KHO:2020:131
Poliisilaitos oli määrännyt A:n ajokieltoon kuudeksi kuukaudeksi tämän syyllistyttyä törkeään rattijuopumukseen. Ajokielto oli määrätty ehdolliseksi ja koeajan pituudeksi oli määrätty vuosi ja kuusi kuukautta. Ehdollisen ajokiellon ja koeajan aikana A:n oli käytettävä ajoneuvossaan alkolukkoa. Ajokiellon kestosta määrättäessä oli otettu huomioon A:n kärsimä väliaikainen ajokielto ja hänen esittämänsä seikat ajo-oikeuden tarpeellisuudesta hänen työnsä kannalta.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko alkolukon käyttämisestä koeaikana A:n yritystoiminnalle aiheuttamat hankaluudet otettava huomioon ajokiellon keston lisäksi myös koeajan laissa säädettyä yhdestä kolmeen vuotta kestävää pituutta määrättäessä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun poliisilaitos oli määrännyt koeajan poliisihallinnon ohjeen mukaisesti siten, että koeajan pituus oli määritelty suhteessa ajokiellon pituuteen ja kun ajokiellon pituudessa oli otettu huomioon ajokiellon vaikutukset A:n toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen, poliisilaitoksen ei ollut katsottava ylittäneen harkintavaltaansa eikä sen päätös ollut suhteellisuusperiaatteen vastainen. Poliisilaitoksen päätös ei siten ollut lainvastainen, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös, jolla se oli lyhentänyt määrättyä koeaikaa noin kolmella kuukaudella, oli tältä osin kumottava ja poliisilaitoksen päätös saatettava voimaan.
Ajokorttilaki 67 § 3 momentti
Hallintolaki 6 §
Päätös, jota valitus koskee
Itä-Suomen hallinto-oikeus 19.03.2020 nro 20/0054/3
Asian aikaisempi käsittely
Itä-Suomen poliisilaitos on päätöksellään 19.9.2019 määrännyt A:n kuuden kuukauden mittaiseen ajokieltoon, koska hän on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. Ajokielto on määrätty ehdollisena. Koeajan pituudeksi on määrätty yksi vuosi ja kuusi kuukautta siten, että koeaika päättyy 6.3.2021. Ehdollisen ajokiellon aikana A:n on käytettävä ajoneuvossaan alkolukkoa. A:lle on määrätty ajokorttilain 67a §:n nojalla alkolukolla valvottu ajo-oikeus, minkä vuoksi A:n on käytettävä ajoneuvossaan alkolukkoa myös koeajan aikana.
Itä-Suomen poliisilaitos on hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksen enemmälti hyläten lyhentänyt ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan päättymään 30.11.2020.
Hallinto-oikeus on selostettuaan ajokorttilain 64 §:n 1 momentin, 66 §:n 1, 2, 4 ja 5 momentin, 67 §:n 1, 2 ja 3 momentin, 67 a §:n 1 momentin ja 68 a §:n 4 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:
Asiassa saatu selvitys, oikeudellinen arviointi ja johtopäätös
Valittaja on määrätty väliaikaiseen ajokieltoon 2.6.2019 epäiltynä törkeästä rattijuopumuksesta. Hän on esittänyt 3.6.2019 päivätyn todistuksen päihdehoitokäynnistä terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolla. Tämän johdosta Itä-Suomen poliisilaitos on 13.6.2019 päätöksellään palauttanut valittajan ajo-oikeuden valvottuna ajo-oikeutena. Päätöksessä on velvoitettu valittaja hakemaan alkolukkoehdolla varustettu ajokortti.
Pohjois-Savon käräjäoikeus on 14.8.2019 antanut tuomion, jossa valittajan on todettu syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. Tuomion seurauksena Itä-Suomen poliisi on määrännyt päätöksellään 19.9.2019 Nro POL-2019-43898 valittajan ajokieltoon kuudeksi kuukaudeksi. Ajokielto on ajokorttilain 67 §:n 1 momentin perusteella määrätty ehdolliseksi. Ehdollisen ajokiellon koeajan pituudeksi on määrätty yksi vuosi ja kuusi kuukautta. Poliisin päätöksen 19.9.2019 mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä on huomioitu valittajan kärsimä väliaikainen ajokielto 2.6.2019–13.6.2019 ja lisäksi ajokiellon kestosta määrättäessä on otettu huomioon valittajan esittämät seikat ajo-oikeuden tarpeellisuudesta.
Valituksenalaisessa päätöksessä on viitattu poliisihallinnon ohjeeseen, jonka mukaan ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan pituus tulee lähtökohtaisesti määrätä suhteessa ajokiellon pituuteen. Koeajan pituus on päätöksen ja siinä viitatun ohjeen mukaan lähtökohtaisesti yhden vuoden pitempi kuin ajokiellon pituus. Päätöksessä on todettu, että ajokiellon kestosta määrättäessä ei voida ottaa huomioon sellaista aikaa, jolloin henkilöllä on ollut ajo-oikeus. Poliisilaitoksen lausunnossa on esitetty, että ajokiellon pituutta on tässä tapauksessa kohtuullistettu kahdella kuukaudella, kun ajokiellon kestosta määrättäessä on otettu huomioon ajokiellon vaikutukset valittajan toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Kun koeajan pituus määräytyy ajokiellon pituuden perusteella, kohtuullistaminen vaikuttaa tätä kautta myös koeajan pituuteen.
Hallinto-oikeus toteaa, että ajokorttilaissa on säädetty niistä seikoista, jotka on otettava huomioon ajokiellon kestosta määrättäessä. Ajokorttilaissa on erikseen säädetty, että väliaikaisen ajokiellon kesto on vähennettävä määrättävän ajokiellon pituudesta. Hallinto-oikeus arvioi, ettei asiassa ole perusteita vähentää ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan kestosta sitä aikaa, jona valittajalla on ollut valvottu ajo-oikeus ennen ajokiellon määräämistä.
Ajokorttilaissa ei ole erikseen säädetty siitä, mitä seikkoja tulee ottaa huomioon ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan pituutta määrättäessä. Poliisin käytössä olevien ohjeiden mukaan koeajan kesto määrätään lähtökohtaisesti suhteessa ajokiellon pituuteen. Ohjeiden mukaan koeajan pituutta voitaisiin lyhentää esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, jossa kuljettaja on ollut poikkeuksellisen pitkään väliaikaisessa ajokiellossa ennen ajo-oikeusasian ratkaisemista. Oikeuskäytännössä koeajan pituus on yleensä suhteutettu ajokiellon pituuteen. Ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan pituuteen on kuitenkin saattanut vaikuttaa lyhentävästi tilanne, jossa koeajan kestolla on katsottu olevan erityistä merkitystä kuljettajalle (Itä-Suomen hovioikeus 7.3.2017 nro 134).
Hallinto-oikeus toteaa, että poliisi on päätöksellään ottanut ajokiellon kestosta määrätessään huomioon ajokiellon vaikutukset valittajan toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Lyhyemmän ajokiellon kesto on vaikuttanut myös siihen, että ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan kesto on lyhentynyt. Hallinto-oikeus arvioi, että lähtökohtaisesti ajokiellon vaikutukset tulevat tällä tavalla riittävästi huomioon otetuksi myös koeajan pituuden suhteen. Nyt kysymyksessä olevaa asiaa arvioidessaan hallinto-oikeus ottaa huomioon seuraavia seikkoja. Valittaja on esittänyt, että hänen yrityksensä tekee urakoita eri puolilla Pohjois-Savoa. Yrityksellä on kuusi autoa. Valittaja joutuu vastuutehtävistään johtuen käyttämään useita autoja, koska autot on varustettu erilaisia kohteita varten. Valittajan yrityksessä on 20 työntekijää. Näistä syistä valvottu ajo-oikeus merkitsee valittajalle merkittävää haittaa. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajan esittämästä selvityksestä ilmenee, että koeajan pituudella on tässä tapauksessa valittajalle erityistä ja tavanomaisesta poikkeavaa merkitystä. Hallinto-oikeus ottaa lisäksi huomioon, että liikenneasioiden rekisteriotteen mukaan valittajaa ei ole aikaisemmin määrätty ajokieltoon. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajan esittämät välttämättömään toimeentuloon ja liikkumiseen vaikuttavat seikat on tässä tapauksessa perusteltua ottaa huomioon koeajan pituutta määrättäessä. Valittajalle määrättyä koeaikaa on syytä lyhentää.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut sekä
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 125 § ja 126 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Terhi Helttunen ja Jaana Malinen (eri mieltä). Esittelijä Otso Myrsky.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Itä-Suomen poliisilaitos on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan pituutta koskevin osin ja Itä-Suomen poliisilaitoksen päätös saatetaan kokonaisuudessaan voimaan.
Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Ajo-oikeuden tarve ja ajokiellon vaikutukset toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen on tarkoitettu otettavaksi huomioon ajokiellon pituutta määrättäessä, eikä niitä tule ottaa uudelleen huomioon ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan pituutta määrättäessä. Lisäksi se hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu seikka, ettei henkilöä ole aikaisemmin määrätty ajokieltoon, on otettu huomioon jo ajokiellon pituutta koskevissa ajokorttilain 66 §:n säännöksissä, joissa erotetaan ensikertalainen kuljettaja ja rikoksen uusija.
Itä-Suomen poliisilaitos on ajokiellon kestosta määrätessään ottanut huomioon ajokorttilain 66 §:n 4 momentin mukaiset vaikutukset A:n toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen ja kohtuullistanut A:n ajokiellon pituutta tällä perusteella kahdella kuukaudella. Lisäksi ajokiellon kestosta määrättäessä on otettu huomioon aika, jonka A on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta. Tämän jälkeen Itä-Suomen poliisilaitos on määrännyt ehdollisen ajokiellon koeajan pituuden suhteessa ajokiellon pituuteen ajokorttilain mukaisia pituusrajoja ja poliisihallinnon sisäistä soveltamisohjetta tarkentavana ohjeena noudattaen.
Hallinto-oikeudella ei ole ollut päätöksessä esitettyjä perusteita muuttaa poliisilaitoksen määräämää ehdollisen ajokiellon koeajan pituutta.
A on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:
Vaikkakin koeajan pituus on oikeuskäytännössä yleensä suhteutettu ajokiellon pituuteen, merkitystä tulee antaa myös nimenomaisesti koeajan keston erityiselle ja tavanomaisesta poikkeavalle merkitykselle. Koeajan pituutta on A:n tapauksessa lyhennetty nimenomaan valvotun ajo-oikeuden (alkolukon) aiheuttaman erityisen haitan vuoksi. A:lle valvottu ajo-oikeus tarkoittaa käytännössä alkolukon asentamista kaikkiin hänen yrityksensä autoihin. Tätä nimenomaan alkolukon käyttöä koskevaa erityistä merkitystä ei ole vielä huomioitu ajokiellon kestoa määrättäessä.
Ajokorttilain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 68/2016 vp) on lausuttu, että koeajan määrääminen on oma ehdolliseen ajokieltopäätökseen liittyvä asia, ei sama asia. Tällöin myös harkinta koeajan keston suhteen tulee tehdä itsenäisesti, erillisenä ajokiellon kestosta.
Itä-Suomen poliisilaitos on antanut vastaselityksen, joka on annettu tiedoksi A:lle.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
Itä-Suomen poliisilaitoksen valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan pituutta koskevilta osin ja poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan.
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Ajokorttilain 64 §:n 1 momentin mukaan poliisin on määrättävä moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ajokieltoon, jos tämän on todettu syyllistyneen rikoslain 23 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, 3 §:ssä tarkoitettuun rattijuopumukseen tai 4 §:ssä tarkoitettuun törkeään rattijuopumukseen taikka mainitun lain 44 luvun 13 §:ssä tarkoitettuun vaarallisten aineiden kuljetusrikokseen. Ajokielto voidaan jättää määräämättä, jos moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajaa ei tuomita edellä mainitusta teosta rangaistukseen.
Ajokorttilain 66 §:n 1 momentin mukaan rattijuopumukseen tai vaarallisten aineiden kuljetusrikokseen syyllistynyt kuljettaja määrätään ajokieltoon vähintään yhdeksi kuukaudeksi ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen tai törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt vähintään kolmeksi kuukaudeksi.
Ajokorttilain 66 §:n 2 momentin mukaan ajokielto on voimassa enintään viisi vuotta. Ajokieltopäätöksessä on mainittava ajokiellon viimeinen voimassaolopäivä. Edellä 64 ja 65 §:ssä tarkoitettu ajokielto on määrättävä pantavaksi täytäntöön välittömästi, kun päätös ajokiellosta on tehty. Ajokieltopäätös pannaan täytäntöön sitä tai sen perustana olevaa rikosasiaa koskevasta valituksesta huolimatta.
Ajokorttilain 66 §:n 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen.
Ajokorttilain 66 §:n 5 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä on vähennyksenä otettava huomioon aika, jonka kuljettaja on ajokieltoon johtaneen teon vuoksi ollut ilman ajo-oikeutta, taikka katsottava ajokielto väliaikaisen ajokiellon pituuden vuoksi kokonaan kärsityksi.
Ajokorttilain 67 §:n 1 momentin mukaan poliisi voi, jollei yleinen etu muuta vaadi, määrätä 64 §:n 1 momentissa tarkoitetusta teosta ajokiellon ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ammatin takia välttämätön tai jos siihen on muu erityisen painava syy eikä teosta ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle. Ajokiellon kestoon sovelletaan, mitä 66 §:ssä säädetään.
Ajokorttilain 67 §:n 2 momentin mukaan, jos rikoslain 23 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun rattijuopumukseen tai 4 §:n 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun törkeään rattijuopumukseen syyllistyneelle määrätään ehdollinen ajokielto, tämän kuljettamassa ajoneuvossa on oltava ehdollisen ajokiellon ajan alkolukko. Alkolukolla valvotun ajo-oikeuden määräämisestä säädetään 67 a §:ssä.
Ajokorttilain 67 §:n 3 momentin mukaan, jos ajokielto määrätään ehdollisena, poliisin on määrättävä myös koeaika, jonka pituus on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Koeaika alkaa ehdollisen ajokiellon sisältävän päätöksen antamisesta ja päättyy ajokieltopäätöksessä määrättynä päivänä.
Ajokorttilain 67 a §:n 1 momentin mukaan poliisin on määrättävä 67 §:n 2 momentissa tarkoitettuun rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen syyllistyneelle alkolukolla valvottu ajo-oikeus, jos ajokieltoon määrättävä sitä pyytää. Alkolukolla valvottuun ajo-oikeuteen määrättävällä tulee olla vakituinen asuinpaikka Suomessa ja hän ei saa olla muusta syystä ajokiellossa, Valvottuun ajo-oikeuteen määräämisessä ei sovelleta 67 §:n 1 momentissa säädettyjä ehdollisen ajokiellon harkinnanvaraisia edellytyksiä.
Ajokorttilain 68 a §:n 4 momentin mukaan valvottu ajo-oikeus alkaa, kun ajokortti tai väliaikainen ajokortti annetaan valvottavalle ja päättyy poliisin sille määräämän koeajan päättymispäivänä. Jos valvottavalle ei luovuteta väliaikaista ajokorttia tai hän ei hae valvottua ajo-oikeutta vastaavaa ajokorttia, valvottu ajo-oikeus päättyy ehdollisen ajokiellon koeajan päättymispäivänä.
Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
Hallintolainkäyttölain (586/1996) 7 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.
Asiassa saatu selvitys
A:n on käräjäoikeuden tuomiolla katsottu syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. Itä-Suomen poliisilaitos on määrännyt hänet ajokieltoon kuudeksi kuukaudeksi. Ajokielto on määrätty ehdollisena ja koeajan pituudeksi on määrätty vuosi ja kuusi kuukautta. Ehdollisen ajokiellon ja koeajan aikana A:n on käytettävä ajoneuvossaan alkolukkoa. Ajokiellon kestosta määrättäessä on otettu huomioon A:n kärsimä väliaikainen ajokielto ja hänen esittämänsä seikat ajo-oikeuden tarpeellisuudesta.
Oikeudellinen arvio ja johtopäätös
Ajokorttilain 67 §:n 3 momentissa säädetään ehdollisena määrättävän ajokiellon koeajan pituudesta, joka on vähintään yksi vuosi ja enintään kolme vuotta. Ajokorttilaissa ei kuitenkaan ole tarkempia säännöksiä siitä, millä perusteilla koeajan pituus määritellään sanottujen rajojen puitteissa. Myöskään ajokorttilain esitöissä ei ole otettu kantaa sanottuihin perusteisiin. Siten koeajan pituuden määrittely laissa säädettyjen rajojen puitteissa jää päätöksen tekevän viranomaisen harkintavaltaan. Tätä harkintavaltaa kuitenkin rajoittavat hallintolain 6 §:ssä säädetyt hallinnon yleiset oikeusperiaatteet.
Asiassa on ratkaistavana, onko poliisilaitoksen katsottava ylittäneen harkintavaltansa ja voidaanko sen päätöstä pitää hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden, erityisesti suhteellisuusperiaatteen, vastaisena.
Poliisilaitos on määrännyt koeajan poliisihallinnon ohjeen mukaisesti siten, että koeajan pituus on määritelty suhteessa ajokiellon pituuteen ja ajokiellon pituudessa on otettu huomioon ajokiellon vaikutukset A:n toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Kun koeajan pituus on määrätty edellä mainitut seikat huomioon ottaen, poliisilaitoksen ei voida katsoa ylittäneen harkintavaltaansa eikä sen päätös ole suhteellisuusperiaatteen vastainen. Poliisilaitoksen päätös ei siten ole lainvastainen, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ehdolliseen ajokieltoon liittyvän koeajan pituutta koskevin osin ja poliisilaitoksen päätös saatettava voimaan.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Anne Nenonen ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.