9.11.2017/5778

Löytötavaratoimisto A Oy:n toiminta kohdistui löytötavaralain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin laitoslöytöihin. Asiassa oli kyse siitä, millaisia korvauksia löytötavaratoimisto saa periä tällaisten löytötavaroiden omistajilta.

Aluehallintovirasto oli kehottanut A Oy:tä muuttamaan korvauskäytäntöään siltä osin kuin yhtiö oli perinyt löytötavaroiden omistajilta tasasuuruisen toimitusmaksun löytötavaran toimittamisesta ja erillisen ilmoitusmaksun löytötavaran löytymisestä sekä lisännyt perimäänsä yleiseen säilytyskustannukseen 24 %:n arvonlisäveron. Aluehallintovirasto oli asettanut kehotuksensa tehosteeksi uhkasakon.

Hallinto-oikeus katsoi yhtiön aluehallintoviraston päätöstä koskevan valituksen hyläten, ettei löytötavaratoimisto saa periä löytötavaralaissa ja -asetuksessa mainitsemattomia maksuja. Laitoslöydöstä ei voida periä löytötavaralain 10 §:ssä mainittuja löydöstä aiheutuneiden kulujen korvausta, koska pykälän kulukorvaussäännöstä ei sovelleta laitoslöytöihin. Löytötavaralain 11 §:ssä tarkoitettuja erityisestä kuljetuksesta, arvioinnista, hoidosta ja säilytyksestä aiheutuneita kustannuksia voidaan periä vain, jos juuri kyseisen löytötavaran osalta voidaan osoittaa erityisiä kustannuksia aiheutuneen. Yleisten säilytyskustannusten asetuksessa säädettyyn enimmäismäärään, joka on viisi prosenttia esineen käyvästä arvosta ja korkeintaan 17 euroa, ei ole lisättävä mahdollista arvonlisäveroa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A Oy:n hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen ja pysytti hallinto-oikeuden päätöksen voimassa.

Löytötavaralaki 5 § 1 momentti, 10 § 1 ja 2 momentti, 11 § 1 momentti, 23 §, 25 § 1 momentti ja 25 a § 2 ja 3 momentti

Löytötavara-asetus 8 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Anna Heikkilä.