KHO:2022:142

A FPCI oli ranskalainen määräajaksi perustettu sopimusperusteinen erikoissijoitusrahasto, johon oli sijoittanut varoja 33 ulkopuolista sijoittajaa, jotka täyttivät Ranskan lainsäädännön ammattimaisen sijoittajan määritelmän. Näistä sijoittajista 18 oli B-yritysryhmän alueellisia pankkeja ja yksi tällaisen alueellisen pankin konserniyhtiö. Alueellisten pankkien jäseninä ja osuudenomistajina oli yli 2 000 paikallista pankkia, joilla puolestaan oli jäseninä yksityishenkilöitä sekä muita jäseniä. Sanotut alueelliset pankit omistivat muiden alueellisten pankkien kanssa välillisesti osake-enemmistön julkisesti noteeratusta B S.A:sta. Lisäksi rahastoon oli sijoittanut varoja rahaston hallinnointiyhtiö ja 12 sen työntekijää. Näiden osuudenomistajan omistamat osuudet vastasivat alle yhtä prosenttia rahaston sijoitussitoumusten kokonaismäärästä. Rahaston sijoitussitoumusten kokonaismäärä oli 245 000 000 euroa. A FPCI:n osuuksien määrä ei vaihdellut merkintöjen ja lunastusten mukaan eikä osuuksia voinut lainkaan vaatia lunastettavaksi sen määräaikaisen toimikauden aikana.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei B-yritysryhmän sijoituksia ollut katsottava yhdeksi kokonaisuudeksi, kun laskettiin rahaston osuudenomistajien määrää. Rahastolla oli siten yli 30 osuudenomistajaa. Kun kuitenkin otettiin huomioon osuuksien lunastettavuutta koskevat seikat, rahaston oli katsottava olevan luonteeltaan suljettu. Siten rahaston verovapauden edellytyksenä verovuonna 2020 oli, että se täytti tuloverolain 20 a §:n 3 momentin edellytykset.

Rahasto täytti tuloverolain 20 a §:n 3 momentin 2 kohdassa säädetyn rahaston pääomaa koskevan edellytyksen. Kun otettiin huomioon rahastoon sijoittaneiden luonnollisten henkilöiden toiminta hallinnointiyhtiön palveluksessa, rahaston tilanteen katsottiin tuloverolain 20 a §:n 3 momentin 3 kohdassa säädetyn edellytyksen osalta olevan olennaisilta osin rinnastettavissa verovapauden edellytykset täyttävän kotimaisen erikoissijoitusrahaston tilanteeseen. Näin ollen rahaston oli katsottava täyttävän verovuoden 2020 osalta kaikki tuloverolain 20 a §:n 3 momentin edellytykset verovapaudelle, jos se tosiasiassa jakoi osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut.

Korkein hallinto-oikeus katsoi lisäksi, että rahasto vastasi verovuoden 2019 osalta tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa (229/1999) tarkoitettua sijoitusrahastoa.

Tuloverotuksen ennakkoratkaisu verovuosille 2019 ja 2020.

Tuloverolaki 20 § 1 momentti 2 kohta (229/1999), 20 a § 2 ja 3 momentti

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 63 ja 65 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-342/20, A SCPI (EU:C:2022:276)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Keskusverolautakunta 29.8.2019 nro 32/2019

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

A FPCI:n valitus hyväksytään. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu kumotaan toisen ja kolmannen kysymyksen osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan näiltä osin, että:

2) A FPCI:n katsotaan vastaavan verovuoden 2019 osalta tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa (229/1999) tarkoitettua sijoitusrahastoa. Rahaston katsotaan vastaavan verovuoden 2020 osalta tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa, jos se tosiasiassa jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut.

3) A FPCI:n Suomesta saamat osingot ovat verovuonna 2019 vapaita verosta. Osingot ovat verovuonna 2020 vapaita verosta, jos rahasto tänä verovuotena vastaa tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle

(1) A FPCI (jäljempänä myös rahasto) on Ranskan lainsäädännön mukaan perustettu ammattimaisille sijoittajille suunnattu sopimusperusteinen AIF-rahasto. Rahasto on Ranskan pankki- ja rahoitusalan lainsäädännön alainen rahasto.

(2) FPCI-rahasto ei ole erillinen oikeushenkilö. Rahastoa hallinnoi ja rahaston puolesta toimii hallinnointiyhtiö, joka on Ranskan lainsäädännön mukaisesti toimiluvan saanut vaihtoehtorahastojen hoitaja (AIFM). Rahastolla voi kuitenkin olla omaisuutta, johon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat oikeudellisesti rahastolle. Rahaston osuuksien omistajat omistavat rahaston varat yhteisomistajuuteen perustuen. Rahaston varoja säilyttää soveltuvan lainsäädännön mukaisesti erillinen säilytysyhteisö.

(3) FPCI-rahaston perustaminen ei edellytä Ranskan finanssivalvontaviranomaisen hyväksyntää, koska ainoastaan ammattimaiset sijoittajat voivat hankkia osuuksia FPCI-rahastosta. Rahasto on perustettu kymmenen vuoden mittaiseksi määräajaksi, jota rahastoyhtiö voi jatkaa tietyin rahaston säännöissä mainituin edellytyksin, ja rahasto voidaan myös tietyissä tilanteissa purkaa ennen mainitun kymmenen vuoden määräajan saavuttamista.

(4) Rahaston osuuksia voivat merkitä ja hankkia ainoastaan tarkemmin määritellyt ammattimaiset sijoittajat. Rahastoon tehtävä vähimmäissijoitus on 1 000 000 euroa, mutta tästä voidaan poiketa rahastoyhtiön päätöksellä. Rahaston osuuksia voidaan merkitä ainoastaan rahaston säännöissä määriteltynä merkintäaikana. Rahaston osuuksien kokonaismäärää ei ole rajoitettu. Osuudet jakaantuvat kolmeen sarjaan (A, B ja C). Rahaston Carried Interest -osuuksiin (C-osuudet) voivat sijoittaa ainoastaan rahaston hallinnointiyhtiön työntekijät, jotka osallistuvat rahaston hallinnointiin.

(5) Rahastossa on hakemuksen jättämishetkellä ollut 33 ulkopuolista sijoittajaa, jotka ovat täyttäneet Ranskan lainsäädännön ammattimaisen sijoittajan määritelmän. Näistä sijoittajista 18 on B-yritysryhmän alueellisia pankkeja ja yksi tällaisen alueellisen pankin konserniyhtiö. Mainitut alueelliset pankit omistavat muiden alueellisten pankkien kanssa välillisesti osake-enemmistön julkisesti noteeratusta B S.A:sta. Lisäksi rahastoon on sijoittanut rahaston hallinnointiyhtiö sekä 12 sen työntekijää. Näiden osuudenomistajien omistamat osuudet vastaavat alle yhtä prosenttia rahaston sijoitussitoumusten kokonaismäärästä. Osuudenomistajat ovat sijoittaneet suoraan rahastoon.

(6) Rahaston lopullinen sulkeminen tapahtui huhtikuussa 2017, jolloin rahastoon tehtyjen sijoitussitoumusten kokonaismäärä oli 245 000 000 euroa. Rahasto on tällä hetkellä sijoittanut 65,4 prosenttia rahastoon tehtyjen sijoitussitoumusten kokonaismäärästä. Rahaston tarkoituksena on sijoittaa varojaan pääasiallisesti suorasti tai epäsuorasti sellaisten listaamattomien yhtiöiden osakkeisiin, jotka keskittyvät uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaan sähkön- ja/tai lämmöntuotantoon ja/tai jotka omistavat energiantuotantoon soveltuvaa omaisuutta.

(7) Osuudenomistajat voivat siirtää rahasto-osuutensa eteenpäin rahaston säännöissä mainittujen edellytysten ja menettelyn mukaisesti muille rahaston säännöissä tarkoitetut vaatimukset täyttäville sijoittajille. Rahaston osuudenomistajat eivät kuitenkaan voi yksipuolisesti vaatia rahastoa lunastamaan osuuksiaan rahaston kauden aikana. Rahaston kauden päätyttyä osuudenomistaja voi vaatia osuuksiensa lunastamista, mikä käynnistää rahaston sääntöjen mukaisen lunastusmenettelyn.

(8) Rahasto jakaa saamansa nettotuotot osuudenomistajille kolmen kuukauden kuluessa rahaston saatua sijoituksiin liittyvät tuotot. Rahasto voi kuitenkin myös olla jakamatta osaa tuotoistaan ja käyttää ne tiettyihin rahaston säännöissä mainittuihin erityisiin tarkoituksiin, kuten rahaston maksettavaksi tulevien maksujen maksamiseen tai realisoituihin sijoituksiin liittyvien velvollisuuksien kuten takuiden ja/tai hyvitysten kattamiseen. Rahasto voi tietyissä sen säännöissä mainituissa tilanteissa myös sijoittaa saamansa nettotuotot uudelleen. Ranskan lainsäädäntöön ei sisälly FPCI-rahaston sijoitustuottojen jakamista koskevaa edellytystä.

(9) FPCI-rahasto ei ole Ranskan yhteisöveron piirissä. Rahasto ei siten saa hyvitettyä kotivaltiossaan ulkomailta saadusta osingosta perittyä lähdeveroa, vaan se jää sen lopulliseksi kustannukseksi. Rahaston osuudenomistajien rahastosta saaman tulon tulotyyppi ja alkuperä säilyttävät alkuperäisen luonteensa osuudenomistajien verotuksessa, mutta osuudenomistajien ei katsota saavan rahastosta tuloa ennen kuin rahasto jakaa tuottoa. Osuudenomistaja voi kuitenkin tietyin edellytyksin olla velvollinen suorittamaan veroa, vaikka rahasto ei jakaisi tuottoa osuudenomistajille.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset

(10) A FPCI on, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

2. Katsotaanko rahaston keskeisiltä ominaisuuksiltaan vastaavan tuloverolain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua, verovuodesta 2020 lähtien tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettua sijoitusrahastoa tai erikoissijoitusrahastoa?

3. Onko hakijan Suomesta saama tuloverolain 10 §:n 1 momentin 6 kohdan mukainen osinkotulo vapautettu verosta, kun otetaan huomioon tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohta ja verovuodesta 2020 lähtien tuloverolain 20 a §?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 29.8.2019 verovuosille 2019 ja 2020

(11) Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna toisen ja kolmannen kysymyksen osalta seuraavaa:

2. Rahaston ei katsota vastaavan keskeisiltä ominaisuuksiltaan tuloverolain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa ja 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua, verovuodesta 2020 lähtien tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettua sijoitusrahastoa tai erikoissijoitusrahastoa.

3. Rahaston Suomesta saama tuloverolain 10 §:n 6 momentin mukainen osinkotulo ei ole vapautettu verosta, kun otetaan huomioon tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohta ja verovuodesta 2020 lähtien tuloverolain 20 a §.

(12) Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisun perusteluissa lausunut toisen ja kolmannen kysymyksen osalta muun ohella, että osuudenomistajien määrää laskettaessa B-konsernin sijoitukset on katsottava yhdeksi kokonaisuudeksi ja että hallinnointiyhtiöön sidoksissa olevat osuudenomistajat eivät ole ulkopuolisia osuudenomistajia. Tämän vuoksi rahaston osuudenomistajien kokonaismääräksi on katsottava alle 30. Osuudenomistajat eivät voi vaatia rahastoa lunastamaan osuuksia edes harvennetulla aukiolotiheydellä. Rahastoa ei voida pitää avoimena. Ranskan lainsäädäntö ei edellytä hakijaa jakamaan syntyneitä voittoja osuudenomistajilleen eikä tällaista edellytystä ole määritelty myöskään hakijan säännöissä. Siten rahasto ei täytä voitonjakoa koskevia edellytyksiä verovapaudelle. Rahastoa ei voida rinnastaa kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(13) A FPCI on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan toisen ja kolmannen kysymyksen osalta ja että uutena ennakkoratkaisuna lausutaan näiltä osin, että rahasto vastaa keskeisiltä ominaisuuksiltaan kotimaista erikoissijoitusrahastoa ja että rahaston Suomesta saama osinkotulo on vapaa verosta.

(14) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Välipäätös

(15) Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 18.12.2020 taltionumero 4396 päättänyt lykätä asian käsittelyä ja siirtää valituksen ratkaistavaksi sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa asiassa C-342/20, A SCPI.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio

(16) Unionin tuomioistuin on 7.4.2022 asiassa C-342/20, A SCPI, antamassaan tuomiossa todennut, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 ja 65 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa varaamalla vuokratulojen ja kiinteistöjen luovutuksesta tai kiinteistöjä omistavien yhtiöiden osakkeiden luovutuksesta saatujen voittojen verovapaus ainoastaan sopimusperusteisille sijoitusrahastoille suljetaan tämän verovapauden ulkopuolelle yhtiömuotoinen ulkomainen vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, kun tämä sijoittautumisjäsenvaltiossaan veron läpivirtausjärjestelmään kuuluva rahasto ei ole tuloverovelvollinen viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.

(17) Unionin tuomioistuin on tuomionsa perusteluissa todennut muun ohella, että erityisesti sillä, että jäsenvaltio kohtelee ulkomaisten yhteissijoitusyritysten tuloja epäedullisemmin kuin kotimaisten yhteissijoitusyritysten tuloja, voidaan saada muuhun jäsenvaltioon kuin tähän jäsenvaltioon sijoittautuneet yhtiöt luopumaan tekemästä investointeja tähän jäsenvaltioon, ja se on näin ollen lähtökohtaisesti SEUT 63 artiklassa kielletty pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus (tuomion 50 kohta).

(18) Kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan erotuksetta maassa asuviin ja ulkomaisiin toimijoihin, voi saada aikaan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä näet käy ilmi, että myös erilainen kohtelu, joka perustuu objektiivisiin perusteisiin, voi tosiasiallisesti asettaa rajat ylittävät tilanteet epäedullisempaan asemaan. Näin on silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä, jota sovelletaan erotuksetta maassa asuviin ja ulkomaisiin toimijoihin, varataan oikeus veroetuun koskemaan ainoastaan sellaisia tilanteita, joissa toimija täyttää edellytykset tai velvoitteet, jotka ovat luonteensa vuoksi tai tosiasiallisesti kotimaisille markkinoille ominaisia, siten, että ainoastaan kotimaisilla markkinoilla olevat toimijat voivat täyttää nämä edellytykset tai velvoitteet eivätkä ulkomaiset toimijat, joilla on vastaavanlaisia ominaispiirteitä, yleensä täytä niitä (tuomion 54 ja 55 kohta).

(19) Unionin oikeutta ei ole sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen osalta yhdenmukaistettu, minkä vuoksi jäsenvaltiot voivat vapaasti määrittää oikeudellisen muodon, jossa rahastoja voidaan perustaa niiden alueella. Jäsenvaltioilla on, voidakseen edistää yhteissijoitusyritysten käyttöä, vapaus säätää erityisestä verotusjärjestelmästä, jota sovelletaan näihin yrityksiin ja niiden saamiin osinkoihin ja muihin tuloihin, sekä määrittää aineelliset ja muodolliset edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta tällaista järjestelmää voidaan soveltaa. Lisäksi on todettava, että pääomien vapaata liikkuvuutta ei voida ymmärtää siten, että jäsenvaltio olisi pakotettu laatimaan verosääntönsä jonkin toisen jäsenvaltion verosäännöt huomioon ottaen varmistaakseen kaikissa tilanteissa verotuksen, joka poistaa kaikki kansallisista verosäännöstöistä johtuvat eroavuudet, koska päätökset, jotka verovelvollinen tekee sijoittamisesta toiseen jäsenvaltioon, voivat tapauksen mukaan olla enemmän tai vähemmän edullisia tai epäedullisia tällaiselle verovelvolliselle (tuomion 57–59 kohta).

(20) On kuitenkin huomattava, että kun jäsenvaltio säätää tietyille yhteissijoitusyrityksille myönnettävästä veroedusta, edellytyksillä, joiden mukaisesti tämä etu myönnetään, ei saada rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta. Kun otetaan huomioon edellä tuomion 57 kohdassa mainittu yhdenmukaistamisen puuttuminen, pääomien vapaa liikkuvuus menettäisi merkityksensä, jos ulkomaiselta yhteissijoitusyritykseltä, joka on perustettu sen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännössä sallitussa tai edellytetyssä oikeudellisessa muodossa ja joka toimii kyseisen lainsäädännön mukaisesti, evättäisiin veroetu toisessa jäsenvaltiossa, jonne se sijoittaa, pelkästään sillä perusteella, että sen oikeudellinen muoto ei vastaa oikeudellista muotoa, jota yhteissijoitusyrityksiltä edellytetään viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa (tuomion 60 ja 61 kohta).

(21) Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on pääomien vapaan liikkuvuuden perusperiaatetta koskevana poikkeuksena tulkittava suppeasti. Näin ollen kyseistä määräystä ei voida tulkita niin, että kaikki verolainsäädäntö, jossa verovelvollisia kohdellaan eri tavoin sen mukaan, missä he asuvat tai mihin valtioon he sijoittavat pääomansa, olisi automaattisesti sopusoinnussa EUT-sopimuksen kanssa. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sallittu erilainen kohtelu ei nimittäin saa saman artiklan 3 kohdan mukaan olla keino mielivaltaiseen syrjintään eikä liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista. Unionin tuomioistuin on näin ollen todennut, että tällainen erilainen kohtelu voidaan hyväksyä vain, jos se koskee tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa, tai muussa tapauksessa erilaisen kohtelun on oltava oikeutettua yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä (tuomion 67 ja 68 kohta).

(22) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rajat ylittävän tilanteen rinnastettavuutta jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen on tutkittava siten, että huomioon otetaan kyseessä olevilla kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä sekä niiden tarkoitus ja sisältö. Lisäksi vain kyseisessä säännöstössä säädetyt merkitykselliset erotteluperusteet on otettava huomioon, kun arvioidaan, ilmentääkö tällaisesta säännöstöstä seuraava erilainen kohtelu tilanteiden objektiivista erilaisuutta (tuomion 69 ja 70 kohta).

Kuuleminen Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion johdosta

(23) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ja rahasto ovat antaneet lausunnot unionin tuomioistuimen tuomion johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(24) Asiassa on ratkaistavana, voidaanko A FPCI -rahaston katsoa verovuoden 2019 osalta rinnastuvan tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa (229/1999) tarkoitettuun sijoitusrahastoon ja verovuoden 2020 osalta tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon siten, että se on vapaa Suomesta saamistaan osingoista suoritettavasta verosta. Asiassa on riidatonta, että rahasto on tuloverolain 3 §:ssä (1535/1992) tarkoitettu yhteisö.

(25) Rahaston mukaan B S.A. on alueellisten pankkien välillisessä määräysvallassa. Alueellisten pankkien jäseninä ja osuudenomistajina on yli 2 000 paikallista pankkia, joilla puolestaan on jäseninään yli 10 000 000 yksityishenkilöä sekä myös muita jäseniä. Jäsenten kokoukset valitsevat edustajat paikallisiin pankkeihin. Kaikki alueelliset pankit ovat itsenäisiä pankkeja, joilla on lähtökohtaisesti eri omistajapiirit ja jotka eivät muodosta konsernia. Alueellisia pankkeja ei voida pitää yhtenä osuudenomistajana. Rahastolla on siten yli 30 osuudenomistajaa. Suomen lainsäädännön perusteella on mahdollista perustaa sekä aukiololtaan rajoitettuja että suljettuja erikoissijoitusrahastoja. Rahaston sijoitustoiminnan luonteen takia lunastamista koskevat rajoitukset ovat välttämättömiä. Voitonjakoedellytyksen täyttymistä on tarkasteltava rahaston tosiasiallisen voitonjaon perusteella. Rahasto ei eroa Suomen lain mukaan perustetusta erikoissijoitusrahastosta.

(26) Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-342/20, A SCPI, antama tuomio tukee johtopäätöstä, että jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä verovapautta voidaan soveltaa ulkomaiseen rahastoon, vaikka se on joltain osin ominaisuuksiltaan kotimaisesta sijoitusrahastosta poikkeava, jos ulkomainen sijoitusrahasto on kansallisen sijoitusrahastojen verovapautta koskevan lainsäädännön tavoitteiden näkökulmasta objektiivisesti vertailukelpoisessa asemassa kotimaisen sijoitusrahaston kanssa. Suomen lainsäädäntöön ja sen tulkintaan perustuva poikkeukseton vaatimus rahastojen avoimuudesta voi syrjiä muissa jäsenvaltioissa perustettuja sijoitusrahastoja.

(27) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan oikeuskäytännössä on vakiintuneesti edellytetty ulkomaisen rahaston olevan luonteeltaan avoin, jotta se voidaan rinnastaa suomalaiseen sijoitusrahastoon. B S.A. sen sijaan käyttää tosiasiallista määräysvaltaa kaikissa alueellisissa pankeissa. Rahasto on luonteeltaan suljettu. Erikoissijoitusrahastoille on asetettu lakiin perustuva voitonjakovelvoite, josta ei voi poiketa. Rahasto ei ole näyttänyt tosiasiassa jakavansa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolmea neljäsosaa tilikauden voitosta, lukuun ottamatta realisoitumattomia arvonmuutoksia.

(28) Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-342/20, A SCPI, antaman tuomion perusteella ei voida päätellä, että rahaston saamat tulot olisivat verovapaita unionin oikeuden perusteella riippumatta siitä, täyttyvätkö tuloverolain 20 a §:n 3 momentin verovapauden edellytykset. Rahastoa ei hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa aseteta erilaiseen asemaan kotimaisiin toimijoihin nähden.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

(29) Tuloverolain 20 §:n 1 momentin verovuonna 2019 voimassa olleen 2 kohdan (229/1999) mukaan tulon perusteella suoritettavasta verosta on vapaa muun ohella sijoitusrahasto.

(30) Saman lain verovuonna 2020 voimassa olleen 20 a §:n 1 momentin mukaan sijoitusrahastolain (213/2019) 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusrahasto tai sitä vastaava sopimusperusteinen ulkomainen avoin sijoitusrahasto, jolla on vähintään 30 osuudenomistajaa, on tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaa.

(31) Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään sijoitusrahaston verovapaudesta, sovelletaan myös vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain (162/2014) 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon ja sitä vastaavaan ulkomaiseen sopimusperusteiseen erikoissijoitusrahastoon, jos rahasto on avoin ja sillä on vähintään 30 osuudenomistajaa.

(32) Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos 2 momentissa tarkoitetulla erikoissijoitusrahastolla on vähemmän kuin 30 osuudenomistajaa tai erikoissijoitusrahastoa ei voida pitää avoimena, verovapauden edellytyksenä on lisäksi, että:

1) erikoissijoitusrahasto jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut;

2) erikoissijoitusrahaston pääoma on vähintään kaksi miljoonaa euroa; ja

3) erikoissijoitusrahaston osuudenomistajat ovat vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla ammattimaisia sijoittajia tai niihin rinnastettavia varakkaita yksityishenkilöitä.

(33) Hallituksen esityksen laeiksi tuloverolain ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta (HE 304/2018 vp, tuloverolakia koskeva jakso 3.3) mukaan sijoitusrahastojen verokohtelua ei ehdoteta muutettavaksi, mutta niiden verosääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että verovapauden edellytyksistä säädettäisiin tarkemmin laissa. Verokohtelusta säädettäisiin uudessa tuloverolain 20 a §:ssä. (---) Tuloverolakiin tuotaisiin sijoitusrahastojen verovapauden edellytyksiksi niitä samoja kriteerejä, joita sijoitusrahastolainsäädännössä asetettaisiin kotimaiselle sijoitusrahastolle. Ulkomainen sijoitusrahasto olisi vastaavassa tilanteessa verovapaa kuin suomalainen rahasto. (---) Jotta ulkomaista sijoitusrahastoa pidettäisiin verovapaana tuloverolain 20 a §:n nojalla, täytyisi rahaston selvittää, että se vastaa oikeudellisilta ja toiminnallisilta piirteiltään kotimaista sijoitusrahastoa. (---) Harventunut aukiolo ei sinällään tee erikoissijoitusrahastosta suljettua rahastoa. (---) Vastaavasti kuin kotimaiselta erikoissijoitusrahastolta, myös ulkomaiselta rahastolta edellytettäisiin vuotuista kolmen neljäsosan voitonjakoa ja vähintään kahden miljoonan euron suuruista pääomaa, jos rahastolla ei olisi vähintään 30 osuudenomistajaa tai rahasto ei olisi avoin.

(34) Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan silloin kun erikoissijoitusrahastossa on vähemmän kuin 30 rahasto-osuudenomistajaa, näiden on oltava ammattimaisia asiakkaita tai niihin rinnastettavia varakkaita yksityishenkilöitä.

(35) SEUT 63 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.

(36) SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan, mitä 63 artiklassa määrätään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella.

(37) SEUT 65 artiklan 3 kohdan mukaan edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja menettelyt eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Verovuosi 2019

(38) Tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdan (229/1999) mukaan sijoitusrahasto on vapaa tulon perusteella suoritettavasta verosta. Säännöksessä tarkoitettu vapaus tulon perusteella suoritettavasta verosta koskee myös kotimaisia erikoissijoitusrahastoja.

(39) Kun arvioidaan, voidaanko ulkomainen rahasto rinnastaa tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa (229/1999) tarkoitettuihin kotimaisiin tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaisiin erikoissijoitusrahastoihin, huomioon on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan otettava edellä kohdassa 22 selostetulla tavalla kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä sekä niiden tarkoitus ja sisältö. Lisäksi vain kyseisessä säännöstössä säädetyt merkitykselliset erotteluperusteet on otettava huomioon, kun arvioidaan, ilmentääkö tällaisesta säännöstöstä seuraava erilainen kohtelu tilanteiden objektiivista erilaisuutta.

(40) Tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa (229/1999) säädetyn erikoissijoitusrahastojen verovapauden tavoiteltuna päämääränä on pidettävä sijoituksista saatujen tulojen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä.

(41) Unionin tuomioistuimen edellä selostetun oikeuskäytännön perusteella rinnastettavuuden edellytyksenä ei kuitenkaan ole, että ulkomainen rahasto täyttää kaikki verovapauden edellytykset, vaan riittää, että se on tilanteessa, joka on olennaisilta osin rinnastettavissa verovapauden edellytykset täyttävän kotimaisen erikoissijoitusrahaston tilanteeseen.

(42) A FPCI on määräajaksi perustettu ammattimaisille sijoittajille ja erikoissijoitusrahastoa hallinnoivan yhtiön henkilökunnalle suunnattu sopimusperusteinen rahasto. Rahaston harjoittama varsinainen sijoitustoiminta vastaa pitkälti kotimaisen erikoissijoitusrahaston toimintaa. Nämä seikat puoltavat rahaston rinnastamista kotimaiseen tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaaseen erikoissijoitusrahastoon.

(43) A FPCI:n osuuksien määrä ei vaihtele merkintöjen ja lunastusten mukaan eikä rahaston osuuksia voi lainkaan vaatia lunastettavaksi rahaston määräaikaisen toimikauden aikana. Tämän vuoksi rahasto on katsottava luonteeltaan suljetuksi. Rahaston suljettu luonne puoltaa sen rinnastumista läheisemmin kotimaiseen sijoitustoimintaa harjoittavaan osakeyhtiöön kuin kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon.

(44) A FPCI ei oikeudellisilta piirteiltään suoraan vastaa mitään Suomen lainsäädännön mukaista toimijaa, vaan se sijoittuu edellä esitetyn perusteella oikeudellisten ja toiminnallisten piirteidensä perusteella kotimaisen erikoissijoitusrahaston ja osakeyhtiön välimaastoon.

(45) Kun erityisesti otetaan huomioon rahaston määräaikaisuus ja rahaston harjoittaman sijoitustoiminnan luonne, korkein hallinto-oikeus katsoo, että rahastoa on sen suljettuun luonteeseen viittaavista piirteistään huolimatta pidettävä läheisemmin tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa (229/1999) tarkoitettuun kotimaiseen tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaaseen erikoissijoitusrahastoon kuin sijoitustoimintaa harjoittavaan osakeyhtiöön rinnastettavana.

(46) Lähdeveron perimistä rahaston suomalaisilta pörssiyhtiöiltä vuonna 2019 saamista osingoista on näin ollen pidettävä pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 63 artiklan vastaisena. Asiassa ei ole esitetty sellaisia unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia yleistä etuja koskevia pakottavia syitä, joiden perusteella pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus voitaisiin hyväksyä.

(47) Tämän vuoksi rahaston valitus on hyväksyttävä verovuoden 2019 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Verovuosi 2020

(48) Edellä verovuoden 2019 osalta esitetyn perusteella A FPCI vastaa sijoitustoimintansa osalta kotimaista erikoissijoitusrahastoa.

(49) Kun arvioidaan, täyttääkö rahasto verovuoden 2020 osalta tuloverolain 20 a §:ssä säädetyt edellytykset vapaudelle tulosta suoritetavasta verosta, huomioon on otettava sanotun pykälän 2 ja 3 momentissa säädetyt edellytykset.

(50) Rahastoon on sijoittanut 33 ulkopuolista sijoittajaa, jotka ovat täyttäneet Ranskan lainsäädännön ammattimaisen sijoittajan määritelmän. Lisäksi rahastoon on sijoittanut rahaston hallinnointiyhtiö sekä 12 sen työntekijää.

(51) Ulkopuolisista sijoittajista 18 on ollut B-yritysryhmän alueellisia pankkeja ja yksi tällaisen alueellisen pankin konserniyhtiö. Alueellisten pankkien jäseninä ja osuudenomistajina on yli 2 000 paikallista pankkia. Kysymyksessä olevat 18 alueellista pankkia omistavat muiden alueellisten pankkien kanssa välillisesti osake-enemmistön julkisesti noteeratusta B S.A:sta.

(52) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellä selostetuissa olosuhteissa B-yritysryhmän sijoituksia ei ole katsottava yhdeksi kokonaisuudeksi, kun lasketaan rahaston osuudenomistajien määrää.

(53) Näin ollen rahastolla on verovuonna 2020 ollut yli 30 osuudenomistajaa.

(54) Edellä verovuoden 2019 osalta esitetyn perusteella rahastoa ei voida pitää luonteeltaan avoimena. Siten rahaston verovapauden edellytyksenä on, että rahasto täyttää myös tuloverolain 20 a §:n 3 momentin edellytykset.

(55) Rahasto jakaa lähtökohtaisesti nettotuottonsa osuudenomistajilleen. Tuloverolain 20 a §:n 3 momentin 1 kohdan sanamuoto huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo säännöksen voitonjakoa koskevan edellytyksen täyttyvän, jos rahasto tosiasiassa jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut.

(56) Rahaston sijoitussitoumusten kokonaismäärä on 245 000 000 euroa. Rahasto siten täyttää tuloverolain 20 a §:n 3 momentin 2 kohdan edellytyksen.

(57) Asiassa ei ole esitetty yksityiskohtaista selvitystä siitä, voidaanko rahaston osuudenomistajina olevia hallinnointiyhtiön työntekijöitä pitää tuloverolain 20 a §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina ammattimaisina sijoittajina tai niihin rinnastettavia varakkaina yksityishenkilöinä. Kun otetaan huomioon kysymyksessä olevien henkilöiden toiminta hallinnointiyhtiön palveluksessa, rahaston tilanteen on tältä osin katsottava olevan edellä kohdassa 41 tarkoitetulla tavalla olennaisilta osin rinnastettavissa verovapauden edellytykset täyttävän kotimaisen erikoissijoitusrahaston tilanteeseen.

(58) Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että rahasto täyttää verovuoden 2020 osalta kaikki tuloverolain 20 a §:n 3 momentin edellytykset verovapaudelle, jos se tosiasiassa jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut.

(59) Tämän vuoksi rahaston valitus on hyväksyttävä myös verovuoden 2020 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Vesa- Pekka Nuotio, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.