Poliisi oli pyytänyt tietoa sairaalan psykiatrian osastolla hoidettavana olleen potilaan henkilöllisyydestä, koska potilas oli epäiltynä osastolla tapahtuneesta, poliisin tutkittavana olevasta pahoinpitelyrikoksesta. Tietojen luovuttamiseen ei ollut saatu suostumusta eikä tutkittavana ollut rikos ollut sellainen, jonka kohdalla todistamiskielto väistyisi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että tieto potilaan henkilöllisyydestä paljastaa samalla hänen terveydentilaansa kuvaavan hoitosuhteen. Todistamiskiellon ulottuvuuden kannalta oli arvioitava, oliko salassa pidettävä tieto hoitosuhteesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla arkaluonteinen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hoitosuhdetta koskevan tiedon arkaluonteisuus oli arvioitava tapauskohtaisesti. Tässä asiassa oli kysymys psykiatrisesta hoitosuhteesta. Mielenterveyttä pidetään korostuneesti henkilökohtaisena asiana, ja mielenterveyden häiriöihin liittyy yhteiskunnassa erityistä herkkyyttä. Lisäksi psykiatrisessa hoidossa luottamuksellisuus on keskeinen osa hoitoa. Tietoa hoitosuhteesta psykiatriseen hoitolaitokseen oli pidettävä sellaisena oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettuna terveydentilaa koskevana arkaluonteisena tietona, joka kuului todistamiskiellon piiriin. Poliisilla ei ollut oikeutta saada pyytämäänsä tietoa.

Ks. ja vrt. KHO 2018:93

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 mom 25 kohta ja 29 § 1 mom 1 kohta

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 13 §:n (653/2000)

Poliisilaki 4 luku 2 § 1 mom

Oikeudenkäymiskaari 17 luku 14 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 12.2.2024 nro 777/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian tausta

(1) Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario on HUS-yhtymälle lähettämässään tietopyynnössä pyytänyt poliisilain 4 luvun 2 §:n perusteella tietoa 9.10.2022 HUS Psykiatriakeskuksen osastolla pahoinpitelyyn syyllistyneen, osastolla potilaana olleen henkilön henkilöllisyydestä.

(2) HUS-yhtymän hallintoylilääkäri on 23.1.2023 hylännyt tietopyynnön. Tieto siitä, että henkilö on tai on ollut sairaalahoidossa, on salassa pidettävä. Pyydettyä tietoa ei voida ilman asianomaisen henkilön suostumusta antaa poliisille poliisilain 4 luvun 2 §:n perusteella, koska pyydetty tieto kuuluu terveydenhuollon ammattihenkilön oikeudenkäymiskaaren mukaisen todistamiskiellon piiriin eikä poliisilla ole ollut tutkittavanaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä tarkoitettua rikosta.

(3) Hallinto-oikeus on hylännyt poliisilaitoksen valituksen. Kyseessä olevassa tilanteessa potilasasiakirjoihin sisältyvää tietoa potilaan henkilöllisyydestä ei voida potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 3 momentin 1 kohta (653/2000) huomioon ottaen poliisilain nojalla luovuttaa poliisille ilman henkilön suostumusta.

(4) Lainsäädännössä ei sen sijaan ole poliisilaissa tarkoitetulla tavalla nimenomaisesti kielletty luovuttamasta poliisille muuhun kuin potilasasiakirjaan sisältyvää, julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettävä terveystietoa. Arvioitavaksi jää, estyykö poliisin tiedonsaantioikeus sillä perusteella, että pyydetyn tiedon käyttö todisteena on nimenomaisesti kielletty tai sitä on rajoitettu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä säädetyn mukaisesti. Tältä osin hallinto-oikeus on viitannut ennakkopäätöksestä KHO 2018:93 ilmenevään tulkintaohjeeseen ja arvioinut, että poliisilaitoksen pyytämä tieto sairaalan psykiatrisella osastolla potilaana olleen henkilön henkilöllisyydestä on henkilön terveydentilaa koskeva arkaluontoinen tieto, jota oikeudenkäymiskaaressa säädetty todistamiskielto koskee. Tilanteessa ei ole kysymys sellaisesta rikoksesta, jonka kohdalla todistamiskielto väistyisi.

(5) Hallinto-oikeus on ottanut arvioinnissa huomioon, että asiassa on vastakkain pahoinpitelyn tekijäksi epäillyn potilaan perustuslain 10 §:n mukainen yksityisyyden suoja ja toisaalta potilaana olleen uhrin perustuslain 7 §:n mukainen oikeus koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Vaikka perusoikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on pidettävä erityisen vahvana, hallinto-oikeus on perusoikeuspunninnassa ottanut huomioon erityisesti sen, että pahoinpitelyn tekijäksi epäilty henkilö on ollut potilaana sairaalan psykiatrisella osastolla. Tähän nähden ja ottaen huomioon voimassa olevan lainsäädännön sisältö, poliisilaitoksella ei ollut oikeutta saada pyytämiään tietoja.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Viima, Jukka Reinikainen, Joonas Ahtonen ja Annamari Laakkonen, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(6) Helsingin poliisilaitos on pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja HUS-yhtymä velvoitetaan luovuttamaan poliisilaitokselle tieto rikoksesta epäillyn henkilöllisyydestä. Poliisilaitos on vaatimustensa tueksi esittänyt seuraavaa:

(7) Tietopyyntö koskee ainoastaan rikoksesta epäillyn henkilöllisyyttä eikä tämän terveydentilaa tai hoitoa. Potilaana olevan ei tulisi voida vedota potilastietojensa suojaan henkilöllisyytensä osalta, mikäli hän syyllistyy rikokseen sairaalassa ollessaan. Tiedon luovuttaminen ei tällaisessa tilanteessa vaaranna hoitoon hakeutumista.

(8) Potilassuhteen salassapidon painoa on arvioitava suhteessa rikoksen selvittämisintressiin ja pahoinpitelyn uhrina olleen toisen potilaan perustuslaissa turvattuun terveyden suojaan. Psykiatrisessakaan terveydenhuollon toimintayksikössä potilaana olevan henkilön henkilöllisyyden ei voida katsoa olevan oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettu arkaluonteinen tieto tai muu henkilön salaisuus tilanteessa, jossa tämä henkilö pahoinpitelee sairaalassa toisen potilaan. Ennakkopäätös KHO 2018:93 on ristiriidassa yleisten tuomioistuinten vastaavissa kysymyksissä antamien ratkaisujen kanssa (KKO 2021:73 ja Helsingin hovioikeus 21.6.2021 nro 846). Voimaan jäädessään hallinto-oikeuden ratkaisu estää sairaalan tiloissa tapahtuneiden rikosten selvittämisen.

(9) HUS-yhtymä on antanut lausunnon. Poliisilaitoksen viittaamat oikeustapaukset eivät sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tilanteeseen. Sitä vastoin korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2021:72 koskee mielenterveystietoja ja niiden arkaluonteisuutta todistamiskiellon kannalta. Julkisuuslaissa on säädetty salassa pidettäväksi myös pelkkä tieto hoitosuhteesta. Laissa on selkeästi haluttu rajata todistamiskiellon murtuminen enimmäisrangaistuksen vähimmäismäärän perusteella tietylle törkeysasteelle määriteltyihin rikoksiin. Jotta potilaan yksityisyyden suoja ei menettäisi merkitystään todistamisvelvollisuuden vuoksi, psykiatrisen potilaan hoitosuhdetta koskevaa tietoa on pidettävä todistamiskieltoa sovellettaessa oikeudenkäymiskaaressa tarkoitetuin tavoin arkaluonteisena.

(10) Helsingin poliisilaitos ei ole antanut vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(11) Asiassa on kyse poliisin tiedonsaantioikeudesta HUS-yhtymän psykiatrisen sairaalan osastolla hoidettavana olleen potilaan henkilöllisyyttä koskevaan tietoon. Poliisilaitos on pyytänyt tietoa, koska sillä on tutkittavanaan kyseisellä osastolla tapahtunut pahoinpitelyrikos, josta epäillään pyynnössä tarkoitettua potilasta.

(12) Tieto siitä, että henkilö on ollut terveydenhuollon toimintayksikössä potilaana, on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdassa tarkoitettu henkilön terveydentilaa tai saamaa terveydenhuollon palvelua koskeva tieto, joka sanotun lainkohdan perusteella on salassa pidettävä. Potilasasiakirjoihin sisältyessään tämä tieto on salassa pidettävä myös potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 1 momentin (653/2000) perusteella, joka on sittemmin tullut kumotuksi lailla 705/2023.

(13) Asiassa on näin ollen arvioitavana se, onko poliisilla oikeus saada pyytämänsä tieto salassapidon estämättä. Erityisesti kyse on siitä, onko poliisin pyytämä tieto sellainen oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettu arkaluonteinen henkilön terveydentilaa koskeva tieto, josta lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa (todistamiskielto).

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

Tiedot terveydentilasta ja potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot

(14) Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, muun muassa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta. Saman lain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

(15) Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) 13 §:n (653/2000) 1 momentin mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä. Saman pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Saman pykälän 3 momentin 1 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, saadaan antaa potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Potilastiedoista on sittemmin säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetussa laissa (703/2023).

Poliisin tiedonsaantioikeus

(16) Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

(17) Poliisilakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 224/2010 vp) ilmenee, että säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että turvallisuustyöhön liittyvää viranomaisten tietojenvaihtoa ei aiheettomasti rajoiteta, mutta ettei tietojenvaihdolla toisaalta tarpeettomasti puututa kansalaisten yksityisyyteen. Koska poliisin tehtävät erityisesti rikosten torjunnassa ovat niin moninaisia, on käytännössä mahdotonta etukäteen yksilöidä, millaisia tietoja poliisi tarvitsee miltäkin viranomaistaholta voidakseen täyttää yhteiskunnalliset velvoitteensa. Mikäli poliisi tarvitsee virkatehtävissään sellaisia tietoja, jotka muu viranomainen on saanut siihen hoito-, asiakas- tai luottamussuhteessa olevalta henkilöltä, tulee poliisin tiedonhankinnan tarpeellisuus hallituksen esityksen mukaan harkita sitä silmällä pitäen, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveysviranomaisia velvoiteta luovuttamaan tietojaan niin yleisesti, että yleisön luottamus näihin viranomaisiin vaarantuisi. Jos kysymyksessä olevien tietojen käyttö todisteena on kielletty tai sitä on rajoitettu, poliisilla olisi oikeus saada tiedot vain sellaisiin tarkoituksiin, joissa niiden käyttö on todistelukieltoja ja -rajoituksia koskevien säännösten mukaan sallittua.

Todistamiskielto ja todistamisvelvollisuus

(18) Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n mukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi velvoittaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(19) Julkisuuslakiin ja potilaslakiin sisältyvien säännösten nojalla kunkin lain mukaan salassa pidettäviä tietoja voidaan antaa, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Poliisin tiedonsaantioikeudesta salassa pidettäviin tietoihin on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty poliisilain 4 luvun 2 §:ssä. Mainitun pykälän mukaan poliisilla ei ole kuitenkaan tiedonsaantioikeutta, mikäli tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena on laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

(20) Tietojen käyttöä todisteena on rajoitettu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä terveydentilaa koskevien arkaluontoisten tietojen osalta. Todistamiskielto voidaan ilman asianomaisen henkilön suostumusta ohittaa vain rangaistusasteikkonsa perusteella erityisen törkeiden rikosten kohdalla.

(21) Tässä asiassa ei ole annettu oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettua suostumusta tietojen luovuttamiseen eikä tutkittavana oleva pahoinpitelyrikos ole sellainen, josta säädetyn rangaistuksen perusteella todistamiskielto väistyisi. Näin ollen poliisin pyytämää tietoa ei voi luovuttaa, mikäli sen katsotaan olevan todistamiskiellon piiriin kuuluva terveydentilaa koskeva arkaluontoinen tieto. Koska tieto potilaan henkilöllisyydestä paljastaa samalla hänen terveydentilaansa kuvaavan hoitosuhteen, ratkaisevaa on se, pidetäänkö tietoa tästä hoitosuhteesta oikeudenkäymiskaaren tarkoittamalla tavalla arkaluonteisena.

(22) Terveydentilaa koskevat tiedot kuuluvat yksityisyyden suojan ydinalueelle. Henkilön yksityisyyden suojan toteutumisen näkökulmasta on olennaista, että tieto hänen hoitosuhteestaan terveydenhuollon toimintayksikköön jää hänen niin halutessaan luottamukselliseksi. Hoitosuhdetta koskevan tiedon korostetun yksityisyyden puolesta puhuu myös luottamuksellisuuden yleisempi merkitys terveydenhuoltojärjestelmän toimintaedellytysten kannalta.

(23) Toisaalta voidaan pitää selvänä sitä, että todistamiskieltoa ei ole tarkoitettu sovellettavaksi niin laajasti, että tieto mistä tahansa hoitosuhteesta olisi oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettu terveydentilaa koskeva arkaluonteinen tieto. Terveydentilaa koskevana tietona hoitosuhdettakin koskevan tiedon arkaluonteisuus on arvioitava tapauskohtaisesti. Siten HUS-yhtymä ei ole voinut hylätä poliisin tietopyyntöä pelkästään sillä perusteella, että tieto koskee hoitosuhdetta.

(24) Terveydentilaa koskevan tiedon arkaluonteisuuden kannalta on esillä olevassa tilanteessa otettava huomioon, että kyse on psykiatrisesta hoitosuhteesta. Mielenterveyttä pidetään korostuneesti henkilökohtaisena asiana, ja mielenterveyden häiriöihin liittyy yhteiskunnassa erityistä herkkyyttä. Lisäksi edellä todettu terveydenhuoltojärjestelmän toimintaedellytyksenä oleva luottamuksellisuus on keskeinen osa psykiatrista hoitoa. Pahimmillaan pelko tai epäily siitä, ettei hoitosuhde säily luottamuksellisena, saattaa vaarantaa meneillään olevan hoidon tai yleisemmin hakeutumisen mielenterveydelliseen hoitoon.

(25) Poliisilaitos on tietopyyntönsä tueksi tuonut esiin, että hoitosuhdetta koskevan tiedon pitäminen arkaluonteisena estää poliisia selvittämästä terveydenhoitolaitoksen tiloissa tapahtuvia rikoksia ja vaarantaa rikoksen uhrin oikeusturvan. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tällainen todistamiskiellosta aiheutuva seuraus korostaa tarvetta arvioida tapauskohtaisesti, onko tieto hoitosuhteesta sellaisenaan arkaluonteinen. Todistamiskiellon väistymisestä rikosten selvittämiseksi on säädetty erikseen, eivätkä mainitut näkökohdat syrjäytä todistamiskieltoa arkaluontoisten terveystietojen osalta tilanteissa, joissa epäillyn rikoksen rangaistusasteikko jää alle oikeudenkäymiskaaressa säädetyn kynnyksen. Sama koskee näkökohtaa, jonka mukaan tiedon arkaluonteisuutta voitaisiin arvioida sen mukaan, onko epäilty rikos tapahtunut vasta hoitoon hakeutumisen jälkeen.

(26) Korkein hallinto-oikeus pitää edellä todettu huomioon ottaen tietoa hoitosuhteesta psykiatriseen hoitolaitokseen sellaisena oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettuna terveydentilaa koskevana arkaluontoisena tietona, joka kuuluu todistamiskiellon piiriin.

(27) Tämän vuoksi ja kun otetaan vielä huomioon edellä kohdassa 21 suostumuksen puuttumisesta ja tutkittavan rikoksen laadusta lausuttu, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Toni Kaarresalo ja Emil Waris. Asian esittelijä Minna Miettinen.