KHO:2026:15
Syyriasta kotoisin oleva muutoksenhakija oli hakenut kansainvälistä suojelua ensimmäisen kerran Tanskassa heinäkuussa 2016. Tanska myönsi muutoksenhakijalle 29.8.2016 tilapäisen oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella Tanskan ulkomaalaislain nojalla. Tanskan maahanmuuttoviranomainen päätti omasta aloitteestaan olla jatkamatta oleskeluluvan voimassa oloa 17.11.2020 tekemällään päätöksellä Tanskan ulkomaalaislain perusteella, koska oleskeluluvalle ei enää ollut perustetta. Tanskan pakolaislautakunta ei 2.7.2021 tekemällään päätöksellä muuttanut viranomaisen päätöstä.
Muutoksenhakija haki 27.7.2021 kansainvälistä suojelua Suomessa. Maahanmuuttovirasto teki Tanskalle vastuunmäärittämisasetuksen (EU) N:o 604/2013 (uudelleenlaadittu) mukaisen takaisinottopyynnön, johon Tanska vastasi myönteisesti. Maahanmuuttovirasto jätti tämän jälkeen muutoksenhakijan hakemuksen tutkimatta ulkomaalaislain 103 §:n 2 kohdan nojalla. Päätöksen perustelujen mukaan Tanska oli vastuussa vastuunmäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan perusteella hakemuksen käsittelystä. Muutoksenhakija päätettiin käännyttää Tanskaan ja hänelle määrättiin kahdeksi vuodeksi Suomea koskeva maahantulokielto. Hallinto-oikeus hylkäsi muutoksenhakijan valituksen.
Korkein hallinto-oikeus pyysi asiassa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun. Unionin tuomioistuin lausui asiassa C-790/23, Qassioun 30.10.2025 antamassaan tuomiossa, että vastuunmäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaiselle aiemmin myönnetyn oleskeluluvan voimassaolon jatkamatta jättämistä tai uusimatta jättämistä ei voida rinnastaa mainitussa säännöksessä tarkoitettuun kyseisen maan kansalaisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämiseen.
Kun otettiin huomioon unionin tuomioistuimen antama tuomio, Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut jättää muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun hakemusta tutkimatta vastuunmäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan ja ulkomaalaislain 103 § 2 kohdan nojalla. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26.6.2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus, ns. Dublin III -asetus) 18 artikla 1 kohta d alakohta
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liite, pöytäkirja (N:o 22) Tanskan asemasta 1 ja 2 artikla
Ulkomaalaislaki 103 § 2 kohta
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Helsingin hallinto-oikeus 15.12.2022 nro H7325/2022
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää X:lle valitusluvan ja tutkii asian.
Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.
Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian tausta
(1) X (jäljempänä ”muutoksenhakija”) on Syyrian kansalainen, joka on hakenut kansainvälistä suojelua ensimmäisen kerran Tanskassa 1.7.2016. Tanska on 29.8.2016 myöntänyt muutoksenhakijalle tilapäisen oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella Tanskan ulkomaalaislain 7.3 §:n nojalla. Muutoksenhakijan oleskelulupa on ollut voimassa 29.8.2016–12.11.2020.
(2) Tanskan maahanmuuttoviranomainen on Tanskan ulkomaalaislain 11.2 §:n perusteella omasta aloitteestaan 17.11.2020 tekemällään päätöksellä päättänyt olla jatkamatta oleskeluluvan voimassaoloa, koska perustetta oleskeluluvalle ei ole enää ollut. Tanskan pakolaislautakunta ei ole 2.7.2021 tekemällään päätöksellä muuttanut viranomaisen päätöstä. Muutoksenhakija on pakolaislautakunnan päätöksellä velvoitettu poistumaan maasta viimeistään kuukauden kuluttua päätöspäivämäärästä. Päätöksen mukaan, mikäli muutoksenhakija ei poistu maasta vapaaehtoisesti, hänet voidaan palauttaa Syyriaan. Päätöksessä kuitenkin todetaan, että Tanskan hallitus on ulkopoliittisista syistä päättänyt, ettei palautuksia Syyriaan toistaiseksi toteuteta. Muutoksenhakijalle voidaan päätöksen mukaan määrätä kaikkia EU-jäsenvaltioita (paitsi Irlantia) ja Schengen-valtioita koskeva maahantulokielto, mikäli hän ei noudata velvollisuutta poistua maasta.
(3) Muutoksenhakija on hakenut 27.7.2021 kansainvälistä suojelua Suomesta. Hakemuksensa perusteena muutoksenhakija on esittänyt pakkoavioliiton uhan. Lisäksi muutoksenhakijasta on otettu Syyrian hallintoa vastustavassa mielenosoituksessa Tanskassa kuvia, jotka on lähetetty Syyriaan.
(4) Maahanmuuttovirasto on 29.7.2021 tehnyt Tanskalle vastuunmäärittämisasetuksen (EU) N:o 604/2013 (niin kutsuttu Dublin III-asetus) mukaisen takaisinottopyynnön. Tanska on 5.8.2021 antanut pyyntöön myönteisen vastauksen vastuunmäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan perusteella.
(5) Maahanmuuttovirasto on 12.11.2021 tekemällään päätöksellä jättänyt muutoksenhakijan kansainvälistä suojella koskevan hakemuksen tutkimatta eikä ole myöntänyt hänelle oleskelulupaa. Päätöksen perusteluiden mukaan Tanska on vastuussa vastuumäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan perusteella. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää muutoksenhakijan Tanskaan ja määrännyt hänet kahdeksi vuodeksi Suomea koskevaan maahantulokieltoon.
(6) Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta, vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä ja muutoksenhakijan valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
(7) Vastuunmäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan Tanska on vastuussa muutoksenhakijan turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Tanskan vastaus Suomen tekemään takaisinottopyyntöön on ollut myönteinen. Koska muutoksenhakija ei ole saapunut poliisilaitokselle hänelle käännytystä varten varattuun koronatestiin, hänen on katsottava paenneen viranomaisia. Maahanmuuttovirasto on voinut jatkaa määräaikaa muutoksenhakijan siirtämiseksi Tanskaan kahdeksaantoista kuukauteen eli 5.2.2023 asti.
(8) Muutoksenhakijalla ei ole Suomessa vastuunmäärittämisasetuksen 2 artiklassa tai ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä tai sukulaisia. Tanskan turvapaikkamenettelyyn tai vastaanotto-olosuhteisiin ei liity sellaisia systeemisiä puutteita, jotka muodostaisivat esteen turvapaikanhakijoiden siirrolle Tanskaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt seikkoja, joiden vuoksi muutoksenhakijan hakemus tulisi vastuunmäärittämisasetuksen pääsäännöstä poiketen käsitellä 17 artiklan harkintavaltalausekkeen nojalla Suomessa. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n nojalla ei ole ilmennyt. Maahanmuuttovirasto on siten voinut jättää tutkimatta muutoksenhakijan turvapaikkaa koskevan hakemuksen ja hylätä oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Valitusvaiheessa esitetty ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia yksilöllisestä tilanteesta johtuvia seikkoja, jotka muodostaisivat ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun esteen muutoksenhakijan palauttamiselle Tanskaan. Muutoksenhakija on voitu määrätä käännytettäväksi Tanskaan ja määrätä maahantulokieltoon.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Martikainen ja Maria Majanen. Esittelijä Sirpa Ylenius.
Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
(9) Muutoksenhakija on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan. Asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle ensisijaisesti kansainvälisen suojelun tai oleskeluluvan myöntämiseksi ja toissijaisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimiseksi. Muutoksenhakija on lisäksi vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään ja asiassa järjestetään suullinen käsittely.
(10) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon ja vaatinut valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
(11) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon luonnoksesta ennakkoratkaisupyynnöksi.
(12) Muutoksenhakija on antanut lausunnon luonnoksesta ennakkoratkaisupyynnöksi.
Merkinnät
(13) Korkein hallinto-oikeus on 13.1.2023 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 80/2023 kieltänyt muutoksenhakijan maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.
Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle
(14) Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 18.12.2023 taltionumero 3700/2023 (KHO 2023:120) päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen (SEUT) 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:
Onko kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että kohdassa mainitulla hakemuksen hylkäämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa asianomaiselle henkilölle hakemuksensa johdosta aikaisemmin Tanskassa myönnetyn suojelun tarpeeseen perustuvan tilapäisen oleskeluluvan voimassaoloa ei ole jatkettu, kun voimassaolon jatkamatta jättämistä koskevaa päätöstä ei ole annettu henkilön hakemuksen johdosta vaan viranomaisen aloitteesta?
Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu ja siitä kuuleminen
(15) Unionin tuomioistuin on 30.10.2025 antamassaan tuomiossa asiassa
C-790/23, Qassioun, lausunut vastauksena korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyyntöön seuraavaa:
Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaiselle aiemmin myönnetyn oleskeluluvan voimassaolon jatkamatta jättämistä tai uusimatta jättämistä ei voida rinnastaa tässä säännöksessä tarkoitettuun kyseisen kansalaisen tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämiseen.
(16) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon unionin tuomioistuimen tuomion johdosta.
(17) Muutoksenhakija on antanut lausunnon unionin tuomioistuimen tuomion johdosta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut
1. Suullinen käsittely
(18) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.
(19) Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi muutoksenhakija on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi. Vaatimus on näin ollen hylättävä.
2. Pääasia
2.1 Kysymyksenasettelu
(20) Asiassa on ratkaistavana, onko Maahanmuuttovirasto voinut jättää muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta sillä perustella, että Tanska on viranomaisen aloitteesta tekemällään päätöksellä jättänyt uusimatta muutoksenhakijalle myönnetyn oleskeluluvan.
2.2 Sovellettavat oikeusohjeet
2.2.1 Suomen kansallinen lainsäädäntö
(21) Ulkomaalaislain 103 §:n 2 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakija voidaan lähettää toiseen valtioon, joka vastuuvaltion määrittämisestä annetun neuvoston asetuksen mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.
2.2.2 Unionin oikeuden merkitykselliset säännökset
Tanskan erityisasema
(22) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) liitteenä olevan Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan (N:o 22) 1 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Tanska ei osallistu neuvostossa sellaisten toimenpiteiden antamiseen, joita ehdotetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston nojalla. Neuvoston niiden päätösten edellytyksenä, jotka on tehtävä yksimielisesti, on neuvoston jäsenten yksimielisyys, lukuun ottamatta Tanskan hallituksen edustajaa.
(23) Pöytäkirjan 2 artiklan mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston määräykset, mainitun osaston nojalla hyväksytyt toimenpiteet, unionin mainitun osaston nojalla tekemän kansainvälisen sopimuksen määräykset tai Euroopan unionin tuomioistuimen tällaista määräystä tai toimenpidettä tulkitsevat päätökset taikka mainitun osaston nojalla muutetut tai muutettavissa olevat toimenpiteet eivät sido Tanskaa eikä niitä sovelleta siihen.
(24) Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välisen sopimuksen niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan Tanskassa tai jossakin muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio, sekä Eurodac-järjestelmästä sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi (EUVL 2006, L 66 s. 38, jäljempänä unionin ja Tanskan välinen sopimus), 2 ja 3 artiklassa on sovittu Dublin II -asetuksen säännösten ja niiden muutosten soveltamisesta unionin ja Tanskan välisissä suhteissa.
(25) Tanska on ilmoittanut päätöksestään soveltaa vastuunmäärittämisasetusta myös sen jälkeen, kun vastuunmäärittämisasetuksella kumottiin Dublin II -asetus.
Vastuunmäärittämisasetus
(26) Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltio, joka on kyseisen asetuksen perusteella vastuussa hakemuksen käsittelystä, on velvollinen ottamaan asetuksen 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, jonka hakemus on hylätty ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa.
2.2.3 Unionin tuomioistuimen aikaisempaa oikeuskäytäntöä sekä asiassa C-790/23 annetun tuomion keskeiset perustelut
(27) Unionin tuomioistuin on 22.9.2022 antanut tuomion asiassa C-497/21, SI, TL, ND, VH, YT ja HN. Asiassa oli kysymys kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkimatta jättämisen edellytyksistä, kun hakijoiden aiemmat kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset oli hylätty Tanskassa.
(28) Unionin tuomioistuin on mainitussa tuomiossa todennut, että unionin ja Tanskan välisen sopimuksen 2 artiklan nojalla myös Tanskan kuningaskunta panee Dublin III -asetuksen täytäntöön. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa asianomaiset henkilöt ovat tehneet kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen Tanskan kuningaskunnassa, toinen jäsenvaltio, jossa asianomaiset henkilöt ovat tehneet uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, voi, jos kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa mainitut edellytykset täyttyvät, pyytää Tanskan kuningaskuntaa ottamaan kyseiset henkilöt takaisin (ks. tuomion kohta 49).
(29) Unionin tuomioistuin on korkeimman hallinto-oikeuden asiassa C-790/23 tekemän ennakkoratkaisupyynnön johdosta ratkaissut, että vastuunmäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaiselle aiemmin myönnetyn oleskeluluvan voimassaolon jatkamatta jättämistä tai uusimatta jättämistä ei voida rinnastaa tässä säännöksessä tarkoitettuun kyseisen kansalaisen tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämiseen.
(30) Unionin tuomioistuin on tuomion perusteluissa todennut muun ohella, ettei Tanskan kuningaskuntaan sovelleta asetuksen (EU) N:o 604/2013 2 artiklan b alakohdassa olevaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsitteen määritelmää, koska tuossa määritelmässä viitataan direktiivin 2011/95 2 artiklan h alakohtaan, jonka mukaan tällä käsitteellä tarkoitetaan kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa tarkoittavan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa (45 kohta). Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen on näin ollen vastattava tämän erityisen oikeudellisen asiayhteyden perusteella, joka johtuu Tanskan kuningaskunnan erityisasemasta (46 kohta).
(31) Unionin tuomioistuimen mukaan tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että Tanskan kuningaskunnan osalta hakemus, jonka edellytetään täten olevan hylätty, voi olla vain hakemus, joka on tehty kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille jonkin sen kansallisessa oikeudessa säädetyn kansainvälisen suojelun muodon saamiseksi (47 kohta).
(32) Koska unioni ja Tanskan kuningaskunta ovat tehneet kansainvälisen sopimuksen, jonka tarkoituksena on mahdollistaa kyseisen jäsenvaltion osallistuminen asetuksen N:o 604/2013 täytäntöönpanoon, kyseiselle jäsenvaltiolle tehdyt hakemukset jonkin sen kansallisessa oikeudessa säädetyn kansainvälisen suojelun muodon saamiseksi on kuitenkin rinnastettava asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sovellettaessa hakemuksiin, jotka voidaan tehdä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa jonkin direktiivissä 2011/95 säädetyn kansainvälisen suojelun muodon saamiseksi. Tällainen rinnastaminen on nimittäin välttämätöntä kyseisen kansainvälisen sopimuksen, joka ilmentää unionin ja Tanskan kuningaskunnan yhteistä tahtoa mahdollistaa kyseisen jäsenvaltion osallistuminen asetuksen N:o 604/2013 täytäntöönpanoon, tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi (49 kohta).
(33) Toiseksi toimivaltaisen viranomaisen on täytynyt hylätä hakemus, johon asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa viitataan (51 kohta).
(34) Koska kyseissä säännöksessä käytettyyn termiin ”hylätty” ei liity nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden kansalliseen oikeuteen, unionin tuomioistuimen mukaan on katsottava, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu hylkäämisen käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on tulkittava yhtenäisesti (ks. vastaavasti tuomio 7.9.2022, Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (SEUT 20 artiklaan perustuvan oleskeluoikeuden luonne), C-624/20, EU:C:2022:639, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) siten, että tulkinnassa on otettava huomioon paitsi tämä ilmaisu itsessään myös asiayhteys, johon asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohta kuuluu, sekä sillä säännöstöllä tavoiteltu päämäärä, johon kyseinen säännös kuuluu (52 kohta).
(35) Unionin tuomioistuimen mukaan hylkäämisen käsitteellä viitataan sen tavanomaisen merkityksen mukaan toimeen, jolla kieltäydytään hyväksymästä pyyntöä. Mainitulla ilmaisulla ei siis voida viitata tällaisen pyynnön hyväksymistä merkitsevään toimeen, eikä tämä riipu siitä, onko tämä hyväksyminen ja tämä myöntävä vastaus luonteeltaan tilapäinen vai lopullinen (53 kohta).
(36) Tiukasti sanamuotonsa mukaisesti asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohtaan sisältyvää hylkäämisen käsitettä ei näin ollen voida tulkita siten, että se kattaisi kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tehneelle kolmannen maan kansalaiselle aiemmin myönnetyn oleskeluluvan voimassaolon jatkamatta jättämisen tai uusimatta jättämisen. Voimassaolon jatkamatta jättäminen tai uusimatta jättäminen merkitsee päinvastoin välttämättä sitä, että tämä hakemus on hyväksytty aikaisemmassa vaiheessa, vaikka tämä myöntävä vastaus olisikin ollut tilapäinen (54 kohta).
(37) Asiayhteyden näkökulmasta unionin tuomioistuin on todennut, että sekä asetuksen N:o 604/2013 itsensä tarkastelu, että unionin johdetun oikeuden sellaisten säädösten tarkastelu, joiden kanssa yhteensopivalla tavalla kyseistä asetusta on tulkittava siltä osin kuin niiden säännöksiä voidaan soveltaa yhdessä, tukevat tuomion 54 kohdassa esitettyä sanamuodon mukaista tulkintaa (56 kohta).
(38) Asetuksen 604/2013 2 artiklan 1 alakohdan määritelmän mukaan ”oleskeluluvalla” tarkoitetaan kyseisessä asetuksessa jäsenvaltion viranomaisten antamaa asiakirjaa, jonka perusteella kolmannen maan kansalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella, ei kuitenkaan viisumeja ja oleskelulupia, jotka on myönnetty hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi samassa asetuksessa säädetyn mukaisesti tarvittavana aikana tai kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai oleskelulupahakemuksen käsittelyn aikana (57 kohta).
(39) Näin ollen tässä määritelmässä vahvistetaan, että oleskeluluvan myöntäminen kolmannen maan kansalaiselle osoittaa, että tälle kolmannen maan kansalaiselle on annettu oikeus jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle siksi, että hänelle on myönnetty kansainvälistä suojelua. Tältä kannalta ei ole merkitystä sillä, onko tämä kansainvälinen suojelu ja oleskelulupa sovellettavan kansallisen oikeuden mukaisesti myönnetty erillisillä ja toisiaan seuranneilla oikeudellisilla toimilla vai erillisillä mutta samanaikaisilla oikeudellisilla toimilla vai yhdellä ja samalla oikeudellisella toimella, kuten asia on Tanskan hallituksen selityksistä ilmenevin tavoin nyt käsiteltävässä tapauksessa. Tällaisen oleskeluluvan myöntäminen merkitsee sellaisenaan sitä, että kyseisen kolmannen maan kansalaisen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hyväksytään tai on hyväksytty, minkä vuoksi sitä ei voida rinnastaa – vaikka hyväksyminen olisi luonteeltaan tilapäinen – johonkin kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun kyseisen hakemuksen hylkäämismuotoon (58 kohta).
(40) Unionin tuomioistuin on muistuttanut, että – kuten unionin ja Tanskan välisen sopimuksen 1 artiklan 2 kohdasta selvästi ilmenee – asetuksen N:o 604/2013 yhtenäistä tulkintaa ja soveltamista koskevan vaatimuksen noudattaminen on varmistettava myös Tanskan kuningaskuntaa koskevissa tilanteissa (60 kohta).
(41) Unionin tuomioistuimen mukaan mainittu vaatimus edellyttää, että asetusta N:o 604/2013 tulkitaan ottaen huomioon direktiivin 2011/95 säännökset ja direktiivin 2013/32 säännökset siltä osin kuin tällä huomioon ottamisella ainoastaan selvennetään kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohtaan sisältyvän hylkäämisen käsitteen ulottuvuutta (61 kohta).
(42) Unionin tuomioistuin toteaa, että näissä kahdessa direktiivissä erotetaan selvästi toisistaan tilanne, jossa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ”hylkää” kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, ja tilanteet, joissa kyseinen viranomainen lopettaa kolmannen maan kansalaiselle myönnetyn kansainvälisen suojelun, poistaa sen, peruuttaa sen tai jättää sen uusimatta. Erityisesti direktiivissä 2011/95 säädetystä toissijaisesta suojelusta unionin tuomioistuin on todennut, että kyseisen direktiivin 19 artiklan 1 ja 4 kohdassa täsmennetään muun muassa edellytykset, joiden täyttyessä tämä suojeluasema voidaan poistaa, jos kolmannen maan kansalainen, jolle tämä asema on myönnetty, lakkaa olemasta oikeutettu siihen. Direktiivin muissa säännöksissä säädetään vastaavasta järjestelmästä pakolaisaseman osalta (62 kohta).
(43) Asiaa koskevat päätökset, jotka kaikki edellyttävät sitä, että kyseisen kansalaisen jättämä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on aiemmin hyväksytty, eroavat lisäksi sekä aineellisesti että menettelyllisesti päätöksistä, joilla tällainen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään ja joita kutsutaan myös kieltäviksi päätöksiksi, joista puolestaan säädetään direktiivin 2013/32 11 artiklan 2 kohdassa (63 kohta).
(44) Näin ollen sen asiayhteyden tarkastelu, johon asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohta kuuluu, vahvistaa unionin tuomioistuimen mukaan, että hylkäämisen käsitettä, johon tässä säännöksessä viitataan, ei voida tulkita siten, että siihen sisältyy kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tehneelle kolmannen maan kansalaiselle myönnetyn oleskeluluvan voimassaolon jatkamatta jättäminen tai uusimatta jättäminen (64 kohta).
(45) Asetuksen N:o 604/2013 18 artiklan 1 kohdan d alakohtaan sisältyvän hylkäämisen käsitteen sanamuodon ja asiayhteyden tarkastelu, sellaisena kuin se on esitetty tuomion 53–64 kohdassa, vastaa unionin tuomioistuimen mukaan kyseisen asetuksen tavoitetta, joka on – kuten sen 3 artiklan 1 ja 2 kohdasta ilmenee – saattaa kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset vain sen jäsenvaltion käsiteltäviksi, joka on määritelty hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi kyseisen asetuksen III luvussa vahvistettujen yhtenäisten perusteiden mukaisesti. Tästä tavoitteesta muistutetaan lisäksi unionin ja Tanskan välisessä sopimuksessa (65 kohta).
2.3 Johtopäätös
(46) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto ei ole voinut jättää muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun hakemusta tutkimatta ulkomaalaislain 103 § 2 kohdan nojalla ottaen huomioon vastuumäärittämisasetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdasta edellä esitetty unioin tuomioistuimen ennakkoratkaisu. Näin ollen hallinto-oikeuden ei myöskään olisi tullut hylätä muutoksenhakijan valitusta.
(47) Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Toni Kaarresalo ja Robert Utter. Asian esittelijä Karoliina Hyttinen.