KHO:2021:166

A ja B olivat hakeneet maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpidelupaa kesäkeittiön rakentamiseen kiinteistölle, joka sijaitsi tiiviisti rakennetulla pientaloalueella. Asiassa saadun selvityksen mukaan alueella oli voimassa oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Alueella ei ollut voimassa asemakaavaa.

Hakemuksen mukaan kesäkeittiön pinta-ala oli noin 35 neliömetriä, ja se oli perustettu betonilaatalle. Kesäkeittiön sivuilla oli yhteensä kymmenen pylvästä, joiden päällä oli puiset palkit ja joita yhdisti valurautainen aita. Palkkien päällä oli noin kahdeksan neliömetrin kokoinen lasikate. Kesäkeittiön korkeus betonilaatasta oli yli kaksi metriä. Kesäkeittiössä oli naapurikiinteistön puoleisella sivulla muurattu tulisija, joka oli noin neljä metriä leveä ja piipun kohdalta yli kolme metriä korkea. Kesäkeittiö sijoittui lähimmillään noin metrin päähän naapurikiinteistön rajasta.

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen oli hylännyt A:n ja B:n toimenpidelupahakemuksen. Hallinto-oikeus oli A:n ja B:n valituksesta tekemässään päätöksessä katsonut, että hanke ei edellyttänyt toimenpidelupaa. Hallinto-oikeus oli kumonnut rakennusvalvontaviranomaisen päätöksen ja hylännyt toimenpidelupahakemuksen tarpeettomana.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli naapurikiinteistön omistajien valituksesta otettava ensin kantaa siihen, edellyttikö hankkeen toteuttaminen toimenpidelupaa. Mikäli kysymyksessä oli toimenpideluvanvarainen hanke, asiassa oli tämän jälkeen arvioitava, oliko toimenpideluvan myöntämiseen edellytyksiä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hakemuksessa tarkoitettua kesäkeittiötä oli pidettävä edellä kuvatun kokonsa, rakentamistapansa, käyttötarkoituksensa sekä sijaintinsa johdosta maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rakennuksena. Kysymyksessä olevaa rakennelmaa koskevan lupa-asian ratkaiseminen ei kuitenkaan kaikilta osin edellyttänyt rakennusluvan edellyttämää rakentamisen ohjausta, vaan se voitiin toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 1 momentin mukaisesti toimenpideluvalla. Korkein hallinto-oikeus myös totesi, että kunnan rakennusjärjestyksessä ei ollut määräystä, jonka nojalla rakennelma olisi vapautettu luvanvaraisuudesta.

Toimenpideluvan myöntämisedellytyksiä koskevina oikeusohjeina korkein hallinto-oikeus viittasi maankäyttö- ja rakennuslain 116 §:n 3 momenttiin, 117 §:n 1 momenttiin, 135 §:n 1 momentin 6 kohtaan, 136 §:n 1 momentin 1–3 kohtiin ja 138 §:n 1 momenttiin, maankäyttö- ja rakennusasetuksen 57 §:n 3 momenttiin sekä kunnan rakennusjärjestyksen 18 §:n 1–3 momenttiin.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kesäkeittiö tulisi sijaitsemaan lähimmillään yhden metrin etäisyydellä naapurikiinteistön rajasta. Naapurikiinteistön omistajat eivät olleet antaneet suostumustaan sille, että kesäkeittiö sijoitetaan näin lähelle rajaa. Korkein hallinto-oikeus piti myös selvitettynä, että kesäkeittiö tulisi käyttötarkoituksensa ja ominaisuuksiensa vuoksi sekä näin sijoitettuna aiheuttamaan haittaa naapurille. Tämän vuoksi ja kun myös otettiin huomioon toimenpideluvan myöntämisedellytyksiä koskevat oikeusohjeet, edellytyksiä toimenpideluvan myöntämiseen puheena olevalle kesäkeittiölle ei ollut.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi kunnan rakennusvalvontaviranomaisen päätöksen voimaan.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 113 § 1 momentti, 116 § 3 momentti, 117 § 1 momentti, 125 § 1 momentti, 126 § 1 momentti, 135 § 1 momentti 6 kohta, 136 § 1 momentti 1–3 kohta ja 138 §

Maankäyttö- ja rakennusasetus 57 §

Espoon rakennusjärjestys 18 § 1–3 momentti ja 22 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 3.12.2019 nro 19/0797/5

Asian aikaisempi käsittely

A ja B ovat hakeneet toimenpidelupaa kesäkeittiön rakentamiseen Espoon kaupungissa sijaitsevalle kiinteistölle. Kesäkeittiön pohjarakenne on betonia ja se on pinta-alaltaan noin 35 neliömetriä. Kesäkeittiössä on kymmenen pylvästä, joiden välissä on koristeaita ja pergola. Kesäkeittiö on osittain katettu lasikatteella. Kesäkeittiön tulisija on noin neljä metriä leveä ja savupiipun kohdalla noin kolme metriä korkea. Kesäkeittiö sijoittuu noin metrin etäisyydelle naapurikiinteistön rajasta.

Espoon lupa-arkkitehti on päätöksellään 22.11.2018 § 15 hylännyt hakemuksen. Päätöksen perusteluissa on viitattu Espoon rakennusjärjestyksen 18 §:ään sekä lausuttu, että rakennelma on sijoitettu vastoin rakennusjärjestyksen määräyksiä ja ilman naapurin suostumusta liian lähelle naapurin rajaa. Kun otetaan huomioon hakijan tilan koko ja siten mahdollisuus sijoittaa grillikatos määräysten mukaisesti, erityisiä syitä rakennusjärjestyksestä poikkeamiseen ei ole ollut. Edelleen perusteluissa todetaan, että grillikatos on muotokieleltään vieras ympäristössä eikä siten maankäyttö- ja rakennuslain 168 §:n mukainen.

Espoon rakennuslautakunta on 17.1.2019 tekemällään ja julkipanon jälkeen 23.1.2019 antamallaan päätöksellä (§ 4) hylännyt A:n ja B:n oikaisuvaatimuksen. Lautakunnan mukaan on ollut kiistatonta, että kyseiselle rakennelmalle on tullut hakea toimenpidelupaa. Hakemukseen ei ollut liitetty naapurin suostumusta. Naapuri on ilmoittanut, ettei hyväksy suunnitelmaa, koska rakennelma tulisijoineen on liian lähellä tontin rajaa. Rakennelma ei ole täyttänyt kevyen rakennelman ulkoasua koskevia kohtuullisia vaatimuksia eikä se sopeudu ympäristöönsä.

Hallinto-oikeuden päätös

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta, kumonnut heidän valituksestaan lupa-arkkitehdin ja rakennuslautakunnan päätökset sekä hylännyt heidän toimenpidelupahakemuksensa tarpeettomana.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 2 momentin mukaan toimenpidelupa tarvitaan sellaisen rakennelman tai laitoksen pystyttämiseen ja sijoittamiseen, jota ei pidetä rakennuksena, jos toimenpiteellä on vaikutusta luonnonoloihin, ympäröivän alueen maankäyttöön taikka kaupunki- tai maisemakuvaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 126 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan 126 §:n mukainen toimenpidelupa tarvitaan sellaisen rakennelman tai laitoksen, jota ei ole pidettävä rakennuksena, pystyttämiseen tai sijoittamiseen taikka rakennuksen ulkoasun tai tilajärjestelyn muuttamiseen seuraavasti:

1) katoksen, vajan, kioskin, käymälän, esiintymislavan tai vastaavan rakennelman rakentaminen taikka kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän rakentaminen tai muuttaminen (rakennelma).

Saman pykälän 3 momentin mukaan kunta voi rakennusjärjestyksessä määrätä, että toimenpidelupaa ei kunnassa tai sen osassa tarvita 1 momentin 1–10, 12 tai 13 kohdassa tarkoitettuun toimenpiteeseen, jos toimenpidettä voidaan pitää vähäisenä.

Espoon kaupungin rakennusjärjestyksen 18 §:n 1 momentin mukaan vajat, muut rakennelmat ja laitteet kuten grillikatokset ja aitaukset on sijoitettava kiinteistölle siten, etteivät ne aiheuta haittaa naapurille eivätkä rumenna ympäristöä. Saman pykälän 2 momentin mukaan vaja, katos tai muu rakennelma on sijoitettava vähintään 4 metrin etäisyydelle naapuritontin rajasta. Saman pykälän 3 momentin mukaan rakennelman sijoittaminen edellä mainittua lähemmäksi edellyttää naapuritontin omistajan tai haltijan suostumusta. Erityisistä syistä rakennusvalvontaviranomainen voi antaa luvan rakentaa rakennelman naapurin rajaan asti, vaikka naapuritontin omistaja tai haltija ei ole antanut suostumustaan, jos tästä ei aiheudu naapurille huomattavaa haittaa.

Rakennusjärjestyksen 21 §:n 1 momentissa on säädetty toimenpiteistä, jotka on vapautettu toimenpideluvan hakemisesta kaikilla tonteilla. Tällaisia ovat muun ohella enintään 5 neliömetrin jätesuojan rakentaminen ja tontin sisäisten aitojen ja tukimuurien rakentaminen, kun niiden etäisyys tontin rajasta on vähintään aidan tai tukimuurin korkeus.

Rakennusjärjestyksen 22 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan sen lisäksi, mitä 21 §:ssä on määrätty, asuinpientalotonteilla asemakaava-alueen ulkopuolella ei tarvitse hakea lupaa muun ohella erillisen, korkeintaan 20 m2:n suuruisen piharakennelman rakentamiseen. Piharakennelma on sijoitettava 18 §:n mukaisesti.

Tosiseikat ja oikeudellinen arviointi

Valittajat ovat hakeneet toimenpidelupaa kiinteistölle rakennetulle kesäkeittiölle. Hakemuksen mukaan kesäkeittiö on noin 6,8 metriä pitkä ja 5 metriä leveä kymmenellä pylväällä ja aidalla rajattu pergola, joka on osin katettu lasikatteella. Kesäkeittiön naapurin puoleisella sivulla on muurattu tulisija, joka on noin 4 metriä leveä ja piipun kohdalta yli 3 metriä korkea. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kesäkeittiö sijoittuu lähimmillään noin metrin päähän naapurikiinteistön rajasta. Alueella ei ole asemakaavaa.

Asiassa on arvioitavana, onko edellä kuvattu rakennelma sellainen, että se edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpidelupaa.

Hallinto-oikeus toteaa, että sillä valituksessa esitetyllä seikalla, että rakennusvalvonnan edustaja on hakijan tiedusteluun sähköpostitse ilmoittanut, että hanke ei edellytä toimenpidelupaa, ei ole sitovaa merkitystä arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvaa luvan tarvetta.

Rakentamisen luvanvaraisuutta ei voida kunnan rakennusjärjestyksellä laajentaa siitä, mitä sen on maankäyttö- ja rakennuslain perusteella katsottava olevan. Hakemuksen mukaisen rakennelman, jonka ei ole väitettykään olevan rakennus, luvan tarpeen osalta tulee arvioitavaksi, onko sen sijoittamista kiinteistölle pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 126 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna toimenpiteenä eli katoksen, vajan, kioskin, käymälän, esiintymislavan tai vastaavan rakennelman rakentamisena, koska muut säännöksen kohdat eivät selvästikään ole siihen sovellettavissa.

Asiakirjoista ilmenee, että rakennelma muodostuu hieman maanpinnan yläpuolelle ulottuvasta laatoitetusta perustuksesta, jonka toisessa päädyssä on muurattu tulisija piippuineen. Perustusosa tulisijoineen sijoittuu pylväikön muodostaman pergolan sisään. Tulisijan päällä on noin 8 neliömetrin suuruinen valokate. Rakennelman pohjan varaama ala on noin 35 neliömetriä. Tulisija on noin metrin päässä naapurikiinteistön rajasta.

Yhdenkään kyseisen rakennelman rakennusosan, laatoitetun perustuksen, tulisijan tai pergolan sijoittamista kiinteistölle ei sellaisenaan voida pitää toimenpidelupaa edellyttävänä toimenpiteenä. Asiassa on siten arvioitava, onko niiden muodostamaa rakennelmaa kokonaisuutena pidettävä sellaisena, että sen rakentaminen vaatii toimenpideluvan, vai onko sitä kokonaisuutenakin arvioiden pidettävä lupajärjestelmän ulkopuolelle jäävänä kevyenä rakennelmana, jonka sopeutuvuutta ympäristöön arvioidaan maankäyttö- ja rakennuslain 168 §:n 1 momentin perusteella. Maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 2 momentti huomioon otettuna arvioinnissa luvan tarpeen osalta on lähtökohtana, onko rakennustoimenpiteellä vaikutusta luonnonoloihin, ympäröivän alueen maankäyttöön taikka kaupunki- tai maisemakuvaan.

Rakennelma sijaitsee asuinpientalon rakennuspaikalla. Alueelle on muodostunut runsaasti pientaloasutusta. Niin sanotun kesäkeittiön ja pergolan sijoittamista asuinpientalon rakennuspaikalle voidaan pitää tavanomaisena, sen käyttötarkoitukseen sopivana toimenpiteenä. Sillä ei siten ole vaikutusta alueen maankäytön kannalta. Rakennelmalla ei ole vaikutusta myöskään naapurikiinteistöjen käytön kannalta, koska se ei ole rakennus, joka voisi vaikuttaa rajoittavasti naapurikiinteistöillä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaan rakentamiseen. Rakennelmaa voidaan pitää ulkoasultaan tarkoitustaan vastaavana. Pergola on sen näkyvin osa. Rakennelmalla ei kuitenkaan ole sellaista vaikutusta alueen kaupunki- tai maisemakuvaan, että sen rakentaminen vaatisi ulkoasuun liittyvistä syistä viranomaisvalvontaa lupamenettelyssä. Edellä mainitut seikat huomioon otettuna hallinto-oikeus katsoo, että rakennelmaa on pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 168 §:n 1 momentissa tarkoitettuna kevyenä rakennelmana. Hakemuksen mukaisen kesäkeittiö-pergolarakennelman rakentaminen ei siten edellytä toimenpidelupaa maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Näin ollen sen sijoittamista kiinteistölle eivät koske myöskään kunnan rakennusjärjestyksen määräykset luvanvaraisuudesta, kuten ei myöskään luvanvaraisuudesta nimenomaisesti vapautettuja rakennelmia koskevat rakennusjärjestyksen etäisyysmääräykset. Tämän vuoksi rakennuslautakunnan ja lupa-arkkitehdin päätökset on kumottava ja hakemus hylättävä tarpeettomana.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 113 § 2 momentti, 136 § 1 momentti 2 kohta ja 138 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ilkka Hartikainen, Petteri Leppikorpi ja Liisa Selvenius-Hurme, joka on myös esitellyt asian.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

C, D ja E ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä, ja heidän on valituksesta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottava vaatineen, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja lupa-arkkitehdin ja rakennuslautakunnan päätökset saatetaan voimaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kesäkeittiörakennelmasta aiheutuu muutoksenhakijoille huomattavaa haittaa, koska Espoon rakennusvalvonta voi vaatia sijoittamaan heidän kiinteistölleen tulevat rakennukset kahdeksan metrin etäisyydelle rakennelmasta. Myös palomääräysten noudattaminen vaatii erikoisrakenteita kiinteistölle tehtäviin rakennuksiin.

Hallinto-oikeus on päätynyt virheelliseen tulokseen katsoessaan, ettei kysymyksessä olisi toimenpidelupaa edellyttävä hanke. Kesäkeittiörakennelman alaosa on 35 neliömetrin suuruinen betonilaatta, jonka yläosa on yli 20 cm maanpinnasta. Rakennelmassa on kymmenen järeää pilaria, joiden korkeus on yli kaksi metriä, valurauta-aita, puiset järeät parret yläreunassa, osittainen lasikatto sekä neljä metriä leveä uuniosa, jossa on yli kolme metriä korkea piippu. Nämä muodostavat kokonaisuuden, jota ei voida aiemman oikeuskäytännön mukaan pitää kevyenä rakennelmana. Kesäkeittiö on pientaloympäristössä naapurikiinteistön kannalta yllättävä ja vain metrin päähän rajasta sijoitettuna selvästi haittaa aiheuttava.

Espoon rakennusjärjestyksen 18 §:n 3 momentin mukaan rakennusvalvontaviranomainen voi erityisistä syistä antaa luvan rakentaa rakennelman naapurin rajaan asti, vaikka naapuritontin omistaja tai haltija ei ole antanut suostumustaan. Erityisiä syitä kesäkeittiörakennelman sijoittamiseen yhden metrin päähän muutoksenhakijoiden kiinteistön rajasta ei ole. Etäisyys kesäkeittiön ja kiinteistöllä olevan päärakennuksen välillä on yli 15 metriä, joten rakennelman sijoittamiseen kiinteistöllä on muita mahdollisuuksia.

Espoon kaupungin rakennuslautakunta on valituksen johdosta antamassaan selityksessä lausunut seuraavaa:

Espoon rakennusjärjestyksen 22 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan asuinpientalotontilla ei tarvitse hakea lupaa korkeintaan 20 m²:n suuruisen piharakennelman toteuttamiseen asemakaava-alueen ulkopuolella.

Rakennusjärjestyksen 18 §:n mukaan vajat ja muut rakennelmat on sijoitettava kiinteistölle siten, etteivät ne aiheuta haittaa naapurille eivätkä rumenna ympäristöä. Rakennelma on sijoitettava vähintään neljän metrin etäisyydelle naapuritontin rajasta. Rakennelman sijoittaminen edellä mainittua lähemmäksi edellyttää naapuritontin omistajan tai haltijan suostumusta. Erityisistä syistä rakennusvalvontaviranomainen voi antaa luvan rakentaa rakennelman naapurin rajaan asti, vaikka naapuritontin omistaja tai haltija ei ole antanut suostumustaan, jos tästä ei aiheudu naapurille huomattavaa haittaa.

Muutoksenhaun kohteena olevalla rakennelmalla on vaikutuksia naapurin alueen maankäyttöön sekä kaupunki- tai maisemakuvaan, kun otetaan huomioon rakennelman suuri koko, tulisijan ja piipun sijainti naapurin puoleisella sivulla pergolaa, lyhyt etäisyys naapurin rajaan nähden sekä paloturvallisuus. Rakennelma edellyttää näin ollen toimenpidelupaa. Koska naapuri ei ole antanut suostumusta rakennelman sijoittamiselle metrin etäisyydelle rajasta eikä erityistä syytä sijoitukselle ole ja kun otetaan huomioon, että grillikatos on muotokieleltään vieras ympäristössä, ei haettua toimenpidelupaa ole voitu myöntää.

A ja B ovat valituksen ja rakennuslautakunnan selityksen johdosta antamassaan selityksessä vaatineet, että valitus hylätään. Lisäksi he ovat vaatineet, että Espoon kaupunki ja muutoksenhakijat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen. Muutoin he ovat lausuneet selityksessään seuraavaa:

Kysymys on grillistä ja pergolasta, jotka eivät ole maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettuja rakennelmia ja joita toimenpidelupaa koskevat säännökset eivät siksi koske. Rakennusjärjestyksellä ei voida laajentaa rakentamisen luvanvaraisuutta siitä, mitä laissa säädetään. Hallinto-oikeuden luonnehdintaa grillistä ja pergolasta on pidettävä oikeana. Huomaamaton kahdeksan neliömetrin suuruinen valokate tai sen alla oleva yhteensä neljä metriä leveä säilytyskaappi/työtaso sekä keskellä sijaitseva grilli taikka pergola eivät yksinään eivätkä kokonaisuutena edellytä toimenpidelupaa, vaan grilliä on pidettävä kevyenä rakennelmana. Grillin uuniosa on noin 85,6 cm leveä ja kapenee voimakkaasti syvyyssuunnassa. Keittolevyn alla on 16 cm leveä pesä puille. Markkinoilla on myynnissä huomattavasti suurempia ja leveämpiä grillejä.

Lupa-arkkitehdin ja rakennuslautakunnan päätöksissä on sovellettu virheellisesti maankäyttö- ja rakennuslain 168 §:ää lain 138 §:n sijaan. Kevyiden piharakennelmien tyylin määrittelee lähtökohtaisesti kiinteistön päärakennus. A:n ja B:n omakotitalo on rakennettu rakennusluvan mukaisesti, ja sen tyyliin kuuluvat pylväät ja takorautakaiteet. Lisäksi samaa takorauta-aitaa on pihassa, grillin lähellä olevan patsaan ympärillä, joten tyyli jatkaa päärakennuksen tyyliä ja muotokieltä. Grillikatos ei siksi ole vieras ympäristössään, vaan se soveltuu paikalle. Grillit ja pergolat ovat pientaloalueella tavanomaisia. Muutoksenhakijoiden ottamat kuvat A:n ja B:n kiinteistön pihasta osoittavat, että piha-alue on tiheän pensaikon ja puiden ympäröimä, joten grilli ei näy muualle, hädin tuskin talvellakaan C:n kaukana olevan talon yläkertaan. Muutoksenhakijat eivät tosin ole valittaneet grillin muotokielestä tai ulkonäöstä.

Grilli ja pergola eivät vaikuta muutoksenhakijoiden kiinteistön maankäyttöön, eivätkä ne tarpeettomasti vaikeuta muutoksenhakijoiden kiinteistölle sopivaa rakentamista. Alueella voimassa olevan osayleiskaavan mukaan muutoksenhakijoiden kiinteistölle on mahdollista rakentaa yksi kaksikerroksinen rakennus. Koska kiinteistö on muodoltaan niin sanottu kirveenvarsitontti, jonka leveys grillin kohdalla on noin 10 metriä, grilli tai sen sijainti eivät vaikuta kiinteistölle rakentamiseen. Kokotiilimuurattua ja piipullista grilliä ei voida verrata paloturvallisuudeltaan avoimen tulisijan grilleihin.

Koska oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä ja koska muutoksenhakijat ovat jatkaneet oikeudenkäyntiä, olisi kohtuutonta, että A ja B joutuisivat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella todenneet, että naapurikiinteistöllä ja sen viereisellä kiinteistöllä on samat omistajat. Kun naapurikiinteistölle tulevaisuudessa rakennetaan, joudutaan naapurikiinteistön muotoa muuttamaan ja linjaamaan ulosmenotie kulkemaan toista kautta. Tästä muutoksesta on oltu yhteydessä Maanmittauslaitokseen.

Espoon kaupungin rakennuslautakunta on antanut vastaselityksen A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta vaatimuksesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää C:lle, D:lle ja E:lle valitusluvan ja tutkii asian.

1. Valitus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen. Espoon rakennuslautakunnan päätös, jolla A:n ja B:n oikaisuvaatimus Espoon lupa-arkkitehdin päätöksestä on hylätty, saatetaan voimaan.

2. A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

1.1 Ratkaisun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

A ja B ovat hakeneet toimenpidelupaa kesäkeittiön rakentamiseen Espoon kaupungissa sijaitsevalle kiinteistölle. Kiinteistö sijaitsee tiiviisti rakennetulla pientaloalueella. Asiassa saadun selvityksen mukaan alueella on voimassa oikeusvaikutteinen osayleiskaava. Alueella ei ole asemakaavaa.

Hakemuksen mukaan kesäkeittiön pinta-ala on noin 35 neliömetriä, ja se on perustettu betonilaatalle. Kesäkeittiön sivuilla on yhteensä kymmenen pylvästä, joiden päällä on puiset palkit ja joita yhdistää valurautainen aita. Palkkien päällä on noin kahdeksan neliömetrin kokoinen lasikate. Kesäkeittiön korkeus betonilaatasta on yli kaksi metriä. Kesäkeittiössä on naapurikiinteistön puoleisella sivulla muurattu tulisija, joka on noin neljä metriä leveä ja piipun kohdalta yli kolme metriä korkea. Kesäkeittiö sijoittuu lähimmillään noin metrin päähän naapurikiinteistön rajasta.

Asiassa on ensin otettava kantaa siihen, edellyttääkö hankkeen toteuttaminen maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua toimenpidelupaa. Mikäli kysymyksessä on toimenpideluvanvarainen hanke, asiassa on tämän jälkeen arvioitava, onko toimenpideluvan myöntämiseen edellytyksiä.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

1.2.1 Luvan tarve

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin mukaan jäljempänä mainitussa laissa säädetään uuden, asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitetun kiinteän tai paikallaan pidettäväksi tarkoitetun rakennelman, rakenteen tai laitoksen, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin mainitun lain tavoitteisiin liittyvistä syistä (rakennus), rakentamisesta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen rakentamiseen on oltava rakennuslupa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan sijasta rakentamiseen voidaan hakea toimenpidelupa sellaisten rakennelmien ja laitosten, kuten maston, säiliön ja piipun pystyttämiseen, joiden osalta lupa-asian ratkaiseminen ei kaikilta osin edellytä rakentamisessa muutoin tarvittavaa ohjausta. Pykälän 2 momentin mukaan toimenpidelupa tarvitaan lisäksi sellaisen rakennelman tai laitoksen pystyttämiseen ja sijoittamiseen, jota ei pidetä rakennuksena, jos toimenpiteellä on vaikutusta luonnonoloihin, ympäröivän alueen maankäyttöön taikka kaupunki- tai maisemakuvaan.

Espoon rakennusjärjestyksen 22 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan asuinpientalotonteilla asemakaava-alueen ulkopuolella ei tarvitse hakea lupaa muun ohella erillisen, korkeintaan 20 m2:n suuruisen piharakennelman rakentamiseen. Piharakennelma on sijoitettava 18 §:n mukaisesti.

1.2.2 Luvan myöntämisen edellytykset

Maankäyttö- ja rakennuslain 116 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen etäisyydestä asemakaava-alueen ulkopuolella toisen omistamaan tai hallitsemaan maahan ja sillä olevaan rakennukseen säädetään asetuksella.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 57 §:n mukaan rakennusta ei saa asemakaava-alueen ulkopuolella ilman asianomaisen suostumusta rakentaa viittä metriä lähemmäksi toisen omistamaa tai hallitsemaa maata eikä 20 metriä lähemmäksi rakennusta, joka on toisen omistamalla tai hallitsemalla maalla, ellei siihen ole erityistä syytä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 135 § koskee rakennusluvan edellytyksiä asemakaava-alueella. Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan rakennusluvan edellytyksenä on, että rakennusta ei sijoiteta tai rakenneta niin, että se tarpeettomasti haittaa naapuria tai vaikeuttaa naapurikiinteistön sopivaa rakentamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 136 § koskee rakennusluvan edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan rakennusluvan edellytyksenä on, että rakennuspaikka täyttää 116 §:n vaatimukset. Saman momentin 2 kohdan mukaan rakennusluvan edellytyksenä on, että rakentaminen täyttää sille 117 §:ssä säädetyt sekä muut mainitun lain mukaiset tai sen nojalla asetetut vaatimukset. Saman momentin 3 kohdan mukaan rakennusluvan edellytyksenä on, että rakentaminen täyttää muun ohella 135 §:n 6 kohdassa asetetut vaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 138 § koskee toimenpideluvan edellytyksiä. Siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan pykälän 1 momentin mukaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä muun ohella 135 ja 136 §:ssä säädetään.

1.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksessa tarkoitettua kesäkeittiötä on pidettävä edellä kuvatun kokonsa, rakentamistapansa, käyttötarkoituksensa sekä sijaintinsa johdosta maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rakennuksena. Kysymyksessä olevaa rakennelmaa koskevan lupa-asian ratkaiseminen ei kuitenkaan kaikilta osin edellytä rakennusluvan edellyttämää rakentamisen ohjausta, vaan se voidaan toteuttaa maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 1 momentin mukaisesti toimenpideluvalla. Korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että Espoon rakennusjärjestyksessä ei ole määräystä, jonka nojalla rakennelma olisi vapautettu luvanvaraisuudesta.

Koska Helsingin hallinto-oikeudella on ollut toinen käsitys kesäkeittiön luvanvaraisuudesta, hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Korkein hallinto-oikeus ottaa asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta enemmän viivästyksen välttämiseksi välittömästi ratkaistavakseen, onko toimenpideluvan myöntämiselle ollut edellytyksiä.

Kesäkeittiö tulisi sijaitsemaan lähimmillään yhden metrin etäisyydellä naapurikiinteistön rajasta. Naapurikiinteistön omistajat eivät ole antaneet suostumustaan sille, että kesäkeittiö sijoitetaan näin lähelle rajaa. Korkein hallinto-oikeus pitää myös selvitettynä, että kesäkeittiö tulisi käyttötarkoituksensa ja ominaisuuksiensa vuoksi sekä näin sijoitettuna aiheuttamaan haittaa naapurille. Tämän vuoksi ja kun myös otetaan huomioon edellä selostetut toimenpideluvan myöntämisedellytyksiä koskevat oikeusohjeet, edellytyksiä toimenpideluvan myöntämiseen puheena olevalle kesäkeittiölle ei ole ollut.

Edellä lausuttu huomioon ottaen Espoon rakennuslautakunnan päätös, jolla A:n ja B:n oikaisuvaatimus lupa-arkkitehdin päätöksestä on hylätty, saatetaan siten voimaan.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.