KHO:2021:143

Kahden huvilarakennuksen purkamiseksi oli myönnetty poikkeaminen asemakaavaan sisältyvästä suojelumääräyksestä, jonka mukaan rakennusta ei saanut rakennus-, kulttuuri- tai miljööhistoriallisesti arvokkaana purkaa. Rakennukset sijaitsivat noin 40 metrin etäisyydellä tasavallan presidentin virka-asunnon tontin rajasta, eikä niille ollut löytynyt sellaista käyttötarkoitusta, jossa virka-asunnon turvallisuusnäkökohdat voitiin ottaa huomioon.

Poikkeamishakemuksesta saadun selvityksen ja annettujen viranomaislausuntojen mukaan rakennuksilla oli rakennushistoriallisia arvoja ja rakennuksista arvokkaamman uudelleen pystyttämistä pidettiin tärkeänä. Kaupungin rakennusvalvontapäällikkö oli myöntänyt poikkeamisen. Päätöksen mukaan valtiollisen turvallisuuden varmistaminen oli erityinen syy poikkeamiselle. Poikkeamisluvan ehdot rakennussuojelun turvaamiseksi olivat yleispiirteisiä, eikä hakemukseen tai päätökseen sisältynyt selvitystä rakennusten uudelleen sijoittamisesta tai rakennusmateriaalien talteenotosta.

Lähes samaan aikaan poikkeamispäätöksen kanssa annetussa samoja huvilarakennuksia koskeneessa purkamisluvassa edellytettiin rakennusmateriaalien talteen ottamista ja arvokkaamman rakennuksen osalta materiaalin varastointia rakennuksen uudelleenrakentamiseksi ensisijaisesti samalla alueella. Purkamislupahakemus oli ollut vireillä samaan aikaan poikkeamislupahakemuksen kanssa. Purkamislupahakemuksessa olevassa hankkeen kuvauksessa oli muun ohella todettu, että arvokkaampi rakennus puretaan pääosin säästäen uudelleen käyttöä varten, koska rakennus oli tarkoitus rakentaa myöhemmin uuteen paikkaan ulkoasultaan ennalleen, ja että toinen rakennus puretaan osin säästäen sen rakennusosia uudelleen käyttöä varten.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että poikkeamisen myöntäminen edellyttää, että poikkeamiselle säädetyt oikeudelliset edellytykset täyttyvät ja että poikkeamiseen on erityinen syy. Poikkeaminen edellyttää aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa.

Korkein hallinto oikeus totesi edelleen, että asemakaavassa suojellun rakennuksen purkaminen aiheuttaa lähtökohtaisesti haittaa kaavoitukselle ja kaavan toteuttamiselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Tästä lähtökohdasta huolimatta poikkeamispäätöksen ehdot rakennussuojelun turvaamiseksi olivat jääneet yleispiirteisiksi, eikä hakemukseen tai päätökseen sisältynyt selvitystä rakennusten uudelleen sijoittamisesta tai rakennusmateriaalien talteenotosta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että poikkeamisen myöntämisen edellytysten tulisi täyttyä poikkeamista myönnettäessä ja poikkeamispäätöksessä asetetuin ehdoin. Poikkeamishakemuksen kanssa samaan aikaan vireillä olleessa purkamislupahakemuksessa ja lähes samaan aikaan poikkeamispäätöksen kanssa myönnetyssä purkamisluvassa rakennusten suojeluarvojen säilyttäminen oli otettu huomioon rakennusmateriaalien hyödyntämistä ja arvokkaamman rakennuksen uudelleensijoittamista koskevilla määräyksillä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei poikkeamisen näissä oloissa ollut katsottava aiheuttavan haittaa kaavoitukselle tai kaavan toteuttamiselle taikka vaikeuttavan rakennetun ympäristön suojelemiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, vaikka poikkeamispäätöksessä itsessään ei edellytetty rakennusten uudelleen sijoittamista tai rakennusmateriaalien muuta hyödyntämistä.

Kun lisäksi otettiin huomioon, että poikkeaminen koski rakennuksia, joiden sijaintiin liittyi poikkeuksellisia turvallisuusvaatimuksia, ja ettei rakennuksille ollut löytynyt uutta käyttötarkoitusta, poikkeamiselle oli erityinen syy.

Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, jolla hallinto-oikeus oli hylännyt yhdistyksen valituksen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 57 § 1 momentti, 171 § 1 ja 2 momentti, 174 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 18.3.2020 nro 20/0241/1

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin kaupungin rakennusvalvontapäällikkö on päätöksellään 7.5.2019 (§ 6) myöntänyt Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristölle luvan poiketa asemakaavan suojelumääräyksistä asuinrakennuksina käytettyjen 201 m2:n suuruisen Ylätalon ja 234 m2:n suuruisen Alatalon sekä 40 m2:n suuruisen venevajan purkamiseksi Meilahden kaupunginosassa sijaitsevalla kiinteistöllä 91-437-1-14 ehdolla, että vaikutukset alueen ja ympäristön kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin arvoihin sekä luonnonympäristöön minimoidaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään muun ohella hylännyt Vähä-Meilahti - Lill Mejlans -seura ry:n valituksen rakennusvalvontapäällikön päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentin mukaan rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa (rakentamisrajoitus).

Maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n mukaan rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää poikkeamisen tässä laissa säädetystä tai sen nojalla annetusta rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevasta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai muusta rajoituksesta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan poikkeamista ei kuitenkaan saa myöntää, jos se:

1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista;

3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista; tai

4) johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 1 momentin mukaan kunnan on perusteltava poikkeamispäätös siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.

Asiassa saatu selvitys

Hakemus

Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristö on hakenut poikkeamista asemakaavan suojelumääräyksistä 201 m2:n ja 234 m2:n suuruisen asuinrakennuksen (Ylätalo ja Alatalo) sekä 40 m2:n suuruisen venevajan purkamiseksi Meilahden kaupunginosassa sijaitsevalla Päivärannan kiinteistöllä 91-437-1-14. Asemapiirustuksen mukaan Alatalo tullaan siirtämään.

Luvanhakija on perustellut poikkeamisen hakemista muun ohella seuraavasti: Poikkeamispäätöksen kohteena olevat asuinrakennukset sijaitsevat noin 40 metrin etäisyydellä tasavallan presidentin virka-asunnon tontin rajasta. Venevajasta tontin rajalle on matkaa vain noin 12 metriä. Rakennusten vuokrasopimukset ovat päättyneet 31.1.2009. Rakennukset ovat olleet siitä lähtien tyhjillään, koska alueella on erityisiä turvallisuustarpeita ja siitä johtuen mahdollisuudet alueen sekä rakennusten kehittämiseen ovat rajalliset. Kaupunki rakennusten omistajana on selvittänyt alueen sekä rakennusten käyttömahdollisuuksia, mutta paikan erityispiirteistä johtuen soveltuvaa käyttöä, jossa tasavallan presidentin virka-asunnon turvallisuusnäkökohdat voitaisiin ottaa huomioon, ei ole löydetty. Alueella voimassa oleva asemakaava on tullut voimaan ennen Mäntyniemen kiinteistön rakentamista. Asemakaava ei huomioi riittävällä tavalla alueen maankäytön nykyisiä erityisvaatimuksia tasavallan presidentin käytössä olevan Mäntyniemen kiinteistön turvallisuuden varmistamiseksi.

Helsingin kaupunginhallitus on 11.3.2019 tehnyt varauspäätöksen yhteensä noin 2,7 hehtaarin suuruisen maa- ja vesialueen varaamisesta Suomen tasavallan presidentti-instituution 100-vuotisjuhlavuoden lahjoitusta varten. Lahjan saajana on Suomen valtio ja alue annetaan yksinomaan tasavallan presidentin kanslian hallinnoitavaksi presidentin virka-asuntona toimivan Mäntyniemen kiinteistön käyttöä tukeviin tarkoituksiin. Tasavallan presidentin kanslialla ei ole osoittaa rakennuksille soveltuvaa käyttötarkoitusta.

Meilahden huvila-alueen erityispiirteet sekä alueen suojeluarvot huomioiden rakennusten purkaminen ja siirtäminen suunnitellaan siten, että toimenpiteiden vaikutukset alueen ja rakennusten kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin arvoihin sekä luonnonympäristöön minimoidaan.

Voimassa oleva asemakaava ja Meilahden huvila-alueen asemakaavan muutos

Alueella voimassa olevassa vuonna 1985 voimaan tulleessa asemakaavassa nro 8910 poikkeamispäätöksen kohteena oleva alueen osa on osoitettu kulttuurihistorialliseksi ympäristönsuojelualueeksi (Sy), jolla olevat sr-1- ja sr-2-merkinnällä merkityt rakennukset ja rakennelmat sekä luonnonympäristö muodostavat arvokkaan ympäristökokonaisuuden. Poikkeamispäätöksen kohteena olevat asuinrakennukset on merkitty suojeltaviksi rakennuksiksi (sr-1). Kaavamääräyksen mukaan rakennusta ei saa rakennus-, kulttuuri- tai miljööhistoriallisesti arvokkaana purkaa eikä siinä saa suorittaa sellaisia muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka turmelevat julkisivujen tai vesikaton kulttuurihistoriallista tai rakennustaiteellista arvoa tai tyyliä. Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, on rakennus korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. (---).

Valituksenalaista aluetta koskeva kiinteistö rajautuu asemakaavassa merkittyyn Mäntyniemen valtion asuin-, edustus- ja hallintorakennusten korttelialueeseen (YE-v).

Kaupunginvaltuusto on 12.12.2018 § 417 hyväksynyt Meilahden huvila-alueen asemakaavan muutoksen nro 12372. Päivärannan alue osoitteessa Mäntyniementie 2 on rajattu kaavamuutosalueen ulkopuolelle. Helsingin hallinto-oikeus on 20.12.2019 antamallaan päätöksellä hylännyt asiassa tehdyt valitukset. Asemakaavan muutoksesta on haettu valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Asemakaavan muutoksella nro 12372 on osoitettu muutama uusi siirrettävien huviloiden rakennusala toteutuneen huvilarakentamisen lomaan. Uudisrakentaminen on toteutettava siirtämällä alueelle kulttuurihistoriallisesti merkittäviä huviloita. Kaavamääräyksissä on otettu huomioon RKY-alueen säilytettävät kulttuuriympäristöarvot rakennuksia ja puutarha-alueita sekä lähivirkistysalueita koskevilla määräyksillä.

Kulttuurihistoriallisia arvoja koskevat selvitykset ja lausunnot

Poikkeamishakemuksen kohteena oleva alue sijoittuu Museoviraston inventoinnissa 2009 valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY) luokitellulle Meilahden huvila-alueelle. Kohdekuvauksessa on muun ohella todettu, että Meilahden huvila-alue ilmentää aikansa näyttävää huvilakulttuuria ja alueella sijaitsevat päämiesten virka-asunnot Kesäranta, Tamminiemi ja Mäntyniemi. Raili ja Reima Pietilän suunnittelema presidentin virka-asunto valmistui Mäntyniemeen 1993. Mäntyniemen paikalla oli Nybackan huvila, joka oli valmistunut tontille 1885 arkkitehti Theodor Deckerin suunnitelmin. Helsingin kaupunki osti huvilan 1974. Rakennus siirrettiin 1980-luvun puolivälissä Meilahden Heikinniementielle.

Rakennuksista Villa Granvik Alatalo, Ylähuvila ja Rantavaja on tehty 30.3.2019 päivätyt rakennushistorialliset selvitykset. Selvitysten tiivistelmistä ilmenee muun ohella, että Villa Granvikin päärakennus on hyvin säilyttänyt alkuperäisen ja vuoden 1912 muutosten mukaisen ilmeensä. Ylähuvilan hahmo ja ensimmäisen kerroksen tilajaon pääpiirteet ovat säilyneet, mutta lukuun ottamatta kahta kakluunia, kolmea jugend-väliovea ja portaikon askelmia ja kaiteita, kaikki rakennusosat ja pinnat on uusittu. (---).

Helsingin kaupunginmuseo ei ole vastustanut hanketta poikkeamis-hakemuksesta 25.4.2019 antamassaan lausunnossa. Lausunnon mukaan on tärkeää, että Meilahden vanhimpiin alkuperäisiin rakennuksiin kuuluva Villa Granvik säilyy edelleen uudelleen pystytettynä Meilahden huvila-alueella. Lisäksi rakennusten purkamisen jälkeen tontille jäävät puutarhaan kuuluneet kivipengerrykset tulee säilyttää.

Uudenmaan ELY-keskuksen poikkeamishakemuksesta 2.5.2019 antaman lausunnon mukaan rakennuksista laaditut rakennushistoriaselvitykset ja kuntotutkimukset osoittavat toisaalta rakennuksilla olevan rakennus-historiallisia arvoja ja toisaalta ne edellyttävät korjauksia. Rakennusten sisätiloja on muuteltu vuosien saatossa ja erityisesti pinnat ovat muuttuneet. Listoituksia, uuneja ja ovia on säilynyt. Ylätalo on huvilarakennuksista vaatimattomampi ja myöhempi korotus sekä laajennus on muuttanut sen alkuperäistä ulkoasua. Ikkunoita ja sisäpintoja on uusittu. Mainitusta johtuen rakennuksen alkuperäinen ilme on muuttunut. Vaikka palauttavat korjaustoimenpiteet olisivat mahdollisia, on ylätalon purkaminen perusteltua edellä kerrottujen tasavallan presidentin virka-asunnon turvallisuuteen liittyvien seikkojen vuoksi. Alatalo edellyttäisi varsin kattavaa peruskorjausta, minkä vuoksi sen alkuperäisyysarvo kärsisi. Rakennuksen siirtäminen on uudisrakentamiseen verrattava toimenpide, mutta ottaen huomioon verraten mittavat korjaustarpeet, on rakennuksen siirto perusteltua tästä näkökulmasta. (---).

Asiakirjoista saatava muu selvitys

Helsingin kaupungin lupayksikön päällikkö on 9.5.2019 § 3 myöntänyt purkamisluvan kysymyksessä olevien kolmen rakennuksen purkamiseen ehdolla, että purkamistyötä ei saa aloittaa ennen poikkeamispäätöksen lainvoimaisuutta. Ylätalo ja venevaja tulee purkaa siten, että rakennuksesta saatavia vanhoja käyttökelpoisia rakenteita voidaan jatkossa hyödyntää. Alatalon purkamisen yhteydessä tulee hirsirunko ja muu käyttökelpoinen vanha rakennusmateriaali ottaa talteen ja varastoida siten, että rakennus on mahdollista rakentaa uudelleen. Ensisijainen uusi sijaintipaikka on Meilahden huvila-alue.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kiinteistöllä 91-437-1-14 sijaitseva Ylätalo sijaitsee noin 70 metrin ja Alatalo noin 120 metrin etäisyydellä ja sivussa Seurasaarentiestä ja siihen rajautuvien kallioiden taakse jäävässä painanteessa.

Oikeudellinen arviointi

Rakennusvalvontapäällikkö on perustellut päätöstään maankäyttö- ja rakennuslain mukaisilla perusteilla. Päätöksessä on yksilöity riittävän yksityiskohtaisesti perusteet sille, miksi poikkeamisen edellytykset ovat asiassa täyttyneet. Päätöksessä on lisäksi mainittu asiassa sovelletut säännökset. Hallinto-oikeus toteaa, että rakennusvalvontapäällikön päätös on perusteltu hallintolain 45 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla.

Asiassa saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo kysymyksessä olevilla rakennuksilla olevan edelleen rakennushistoriallisia arvoja. Voimassa olevan asemakaavan mukaan rakennukset sekä luonnonympäristö muodostavat arvokkaan ympäristökokonaisuuden. Rakennusten purkaminen siten lähtökohtaisesti hävittäisi rakennettuun ympäristöön sisältyviä arvoja ja haittaisi kaavoituksen toteuttamista.

Hallinto-oikeus toteaa, että Meilahden alueen asemakaavoituksessa suunnittelun erityispiirteisiin on kuulunut se, että alueella on aiemminkin siirretty rakennushistoriallisesti arvokkaita huviloita. Näin on tapahtunut myös Mäntyniemen aluetta vuonna 1985 suunniteltaessa, ja nyttemmin vuonna 2018 hyväksytyn asemakaavamuutoksen yhteydessä on osoitettu mahdollisuus sille, että Meilahden huvila-alueelle siirretään vanhoja huviloita.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella rakennuksista arvokkaampi Villa Granvik eli päätöksessä mainittu Alatalo on tarkoitus siirtää toiselle rakennuspaikalle ensisijaisesti Meilahden huvila-alueella. Ylätalo ja venevaja puretaan siten, että rakennuksista saatavia vanhoja käyttökelpoisia rakenteita voidaan jatkossa hyödyntää.

Kun otetaan huomioon poikkeamislupaa koskevan kiinteistön sijainti ja hankkeen poikkeukselliset erityispiirteet, alueen asemakaavoituksesta saatu selvitys sekä asiassa esitetyt perustelut suojelumääräyksistä poikkeamiselle, on poikkeamiselle näissä oloissa ollut maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset oikeudelliset edellytykset ja laissa tarkoitettu erityinen syy. Rakennusvalvontapäällikön päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asiassa annettuun ratkaisuun nähden päätöksen täytäntöönpanoa ei ole syytä kieltää.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen, Riikka Valli-Jaakola ja Annamari Laakkonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vähä-Meilahti - Lill Mejlans -seura ry on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennusvalvontapäällikön päätökset kumotaan.

Vaatimusten tueksi on viitattu hallinto-oikeudelle esitettyyn ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Poikkeamispäätöksen toteuttaminen turmelee historiallisesti arvokkaat rakennukset, aiheuttaa haittaa kaavan toteuttamiselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeamispäätös ei sisällä yksityiskohtaista arviota rakennusten suojeluarvosta tai suhteesta asemakaavan suojelumääräyksen ehdottomaan purkamiskieltoon. Omistussuhteen muuttumisella tai sen taustalla olevilla syillä ei ole vaikutusta rakennusten suojeluun.

Yhdistys on toimittanut lisäselvityksen.

Helsingin kaupungin rakennusvalvontapäällikkö on selityksessään esittänyt valituksen hylkäämistä ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Poikkeamisen myöntäminen 34 vuoden ikäisen asemakaavan suojelumääräyksestä ei poikkeamishakemuksesta saatujen asiantuntijalausuntojen mukaan vaikeuta rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Poikkeamiselle on tasavallan presidentin virka-asunnon turvallisuuteen liittyvä erityinen syy.

Poikkeamispäätöksen nojalla myönnetyn rakennusten purkamisluvan lupamääräysten mukaan Alatalon hirsirunko ja muu käyttökelpoinen vanha rakennusmateriaali tulee rakennusta purettaessa ottaa talteen ja varastoida siten, että rakennus on mahdollista rakentaa uudestaan. Rakennuksen ensisijainen uudelleensijoituspaikka on Meilahden huvila-alue. Ylätalo tulee purkaa siten, että rakennuksesta saatavia vanhoja käyttökelpoisia rakenteita voidaan jatkossa hyödyntää. Ylätaloon tehdyt korjaukset ovat vähentäneet rakennuksen suojeluarvoa, ja rakennuksen huonon kunnon vuoksi sen korjaaminen vähentäisi arvoa edelleen.

Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala on selityksessään esittänyt valituksen hylkäämistä, yhtynyt rakennusvalvontapäällikön selityksessä esitettyyn ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Poikkeaminen rakennusten suojelumääräyksistä on asiassa saatujen selvitysten perusteella tarkoituksenmukainen ratkaisu. Rakennuksille on vuodesta 2009 pyritty löytämään rakennusten arvojen säilymisen mahdollistava ja tasavallan presidentin virka-asunnon turvallisuuden takaava käyttö. Sellaista ei ole löytynyt. Poikkeamiselle on ollut erityinen syy.

Vähä-Meilahti - Lill Mejlans -seura ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 8.4.2021 taltionumero H1184/2021 myöntänyt valitusluvan Vähä-Meilahti - Lill Mejlans -seura ry:lle siltä osin kuin valituslupahakemuksessa on vaadittu Helsingin rakennusvalvontapäällikön päätöksen ja Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista Ylätalon ja Alatalon osalta ja hylännyt valituslupahakemuksen muilta osin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 1 momentin mukaan asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä (asemakaavamääräykset).

1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista;

3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista; tai

4) johtaa vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen tai muutoin aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 1 momentin mukaan kunnan on perusteltava poikkeamispäätös siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Kunta voi poikkeamispäätöksessä määrätä ehtoja poikkeamiselle.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Kaupungin rakennusvalvontapäällikkö on myöntänyt poikkeamisen asemakaavan suojelumääräyksestä Alatalon ja Ylätalon purkamiseksi Päätöksen perustelujen mukaan erityinen syy poikkeamiselle on valtiollisen turvallisuuden varmistaminen. Poikkeamishakemuksesta saadun selvityksen ja annettujen viranomaislausuntojen mukaan poikkeamispäätöksen kohteena olevilla rakennuksilla on rakennushistoriallisia arvoja ja erityisesti rakennuksista arvokkaamman Alatalon uudelleen pystyttämistä pidetään tärkeänä. Poikkeamispäätöksessä on ehto, jonka mukaan vaikutukset alueen ja ympäristön kulttuuri- ja rakennushistoriallisiin arvoihin sekä luonnonympäristöön tulee minimoida.

Kaksi päivää poikkeamispäätöksen antamisen jälkeen annetussa purkamisluvassa on edellytetty rakennusmateriaalien talteen ottamista ja arvokkaamman rakennuksen eli Alatalon osalta materiaalin varastointia rakennuksen uudelleenrakentamiseksi ensisijaisesti samalla alueella. Purkamislupahakemuksessa, joka on jätetty kaksi päivää poikkeamislupahakemuksen jättämisen jälkeen, on hankkeen kuvauksessa todettu muun ohella, että Alatalo puretaan pääosin säästäen uudelleen käyttöä varten, koska rakennus on tarkoitus rakentaa myöhemmin uuteen paikkaan ulkoasultaan ennalleen ja että Ylätalo puretaan osin säästäen sen rakennusosia uudelleen käyttöä varten.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poikkeamisen myöntäminen edellyttää, että poikkeamiselle säädetyt oikeudelliset edellytykset täyttyvät ja että poikkeamiseen on erityinen syy. Poikkeaminen edellyttää aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa edelleen, että asemakaavassa suojellun rakennuksen purkaminen aiheuttaa lähtökohtaisesti haittaa kaavoitukselle ja voimassa olevan asemakaavan toteuttamiselle ja vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Tästä lähtökohdasta huolimatta poikkeamispäätöksen ehdot rakennussuojelun turvaamiseksi ovat jääneet yleispiirteisiksi, eikä hakemukseen tai päätökseen sisälly selvitystä rakennusten uudelleen sijoittamisesta tai rakennusmateriaalien talteenotosta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poikkeamisen myöntämisen edellytysten tulisi täyttyä poikkeamista myönnettäessä ja poikkeamispäätöksessä asetetuin ehdoin. Kaksi päivää poikkeamishakemuksen jälkeen haetussa ja kaksi päivää poikkeamispäätöksen antamisen jälkeen myönnetyssä purkamisluvassa rakennusten suojeluarvojen säilyttäminen on otettu huomioon rakennusmateriaalien hyödyntämistä ja Alatalon uudelleensijoittamista koskevalla määräyksellä. Poikkeamisen ei näissä oloissa ole katsottava aiheuttavan haittaa kaavoitukselle tai kaavan toteuttamiselle taikka vaikeuttavan rakennetun ympäristön suojelemiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, vaikka poikkeamispäätöksessä itsessään ei edellytetä rakennusten uudelleen sijoittamista tai rakennusmateriaalien muuta hyödyntämistä.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että poikkeaminen koskee rakennuksia, joiden sijaintiin liittyy poikkeuksellisia turvallisuusvaatimuksia ja ettei rakennuksille ole löytynyt uutta käyttötarkoitusta, poikkeamiselle on erityinen syy.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Satu Sundberg.