruoppaus- ja kaivumaiden läjittämistä koskevat määräykset. Yhtiön velvoittamiseen lupapäätöksessä siirtämään turvetta ja muuta kaivuainesta pelloille valituksessa vaaditulla tavalla ei ole perusteita.
Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
U (tila Keloniemi 698-402-3-37)
Vesilain (264/1961) 11 luvun 7 §:n mukaan lunastaminen omistajan vaatimuksesta on mahdollinen pykälästä ilmenevillä edellytyksillä. Pykälän 4 momentin mukaan mainitun pykälän nojalla suoritettava korvaus on puolitoistakertainen sellaisen alueen osalta, jota tarkoitetaan saman luvun 6 §:n 1 momentissa. Korvausten puolitoistakertaisuus koskee 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan maa-aluetta, johon myönnetään lunastusoikeus tai pysyvä käyttöoikeus tai joka muutetaan vesialueeksi sekä sillä olevia rakennuksia, rakennelmia ja laitteita.
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja vesilain 11 luvun 7 § sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
X ja hänen 21 asiakumppaniaan
Hallinto-oikeuden on tullut päätöksellään lausutuilla perusteilla jättää X:n ja hänen asiakumppaniensa valitus hallinto-oikeudelle NN:n, OO:n, Å:n ja JJ:n tekeminä tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöstä, jolla valitus heidän osaltaan on jätetty tutkimatta, ei ole perusteita muuttaa.
Muut muutoksenhakijat ovat valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle, mikäli heidän vaatimustaan hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta kokonaan ei hyväksytä, toissijaisesti vaatineet, että "valittajien kiinteistölle määrätään täysimääräiset korvaukset sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta siten kuin tilakohtaisissa valituksissa on esitetty".
Tilakohtaiset valitukset korkeimmalle hallinto-oikeudelle näistä valittajista ovat tämän valituksen lisäksi erikseen tehneet vain X:n ja Y:n tilan Petäjäniemi (698-401-26-410) omistajina sekä AA ja BB tilan Kumpukörkkö (698-409-28-42) omistajina.
Muiden asiakumppaneiden tilojen (DD tila Kampsanniemi 698-401-53-249, EE tila Kuusiharju 698-401-56-30, EE tilan Jokikumpu 698-401-56-32, GG tilat Uusikörkkö 698-401-56-35 ja Hiekkaranta 698-401-56-41, KK tila Keskitalo 698-401-56-36, LL tila Päläkekoski 698-401-56-33, PP tila Huhta 698-401-56-37, HH ja II tila Lapinniemi 698-401-56-28 ja CC tila Niemitupa 698-401-56-27) osalta yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Kun näiden tilojen osalta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen näitä tiloja koskevilta osin ei ole perusteita.
QQ (tila Häätylä 698-401-59-112)
Luvansaaja on lupamääräyksessä 5 velvoitettu tarkastamaan aiemmin tehtyjen rannansuojausten kunto ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin niiden kunnostamiseksi. Lupamääräyksen mukaan myös aiemmin suojattujen tilojen, kuten Häätylän tilan, rantaan on rakennettava venevalkama ja tarvittaessa tehtävä riittävän syvä kulkuyhteys väylälle. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan erillisiä laitureita ei ole määrätty tehtäväksi, eikä luvansaajaa ole velvoitettu tekemään uusia laitureita. Mikäli tilojen rannassa on ennestään laituri, rannansuojauksen yhteydessä on huolehdittava laiturin säilymisestä alueella. Tähän nähden QQ:n vaatimus luvansaajaa velvoittamisesta erillisen laiturin rakentamiseen tilalle on hylättävä.
Virkistyskäyttöhaittakorvauksia määrättäessä on aluehallintoviraston päätöksen mukaan otettu huomioon muun ohella veneilyn vaikeutuminen ja virkistyskalastusmahdollisuuksien heikkeneminen. Korvaukset kalatalousvahingoista on aluehallintoviraston päätöksen ja lupamääräyksen 12 mukaan, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksessä osittain muutettuna, määrätty niille tahoille, joiden käyttöön ja hoitoon vesialueet kuuluvat. Hallinto-oikeuden päätöstä, jolla on hylätty QQ:n valitus virkistyskäyttöhaittakorvauksen korottamisesta, ei ole perusteita muuttaa.
Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden lupamääräykseen 9 lisäämä uusi rapukannan tilaa ja ravustuksen selvittämistä koskeva c kohta, hallinto-oikeus on voinut tässä vaiheessa hylätä korvausvaatimukset ravun pyynnin vaikeutumisesta ja saaliin menetyksestä.
Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
SS (tila Hiekkaranta 698-401-188-2)
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään luvansaajan valituksesta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen siltä osin kuin siinä on määrätty Hiekkarannan tilan 698-401-188-2 omistajalle korvausta elinkeinon menetyksestä ja poistanut tätä koskevan kohdan liitteen 2.B korvausluettelosta. SS on tältä osin valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todennut, että "mikäli tilan pitoa tulevaisuudessa jatkaa jokin muu kuin SS, tulon menetys on korvattava hänelle. Selvitys tilan pidon jatkamisesta ja vaatimus menetettävä tulon määrän korvaamisesta tullaan esittämään myöhemmin, mikäli asia konkretisoituu." Korkein hallinto-oikeus tähän nähden selvyyden vuoksi toteaa, että SS ei ole vaatinut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen siltä osin kuin aluehallintoviraston päätös mainitun korvauksen osalta on kumottu.
Kun muutoin eli valituksessa tarkoitetun asuinrakennuksen (omakotitalo) aluehallintoviraston päätöksen mukaista lunastuskorvausta ja korvauksia määrättäessä käytettyä peltojen yksikköhintaa koskevien vaatimusten osalta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita.
VV ja hänen asiakumppaninsa (tila Hannila 698-409-30-10)
Aluehallintovirasto on päätöksellään määrännyt voimalaitokselta alavirtaan oleville rakentamalla käyttöön otetuille rantatiloille lupapäätöksen liitteen 2 korvausluettelon kohdasta F ilmenevät virkistyskäyttöhaittakorvaukset. Hannilan tilalle on määrätty 10 000 euron suuruinen korvaus virkistyskäyttöhaitasta samoin perustein kuin muille mainitussa kohdassa tarkoitetuille tiloille. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita valituksen johdosta korottaa tilalle määrättyä mainittua korvausta.
Aluehallintoviraston päätöksen mukaan Hannilan tilan ranta Hanniojalta tilan alavirran puoleiseen rajaan saakka on suojattu aikaisemmin. Hannilan tilan päärakennuksen kohdalla noin 100 metrin matkalle sijoittuu luvansaajan suunnitelman mukainen rannansuojauskohde R50. Lupamääräyksessä 5 luvansaaja on velvoitettu toteuttamaan rannansuojauskohde R50 ja rakentamaan rannansuojauksen yhteyteen lupamääräyksestä tarkemmin ilmenevä venevalkama.
Näillä perusteilla ja kun muutoin eli kiinteistöstä lunastettavaa aluetta koskevan lunastuskorvauksen korottamista koskevan vaatimuksen osalta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
Muut valittajat
Kun muiden kiinteistökohtaisia vaatimuksia esittäneiden valittajien eli A:n kuolinpesän osakkaiden (tila Peurakorva 698-402-74-8, aikaisemmin Saari 698-402-74-5), I:n ja J:n (tila Tuominiemi 698-401-53-125), K:n ja L:n (tila Alasierilä 698-409-29-23), V:n ja W:n (tila Ahola 698-401-241-11), X:n ja Y:n (tila Petäjäniemi 698-401-26-410), Z:n kuolinpesän osakkaiden (tila Männikkö 698-401-4-24), Ä:n ja Ö:n (tilat Hiekkala 698-409-4-41 ja tila Hiekkala II 698-409-4-101) sekä AA:n ja BB:n (tila Kumpukörkkö 698-409-28-42) osalta otetaan edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä tapauskohtaisesti viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
4.2.6. Oikeudenkäyntikuluratkaisun perustelut
Valitukset hallinto-oikeuden ratkaisusta koskien aluehallintoviraston kuluratkaisua
Sikäli kuin P sekä VV ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksissaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle tarkoittaneet vaatia edunvalvontakuluja koskevaan ratkaisuun muutosta aluehallintoviraston osalta, mainitut valittajat eivät ole valituksissaan hallinto-oikeudessa vaatineet muutosta päätökseen näiltä osin. Sen vuoksi nämä vaatimukset on jätettävä vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehtyinä tutkimatta.
Kun muutoin eli QQ:n sekä Rovaniemen ja Korkalon osakaskuntien valitusten johdosta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätösten perustelut ja perusteluissa viitattu vesilain (264/1961) 16 luvun 27 § sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen tältä osin ei ole perusteita.
Valitukset hallinto-oikeuden ratkaisusta koskien oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa sekä oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa asian aikaisemmassa käsittelyssä
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätösten perustelut ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita.
Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituksenalaisessa asiassa
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, F:lle ja G:lle, I:lle ja J:lle, P:lle ja hänen asiakumppaneilleen, Ä:lle ja Ö:lle, Rovaniemen osakaskunnalle ja Korkalon osakaskunnalle, QQ:lle, SS:lle, AA:lle ja BB:lle sekä VV:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Taina Nystén. Asian esittelijä Irene Mäenpää.